Viides syksy yrittäjänä

Minulla on takana viides syksy yrittäjänä. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika on mennyt. Jo viides syksy!

Tähän syksyyn on kuulunut tuttuun tapaan luennointia, kouluttamista, kurssien ja pienryhmien ohjaamista ja omaa kouluttautumista. Blogitekstien kirjoittamista, sähköpostien ja voimapostin kirjoittamista, somettamista, somettamista ja vielä kerran somettamista. Olen tehnyt myös uutta verkkovalmennusta ja minun kohdallani uuden luominen vie aina paljon aikaa ja aivotoimintaa. Juuri siksi tämä blogi on ollut ihan superhiljainen, kun kaikki liikenevä aika ja aivotoiminta on mennyt uuden verkkovalmennuksen kasaamiseen.

Olen lisännyt omaa ammattitaitoani käymällä koulutusta esimerkiksi mentalisaatiokyvyn tukemiseen liittyen, Zones of Regulation - menetelmään lapsen itsesäätelyn tukena, Piki-toimintamalliin lasten kiusaamisen tunnistamiseen ja ehkäisemiseen liittyen, Älyä tunteet - ajattelun apukäsi koulutuksen lasten tunnetaitojen tukemiseksi ja lisäksi olen mukana skeematerapian (= tunnelukkoterapian) koulutuksessa, josta valmistun tammikuussa. Skeematerapian tiimoilta olen kirjoittamassa ihan omaa blogitekstiä, tunnelukot on ihan valtavan kiinnostava teema.

Töitä on ollut aika sopivassa määrin eli ei liikaa. Silti olen välillä tuntenut väsymystä ja riittämättömyyttä. Yritystoiminnassa ei työt ikinä lopu. Aina on jotain, mitä voi tehdä. Olen ollut syksyn aikana aivan liikaa somessa ja nyt olenkin joululomalla pitänyt täydellistä sometaukoa ja nollannut näin aivojani.

Olen entistä paremmin osannut ilmaista omia rajojani ja selkeyttänyt myös itselleni, mitä teen ja mitä en tee. Ja millä summalla teen ja millä en tee. Silti vieläkin on paljon opittavaa työn rajaamisessa. Kiire on asia, jota en haluaisi kokea niin usein.

Taloudellisesti tämä vuosi on ollut selkeästi paras ikinä. Ylitin useammalla tuhannella eurolla aikaisemmat vuositulokseni. Yksi tekijä tähän on verkkovalmennukset eli ne ovat myyneet hyvin tämän vuoden aikana.

Olen aloittanut vuoden 2019 tavoitteiden ja suunnitelmien tekemisen. Aion vähentää kurssien ohjaamista ja luennointia ja viedä entistä enemmän suuntaa verkkovalmennuksiin. Minulla on ollut haasteena jatkuvasti muuttuvat koulutustilat ja taas olen sen edessä, että yhdet tilat menee uusiksi ja se tuo aina lisäsäätöä, jota en jaksaisi. Minulla on myös haaveita lisäkouluttautumisen suhteen, niistä kerron lisää myöhemmin, kunhan asiat vahvistuvat.

Viime keväänä kirjoitin blogitekstin: Neljäs kevät yrittäjänä 
ja melkeinpä tarkalleen vuosi sitten tekstin Neljäs syksy yrittäjänä.

Yritykseni on Kasvun Taika, jos tähän blogiin sattuu tulemaan joku uusi satunnainen lukija, joka ei vielä tunne minua.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita

Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.

Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Viikko yrittäjän elämästä

Pitkästä aikaa Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjaan postaus. Minulla on takana aika touhukas viikko, paljon erilaisia töitä ja myös yksi koulutus.

Lauantai 25.3.

Osallistuin satujoogakoulutukseen. Teimme erilaisia joogaharjoituksia, satuhierontaa ja kuulimme teoriaa satujoogasta. Mukava päivä ja paljon virisi ajatuksia siitä, miten pystyn hyödyntämään kurssin ajatuksia niin mindfulness-, tunnetaito- kuin satuhierontaryhmissänikin. 

Sunnuntai 26.3.

Olin kouluttamassa Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin Espoossa. Kesäaikaan siirtyminen yön aikana tarkoitti sitä, että piti herätä tosi aikaisin ja lähteä kohti Espoota. Koulutusryhmä oli puhelias ja kaikkiaan päivä oli onnistunut.

Illalla saunoimme ja pyrin rentoutumaan tulevaa viikkoa varten.

Maanantai 27.3.

Ohjasin Mommy&Me:ssa sirkuskurssit ja vauvahierontakurssin. Kotoa käsin tein muutaman toimistotyön ja viimeistelin keskiviikkona olevaa luentoani tunnetaidoista. Yleensä käyn maanantai-iltaisin joogassa, nyt jooga oli peruttu opettajan ulkomaanmatkan vuoksi. Kyselin illalla kuopuksen ympäristöopin kokeeseen.

Tiistai 28.3.

Ohjasin kolme Vipeltävän Siilin temppuilutuntia. Iltapäivällä palattuani kotiin kuuntelin webinaarin myyvästä kirjoittamisesta ja sen myötä innostuin kirjoittamaan uudelleen verkkovalmennusteni myyntisivuja. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on taas alkamassa huhtikuun puolivälissä ja siihen liittyen hahmottelin myös yhtä blogitekstiä.

Kirjoitin jokin aika sitten Ceestolle oppaan lapsen rauhoittumisen tukemisesta ja nyt se on myynnissä yhdessä äänitteiden kanssa. Kannattaa tsekata, jos haet keinoja lapsen rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemiseen!

Keskiviikko 29.3.

Päivän vietin kotona tehden toimistohommia ja myös hoitaen esim. kauppa- ja kirjastoasioita. Viimeistelin luennon, jota olin illalla menossa pitämään päiväkodin vanhempainiltaan.

Illalla luennoin Metsämajan päiväkodilla vanhemmille ja kasvattajille teemalla "Kiukkua, surua, pelkoa - miten tukea lasta tunteiden kanssa". Oli antoisa ilta, myös minulle luennoijana. Kotiin palattuani kyselin vielä kuopukselta enkun sanakokeeseen sanoja.

  
Torstai 30.3.

Torstai on nyt muutaman viikon ajan ollut mun superpäivä eli minulla on ollut ohjattavana yhteensä kuusi Vipeltävän Siilin ryhmää. Aamupäivällä ohjasin kolme kausituntia temppuilijoille Kauppakeskus Kaaren EasyFitissä ja sitten siirryin toiselle salilla ohjaamaan sirkuskurssien ja vauvahierontakurssin toiseksi viimeiset kurssikerrat. Päivän aikana oli tullut läjä sähköposteja ja vastailin vielä illalla kotoa käsin (eli kello kuuden jälkeen) niihin.

Viisi peräkkäistä työpäivää takana (kaksi täyttä päivää, kolme puolikasta). Harvoin on ollut näin paljon saman viikon aikana asiakastyötä. Hyvin jaksoin viikon. Saunoimme illalla.

Perjantai 31.3.

Toimistopäivä kotona. Naputtelin laskuja muutamalle yhteistyökumppanille. Viilailin taas myyntisivutekstejä ja kirjoitin valmiiksi yhden blogitekstin yrityksen blogiini. Olin ajatellut, että käyn pitkän kävelylenkin aurinkoisessa säässä ja bongailen, näkyykö jo leskenlehtiä. Aamulla heräsin siihen, että lunta oli satanut maahan. Se siitä leskenlehtien bongailusta. Totesin vain, että nyt on näin.

Iltapäivällä imuroin yläkerran ja paistoin lettuja. Illalla kävin Finnhits & dance mix - tunnilla tanssimassa ja laulamassa, kauden toiseksi viimeinen tunti.

Kuvissa näkyy kaksi kirjaa*, joita luin viikon aikana sekä julkisissa liikennevälineissä kulkiessani että myös kotona. Kummastakin on tulossa blogipostaus, jahka ehdin lukea kirjat loppuun ja kirjoittaa tekstit. Mielenkiintoisia kirjoja! Viikon aikana kävin myös facebookissa eräässä suljetussa ryhmässä hyvää keskustelua huijarisyndrooma - teemasta. 

Sellainen oli minun viikkoni, mitä sinun viikkoosi kuului?

* kirjat saatu arvostelukappaleiksi blogin kautta

Mun ekat 21 / 101

Vastaisku ankeudelle - blogissa oli postaus 101-tavoitelista vuodelle 2017 ja siitä sain idean listata omia tavoitteitani tälle vuodelle. Tässä ensimmäiset 21. Joukossa on sekä isompia että pienempiä tavoitteita. Koska keksittävänä on vielä 80 tavoitetta lisää, niin aika pieniin omat tavoitteet on pilkottava.

1. Satsaan hyvinvointiin ja terveyteen
2. Käyn hierojalla säännöllisesti
3. Kokeilen metamorfista hoitoa
4. Käyn Mo Cafessa brunssilla
5. Käyn yinjoogassa maanantai-iltaisin
6. Kokeilen tuorepuuroa
7. Teen Härkiksestä uusia ruokia, esimerkiksi moussakaa
8. Välitän itsestäni niin paljon, että valitsen mieluummin mindfulness-harjoituksen tekemisen kuin netin selaamisen
9. Kehitän yrittäjyyteen liittyviä taitojani (tästä on tulossa myöhemmin oma postaus)
10. Osallistun satujoogakoulutukseen
11. Ostan museokortin ja käyn museoissa nykyistä aktiivisemmin
12. Käyn katsomassa Keravan taidemuseo Sinkassa "Näkyväksi neulottu" - näyttelyn
12. Syvennän mindfulness- ja itsetuntemustaitojani osallistumassa itsemyötätuntokoulutukseen
12. Koukutun Sykkeeseen. Tämä on jo tapahtunut. Katsoin neljännen kauden jaksot läpi kahdessa päivässä. En ymmärrä, miksi en ole katsonut tätä sarjaa aiemmin. Nyt alan katsoa sarjaa nurinkurisessa järjestyksessä, varasin kirjastosta ykköskauden dvd:n ja saan se jossakin vaiheessa talvea katsottavaksi
13. Käyn vegaanisella nakkikioskilla
14. Kokeilen ilmajoogaa
15. Kunnioitan kehoni tuntemuksia ja annan niille huomiota. Sallin itseni olla myös väsynyt.
16. Suunnittelen viikon ruokalistan etukäteen, jo sunnuntaina. Se helpottaa paljon arjen sujuvuutta.
17. Järkeistän työskentelytapojani ja tottumuksiani
18. Kiinnitän entistä enemmän huomiota omiin rajoihin ja osaan sanoa myös ei
19. Vähennän sokerin käyttöä
20. Kokeilen 5Rhytms-tanssia
21. Syön enemmän hedelmiä ja marjoja. Kasviksia syön jo paljon, mutta erityisesti marjojen syöntiä voisin lisätä. Olisi myös hyvä muistaa, että niitä löytyy ihan omasta pakastimesta

Millaisia isoja ja pienempiä tavoitteita sinulla on tälle vuodelle?

Viikko yrittäjän elämästä

Tunteisiin ja kiukkuun liittyviä kirjoja, joita esittelin keskiviikon kiukkuluennollani

Olen aika ajoin kirjoitellut kuvauksia viikostani yrittäjänä. Näitä on ollut mielenkiintoista lukea jälkikäteen. Tässä tulee tämän syyskauden ensimmäinen viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tämä oli tarkoitus kirjoittaa ja julkaista maanantaina 5.9, joka oli Yrittäjän päivä, mutta silloin olin niin väsynyt viikonlopun jäljiltä, etten saanut oikeastaan mitään järjellistä tehtyä. Onneksi oli vapaapäivä.

Palaan tässä postauksessa viime viikkoon.

Maanantai 29.8.

Minulla loppui elokuun lyhytkurssit Mommy&Me:ssa, oli vauvahierontakurssin ja vauva- ja taaperosirkuskurssien viimeiset kerrat. Iltapäivällä kotiin tultuani laitoin Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkokurssin myyntiin Holvi-verkkokauppaani ja viimeistelin kurssisivun tekstit, jotka laitoin eteenpäin miehelleni, joka päivittää nettisivuni. Mies päivitti tiedot sivuilleni ilallalla ja sain laitettua kurssin myyntiin ja jestas kun olin iloinen, kun ekan tunnin aikana tuli jo eka tilaus! (tarjoan blogini lukijoille alennusta tästä kurssista, alekoodi löytyy tästä postauksesta ja se on early bird- hinta eli alekoodi on voimassa su 11.9. klo 21 asti).

Illalla keräsimme omenoita koko perheen voimin, olimme varanneet ajan mehuasemalle tiistai-iltapäivälle.

Tiistai 30.8.

Minulla alkoi Vipeltävän Siilin kausitunnit Metsälän salilla, temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille. Tultuani kotiin anoppini oli meillä, olivat tulleet käymään pääkaupunkiseudulla ja hakivat meiltä omenoita. Mies oli appiukon kanssa mehuasemalla ja meillä on on nyt omenamehua aika reilusti, lähes 200 kiloa oli omppuja.

Iltapäivällä vastasin muutamaan meiliin ja tein Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Selvittelin myös, miten saan avaimet seuraavana päivänä olevalle luennolleni.

Keskiviikko 31.8.

Aamupäivällä tein toimistohommia kotoa käsin ja viimeistelin "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena" - luentoa, joka oli tulossa illalla. Tulostelin mainoksia tulevista kursseistani ja kuskasin niitä fillarivoimin lähialueen kahteen neuvolaan. Iltapäivällä kuuntelin yhden yrittäjyyteen liittyvän webinaarin teemalla "Tehoa talouteen". Illalla luennoin kiukusta yhdeksälle vanhemmalle. Olin iloinen osallistujamäärästä ja toivon, että kuulijat saivat uusia ajatuksia ja toimintatapoja luennon kautta. Luennon lähtökohdat olivat tunnetaidoissa, niiden tukemisessa ja aikuisen vastuullisuudessa omista tunteistaan. Luennon pääsanoma on, että kun aikuinen muuttaa omaa käytöstään, myös lapsen käytös muuttuu.

Torstai 1.9.

Ohjasin Vipeltävän Siilin temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille Haagan salilla. Kotiin tultuani vastailin muutamaan meiliin. Illalla olin kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?", jonka innoittamana kirjoitin perjantaina blogiini tekstin Kiinnostaako sinua oman vanhemmuutesi kehittäminen?

Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen opiskelukaverini Miian tekemät voimalausetaulut

Perjantai 2.9. 

Kävin läpi kirjanpitoon kuuluvia kuitteja ja lippusialappusia. Viimeistelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Laitoin kutsun niille, jotka ovat ilmoittautuneet su 11.9. olevaan aikuisten ja lasten yhteiseen työpajaan "Villipedon naamarit".

Fillaroin taas pitkin lähiseutua viemässä esitteitä tulevista omista kursseistani ja myös paikallisen MLL:n toiminnasta. Kävin myös hakemassa avaimen eräältä lähikoululta tulevia sirkuskurssejani varten. Illalla alkoi Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viimeinen jakso. Kuulin kolme päättötyön esitystä.

Lauantai 3.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja. Oman päättötyöni esitys oli aamupäivällä ja päivän aikana kuulin monen monta esitystä ja sain niistä valtavasti ajatuksia ja ideoita tulevia tunnetaitoryhmiäni varten. Koulutuspäivä loppui klo 17 ja jäin sen jälkeen vielä reiluksi kahdeksi tunniksi illanviettoon opiskelukavereideni kanssa.

Sunnuntai 4.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja, viimeinen yhteinen koulutuspäivämme. Esittelyssä oli viimeiset päättötyöt ja lisäksi teimme koulutuksesta irtipäästämistä, oli kakkua ja kuohuvaa ja saimme todistukset. Ja koska olimme tekemisissä tunteiden ja niiden ilmaisun kanssa, niin kyllä meistä itse kukin itki ihan vähän väliä. Olo oli samalla kiitollisuudesta täysi ja haikeudesta aivan tyhjä.

Viikko sisälsi paljon tunteita ja maanantaina olinkin sen verran väsynyt, etten tehnyt mitään muuta kuin ihan välttämättömät asiat ja muuten istuin takapihallamme ihanassa auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Tänään olen menossa hierojalle ja illalla kuuntelemaan "Onnellinen lapsi" - luentoa. Nyt on oikeastaan pitkästä aikaa viimeinen viikko, kun minulla on vielä suht vähän töitä, tästä eteenpäin ohjattavien ryhmien määrä lisääntyy aika reilusti. Myös uutta on suunnitteilla eli lisää verkkokursseja ja toivon pääseväni käynnistämään ensimmäisen tunnetaitoryhmäni alkuvuodesta 2017.

Hetkessä: Väritulkintaa (ja arvonnan voittaja)

Olin viikonloppuna satuhierontaohjaajakoulutuksessa ( 2. taso). Yksi koulutukseen osallistujista on varsinainen monitaituri, hän on perehtynyt väriterapiaan ja väritulkintoihin ja tarjosi mahdollisuutta väritulkintaan lauantai-iltana. Minä olin heti innoissani osallistumassa. Hän kertoi, että väritulkinnan avulla voi saada selityksen omiin käytösmalleihin, mistä asiat johtuvat ja miksi toimii elämässä tietyllä tavalla. Asioita nostetaan tietoisesti mieleen ja niitä tehdään konkreettisesti näkyväksi. Väritulkinta on osana väriterapiaa ja sen kesto oli noin 1.5 tuntia.

Tulkinta tehdään värilaseja apuna käyttäen, siinä katsotaan persoonan ja minuuden värit. Nämä muodostavat kipupisteen värin, joka käsiteltynä muuttuu tukipisteeksesi, lukko joka avattuna luo voimaa, mutta lukittuna lukitsee unelmiasi ja haaveitasi ja estää toimimasta kuten haluaisit. Ja avainväri eli joilla lukko saadaan avattua. Nämä värit ovat samat aina ja kertovat siis myös elämän oppiläksyistä. Lisäksi katsotaan aina nykyhetken ja tulevaisuuden värit jotka antavat käytännön vinkkejä toimimiseesi juuri nyt.

Osallistuin väritulkintaan kiinnostuneena ja olin yllättynyt, kuinka voimakas kokemus se oli. Olin aika ihmeissäni, miten värien avulla tulkitsija voi löytää niin paljon asioita minusta ja elämästäni. Hän kyseli välillä kysymyksiä, jotka avasivat elämääni. Ja kyllähän sieltä juuri niitä kipupisteitäkin löytyi. Sain paljon ajateltavaa siihen, miten voin jatkossa työstää eteenpäin näitä elämää "tukkivia" kipupisteitä. Sain uusia näkökulmia, joita toivoinkin saavani väritulkinnan kautta.

Ja mitä väritulkinta nosti esiin? Minulle on tärkeää luovuus ja se on voimavarani. Heti kun elämääni alkaa tulla liikaa stressiä, luovuuteni alkaa rajoittua ja alan liikaa kontrolloida asioita. Silloin minun olisi hyvä palauttaa itseni taas hyvän flow:n tilaan mahdollisimman nopeasti. Kipupisteeksi nousi (aika klassisesti) äitisuhteeni ja myös suhteeni isään. Huomasimme molemmat, sekä minä että väritulkinnan tekijä, että minulla on vielä surutyötä tekemättä isäni kuolemaan liittyen. Paljon puhuimme myös itsearvostuksesta, lempeydestä itseä kohtaan ja suorittamisesta. Onneksi viimeisen 2-3 vuoden aikana olen tiedostanut tosi paljon asioita ja moni asia on nyt eri tavoin elämässäni. Osaan olla lempeämpi itselleni, en vaadi enää täydellisyyttä ja arvostan itseäni.

Täytyy todeta, että tuo väritulkinta oli hurjan mielenkiintoinen kokemus ja itselleni tuli halu oppia lisää värien merkityksestä. 

Viikonloppu hurahti tosiaan koulutuksessa Tampereen lähellä ja vasta nyt ehdin suorittaa arvonnan, joka loppui jo perjantai-iltana. Arvottavana oli ihana ja värikylläinen Sanna Wikströmin kirja "Hyvän elämän reseptit". Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin kaikkien osallistujien nimet lapuille ja voittajan nosti perheemme esikoinen. Kirjan voitti Lumiomena - blogin Katja. Laitellaan viestiä, miten saadaan kirja sinulle!

ps. Olethan huomannut, että blogissani on menossa jo uusi arvonta, lastenkirjasta nimeltä Väpä Sorsa

Katsaus vuoteen 2015 - tammikuusta kesäkuuhun

Tein koosteen kuluneesta vuodesta 2015. Ensimmäisessä postauksessa on alkuvuosi tammikuusta kesäkuuhun ja toisessa loppuvuosi heinäkuussa joulukuuhun.
  
Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 15 vuotta mieheni tapaamisesta ja tästä kirjoitin blogitekstin. Aloitin työt hyvillä mielin lomani jälkeen. Toivoin siinä vaiheessa uusia avauksia työn suhteen ja uusia verkostoja ja niitä todellakin sain vuoden aikana. Kirjoitin blogitekstin omista vahvuuksistani. Kävin lasten kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, joka kyllä oli yksi vuoden parhaista lastenleffoista. Samaan syssyyn luin myös iltasaduksi Paddingtonia ja pojat kuuntelivat Paddingon-äänikirjoja.

Kävin Tanssitan vauvaa - ohjaajakoulutuksen. Niitä ryhmiä en ole missään vaiheessa pitänyt, koska minusta se ohjelma on auttamattomasti vanhanaikainen. Mutta jotain hyvääkin oli siinä viikonlopussa. Koulutuksessa tapasin Leluteekin Emilian ja sittemmin olemme tavanneet myös yrittäjien tapaamisissa.

Helmikuussa kävin teatterissa katsomassa Dreamteamia ja helmikuussa näin myös kolme leffaa. Minulla oli flunssa, joka hidasti työtahtiani muutamaksi päiväksi. Helmikuussa minulla oli  synttärit ja kävimme hiihtolomalla Mikkelissä, jossa oli jääfestivaalit. Hiihtolomalla vietin molempien poikien kanssa äiti-poika-päivät. Esikoisen kanssa kävin Kansallismuseossa ja ravintolassa syömässä ja kuopuksen kanssa lasten mindfulness-kurssilla ja kävimme myös ravintolassa syömässä.

Palautin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyön ja tein vielä viimeiset harjoitusvalmennukset helmikuun aikana. Luennoin ensimmäistä kertaa pienten lasten uniasioista Ipanaisella ja siitä alkoikin todella hedelmällinen yhteistyö Ipanaisen kanssa.

Maaliskuussa kävin Teatterimuseossa poikien kanssa ja se oli kiva päivä. Oli viimeiset jaksot ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihin liittyen ja ne olikin mahtavat kaksi päivää. Valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Blogini täytti vuoden.

Kävin poikien kanssa katsomassa Cirque du Soleilin esityksen Quidam Hartwall Arenalla. Se oli huiman hieno. Ystäväni kanssa kävin brunssilla Mokossa. Osallistuin Ihana äiti- haasteeseen. Kirjoitin blogitekstin Suorittaja minussa ja tästä sain paljon hyvää palautetta.

Huhtikuussa vietimme pääsiäistä Mikkelissä. Kirjoitin yrittäjyyden haasteista. Olin mukana Lapsimessuilla esittelemässä satuhierontaa.

Minusta otettiin kuvia yritykseni nettisivuille. Kirjoitin tästä myöhemmin Ilokuvaus-tekstin. Kävin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Uusioperh(s)e - esityksen, ja se oli tosi hyvä. Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen ja heti ensimmäisellä koulutusjaksolla totesin, että meitä on ihan mahtava naisporukka koolla.



Toukokuussa olin mukana Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC-kurssilla ja tein oivalluksia itsestäni ja läheisistäni. Ensimmäiset kevätkukat nousivat esiin mullasta. Kävin Lahdessa kässäkerhon porukalla. Äitienpäivän aikaan pohdin sitä millainen äiti olen.

Kävin vauva/taaperosirkusohjaaja-koulutuksen ja se oli yksi parhaimmista jutuista, mitä koko vuoteeni sisältyi. Olen saanut aivan valtavasti uusia työmahdollisuuksia sen koulutuksen myötä. Alkusyksystä kävin vielä kaksi lisäkoulutusta sirkukseen liittyen.

Kävin entisten työkavereideni kanssa keilaamassa ja olin mukana järjestämässä koulun vanhempainyhdistyksen kevätriehaa. Olin Mandala-workshopissa. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajakoulutuksen toinen jakso. Toukokuussa loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni.



Kesäkuussa tein töitä jo kevennetysti. Minulla oli muutama kesän lyhytkurssi ja luennoin pari uniluentoa.  Pojat olivat jo lomalla ja tein heidän kanssaan joitain retkiä. Kävimme Musiikkia - näyttelyssä ja vanhoilla kotisijoilla Leppävaarassa mm. seikkailupuisto Huipussa.  Pojat osallistuivat Pikkuyrittäjät - leirille. Esikoinen täytti 12 vuotta.

Kävin Mindfulnessia lapsille - kurssin. Olin mukana talkoolaisena MLL:n Liiku ja leiki - tapahtumassa. Vietimme kaupunkijuhannusta. Olin flunssainen juhannuksena aikaan. Suunnittelimme Berliinin matkaa. Turhauduin yrittäjänä laskujen naputteluun, niiden maksamisen seuraamiseen, maksumuistutusten lähettämiseen ja päätin, että heti lomani jälkeen automatisoin kurssi-ilmoittautumiset ja maksuliikenteen. Ja näin teinkin.

Nyt kun olen koostanut alkuvuotta blogin ja kalenterini avulla, niin onpa kuuteen kuukauteen sisältynyt paljon. Olen tehnyt lasten kanssa kivoja juttuja ja myös itse olen käynyt katsomassa useamman teatteri / muun esityksen, nähnyt ystäviäni ja kouluttautunut koko ajan lisää. Töitä oli koko ajan enemmän. Enpä ihmettele että jossain vaiheessa pää tuntui olevan täynnä.

Ja se täytyy todeta, että tämä blogi on kyllä hyvä tapa palata muistoihin. Loppuvuoden kooste on tulossa myös pian.

Millainen on sisäinen säätilasi?

Minulla on takana mindfulness-ohjaajakoulutukseni kaksi ensimmäistä koulutuspäivää. Tutustuimme toisiimme, muodostimme pienryhmät, keskustelimme erilaisista mindfulness-kursseista ja tietenkin teimme myös mindfulness-harjoituksia. Koulutuspäivät olivat mahtavat ja ryhmä täynnä mukavia ja hienoja ihmisiä. Mieleeni jäi erityisesti harjoitus, jossa mietimme sisäistä säätilaa. Millainen säätila on kehossasi? Entä mielessäsi? Onko aurinkoista, pilvistä, myrskyistä tai ukkosta? Sisäinen säätila on harjoitus, joka jokaisen olisi hyvä tehdä mahdollisimman usein. Miltä minusta tuntuu? Ja jos tuntuu kovin synkältä ja pilviseltä, voisi miettiä mitä tarvitsen voidakseni hyvin.

Mindfulnessin osalta myötätunto on tällä hetkellä eniten kirjallisuudessa ja konferensseissa esillä oleva asia. Myötätunto itseä kohtaan. Se on oman itsen puolella olemista, sitä ettei sättisi ja soimaisi itseään. Mindfulness on opettanut minulle paljon tätä myötätuntoa. Ja sitä olen myös tarvinnut. Myötätuntoteemaa opiskelemme paljon myös ohjaajakoulutuksessani. Ja se tulee näkymään myös minun tulevilla mindfulness-kursseillani.

Millainen on sinun sisäinen säätilasi?

ps. jos säätilasi on kovin myrskyinen, kannattaa tsekata stressinhallintakorttien arvonta, joka on vielä auki keskiviikkoiltaan asti

Ensimmäinen syksy yrittäjänä

Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

Toimiva perhe - kurssi

Toimiva perhe on Thomas Gordonin kehittämä, vanhemmille, pariskunnille ja kasvattajille tarkoitettu kurssi. Kurssilla opetellaan ihmissuhdetaitoja ja vuorovaikutusta. Kurssin tavoitteena on lisätä vanhempien ja lasten hyvinvointia sekä saada heidän keskinäiset välinsä toimiviksi ja luottamuksellisiksi.

Kurssilla opiskellaan selkeää viestintää, haetaan rakentavia tapoja ratkaista ristiriitoja, mietitään kasvatukseen liittyviä arvoja sekä opetellaan toimivan keskusteluyhteyden luomista lasten ja vanhempien välille. Kurssi kestää 24 tuntia.

Kaikissa perheissä riidellään välillä ja ymmärretään asioita väärin. Toimiva perhe - kurssi tarjoaa kohtaamisen välineitä, joiden avulla yhdessäolosta voi tulla riidattomampaa ja toimivampaa.

Viime viikkoina jäähyn käyttöön liittyvät ongelmat ovat olleet esillä paljon. Moni vanhempi on ihmeissään. Mitä jäähyn sijasta? Toimiva perhe - kurssilla opetellaan esimerkiksi lapsen tarpeiden ja omien tarpeiden huomioimista, ristiriitojen selvittämistä molemmat voittavat - menetelmän avulla, välittäjänä toimimista ja epätoivotun käyttäytymisen muuttamista ympäristöä muuttamalla. Toimiva perhe - kurssi tarjoaa konkreetteja menetelmiä vanhemmalle. Ja antaa vastauksia myös siihen kysymykseen, että mitä sitten kun tekisi mieli antaa se jäähy.

Kurssilla opeteltavat taidot ovat konkreettisia ja käytännönläheisiä työkaluja, jotka tukevat jokaista isää ja äitiä jokapäiväisessä elämässään perheen keskellä. Kurssin lähtökohtana on toisen kunnioittaminen. Työmenetelminä käytetään luento-osuuksia, keskustelua, käytännön tilanteisiin liittyviä harjoituksia ja opitun soveltamista omaan elämäntilanteeseen.

Valmistuin pari viikkoa sitten Toimiva perhe - ohjaajaksi. Kävin itse Toimiva perhe - kurssin pari vuotta sitten (ja olin jo sitä ennen toteuttanut monia kurssin ajatuksia perheessämme) ja nyt tänä syksynä suoritin ohjaajakoulutuksen. Nyt voin toimia kouluttajana.


Tulen kirjoittamaan enemmänkin Toimivaan perheeseen liittyvistä ajatuksista, tarkoitus on esitellä kirjat Toimiva perhe (Thomas Gordon) ja Ole paras itsesi! (Linda Adams). Lisäksi suunnitteilla on  blogiteksti ainakin Minä-viestien käyttämisestä.

Puhuimme ohjaajakoulutuksessa, että Toimiva perhe - kurssit eivät ole kovinkaan tunnettuja, vaikka niitä on pidetty Suomessa jo kymmeniä vuosia. Oletko sinä kuullut Toimiva perhe - kurssista? Tai jopa käynyt kurssin? Voisitko ajatella osallistuvasi kurssille, jolla parantaisit omia vuorovaikutustaitojasi?

Aarrekartta onneen

Tämän postauksen otsikko tulee siitä, että blogiini on tultu googlen kautta muutaman kerran hakusanoilla "aarrekartta onneen". Valmistuin muutama päivä sitten aarrekarttaohjaajaksi. Aiemmin kirjoitin aarrekartoista ja kävin siihenkin postaukseen kirjoittamassa vähän lisäystä. Olen ohjaajakurssin aikana oivaltanut paljon aarrekartoista. Olen tajunnut, että aiemmin tekemäni aarrekartat ovat olleet enemmänkin kivoja kuvakollaaseja, joihin olen leikannut elämääni ja toiveisiini sopivia satunnaisia kuvia ja lauseita. Toki tällaisistakin aarrekartoista saattaa asioita toteutua. Mutta toimivissa, tehokkaissa aarrekartoissa on myös erityisiä keinoja, jotka liittyvät kuviin ja lauseisiin ja niiden  sijoitteluun. Näitä asioita en ole osannut huomioida aiemmissa aarrekartoissani. Aarrekartassa on myös tärkeää jälkityöskentely, usko unelmien toteutumiseen ja eläytyminen siihen, että unelmat ovat todellakin totta.

Aarrekartta perustuu ajatukseen, että se mihin uskomme ja mitä tavoittelemme toteutuu. Aarrekartan avulla meidän on mahdollista oppia, kuinka saamme sekä tietoisen mielemme että alitajuntamme työskentelemään saman asian hyväksi. Mitään aivan yksiselitteistä selitystä siihen, miksi aarrekartta toimii ei ole. Kyse ei ole taikuudesta vaan aarrekartan vaikuttavuuden salaisuus on siinä, että se valmistaa tekijänsä henkisesti muutokseen ja tekee avoimemmaksi ratkaisujen löytämiselle sekä rohkeammaksi toteuttamaan ne.

Moni aarrekartta toteutuu, mutta eivät kaikki (blogiini on tultu myös hakusanoilla "aarrekartta toteutuminen"). Syynä miksei aarrekartta toteudu voi olla vaikka se, ettei aarrekartan tekijä itsekään alun perin uskonut ja luottanut toiveidensa toteutumismahdollisuuteen. Tai aarrekarttaa ei ole tehty "oikein". Tai joskus aarrekartta vain tarvitsee aikaa toteutuakseen. Tai joskus elämässä vaan ei ole aika juuri sille asialle. Kun elämään luottaa, se neuvoo koko ajan eteenpäin. Tätä olen myös itse oppinut paljon viime kevään aikana. Uskallus lähteä kohti uutta on avannut sellaisia ovia, joista en edes osannut haaveilla tammikuussa.

Suurin este unelmiemme toteutumiselle olemme me itse, ajattelumme ja asenteemme: OLISHAN se ihan kiva, JOS mullekin joskus jotain kivaa tapahtuisi, MUTTA......EI minulle, ehkä jollekin TOISELLE, Onhan minullakin unelmia, MUTTA ne nyt vaan ovat sellaista haihattelua...Ennen kuin ehtii edes nauttia mahdollisuudesta, oma mieli tyrmää asiat. Unelmien tietoinen hahmotus on tapa avata uusi uoma. Sitten vaan pitäisi vielä rohjeta heittäytyä virran kannattelemaksi ja uskoa siihen, että tämä unelma toteutuu, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.

Aarrekarttoja on erilaisia. Aarrekartan voi tehdä kirjeen muotoon. Tai kirjoittaa affirmaatiolauseita kortille. Tai tehdä kinesteettisen aarrekartan. Tai tehdä laulun unelmistaan. Tai voi tehdä perinteisen visuaalisen, kuvallisen aarrekartan, mikä lienee yleisin aarrekartan muoto. Ohjaajakurssin aikana olen tehnyt kaikkia näitä.

Minun on tarkoitus alkaa pitämään aarrekarttakursseja, kunhan yritys on pystyssä ja kurssitila mietittynä. Luultavasti mainostan niitä kursseja myös täällä blogissani. Ja voi olla, että ihan ekan kurssin pidän 4-5 kurssilaiselle  omassa kodissamme. Aarrekartan menetelmiä hyödynnän myös muilla kursseillani, ainakin "Voimavaroja vanhemmuuteen" - kurssilla.

Kuvissa on sekä kurssille harjoittelumielessä tehtyjä aarrekarttoja että omaan elämääni liittyviä aarrekarttoja. (En haaveile uudesta kodista Jätkäsaaressa, sen aarrekartan olen tehnyt kurssia varten harjoittelutehtävän pohjalta.  Juuri tuosta kartasta sain kouluttajalta ison kiitoksen, se on kuulemma hyvä ja tehokas täsmäkartta)

Aarrekartta

Olen leikannut lehdistä kuvia aarrekarttaan. Unelmia ja tunnelmia.  Koostan aarrekarttaa ensi viikonlopun kurssia varten. Minulla on alkamassa Aarrekartta - kouluttaja - kurssi. Aarrekartta on mielen muutosvalmennusta. Aarrekartan avulla voi hahmottaa itselle tärkeitä asioita, unelmia. Kun unelma on selkeänä ja kirkkaana päässä, on sitä kohti helpompi mennä. Aarrekartta on työkalu, joka auttaa toteuttamaan unelmia.

Mikä tekee minut onnelliseksi? Mitä tarvitsen, jotta minulla olisi hyvä olo? Millaisia asioita olen valinnut aarrekarttaani?

Minun aarrekartassani on sana tasapainossa. Unelmoin siitä, että jatkossa kotielämä, työ ja opiskelu ovat hyvässä tasapainossa. Ja että olen itse tasapainossa. Oman itseni kanssa.

Unelmoin siitä, että minulla olisi jatkossa aikaa tehdä parempaa ruokaa. Haluaisin panostaa ruuanlaittoon, kokeilla uusia ruokaohjeita ja makuja, leipoa sämpylät itse useammin ja ottaa myös poikia enemmän mukaan kokkaamiseen.

Toivon, että tulevaisuus on minulle menestystarina. Tällä en tarkoita sitä, että minun pitäisi saada hurjia rahasummia. Vaan sitä, että tulevaisuus olisi itselleni menestystarina. Voisin olla tyytyväinen tekemiini päätöksiin ja ratkaisuihin. Jatkossa olen entistä enemmän "oman elämäni kirjoittaja", olen itse luomassa ja tekemässä omaa "menestystarinaani".

Välillä tuntuu, että elämä on liian kiireistä. Moni asia menee ohi, kun sitä ei ehdi edes huomata. Haluaisin ihastua mahdollisuuksiin. Nähdä asioiden eri puolia, aistia, kokea, tuntea. Huomata pieniä yksityiskohtia. Nauttia ja elää täysillä. Hämmästyä. Elää aidosti eikä turtuneena kaikkeen paljouteen.

Unelmoin kodin muuttumisleikistä. Siitä, että vihdoinkin saisimme tapetoitua takkahuoneen. Ehkä aloitettua olohuoneen tapetointia. Maalattua esikoisen huoneen seinä. Hankittua uusi matto olkkariin. Ja uusi sohvasänky takkahuoneeseen.

Virkistävää voimaa toivon. Sitä, että olisi aikaa panostaa omaan hyvinvointiin ja voimaantumiseen. Elinvoimaa. Sekä fyysistä että henkistä.

Kuten olen jo aiemminkin vihjaissut, olen tekemässä elämässäni suurta liikautusta. Liikautusta, joka on vaatinut paljon miettimistä. Paljon rohkeutta. Paljon uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Tämän vuoden alussa tapahtui jotain, joka laittoi minut pohtimaan asioita. Nyt kun ajattelen asioita taaksepäin, se onkin tapahtunut jo paljon aikaisemmin. Ehkä vuosi sitten, ehkä jo aiemmin.

Reilu vuosi sitten olin itse aarrekarttakurssilla tekemässä aarrekarttaa. Nyt huomaan, että moni silloinen unelmani on toteutunut.

Silloin unelmani liittyvät yhteisöllisyyteen. Yhdessä. Unelmoin kässäkerhosta. Syyskuussa aloitin kässäkerhossa Korson asemalla.

Lisää energiaa. Parempaan uneen. Luonnollisesti hyvä olo. Viime kesänä aloitin taas kuntoilun. Lenkkeilyn ja ohjatut ryhmäliikuntatunnit. Aloin kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Ja myös henkiseen hyvinvointiini. Innostuin elämäntaidollisista kursseista. Ja mindfulnessista.

Olen kiitollinen. Mielenrauhaa. Näitä harjoittelen koko ajan. Jotta osaisin olla kiitollinen siitä, mitä jo on eikä mieleni lähtisi haaveileman sellaisista asioista, jotka ovat nyt tässä elämäntilanteessa mahdottomia. Etten olisi kateellinen enkä katkera. En halua olla peruspessimisti vaan nähdä myös asioiden valoisia puolia. Tässä on ollut iso opettelu, lapsuuden kotini perimä on aika negatiivissävytteinen.

Onni. Rakkaus. Tärkeitä asioita, liittyvät erityisesti perheeseeni. Mieheen, lapsiin, elämäni tärkeimpiin asioihin. Ihmisiin, joille haluan antaa oikeasti aikaani. Onni ja rakkaus eivät ole unelmia. Ne ovat voimaannuttavia asioita, jotka ovat läsnä koko ajan, joka päivä, päivästä toiseen. Arkena ja pyhinä. Tässä ja nyt.  Eilen, tänään ja huomenna.


Mistä sinä unelmoit? Onko aarrekartta sinulle tuttu menetelmä? Millaisia kuvia ja sanoja sinun aarrekarttaasi tulisi?

Lisätty 30.6. Koska tähän postaukseen tullaan usein googlen avulla, haluan nyt valmiina aarrekarttaohjaajana kirjoittaa muutaman lisäyksen tähän postaukseen. Olen kevään aikana opiskellut aarrekarttaa lukemalla ja tekemällä harjoittelukarttoja ja  pitänyt harjoittelukurssin. Opinnot ovat auttaneet minua oivaltamaan, että nämä aiemmin tekemäni aarrekartat ovat enemmänkin "kivoja kuvakollaaseja", joihin olen kerännyt  minun elämääni ja toiveisiini sopivia kuvia ja lauseita. Varsinaisissa aarrekartoissa kiinnitetään enemmän huomiota kuviin, sanoihin ja niiden muotoihin ja sijoitteluun eikä niissä vain räiskitä kivoja kuvia paperia täyteen. Ohjattu aarrekarttakurssi voi auttaa saavuttamaan unelmat tehokkaammin kuin vain kivojen kuvien liimaaminen kollaasiksi. Toki näistä kuvakollaaseistakin voi joku asia toteutua kuten minulle itsellenikin on käynyt.


ps. ylemmässä kuvassa oleva kamera liittyy siihen, että unelmoin oppivani ottamaan kivoja valokuvia blogiani varten. Nyt suurimman osan kuvista on ottanut joko mies tai esikoinen, kun mun kuvat ovat...no sumeita, pimeitä, tärähtäneitä, ylivalottuneita.

Mindfulness

Aloitin eilen Mindfulness intensiivikurssin. Olen reilun vuoden ajan perehtynyt mindfulnessiin. Kuunnellut cd-levyjä, käynyt lyhytkursseilla, lukenut kirjoja.

Mindfulness on tietoisuustaitoja, hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Se on stressinhallintamenetelmä, joka voi auttaa myös rentoutumaan. Mindfulnessissa on kyse mielen, ajatusten ja tunteiden rauhoittamisesta erilaisin yksinkertaisin harjoituksin.

Minulla on aina ollut levoton mieli. Mieleni seikkailee tulevassa, miettii mennyttä. On ollut vaikea olla tässä ja nyt. Minulle on aina ollut tyypillistä tehdä noin kymmentä asiaa yhtä aikaa. Tänä keväänä elämässäni on ollut paljon stressaavia asioita, mutta uskon mindfulnessin vaikuttaneen siihen, että olen saanut pidettyä stressitason pienenä.

Mindfulness on auttanut minua pysähtymään tähän hetkeen. Olen oppinut ajattelemaan, että tunteet tulevat ja menevät. En jää enää niin vellomaan tunteisiini. Suhtautumiseni ajatuksiini ja itseeni on lempeämpää, sallivampaa ja hyväksyvämpää kuin aiemmin. Mutta kyllä tällä saralla on myös vielä paljon opeteltavaa. Toivoisin, että tämän intensiivikurssin kautta löytäisin elämääni mindfulness-asenteen. Toivon, että pystyisin pysähtymään pitkin päivää erilaisiin tilanteisiin läsnäollen. Keskellä työpäivää, liikennevaloissa, fillaroidessa, hampaita pestessä. Erityisesti lasten kanssa ollessa. Etten vain menisi automaattiohjauksella tilanteesta toiseen vaan pystyisin pysähtymään tietoisesti, aistimaan, kokemaan, näkemään, tuntemaan.

Nyt olen mindfulness intensiivikurssilla, tarkoituksena on ensi sýksynä käydä jatkokurssi ja seuraavana keväänä ohjaajakoulutus. Tästäkin olen niin innoissani. Kuten monesta muustakin asiasta, joita on nyt elämässäni menossa.

Vauvahieronnan ohjaaja

Minusta tuli tänään vauvahieronnan ohjaaja. Olen opiskellut vauvahierontaa sekä teoriassa että käytännössä. Nyt minun pitäisi osata hierontaradat, koliikin hoito ja vauvahieronnan yksilö- ja ryhmäohjaus. Olen aivan innoissani! Tänään sain suloisen poikavauvan hoidettavaksi koulutuksen lopuksi. Melkein tuli vauvakuume.

Eilen omatkin lapset saivat hierontaa. He eivät ole enää vauvoja, mutta kosketus ja hieronta on edelleenkin tärkeitä asioita isompien lasten kanssa. Varsinkin esikoinen tykkää siitä, että hänen selkäänsä hierotaan joka ilta joku satu.

Haaveissa on että ensi syksynä voisin tehdä vauvahieronnan ohjausta sekä yksilöohjauksena että muutaman kerran ryhminä. Nyt vaan pitää kevään ja kesän ajan pitää hierontataitoja yllä. Työssäni olen onneksi tekemisissä vauvojen kanssa ja pääsen viemään eteenpäin tietoa vauvahieronnan merkityksestä.

Aurinko paistaa, ihanaa viikonloppua kaikille!