Kolmas vuosi hetkiä

Aloitin kolmisen vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan kolmanteen vuoteen sisältyi?

Olen käynyt katsomassa useamman näyttelyn. Olen käynyt katsomassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyn, Roska on luksusta ja Muutoksentekijät - valokuvanäyttelyn ja Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Kävin  Ateneumissa Blogisisarten kanssa. Näistä kaikkia en olisi muistanut ilman noita postauksia.

Olen käynyt lounaalla ystävien kanssa ja retkellä Vallisaaressa. Teatterissa kävin vuoden aikana aika vähän, koska en löytänyt juurikaan minua kiinnostavia esityksiä. Lisäksi yksi joulun alla käymäni teatterireissu jäi raportoimatta ihan siksi, etten erityisemmin pitänyt esityksestä. Blogipostaus löytyy esityksestä Kaikki mieheni. 

Olen tehnyt kotona villasukkatreenejä. Loppukeväästä kävin Röyhkeyskoulussa.

 
Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ehtinyt blogiini kirjoitella. Olen käynyt vuoden aikana parin viikon välein hierojalla ja muutaman kerran thaimaalaisessa hieronnassa. Kevään ajan kävin hathajoogassa (tästäkin oli postaus luonnoksissa tekeillä, mutta se ei sitten valmistunut koskaan...). Nämä hemmotteluhoidot ja jooga ovat aina itselle voimaa ja hyvinvointia tuovia juttuja.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan neljäs vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol4. Olen jo suunnitellut kokeilevani uusia hemmotteluhoitoja, esimerkiksi shiatsua ja Brain Relief-hoitoa. Teatterissa ja leffoissa toivoisin käyväni enemmän. Seuraavaksi on suunnitteilla Mamma Mian katsominen. Aion kokeilla myös uusia keho-mieli-tunteja ja eri joogalajeja. Lähellemme avataan uusi joogasali syyskuussa ja tämä on ihan huippujuttu! Siellä tulee olemaan myös osteopaatin vastaanotto ja sitäkin aion kokeilla.

Millaisia hyvää oloa tuovia hetkiä sinun arjessasi on?

Ensimmäisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.
Toisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Perhereissulla Jyväskylän seudulla

Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto

Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo

Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka

Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.

Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

Hetkessä: Retkellä Vallisaaressa lepuuttamassa aivoja

Loma alkoi ja pää oli täynnä ajatuksia. Tuntui, etten pääse eroon työajatuksista. Pää suorastaan surisi. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt tarvitsen aivoilleni lepoa, lähdetäänkö Vallisaareen luonnon helmaan rauhoittumaan. Sateiseen viikkoon osui keskiviikolle poutaisempi päivä ja sinä päivänä olin ystäväni kanssa monta tuntia Vallisaaressa.

Mikä on Vallisaari?

Vallisaari on Helsingin edustalla oleva saari, se sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Vallisaari oli vuosikausia luonnontilassa. Vallisaari oli sotilaallisessa käytössä vuoteen 2012 asti. Saari avautui yleisölle vuoden 2016 kesällä.

Saareen tutustutaan merkittyjä reittejä pitkin. Reittejä on kaksi, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2.5 km). Me kävelimme molemmat reitit läpi.

Vallisaaressa on pääkaupunkiseudun monipuolisin luonto, siellä on niin lepakoita, mäyriä ja lintulehtoja. Siellä on myös valtava määrä eri perhoslajeja (jopa 1000 eri lajia) - tuntuikin kummalliselta, kun en nähnyt retkemme aikana yhtään perhosta.

Vallisaaressa on linnoituksia, niittyjä, tavallista metsämaastoa ja upeita näköaloja tarjoavia paikkoja (kuten Aleksanterinpatteri). Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon tarinoita, esimerkiksi yksi tarina kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleenkin Vallisaaren muureilla.

Omia ajatuksiani Vallisaaresta

Etukäteen minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Vallisaaresta, toki olin siihen vähän netistä tutustunut. Olin yllättynyt kuinka paljon Aleksanterin kierroksesta oli ihan tavallista metsämaastoa.

Ihastuin erityisesti Aleksanterinpatterin näköalapaikkaan, josta maisema Helsinkiin päin oli huikea. Lisäksi mieleeni jäi lampi ja Kuninkaansaaren puolella olleet kalliot, joille istahdimme pitkäksi aikaa ystäväni kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tämä olisi ollut idyllinen paikka syödä eväitä. Mutta koska tätä emme tienneet, söimme eväät heti ensimmäisellä eväspaikalla. Näitä eväspaikkoja olisi ollut tasaisin välein pitkin saarta. Samoin vessoja oli pitkin reittejä, tästä iso plussa.

Totesin, että olisi ollut kiva tietää enemmän Vallisaaren historiasta jo etukäteen. Pitkin reittejä oli opastetauluja, joista sai kivasti tietoa. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti avannut ihan eri tavoin saarta ja sen historiaa.

Ja kyllä mieleni rauhoittui. Luonnon vaikutus kehon ja mielen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on iso. Kuten myös sen, että olin päivän ystäväni kanssa ja turisimme kuulumiset läpi. Erityisesti istuessani kallioilla ja katsoessani merta tunsin syvää rauhoittumista.

Vallisaaressa liikkui paljon myös lapsiperheitä, mutta minä olin tällä kertaa iloinen, että olin ystäväni kanssa eivätkä pojat olleet mukana. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Jos menisin lasten kanssa Vallisaareen, suuntaisimme varmaankin Kuninkaansaaren kierrokselle. Siellä oli jyrkkiä portaita, kiinnostavia luolia ja linnakkeita. Lisäksi sieltä löytyi hiekkapoukama, jossa olisi pystynyt uimaan. Hiekkaleluja olisi saanut lainata lähellä olevasta "talonmiehen" mökistä. Omia poikia hiekkalelut tuskin enää kiinnostavat, mutta tämä tieto saattaa auttaa jotakuta suunnittelemaan retkeä.

Minua kiinnostaisi tutustua johonkin saarikohteeseen Espoossa. Osaisitko suositella jotain kohdetta?

   
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Toinen vuosi hetkiä

Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.

Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.

Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

Edullisia kesäretkiä lasten kanssa

Olen seurannut netistä keskustelua siitä, miten kesäloma tulee kalliiksi vanhemmille. Miten kaikilla vanhemmilla ei ole varaa kustantaa kalliita huvipuisto- ja kylpyläreissuja. Itse ajattelen, että onnistunut kesäloma ei tule kalliista reissuista, se tulee yhteisestä tekemisestä ja vaikka siitä, että käydään yhdessä uimarannalla eväiden kanssa. Meidän perhe on käynyt kylpylässä ehkä joka toinen tai kolmas vuosi. Huvipuistossakaan ei olla käyty joka kesä, vaikka Linnanmäki meitä lähellä onkin. Sen sijaan joka kesä olemme tehneet useamman tosi kivan retken, moni retki on ollut aivan ilmainen. Viime kesältä muistan kivan retken ilmaiseen Musiikkia-näyttelyn. Tuo näyttely on muuten avoinna edelleenkin. Kesältä 2014 yhtenä parhaimpana muistona jäi mieleemme pyöräretki lähiseutumme kohteissa.

Ajattelin listata muutaman ilmaisen tai edullisen kesälomakohteen pääkaupunkiseudulla, joissa olen ajatellut käydä poikieni kanssa tänä kesänä. Tässä on jo niin monta kohdetta, että luultavasti kaikkialla ei ehditä (eikä olisi edes mielekästä) käydä. Kesälomalla kun on myös tarkoitus vain olla kotona.

Helsingin kaupunginmuseo on avautunut remontin jälkeen. Museossa on Lasten kaupunki, Aikakone, jolla pääsee aikamatkalle menneisyyden Helsinkiin ja Museum on Broken Relationships. Tämä museokokonaisuus on ilmainen.

Kiasmassa nyt olevaa Ernesto Neton näyttelyä on kehunut moni. Katsomisen lisäksi saa myös koskea. Kiasma on alle 18-vuotiaille ilmainen ja kaikille ilmainen aina kuun ensimmäisenä perjantaina. Aikuiselle Kiasman sisäänpääsy maksaa 12 euroa (opiskelijoille, eläkeläisille, työttömille, varusmiehille ja siviilipalvelusmiehille 8 euroa).

Designmuseossa on tällä hetkellä esillä Suomalainen muoto - kokoelmanäyttely ja retrospektiivinen näyttely Eero Aarnion tuotantoon. Lasten on mahdollista saada museokierrokselle mukaan Esa ja esineet - tehtäväkartta. Museo on lapsille ja koululaisille ilmainen ja aikuiselle sisäänpääsy maksaa 10 euroa.

Helsingissä on useampi lähiliikuntapaikka. Tänä keväänä uusia lähiliikuntapaikkoja on avattu esim. Lassilaan. Ajattelin, että voisimme käydä testaamassa tuon Lassilan lähiliikuntapaikan. Uskon, että poikia voisi kiinnostaa kiipeilypaikat ja maatrampoliini. Töölönlahden puiston leikkipaikka vaikuttaa myös varsin kivalta paikalta ja kouluikäisillekin sopivalta.

Töölön kisahalliin on avattu Hylkypuiston pop-up-näyttely, jossa kerrotaan kuvin ja sanoin sotalaiva  Kronprins Gustav Adolfin tarinaa. Näyttely vie "sukellusretkelle" kahdensadan vuoden taa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi laivasta nostettu tykki ja laivan pienoismalli. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Päivälehden museossa on Somecity - näyttely, joka sopii parhaiten alakouluikäisille lapsille. Näyttelyssä käsitellään sosiaalisen median mahdollisuuksia ja haasteita reippaalla otteella. Näyttelyssä pääsee pohtimaan erilaisia sosiaaliseen mediaan liittyviä tilanteita. Somecityssä käsitellään esimerkiksi somessa tapahtuvaa kiusaamista ja sitä, mitä ja ketä saa kuvata. Päivälehden museo on ilmainen.

Geonäyttely on Geologian tutkimuslaitoksen elämyksellinen näyttely maapallon synnystä ja kehityksestä. Geonäyttely on Espoossa Otaniemessä ja se on ilmainen kaikille.

Talomuseo Glims Espoossa on vanha espoolainen maatila Karvasmäen kylässä Bembölessä. Museoalueen muodostaa 11 alkuperäisillä paikoillaan olevaa rakennusta, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Talomuseo on ilmainen keskiviikkoisin, muulloinkin ilmainen lapsille ja aikuisillekin hyvin edullinen (4 euroa).

Viime kesänä kävimme Berliinissä, jossa kävimme monta kohdetta ja museota. Kirjoitin reissusta peräti neljä postausta blogiin. Kävimme myös Mikkelissä, jossa kävimme tivolissa ja Xon-puistossa. Pojat kävivät myös Tampereella. Ja mikä oli kesässä kivointa? Ei suinkaan se Berliinin reissu kaikkine kohteineen vaan se kun kävimme Kotkassa (edullisesti Onnibussilla) entisten naapureidemme luona ja pojat kävivät metsäretkellä kaverinsa kanssa ja "maalasivat" kasvonsa mustikalla. Aina siis kesän paras hetki ei vaadi sitä, että ollaan oltu jossakin kalliissa huvipuistokohteessa. Onnistunut kesäloma voi olla myös hyvin halpa.

ps. Linkitän tähän vielä Pihin naisen elämää - blogista tekstin 10 kivaa ilmaiskohdetta lapsiperheille. Tekstissä on lisää kivoja ilmaiskohteita lapsiperheille.

Olethan osallistunut jo blogissani olevaan Villiinny villihanneksiin - kirjan arvontaan?

Nostalgiamatkalla Leppävaarassa

Vietimme aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää Leppävaarassa. Leppävaara on minulle tärkeä paikka, sinne liittyy paljon muistoja. Leppävaarassa asuimme noin neljä vuotta ja niiden vuosien aikana menin kihloihin mieheni kanssa ja myöhemmin myös naimisiin ja noiden vuosien aikana syntyi myös esikoinen ja opiskelin toimintaterapeutiksi. Siitä on jo nyt yli 11 vuotta, kun muutimme pois Leppävaarasta, mutta lämmöllä muistelen niitä vuosia, jotka siellä asuimme. Nytkin mieleeni nousi paljon muistoja. Tuossa on se Alepa, jossa kävin ruokaostoksilla esikoisen kanssa. Sinne meinasin kerran unohtaa ostokset, kävelin vaunujen kanssa ulos ja vasta myyjän huuto "hei, ostokset unohtuivat" sai minut havahtumaan, että todellakin, minähän ostin ruokaa ja maksoin ne. Taisin olla Vähän Väsynyt.

Meidän pääkohteemme kesäisessä retkipäivässämme oli seikkailupuisto Huippu ja sinnekin matkalla tuli mieleen muistoja. Näillä poluilla työntelin esikoista vaunuissa (tosin muistan senkin ettei hän hirveästi viihtynyt vaunuissa ja monesti nostin hänet kantoliinaan, mikä oli kesähelteillä välillä aika tukalaa). Näimme sen talon, jossa kävin esikoisen kanssa työväenopiston musiikkiliikuntatunneille. Ja uimahallin salissa ohjasin itsekin jumppatunteja. Vallikujalla (heh, sananmuunnos) ei käyty, siellä mies joskus työnteli esikoista vaunuissa aamuyöllä, jotta minä sain nukuttua edes vähän ja jaksoin mennä tekemään viimeiset opintoihini kuuluvat tentit.

Olemme käyneet Virossa parissakin eri seikkailupuistossa, viime kesäisellä Tarton reissulla pojat kiipeilivät kauppakeskuksen katon rajassa. Nyt on vihdoinkin pääkaupunkiseudulle saatu muutama seikkailupuisto. Viron reissuillamme olen monesti miettinyt, että miksi tämä trendi ei leviä Suomeen. Huippu osoittautui ihan kivaksi paikaksi. Esikoinen tosin valitti, että suojakypärä kiristi päätä ja valjaat taas kiristivät kuopusta. Mutta kiipeilijöinä he ovat todella näppäriä, he lähes juoksivat ratoja läpi. Paikalle sattui aika monta muutakin kiipeilijää samaan aikaan ja välillä pojat joutuivat jonottelemaan.

Minä arvostan sitä, että retkikohteeseen pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla, meillä kun ei yksityisautoilua harrasteta. Arvostan myös sitä, että retkikohde ei ole rakennettu "keskelle ei mitään", koska minusta on kiva, että samalla reissulla voi tehdä muutakin kuin mennä kohteeseen, viettää pari-kolme tuntia seikkailuradalla / sisäleikkipuistossa / muussa kohteessa ja sitten taas palata kotiin. Leppävaarassa Huipun läheltä löytyi urheilupuiston nurmikko, jossa vietimme pienen lepotauon eväitä syöden. Pihi kun olen, meillä kulkee lähes aina eväät mukana retkillämme. Ja minusta se tuo myös kivaa tunnelmaa, kun levitetään viltti, istahdetaan sille ja nautitaan eväistä.

Evästauon jälkeen kävimme vielä urheilupuiston vieressä olevassa Angry Birds-teemaisessa puistossa ja matkan varrelta löytyi vielä myös pari pienempää leikkipuistoa, jossa oli kivat telineet, jotka sopivat vähän isommillekin lapsille.
Kävimme vielä ennen kotimatkalle lähtöä Sellossa syömässä jäätelöt.

Mukava retkipäivä, joka toi paljon muistoja mieleen 12 vuoden takaa. Oletteko te käyneet seikkailupuistoissa kiipeilemässä? Uskaltauduitko itse kiipeilemään vai olitko tukevasti maan pinnalla valokuvailemassa kuten minä olin?

ps. Muistuttelen vielä Mindfulness cd-levyarvonnasta, se päättyy huomenna.

Musiikkia! - näyttelyä ja pizzaa

Pihin naisen elämää- blogissa oli mainio postaus 10 kivaa ilmaiskohdetta lapsiperheille. Postausta lukiessa minulle tuli tietooni pari sellaista kohdetta, jotka olivat minulle uusia. Olemme olleet aika aktiivisia museoiden ja näyttelyjen kiertäjiä vuosien varrella ja siksi olikin kiva lukea meille uusista kohteista. Musiikkia! - näyttely oli yksi meille uusi retkikohde. Sinne siis!

Musiikkia! - näyttely on Hakasalmen huvilassa (os. Mannerheimintie 13b) eli ihan Helsingin keskustan tuntumassa. Musiikkia! - näyttely tarjoaa välähdyksiä musiikin moninaisuudesta Helsingissä ennen ja nyt. Näyttelyssä oli kivoja toiminnallisia osioita. Pojista (ja myös minusta itsestäni) oli kivaa testata musiikkimakua, laulaa koululaulukokeessa, arvuutella mitä musiikkeja kadunkulkijat kuuntelevat ja kokeilla eri tanssilajien askeleita.

Toiminnallisuus museoissa on aina plussaa ja se innostaa myös lapsia. Muistan omilta kouluajoiltani tylsäntuntuiset museoreissut kotikaupunkini Mikkelin museoihin, joissa sai siihen aikaan vain katsoa eikä missään tapauksessa koskea mihinkään. Onneksi monet museot ovat nykyaikana erilaisia!

Näyttelyn jälkeen menimme syömään Kotipizzaan. Lastenpizzoihin sai valita kaksi täytettä, kuopus valitsi kananmunan ja fetan ja esikoinen kalamata-oliiveja ja herkkusieniä. Minä söin kasvispizzan. Kaikkien annokset olivat maukkaita.

Meillä oli mukava retkipäivä Helsinkiin. Käväisimme vielä kirjakaupassa hakemassa minulle muutaman vihkon ideointejani varten. Minä ideoin vielä perinteisesti kynän ja paperin kanssa. Kirjakaupassa vilkaisimme myös Berliinin matkaoppaita. Matkamme lähestyy. Matkaoppaasta silmiini osui Berliinin kauhukabinetti, olisikohan se sopivan hurja vai liian hurja meille?

ps. selvästi kaipaan vielä treeniä hämärässä tilassa kuvaamiseen. Vai mitä sanotte tästä? Esikoinen laulaa koululaulukokeessa. Kuvassa kyllä toteutuu se periaatteeni, ettei hän ole tunnistettavissa, mutta aika tärähtänyttä touhua.