Kolme kirjaa perhe-elämästä

OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.

#Vauvavuosi

#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.

Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Lapsen kerrontataitojen kehittäminen

Itse koen lapsille lukemisen ääneen todella tärkeänä asiana ja meillä luetaan edelleenkin iltasatu (lapset ovat 14 v ja 12 v). Tutkimuksissa on todettu, että lapsille lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulumenestykseen ja lukutaitoon. Aika merkittäviä tutkimustuloksia, vai mitä? Olenkin aika yllättynyt, kun viime syksynä näin tutkimustuloksen, jonka mukaan vain 25 % vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Lapsille lukeminen on tärkeää, mutta myös kerrontataidot ovat tärkeä taito. Viime syksynä ilmestyi uusi ja inspiroiva kirja lapsen kerrontataitojen kehittämiseen. Kirjassa "Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat" tutustutaan Puupposen perheeseen ja arkisiin tilanteisiin, jotka mahdollistavat tunteista ja ajatuksista keskustelemisen lapsen kanssa. Kirjan avulla lapsi voi kolmen kuvakertomuksen avulla luoda omat tarinansa.

Perinteisesti aikuinen lukee ja lapsi kuuntelee. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - kirjassa käännetään perinteinen lukutuokio toisinpäin. Kirjan tarinoiden avulla lapsi saa luoda itse omat tarinansa.

Kirjan tarinat sijoittuvat Puupposen perheeseen ja normaalin perhe-elämän tapahtumiin. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset Eetu ja Iitu saavat syntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota? Miltä perheestä tuntuu, kun Laku on kadonnut? Ja kun Laku löytyy, miltä perheestä sitten tuntuu?

Toisessa tarinassa "Eetu, Iitu ja kammottava komero" lapsille luetaan jännittävä iltasatu, joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Mikä siivouskomerossa kiiluu? Mitä Eetu säikähtää? Kukahan sieltä komerosta sitten löytyy?

Kolmannessa tarinassa Eetu ja Iitu ovat ruokapöydässä ja siellä tulee riitatilanne. Tunteet käyvät kuumina. Mistä riita johtuu ja miten riitatilanne lopulta ratkeaa?

Itse lasten tunnetaito-ohjaajana olen tosi iloinen, kun kirjassa on paljon tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä lapsista tuntuu? Miksi Eetu suuttuu? Miksi lapset riitelevät? Miltä Eetusta tuntuu? Entä Iitusta? Lapset saavat näin tunnesanastoa itselleen ja pääsevät myös pohtimaan tunteita.

Kirjan kirjoittajat ovat puheterapeutteja. Kirjassa on tietoa satujen kuuntelemisen ja lukemisen merkityksestä, kerrontataitojen kehittymisestä ja lisäksi kirjassa on ohjeita kerrontatuokion etenemiseen ja dialogisiin tekniikoihin. Kirjan lopussa on paperinuket kirjan hahmoista ja tarinakortteja. Kirjan kohderyhmää ovat 4-6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan.

Lämpimät suosittelut kirjalle! Tämä on aivan mahtava!! Omat lapseni ovat jo isompia, mutta aion antaa tätä kirjaa kummilapsilleni ja poikien pienelle serkulle lahjaksi.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (PS-Kustannus)

Tykkää blogistani myös facebookissa!