Maailman eläinten päivä

Tänään on Maailman eläinten päivä. Tästä päivästä alkaa myös Eläinten viikko. Tänä vuonna Eläinten viikon teemana on vastuullinen lemmikin omistajuus ja hankinta. SEY haluaa muistuttaa Eläinten viikolla lemmikkien hyvästä kohtelusta ja eläinsuojelun tärkeydestä.

Merkityskirjat​ lahjoitti minulle eläintenpäivän kunniaksi kirjan "Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana". Seitsemänvuotias Helga rakastaa kissoja, mutta hänen äitinsä on allerginen kissoille. Isä vie Helgan tutustumaan Kehräkummun kissatalon asukkaisiin. Kissatalossa saa alkunsa Helgan ja Hugo-kissan ystävyys. Hugo tutustuttaa Helgan kissamaisuuksien maailmaan ja kertoo samalla ystäviensä, löytökissojen tarinan. Itse olen suuri kissojen ystävä ja ihastuin kirjaan.

Helga Hidalmiina on maailman ensimmäinen Merkityskirja. Se on yhteisöllinen lastenkirja, eli tehty yhdessä lukijoiden kanssa ja yhteistyökumppanien tuella. Jokainen myyty kirja tukee peräti seitsemällä eurolla suomalaista eläinsuojelutyötä. Ihan mahtavaa! Löytöeläintalot pullistelevat näin syksyisin kissoista (kun kesäkissat jätetään heitteille) ja valitettavasti kaikki kissat eivät saa kotia ja hoivaa edes löytöeläintalosta.

Meillä on kissa, Misse. Ennen kuin Misse muutti meille reilu vuosi sitten, mekin kävimme monta kertaa katsomassa löytöeläintalossa kissoja. Misse on valloittava ja persoonallinen kissa, joka saa meidän koko perheen lepertelemään. Itse olen niin valtavan kiintynyt Misseen, että minun on tosi vaikea ymmärtää kesäkissailmiötä, jossa kissa otetaan kesän ajaksi ja sitten hylätään syksyn tullen omille teilleen.

Uskon, että kun lasten tunne- ja empatiataitoja vahvistetaan, he oppivat kunnioittamaan myös eläimiä eivätkä potki siilejä, revi linnuilta pois siipiä tai jätä kissaa kesän jälkeen pärjäämään itsekseen. Lemmikistä huolehtiminen opettaa lapsille empatiaa ja myötätuntoa. Itse ajattelen, että lemmikki toimii myös stressin lievittäjänä. Kissan kehräämisessä on jotain maagisen rauhoittavaa. Lemmikki tarjoaa varauksetonta rakkautta ja kiintymystä.

Pidetäänhän huolta myös eläimistä!

Tykkää blogistani myös facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi

Kirjaesittely: Kuinka minusta tuli rohkea

Tunnetaitojen tiimoilta on ilmestynyt useampi uusi lastenkirja viimeisen vuoden aikana. Tässä blogitekstissä on esittelyssä aivan uunituore kirja "Kuinka minusta tuli rohkea". Kirja on Mervi Juusolan kirjoittama. Mervi Juusola on neuropsykiatrinen valmentaja, kuvataideterapeutti ja tietokirjailija. Teemoina kirjassa ovat muutokset elämässä, uusien ystävien löytäminen, kiusaaminen ja mitä tehdä, jos tulee kiusatuksi.

Kirjan tarinassa ja tehtävissä pohditaan erilaisuutta ja hyvää ystävyyttä, etsitään jokaisen supervoimia ja opetellaan puolen pitämistä. Kirjaan kuuluu myös kivat tunnekortit ja vinkit tunnekorttien käyttöön.

Kirjan tarina kertoo Tildasta ja hänen pikkuveljestään Sisusta. He muuttavat uuteen kotiin ja sitä myötä he menevät myös uuteen päiväkotiin ja kouluun. Kaikki ei suju parhain päin, mutta Tilda ei lannistu, vaan päättää löytää paikkansa.

Kirjassa on kivoja pieniä tehtäviä ja kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omia ajatuksia teeman suhteen. Kirjassa kannustetaan löytämään omia supervoimia, autetaan pohtimaan, mitä tunteita voi kokea eri tilanteissa ja kehotetaan tekemään ystävällisiä tekoja ja autetaan keksimään näitä ystävällisiä tekoja. Voi myös pohtia, mitkä asiat ovat viisasta rohkeutta ja mitkä ovat tyhmää rohkeutta.

Itse pidin tosi paljon kirjassa olleesta "Opi pitämään puolesi" - kappaleesta, jossa opetettiin voima-asennon ottaminen, voimahengitys ja voima-ajatukset. Näitä asioita opetan lapsille myös omissa tunnetaitoryhmissäni. Näistä voima-ajatuksista aikuiset saavat myös hyviä ajatuksia omiksi voimalauseiksi. Kuinka mahtavalta tuntuu todeta itselleen: "Olen taitava monissa asioissa", "Olen ihana tyyppi" tai "Minä olen rakas".

Kirja antaa hyviä ajatuksia kiusaamisen käsittelyyn. Minulla on tunnetaitoryhmässä yhtenä teemana kaveritaidot ja saan tästä kirjasta kivoja ajatuksia, mitä voin jatkossa ottaa mukaan teeman käsittelyyn. Päiväkodeissa ja alakouluissa kirjaa pystyy käsittelemään pitkään ja lukemaan kappale kerrallaan ja ottamaan kysymyksiä ja tehtäviä teemoiksi vaikka koko kauden ajaksi.

Kirjasta pystyy nappaamaan myös yksittäisiä harjoituksia, esim. omien supervoimien löytäminen, puolensa pitämisen taidot ja voima-ajatukset. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita lasten kanssa käsiteltäväksi. Minua kiusattiin koulussa ja voi kun joku olisi opettanut minulle puoleni pitämistä. Ja kertonut sen, että vika ei ole minussa vaan kiusaajissa.

Ajatuksia herättävän tarinan ja tehtävien lisäksi kirjassa on mainio kuvitus. Itse pidän myös tunnekorteista. Tunnekorteissa on toisella puolella kuva ja toisella puolella avataan kyseistä tunnetta: kerrotaan tunteesta, missä tilanteissa sitä saattaa tuntea ja mitä voi tehdä, kun tunne on päällä. Tunnetta voi myös tunnustella kehotasolla asti: miltä tunne tuntuu kehossa.

Kirja vie hyvin teemoja myös omaan itseen ja omaan kehoon asti - tunteista ei pelkästään keskustella, vaan niitä käsitellään myös toiminnallisesti, mikä on tärkeä asia tunnetaitojen oppimisen kannalta.

Lämmin suositus tälle kirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Myös näissä blogiteksteissäni olen esitellyt tunnetaitoteemaisia kirjoja ja kortteja:

Tunnekasvatuksen tueksi
Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat

Mikä kasvatuksessa korostuu tänä päivänä?

Teen työtä vanhemmuuden ja lasten tunnetaitojen tukemisen parissa. Luen paljon kasvatuskirjallisuutta oppiakseni lisää sekä äitinä että ammattilaisena. Olen esitellyt paljon hyviä kirjoja myös täällä blogissani.

Viimeisen vuoden aikana olen esitellyt esimerkiksi kirjat: Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen, Rauhoita ja rohkaise, Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen ja Vahvista lasta. Näissä kaikissa kirjoissa korostuu myönteiset kasvatuskeinot, lapsen arvostaminen ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Ne asiat, jotka tämän päivän kasvatuksessa koetaan tärkeiksi asioiksi.

Myönteiset kasvatuskeinot

Tämän päivän kasvatuksessa korostuu myönteiset kasvatuskeinot ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Korostetaan lapsen sisäisen motivaation tukemista, tunteiden nimeämistä ja tunteiden säätelykeinojen opettamista, empatiaa ja myötätuntoista suhtautumista lapseen.

Enää ei ajatella, että lapset pitäisi kasvattaa tottelemaan aikuista, vaan kasvatuksessa korostuu menetelmät, joiden avulla tuetaan lapsen omaa ajattelua. Enää ei ajatella, että lapsen kuuluu käytöksellään mielistellä aikuista ja niellä omat tunteensa. Enää ei ajatella, että lasta kuuluu rangaista, jos käytös on huonoa. Tiedetään myös, että ulkoinen palkitseminen esimerkiksi karkeilla, rusinoilla tai rahalla heikentää lapsen sisäistä motivaatiota.

Kasvatuksessa on eri asiat pinnalla kuin silloin, kun tämän päivän vanhemmat ovat olleet itse lapsia. Omien vanhempien toimintatavat puskevat hyvin monilla vanhemmilla läpi omasta selkärangasta - siksi onkin tärkeää pohtia omia kasvatustapoja - ja päivittää niitä ajan tasalle. Yksi tapa pohtia kasvatuskeinoja on lukeminen.

Kasvatuskirjahaaste

Heinäkuussa on menossa kasvatuskirjahaaste, josta voi lukea lisää täältä. Tavoitteena on saada vanhemmat ennakkoluulottomammin tarttumaan kasvatuskirjallisuuteen, jotta saisivat tukea, helpotusta ja ajatuksia arkeen ja kasvatukseen.

Minä osallistun kasvatuskirjahaasteeseen jakamalla heinäkuun aikana yritykseni fb-sivulla ja instagramissa vinkkejä esim. teinien vanhemmille suunnatuista kirjoista, itsetuntemusta lisäävistä tehtäväkirjoista ja lisäksi jaan kirjavinkit sisarussuhteen tukemiseen, ruuhkavuosien pyörteisiin, rennompaan vanhemmuuteen ja tulistuvien lasten kanssa toimeen tulemiseen.

Tavoitteeni on heinäkuussa eli lomallani lukea pääasiassa kevyttä hömppää, jolla saan aivoni narikkaan. Jos saan inspistä lukea kasvatuskirjallisuutta, sitä varten on varattuna kirja "Puuseppä vai puutarhuri. Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen".

Luetko sinä kasvatuskirjallisuutta kehittääksesi omia vanhemmuustaitojasi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kolme kirjaa perhe-elämästä

OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.

#Vauvavuosi

#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.

Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat ( + arvonta)

Tunnetaidot ja tunnekasvatus ovat olleet viime aikoina paljon pinnalla. Ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi opetella jo pienestä pitäen. Tunnetaitojen tukemiseksi on ilmestynyt paljon kirjoja, tunnekortteja ja erilaisia muita materiaaleja viime aikoina. Itse olen tästä Lasten Tunnetaito-ohjaajana iloinen.

Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoja lukemalla tai kortteja katselemalla, mutta kirjat ja kortit antavat hyvän pohjan keskustella tunteista ja syventää tunnetaitoja lapsen kokemukseen ja kehotasolle asti. Missä tunne tuntuu? Miltä tunne tuntuu kehossa? Minkä muotoinen ja värinen tunne olisi? Jne.

Maaliskuussa ilmestyi Jukka Hukka - kirjasarja. Sarjaan kuuluu viisi riimimuotoista kirjaa. Kuhunkin kirjaan on myös koottu tehtäviä satuun liittyvien tunnetaitojen harjoittelemiseksi lasten kanssa. Pidän tosi paljon näistä keskustelu- ja toimintavinkeistä.

Jukka Hukka - kirjat käsittelevät rauhoittumisen harjoittelemista, itseluottamuksen vahvistamista, pelon ja jännityksen kesyttämistä, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista ja menetyksestä ja surusta selviytymistä.

Kirjojen kirjoittaja on Avril McDonald ja suomentajana on toiminut Arja Pikkupeura. Kirjoissa on aivan ihastuttava kuvitus, jonka on tehnyt Tatiana Minina. Kirjat sopivat 4-7-vuotiaille lapsille. Jokaisessa kirjassa on sama idea: Jukka Hukka joutuu haastavaan tilanteeseen ja hän saa avuksi Hämähäkin, joka auttaa Jukka Hukkaa löytämään uuden näkökulman tai toimintatavan tilanteeseen.

Arvon blogini lukijoiden kesken kaksi Jukka Hukka - kirjaa, kirjat "Jukka Hukka ja hirveä harmi" ja "Jukka Hukka ja Iso Hukka".

"Jukka Hukka ja hirveä harmi" - kirjassa Jukka Hukka on murheen murtama, kun hänen paras kaverinsa Katri Katti lähtee leikkimään Hanna Hauvan kanssa eikä ota häntä mukaan. Jukka Hukka ajattelee, että he voivat leikkiä kolmisin, mutta hän joutuukin jäämään leikin ulkopuolelle. Hämähäkki muistuttaa, että myös yksin voi viihtyä ja leikkiä. Tehtäväosioon liittyy esimerkiksi keskustelua ja tehtäviä ulkopuolisuudesta ja koston kierteen katkaisemisesta.

"Jukka Hukka ja Iso Hukka" - kirja käsittelee surua. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa ja Jukka Hukka tulee hyvin surulliseksi. Hämähäkki auttaa löytämään uutta näkökulmaa tilanteeseen. "Jukka, surusi helpottaa voi itkien. Kyynel poskella viesti on rakkauden. Hän lähellä on myös pois lähdettyään, sen tuntea, nähdä voi sydämellään". Oikea rakkaus on loputon.

Kirja on niin koskettavasti kirjoitettua, että minulle tuli kyyneleet silmiin sitä lukiessa. Kirjan tehtäväosioon kuuluu esimerkiksi musiikkimaalaus surusta ja muistojen laatikon / kirjan kokoaminen.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 20.5. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Kerro kommentissa mitä kautta luet blogiani. Arvottavana on yksi kahden kirjan paketti.

Onnea arvontaan!

* Kirjat saatu arvostelukappaleiksi kustantajalta (PS-kustannus). Arvottavat kirjat saatu Tunnetaitoja lapselle - sivuston kautta.

Lue myös nämä tekstini tunnetaidoista:

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Tunnekasvatuksen tueksi

Tipsu tuo lempeyttä ja myötätuntoa kasvatustyöhön

Siitä on nyt reilut viisi vuotta, kun tutustuin mindfulnessiin ensimmäisen kerran. Olin Sari Markkasen kurssilla, jossa käsiteltiin unettomuutta ja mindfulnessia. Ostin kurssilta itselleni Sarin kirjoittaman kirjan "Tipsu ja oivallusten opus". Ihastuin Tipsu-kirjan tarinoihin ja kuviin. Olen käyttänyt kirjaa paljon, myös aikuisten kursseillani. Tipsu-sadut avaavat hyvin mindfulnessia sekä lapsille että aikuisille. Kun kuulin viime vuoden lopulla, että uusi Tipsu-kirja ilmestyy, olin innoissani. Ilokseni sain Tipsun temppukirjan arvostelukappaleeksi.

Tipsun temppukirja tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Harjoituksiin edetään Tipsu-satujen kautta. Pienissä saduissa Tipsu hämmästelee hengitystä ja omaa hyppelehtivää mieltään. Tipsu pohtii ystävyyden voimaa, soimaavia sanoja ja ärripurripäivää.

Jokaisesta sadusta pystyy luomaan mindfulness-tuokion, johon kirjassa on ideoita ja ohjeita. Lisäksi Sari on liittänyt kirjaan lasten kokemuksia harjoituksista ja näitä kokemuksia oli kiva lukea. Itse pidin myös reflektiivisistä kysymyksistä, jotka auttavat lasta linkittämään sadun ja harjoitusten tuomia oivalluksia omaan elämäänsä.

Kirjassa on sekä mindfulness- että itsemyötätuntoharjoituksia. Itse pidin erityisesti Ossi oravan onnen piiristä, Sisäinen kalliosi - ja juuresi - vakauden ja turvan löytäminen ja Sydämeni huvipuisto ja muut ihanat paikat - harjoituksista. Kirjassa korostui kauttaaltaan hyvin lempeä ja myötätuntoinen ote ja itse sain hyviä oivalluksia, miten lasten levottomuutta voi käsitellä ryhmässä.

Kirjasta tulee hyvin esille, ettei mindfulness-harjoittelu lasten kanssa ole aina seesteistä ja rauhallista, vaan kerrat ja päivät ovat erilaisia. Tuolloinkin on hyvä vaalia mindfulness-asennetta: ystävällisyyttä, avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Se ei aina ole helppoa ja siksi aikuisen oma mindfulness-harjoittelu onkin tärkeää.

Pieni miinus Tipsun temppukirjalle tulee mustavalkokuvituksesta. Kaipasin värillisiä kuvia, joihin totuin Tipsu ja oivallusten opus - kirjassa. Kirjassa puhuttiin negatiivisten tunteiden kohtaamisesta. Itse käytän mieluummin termiä mielipahan tunteet. Sanasta negatiivinen tulee helposti mieleen, että ne ovat kiellettyjä tunteita, joita ei saisi olla.

Kirjassa tuodaan hyvin esille, että mindfulness-harjoittelun painopiste on aikuisen omassa mindfulness-harjoittelussa. Lapset tarvitsevat lämpöistä, turvallista ilmapiiriä kasvaakseen tasapainoisiksi ja he tarvitsevat aikuisten apua ja mallia tunteiden säätelyyn. Siirrämme lapsiimme myös taitamattomat tapamme. Kun aikuisina ensin työskentelemme itsemme kanssa, voimme toimia oppaana lapsillemme. Siksi harjoitus lähtee aikuisista. Tätä itsekin korostan omilla kursseillani.

Tipsun temppukirjassa on yksi kasvattajille suunnattu satu: "Tiitu-täti ja kiireen kummastus tai sanottaisiinko hopun hämmästys". Luulen, että sadussa oleva kiiren pohdiskelu on tuttua ihan kaikille. "Tiitu pysähtyi miettimään. Milloinkas hän olikaan viimeksi pysähtynyt ja antanut itselleen aikaa vain olla? Aina tuntui olevan niin kiire. Niin ja että kiire. Mitä se oikeastaan olikaan? Tiitu pysähtyi maistelemaan sanaa. Kiire, kiire, k-i-i-r-e. Hän huomasi, miten jo ajatus ja sanan mutustelu jännittivät hänen kehonsa ja saivat sydämen pamppailemaan puseron alla hieman nopeampaan tahtiin kuin sanoen, on juostava, on riennettävä, aikaa on vähän ja elämä kiitää ohi". Tarinan lopussa Tiitu oivaltaa, ettei kiirettä ole oikeasti olemassakaan. Se on vain hänen mielessään. "Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan luomasta lisää kiirettä ja muistan pysähtyä. Koko keho rauhoittui ja rentoutui".

Tipsun temppukirjan viehätys piilee sen ihanissa tarinoissa ja vinkeissä, miten tarinoita voi käsitellä lasten kanssa. Pidin kirjan myötätuntoisesta ja lempeästä sanomasta.

Katso myös Minduflness lapsille - verkkokurssi!

Seuraa blogiani facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Avain). Kirjassa on 134 sivua. 

Äitiyden laaja tunneskaala

Luin pääsiäisen aikaan Irene Naakan kirjan "Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus". Nyökyttelin lähes koko kirjan ajan. Tutulta kuulostaa. Paljon oli tuttua omiin pikkulapsiajan kokemuksiin liittyen ja paljon oli tuttua myös työhöni liittyen. Ennen yrittäjyyttä tein töitä neuvolan perhetyöntekijänä ja 6.5 vuoden ajan kohtasin satoja pikkulapsiperheitä. Kohtasin satoja perheitä, joissa oli masennusta, väsymystä, epätoivoa. Ja siinä samalla sitten paljon myös iloa äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Kirja oli rehellinen ja samalla myös raadollinen tilitys pikkulapsiajasta. Sen verran itselläni on kokemusta masentuneiden vanhempien kanssa työskentelystä että jo Irene Naakan raskausajasta lukiessani aavistin, että tämä kirjan äiti tulee saamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen / ahdistuksen. Kirjan äiti haki apua ja oli myönteinen avulle. Kaikki vanhemmat eivät ole. Moni haluaa piilottaa masennuksena ja väsymyksensä ja esittää, että kaikki on tosi hyvin. Iloisen pintakuoren alla saattaa olla todella epätoivoinen vanhempi. Minäkin muistan käyneeni kotikäynneillä perheissä, joissa oli todella upeat ulkoiset puitteet, koti viimeisen päälle hieno ja sitten siellä asui onneton perhe, joka piti kulissia yllä. Suomessa on vielä(kin) vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Avunhakeminen nähdään häpeänä. Ja tämä on tosi ikävää. On hyvää vanhemmuutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Kirjan kirjoittaja Irene Naakka kuvaa hyvin sitä, miten epäsensitiiviset kommentit itselle herkissä tilanteissa jäävät helposti mieleen. Itsekin muistan edelleen esikoisen synnytyssairaalasta yhden kätilön sanat. Samoin muistan esikoisen toiselta neuvolakäynniltä terveydenhoitajan sanat, jotka olisivat ehkä voineet jäädä sanomatta.

Omat lapseni ovat 14 v ja 12 v vuotiaat ja tuntui, että kun he olivat pieniä, ei vielä juurikaan puhuttu äitiyden ns. kielteisistä tunteista. Tunsin itseni tosi kummalliseksi, kun välillä nostin keskusteluun sitä, kuinka väsynyt (ja välillä ahdistunutkin) olen ja millaista tunneskaalaa käyn läpi lasteni kanssa. Tuntui, etten saanut ollenkaan ymmärrystä muilta. Itseäni helpotti valtavasti "Äitiyden kielletyt tunteet" - kirja, joka ilmestyi vuonna 2008. Samana vuonna aloitin työt neuvolan perhetyöntekijänä. Luin tuon kirjan aivan hiirenkorville ja päätin, että itse nostan esille näitä haastavia tunteita sekä ryhmissäni että kotikäynneilläni. Itse olen luullut, että tänä päivänä puhutaan jo paljon enemmän myös ns. kielletyistä tunteista kuin omien lasteni ollessa pieniä, mutta Naakan kirja vei vähän toisiin ajatuksin. Onko niin, että edelleenkin on tabu, että masennutaan, väsytään, koetaan kiukkua ja vihaa omaa lasta kohtaan.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka Irene Naakka kirjoitti blogissaan (Mutsie) äitiydestään kepeästi ja rennosti, samalla kun hän koki aivan muuta omassa elämässään. Tästä heräsi mieleen rehellisyyden tärkeys. Kuinka tärkeää myös bloggaajan olisi, ainakin aika ajoin, kirjoittaa ihan rehellisesti omista tuntemuksistaan. Ettei kellekään lukijalle tule oloa, että toisten elämä on vain yhtä ihanaa pilvilinnaa ja oma elämä tuntuu mitättömältä sen rinnalla. Sen takia itse olen kirjoittanut niin väsymyksestä, epätoivon hetkistä kuin epävarmuudestani. Ne ovat normaaleja asioita ja ne kuuluvat jokaisen elämään. Ei kenenkään elämä ole kokoaikaista pilvilinnaa. Mitä enemmän haastavia tunteita normalisoidaan, sitä enemmän niistä voidaan puhua ja kirjoittaa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Nappaan vielä tähän kirjassa olleen Raisa Cacciatoren ajatuksen: "Lapsille ei tule uhrata itseään. He kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä". Perheelle uhrautuminen on kaikkea muuta kuin hyve, se on suorastaan vahingollista. Ja kuinka moni, vielä tänäkin päivänä, uhrautuu täysin omille lapsilleen ja perheelleen, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.

Kirja sopii luettavaksi sekä vanhemmille, vauvaa suunnitteleville että pikkulapsiperheiden kanssa töitä tekeville. Minut kirja vei omiin muistoihini ja sain kirjaan kosketuspintaa sekä oman äitiyden että työni kautta.

* Seuraa blogiani myös facebookissa

Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin

Oletko sinä täyttänyt ystäväkirjoja? Kun olin kouluikäinen, meillä kiersi koulussa ystäväkirjoja, joita täytettiin. Mitä harrastat, mikä sinusta tulee isona, mikä on lempiaineesi koulussa. Luulen, että minulta jostakin muistolaatikosta löytyy vielä näitä ystävieni täyttämiä ystäväkirjoja.

Pari vuotta sitten pinnalla oli aikuisten värityskirjat. Nyt niitä ei enää juurikaan näy kirjakaupoissa. Nyt pinnalla näyttää olevan erilaiset aikuisille suunnatut täytettävät tehtäväkirjat. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä ja elämänsä vaiheita. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen on itse päähenkilö ja jotka täytetään itse.

Sain arvostelukappaleeksi "My Way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille" - tehtäväkirjan. Kirjassa on kolme osiota: Minä olen, Mistä minut on tehty ja Tulevaisuuden unelmat ja toiveet. Tehtäväkirja peilaa ja kuvaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdettasi, suhdetta omaa itseesi, omasta näkökulmasta käsin. Kirjan kysymysten ja tehtävien on tarkoitus pysäyttää miettimään elämän tätä hetkeä, kuljettua matkaa ja tulevia taipaleita. Asioiden käsittely ja niiden kirjaaminen huoltavat mieltä, auttavat ymmärtämään itseä paremmin, tuovat ymmärrystä ja vahvistavat hyvinvointia.

Oli mielenkiintoista palata omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen äärelle. Mistä ammatista haaveilinkaan kouluikäisenä? (haaveilin olevani luokanopettaja tai liikunnanopettaja). Ketkä olivat parhaita ystäviäsi ja miten vietitte aikaa yhdessä? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Muistatko, mitä teit ensimmäisellä palkallasi? Millaista oli nuorisomuoti, kun olit nuori aikuinen?  Miten maailma on muuttunut lapsuudestasi? Jos vertaat omaa elämääsi vanhempiesi elämään, minkä koet suurimpana muutoksena / erona?

Suurimpaan osaan kysymyksistä oli helppo vastata. Kun avasin sivun, jossa oli sydämiä ja pyydettiin kertomaan, mitä positiivisia asioita näkee, kun katsoo itseään peilistä ja kirjoittamaan nämä sydämiin, kirjoittaminen tyssäsi täysin. Osaisin sanoa itsestäni monta hyvää asiaa, kun ajattelen itseäni ja vaikka luonteenvahvuuksiani. Mutta ulkonäkö ja peilikuva...paljon vaikeampaa. Samoin huomasin tosi vaikeaksi tehtäväsivun, jossa pyydettiin pohtimaan ajatuksia omasta kuolemasta. Jos voisit suunnitella hautajaisesi, millaiset ne olisivat? Onko sinulla jotain toiveita läheisillesi poismenosi jälkeen?

Kirja vei sekä mukavien muistojen äärelle että tönäisi jotain myös sisimmässäni eli auttoi myös kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät ole niin helppoa muisteltavaksi tai kohdattavaksi. Kirja auttoi myös jäsentämään haaveitani. Huomasin, että minulla on paljon lähitulevaisuuden haaveita, mutta tämä kysymys on vielä vastaamatta. "Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?"

Suosittelen tehtäväkirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä paremmin ja jotka haluavat jäsentää omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja miettiä asioita pintaa syvemmältä.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Pääsiäisenä luettua ja katsottua

Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.

Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.

Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hiihtoloman kuulumisia

Vietin lasten kanssa hiihtolomaa Mikkelissä, jo tuttuun tyyliin. Mikkeli on minun synnyinkaupunkini ja nykyinen mummilakaupunkimme. Käymme Mikkelissä aina pidemmillä vapailla.

Mikkelissä on ollut nyt muutamana vuonna helmikuussa Jääfestivaalit ja tänäkin vuonna pääsimme Kirkkopuistoon ihastelemaan jääveistoksia. Torilla on myös kiva jääliukumäki, josta pojat jaksavat innostua vuodesta toiseen.

 

Mikkelin reissuillamme käymme myös elokuvissa. Äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja hänen kotoaan on noin kilometrin kävelymatka leffateatteriin. Eli elokuvissa käynti on huomattavan helppoa. Tällä kertaa kävimme katsomassa juuri hiihtoloman alla ensi-iltaan tulleen Coco-elokuvan, joka oli koskettava ja hyvä lastenelokuva. Itse tykkään elokuvista, joissa juoni perustuu hyvään tarinaan eikä räiskintään ja kovaan menoon.

Pojat kävivät uimassa äitini kanssa ja minä kiertelin vähän kaupoilla ja ihan hivenen tein myös töitä. Misse oli mukanamme Mikkelissä ja tosi hyvin meni matka hänen kanssaan - kunhan hänet ensin sain laitettua kuljetuskoppaan. Sitä hän vastustaa kaikin mahdollisin tavoin. Erittäin tyynesti Misse suhtautui siihenkin, kun vedimme hänet kuljetuskopan kyydissä pulkalla maanantaina äitini luo ja sitten taas torstaina äitini luota rautatieasemalle.

Kotiin tulimme torstaina illalla ja mies lähti perjantaina päivällä New Yorkiin työmatkalle. Olen vähän siivoillut kotona ja selaillut ihania kirjoja, joita olen saanut arvostelukappaleiksi. Perjantaina touhusin tämän blogin parissa ja sain vihdoinkin tehtyä blogilleni uuden bannerin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi vuotta, kun mietin asiaa. Mitäs pidätte uudesta bannerista?

Mikkelistä ostin froteepörrökudetta ja jättipuikot, tänään olisi tarkoitus aloittaa neuloa torkkupeittoa pörrökuteesta. Käsityöt ovat jääneet aivan liian vähälle viime aikoina, nyt korjaan tilanteen.

Ainut perheestämme, joka hiihtolomalla hiihti, oli kuopuksemme ja hänellekin jouduimme lainaamaan luokkakaverilta sopivat monot. Sauvatkin olivat jääneet lyhyiksi, joten kuopus lykki menemään minun sauvakävelysauvojeni kanssa. Hyvin kuulemma meni hiihtolenkki niilläkin. Sää on ollut mahtava enkä kyllä muista milloin olisi viimeksi ollut näin upea ja aurinkoinen helmikuu.

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

ps. kirjoitin Mindfulness lapsille - sivulle blogitekstin, josta löydät kolme mindfulness-harjoitusta, jotka voi tehdä lasten kanssa ulkona ja lisäksi bonuksena on yksi läsnäolevan koskettamisen harjoitus, jonka voi tehdä sisällä retken jälkeen

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Tunnetaidot ovat olleet paljon esillä viime vuosina - ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi tukea. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Mutta miten lapsen ja nuoren tunnetaitoja voi tukea?

Anne-Mari Jääskisen kirja "Mitä sä rageet #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" ilmestyi viime keväänä. Se on nuorille suunnattu kirja tunteista. Viime syksynä ilmestyi kasvattajille ja vanhemmille suunnattu kirja "Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen". Tämä on kirja, jota olen lukenut makustellen ja tietoisen hitaasti. Olen pysähtynyt lukujen äärelle ja pohtinut, mitä tämän luvun asiat tarkoittavat itselleni, omien lasteni ja oman työni kannalta.

Kirjassa avataan hyvin laajasti tunnetaitoja, lapsen ja nuoren tunne-elämän kehittymistä, lapsen kohtaamista, empatiaa, minäkuvan rakentumista ja kirja antaa paljon myös käytännön vinkkejä tunnetaitojen tavoitteelliseen tukemiseen. Kirjassa on paljon erilaisia harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Monet näistä harjoituksista ovat minulle tuttuja myös oman kokemuksen kautta, olenhan itse Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja sen koulutuksen pääkouluttaja oli Anne-Mari Jääskinen, joka on myös kirjoittanut tämän kirjan. Itse ihastuin esimerkiksi "Ihana minä!- vihko" - harjoitukseen, jossa vihkoon piirretään ja kirjoitetaan myönteistä palautetta lapsesta. Vihkoon lapsi voi myös liimata itselleen tärkeitä ja ylös kohottavia kuvia. Tuli olo, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi tällainen vihko.Vihkon äärelle voisi palata aina niinä hetkinä, kun olo tuntuu muhjuiselta, huonolta ja epäonnistuneelta.

Pysähdyin kirjaa lukiessa tutkimaan omaa tunnekehoyhteyttä ja oivalsin taas vähän lisää sen tärkeydestä. Olenkin heti omissa ryhmissäni ottanut esille enemmän tunnekehoyhteyteen liittyviä harjoituksia. Ḿyös nämä lauseet avasivat minulle paljon: "Lapsen ja nuoren itsetunto on helposti haavoittuva ja sitä koitetaan pönkittää kovillakin rooleilla. Mitä hauraammaksi lapsi itsensä kokee, sitä paksumman suojan hän turvakseen tarvitsee". Ja on tärkeää muistaa, että ensimmäinen asia lapsen tai nuoren oireillessa käytöksellään on rakkausannoksen suurentaminen.

Kirjassa on hyviä keskusteluesimerkkejä, miten lapsen tunteikkaaseen viestiin voi vastata niin, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Yleinen tapa vastata lapsen tunneviestiin on tarjota faktoja ja asiaa. Tällöin tunne ja tarve viestin takana jää kuulematta. Myötäelävä peilaava kuuntelu on tärkeä taito. Kirjassa on hyviä esimerkkejä myös siihen, miten haastavassa tilanteessa voi lisätä lapselle turvaa (kanssasäätely, tunteiden ja tarpeiden sanoittaminen, aikuisen tuki) uhan lisäämisen sijaan (rangaistukset, eristäminen, reipastumisen kehottaminen).

Kirja vie aikuisen pohtimaan myös oman mallin vaikutusta lapsen tunne-elämään. Miten aikuisena kohtaat omat tunteesi? Miten kohtaat lapsen tunteet ja lapsen? Miten toimit omissa ihmissuhteissasi ja miten suhtaudut maailmaan? Kirjassa on myös arviointilista, jonka avulla voi pohtia omia taitoja tunnetaitojen tukijana. Itse huomasin listaa läpikäydessä, että voisin vielä enemmän omien lasteni kanssa pohtia, millaiset tunteen purkamistavat sopivat kullekin meistä.

Kirjassa ollut kysymys: "Miten haluaisit, että sinuun suhtauduttaisiin vastaavissa tilanteissa? Mikä tukisi sinua parhaiten, jos olisit lapsi?" on hyvä ohjenuora lapsen ja nuoren kanssa toimimiseen. Meistä tuskin kukaan haluaa, että meille huudettaisiin, meitä syytettäisiin tai että tunteitamme väheksyttäisiin.

Tämä kirja on varsinainen aarreaitta. Kirjassa on sekä teoriatietoa että harjoituksia. Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kirjassa käytetyt erilaiset tekstilajit, tummennokset ja laatikot helpottivat kirjan lukemista. Lämpimät suosittelut kaikille vanhemmille, kasvattajille ja lasten ja nuorten parissa työtä tekeville! Tämän kirjan voi lukea monen monta kertaa ja taatusti löytää joka kerta jotain uutta. Itselleni vahvistui entisestään se, että teen supertärkeää työtä mindfulnessohjaajana ja lasten tunnetaito-ohjaajana.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Lapsen kerrontataitojen kehittäminen

Itse koen lapsille lukemisen ääneen todella tärkeänä asiana ja meillä luetaan edelleenkin iltasatu (lapset ovat 14 v ja 12 v). Tutkimuksissa on todettu, että lapsille lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulumenestykseen ja lukutaitoon. Aika merkittäviä tutkimustuloksia, vai mitä? Olenkin aika yllättynyt, kun viime syksynä näin tutkimustuloksen, jonka mukaan vain 25 % vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Lapsille lukeminen on tärkeää, mutta myös kerrontataidot ovat tärkeä taito. Viime syksynä ilmestyi uusi ja inspiroiva kirja lapsen kerrontataitojen kehittämiseen. Kirjassa "Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat" tutustutaan Puupposen perheeseen ja arkisiin tilanteisiin, jotka mahdollistavat tunteista ja ajatuksista keskustelemisen lapsen kanssa. Kirjan avulla lapsi voi kolmen kuvakertomuksen avulla luoda omat tarinansa.

Perinteisesti aikuinen lukee ja lapsi kuuntelee. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat - kirjassa käännetään perinteinen lukutuokio toisinpäin. Kirjan tarinoiden avulla lapsi saa luoda itse omat tarinansa.

Kirjan tarinat sijoittuvat Puupposen perheeseen ja normaalin perhe-elämän tapahtumiin. Ensimmäisessä tarinassa kaksoset Eetu ja Iitu saavat syntymäpäivänään lahjaksi pienen Laku-kissan. Pian Lakua ei kuitenkaan näy missään. Mihin se on voinut kadota? Miltä perheestä tuntuu, kun Laku on kadonnut? Ja kun Laku löytyy, miltä perheestä sitten tuntuu?

Toisessa tarinassa "Eetu, Iitu ja kammottava komero" lapsille luetaan jännittävä iltasatu, joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Mikä siivouskomerossa kiiluu? Mitä Eetu säikähtää? Kukahan sieltä komerosta sitten löytyy?

Kolmannessa tarinassa Eetu ja Iitu ovat ruokapöydässä ja siellä tulee riitatilanne. Tunteet käyvät kuumina. Mistä riita johtuu ja miten riitatilanne lopulta ratkeaa?

Itse lasten tunnetaito-ohjaajana olen tosi iloinen, kun kirjassa on paljon tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä lapsista tuntuu? Miksi Eetu suuttuu? Miksi lapset riitelevät? Miltä Eetusta tuntuu? Entä Iitusta? Lapset saavat näin tunnesanastoa itselleen ja pääsevät myös pohtimaan tunteita.

Kirjan kirjoittajat ovat puheterapeutteja. Kirjassa on tietoa satujen kuuntelemisen ja lukemisen merkityksestä, kerrontataitojen kehittymisestä ja lisäksi kirjassa on ohjeita kerrontatuokion etenemiseen ja dialogisiin tekniikoihin. Kirjan lopussa on paperinuket kirjan hahmoista ja tarinakortteja. Kirjan kohderyhmää ovat 4-6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan.

Lämpimät suosittelut kirjalle! Tämä on aivan mahtava!! Omat lapseni ovat jo isompia, mutta aion antaa tätä kirjaa kummilapsilleni ja poikien pienelle serkulle lahjaksi.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (PS-Kustannus)

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Joulun aikaan luettua

Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.

"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta