Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietoinen läsnäolo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietoinen läsnäolo. Näytä kaikki tekstit
tiistai 15. joulukuuta 2015
Mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa
Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Mindfulnessissa on kyse mielemme, ajatustemme sekä tunteidemme rauhoittamisesta erilaisin yksinkertaisin harjoituksin. Mitä hyötyä mindfulnessista voi olla vanhemmuudessa?
Mindfulness on olemista tässä hetkessä, ei murehtimista, eikä sen ennakointia, mitä ei tapahdu tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat. Mielemme on aika lailla jatkuvasti omassa päässämme. Se kritisoi, huolehtii, arvostelee, kategorisoi. On tärkeää muistaa, ettet ole sama kuin ajatuksesi. Vaikka ajatusmylly päässäsi suoltaa, että "en osaa tätä, en opi tätä koskaan, olen huono vanhempi", näitä ajatuksia ei tarvitse uskoa. Älä myöskään usko, ettei lapsi voisi oppia uutta ja kehittää omia luonteenpiirteitään.
Vanhemmuudessa tulee eteen paljon stressaavia tilanteita. Asiat eivät suju siten kuin itse vanhempana toivoisi. Läheisissä ihmissuhteissamme olemme taipuvaisia reagoimaan enemmän puolustuksellisesti kuin tietoisesti. Monet reagoivat automaattisesti ärsykkeeseen. Mindfulness auttaa huomaamaan, mitä itsessä tapahtuu: "ahaa, minussa on herännyt ärsyyntymisen tunne". Mindfulness auttaa rakentavampaan toimintatapaan kuin vaikkapa lapselle huutamiseen tai ovien paiskomiseen. Tiedostettuna toimintatapa lähtee tilanteesta eikä automaatiosta. Mindfulness auttaa vapautumaan vanhoista totutuista ajatus- ja reaktiomalleista.
Vanhemman on mahdotonta ottaa vastaan lapsen tunteita, jos omat lapsuuden tunnelukot ovat vielä läpikäymättä ja irtipäästämättä. Miksi reagoin, mihin reagoin, miten reagoin? Kenelle tunteeni on oikeasti osoitettu? Vastuu tunteista on aina tuntevalla ihmisellä - kenellekään ei ulkopuolinen voi aiheuttaa mitään tunnetta. Toki tunteen syntymiseen voi olla toinen osapuoli osallisena. Mindfulness auttaa tunnistamaan sekä omia että lapsen tunteita.
Kun vanhemmat toteuttavat mindfulness-vanhemmuusmallia, he toteuttavat vanhemmuuttaan rauhallisemmin ja johdonmukaisemmin, he edistävät hoivaavaa ja lämmintä aikuinen-lapsi-suhdetta ja edistävät myös myönteistä suhtautumista, luottamusta ja tunteiden jakamista.
Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo on yksi keino edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Hyväksyvä asennoituminen auttaa vanhempia käsittelemään kutakin tilannetta ottaen huomioon lapsen tarpeet sekä samalla säätelemällä omaa käyttäytymistään ja valitsemaan toimintatapansa viisaasti.
Mindfulness antaa keinoja läsnäoloon ja vanhemmuudesta nauttimiseen. Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunnetta ja tekevät kaikkensa ollakseen hyviä vanhempia. Vanhemmuudesta tulee helposti suorittamista. Suorittaminen voi siirtyä lapsiin ellei asiaa tule miettineeksi ja tiedostaneeksi.
On myös hyvä miettiä, mitä voin oppia itsestäni lapsen kautta? Mitä asioita lapsi tuo eteeni? Vanhemmuus on peili, josta näemme niin hyvät kuin huonotkin puolemme.
Tietoinen suhtautuminen alkaa myötätuntoisella suhtautumisella itseemme. Oppimalla suhtautumaan lempeämmin omaan sisäiseen rakkauteemme, sisäisen kriitikon valta alkaa vähetä. Mindfulness-harjoitusten avulla voi antaa myös rakkautta itselle. Ja kun antaa rakkautta itselle, sitä voi antaa myös muille. Muista pitää huolta itsestäsi ja olla lempeä itsellesi!
Järjestän tammi-helmikuussa Vantaalla Tikkurilassa neljän sunnuntai-iltapäivän Mindfulness-kurssin vanhemmille. Lisätietoa kurssista voi lukea täältä.
(Tämä teksti on julkaistu alun perin yritykseni blogissa 11.6.2015)
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Mitä mindfulness on tuonut elämääni?
Olen aloittamassa opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Olen työstänyt koulutukseen liittyvää ennakkotehtävää. Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Millaisia käännekohtia olen kokenut? Mitä hyvää olen oppinut itsestäni harjoittelun aikana?
Aloin tutustua mindfulnessiin kolmisen vuotta sitten. Huomasin, että mindfulness kursseja tarjotaan työväen/aikuisopistoissa ja huomasin että myös psykiatrian puolella mindfulness on "kova sana". Menin ensimmäiselle kurssilleni, joka oli "mindfulnessin hyödyt vanhemmuudessa". Tämä kurssi ei vielä täysin avannut minulle mitä mindfulness on. Ostin cd-levyn, jota kuuntelin aika ajoin. Tuosta kurssista muutaman kuukauden päästä kävin seuraavan mindfulness-kurssini ja sen kurssin aikana koin jonkinlaisen valaistumisen. Rentouduin, minulle tuli hyvä olo. Kurssilla oli myös teoriataustaa mindfulnessiin liittyen. Ajatuksista, tunteista, myötätunnosta itseä kohtaan. Tajusin, että kyse on paljon isommasta asiasta kuin jostakin "rentoutuskikasta". Olin aikaisemmin ajatellut, että mindfulness on sama asia kuin rentoutumisharjoitus. Mindfulness on tietoista läsnäoloa, pysähtymistä tähän hetkeen. Se voi johtaa rentoutumiseen, mutta se ei ole sen päätarkoitus. Tämän kurssin jälkeen otin tietoisesti käyttööni 7-11 hengityksen (sisäänhengitys 7 laskien ja uloshengitys 11 laskien) ja koin, että se auttoi minua rauhoittumaan monissa stressaavissa tilanteissa.
Viime keväänä osallistuin mindfulness-intensiivikurssille. Kahdeksan viikon ajan kävin tiistai-iltaisin tekemässä mindfulness-harjoituksia ja juttelemassa näistä aivan ihanan ryhmän kanssa. Se kurssi oli viime kevään pelastus. Samanaikaisesti mietin isoja ratkaisuja elämässäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta, hyppäsin tyhjän päälle. Päätin että loppukesästä perustan yrityksen. Ilman noita tiistai-iltojen rauhallisia mindfulness-hetkiä ja keskusteluja olisin varmasti ollut hermoraunio.
Viime syksynä osallistuin mindfulness-jatkokurssille. Jälleen parasta oli aivan huippuihana ryhmä. Avoimesti puhuimme kokemuksistamme ja omasta elämästämme. Sisäisestä kriittisestä puheestamme ja siitä, miten vaikea on olla lempeä itseään kohtaan, kun on jo niin pitkään tottunut piiskaamaan itseään. Nyt olen aloittamassa ohjaajakoulutuksen ja odotan tätä paljon.
Mitä mindfulness on tuonut elämääni? Koen, että tiedostan paremmin kehoni tuntemukset ja omat tunteeni ja ajatteluni. Osaan katsella asioita aiempaa laajemmasta perspektiivistä. Tunnistan esim. että "tämä on stressaantunutta ajattelua". En lähde enää negatiiviseen ajatteluun mukaan niin voimakkaasti. Osaan ohjata itseäni aiempaa paremmin myönteisen ajattelun äärelle. Lasten kanssa olen rauhallisempi ja huomaan ottavani tauon ennen reagointia. Olen siirtynyt automaattiohjauksesta tietoiseen reagointiin. Tiedostan sisäisen puheeni enkä anna sille enää niin paljon valtaa. Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan. Ja se on ollut iso askel, olen ollut vuosia suorittaja ja piiskannut itseäni aina vaan parempiin suorituksiin. Itseni sättimisen sijaan osaan olla lempeämpi itseäni kohtaan. Olen myös oppinut olemaan taistelematta tunnetta vastaan. Kun tunteen antaa tulla ja olla ja hyväksyy sen, se menee paljon nopeammin pois. Ennen jäin vellomaan tunteisiin kiinni päiväkausiksi. Jopa viikkokausiksi. Minulla on hyvin yliaktiivinen mieli, joka on tyypillisesti ajatellut asioita negatiivisen kautta. Nyt olen oppinut toisenlaista tapaa ajatella asioita.
Toki samanaikaisesti olen tehnyt muutakin sisäistä työskentelyä kuin vain mindfulness-harjoituksia. Olen lukenut kirjallisuutta, osallistunut kursseille ja retriitteihin. Olen keskustellut hyviä keskusteluja ihmisten kanssa. Olen työstänyt omia ajattelutapojani ja omaa itseäni. Tämä kaikki on johtanut siihen, että tunnen itseni aiempaa paremmin ja koen pystyväni vaikuttamaan ajatuksiini ja elämääni.
Ja sekin täytyy kirjoittaa, että toki on myös hetkiä, että suuttumus pärähtää pintaan sekunneissa, koko päivä menee negatiivisten ajatusten myllertäessä päässä ja yliaktiivinen mieleni luo kauhukuvia tulevasta. Mutta hyväksyn nämä, nekin kuuluvat ihmisyyteen. En säti ja soimaa itseäni näistä. Sitä tein ennen koko ajan.
Onko mindfulness sinulle tuttua? Mitä mindfulness on tuonut sinun elämääsi?
Aikaisemmin olen kirjoittanut minfulnessista nämä tekstit:
Mindfulness
Peter Fowelin: Mindfulness luokkahuoneessa
Tietoinen vanhemmuus - luento
Hiljaisuuden retriitti
Päivän mindfulness-harjoitus
Susan-Pihl - Anna-Mari Aronen: Unen taidot
Tietoista läsnäoloa
Lasten mindfulness - kurssilla
Ajatusjunat
Suorittaja minussa
lauantai 18. lokakuuta 2014
Hetkiä kuluneelta viikolta
* Viikko sitten kävin leffateatterissa katsomassa Boksitrollit. Lastenleffa ja pojat olivat siis mukanani. Mukava leffa.
* Maanantailta jäi mieleen mielettömän ihana läsnäolon aamu. Kuopus menee kouluun kymmeneksi, esikoinen kasiin. Meillä on siis Karhulaisen kanssa pari tuntia aikaa ihan omiin juttuihin. Makoilimme sängyssä vierekkäin, höpöttelimme niitä näitä. Karhunpentu pohti, miksei maapallo ole donitsin muotoinen. Esitteli pantomiimiä eri urheilulajeista ja mun piti arvailla, mitä hän esittää. Karhunpentu kysyi minulta: "onko hauskaa olla tyttö"? Johon vastasin, että "on". Karhunpentu totesi, että "mutta pojilla on kivempaa, tytöt ja naiset joutuvat koko ajan tekemään kaikkea pakollista kuten kotihommia"... Tuohonko olen poikani kasvattanut?
* Tiistaina liikuntaleikkituntini olivat syyslomalla. Käväisin SUN-kirppiksellä maksamassa yritykseni pöytäpaikan Naistenilta-tapahtumaan. Sain idean voimavarakartoista, joita teemme esittelypisteessäni naistenillassa. Tiistai-iltana oli mindfulness-jatkokurssini ja se on ihan huippu ryhmä!
* Keskiviikkona tein videoinnin liittyen ratkaisukeskeinen valmentaja -opintoihini. Valmennusharjoitteluja on vielä muutama jäljellä, mutta voin todeta, että harjoittelujen myötä työote on alkanut sisäistyä. Videoinnin jälkeen kävin Rosen-terapiassa ja hoito oli taas ihan yhtä ihana ja avartava kuin aina ennenkin. Olen oppinut itsestäni ihan valtavasti Rosen-terapian kautta.
* Torstaina tulimme poikien kanssa Onnibussilla Mikkeliin syyslomalle. Kävin kaikessa rauhassa kirppareilla ja kaupoissa. Ajatukseni suuntautuivat jo jouluun. Kaupoissa kirjasin muistivihkooni ideoita lautapeleistä ja kirjoista, joista pojat voisivat tykätä joululahjoina.
* Eilen perjantaina kävimme uimahallissa. Illalla kävin katsomassa leffan Vadelmavenepakolainen. Leffa oli ihan ok, mutta ei huippuhyvä. Olen lukenut kirjan ja nähnyt Kom-teatterin version teoksesta. Elokuvaversio poikkesi liikaa kirjan tarinasta. Minulla oli irtokarkkipussi mukana elokuvateatterissa. Siinä missä lasten kanssa pidän huolen siitä, etteivät he syö karkkeja tai poppareita kuin vasta elokuvateatterissa (etteivät ne nääs ole loppu ennen esityksen alkua), itse aloin vetää karkkeja suunnilleen kaksin käsin saman tien kun olin ostanut lipun. Kun leffa alkoi minulla oli jäljellä enää neljä karkkia. Ne sitten söin tietoisen syömisen tyyliin, hyvin hartaasti makustellen. Olipa hyviä karkkeja, välillä on hyvä katkaista oma sokerittomuus (olenko maininnutkaan, että olen ollut vuoden alusta alkaen sokerittomalla "dieetillä") ja herkutella kunnolla.
On ollut ihanaa olla muutama päivä Mikkelissä ja saada breikkiä normiarkeen. Olen lukenut kaksi kirjaa, Rhonda Byrnen kirjat Salaisuus ja Voima (kirjoista on tulossa esittelyt tänne blogiini) ja olen saanut niistä hurjasti energiaa ja virtaa. Kuten tästä pienestä lomastakin. Kaikki mössö on taas hävinnyt ajatuksista ja olo on voimaantunut ja toiveikas.
Tänään illalla matkaamme Mikkelistä kotiin. Huomiselle taisin juuri voittaa pääsylipun I love me - messuille, joten käväisen siellä. Ja aloitan aivan uusin voimin uuden viikon suunnittelun.
Millainen viikko sinulla on ollut? Onko sinulla suunnitelmia huomiselle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






