Yrittäjyyden haasteista

Olen kirjoittanut tasaisin väliajoin postaussarjaa "viikko yrittäjän elämästä". Mietin että ne ovat olleet aika positiivisia postauksia. Niistä ei välttämättä käy ilmi millaisia haasteita yrittäjyyden alkuaikoina voi olla. Tämä postaus sisältää niitä yrittäjyyden haasteita, joita olen itse kohdannut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Yrittäjyys on pitkä tie. Se on maraton. Se on kestävyyslaji.Se vaatii aikaa, sisua ja hermoja. Enkä ihmettele yhtään, jos / kun niin moni lopettaa parin ekan vuoden jälkeen.

Ensimmäinen mieleeni tuleva asia on: Mistä asiakkaat? Kun perustaa yrityksen ja jos ei ole jo valmiina valtavan laajaa tuttavapiiriä tai verkostoa, niin ensimmäinen tehtävä on alkaa tehdä yritystä tunnetuksi. Mistä saada ensimmäiset asiakkaat, jotta toiminta lähtisi pyörimään ja pikku hiljaa tunnettuus lisääntyisi? Se, että on nettisivut ja fb-sivulla satoja tykkääjiä, ei vielä kerro, että sinulla on kymmeniä asiakkaita. Ei todellakaan. Haaste on kääntää kiinnostus maksaviksi asiakkaiksi.

Kyllä se kieltämättä hiljaiseksi vetää, kun päättää järjestää jonkun kurssin tai luennon. Tekee siitä mainoksen ja kiikuttaa sitä neuvolaan, terveyskeskukseen, kauppoihin ja kirppareille. Laittaa fb-mainoksen paikalliselle lapsiperhepalstalle. Jää odottelemaan ilmoittautumisia. Joita ei tule. Laittaa vielä maksullisen mainoksen facebookiin. Ilmoittautumisia ei vaan tule. Paitsi pari päivää ennen kurssia tulee viesti: Vieläkö tällä kurssilla on tilaa?" Jep, on, liikaakin.....Luulin että fb-markkinointi on tehokkaampaa kuin mitä se tällä hetkellä minun kohdallani on ollut. Minulla oli myös oletus, että joku muukin lukee ilmoitustauluja kuin vain yksi. Kaikki sanovat, että toiminnan vakiinnuttaminen vie aikaa kaksi vuotta. Niin se taitaa olla. Minun kohdallani iso apu ovat olleet hyvät yhteistyökumppanit ja heidän asiakaskunnan kautta monet luennot ja kurssit ovat toteutuneet. Lisäksi minulla on useampi koko kauden kestävä liikuntaryhmä, jotka tuovat varmaa tuloa kuusta toiseen. Ja näiden ryhmien ja luentojen kautta minulle on tullut myös yksityisiä asiakkaita. Huomaan, että asiakkaat ovat siirtyneet perässäni asiakkuudesta toiseen. Olen pitänyt uniluennon ja hetken päästä sama äiti on vauvansa kanssa vauvahierontakurssillani tai liikuntaleikkitunnillani. Tai vauvahierontakurssiltani tullaan uniluennolle. Ja vauvahierontakurssillani olleet tulevat isomman lapsensa kanssa satuhierontatunnille. Toki minulla on ollut myös sellaisia unikouluohjauksia, jotka ovat tullee täysin "puskista" eli minulla ei ole ollut mitään kontaktia perheeseen ennen kuin menen heille kotikäynnille. Mutta kaikkiaan palveluni näyttävät tukevan toisiaan hyvin.

Yrittäjyys on tunteiden vuoristorataa. Siinä missä olet välillä aallonharjalla ja todella hyvissä fiiliksissä, niin parin päivän päästä saatat olla tosi syvällä pohjalla ja tuijotat tietokonetta ja sähköpostia, johon ei tule yhtään ilmoittautumista tai kyselyä palveluistasi. Ja sitten bing! sähköpostiin tulee viesti  ja pettyneenä huomaat, että se on spämmiposti, jossa hoonolla suomella sinut yritetään saada klikkaamaan jotain nordeantiliä. Ja taas kasaat itsesi ja mietit, miten markkinoida, miten tehdä palvelut tunnetuksi. Ja kun on kerran joutunut perumaan kurssin tai luennon, niin aina seuraavan kurssin tai luennon kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä se, mitenhän tällä kertaa käy. Tuleeko ilmoittautujia.

Työajat. Ja kotitoimisto. Työ on tavallaan mukanasi aina, kun teet sitä kotitoimistosta käsin. Eikä yrittäjällä ole työaikoja, paitsi jos on äärimmäisen taitava rajaamaan omaa työtään. Minä en sitä vielä toistaiseksi ole vaan luen yrityksen sähköposteja (ööh, niitä spämmiviestejä...paitsi onhan siellä joskus ihan asiakasviestejäkin) myös viikonloppuisin ja iltamyöhään. Mutta toisaalta pystyn pitämään myös arkivapaita, käymään vyöhyketerapiassa keskellä kirkasta päivää tai tapaamaan ystäviä lounastreffeillä. Ja näitä en pystyisi tekemään 8-16 työssä. Minulla on ollut myös mahdollisuus osallistua moniin sellaisiin työpajoihin tai luentoihin, joihin en olisi päässyt entisestä työstäni.

Pahimmillaan yrittäjyys on sitä, että tekee koko ajan töitä laihalla rahapussilla. Minulla keho ilmoittaa heti, jos olen menossa omalle äärirajalle. Tiedän, että minulle on tärkeää sosiaaliset kontaktit, mindfulness, ulkoilu, oma hyvinvointi. Ja näistä pidän kiinni. En perustanut yritystä siksi, että teen töitä koko ajan vaan siksi, että minulla on vapautta ja väljyyttä.

Raha. Tiedän, että moni yrittäjä elää köyhyysrajan alapuolella. Ei pysty nostamaan palkkaa ollenkaan. Elää pienemmillä tuloilla kuin toimeentulotuella eläisi. Kuinka pitkään jaksaa uskoa siihen, että tästä jossain vaiheessa vielä tulee kannattavaa? Missä vaiheessa pitää luovuttaa tai tarkistaa suuntaa ja toimintaa ja miettiä kenties jotain uutta, joka saisi yrityksen nousuun? Monet kivijalkayrittäjät ovat tällä hetkellä todella ahtaalla. Sen sijaan, että kuluttajat ostaisivat paikallisilta yrittäjiltä, tilataan isoista ulkomaisista nettikaupoista. Koska se tulee halvemmaksi.Ja kivijalkayrittäjät joutuvat miettimään, kuinka pitkään on kannattavaa pitää liikettä tässä liikepaikalla. Itse en osta enää mitään isoista nettiputiikeista vaan suosin täysin pienyrittäjiä. Tuen muutenkin kaikin mahdollisin tavoin pienyrittäjyyttä. Jaan linkkejä yrityksistä ja tapahtumista omilla fb-sivuillani ja suosittelen tapaamiani yrittäjiä muillekin. Minulla ei ole ollut kursseillani suosittuja bloggaajia, jotka olisivat hehkuttaneet kurssiani tai luentoani laajalle yleisölle. (tai olihan mun marraskuun voimavarapäivässä yksi bloggaaja, jonka kirjoittaman tekstin löysin ihan sattumalta). Minä en myöskään tunne yhtään toimittajaa, en ole saanut toimintaani esille lehtiin. Satuhierontatuntien tiimoilta laitoin lehdistötiedotteen pariin pääkaupunkiseudulle ilmestyvään lehteen, mutta minkäänlaista yhteydenottoa ei minuun päin ole tullut. Monilla pienillä paikkakunnilla satuhieronta on saanut paljonkin lehtinäkyvyyttä sen uutuusarvon vuoksi.

Moni on myös sen asian edessä, että pystyykö nostamaan itselleen palkkaa vai meneekö eka vuosi tai vielä toinenkin säästöillä tai lainarahalla. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa ja olen maksanut myös koulutuksiani yrityksen tililtä. Mutta en voi sanoa juhlivani tuloilla. Käytännössä en ole ostanut itselleni esim. uusia vaatteita lähes vuoteen. Toisaalta, eipä ole ollut tarvettakaan. On ollut jokseenkin huvittavaa seurata näitä vaatehaasteita, joissa karsitaan vaatekaapin sisältöä tai mietitään, miten saisi vaatekulut alle 1800 euroon vuodessa. Vinkki:  Perusta yritys ja turha kuluttaminen häviää elämästäsi. Ainakin yrityksen alkuaikoina.

Yrittäjyydessä joutuu olemaan myös omilla epämukavuusalueilla. Siinä missä teen työtä vahvuusalueillani (rakastan ohjata jumppia, vauvahierontaa, satuhierontaa, luennoida), niin moni yrittäjyyteen liittyvä asia ei ole vahvuusaluettani. Tosin huomaan, ettei sanat arvonlisävero, verotili, katso-tunniste ja yel:n tason määrittely enää aiheuta minussa verenpaineen nousua ja hyperventilaatiota, mitä ne vielä syyskuussa aiheuttivat.

Mutta miksi sitten perustaa yritys ja tehdä yrittäjänä töitä? Jos siitä ei saa alussa rahaa, se aiheuttaa tunteiden heilahtelua laidasta laitaan ja huomaat tekeväsi töitä myös viikonloppuisin tietokoneen ääressä? Minulle yrittäjyys on tuonut vapauden. Minusta ei vaan ole 8-16 kellokorttityöhön. En halua viettää niin isoa osaa päivästäni töissä. Haluan olla kotona välillä kokonaisia arkipäiviä tai aikaisin iltapäivällä. Lisäksi mun unentarve on valtava. Haluan välillä nukkua aamuisin pitkään. En jaksa sitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa herätä kuuden maissa, jotta lähden töihin. Tänäänkin heräsin kahdeksalta. Kuten myös eilen. Lisäksi haluan olla lasteni kanssa. Ja haluan myös aikaa itselleni ja omalle kouluttautumiselle. Omalle elämälle. Yrittäjyys tuo minulle mahdollisuuden tehdä niitä asioita, joissa olen hyvä ja joista nautin. Ja minulla on vahva usko siihen, että tästä tulee kannattavaa. Vuoden-parin päästä en enää tuskaile sen kanssa, ettei sähköpostiin kilahda moneen päivään muuta kuin spämmiviestejä tai tilitoimistosta viesti, että "olemme huomenna suljettu koulutuspäivän vuoksi". Minulla on unelma ja suunta on sitä kohti.

Kommentoikaa! Varsinkin te joilla on yritys. Millaisia alkuajan haasteita te olette kokeneet? Kuulostaako tutulta vai täysin erilaiselta omaan tilanteeseenne verrattuna? Kommentoikaa tekin, joilla ei ole yritystä. Millaisia tunteita tekstini herätti?

#ihanaäiti

Muutama yrittäjä-äiti pisti pystyyn #ihanaäiti-kampanjan. Minulle oli heti selvää, että olen mukana tässä kampanjassa. En päässyt mukaan ideointipalaveriin tai yhteiskuvauksiin,mutta halusin olla tässä kampanjassa mukana blogini kautta.
 --------------------------
#ihanaäiti

Mitä?
Tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.

Miksi?
Tavoitteena on tukea äitejä omannäköisessä äitiydessä. Tuomitseminen ei auta ketään, vaan aito hyväksyminen ja myötätunto. Sen jälkeen, kun lapsen fyysiset ja psyykkiset perustarpeet on täytetty, loput äitiydestä on hienosäätöä.
Tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on.
Arvostelun sijaan voisi kysyä, miten jonkun valinta toimii ja mitä hyvää se on tuonut. Jokainen voi omalla toiminnallaan auttaa ja tukea toisia. Autetaan toisiamme ja itseämme olemaan #ihanaäiti.

Miten?
Jaa kuva itsestäsi somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen. Voit tuoda kuvassa tai kuvatekstissä esille sen miksi olet ihana äiti juuri sellaisena kuin olet.
Haasta samalla mukaan omat ihanat äitiystäväsi.
Tai jos bloggaat, niin kerro jokin merkittävä tarina tai ihanin onnenhetki omasta äitiydestäsi blogissa ja jaa teksti #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.
Haasta samalla myös ihanat bloggariäitiystäväsi mukaan.

Meillä tuoksuu paistovalmis pulla. Niin ihanaa kuin olisikin olla pullantuoksuinen leipova äiti, niin minä en leivo pullaa. Jos meillä tuoksuu pulla, se tulee kaupan paistovalmiista pullista. Ennen äidiksi tuloani ajattelin, miten ihanaa on sitten leipoa pullaa lasten kanssa ja miehen tullessa töistä kotiin meillä tuoksuu ihana pullantuoksu. Mutta ei minusta äitiyden myötä tullut jauhopeukaloa ja pullanleipojaa. En ollut sitä ennen äidiksi tuloani enkä ole nytkään. Mut hei, olen ihana äiti silti! Ja ehkä juuri siksi, etten pakota itseni tekemään jotain sellaista, mikä ei ole itselleni luontaista. Hampaat irvessä väkisin leivotut pullat (koska kyllähän jokaisen äidin kuuluu olla pullantuoksuinen äiti) olisivat tuskin kellekään kivat. Meillä paistovalmiit pullat vapauttavat omaa energiaani muuhun toimintaan lasten kanssa. Ne ovat helpottajia arjessa ja juhlissa. Joillekin toiselle äidille pullien leipominen on ihanaa aikaa lasten kanssa. Tai sitten omaa terapeuttista aikaa.

Äitiyden ilmapiiri on aika tuomitsevaa. Varmaan jokainen äiti on joskus ollut tilanteessa, että oma tapa olla äiti tulee tuomituksi joltain taholta. Tekee niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin päin. Ainakin jos menee lukemaan netin vauva-aiheisia keskustelupalstoja, niin siellä ei kyllä sanoja säästellä.

Itse imetin molempia lapsiani suunnilleen 2-vuotiaaksi asti. Ja omasta mielestäni olin ihana äiti. Mutta kuinka moni taho tuomitsikaan tämän. Kuinka paljon sainkaan (varsinkin esikoisen kohdalla) kuulla kummallisia mielipiteitä siitä, miten sairasta on imettää kävelevää ja puhuvaa lasta. Erityisesti näitä kuulin perhekerhoissa tai perhekahviloissa. Eli juuri niissä paikoissa, joissa äitien pitäisi tukea toisiaan. Toisen lapsen kohdalla näitä mielipiteitä ei enää kuulunut. Tai sitten en vain enää niitä kuunnellut. Luotin jo enemmän omaan tapaani olla äiti ja tehdä asioita omalla tavallani. Oman itseni ja omat lapseni tuntien. Sen kyllä muistan, että kuopuksen kohdalla terveydenhoitaja sanoi monta kertaa, että imetys pitää lopettaa lapsen täytettyä vuoden. En enää kertonut 1.5 v ja 2 v neuvoloissa imettäväni. Voin vain kuvitella, millaisia kommentteja saavat kuulla  ne, joiden imetys syystä tai toisesta loppuu kovin lyhyeen.

Tällä hetkellä osa työtäni ovat unikouluohjaukset ja uniluennot. Ja nämä uniasiat vasta ovatkin sellaisia, joista jokaisella on joku mielipide. Lasta ei saa nukuttaa perhepedissä. Lapsi pitää nukuttaa perhepedissä. Lapsen pitää nukkua alusta alkaen omassa huoneessa. On lähes rikokseen verrattavissa, jos lapsi siirretään omaan huoneeseensa alle 2-vuotiaana. Lasta ei saa imettää yöllä enää puolen vuoden jälkeen. Unikoulua ei saa pitää, se traumatisoi lapsen. Mutta kuinka monesti olenkaan nähnyt, että huolellisesti suunniteltu ja lempeästi toteutettu unikoulu on pelastanut koko perheen. Vanhemmat ovat alkaneet jaksaa paremmin eikä parisuhteessa enää riidellä väsymyksen takia. Koko elämä avautuu uudella tavalla väsymyssumun jälkeen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia? Antakaamme tilaa erilaisille ratkaisuille ja valinnoille. Tuetaan, ei tuomita.

Ihanaäiti kampajan facebook sivu on täällä. Nyt haastaisin kaikki bloggaajaäidit mukaan tähän kampanjaan!

#ihanaäiti
#tuetaaneituomita
#stopmommywars
#moms4moms
‪

Ensimmäinen syksy yrittäjänä

Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Kirjoitin noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran teemalla "Viikko yrittäjän elämästä", silloin pilkoin postauksen kolmeen osaan. Nyt kirjoitan vähän lyhyemmin viikostani, mahdutan koko viikon yhteen postaukseen.

Maanantai 27.10.

Aamulla minulle oli kotikäynti sovittuna klo 9-10 vauvahieronnan ohjauksen tiimoilta. Fillaroin kotikäynnille ja siellä tapasin ihanan parikuisen vauvan äitinsä kanssa. Tein vauvalle koko kehon hieronnan ja samalla ohjasin äidille vauvahierontaa. Hieronnan lomassa puhuimme myös imettävän äidin ruokavaliosta ja vauvan nukkumiseen liittyvistä asioista. Tulin kotikäynniltä kirjaston kautta kotiin. Kello 12 soitin edellisen viikon unikouluohjaukseen liittyen seurantapuhelun. Unikoulu on mennyt hyvin. Sovimme vielä yhden seurantapuhelun perjantaille. Olin sopinut kello 14 tanssistudio Sahramiin salinkatsomistreffit paikan omistajan kanssa. Kiertelimme tiloissa ja kyselin vuokraamiseen liittyvistä asioista. Ajatuksena on aloittaa kevätkaudella Kasvun Taian kurssitoimintaa Sahramin tiloissa.

Tiistaina 28.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnit taaperoille ja vauvoille. Kotiuduin puolen päivän jälkeen, tsekkasin meilit ja facebookin. Tein iltaruuan. Katselin poikien läksyt. Illalla oli mindfulness - jatkokurssini. Minä niin tykkään tuosta ryhmästä ja mindfulnessista!

Olin yhteydessä tilitoimistoon ja kyselin käteismaksujen vastaanottamisesta. Kävin ostamassa kuittivihkon. 

Keskiviikko 29.10.

Aamupäivällä ohjasin Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunnin taaperoille ja vauvojen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin. Tämän jälkeen kotiin, sähköpostin ja facebookin tarkistus. Poikien kanssa jutustelua, läksyjen läpikäyntiä. Ruuanlaittoa, pyykkien viikkaamista. Klo 16.15 lähdin kohti Rekolan Raikkaan iltajumppia, ohjasin tunnit klo 17-19, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Olin kotona lopulta noin 19.30.

Torstai 30.10.

Aamulla oli esikoisen kolmikantakeskustelu koululla, koulussa kaikki hyvin. Opettaja miettii, saako esikoinen koulusta mitään uutta, kun osaa jo kaiken.

Olin varannut tämän päivän yrityksen paperiasioihin ja kirjanpitoon. Mapitin virallisia papereita ja löysin papereitten välistä lapun, joka oli täynnä kysymyksiä. Olen iloinen siitä, että nyt tiedän kysymyksiin vastaukset, osaan jo jotain yrittäjyydestä!

Vaihdoin verotilille tilinumeroksi yritykseni tilin, olen sinne jostain syystä laittanut alun perin oman tilinumeroni. Minulla valui jo valmiiksi hiki, kun ajattelin tuota Katso-palvelua, mutta tilinumeron vaihtaminen onnistuikin tosi helposti. Huomaan, että minulla on aika vahvana uskomus, että kaikki tietotekniset asiat ovat hankalia.

Tein esitetekstejä, tarkoitus on tulostella ekat esitteet lauantain Naisteniltaa varten, johon olen menossa vetämään voimavaratyöpajaa ja esittelemään yritystäni. Tein miehelleni päivityslistaa nettisivujani varten. Mies on siis tehnyt minun yritykseni nettisivut.

Perjantai 31.10.

Aamupäivällä ohjasin vauvahierontakurssin Kalliolan opistossa. Kurssi on ihana, voi että minä tykkään työstäni! Kalliolasta suuntasin suoraan keskustaan, olin sopinut treffit keskustassa olevaan kahvilaan. Minua haastateltiin gradua varten. Gradu käsittelee downshiftaajan uramuutoksia ja työelämävalintoja. Minut oli löydetty haastateltavasi tämän blogini kautta. Haastattelun jälkeen suuntasin kotiin, olin sopinut klo 14 soittavani vielä viimeisen unikouluseurantapuhelun asiakkaan kanssa. Soitin puhelun, perheessä nukutaan nyt jo 7 tuntia yhtä päätä, ennen unikouluohjausta vauva heräili 10 kertaa yössä. Illalla tein vielä esitetekstejä valmiiksi.

Lauantai 1.11.

Aamupäivällä siivoiltiin koko perheen voimin ja laitoin ruokaa. Meille oli tulossa viikonlopuksi tuttavaperhe kylään Tampereelta. Tulostelin yritykseni esitteitä Sun-kirppiksen Naisteniltaa varten. Naistenillassa olin noin klo 15.30-19.15. Lähden illasta vähän aikaisemmin pois, jotta ehdin seurustella myös vieraittemme kanssa. Naistenillassa minulla oli voimavaratyöpaja, jossa oli mahdollisuus tehdä voimavarakartta. Muutama nainen istuikin leikkaamaan ja liimaamaan ja samalla saatiin hyviä keskusteluja käytyä läpi. Lisäksi jaoin yritykseni esitteitä jonkin verran. Sain hyvän idean eräältä pisteessäni käyneeltä äidiltä, hän kyseli onko minulta saatavilla lahjakorttia vauvahieronnan ohjaukseen, totesi, että se olisi ihana vauvalahjaidea. Tuumasin, ettei vielä ole, mutta pian on! Eli tämän viikon alussa lähden selvittelemään mistä saisin tilattua "lahjakorttikuoret" (jos jollakulla on vinkkejä, niin mielelläni otan vastaan!) ja kunhan saan painetut lahjakortit, laitan myyntiin lahjakortin vauvahierontaa varten.

Sunnuntai 2.11.

Sunnuntaina keskityin enemmän vieraisiimme ja muuhun elämään kuin yritykseen. Illalla laitoin menemään laskut lokakuun liikuntaleikki- ja jumppatunneista.

Sunnuntaina kävin läpi myös yrittäjän elämän erilaisia tunnefiiliksiä. Saman päivän aikana tunnelmat vaihteli "ei tästä mitään tule" fiiliksistä "wau miten hienoa tämä on"-fiiliksiin. Onneksi kaikkiaan koko yrittäjyyden aikana on ollut enemmän niitä positiivisia fiiliksiä. Onneksi minulla on yksi hyvä yrittäjäystävä (johon itse asiassa olen tutustunut tämän yrittäjyyden myötä) ja voidaan yhdessä käydä läpi näitä tunnelmia ja tsempata toisiamme! Tosiasia on se, että minulla on yrittäjyys lähtenyt hyvin käyntiin, voin nostaa itselleni palkkaa heti yritystoiminnan alusta alkaen ja olen saanut myös ensimmäiset yksityiset asiakkaat. Kurssitoiminta pyörii koko ajan ja ensi keväälle on jo monta sovittua kurssia ja lisäksi monia uusia ideoita vireillä. Itse voin hyvin ja olen jaksava ja saanut myös edistettyä hyvin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojani. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni yrittäjänä.

Liiketoimintasuunnitelmaa

Meikäläinen on tässä kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa. Oma liikeidea on ollut jo pitkään selvillä, samoin tunnistan omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olen tuotteistanut osaamistani. Sitten meneekin jo hankalammaksi. Markkinat ja kilpailijat. Kirjanpito ja talouden suunnittelu. Ei ihan mun vahvuuksia. Mutta homma etenee. Yrityksen nimeä olen pyöritellyt pitkin kesää. Täytyy myöntää, että Taikasaappaat - nimikin tuli tsekattua, mutta totesin sen olevan jo salolaiselle kenkäliikkeellä. Ja ehkä se sopiikin paremmin kenkäliikkeen nimeksi kuin nimeksi yritykselle, joka tarjoaa vanhemmuutta tukevia palveluja.

Mitä minun yritykseni tarjoaa? Kotikäyntejä vanhemmuuden tukemiseksi, unikouluohjauksia sekä kotikäynteinä että puhelinohjauksina, uniluentoja lapsiperheille ja alan ammattilaisille, erilaisia vanhemmuutta tukevia kursseja (esim. Myönteisiä keinoja kasvatukseen ja Voimavaroja vanhemmuuteen), ratkaisukeskeistä valmennusta, vauvahierontakursseja, aarrekarttakursseja  ja erilaisia koulutuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Näitä ammattilaisille suunnattuja koulutuksia tulen tarjoamaan kahden yrittäjätuttavani kanssa. Lisäksi ohjaan erilaisia lasten / lasten ja vanhempien liikuntaryhmiä kahdelle eri taholle. Toinen taho, jolle ohjaan liikuntaryhmiä on Vipeltävä Siili. Kyseessä on uusi yritys ja nettisivut avautuivat ihan juuri. Ohjaan Vipeltävässä Siilissä tiistaisin ja keskiviikkoisin vauvajumppaa ja taaperotunteja. Vipeltävän Siilin tunteja on Länsi-Helsingissä (Haaga, Huopalahti ja Ruskeasuo). 

Vanhemmuuskursseja tulee olemaan neljässä eri kansalais/työväen/aikuisopistossa täällä pääkaupunkiseudulla / lähikunnissa. Luultavasti linkkaan nekin jossain vaiheessa myös tänne blogiin.

Laskelmia en osaa tehdä yhtään. Rahoituslaskelma, kannattavuuslaskelma, myyntilaskelma...WHAT?  Onneksi minulla on yrittäjäystäviä, joilta olen saanut jo paljon apua. Nyt tiedän, mikä on alv-tili, että pankista saa viitenumerolistan laskuja varten, tiedän mistä voi tilata käyntikortteja.  Nyt selvittelen mitä kautta kotisivut kannattaisi hankkia (vinkkejä?), mitä nettikuvia saa käyttää vapaasti (onko sellaisia?), missä kannattaisi mainostaa ja mistä hankin kirjanpitäjän. Paljon on mietittävää, mutta olen enemmän kuin innoissani! Huomaan, että vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen ja työn tekeminen - ei maksuliikenteen tai kirjanpidon miettiminen.

Tänään on viimeinen päivä kun olen virallisesti Keravan kaupungin työntekijä. Viimeinen palkka tupsahti heinäkuun puolivälissä tilille. Seuraavasta palkasta ei vielä tietoa. Seuraavista menoista on kyllä tietoa, vaikka mitä ihania koulutuksia ja kursseja tulossa pitkin syksyä.

Koko kesän olen nauttinut siitä että olen lomalla. Nyt on vähitellen tullut olo, että on ihanaa palata töiden pariin elokuun loppupuolella. Vanhaa työtä ei ole ikävä, odotan uusia tuulia jo innolla.

Itsellä on valtavan suuri luotto tulevaisuuteen. Elämä kantaa ja uskon, että ne asiakkaat löytävät palveluni, keiden kuuluukin ne löytää. Nyt eletään hetki pienemmillä tuloilla, mutta suuremmilla vapauksilla oman elämän suhteen.