Pysäytys

Olen viimeisen parin vuoden aikana ollut useamman kerran tilanteessa, jossa suunnilleen ikäiseni (vähän yli nelikymppinen) tuntemani henkilö on kuollut. Liikenneonnettomuudessa, syöpään tai sairauskohtaukseen. Tänä aamuna mieheni sai tekstiviestin ystävältään. Tämän ystävän veli oli kuollut torstaina sydänkohtaukseen. Minulle tämä veli ei ollut tuttu, mieheni oli nähnyt hänet muutaman kerran, viimeksi alkukesästä, jolloin hän kävi esikoisen kanssa kylässä veljen perheessä. Siellä on suunnilleen samanikäinen lapsi kuin meidän pojat ovat. Tätä tuttavaamme näimme viimeksi juhannuksena, kun olimme grillaamassa hänen luonaan ja hän puhui useaan kertaan veljestään. Mitä kaikkea he tekevät yhdessä ja mitä suunnitelmia heillä oli.

Nämä kuolemantapaukset ovat olleet isoja pysäytyksiä myös itselle, vaikka ihan lähituttavapiiriin näistä kuolleista kukaan ei ole kuulunut. Tänään mietin erityisesti, onhan oma elämäntapamme sellainen, että ei ole riskiä esimerkiksi sydänkohtaukseen. Onko syömämme ruoka terveellistä, onhan elämäntapamme hyvinvoiva. Miten stressin saisi pidettyä minimissä, jotta liika stressi ei altista sairastumiseen.

Ollessani ruokakaupassa aloin itkeä tämän torstaina kuolleen miehen perheen tilannetta. Miltä mahtaa tuntua vaimosta? Entä pojasta, jolla on pian taas alkamassa koulu? Luokkakaverit kertovat matkoistaan kesälomalla, mitä hän kertoo? Isä kuoli. Samalla ajatukset kiisivät jo siihen, että entä jos minun mieheni kuolee ja jäisin yksin poikien kanssa. Varsinkin kun tukiverkkomme on olematon, tämä ajatus on aika musertava. Siinä tuli varmasti myös itkettyä surematonta surua, jota on vielä(kin) jäljellä isäni kuoleman jäljiltä. Siellä kaupassa, hyllyjen välissä. Lopulta hengitin muutaman kerran syvään ja menin kassalle silmät punaisina.

Kyllä se vaan hemmetin pahalta tuntuu, että nelikymppinen ihminen kuolee. Elämässä pitäisi olla vielä paljon vuosia jäljellä ja yht'äkkiä kaikki loppuukin kesken. Olen ihan mielettömän surullinen näiden kaikkien kuolleiden perheiden puolesta. Miten perheen elämä jatkuu, kun isä tai äiti on täysin yllättäen poissa. Vanhan ihmisen kuolema on paljon helpompi ymmärtää, kuin nuoren tai keski-ikäisen.

Pysäytys. Elämäni on hyvää, juuri näin. Minulla on mies, minulla on lapset. Meillä on kissanpentu. Meillä on kaikki hyvin. Tämän kun muistaisi aina, joka päivä, jokaisena hetkenä. Omassa arjessa. Elämä on lahja.

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?

Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.

Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.

Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä. 

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä?

Olen viime viikkoina pohtinut paljon stressiä, onnellisuutta ja sitä, kuinka voisi olla stressivapaa yrittäjä. Onnekseni tästäkin aiheesta on kirjoja olemassa. Sain yhtä aikaa kirjastosta lainaan kirjat "Stressivapaa yrittäjä" ja "Elä onnellisemmin. Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen  ja hyvinvointiin". Luin myös Holvin blogista kirjoituksen, jonka Jevgeni Särki on kirjoittanut ja nyökyttelin: Tämän keinon avulla vapaudut uupumuksen ja pitkien päivien ansasta. 

Moni hyvinvointiyrittäjä perustaa yrityksen, koska haluaa tehdä rakastamaansa työtä omannäköisesti, mutta huomaakin pian olevansa pinteessä: jotta rahaa tulee, töitä on tehtävä paljon. Hinnoittelu saattaa mättää. Asiakkaita ei ole tarpeeksi. Markkinointi tuntuu vaikealta.  JP Jakonen kirjoittaa kirjassaan "Stressivapaa yrittäjä" näin: "Muutos haaveilevasta hipistä tulosta tekeväksi yrittäjäksi on ollut minulle haastavampaa kuin kolmen lapsen vanhemmuus, kirjan kirjoittaminen tai pitkä parisuhde. Se on ollut vaikeampaa kuin nuo yhteensä. Se on kysynyt taitoja myymisestä markkinointiin, sosiaalisiin taitoihin, pitkäjänteiseen työhön, oikeiden asioiden löytämiseen, priorisointiin, ajankäytön hallintaan, toimistotöiden hoitamiseen, hinnoitteluun, hintojen nostamiseen, haastavien asiakkaiden kohtaamiseen, epäonnistumisten sietämiseen, onnistumisen hyväksymiseen, talousälyn kehittämiseen ja talouden hallintaan". Jevgeni Särki on sitä mieltä, että monelta yrittäjältä puuttuu nimenomaan näitä yrittäjyystaitoja ja silloin kestää paljon kauemmin esimerkiksi kirjoittaa myyviä tekstejä, hoitaa markkinointia jne ja se uuvuttaa. Olen kyllä samaa mieltä ja siksi olen nyt tietoisesti alkanut käyttää aikaa näiden yrittäjyystaitojen opiskeluun.

JP Jakosen mukaan stressivapaan yrittäjän taktiikat ovat yksinkertaisia ja tehokkaita: Käytä aamusi viisaasti. Herää aikaisin (suositellaan kello kuutta) ja juo vettä, tee aamuvoimistelu, meditaatio ja kirjoita päiväkirjaa. Työpäivän aikana rytmitä työtäsi viisaasti, tee vaikeimmat asiat silloin kun vireystilasi on korkeimmillaan (monilla tämä on heti aamusta), älä seikkaile päivän aikana tennispallon lailla sähköpostista facebookiin ja takaisin. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Iltapäivän viimeiseksi asiaksi tee ns. helppoja töitä kuten laskunmaksua, meileihin vastaamista jne. Vähennä sometusta. Tee myös työtä, jolla ei ole vielä tarkoitusta eli omaa työtä jalostavaa ja omaa yritystä kehittävää puuhastelua. Pidä työympäristösi siistinä ja järjestyksessä. Työpäivän jälkeen lopeta työt. Älä ole pitkin iltaa netissä selailemassa yrityksen sähköposteja. Irrottaudu täydellisesti. Uppoudu iltaisin johonkin omaan harrastukseen 60-90 minuutiksi, jotta saat laskurisi nollattua. Myös markkinoinnista oli kirjassa hyviä ajatuksia. Myy ennen kaikkea sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa. Paketoi palvelusi myyväksi.

Luin myös Emma Seppälän kirjan "Elä onnellisemmin. Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen ja hyvinvointiin". Siinä kirjassa oli tosi paljon samoja asioita kuin Stressivapaa yrittäjä - kirjassa. Käytä työpäiväsi järkevästi, nollaa välillä aivosi meditoimalla ja hengitysharjoituksilla. Aivojen on tärkeä saada täysin vapaata aikaa, siitä syntyy luovuutta ja uutta. Netin selaaminen kuormittaa aivoja, ei rentouta. Jatkuva sähköpostin lukeminen on stressaavaa.

Mitä ajatuksia otan käyttöön näistä kirjoista?

* En ala herätä klo 6, sillä se saa minut vain väsyneeksi ja stressaantuneeksi. Nautin yrittäjänä nimenomaan siitä, ettei mun tarvitse herätä klo 6, kuten palkkatyössäni piti. En myöskään ala juoda päivässä kahta litraa vettä (kuten JP Jakonen ehdotti), sillä silloin "hölskyn" ja joudun ravaamaan vessassa vähän väliä, myös yöllä
* Tehostan ajankäyttöäni. Mietin tarkkaan, mitkä ovat tavoitteeni esim. tälle keväälle ja koko vuodelle, kirjaan nämä tavoitteet kalenteriin ja myös askeleet sitä kohti, että saavutan nämä tavoitteet. Teen entistä enemmän oikeita asioita sen eteen, että tavoitteet toteutuvat. Teen tästä selkeän lukujärjestyksen itselleni. Varaan kalenterista asiaa tärkeiden asioiden tekemiseksi (eikä vain sillä ajatuksella, että teen nämä sitten kun ehdin)
* Kirkastan tavoitteeni tarpeeksi usein, jotta se pysyy mielessäni eikä aikani mene vain kaiken sälän tekemiseen. Mitä tekemällä yritykseni menee kaikkein parhaiten kohti niitä tavoitteita, joita olen asettanut?
* Käytän "taikatuokioni" eli päivän tehokkaimmat työtunnit (jotka minun kohdallani ovat heti aamusta) tavoitteideni edistämiseen ja yrittäjyyden opiskeluun, en meileihin vastaamiseen tai facebookin lukemiseen

* Tsekkaan meilit keskitetysti 2-3 kertaa päivässä, en enää joka kerta kun se kilahtaa (toki silloin kun ohjaan ryhmiä, en ole myöskään koko aikaa niitä tsekkaamassa, mutta toimistopäivinä tuppaa menemään vähän siihen, että olen vähän väliä vilkuilemassa meiliä ja se katkaisee taas yhtäjaksoista keskittymistä muihin asioihin)
* Vähennän "pallottelua" eri somekanavilla - se on stressaavaa aivoille ja vie aikaa liikaa eikä edistä tavoitteitani
*  Kun ajatus jumittaa, en tee väkisin asiaa eteenpäin, vaan teen esim. mindfulness-harjoituksen tai kävelylenkin ja annan aivoilleni näin joutilaisuutta
* Otan haltuun yrittäjyyteen liittyviä taitoja (tämä prosessi on parhaillaan menossa)
* Pyhitän illat ja viikonloput entistä paremmin perheelle, omille harrastuksille, levolle ja ystäville enkä ole vähän väliä vilkuilemassa yrityksen meiliä tai facea.
* Entistä tarkemmin mietin, mikä on minulle tuottavaa työtä ja mikä ei taas sitä ole. Satsaan aikaani enemmän tuohon tuottavaan ja omaan kehittymiseen (vrt. taas se surullisen kuuluisa somen selailu)
* Keskityn toimistopäivinä pitkiä aikoja saman asian syvään tekemiseen ja edistämiseen - välissä pienet tauot. Mutta ainakin kolme tuntia syvällistä työskentelyä esim. markkinoinnin opiskelun tai verkkovalmennuksen edistämiseksi
* Teen mindfulness-harjoituksia myös työpäivän aikana.
* Elämän tasapainotus niin, ettei yrittäjyys vie liian isoa siivua elämästä

Tuossa ydinajatuksia. Sain paljon muitakin ajatuksia kirjoista, mutta kaikki ei mahdu tähän postaukseen. Voin jossain vaiheessa kevättä raportoida, miten menee. Olenko stressivapaa yrittäjä vai syvällä stressin suossa.

Arvonta: Stressinhallintakortit

Nyt on alkamassa arvonta blogini lukijoille. Stressinhallintakortit.

Stressinhallintaharjoittelu on kuin hampaidenpesu: toisto useamman kerran päivässä tekee siitä rutiinin. Stressinhallintakortit ja suunniteltu osaksi arkea: harjoitukset voi tehdä työpisteellä, bussissa, kauppajonossa tai vaikka kahvipöydässä.

Pakkaus sisältää 50 erilaista ja helppoa stressinhallintaharjoitusta. Stressinhallintakortit on kehittänyt Sanna Wikström, joka on Hidasta elämää - nettisivuston perustaja, kouluttaja ja luennoitsija.

Arvonta sisältää yhden korttipakan. Arvontaan voivat osallistua yhdellä arvalla kaikki blogini rekisteröityneet lukijat (blogger, blogilista ja bloglovin). Kaksi arpaa saa, jos linkität arvonnan blogiisi. Arvonta alkaa nyt ja arvontaan voi osallistua ke 22.4. klo 21 asti.

Onnea arvontaan!

ps. itse hankin omat stressinhallintakorttini viime syksynä ja monet harjoituksista ovat olleet ahkerassa käytössä. Nyt hankin kaksi pakkaa lisää, toisen eräälle ystävälleni (joka on ollut aika stressaantunut koko kevään) ja toisen arpajaisvoitoksi tähän blogiini.

Ajatusjunat

Termi ajatusjuna on tullut tutuksi minulle mindfulnessin kautta. Minkä ajatusjunan kyytiin lähdet? Mille asemalle se vie? Onko jokaisen ajatusjunan kyytiin hypättävä? Voinko jättäytyä asemalle tästä ajatusjunasta?

Ajatukset vaikuttavat elämään. Ne voivat lisätä ylivireystilaa ja stressiä tai laskea tai nostaa mielialaa. Ne ovat samaa sisäistä puhettamme, jota koko ajan puhumme ääneti itsemme kanssa. Pahimmassa tapauksessa sisäinen puhe voi pahoittaa mielemme. 

Omien ajatusjunien (ja jumien) tunnistaminen auttaa sinua pääsemään sille asemalle, mille haluat. Kun tunnistaa omat ajatusjunat, on vapaa valitsemaan, minkä kyytiin lähtee. Lähdenkö sen ajatusjunan kyytiin, joka hokee, "ettei tästä päivästä tule mitään" tai "mikä ihmeen surkimus sinä oikein olet, kun et ole saanut mitään tänään tehdyksi?" Joskus saatamme lähteä esimerkiksi ahdistavan ajatusjunan kyytiin. Se saattaa pysähtyä asemilla pelko tai epätoivo. Silloinkin on hyvä tunnistaa, mihin on päätynyt ja miten ihmeessä päädyinkään tämän ajatusjunan kyytiin.

Saapui sitten mille asemalle tahansa, sitä ei tarvitse paeta. Kun tunnistat, mitä on tapahtunut, se riittää. Ajatus ja tunne menevät ohi itsestään kun annat mennä niiden ohi. Jos jäät vellomaan niihin, kaivat kuoppaa vielä syvemmäksi. Jatkoyhteydet voivat johtaa katkeruuteen ja kateuteen asti.

Minkä ajatusjunan kyytiin sinä tänään lähdet? "Tästä tulee hyvä päivä ja minulla on uusia mahdollisuuksia" vai että "miksi ylipäänsä heräsin tähän päivään?"