Vietin lasten kanssa Mikkelissä muutaman päivän. Odotin lomaa paljon. Olin flunssassa ja odotin parantuvani täysin loman aikana. Odotin omaa aikaa. Odotin leffareissuja. Odotin ehkä myös sitä, että pääsisin hetkeksi irti yrityksen asioista ja aivoihini tulisi tilaa uuden suunnitteluun. Muistan kuinka vuosi sitten ollut syysloma oli todella hyvä. Tuntui, että sain valtavasti uutta virtaa muutamassa päivässä ja aivan uusia visioita yritykseni suhteen. Silloin otin syyslomalla yhteyttä pariin tahoon, joista onkin tullut minulle hyviä yhteistyökumppaneita. Ehkä nytkin toivoin, että saisin jonkun aivan loistavan vision. No, tällä kertaa ei niin käynyt. Toki loma sinällään oli hyvä ja tuli tarpeeseen.
Kävin lasten kanssa katsomassa leffan "Onnelin ja Annelin talvi". Pidimme siitä. Tosin itse tykkäsin enemmän ekasta Onnelista ja Annelista, vaikka monessa arvostelussa tämä toka on todettu paremmaksi. Onnelin ja Annelin maailma on pastellinen ja yhteisöllinen. Leffassa oli myös ripaus jännitystä mukana. Itsekseni kävin katsomassa leffan "Äidin toive". Se oli semihyvä. Ajattelin etukäteen, että se saattaa mennä hyvinkin ihon alle, mutta niin ei käynyt. Ehkä tarinoita oli vähän liikaa mukana. Leffa oli visuaalisesti kaunis, mutta tarinat jäivät ehkä vähän irrallisiksi. Silti olen iloinen että näin sen leffan. Niin harvoin käyn katsomassa muita kuin lastenleffoja.
Kävimme Mikkelin taidemuseossa koko poppoon voimin, myös äitini oli mukana. Siellä oli kaksi näyttelyä, Jussi Tukiaisen Arte Povera (kierrätystaidetta) ja erityisesti lapsiperheille suunnattu Saareen-näyttely. Molemmissa näyttelyissä riitti myös lapsille katsottavaa. Saareen-näyttely on varmasti sopivampi vähän pienemmille lapsille. Hienoa, kun taidemuseoissa huomioidaan myös pienet kävijät.
Kiertelin myös vähän kaupoilla ja kävin istumassa rannassa ottamassa valokuvia. Nukuin hyvät yöunet ja olihan se ihanaa syödä äitini ruokia eikä pariin päivään tarvinnut miettiä ruokahuoltoa. Loma päättyi vähän ikäviin tunnelmiin, kun lähtiessämme kohti Onnibussia ja paluumatkaa ajelin äitini autolla linja-autoasemalle ja auton konepellin alta alkoi tulla savua ja myöhemmin huomasimme myös tulta. Paloauto ja poliisi käväisivät paikalla, jonkun oikosulun myötä joku johto (huomaatteko kuinka paljon tiedän autoista?) paloi. Onneksi kenellekään meistä ei sattunut mitään ja onneksi emme olleet lähdössä ajamaan pitkää matkaa autolla. Mutta sen auton kanssa kyllä on sattunut ja tapahtunut. Se on varastettu, se on ajettu tolppaan ja nyt vielä tämäkin.
Syysloma on ohi, alkaa taas normaaliarki töineen. Seuraavan kerran minulla on useampi vapaapäivä peräkkäin joulukuussa. Silloin pidänkin pitkän loman.
Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Olethan huomannut korttiarvonnan, joka on menossa blogissani?
