Jotain olen oppinut

Koko syyskuu oli työntäyteinen. Olen tästä puhunut myös ystäville ja yhteistyökumppaneille ja moni on kysynyt minulta: miten sinä jaksat tuollaista työmäärää. Olen jaksanut hyvin. Olen jaksanut hyvin, kun olen tiennyt, että nyt  on näin. Tämä on vaihe, joka kestää nyt muutaman viikon ja loppuvuosi on huomattavasti leppoisampi.

Samalla olen huomannut, että olen oppinut jotain arvokasta. Olen oppinut olemaan lempeä ja armollinen itselleni. Olen oppinut myös kiittämään itseäni työviikon jälkeen. Ostin itselleni kakun ja liljakimpun, kun lanseerasin onnistuneesti Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen. Olen hehkuttanut itselleni, omassa mielessäni, omia onnistumisia ja sitä, miten hyvin olen klaarannut tämän kaiken.

Olen oppinut myös asioiden priorisointia. Minulla on koko ajan tietokoneeni vieressä to do - lista ja sieltä poimin, mitä minäkin päivänä / viikkona on tehtävä. Olen osannut karsia pois ne asiat, jotka eivät ole kiireellisiä ja jotka voivat odottaa muutaman päivän. Olen osannut höllentää myös kotihommissa. Sinä viikkona, kun olin tehnyt töitä su-to, pe välissä vapaata ja lauantai taas töitä, en todellekaan sunnuntaina ryhtynyt viikkosiivoukseen ja kotihommiin, vaan luin Eppu Nuotion kirjan Myrkkykeiso. Olen myös jättänyt muutaman kokouksen väliin (esim. koulun vanhempainyhdistys). En ole superihminen, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Ja tämä on itselleni nyt ok. Aikaisemmin olisin soimannut itseäni hyvin monista asioista, nyt en enää. Aikaisemmin halusin olla superihminen, jolla on ääretön jaksaminen. Nyt tunnistan selkeämmin omat rajani ja osaan paremmin sanoa myös ei.

Sen verran nämä viikot kuitenkin opettivat, että en halua tällaista enää. Aion palkata yritykselleni assistentin hoitamaan kaikkea pientä sälää, jotta itse voin jatkossa keskittyä entistä enemmän kaikkeen oleelliseen. Ja myös omaan hyvinvointiini.

Minulla on nyt lukemisen alla Anna Taipaleen kirja Sydänjuttu, joka tuo ihanasti esille oman hyvinvoinnin ja itsemyötätunnon merkitystä. Nappaan kirjasta nämä kysymykset myös sinun pohdittavaksesi:

Kuinka puhuttelen itseäni

* silloin kun tapahtuu jotain kurjaa?
* silloin, kun tapahtuu jotain ihanaa?
* aamulle herättyäni?
* illalla viimeiseksi?
* kun olen mokannut?
* kun hengaan itseni kanssa?

 Leppoisaa viikonloppua!

Syyskuulumisia ja arvonnan voittaja

Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.

Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.

Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.

Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 

Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen

Olen viime vuosina lukenut paljon kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyviä kirjoja ja nettiartikkeleita. Osa näistä on ollut todella hyviä, osa aivan ala-arvoisia ja vanhakantaisia. Tämän päivän kasvatus korostaa tunnetaitoja ja empaattista, lasta kuuntelevaa vanhemmuutta. Tämän päivän kasvatus ei ole uhkailua, lahjomista, kiristämistä eikä lapsen muokkaamista sellaiseksi kuin vanhempi toivoisi hänen olevan.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen". Kirjassa korostuu myötätuntoinen asenne ja kirjan teoriaperustassa yhdistyy ratkaisukeskeisyys, neuropsykiatrinen tietämys ja mindfulness. Ja lasta arvostava, empaattinen asenne. Nämä kaikki ovat juuri niitä asioita, joita myös itse haluan edistää sekä vanhempana että työssäni vanhemmuuden tukijana.

Kirjassa korostuu myönteinen vanhemmuus: "Jos sinun pitäisi valita yksi asia, jota muutat toiminnassasi, se kannattaisi olla myönteisen palautteen lisääminen lapselle". Tutkimusten mukaan lapsen myönteinen huomioiminen on yksi toimivimmista kasvattamisen tavoista, jota kuitenkin teemme liian vähän. Myönteinen huomio on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta, jossa aikuisen iloa, tyytyväisyyttä ja turvaa viestivät paitsi sanat, myös kosketus, äänensävy ja ilme.

Kirjassa korostuu, että lapsi on peili meidän käytöksestämme - hän reagoi siihen, millä tuulella me tänään olemme tai mitä kautta lähdemme ratkomaan tilannetta. Lapsi ottaa meistä myös mallia, hän tutkii miten me teemme asioita. Lähtökohtana on se, että jos lapselle on ongelma, aikuisen täytyy miettiä, miten hän voisi muuttaa käytöstään. Jos se ei onnistu, silloin pitää katsoa peiliin ja etsiä luovasti ja kärsivällisesti tapaa, jolla tavoittaa yhteys lapseen.

Kirjassa käsitellään myös tottelemista. Moni vanhempi toivoo, että lapsi tottelisi nopeasti, jopa kerrasta. Tämä ehdottoman tottelemisen vaatiminen on kuitenkin hyvin jäykkää ja kontrolloivaa aikuisuusroolia. Tällöin meissä puhuu ikiaikainen perinne, joka vaatii lapsen totteluvaisuutta. Voi olla kysymys siitä, että vanhempi on epävarma ja keinoton, ei ole toista tapaa toimia. Tutkimusten mukaan toimivin kasvatus on empatiaa ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa - ei aikuisen yksinvaltaan. Kun aikuinen on liian autoritäärinen ja tiukka, lapsi ei voi sisimmässään luottaa aikuiseen, joka käskee, mutta ei kuule häntä ja hänen näkemyksiään. Tällöin lapsi joutuu pistämään omat tunteensa sivuun ja hänen yhteytensä aikuiseen katoaa.

Kirjassa oli kivoja vinkkejä myös myönteisyyden ja läsnäolon lisäämiseen arjessa. Pidin kirjan vankasta teoriaperustaisesta tekstistä, jota siivittivät myös käytännön esimerkit. Erityisen paljon pidin luvun lopussa olleista kysymyksistä, joiden avulla pystyi itse pohtimaan, miten luvun teemat näkyvät omassa elämässä. Kirjassa oli myös kivasti koostettuja yhteenvetolaatikoita, joissa oli tiiviissä muodossa lukujen teemoja ja esim. vinkkejä arkeen. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille ja kasvattajille!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kiitos Kirsi Consulting!

Hyvän mielen vuosi (sis. arvonnan)

Olen viime aikoina miettinyt paljon hyvän mielen taitoja. Työt ovat nyt kerralla rysähtäneet päälle ja tuntuu, että kaikki hyvää mieltä tuottavat asiat ovat vaarassa jäädä arjen jalkoihin, ellei niihin tietoisesti kiinnitä huomiota. Olen viime vuosina työstänyt paljon itseäni ja omia toimintatapojani ja huomaan, että itsemyötätunto ja armollisuus arjessa on aika luonnollinen osa arkeani - ja tästä olen iloinen. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Omia haasteitani ovat se, että osaan huomata omat tarpeeni ja reagoida niihin ajoissa ja löydän arjen keskeltä aikaa pysähtymiselle ja omaa itseä ravitseville asioille.

Sain PS-kustannukselta kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Tehtäväkirjan on koostanut Maaretta Tukiainen ja olen aiemmin blogissani kirjoittanut hänen kirjastaan Hyvän mielen taidot ja olen myös blogannut viime syksynä ilmestyneistä Inspiraatiokorteista.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja on jaettu kahteentoista kuukauteen ja yhteen lisäkuukauteen. Jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa, jota tarkastellaan neljän eri viikkoteeman avulla. Vuoden voi aloittaa mistä kohtaa tahansa, sillä päivämäärä merkataan kirjaan itse.

Tehtäväkirjan teemoja ovat esimerkiksi: Mistä minä tulen? Miten kuulen paremmin oman ääneni? Miten kohtelen itseäni rakentavasti? Miten saan tehtyä unelmistani totta? Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi arvotalo, kiitollisuuskakku, lohtutilkkutäkki, toivomuspuu ja tunnerepun tyhjennys.

Olen sitä mieltä, että kenen tahansa ja erityisesti vanhempien on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja hyvän mielen taidoistaan, sillä hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia. Tämän kirjan tehtävät ohjaavat ihanalla tavalla vanhempaa miettimään esimerkiksi kiitollisuuden aiheita, kielteisyydestä luopumista, tunteita, itsemyötätuntoa ja läsnäoloa.

PS-kustannus lahjoitti minulle kolme Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirjaa. Näistä yksi, turkoosi, on nyt arvonnassa täällä blogissani. Pinkin arvoin yritykseni fb-sivulla ja keltainen tehtäväkirja jää minulle itselleni täytettäväksi.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Arvonta alkaa nyt ja loppuu perjantaina 22.9. klo 21. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat Blogger (en saa jostain syystä laitettua suoraa linkki tähän - sivupalkista voi liittyä), Facebook ja Bloglovin- lukijat. Onnea arvontaan!
 

Tiedän itsestäni, etten ole sellainen tehtäväkirjan täyttäjä, joka täyttää kirjaa systemaattisesti ja viikoittain. Enemmänkin luulen, että täytän kirjaa isommissa erissä. Päätin, että aloitan tehtäväkirjan täyttämisen kohdasta: "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"

Mistä saada myönteisyyttä kasvatukseen?

Moni vanhempi pohtii, miten saada myönteinen ja hyvä suhde lapsen kanssa, Itsekin olen tätä pohtinut paljon. Omien lasteni syntyessä olin sekä sosiaali- että terveysalan ammattilainen (sosionomi ja toimintaterapeutti). Minulla oli paljon tietoa lasten kehityksestä. Huomasin kuitenkin pian, että omien vanhempien käyttämät kasvatuskeinot puskivat läpi myös omaan vanhemmuuteeni. Uhkailu, rankaiseminen, kiristäminen, tottelemisen vaatiminen. En halunnut olla se äiti, joka sanoo lapselleen: Laitan nämä lelut pois, kun et osannut käyttäytyä kunnolla ja saat ne taas takaisin kun osaat taas käyttäytyä ja totella". Tuo, jos mikä on niin 1970-lukua. Sitä aikaa, kun itse olin pieni. Nyt on olemassa paljon enemmän tietoa vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, rakkauspohjaisesta kasvatuksesta. On olemassa paljon tietoa myönteisistä kasvatuskeinoista, jotta meidän nykyajan vanhempien ei enää tarvitsisi turvautua noihin vanhoihin tapoihin. Itse huomasin, että siirtyminen "tämän päivän kasvattajaksi" noista ikiaikaisista vanhoista menetelmistä ei ollutkaan niin helppo kuin kuvittelin. Selkärangasta puski läpi vanhat menetelmät. Alkoi vuosien työ itseni kanssa. Kursseja, luentoja, kirjallisuutta. Näiden oppien perusteella on syntynyt kurssini Myönteisiä keinoja kasvatukseen".

Kurssin bonus on 20-sivuinen e-opas "Tunnemyrskyn keskellä - näin autat lasta rauhoittumaan"

Neljäs verkkovalmennukseni, Myönteisiä keinoja kasvatukseen, on nyt myynnissä. Loin valmennuksen kolme vuotta sitten luentokurssiksi ja olen luennoinut sitä muutaman kerran läpi ja saanut kurssista hyvää palautetta. Nyt kurssi on viety verkkoon neljän viikon syväluotaavaksi verkkovalmennukseksi. Valmennukseen on koottu kaikki se ymmärrys ja tieto, mikä minulla on tällä hetkellä vuorovaikutuksesta, tunnetaitojen tukemisesta, vanhemman oman hyvinvoinnin tukemisesta ja kannustavasta ja positiivisesta kasvatuksesta. Ei enää uhkailua, jankuttamista, kiristämistä, lahjomista eikä lapsen ehdottoman tottelemisen vaatimista. Vaan iloa, empatiaa, tunnetaitoja ja kannustavaa kasvatusta.

Jos sinua kiinnostaa kasvaa vanhempana ja kasvattaa tunnetaitoisia lapsia, suosittelen tutustumaan valmennukseeni. Blogini lukijat saavat 8 euron alennuksen koodilla TAIKA8.