Olen jo useaan kertaan maininnut tässä blogissa, että elämässäni on menossa muutosvaihe. Myös blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen. Tänä keväänä olen tarvinnut jalkaani Taikasaappaat. Paljon uskoa itseeni ja unelmiini.
Olen irtisanonut itseni. Näinä aikoina kun yksi jos toinenkin firma joutuu käymään läpi yt- neuvottelut ja ihmisiä joutuu irtisanotuksi, minä menen ja irtisanon itseni vakituisesta työsuhteesta.
Tervetuloa elämän uudet tuulet. Ne, joista jotain suuntaviivaa jo tiedän. Ne, joista en mitään vielä tiedä. Nekin, jotka jännittää ja pelottaa. Olen valmis saamaan elämääni jotain uutta.
Hei hei vakityö, säännöllinen kuukausipalkka, palkalliset kesälomat ja kivat työkaverit. Hei hei aikaiset aamuherätykset, stressaava tilastointi, kellokortti ja tehokkuuspakko. Tervetuloa lyhyemmät työpäivät ja monipuoliset työkuviot. Tervetuloa yrittäjyys.
Virallinen viimeinen työpäiväni on 31.7. Käytännössä viimeinen työpäiväni nykyisessä työssäni on 10.6. eli pidän kaikki lomat pois. Minulla on edessä piiitkä kesäloma.
Mitä minä teen jatkossa? Palaan entisen "intohimoni" pariin eli ohjaamaan perheliikuntatunteja (vauvajumppaa, taaperotunteja, sisarusryhmiä). Olen kehittänyt perhe-elämään liittyviä ratkaisukeskeisiä ja voimaannuttavia kursseja kuten "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Voimavaroja vanhemmuuteen". Näitä tulen ohjaamaan eri puolilla pääkaupunkiseutua esim. aikuisopistoissa. Lisäksi tulen ohjaamaan vauvahierontakursseja. (aikaisemmin keväällä valmistuin
vauvahieronnan ohjaajaksi)
Kunhan kesällä valmistun aarrekarttaohjaajaksi, voin vetää myös erilaisia aarrekarttakursseja. Tulen tekemään myös nykyisen työni kaltaista työtä, mutta yksityisesti. Autan perheitä voimaantumaan vanhemmuudessa ja löytämään ratkaisuja erilaisiin elämäntilanteisiin ja pääsemään eteenpäin. Yksi erikoisosaamiseni liittyy lasten uniasioihin. Nykyiseen työhöni on liittynyt unikouluohjaukset ja uniluennot ja näitä teen myös jatkossa, tosin yksityisesti ensi syksystä alkaen. Ja kunhan pääsen vauhtiin, tarkoituksenani on myös tehdä nettipohjaisia "vanhemmuusvalmennuksia". Kaikki kun eivät pääse livekursseille joko omien aikataulujen tai välimatkan takia, niin haluan tarjota heillekin jotain.
Minulla on kesken koulutus Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Kunhan valmistun sieltä, minua kiinnostaa erityisesti vanhemmuuscoaching. Käyn myös
mindfulness kurssia ja tavoitteena on hakea myöhemmin ohjaajakoulutukseen. Uskon, että näistä kaikesta saan muodostettua sellaisen paketin, että voin sanoa tekeväni unelmaduuniani. Pääsen yhdistämään erilaisia osaamisalueitani luovasti enkä ole sidottu virkatyöaikaan. Rahaa tulen saamaan syksyllä luultavasti vähemmän kuin nyt, mutta se on sivuseikka. Pärjäämme kyllä.
Minun kohdallani nämä valinnat liittyvät arvoihini. Haluan, että minulla on aikaa ja jaksamista perheelle. En halua käyttää koko parasta hereillä olo aikaani työntekoon. Haluan, että minulla riittää voimavaroja myös muuhunkin kuin työntekoon. Olen jo vuosia tehnyt lyhennettyä työaikaa, 30 viikkotuntia töitä. Olen downshiftannut. Heinäkuun lopussa loppuu minun lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen eikä esimieheni ollut valmis jatkamaan lyhennettyä työaikaa. En miettinyt kertaakaan sitä, että palaisin täyteen työaikaan. Aloin saman tien visioida uutta, miettiä, pohtia, "tuotteistaa" osaamistani. Olen pitkin kevättä tarjonnut ammattitaitoani monille eri työnantajille. Se on vaatinut paljon aikaa, paljon rohkeutta. Paljon uskoa itseeni ja osaamiseeni. Välillä pelottaa vieläkin mihin olen hyppäämässä. Mutta uskon, että Taikasaappaat kuljettavat minua tielläni kohti uutta.
Haluan ensi syksynä sanoa, että tykkään työstäni tosi paljon. Että teen unelmieni duunia. Jotta aamulla olisi kiva herätä tulevaan työpäivään eikä ajatukset suuntaisi koko ajan vapaapäivään, viikonloppuun tai loman odottamiseen. Haluaisin voida sanoa, että teen työtä, josta nautin ja joka ei edes tunnu työltä.
Aion ensi syksynä myös sauvakävellä, blogata, lukea paljon hyviä kirjoja, leipoa sämpylöitä, tehdä käsitöitä ja nauttia myös siitä ettei joka aamu tarvitse lähteä klo 7.00 kohti työpaikkaa, satoi tai paistoi. Meillä on mies hoitanut lasten aamutoimet kaikki ne vuodet, jotka olen ollut töissä kotiäitiyteni jälkeen. Nyt tuntuu ihanalta ajatukselta, että voin laittaa pojille aamupalan ja laittaa heidät matkaan koulutielle. Ja olla monina iltapäivinä myös kotona vastassa kun he saapuvat kotiin.
Mitä ajattelet? Rohkeaa vai täysin hullua? Päätöntä touhua ilman järjen häivääkään? Suurin osa tutuistani on sanonut, että "wau, hienoa ja rohkeaa". Toki on sitten niitäkin, jotka miettivät, mistä saan tuloni ja miten uskallan lähteä vakituisesta työsuhteesta. Itse tiedän, että tämä ratkaisu on oikein. Tunnen suurta helpotusta siitä että kesäkuun 10. päivä voin sulkea työpaikkani oven. Sinne jää joukko ihania työkavereita, mutta oman ammatillisen kehittymisen suhteen on aika suunnata kohti uutta. Mikään ei estä minua palaamasta parin vuoden päästä takaisin kuntatyönantajalle, mutta nyt halua kokeilla siipiäni ja taikasaappaita!