Vinkkejä lapsiperheen Pietariin

Vietimme viime viikolla neljä päivää Pietarissa. Pietari on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Pietarissa on myös monta kivaa lapsiperhekohdetta, josta me ehdimme käydä vain murto-osassa. Olimme etukäteen vähän jutelleet lasten kanssa kohdetoiveista ja esim. huvipuistot ja sirkus karsiutuivat pois niiden keskustelujen pohjalta.

Ensimmäisenä iltana kiertelimme Pietarin historiallisia nähtävyyksiä läpi (ulkoa päin) ja kävimme Kissojen tasavallassa. Kissojen tasavalta on kissakahvila / museo, jossa kissat eivät kuitenkaan ole itse kahvilan puolella (kuten Helsingin Kissakahvila Helkatissa) vaan kahvila on erikseen ja kissat ovat kahdessa erillisessä huoneessa. Tie kissojen luo käy kuin Narniaan, vaatekaapin läpi. Kahdessa huoneessa asustaa 24 kissaa, jotka lähinnä nukkuivat sen ajan, minkä olimme paikalla. Joukossa oli paljon erirotuisia kissoja, myös sellaisia, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Kissojen kanssa sai olla tunnin ja aikaan kuului myös esittelykierros, joka oli kylläkin venäjäksi eikä esittelijä juurikaan osannut englantia.

Perjantaina kiertelymme jatkuivat ja pysähdyimme Galeria-kauppakeskuksessa olevaan Happylon-sisähuvipuistoon. Happylonissa on esimerkiksi erilaisia autosimulaattoreita, tanssipelejä, autoratoja ja keskellä on iso merirosvolaivateemainen kiipeilypaikka, kuin HopLop. Kävelimme ensin sisähuvipuiston läpi ja pojat saivat valita kaksi juttua, mitä tehdä. He valitsivat "hoplopin" ja ampumapelin. Pojat saivat päälleen numeroidut liivit ja he saivat tunnin verran kiipeillä ja pomppia ja laskea pallomereen. Tämän jälkeen he pelasivat vielä yhden ampumapelin. Kerrosta alempana on iso lelukauppa (Hamley's) ja kävimme katsomassa myös sen tarjonnan.

Jatkoimme vielä metrolla ja kävellen kiipeilypuistoon. Pojat saivat ensin pienen opastuksen kiipeilyyn ja puistossa olisi saanut kiipeillä neljä tuntia. Olimme kuitenkin jo niin paljon kävelleet päivän aikana ja käyneet Happylonissa, niin pojat eivät jaksaneet kiipeillä niin pitkää aikaa. Kiipeily tuntui kuulemma enemmän käsissä kuin jaloissa. Viime kesänä pojat kiipeilivät Irti maasta - keskuksessa Tampereella ja siellä poikien päällä oli kiipeilyvaljaat. Nyt kiipeily tehtiin ilman valjaita. Alla oli paksut patjat, joten pienet lipsahdukset eivät haitanneet.

Lauantaina matkasimme Aquapark Piterlandiin. Taas menimme ainakin kahdella metrolla ja yhdellä kaupallisella bussilla (Pietarissa on sekä ns. kunnallisia busseja että kaupallisia busseja. Meillä oli kolmen päivän julkisen liikenteen kortti, jolla pääsimme kulkemaan rajattomasti (paitsi kaupalliset bussit)). Piterland on iso vesipuisto, jossa on erilaisia altaita, vesiliukumäkiä ja 12 erilaista saunaa. Muuten vesipuisto oli tosi kiva, mutta erityisesti kuopusta harmitti, kun rengasliukumäet oli tarkoitettu yli 45 kiloisille eli häneltä jäi sen takia kaikki ns. hurjimmat liukumäet kokematta. Myös esikoinen painaa alle 45 kiloa, mutta hän ei niin edes pidä hurjista liukumäistä. Piterlandissa ei ollut myöskään tuplarengasliukumäkiä, jossa olisi voinut laskea yhdessä aikuisen kanssa. Niitä oli viime kesän kohteessamme Atlantis H2O-vesipuistossa Tallinnassa.Piterlandissa on kiva pienille lapsille suunnattu merirosvolaiva erilaisine pisteineen ja pienine liukumäkineen. Pojat olivat ehkä vähän liian isoja tuolle alueelle, mutta jonkin aikaa vietimme myös siellä.

Piterlandissa oli aika paljon ihmisiä ja hieman huomioni kiinnittyi puiston laidalla oleviin aurinkotuoleihin ja niissä makoileviin ihmisiin. He ikään kuin ottivat aurinkoa sisätiloissa olevassa vesipuistossa.

Olimme Piterlandissa useamman tunnin ja kävimme sen jälkeen syömässä tuttuun tyyliin  Teremokissa blinit. Vielä oli jäljellä yksi kohde, Grand Maket - pienoismallimuseo. Kyseessä on interaktiivinen pienoismallimuseo, joka esittelee elämää Venäjän eri alueilla 800 neliömetriä laajuisen pienoismallimaailman avulla.

Pienoismallimuseo on uskomaton taidonnäyte ja siellä on valtavasti yksityiskohtia ja katsottavaa. Siellä on liikkuvia yksityiskohtia kuten autoja ja junia ja nappeja painamalla pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. Kun painaa nappia, mies tärisyttää kiviporaa tai talossa syttyy tulipalo ja paikalle saapuu pikkuruinen paloauto pillit ujeltaen. 15 minuutin välein saapuu yö, jolloin katuvalot ja rakennusten valot syttyvät.

Kahden vuoden takaisella Berliinin reissullamme kävimme Loxx miniatur weltenissä. Sinne oli koottu pienoiskokoon kaikki Berliinin maamerkit. Grand Maket on vielä kunnianhimoisempi ja laajempi, sinne on koottu koko Venäjä pienoiskokoon. Huiman hieno, suosittelut!

Sunnuntaina aamupäivän aikana kiertelimme vielä hetken Pietarin nähtävyyksiä läpi. Kävelimme kanaalin laitaa ja kävimme katsomassa esimerkiksi hienoa Verikirkkoa. Sitten olikin aika lähteä shuttle bussilla kohti laivaa. Viisumivapaa oleskelumme Pietarissa oli päättymässä ja kotimatka alkamassa.

Onko Pietari sinulle tuttu kaupunki? Missä kohteissa olet käynyt?

Myös edellisessä postauksessani Terveiset Pietarista on kuvia Pietarista.

 ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

Terveiset Pietarista!

Kotiuduimme eilen Pietarin reissulta. Eilinen meni ihan täysin palatessa kotiarkeen. Reppuja purkaessa, pyykätessä, ruokakaupassa käydessä ja nukuin myös päiväunet. Takana on neljä hyvin aktiivista päivää Pietarissa. Paljon nähtiin ja koettiin. Nähtiin upeaa historiallista Pietaria, mutta myös ränsistyneempää lähiötä. Käytiin monta lapsiperhekohdetta ja näistä kirjoitan ihan oman blogipostauksen, jahka ehdin. Kävimme Kissojen tasavallassa, Happylon sisähuvipuistossa, kiipeilykeskuksessa, Aquapark Piterlandissa, Grand Maket Rossijassa (pienoismallimuseo) ja lisäksi kiersimme kaikki perusnähtävyydet läpi. Erityisesti mieleeni jäi upea Verikirkko (alla olevassa kuvassa olen Verikirkon edessä).

Meillä oli paikallisoppaana miehen Pietarissa asuva ystävä ja 1.5 päivää mukanamme kiersi myös miehen nykyinen työkaveri (joka on kotoisin Venäjältä). Heistä oli todella iso apu meille. Kielen ja matkareittien suhteen. Pietarissa on tosi vähän englanninkielisiä opasteita saati englanninkielisiä ruokalistoja ravintoloissa, joten huomattavasti haastavampaa olisi ollut ilman heidän kielitaitoaan ja paikallistuntemustaan.

Me menimme Pietariin viisumivapaasti eli St Peter Linen risteilyllä. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi hankkia viisumit ja mennä Allegro-junalla. Yöt laivalla olivat todella huonot, en pysty nukkumaan laivassa kuin muutaman hassun tunnin ja siksi olinkin eilen kotiutuessa väsynyt. Viisumivapaasti Pietarissa pystyy olemaan 72 tuntia.

Hotellina meillä oli Solo Sokos Hotel Vasilievsky, joka tuntui todella ylelliseltä ankean laivayön jälkeen. Meillä oli erilliset huoneet eli lapset olivat omassa huoneessa ja se oli todella hyvä ratkaisu.

Kovin montaa eri ravintolaa emme käyneet läpi, lähinnä söimme Teremokissa, jossa oli tarjolla esimerkiksi blinejä täytteillä, keittoja ja salaatteja. Aika monta sienitäytteistä lettua söin matkan aikana.

Säät suosivat meitä ja vaikka alun perin joka päivälle luvattiin vesisadetta, reissumme aikana satoi hyvin vähän. Torstaina Pietariin mennessämme oli lämmin päivä, muuten oli suht viileää.

Lähipäivänä on tulossa blogipostausta Pietarin lapsiperhekohteista!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Mikä on lomalla tärkeintä?

Luin muutama päivä sitten Meidän Perhe -lehden päätoimittajan kirjoituksen ja nyökkäilin. Parasta perheen lomamatkalla oli se, minkä olisi voinut tehdä kotonakin - koko perheen yhteinen uimareissu. Tyttö oli koko kevään pyytänyt äitiään uimaan, mutta äiti oli keksinyt milloin mitäkin verukkeita. Lomalla perhe sitten ehti uimaan yhdessä. Kivointa ei ollutkaan se, että perhe oli ulkomailla kahdessakin eri maassa vaan se, että he kävivät uimassa yhdessä. Pieni voi olla lapselle suurta.

Aikuiset ajattelevat, että lapset tarvitsevat hienoja ja kalliita matkoja viihtyäkseen ja kehittyäkseen, saadakseen arvokkaita kokemuksia ja ties mitä. Lapsille usein taas riittää aivan tavalliset asiat. Tästä sain oivalluksen jo aikana ennen omia lapsiani. Ohjasin muutamana kesänä seikkailuleikkikenttätoimintaa eri leikkikentillä Mikkelissä. Järjestimme erilaisia ohjattuja seikkailuja leikkikentällä ja sen lähiympäristössä. Viimeisenä seikkailuleikkikenttäpäivänä lapset piirsivät, mikä oli ollut kivointa viikossa. Yksi tyttö piirsi viikon kivoimmaksi jutuksi koiran, joka oli yhtenä päivänä kulkenut leikkikentän ohitse. Muistan ajatelleeni, että "ahaa, aina kivoin juttu ei siis olekaan se järjestetty toiminta, jonka aikuinen on ajatellut kivaksi ja kehittäväksi vaan se voi olla jotain ihan muuta. Aikuisen mielestä vähäpätöistä, mutta lapselle ihanaa ja tärkeää".

Viime kesänä kävimme Berliinissä, Mikkelissä ja pojat kävivät Tampereella. Ja kävimme myös entisten naapureidemme luona Kotkassa. Ja minkä asian lapset nostivat kesän kohokohdaksi? Sen, kun olimme Kotkassa ja he kävivät seikkailemassa metsässä ja maalasivat kasvonsa mustikalla. Muutaman vuoden takaa muistan Tukholman reissumme, jossa kahden päivän ajan kiertelimme useassa eri kohteessa (Junibacken, Vasa-museo ja Tekniikan museo). Lapsista kaikkein kivointa oli pelata laivalla pleikkaa. Sitä he olisivat voineet tehdä naapurissakin.

Uskon, että moni lapsi pitää tärkeimpänä asiana lomalla sitä, että perhe on yhdessä. Sitä, että on aikaa. Sitä, ettei ole kiirettä. Sitä, että aikuinen ehtii paneutua lapseen ja olla hänen ajatustensa äärellä. Sitä, että aikuinen ehtii katsoa sitä muurahaista, joka kiehtoo lasta ja jota lapsi jaksaa tuijottaa pitkät ajat. Tärkeää on se, ettei loma ole suorittamista. Lapsikin tarvitsee lomalla luppoaikaa ja myös tylsyyttä. Itse ajattelen, että tylsyys on hyväksi. Ajattelen myös, että vähemmän on enemmän. Jos kesä on täyteen viritetty erilaisia retkiä, matkoja ja kohteita, mikään niistä ei tunnu erityisen arvokkaalta mielessä. Mutta kun on käyty parissa-kolmessa kohteessa, ne jäävät enemmän lapsen mieleen. Ja sitten jää aikaa myös niille mustikkanaamoille, muurahaisille ja leikkipuiston ohi kulkeville koirille.

Meidän perheen hyvään lomakonseptiin on jo useamman vuoden ajan kuulunut koko perheen yhteinen lomamatka ulkomaille. Matkan optimaalinen pituus on 4-5 päivää, enempää ei lapset jaksa (ja tulee koti-ikävä; jopa Legolandissa tuli mieleen koti-ikävä!) ja myöskään puutarha ei voi olla ilman hoitoa pidempään. Sen lisäksi käymme Suomessa pari reissua, toinen reissuista on aina kotiseudulleni Mikkeliin. Minä käyn lasten kanssa pari päivää jossakin, jotta mies saa omaa aikaa ja mies puolestaan käy lasten kanssa parin päivän reissun, jotta minä saan omaa aikaa. Esikoiselle on tärkeää, että lomalla ollaan myös tarpeeksi kotona. Hän on kotikissa, tykkää olla kotona ja lukea kirjoja. Kuopus taas tykkää olla kavereitten kanssa ja hänellekin on tärkeää, ettei olla liian paljon reissussa - jotta saa olla aamusta iltaan omien kavereittensa kanssa. Meidän perheelle lomalla on tärkeää yhteisen ajan lisäksi myös jokaisen tarpeet ja oma aika. Näin lomasta tulee paras mahdollinen.

Mikä on teidän perheelle lomalla tärkeintä?

* Kuvat ovat parin viikon takaa kesän toiselta Mikkelin reissultamme, tivolista ja keilahallista.

Tallinnassa ja lähiseudulla

Viron reissulla olimme kaksi päivää Haapsalussa ja sieltä saavuimme bussilla Tallinnaan. Tallinna on meille tuttu kohde jo monelta kesältä ja olemme käyneet suunnilleen kaikki Tallinnan lapsiperhekohteet läpi. Tälle vuodelle etsimmekin vähän kauempana olevia kohteita.

Atlantis H2O Aquapark on viime vuonna avattu Viron suurin kylpylä, joka sijaitsee Viimsissä, noin puolen tunnin päässä Tallinnan keskustasta. Me menimme Viimsiin Viru-keskuksen terminaalista bussilla 1A. Vesipuisto sijaitsee aivan bussilinjan päätepysäkin vieressä, pysäkin nimi on Ravi tee.

Vesipuistossa on kahdeksan eripituista ja erilaista vesiliukumäkeä, virtaava joki ja aaltoallas. Atlantiksen yhteyteen on rakennettu interaktiivinen löytöretki- ja tiedekeskus, jossa on näytillä kolmisenkymmentä vesi- ja avaruusaiheista konetta, laitetta tai pienoismallia. Nämä tiedepisteet toivat mukavan lisän vesipuistokäyntiin, tosin niistä oli harmittavan moni rikki meidän vierailupäivänämme.

Vesipuiston perhelippu maksaa 35 euroa ja sillä sai olla kolme tuntia puistossa. Se aika vierähti tosi nopeasti. Tykkäsimme! Ja minä ylitin täydellisesti itseni uskaltamalla menemään useampaan vesiliukumäkeen, monesti olen käynyt vain ihan "nössöimmissä".

Keskiviikkopäivän vietimme Vembu-Tembumaassa. Vembu-Tembumaa on Viron Puuhamaa. Vembu-Tembumaa sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta.  Me menimme Vembu-Tembumaahan junalla, joka pysähtyy noin kahden kilometrin päähän Kiisan asemalle. Olin lukenut netistä, että siitä eteenpäin on viitoitus Vembu-Tembumaahan, mutta ensin kyllä piti osata kävellä puoli kilometriä oikeaan suuntaan ennen kuin löytyi ensimmäinen kyltti. Takaisin Tallinnaan palasimme pikkubussilla 219, jonka pysäkki piti olla ihan vieressä, mutta me ei ainakaan löydetty. Pysäkki löytyi kauempaa ja pysäkillä olleen aikataulun mukaan sillä pysäkillä pysähtyy kerran päivässä Tallinnaan menevä bussi. Pysäkille tuli onneksi pari paikallista, joilta saimme varmistettua, että pysäkki on oikea. Bussi tosiaan oli tupaten täynnä oleva pikkubussi, jossa sitten seisoimme lähes koko matkan Tallinnaan. Mutta jotain hyvääkin, sen pikkubussin pysäkki oli aivan hotellimme vieressä. Vembu-Tembumaahan pääsee siis julkisilla liikennevälineillä, mutta se vaatii ehkä vähän seikkailumieltä.

Vembu-Tembumaassa on pomppualue, jolla oli ilmamäkiä, pomppulinnoja ja erilaisia trampoliineja. Uima-allasalueella oli vesiliukumäkiä ja erilaisia altaita. Näissä pojat ja mies kävivät monta kertaa, itselleni vesi oli liian kylmää, vaikka aurinkoinen päivä olikin. Vembu-Tembumaasta löytyi myös sähköautoja, formuloita ja törmäilyautoja, joilla sai ihan oikeasti törmäillä. Lisäksi oli erilaisia kiipeilytelineitä ja tarzan-ratoja. Kaikkiaan kiva paikka ja meillä vierähti kohteessa koko päivä. Olemme käyneet Tervakosken Puuhamassa joskus vuosia, vuosia sitten ja voi olla, että se on vähän monipuolisempi paikka, mutta toisaalta on vaikea verrata, koska pojat ovat nyt niin eri-ikäisiä kuin sillä reissullamme.

Monesti meillä on eväät puuhapuistoihin tai huvipuistoon mennessä, koska ruuat ovat usein täyttä kuraa noissa paikoissa. Nyt meillä ei ollut eväitä, koska emme muistaneet käydä edellisenä iltana ruokakaupassa. Ja voin sanoa, että kasvissyöjänä oli superhankalaa löytää sopivaa ruokaa. Annokseksi valikoitui lopulta sipulirenkaat ja ranskikset. Ei ollut järin hyvää, mutta nälkä onneksi lähti. Parasta tuossa annoksessa oli dippikastike.

Näyttääkö tämä herkulliselta kasvisruualta? Ei minustakaan.

Torstaille olimme suunnitelleet retkeä Televisiotorniin, mutta totesimme olevamme jo sen verran väsyneitä bussilinjojen selvittelyyn ja matkusteluun, että päädyimme lähellä keskustaa olevaa kohteeseen, Energian oivalluskeskukseen. Tämä Energiakeskus on uudistettu ja avattu uudistettuna pari vuotta sitten. Kävimme muutama vuosi sitten paikassa ja siihen nähden oli kyllä tapahtunut totaalinen uudistuminen.

Energiakeskuksessa on 130 interaktiivista eli ns. käytännön näyttelyesinettä, jotka kertovat sähkötalouden historiasta, sähkön keksimisestä, salamoista, uusiutuvista energiamuodoista, ydinenergiasta, äänestä ja optiikasta. Pidimme eniten ääneen ja optiikkaan liittyvistä näyttelykohteista. Toiminnalliset näyttelykohteet ovat aina kivoja, kun pääsee itse kokeilemaan.

Energiakeskus on lähellä satamaa ja siitä olikin helppo lähteä kohti laivaa ja Suomea. Matkustimme ensimmäistä kertaa kantosiipialuksella ja olipa se nopeaa ja mukavaa matkantekoa. Merellä ei tuullut ja näin alus ei juurikaan keikkunut.

Haapsalussa

Totesimme, että kesäkuun lopulla matkustaminen oli hyvä ratkaisu, sillä mikään kohde ei ollut tupaten täynnä ja jonottaminen jäi hyvin vähäiseksi. Tosin onhan Tallinna ja Haapsalu myös pienempiä kaupunkeja kuin vaikkapa Berliini, jossa saimme jonkin verran jonotella viime kesänä jo sisäänpääsyissä. Tai Legoland muutaman vuoden takaa, jossa sai ainakin heinäkuussa jonotella lähes joka paikkaan.

Monta mukavaa muistoa jää tästäkin Viron reissusta. Virossa on paljon kivoja lapsiperhekohteita. Meillä on kokemusta Pärnusta, Tartosta ja Tallinnasta ja kaikista löytyy paljon puuhaa. Emme ekologista syistä lennä joka vuosi ja Viro on siksi muotoutunut meille kesälomakohteeksi monena kesänä.

ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

Sympaattinen Haapsalu

Viron lomastamme vietimme kaksi päivää Haapsalussa. Matkustimme Haapsaluun bussilla Tallinnasta. Haapsalu on sympaattinen pieni kaupunki, josta löytyy kaunis rantabulevardi, rappioromantiikkaa, linna ihan kaupungin keskeltä ja kiva vanhakaupunki.

Piispanlinna on Viron parhaiten säilyneitä linnoituksia. Vallihaudasta löytyy lasten leikkipaikka, josta pojat totesivat, että "tää on tosi kiva", mikä on paljon, sillä pojat 13 v ja kohta 11 v ovat jo vähän ohittamassa leikkipuistoikää. Piispanlinnassa pääsi kiipeämään 38 metriä korkeaan torniin. Rappuset kapenivat kapenemistaan loppua kohden. Näkymä tornista oli hieno.

Kuopusta vähän jännitti piispanlinnassa, erityisesti kun olimme etukäteen lukeneet tarinan Valkoisen Daamin kummituksesta. Tarinan mukaan eräs tuomioherra toi pojan vaatteisiin pukeutuneen naisen luoksensa linnaan. Petos paljastui, ja koska luostarin laki kielsi naisia astumasta jalallaankaan luostarin kynnyksen yli, lakia rikkonut neito muurattiin kastekappelin seinään. Nyt sama neito käy näyttäytymässä luostarin ikkunassa Valkoisena Daamina.

 

Haapsalun vanha rautatieasema oli käytössä vuosina 1905-1995 ja nyt se toimii paitsi kaukoliikenteen linja-autoasemana, myös rautatiemuseona. Asemarakennus on kaunis ja huomionarvoista on myös 216 metriä pitkä katettu asemalaituri. Museo esittelee vanhoja vetureita ja vaunuja. Museo on suhteellisen pieni. Kuopus innostui lipunleimauslaitteesta, jota sai kokeilla.

Ilonin Ihmeidenmaa on lapsille ja perheille tarkoitettu teemakeskus, joka perustuu Astrid Lindgrenin kirjojen virolaissyntyisen kuvittajan Ilon Wiklandin piirroksiin. Teemakeskuksessa seikkaillaan Melukylän lasten, Katto Kassisen ja muiden Astrid Lindgrenin hahmojen hengessä. Käväisin teemakeskuksessa kuopuksen kanssa. Kuten jo etukäteen epäilin, pojat ovat ohittaneet keskuksen kohdeiän, parhaiten teemakeskus sopii leikki-ikäisille lapsille. Sisältä löytyy Ilonin keittiö, Katto Kassisen huone ja leikkihuone, jossa oli esillä leluja, roolivaatteita ja pelejä. Toukokuusta elokuuhun pihalla on avoinna Mattiaan talo ja käsityöpaja.

Rantabulevardilla on kaunista kävellä. Merestä löytyi erilaisia taideteoksia. Kävimme Afrikka rannalla, jossa oli lasten leikkipaikka, mutta joka rantana oli aika huono. Ranta oli täynnä kiviä ja levää. Kuopus kävi uimassa, me muut vain kävelimme hetken aikaa vedessä. Sunnuntai oli tukalan kuuma päivä ja harmittavasti emme jaksaneet lähteä enää etsimään muita rantoja, jotka olisivat olleet mukavampia.

 

Yövyimme Haapsalussa kotimajoituksessa (kodumajutus), jossa oli pihalla jättitramppa, jolla pojat pomppivat paljon. Majoitus oli muuten ok, mutta ensimmäinen yö oli aika levoton, sekä kadulta että talosta kuului meteliä ja olin tunnin välein hereillä läpi yön. Lisäksi huoneemme oli todella kuuma ensimmäisenä yönä ja sekin hankaloitti nukkumista. Sain huonosta yöstä johtuen päänsäryn, joka kesti koko maanantaipäivän. No, siitäkin selvittiin ja Haapsalu jää mieleen kauniina ja sympaattisena pikkukaupunkina.

Haapsalusta jatkoimme tiistai-iltapäivällä bussilla kohti Tallinnaa. Tallinna on meille kovin tuttu, taidamme olla käyneet siellä jo viisi kertaa. Nyt oli vuorossa kohteet, jotka eivät ole ihan Tallinnan ytimessä vaan kauempana. Matkakertomus jatkuu siis lähipäivinä.

ps. Olemme käyneet Virossa monta kertaa. Linkitän tähän kertomuksen Tarton matkastamme kahden vuoden takaa.

Tere!

Minä Vembu-Tembumaassa

Tere hommikust! Kotiuduttiin eilen illalla viiden päivän reissulta Virosta. Kävimme Haapsalussa ja Tallinnassa (ja sen liepeillä). Säät suosivat eli lämpöä oli + 21-23 astetta, paitsi sunnuntaina Haapsalussa oli + 28 ja se oli minulle liikaa. Seurauksena oli huonosti nukuttu yö kuumuudesta johtuen ja huonoista yöunista seurannut päänsärky, joka lähes pilasi maanantaipäiväni Haapsalussa. Piispanlinnassa käytiin silti ja piipahdin myös Ilonin Ihmeidenmaassa.

Matkaraporttia on tulossa lähipäivinä, kunhan ehdin käydä läpi sadat valokuvat, purkaa reput, pestä pyykit ja hoitaa kaikki muut asiat kuntoon. Työasioitakin pitää tänään vähän hoitaa, vaikka lomalla virallisesti olenkin.

Pojat Haapsalussa "hotellin" trampalla

Menossa Atlantis H2O Aquaparkiin, joka oli kiva kohde. Suosittelut!

Vilkaisin Virossa joka päivä meilit ja facebookin läpi, mutta blogeja en ole lukenut nyt viiteen päivään. Pitää siis tänään päivittää myös "tuttujen" kuulumiset läpi. Minulla ei ole tapana julistella somessa ja blogissa, että nyt olemme reissussa, kotimme on tyhjänä. Tarkoitus oli ajastaa blogiin yksi postaus matkamme ajalle, mutta se jäi tekemättä.

Haapsalun Piispanlinna

Nyt vastailen meileihin, tulostan kirjanpitoon Holvista ja yrityksen tililtä raportteja ja lähden paikalliseen keskukseen hoitamaan asioita. Ehkä sinne uskaltaa tänään jo mennä, kun eilen puukon kanssa riehunut henkilö on saatu yöllä kiinni.

Matkaraporttia tulossa pian! Mukavaa perjantaita!

Alkukesän kuulumisia ja loppukesän suunnitelmia

Keskikesä eli juhannus lähenee. Itselläni on kesäloman alkaminen enää parin päivän päässä. Pojat ovat olleet pari viikkoa kesälomalla koulusta. Esikoisella loppui alakoulu ja se oli minulle kova paikka, kuten jo etukäteen epäilin. Tuntui niin haikealta istua siellä kevätjuhlassa. Itkin heti juhlan alusta alkaen, kun valkokankaalle alettiin heijastaa valokuvia kutosten koulutaipaleesta ekasta syksystä viimeiseen kevääseen asti. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Esitysten välissä luettiin kutosluokkalaisten muistoja koulutaipaleen varrelta. Yhteislauluna laulettiin Suvivirsi, Lintu ja juhlan lopussa alakoulutaipaleensa päättävät kutoset saivat ruusut käteensä ja lauloivat vielä Maailman toisella puolen. Myös opettajat lauloivat kauniin laulun Maailma on sun kutosille.

Esikoinen sai ison stipendin (50 euroa) hyvästä koulumenestyksestä koko alakoulun ajalta. Todistuksen keskiarvo oli 9.8. Kymppejä oli siis paljon, ranskasta äikkään ja matikasta musiikkiin ja käsityöhön (joka esikolla oli tekstiilikässä). Luokassa herkistyin vielä opettajan puheeseen, jossa hän totesi, että "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Syksyllä esikko siirtyy sitten yläasteelle. Ei ihan maailman toiselle puolelle, mutta tämän lähiömme toiselle puolelle. Koulumatka pitenee reilusti, alle kilometristä lähes kolmeen kilometriin. Esikoisen alakoululuokka hajoaa kolmeen eri kouluun eikä uudelle luokalle välttämättä tule yhtään tuttua.

Ekat lomaviikot pojat viettivät sirkusleirillä arkipäivät klo 10-14. Olin alun perin ilmoittanut heidät yhdeksi viikoksi leirille, mutta koska heillä oli kivaa leirillä, he halusivat jatkaa vielä toisenkin viikon. Mikäs siinä, mukavaa toimintaa muutama tunti päivässä lapsille. Molemmilla sirkusleireillä oli leiriviikon päätteeksi loppunäytös eli pääsin katsomaan kaksi sirkusleirin näytöstä.

Minä olen kesäkuussa ohjannut taapero- ja vauvasirkuksen ja vauvahieronnan kesäkursseja, pitänyt yhden uniluennon ja tehnyt pari kotikäyntiä. Olen aikatauluttanut alkusyksyn kursseja ja luentoja ja tehnyt tilavarauksia niitä varten.  Olen käynyt hortakurssilla ja hermoratahieronnassa. Koko perheen voimin kävimme katsomassa Pikku prinssi  - elokuvan ja sen jälkeen syömässä ravintolassa. Kävin myös Fazerin tehtaalla retkellä MLL:n paikallisyhdistyksen matkassa.

Tulevalla viikolla käväisen poikien kanssa synnyinseudullani Mikkelissä, mies tekee töitä vielä tulevan viikon eli saa viettää sitten laatuaikaa itsensä kanssa kotosalla. Tulemme juhannusaattoiltana takaisin kotiin. Moni tekee varmaan juuri toisin päin, lähtee juhannusaattona pois pääkaupunkiseudulta kohti Savoa.

Miehen loman alettua suunnitelmat ovat vielä monella tapaa auki. Tämän kesän ulkomaanmatkamme suuntautuu Viroon (Tallinnaan ja Haapsaluun). Emme lennä joka vuosi ekologisista syistä ja koska viime kesänä kävimme Berliinissä lentäen, on nyt lähimatkan vuoro. Mietimme ensin Riikaa, mutta päädyimme sitten vielä lähempiin kohteisiin. Jossain vaiheessa heinäkuuta käymme varmaan Mikkelissä uudelleen, koko perheen voimin. Tampereella olemme käyneet perinteisesti melkeinpä joka kesä. Itse toivon saavani myös pari päivää ihan vain itselleni eli toivon, että mies keksii jonkun retki- tai kyläilykohteen poikien kanssa ja minä saan olla rauhassa kotosalla parin päivän ajan. Ehkä käymme myös Kotkassa entisten naapureidemme luona.

Molemmilla pojilla on synttärit kesällä, esikoinen täyttää 13 v tulevalla viikolla eli 23.6. Meidän perheessä on siis pian teini. Kuopus täyttää 11 v elokuun alussa, 4.8. Meillä on kymmeneen ikävuoteen asti juhlittu synttäreitä isosti, nyt sitten enää vain oman perheen voimin ja lasten toiveiden mukaiset päivät vietetään synttäripäivänä. Nyt olemme Mikkelissä esikoisen 13 v syntymäpäivänä, joten synttärikakkuna tullee olemaan perinteinen kermakakku, jonka äitini tekee. Minä en ole mikään kakkumestari ja olenkin suosinut jäätelökakkuja.

Itselläni on niskahartiaseutu aivan jumissa. Olen istunut viime päivinä harvinaisen paljon tietokoneen ääressä, kun olen tehnyt tilavarauksia ensi syksylle, naputellut kursseja ja luentoja facebookiin, verkkokauppaani ja nettisivuilleni. Täytyy myöntää, että turhan usein tulee avattua tietokone tarkistaakseni taas meiliä tai facea. Nyt onkin haasteena se, miten olen lomallani mahdollisimman vähän tietokoneen ääressä. Kun avaan meilin, näen saman tien yritysmeilit. Kun menen facebookiin, sieltähän on nähtävillä myös yrityksen fb-sivu jne.

Miten teidän alkukesä on mennyt ja millaisia kesäsuunnitelmia teillä on?