Mitä tehdä hiekkalaatikolle?

Lapset kasvavat. Meillä ei ole enää tarvetta hiekkalaatikolle. Viime kesänä sillä taisi leikkiä lähinnä meillä kylässä käyneet lapset, pojat ovat viimeksi leikkineet hiekkalaatikolla pari-kolme kesää sitten. Hiekkalaatikko on autio ja tyhjä. Lähinnä se näyttää nyt surulliselta ilman hiekkaleluja ja leikkiviä lapsia. Nyt hiekkalaatikossa on alkanut kasvaa myös heinää. Ei se siis täysin tyhjä ole.

Mutta mitä hiekkalaatikon tilalle? Kukkapenkki? Kasvimaa? Onko hyvä purkaa hiekkalaatikko ja viedä hiekka johonkin (ööh, mihin?) vai kitkeä nuo heinät pois ja laittaa jotain kasvamaan tuohon hiekan päälle?  Nyt saa kertoa ideoita, olen avoin kaikelle!

Omenapuut ovat nyt pudottaneet upeat kukintansa ja syreeni on avannut huumaavantuoksuiset kukkansa. Eilinen sade sai puutarhan virkistymään (äh ja myös kotiloita esille...grr...).

Mukavaa viikonloppua! Minulla viikonloppu menee Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa ja rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen äärellä.

Kevään lumoa ja arvonnan voittajat + alekoodi

Nyt on lämpöä, aurinkoa ja lumoa puutarhassa. Omenapuut ovat tänä keväänä maagisen kauniita. Niin tupaten täynnä valkoisia kukkia. En muista, että meillä olisi koskaan aiemmin ollut näin runsasta omenapuiden kukintaa.

Olen vähitellen aloitellut kesäkukkien istuttamisen. Vähitellen, sillä roudaan kukat fillarilla lähipuutarhalta enkä saa kovin montaa kukkaa kerralla tulemaan. Vähitellen myös siksi, että lähipuutarhalla ei vielä ole aivan niiden kaikkien kukkien taimia, jotka minä olen todennut sopivaksi omalle pihallemme. Meillä on todella kuuma takapiha kesähelteillä ja on valittava kukkia, jotka kestävät kuumuutta ja myös kuivumista. Kesällä ollaan välillä useampi päivä poissa kotoa reissussa ja näin kukkina ei voi olla sellaisia, jotka vaativat jatkuvaa kastelua.

Rakastan kevättä, rakastan omaa pihaa. Tällä hetkellä tykkään erityisen paljon siitä, että työni ovat koko ajan vähenneet ja minulla on päiviä, jolloin ohjaan ehkä vain 1-2 ryhmää ja lopun päivää olen vapaalla. Huomenna minulla on täysin vapaapäivä. Mitä luksusta! On ihan mahtavaa saada tehdä iltapäivät pihahommia tai istua lukemassa omalla pihalla. Nämä ovat niitä yrittäjyyden parhaita puolia. Saa laskeutua pikkuhiljaa kohti kesälomaa. Toki en saa rahaa tällaisista päivistä niin paljoa, mutta en mitenkään voi laskea rahassa sen arvoa, että saan aikaa itselleni ja perheelleni ja omalle hyvinvoinnille.

Väpä Sorsa -  kirjan ja korttien arvonta loppui eilen illalla. Onnettarena toimi taas perheemme esikoinen. Kirjan voittaja on  Minttu-Maaria ja korttien voittaja on Siinatar. Laitatteko meilillä osoitetietonne minulle (heli (at) kasvuntaika.fi), niin laitan arvontavoitot tulemaan.

Kaikille niille tiedoksi, joita kiinnostaa Väpä Sorsa - kirjan hankkiminen:
Ennakkoluuloja ja syrjintää käsittelevä lastenkirja Väpä Sorsa nyt kevätalessa -50%! Tarjous on voimassa toukokuun ajan Mini Kustannuksen verkkokaupassa. Alekoodi 052016.

Täytyy se vielä laittaa, että edellinen blogitekstini havainnollisti minulle otsikoinnin merkitystä. Tekstiä on käyty lukemassa ihan huimat määrät.

Ihania loppukevään päiviä kaikille!

Hetkessä: Mielen rauhoittamista puutarhahommilla

Kun aloitin Hetkessä - postaussarjaa, ajattelin, että kirjoitan postauksissa sellaisista asioista, jotka tuovat arkeeni ja elämääni iloa ja voimaa. Olen kirjoittanut postauksia milloin teatteriesityksistä, milloin leffoista ja milloin käymistäni erilaisista hemmotteluhoidoista. Viikonloppuna tehdessäni puutarhahommia koin kokeneeni Hetkiä itselleni. Sellaisia hetkiä, joista sain voimaa ja joista nautin. Vaikka olin vain kotona, takapihallamme. Nautin pihahommista, nautin auringosta ja valosta. Nautin elämästä.

Siinä pihaa haravoidessani ja kevätkukkia tutkaillessani mieleeni tuli pääsiäisen aikaan lukemani Rick Hansonin kirja "Sisäsyntyinen onnellisuus. Tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede". Kirjassa kerrotaan aivojen taipumuksesta takertua kielteisiin tunteisiin ja siitä, miten tähän taipumukseen pystyy vaikuttamaan. Jokapäiväisissä myönteisissä kokemuksissa piilee voima, joka voi muuttaa aivoja ja samalla koko elämää parempaan suuntaan. Tärkeää on oppia vastaanottamaan hyvää muutaman kerran päivässä, kymmenen sekuntia kerrallaan. Samalla alat tuntea sisäistä iloa, tyyneyttä ja voimaa.

Aivot ovat ihmisen tärkein elin. Se, mitä aivoissasi tapahtuu, määrää sen, mitä ajattelet, tunnet, sanot tai teet. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kokemukset muuttavat aivoja jatkuvasti. Rick Hanson kertoo kirjassaan, miten opit muuttamaan aivojasi hyvään suuntaan. Tässä on neljä yksinkertaista vaihetta: Huomaa myönteinen kokemus. Syvennä kokemustasi. Sisäistä kokemuksesi. Yhdistä myönteinen ja kielteinen mielen sisältö, jolloin hyvät puolet tasoittavat epämiellyttäviä ja jopa syrjäyttävät ne. Hyvän vastaanottaminen auttaa sinua näkemään hyvän itsessäsi, maailmassa ja toisissa ihmisissä.

Noita kirjan oppeja ajattelin mielessäni haravoidessani. Huomasin myönteisen kokemuksen ja tietoisesti pysähdyin siihen. Annoin sen imeytyä itseeni. Tunsin kiitollisuutta. Ja tunsin myös syvää läsnäoloa. Allergiastani johtuen tunsin myös miten oloni muuttui koko ajan tukkoisemaksi, mutten antanut sen pilata muuten niin hyvää päivää. Nautin omasta pihasta, puutarhasta. Elin ja olin hetkessä.

ps. kuten huomaat, en ole mitenkään stailannut asuani. Kotona olen aina lökäpöksyissä.

Puutarhassa

Puutarhastamme oli tullut viidakko viidessä päivässä. Berliinin matkamme aikana puutarha oli räjähtänyt käsiin. Nurmikko oli kasvanut ainakin 10 senttiä, kasvimaalla rikkaruohot lisääntyneet räjähdysmäisesti, marjapensaiden välit olivat täynnä vuohenputkea ja kukkapenkeissä kukintansa lopettaneet kukat näyttivät surkeilta.

Tämä päivä menikin minulta ja mieheltä puutarhassa. Koko päivän teimme hommia ja nyt on taas piha siisti. Niin siisti kuin se meillä ylipäänsä on, meillä ei ikinä ole mitään millintarkkaa touhua vaan osa pihastamme on aina luonnontilassa.

Meillä on pääkaupunkiseutulaiseksi perheeksi aika iso piha, reilut 1000 neliötä. Tiedän, että maaseudulla tämä piha olisi vain pieni pläntti. Mutta meillä päin suurin osa tonteista on jaettu eli tontilla on vierekkäin sekä vanhempaa että uudempaa asuntokantaa ja näin pihat ovat väkisinkin aika pieniä. Meiltäkin on kyselty tontin pilkkomista, mutta niin kauan kuin me tässä asumme, haluamme pitää ison pihamme.

Meillä on puutarhassamme omenapuita, marjapensaita, luumupuita, kirsikkapuu, puutarhamustikkapensaita, puutarhavadelmaa, kukkapenkkejä ja pieni kasvimaa. Tämä on aika vanha talo ja piha (rakennettu vuonna 1979), mutta muuttaessamme tänne pihallamme ei ollut yhtään ainutta kukkivaa kukkaa. Koko takapihallamme ei ollut muuta kuin kolme omenapuuta, yksi kirsikkapuu ja marjapensaita. Ja paaaljon kuunliljaa (josta en pidä yhtään - meiltä on aika moni tuttu hakenut sitä ja nyt jäljellä on enää vain pieni puska ja sen voin sietää silmissäni). Minä olen tehnyt seitsemän kukkapenkkiä, istuttanut mustikkapensaita ja luumupuita ja nyt kun olemme asuneet tässä kodissa 11 vuotta ja joka vuosi olen jotain uutta istuttanut, piha alkaa olla sellainen kuin sen haluankin olevan. Seuraava projekti onkin alkusyksystä, kun laitamme hiekkalaatikon pois ja mietinnässä onkin, mitä sen paikalle tulee. Uusi kukkapenkki vai kasvimaa.

Nyt on hyvä fiilis, kun koko päivän on saanut olla sormet mullassa ja laittaa pihaa kuntoon. Tykkäätkö sinä touhuta puutarhassa?

Pihalla hortoilusta ( ja arvonnan voittaja)

Tuntuu, että hyvin monet tuttavani hortoilevat. Siis tekevät vihermehuja, käyttävät nokkosia, voikukkia, vuohenputkia tai muita luonnon antimia ruuanlaitossa. Minä nyt olen vähän muutenkin pihalla ruuanlaitosta, niin tästä hortoilusta olen erityisesti pihalla. Olisi niin kiva kävellä kori kädessä pihalla ja kerätä salaattiainekset oman pihan antimista. Mutta kun en oikein tiedä, mitä sieltä keräisin ja miten sitten niistä keräämistäni kasveista laittaisin ruokaa. Kerran tein nokkoslettuja, mutta poikien tuomio oli: "pahoja". Vuohenputkipiirakan ohjeen näin netissä vähän aikaa sitten ja hetken aikaa olin innoissani siitä, meillä kun aineksia olisi puutarhassa yllin kyllin. Siltikään en ole tullut tehneeksi piirakkaa. Juhannuksen alla oli netissä ohje, miten pihan antimista saa ihanan salaatin juhannuspöytään. Jäi etsimättä ainekset salaattiin. Marjoja sentään minäkin, keittiötumpelo, osaan hyödyntää.

Vihermehujakin olisi kiva kokeilla, mutta siinä tämän hetkiseksi ongelmaksi on tullut mehulingon hinta. En raaski ostaa sitä meille. Huhuu, saisinko mehulingon blogin kautta testattavaksi....

Mutta neuvokaa minut alkuun, mikä olisi varma vinkki tähän vuodenaikaan? Mistä voisin tehdä hyvää ruokaa tai salaattia ilman että koko perheemme saa ruokamyrkytyksen? Joku sellainen aines, jonka tunnistan takuuvarmasti ja josta osaan tehdä ruokaa / salaattia / piirakkaa aika olemattomilla kokkaustaidoillani? (lue tämä postaus, jos olet uusi blogissani). Johon ei kuole? Mitä ei missään tapauksessa saa käyttää ruuanlaitossa?

Vinkkejä? Suosituksia?

ps. Laitanpa nyt samaan postaukseen myös Mindfulness cd-levyn voittajan. Cd:n voitti Judie K. Onnea voittajalle! Laittaisitko minulle meilillä osoitteesi, niin saan cd-levyn matkaan  (heli (at) kasvuntaika.fi)

Juhannustervehdys

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Meillä vietetään kaupunkijuhannusta tänäkin vuonna. Ollaan ilman aikatauluja. Syödään uusia perunoita. Suunnitelmissa oli tehdä pihahommia, mutta nyt on vesisadetta vähän turhan paljon luvattu juhannuksen ajalle. Minulla näyttää olevan jonkinlainen kesäflunssa. Kurkku on vähän kipeä ja nenä tukkoinen. Esikoisella on ollut jo muutaman päivän ajan samanmoinen tauti. Eipä harmita pötkötellä sisällä vällyjen välissä ja lukea kirjaa, kun ulkona sataa vettä.

Kylmän alkukesän takia pihassamme eivät vielä juhannusruusut kuki, joten kuvissa arovuokkoja, syreenejä ja tienpientareelta keräämiäni lupiineja.

ps. pari loppukevennys kuvaa. Kuvat otettiin jo keskiviikkona, jolloin paistoi aurinko. Fillaroin ruokakaupassa ja kotimatkalla nappasin pientareelta muutaman lupiinin ja kotona keksin, että minähän voisin kuvata juhannustervehdyksen. Tuumasta toimeen, esikoiselle kamera käteen, itselle lupiinit käteen ja takapihalle istumaan.

 

Hups! Kuvaan taisi joutua yksi ylimääräinen, päätön salskea nuorimies, ja kaiken lisäksi pelkät pikkuhousut jalassa.

Oishan se ihan kiva, jos silmät olisi auki kuvissa.

Mukavaa juhannusta!

Kesäkukat

Minä olen vähitellen istutellut kesäkukkia. Vähitellen siksi, että olen hakenut kukat pyörällä lähipuutarhaltamme. Joka on iloksemme tosi lähellä meitä, n. 1.5 kilometrin päässä. Minä suosin lähipalveluita aina kun se on mahdollista. Ja mieluummin suosin yrittäjävetoista palvelua kuin suuria ketjuliikkeitä. Meidän lähipuutarhaliikkeemme on Vihervimma.

Minulla on monia kesäsuosikkeja ja koska olemme asuneet nykyisessä kodissamme jo 11 vuotta, tiedän, mitkä kukat meillä menestyvät ja mitkä taas eivät. Yksi suosikkini on ihanan keltainen huovinkukka. Huovinkukka on siitä mainio kukka, että vaikka se kuinka kuivuisi, se nousee pystyyn yhä uudestaan ja uudestaan. Kesällä meillä kasteluvälit venyvät monesti pitkiksi, kun käymme reissuissa eikä meillä ole täällä ketään, jota voisi pyytää kastelemaan kukkiamme. Huovinkukka ei petä. Vaikka se olisi täysin kuolleen näköinen, pian kastelun jälkeen se on taas voimissaan.

Neilikasta tykkään sekä ulkonäön puolesta että sen puolesta, että se kukkii läpi kesän kauniisti.

Rakastan pelargonioita. Ensimmäinen muistikuva pelargonioista on mummolani kuistilta, jossa niitä oli vieri vieressä. Meillä on ollut pelargonioita puutarhalaatikoissa vuodesta toiseen ja ne pitävät pintansa.

Äitienpäivänä ostetut orvokitkin ovat vielä voimissaan. Muita suosikkejani ovat verbena ja siniviuhka. Ja samettiruusut. Samettiruusu kuuluu siihen sarjaan, joista joskus ajattelin, ettei meille tule niitä ikinä. Lapsuuskodissani oli aina kesäistutuksissa samettiruusua. Silloin en pitänyt siitä. Nyt pidän. Senkin saan pysymään hyvänä läpi kesän pienellä vaivalla.

Mitä kesäkukkia sinä olet istuttanut? Onko sinulla suosikkeja, joita ostat vuodesta toiseen? Onko teillä lähipuutarhaa ja suositko yrittäjävetoisia liikkeitä vai ketjuliikkeitä?

Kevään kukkaloistoa (ja arvonnan voittajat)

Toukokuu on ollut aika viileä ja sateinen. On välissä ollut aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä, mutta välillä itsellä on ollut enemmän syksyinen kuin keväinen fiilis. Puutarha vihertää ja kukoistaa päivä päivältä enemmän. Sipulikukat ovat kukassa ja muutama muukin kukka

Rakastan pihaamme. Keväällä tykkään kuopsuttaa sitä paljon, mutta monesti kesän mittaan kitkemistahti hiljenee kummasti. Silti, oma puutarha ja piha on ihan parhautta. Asuin kerrostalossa kymmenisen vuotta ja niinä vuosina kaipasin omaa puutarhaa tosi paljon. Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa ja itselle oli aika outoa aikaa ne vuodet kerrostalossa. Toisaalta moni nauttii kerrostaloelämän helppoudesta, kun ei tarvitse pitää huolta puutarhasta tai talvella kolata lunta.

Yökyöpelit cd - levyä oli arvottavana kolme kappaletta. Arvoin voittajat ja cd - levyt menevät seuraaville onnekkaille:

Syvältä. Sanna
Elina L
ja
Sikurina

Onnea voittajille ja laitatteko minulle sähköpostilla osoitteenne heli (at) kasvuntaika.fi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!Minä olen herännyt tänä aamuna anivarhain ja olen jo matkalla kohti Tamperetta ja vauva-ja taaperosirkuksen ohjaajakoulutusta.

Kevätihmisen puutarhakirja

Sain kirjastosta lainaan kirjan "Kevätihmisen puutarhakirja - kukkaisunelmia kotona ja puutarhassa". Kirjan on kirjoittanut Linda Peltola. Hän on myös kuvannut kirjan kauniit kuvat. Kevätihmisen puutarhakirja on ylistys keväiselle luonnolle ja puutarhalle. Monipuolinen kevätpuutarha luodaan kukkasipuleista, aikaisista kevätperennoista ja keväällä kukkivista puista ja kasveista.

Kirja on kauniisti kuvitettu. Kuvitus on runsasta ja värikästä. Herkullista suorastaan. Kauniita narsisseja, pikarililjoja, tulppaaneja, vuokkoja. Kirjassa on myös muutama leivontaohje (esim. kirsikka-suklaamuffinit ja peruna-pinaattisämpylät) ja kuusenkerkkäsiirapin ohje.

Kirjan lopussa pystyy tsekkaamaan, minkä niminen puutarhakeiju olet. Minä olen Valovoimainen Varjohiippa.

Kirja on niin kaunis että suorastaan harmittaa palauttaa tämä takaisin kirjastoon. Onneksi omalla pihalla alkaa myös vähitellen kevätkasvit puskea esiin. Kovasti jo odotan kevään ja kesän kukkaloistoa.

Keijuympyrät

Näin pari vuotta sitten jossakin puutarhakirjassa keijuympyrän. Kukkasipuleita laitettu ympyrän muotoon. Tuloksena ihana keväinen kukkaympyrä. Keijuympyrä. Minäkin tohkeissani laitoin kukkasipuleita syksyllä ympyrän muotoon. Ihan oli hulavanne apuna. Muistan myös intoilleeni asiasta ystävälleni. Pihallemme tulee kaksi keijuympyrää.

Ilmeisesti jotain meni pieleen. Meidän keijuympyrät ovat kuvissa. Ylemmästä kuvasta hahmottaa ympyrän, mutta kukkaloisto on kaukana. Alempaa en oikein osaa kommentoida. Keijuympyräni on kutistunut pari kukan rykelmäksi.

Lainasin kirjastosta ihanan kirjan, Kevätihmisen puutarhakirjan. Siinä kirjassa oli myös sama idea kuin keijuympyrässä. Kukkasipuleita laitettu ympyrän muotoon, tosin sipuleita näyttää olevan useampi vierekkäin. Ehkä ensi syksynä kokeilen keijuympyrää useamman kukkasipulin voimin.

Tänään oli ihana aurinkoinen päivä ja vietinkin pihalla monta tuntia. Tästä se lähtee. Puutarhakausi.

ps. Kevätihmisen puutarhakirjasta teen ihan oman postauksen, sen verran mainiolta ja kauniilta kirjalta se vaikuttaa

Puutarha syyskuussa

Juuri ennen kuin syyskuu vaihtuu lokakuuksi ehdin julkaista muutaman kuvan syyskuisesta pihastamme.

 
Omput on kerätty (ja hillottu ja mehustettu), niitä tuli taas satoja kiloja tänä vuonna. Luumupuut eivät vielä tuottaneet mitään. Pensasmustikoita sain moneen soijajugurttiannokseen. Punajuurista on tehty punajuurilaatikkoa ja porkkanoitakin napsittu omalta kasvimaalta.

En ole kitkenyt pihaa pitkään aikaan. Se on sitten taas keväällä, kun jaksan panostaa puutarhan ulkonäköön. Sain kirjastosta käsiini kirjan "P niin kuin puutarha" ja siellä on hyvä muistisääntö:

Syksyn väriloisto on parhaimmillaan ja sää on nyt ollut kauniin aurinkoinen. Mukavia syyspäiviä!

Viikonloppuna

* olen ollut Kodin ja koulun yhteistyöpäivässä ja laittanut koulun pihaa kuntoon. Olen lapioinut, istuttanut pensaita ja satoja kukkasipuleita koulun pihalle. Sää oli ihan mahtava. Kiva fiilis!

* myös kotona istuttelin kukkasipuleita maahan. Narsisseja ja helmililjoja. Vielä niitä jäi pariinkin purkkiin, istuttelu jatkuu myöhemminkin.

*  olen selättänyt PMP:n

* olen viilannut pilkkuja, tsekannut nettisivuja läppärillä, kännykällä ja telkkarin näytöltä myös. Nyt ne on julkaistu. Yritykseni nettisivut. Tervetuloa tutustumaan. Ylpeänä esittelen Kasvun Taian. Olen myös avannut yritykseni blogin, senkin nimi on (yllättäen) Kasvun Taika.

* olen nauttinut mahtavasta aurinkoisesta syysviikonlopusta

* ja nyt tässä samalla kuuntelen rentoutumiseen liittyvän webinaarin alkusanoja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Puutarha elokuun puolivälissä

Puutarhassamme on nauhusten ja syysleimujen aika. Syysleimuja on useassa eri värissä, olen "keräillyt" niitä vuosia.

Omenapuut näyttävät tuottavan tänä vuonna paljon satoa. Olemme asuneet tässä kodissa kymmenen vuotta. Omenasato on näinä vuosina vaihdellut kolmesta omenasta yli 500 kiloon. Meillä on kolme vanhaa omenapuuta ja yksi pieni, pari vuotta sitten istutettu. Siinäkin on jo yksi omena. Myös pensasmustikasta tulee tänä vuonna satoa ihan hyvin.

 

Nauhukset ja piiskut on tuotu lapsuudenkotini pihalta ja ovat siksi merkityksellisiä minulle.

Kesäkukat alkavat olla jo aika kulahtaneita, kohta olisi syysistutusten aika. En ole minään aiempana vuonna kuvannut puutarhaamme näin paljon, on ollut hauska ikuistaa puutarhamme kukkaloistoa kevään ensimmäistä kukista tähän päivään.

Aiempia postauksia puutarhastamme:

Puutarhaunelmia vappuna
Pihapuuhia toukokuun loppupuolella
Pihalla  kesäkuussa
Puutarhakuvia heinäkuussa

Lisäksi monessa postauksessa olen käyttänyt puutarhastamme napattuja valokuvia, esim. Loma! ja Rosen-terapiassa

Kuukausi lomaa takana

Olen ollut nyt kuukauden kesälomalla. Mietin, miten kuvaisin mennyttä kuukautta.  Alussa olin aika väsynyt. Itse asiassa aika pitkäänkin. Tuntui helpottavalta lopettaa työt, mutta omat yöuneni eivät heti palautuneet hyviksi. Varhain herääminen jäi päälle. Se oli kamalaa. Olin aika pettynytkin. Oletin, että kun lopetan työt, alan saman tien nukkua paremmin. Näin ei heti käynytkään. Nyt olen nukkunut hyvin ja se on ihanaa. Tällä hetkellä tunnen itseni voimaantuneeksi ja energiseksi.

On olo etten ole tehnyt oikein mitään kuukauden aikana, mutta kun katson kalenteria näen että olen tehnyt paljonkin. Valokuvat ja akkarit eivät ole edelleenkään kansioissaan enkä ole siivonnut vaatehuonetta enkä keittiön astiakaappeja. Suorittaja minussa sanoo, että niiden kyllä pitäisi olla jo tehtynä. On ollut monta sadepäivää aikaa.

Sen sijaan olemme nähneet paljon ystäviä. Olen käynyt poikien kanssa kummityttöni ja kummipoikani perheiden luona. Olemme viettäneet hellepäiviä puistossa, uimarannalla ja pyöräretkellä. Olen käynyt voimauttavan valokuvan seminaarissa ja tavannut ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihini liittyvää pienryhmää. Olen aloittanut ko. opintoihin kuuluvat harjoitusvalmennukset. Olen ollut kaksi jatkopäivää aarrekarttaohjaajakoulutuksessa ja valmistunut aarrekarttaohjaajaksi. Ja olen pitänyt kotona minikurssin aarrekarttaan liittyen. Olen käynyt työhaastattelussa, saanut tuntitöitä, käynyt allekirjoittamassa työsopimuksen ja olen käynyt katsomassa salit, joissa ohjaan ensi syksynä vauva- ja taaperojumppatunteja. Olen tehnyt ko. yritykseen ehdotuksia hankittaviksi jumppamusiikeiksi ja välineiksi. Olen aloittanut liiketoimintasuunnitelman tekemistä omaa yritystäni varten.

Olen käynyt poikien kanssa Kotkassa entisten naapureidemme luona. Perheenä olemme käyneet Linnanmäellä ja Heurekassa. Poikien pikkuserkut ovat käyneet meillä kylässä äitinsä kanssa. Olemme koko perheen voimin käyneet Amerikka-juhlissa.

Olen myös ottanut aikaa itselleni. Käynyt sauvakävelylenkeillä. Olen käynyt Rosen-terapiassa ja tehnyt siellä ison oivalluksen itseeni liittyen. Rosen-terapian jälkeen alkoi minun voimaantuminen, paremmat yöunet, tyhjyyden tunne poistui. Tunteet palasivat elämään.

Kesäkuussa harmittelin koleaa sateista säätä, nyt nautin lämmöstä ja auringosta. Olen polttanut yläselkäni. Olen tehnyt pihahommia ja ihastellut pihakukkiamme. Olen napsinut mansikoita.

Tästä päivästä alkaa koko perheemme yhteinen loma. Mies on lomalla neljä viikkoa. Suunnitelmissa on pari reissua kotimaassa ja Viron matka myös. Blogissa en kerro, milloin matkustamme missäkin. Matkojen jälkeen toki tulee matkaraportteja ja fiilistelyä.

Mukavan helteisiä kesäpäiviä kaikille blogini lukijoille!