Neljäs kevät yrittäjänä

Turussa hieman ennen Mindfulness lapsille - kurssipäivän alkua

Takana on jo neljäs kevät yrittäjänä. Teen töitä vielä tämän viikon loppuun, aika kevyesti ja lähinnä viimeistellen toimistotöitä ja valmistellen jo ensi syksyä.

Millainen oli neljäs kevääni yrittäjänä? Mitä uutta kevät toi ja millaisin fiiliksin olen aloittamassa kesälomaa?

Vanhaa ja uutta

Keväällä minulla jatkui tutut vanhat kurssit kuten Lasten Tunnetaitoryhmät, Villipedon naamarit - tunnetyöpajat ja Ceeston kautta ohjaamani Mindfulness lapsille - kurssit. Yhden uuden tunnetyöpajan kehitin, Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpajan. Olen myös jatkanut Vipeltävän Siilin liikunnallisten ryhmien ohjaamista.

Kevään aikana tein kaksi uutta e-opasta vanhemmuuden materiaalikirjastoon: "Hyvä itsetunto - parhaat keinot lapsen itsetunnon vahvistamiseen" ja "Lapsen tunnetaitojen tukeminen arjessa". Olen kirjoittanut voimapostissa kaksi kertaa kuussa vinkkejä myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen.

Pelastakaa Lapset ry:n adoptioperheiden tapaamisessa olin ohjaamassa satuhierontaa, teemana oli meri

Haasteita tilojen kanssa

Minulla alkoi jo viime syksynä haasteet tilojen - ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Ohjasin viime syksyn tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat kivassa pienessä tilassa Pikku Huopalahdessa - se tila jäi pois käytöstä alkuvuodesta, kun tilan päävuokralainen jäi äitiyslomalle. Olin myös kouluttajana Ipanaisen kursseilla. Ipanainen lopetti koko kurssitoiminnan vuodenvaihteeseen, joten siinä minulta jäi samalla iso yhteistyökumppani pois.

Olen nyt keväällä ohjannut ryhmiä vähän vaihtelevissa tiloissa. Löysin viime syksynä kivan Salt Cityn - tilan, jossa olen luennoinut useamman luennon kevään aikana. Toki sekin tila menee putkiremonttiin ensi syksynä. Nyt minulla on taas uusi kiva tila käytössäni ensi syksynä, toivon, että se säilyisi pidempään.

Loppuvuodesta palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä, mutta tänä keväänä hän ei pystynytkään tekemään minulle juurikaan hommia. Nyt minulla on mietinnässä, etsinkö uuden assistentin ensi syksylle.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Ristiriitaisia ajatuksia

Huomasin muutama viikko sitten miettiväni, kuinka kauan jaksan tätä "puskemista". Yrittäjänä pitää olla niin paljon koko ajan näkyvillä somen eri kanavissa, kirjoittaa blogia ja jakaa tapahtumia, jotta kursseilla ja ryhmiin tulee osallistujia.

Ei ole ihan helppoa olla yrittäjänä kasvatuksen ja tunnetaitojen saralla, sillä nämä ovat vielä aika uusia yrittäjyyden muotoja. Siinä missä vaikka laihduttamiseen ja liikuntaan liittyviä kursseja on ollut saatavilla niin kauan kuin ikinä muistan, kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen ei ole. Eikä varsinkaan maksullisia kursseja. Olen siis uranuurtaja monella tavalla eikä se aina ole tuntunut helpolta.

Sen verran ristiriitaisissa ajatuksissa olin, että kävin katsomassa pari viikkoa sitten mol:n sivuilta työpaikkoja. En osannut käyttää järjestelmää, en siis löytänyt kohtaa, mistä olisin löytänyt oman alan töitä. Se jäi siihen. Enkä tietäisi, mitä ylipäänsä haluaisin tehdä. Olen niin tottunut yrittäjän vapauteen, että aika vaikea olisi palata palkkatyöhön. Vaikka se välillä ajatuksena houkuttelee, erityisesti silloin, kun klo 21 istun tietokoneen ääressä jakamassa kurssejani johonkin lastentapahtumat-ryhmään.

Tosi moni yrittäjä, joka on aloittanut samaan aikaan kuin minä yritystoiminnan, on lopettanut yrittäjyyden ja siirtynyt palkkatyöhön. Enkä ihmettele tätä yhtään. Yrittäjyys ei ole ihan helppoa, varsinkaan silloin, kun sitä tekee aika uudella alalla.

Ensi syksynä on tulossa uusi verkkovalmennus, jota teen yhdessä pilottiperheiden kanssa

Kohti tulevaa syksyä

Ensi syksyn kurssit, työpajat ja luennot ovat pitkälle jo aikataulutettu. Minun on tarkoitus elokuussa aloittaa uuden verkkovalmennuksen tekeminen, se liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Teen verkkovalmennuksen yhdessä muutaman pilottiperheen kanssa. Olen saanut heiltä jo aivan loistavia ajatuksia valmennuksen sisältöön liittyen.

En ehtinyt kevätkauden aikana tehdä ihan kaikkia asioita, joita ajattelin ehtiväni tehdä. Mieli helposti soimaisi itseä, mutta osaan ottaa myös realiteetit huomioon. Esikoisella todettiin keliakia tammikuussa ja sen tiimoilta on ollut uuden opettelua, mies on tehnyt useamman työmatkan ulkomaille ja arki on ollut pitkälti vastuullani, nytkin mies on työmatkalla (tosin nyt ihan vain Suomessa).

Minun kehoni ilmoittaa tosi helposti, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja olen oppinut kunnioittamaan kehoni rajoja ja hiljentämään silloin kun on vauhdin hidastamisen aika.

Ohjasin kevätkauden aikana seitsemän Villipedon naamarit - tunnetyöpajaa. Misse oli minulla monesti "apuna" kun piirtelin naamareitten pohjia

Vaikka mieliala on välillä heilahdellut äärilaidasta toiseen, niin silti tosi paljon hyvääkin on tänä keväänä tapahtunut. Olen ohjannut loppuunmyytyjä kursseja ja työpajoja. Toisaalta on ollut myös kursseja, jotka eivät ole toteutuneet liian vähäisen osallistujamäärän takia. Enkä kait silti ole ihan turha tyyppi, jos eri verkkovalmennuksiini on osallistunut parin vuoden aikana lähes 1000 vanhempaa ja kasvattajaa? Lisäksi tästä on tulossa myös taloudellisesti paras vuoteni koko yrittäjyyden aikana.

Elokuussa kun yritykseni Kasvun Taika täyttää neljä vuotta, teen vielä katsauksen koko neljänteen yrittäjyysvuoteen. Heinäkuun lomailen ja pyrin pitämään myös somelomaa mahdollisimman paljon, jotta saan aivoni tuulettumaan ja itseni irti töistä ja voisin suunnata syksyyn taas ihan uudella innolla.

Tiedän jo, ettei ole ihan helppoa irrottautua heinäkuuksi yritysasioiden miettimisestä ja otankin vastaan vinkkejä sekä siihen, kuinka irrottautua työasioista ja myös siihen, kuinka viettää somelomaa niin ettei vilkuile koko ajan kännykästä, mitä yrityksen fb-sivulla tai instassa tapahtuu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kolme kirjaa perhe-elämästä

OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.

#Vauvavuosi

#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.

Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Hetkessä: Röyhkeyskoulussa

Bongasin muutama viikko sitten Naisyrittäjät fb - palstalta mainoksen Röyhkeyskoulusta. Kun luin Röyhkeyskoulun esittelyn, tiesin heti, että se on mun juttuni ja ilmoittauduin mukaan.  Toukokuun lopulla olin Röyhkeyskoulussa ja palasin sieltä kotiin pää täynnä ajatuksia.

Mikä on Röyhkeyskoulu?

 

Röyhkeyskoulu on luentomuotoinen tapahtuma, jossa on tarkoitus herätellä naisia kunnioittamaan omaa osaamistaan ja ottamaan oma paikka haltuun. Tarkoitus on auttaa naista tunnistamaan sisällä oleva "kiltti tyttö" ja kuinka se rajoittaa omaa potentiaalia. Kun tämä on tiedostettu, pystyy myös toimimaan toisin ja olemaan rinta rottingilla.

Röyhkeyskoulussa ei opita ilkeämielistä röyhkeyttä, joilla toisia nujerretaan, vaan hyvää tapaa pitää omia puoliaan, arvostaa omaa osaamistaan ja tuoda sitä esille.

Röyhkeyskoulun on kehittänyt Jenni Janakka. Idea Röyhkeyskoulusta syntyi  erään palaverin yhteydestä, kun Janakka jutteli toisten naisten kanssa työelämästä. Keskustelussa toistuivat lauseet, kuten "En mä sit kehdannut..." ja “Olis siinä kai sit pitänyt...".

Tyttöjen ja poikien kasvatus

 

Jenni Janakka toi luennolla esille havahduttavaa asiaa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Hän kertoi päiväkodissa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli kuvattu kolmen päivän ajan päiväkodin elämää. Tutkimuksessa laskettiin, mistä lapset saavat kehuja. Tytöt saivat kehuja kiltteydestä, ulkonäöstä ja vaatteista.

Pojat saivat kehuja reippaudesta ja tekemisistään. Eli pojat saavat kehuja aktiivisuudesta ja tytöt ulkonäöstä ja kiltteydestä (= siitä, etteivät he tee mitään aktiivista) eli passiivisuudesta. Tästä Jenni Janakka käytti nimitystä "Passiivisuuden sietämättömät kehut".

Tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että pitää olla kiltti toiselle. Jo pieniä tyttöjä laitetaan vastuuseen siitä, että yhteisön ilmapiiri olisi toimiva. Jenni Janakka kysyi, kuinka moni meistä osallistujista on laitettu istumaan vilkkaiden poikien viereen  rauhoittamaan näitä poikia. Ikään kuin poikien käytös olisi kiltin ja hiljaisen tytön vastuulla. Aika monen käsi nousi ylös.

Tiedän, että tämän asian suhteen on menossa myös muutosvaihe. On paljon tiedostavia vanhempia, jotka kapinoivat tätä asetelmaa vastaan ja haluavat kasvattaa tytöistään "vähemmän tottelevia".

Miten olla hyvällä tavalla röyhkeämpi?

 

Luennolla puhuttiin minulle tutuista asioista kuten kiltin tytön syndroomasta ja huijarisyndroomasta. Oivalsin, että olen jo ottanut askelia kohti "hyvää röyhkeyttä". Olen opetellut sanomaan kiitos, kun minua kehutaan. Enää en sano, että "tää on vaan tällaista" ja "eihän tässä nyt mitään". Tämä on kuulemma naisille hyvin tyypillistä ja näin itsekin sanoin aiemmin.

Tunnistan myös omia vahvuuksiani ja olen sanonut niitä ääneen. Olen myös opetellut sanomaan mielipiteitäni ääneen. Huomaan, että tässä minulla on myös haasteita eli on paljon tilanteita, että mieluummin olen hiljaa ja kuuntelen mitä toiset sanovat kuin tuon omat ajatukseni esille.

Jenni Janakka mainitsi että epävarmuus asuu lihaksissa. On tärkeää kantaa itsensä hyvällä ryhdillä ja "tissit ulkona". On tärkeää osata ottaa paikkansa.

Jenni Janakka kannusti myös kiinnittämään huomiota omaan kielenkäyttöön. Viljeekö puheessaan esimerkiksi sanoja "vain" ja "ihan". Naiset myös monesti anteeksipyytelevät eri asioita ihan turhaan.

Myös tämä lause jäi mieleen: rohkeus on sitä, että pelottaa ja jännittää ja toimii silti. Ja vielä yksi tärkeä asia. Älä päätä toisen puolesta. Moni päättää jo mielessään, ettei edes kannata hakea työpaikkaa, kun ei minua kuitenkaan valita. Tai ei kannata soittaa sitä puhelua, kun se ei johda mihinkään. Hae työpaikkaa, soita puhelu, ota yhteyttä, tee asioita äläkä jo valmiiksi lannista itseäsi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää hyvällä tavalla "röyhkeä" ihminen? ihminen, joka osaa ottaa paikkansa, joka arvostaa itseään ja omaa osaamistaan ja uskaltaa tuoda itseään esille?

Lue myös seuraava blogitekstini:
Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Seuraa blogiani facebookissa!
  
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu

Meidän perheen stipendit

Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.

Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!

Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Mitä bloggaaminen antaa?

Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.

Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!