Kolme kirjaa perhe-elämästä

OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.

#Vauvavuosi

#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.

Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Meidän perheen stipendit

Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.

Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!

Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kun teinin aivoissa myrskyää

Olin lauantaina järisyttävän hyvällä "Nuoren myrskyävät aivot" - luennolla. Sain luennolta sekä ammatillista ymmärrystä että ennen kaikkea ymmärrystä omaan kuopukseeni, jonka teini-ikä näyttäytyy meille aika dramaattisena. Luennon pääsanoma oli, että terveesti kehittyvä teini on itsekäs, mustavalkoinen, kypsymätön, dramaattinen, narsistisesti haavoittuva, älyllistävä, kaikkivoipainen ja hänellä on suuri tarve olla samanlainen kuin muut. Ja kun sinulla on tällainen teini, voit onnitella itseäsi: olet tehnyt kaiken oikein.
 
Teinin elämään kuuluu taantuminen. Pojat taantuvat 2-3-vuotiaan tasolle ja tytöt 7-8-vuotiaan tasolle. Taantuma on kehitykselle välttämätön ja se on pojilla syvempi kuin tytöillä. Poikien suurempi taantuma johtuu mm. suuremmasta mantelitumakkeesta. Taantumavaiheessa tyypillistä on lapsenomaisuus, takertuvuus, epävarmuus ja pelokkuus, jotka peitetään uhoamisella, rivoudella ja äänekkyydellä. Taantumavaiheeseen kuuluu myös uppiniskaisuus, kielen köyhtyminen, huonot tavat ja epäsiisteys. Jep, tuttua....

Teineillä mantelitumake hälyttää käytännössä lähes koko ajan. Teini tulkitsee maailmaansa mantelitumakkeen kautta ja teinien aivot tulkitsevat tunteita usein väärin. Olen huomannut tämän itsekin. Kun kysyn kuopukselta jotain ihan tavallisella äänellä, hän usein vastaa "mitä sä oikeen rageet". Nyt tiedän, että kyse on hänen aivojensa virhetulkinnasta.

Teinit tarvitsevat paljon tukea tunne- ja mielenterveystaitoihinsa. He tarvitsevat läsnäoloa ja keskustelua. Teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon vuorovaikutusta kuin pieni vauva, jotta uudet hermoverkkoyhteydet pääsevät kukoistukseen. Vanhemmalle voi vaan olla haastavampi asettua urahtelevan ja taantumassa elävän teinin kanssa vuorovaikutukseen kuin kujertelevan ja hymyllä vastaavan vauvan.

Tärkeää on aikuisen rauhallisuus, sillä jos myös aikuinen toimii mantelitumakkeen vallassa eli rähjää ja vastaa teinille kiukkuisesti, siitä ei hyvää seuraa. Vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja on kyky säädellä omia tunteitaan ja olla rauhallinen, vaikka lapsi raivoaisikin. Apua rauhallisena pysymiseen antaa perjantaina alkava verkkovalmennukseni "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit". Sen avulla opit olemaan turvallinen, rauhallinen ja lapsen ja nuoren tervettä kasvua tukeva aikuinen. Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja rähjäämään lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, tässä on ratkaisu juuri sinulle! Valmennus sopii ihan kaiken ikäisten lasten vanhemmille, sekä uhmaikäisten että teinien ja kaikkien siltä väliltä.

Omista lapsistani kuopus on varsin dramaattinen tapaus, jolla näkyy selvästi tämä taantuminen. Esikoinen sen sijaan on aika tasainen, teini-ikä lähinnä näyttäytyy tällä hetkellä ajoittaisina tuiskahduksina. Esikoisen oma huone kyllä edustaa teinilinjaa eli minun näkökulmastani totaalista sotkua. Itse hän tuntuu pärjäävän huoneessaan ihan hyvin. Olen pyrkinyt kannustamaan esikoistakin siihen, että saa raivota, jos siltä tuntuu. Hän on selvästi pidättäytyvämpi tunneilmaisussaan kuin kuopuksemme.

Luento antoi itselleni tietoa ja ymmärrystä. Todellakin, teinipojalle on tyypillistä taantua 2-3-vuotiaan tasolle. Ja todellakin, teinin aivot tulkitsevat tunteita väärin. Nämä tiedot helpottavat itseäni vanhempana. Tämäkin on normaalia. Ja tämäkin on vaihe, joka menee ohi. Sitten joskus muutaman vuoden päästä....
 
Luennoija oli Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Innostuin niin paljon tästä teinit ja aivomyrsky - teemasta, että hain heti tänään kirjastosta kuvassa näkyvän "Brainstorm - nuoruuden aivomyskyn voima ja merkitys" - kirjan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta hyvästä kirjasta, jotka avaavat myös teinien maailmaa ja vuorovaikutusta teinin kanssa:

Mitä sä rageet? 
Miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kevättalven kuulumisia

Lukemista pääsiäislomalle

Minä tykkään lukea toisten kuulumispostauksia, vaikka kuulumispostaukset ovat blogivalmentajien mielestä juuri niitä, jota kukaan ei lue eivätkä ne kiinnosta ketään. Silti, tässä on nyt kuulumisia, sekä minun, yrityksen, lasten ja kissan. Ehkä mieskin vilahtaa jossakin sivulauseessa.

Minä itse

Kuten olen kirjoitellut, olen viime viikolla pari päivää aika väsynyt ja se laittoi pohtimaan omaa itseä ja voimavaroja. Nyt olen jaksanut paremmin, mutta yllätykseksi totesin muutama päivä sitten, että minulla on alkanut jo siitepölyallergiaoireet. Yllätyksenä siksi, kun ulkona on vielä pakkasta ja lunta.

Alkuvuodesta laitoin omiksi tavoitteekseni lisätä liikuntaa arkeen. Olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa ja sitten teen 2-3 treeniä viikossa Treenaa kotona.com-palvelun kautta (alekoodin tuohon palveluun löydät Villasukkatreeni-postauksesta). Minulla oli myös tavoitteena tehdä enemmän käsitöitä ja olen tosi iloinen, kun sain valmiiksi muhkean froteepörrökuteesta tehdyn torkkupeiton. Olen paljon pohtinut omaa ajankäyttöni ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kännykän selailun sijaan luen kirjoja. Tai teen käsitöitä. Tai teen kotitreenin.

Sain pääsiäisen alla Jukka Hukka - tunnekortit ja kirjat esiteltäväksi blogiini. Näistä kirjoittelen myöhemmin vielä lisää

Yrittäjyys ja tulevat työkuviot

Olen jo suunnannut katsetta ensi syksyyn ja ensi syksyn töihin. Mitä haluan tehdä, millaisia määriä, siirränkö painopistettä johonkin toiseen suuntaan vai onko nykyinen työn sisältö hyvä. Tunnetaitoryhmäni ja tunnetyöpajani ovat suosittuja ja tunnetyöpajoja on tulossa lisääkin, kaksi uutta teemaa on suunnitteilla.

Minulla on idea kahteen seuraavaan verkkovalmennukseen, mutta en osaa sanoa, milloin aloitan niiden tekemisen.

Koti ja remontointi

Meillä on ollut kahtena edeltävänä keväänä isot remontit. Kaksi vuotta sitten putkiremontti ja samalla uudistettiin kylppäri, kodinhoitohuone ja alakerran katot. Viime keväänä oli keittiöremontti, jossa pistettiin koko keittiö uusiksi. Olen haaveillut koko sen ajan, kun olemme kodissamme asuneet, uusista ikkunoista (tai lähinnä uusista ikkunanpeilistä - nykyiset ovat ruskeat - yök). Alkukesästä haaveestani tulee totta eli kotiimme vaihdetaan uudet ikkunat ja ikkunanpielet. Sen pitäisi kestää 1.5 päivää eli se on pikkuremppa verrattuna kahteen aiempaan vuoteen.

Ulkoilutreenejä

Kissamme Misse


Misse täyttää pian vuoden. Olemme vieneet nyt häntä enemmän ulos (valjaissa). Ulkoilu on jees, valjaat ei niinkään. Ulkona on ollut paljon hämmästeltävää. Paljon erilaisia ääniä ja tuoksuja. Osa äänistä on tosi pelottavia kuten autojen äänet.

Pojat ja mies

Olemme tottuneet hyvin esikoisen keliakiaan. Kaupassakaan ei mene enää tolkuttomasti aikaa, kun tiedän, mistä löytää gluteenittomia tuotteita. Kuopuksella on menossa viimeinen kevät ihanassa alakoulussamme ja hän siirtyy syksyllä samaan yläkouluun, kuin missä isoveli nyt on. Siihen kouluun, joka on niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata edes alkaa remontoida, vaan koulu puretaan muutaman vuoden päästä. Mutta kuopus ehtii käydä siellä vielä yläkoulunsa. Laitetaan vielä se mieheenkin liittyvä lause: mies oli New Yorkissa työmatkalla  ihan hetki sitten ja huhtikuussa hän lähtee Kiinaan.

Mitä sinulle kuuluu? Kiinnostaako sinua lukea kuulumispostauksia?

Tehtäväkirja tunnetaidoista

Lapsena rakastin puuhakirjoja. Tykkäsin tehdä sokkeloita, ristikoita, pisteestä pisteeseen - tehtäviä. Myös omat lapseni ovat jonkin verran tehneet puuhakirjoja. Silloin kun he olivat pieniä, ei harmikseni ollut puuhakirjaa, joka olisi keskittynyt tunnetaitoihin. Nyt sellainen on olemassa.

"Mullin mallin Molli" on kääntökirja, jossa toisella puolella on hommia hyvän tuulen hyrinöihin ja toisella puolella puuhaa pahan tuulen puuskiin. Hyvän tuulen hyrinät - tehtäviin kuuluu esimerkiksi oman kannustushuudon keksiminen, salaperäisen otuksen tekeminen ja tunne ystävä - peli.

Puuhaa pahan tuulen puuskiin - osiosta löytyy esimerkiksi väärän jalan jumppa, pahan tuulen otuksen ja murjotuskarkottimen tekeminen. Kääntökirjassa on sekä tehtäviä, pieniä tarinoita että loruja.

Itse tykkään, kun lasten tunnekasvatuksen tueksi tulee koko ajan uusia kirjoja ja tehtäväoppaita. Molli-sarjan on tehnyt Katri Kirkkopelto ja hän on myös aivan loistavan Piki-kirjan kirjoittaja. Itse suosittelen sekä Mollia että Pikiä kaikille lapsiperheille ja kasvattajille!

Mollin nettisivuihin voi tutustua osoitteessa www.mollinsivut.fi. Sivuilta pystyy myös tulostamaan tehtäviä. Keväällä on ilmestymässä myös uusi Molli - kirja, Molli ja Kumma. Molli ja Kumma on tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja mustasukkaisuudesta. Ja salaisuudesta, jonka jokainen ystävä jättää jälkeensä.


* Mullin mallin Molli on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Tunnetaitoja kirjoista

Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.

Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.

Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Miten säilyttää hyvä yhteys teini-ikäisen kanssa?

Teini-ikä nostaa vanhemmuuden uudelle tasolle, sen olen saanut jo nyt huomata 14 v ja kohta 12 v lasten äitinä. Huomaan, että omassa perheessäni konfliktialttius on lisääntynyt paljon. Erityisesti perheemme kuopus kuohahtelee ihan uudella tavalla verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen tilanteeseen.

Sain arvostelukappaleeksi hyvin omaan elämäntilanteeseen sopivan kirjan. Kirja "Peace! - selviytymisopas nuorten vanhemmille" auttaa vanhempaa tunnistamaan omia ja vastapuolen tarpeita sekä ilmaisemaan niitä ymmärrettävällä tavalla. Kirjan luvut ovat sujuvampaa vanhemmuutta, tunteiden säätelyn ja läsnäolon taidot, ilmaise tarkasti, ymmärrä ja validoi, kuuntele ja neuvottele ja muuta konflikti läheisyydeksi.

Itse olen kokenut tärkeimmäksi vanhemmuustaidokseni empatian. Sen, että pystyn löytämään lapsen/nuoren näkökulman tilanteeseen ja suhtautumaan siihen empaattisesti. Kirjassa tästä käytetään termiä validointi. Validoimalla vastapuolta viestität, että hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat ymmärrettäviä ja loogisia kyseisessä tilanteessa. Hyviä lauseenaloituksia ovat esimerkiksi: "Tiedän, että susta tuntuu nyt..." tai "Huomaan, että haluat....". Tärkeää on miettiä konfliktin hetkellä, mitä teinini tarvitsee minulta eniten juuri nyt? Tarvitseeko hän läsnäoloa ja aktiivista kuuntelemista? Myötätuntoisia sanoja?

Esimerkkinä validoinnista kirjassa on tilanne, jossa Kaisa jääkin kotiin piirtelemään, kun kaveri Nea on kutsunut hänet syntymäpäiväjuhliinsa. Ei-empaattinen tapa olisi näin: "Yritä nyt ryhdistäytyä! ihme, että joku vielä kutsuu sinut juhliinsa, kun et koskaan niihin lähde. Tuota menoa sinulla ei pian ole enää yhtään ystävää. Nuoren kannalta empaattinen ja validoiva tapa olisi esim. näin: "Sinua varmaan jännittää lähteä juhliin. Et ehkä tunne kaikkia vieraita ja on aina jännittävää tutustua uusiin ihmisiin. Älä vaadi itseäsi olemaan rohkeampi kuin oikeasti olet. Nea tietää ja tuntee sinut hyvin ja toivoo sinut juhliinsa sellaisena kuin olet. Luulen, että sinulla voisi olla hauska ilta, jos lähdet tsekkaamaan millaiset juhlat ovat, vaikka vain hetkeksi. Mutta sinähän sen päätät".

Nostan esille muutaman itseäni puhutelleen ajatuksen kirjasta: Muista omat yksilölliset ja ainutlaatuiset päämääräsi. Mikä sinulle on tärkeää tässä ihmissuhteessa? Se ei varmaankaan ole väittelyiden voittaminen taikka sen osoittaminen, että toinen on väärässä tai syyllinen teidän elämäänne vaikuttavaan ongelmaan. Millaisena sinä haluaisit tämän ihmissuhteen? Ainoastaan rakastava ja ystävällinen suhtautuminen saa aikaan rakastavaa ja ystävällistä suhtautumista. Viestitkö toiselle sellaisia asioita, joita haluat jatkossa saada itse osaksesi?

Kirjassa oli kiva idea myös henkilökohtaiseen kriisikorttiin. Siihen voi koota asioita, jotka saavat itsen rauhoittumaan. Vain rauhallisena pystyy tietoiseen ja järkevään toimintaan, ärtymyksen ja vihan vallassa tulee sanottua sellaisia asioita, jotka eivät edistä suhdetta lapsen kanssa. Keinoja rauhoittumiseen ovat esimerkiksi keskittyminen hengitykseen: Jokaisella sisäänhengityksellä voi keskittyä sanaan "hengitän" ja jokaisella uloshengityksellä sanaan "rentoudun". Tai voi siirtää tarkkaavuuden omaan kehoon: mitä tuntemuksia siellä on? Kiristystä hartioissa, ontto tunne vatsan seudulla tai kylmyyden tunnetta sormissa? Kun saa siirrettyä ajatukset kiukkua kihisevästä päästä omaan kehoon, keho alkaa rauhoittua ja rentoutua.

Teini-ikäisen vanhemman on tärkeä pitää huolta itsestään (tämä sama pätee minkä tahansa ikäisen lapsen vanhempaan). Oma kyky rauhoittua on parempi, mitä paremmin itse voi. Konfliktit syntyvät helpommin kuormituksen ja väsymyksen hetkellä. Kirjassa korostui paljon myös itsemyötätunnon merkitys itsekriittisyyden sijaan.

On myös hyvä muistaa, että nuorten konfliktit ovat tapa irtautua vanhemmasta ja itsenäistyä. Kirjan kirjoittaja Katja Myllyviita muistuttaa, että vanhemmalle on hyvin lohdullinen ajatus: minun kanssani riidellään, koska olen lapselleni tärkeä.

Mutta jotta teini-iästä selviytyisi mahdollisimman vähän riidoin ja hyvän suhteen teiniin säilyttäen, suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille teinien vanhemmille! Olen aiemmin esitellyt blogissani saman kirjailijan teoksen "Tunne tunteesi", josta pidin myös paljon.

Aikaisemmin olen esitellyt myös kirjan Mitä sä rageet. Tunteita sikanolosta sairaan siistiin, joka on esiteineille ja teineille suunnattu kirja (ja myös vanhemmille ja kasvattajille).

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Duodecim)

Vinkkejä lapsiperheen Pietariin

Vietimme viime viikolla neljä päivää Pietarissa. Pietari on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Pietarissa on myös monta kivaa lapsiperhekohdetta, josta me ehdimme käydä vain murto-osassa. Olimme etukäteen vähän jutelleet lasten kanssa kohdetoiveista ja esim. huvipuistot ja sirkus karsiutuivat pois niiden keskustelujen pohjalta.

Ensimmäisenä iltana kiertelimme Pietarin historiallisia nähtävyyksiä läpi (ulkoa päin) ja kävimme Kissojen tasavallassa. Kissojen tasavalta on kissakahvila / museo, jossa kissat eivät kuitenkaan ole itse kahvilan puolella (kuten Helsingin Kissakahvila Helkatissa) vaan kahvila on erikseen ja kissat ovat kahdessa erillisessä huoneessa. Tie kissojen luo käy kuin Narniaan, vaatekaapin läpi. Kahdessa huoneessa asustaa 24 kissaa, jotka lähinnä nukkuivat sen ajan, minkä olimme paikalla. Joukossa oli paljon erirotuisia kissoja, myös sellaisia, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Kissojen kanssa sai olla tunnin ja aikaan kuului myös esittelykierros, joka oli kylläkin venäjäksi eikä esittelijä juurikaan osannut englantia.

Perjantaina kiertelymme jatkuivat ja pysähdyimme Galeria-kauppakeskuksessa olevaan Happylon-sisähuvipuistoon. Happylonissa on esimerkiksi erilaisia autosimulaattoreita, tanssipelejä, autoratoja ja keskellä on iso merirosvolaivateemainen kiipeilypaikka, kuin HopLop. Kävelimme ensin sisähuvipuiston läpi ja pojat saivat valita kaksi juttua, mitä tehdä. He valitsivat "hoplopin" ja ampumapelin. Pojat saivat päälleen numeroidut liivit ja he saivat tunnin verran kiipeillä ja pomppia ja laskea pallomereen. Tämän jälkeen he pelasivat vielä yhden ampumapelin. Kerrosta alempana on iso lelukauppa (Hamley's) ja kävimme katsomassa myös sen tarjonnan.

Jatkoimme vielä metrolla ja kävellen kiipeilypuistoon. Pojat saivat ensin pienen opastuksen kiipeilyyn ja puistossa olisi saanut kiipeillä neljä tuntia. Olimme kuitenkin jo niin paljon kävelleet päivän aikana ja käyneet Happylonissa, niin pojat eivät jaksaneet kiipeillä niin pitkää aikaa. Kiipeily tuntui kuulemma enemmän käsissä kuin jaloissa. Viime kesänä pojat kiipeilivät Irti maasta - keskuksessa Tampereella ja siellä poikien päällä oli kiipeilyvaljaat. Nyt kiipeily tehtiin ilman valjaita. Alla oli paksut patjat, joten pienet lipsahdukset eivät haitanneet.

Lauantaina matkasimme Aquapark Piterlandiin. Taas menimme ainakin kahdella metrolla ja yhdellä kaupallisella bussilla (Pietarissa on sekä ns. kunnallisia busseja että kaupallisia busseja. Meillä oli kolmen päivän julkisen liikenteen kortti, jolla pääsimme kulkemaan rajattomasti (paitsi kaupalliset bussit)). Piterland on iso vesipuisto, jossa on erilaisia altaita, vesiliukumäkiä ja 12 erilaista saunaa. Muuten vesipuisto oli tosi kiva, mutta erityisesti kuopusta harmitti, kun rengasliukumäet oli tarkoitettu yli 45 kiloisille eli häneltä jäi sen takia kaikki ns. hurjimmat liukumäet kokematta. Myös esikoinen painaa alle 45 kiloa, mutta hän ei niin edes pidä hurjista liukumäistä. Piterlandissa ei ollut myöskään tuplarengasliukumäkiä, jossa olisi voinut laskea yhdessä aikuisen kanssa. Niitä oli viime kesän kohteessamme Atlantis H2O-vesipuistossa Tallinnassa.Piterlandissa on kiva pienille lapsille suunnattu merirosvolaiva erilaisine pisteineen ja pienine liukumäkineen. Pojat olivat ehkä vähän liian isoja tuolle alueelle, mutta jonkin aikaa vietimme myös siellä.

Piterlandissa oli aika paljon ihmisiä ja hieman huomioni kiinnittyi puiston laidalla oleviin aurinkotuoleihin ja niissä makoileviin ihmisiin. He ikään kuin ottivat aurinkoa sisätiloissa olevassa vesipuistossa.

Olimme Piterlandissa useamman tunnin ja kävimme sen jälkeen syömässä tuttuun tyyliin  Teremokissa blinit. Vielä oli jäljellä yksi kohde, Grand Maket - pienoismallimuseo. Kyseessä on interaktiivinen pienoismallimuseo, joka esittelee elämää Venäjän eri alueilla 800 neliömetriä laajuisen pienoismallimaailman avulla.

Pienoismallimuseo on uskomaton taidonnäyte ja siellä on valtavasti yksityiskohtia ja katsottavaa. Siellä on liikkuvia yksityiskohtia kuten autoja ja junia ja nappeja painamalla pystyy vaikuttamaan tapahtumiin. Kun painaa nappia, mies tärisyttää kiviporaa tai talossa syttyy tulipalo ja paikalle saapuu pikkuruinen paloauto pillit ujeltaen. 15 minuutin välein saapuu yö, jolloin katuvalot ja rakennusten valot syttyvät.

Kahden vuoden takaisella Berliinin reissullamme kävimme Loxx miniatur weltenissä. Sinne oli koottu pienoiskokoon kaikki Berliinin maamerkit. Grand Maket on vielä kunnianhimoisempi ja laajempi, sinne on koottu koko Venäjä pienoiskokoon. Huiman hieno, suosittelut!

Sunnuntaina aamupäivän aikana kiertelimme vielä hetken Pietarin nähtävyyksiä läpi. Kävelimme kanaalin laitaa ja kävimme katsomassa esimerkiksi hienoa Verikirkkoa. Sitten olikin aika lähteä shuttle bussilla kohti laivaa. Viisumivapaa oleskelumme Pietarissa oli päättymässä ja kotimatka alkamassa.

Onko Pietari sinulle tuttu kaupunki? Missä kohteissa olet käynyt?

Myös edellisessä postauksessani Terveiset Pietarista on kuvia Pietarista.

 ps. Seuraa blogiani myös facebookissa!

Terveiset Pietarista!

Kotiuduimme eilen Pietarin reissulta. Eilinen meni ihan täysin palatessa kotiarkeen. Reppuja purkaessa, pyykätessä, ruokakaupassa käydessä ja nukuin myös päiväunet. Takana on neljä hyvin aktiivista päivää Pietarissa. Paljon nähtiin ja koettiin. Nähtiin upeaa historiallista Pietaria, mutta myös ränsistyneempää lähiötä. Käytiin monta lapsiperhekohdetta ja näistä kirjoitan ihan oman blogipostauksen, jahka ehdin. Kävimme Kissojen tasavallassa, Happylon sisähuvipuistossa, kiipeilykeskuksessa, Aquapark Piterlandissa, Grand Maket Rossijassa (pienoismallimuseo) ja lisäksi kiersimme kaikki perusnähtävyydet läpi. Erityisesti mieleeni jäi upea Verikirkko (alla olevassa kuvassa olen Verikirkon edessä).

Meillä oli paikallisoppaana miehen Pietarissa asuva ystävä ja 1.5 päivää mukanamme kiersi myös miehen nykyinen työkaveri (joka on kotoisin Venäjältä). Heistä oli todella iso apu meille. Kielen ja matkareittien suhteen. Pietarissa on tosi vähän englanninkielisiä opasteita saati englanninkielisiä ruokalistoja ravintoloissa, joten huomattavasti haastavampaa olisi ollut ilman heidän kielitaitoaan ja paikallistuntemustaan.

Me menimme Pietariin viisumivapaasti eli St Peter Linen risteilyllä. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut parempi hankkia viisumit ja mennä Allegro-junalla. Yöt laivalla olivat todella huonot, en pysty nukkumaan laivassa kuin muutaman hassun tunnin ja siksi olinkin eilen kotiutuessa väsynyt. Viisumivapaasti Pietarissa pystyy olemaan 72 tuntia.

Hotellina meillä oli Solo Sokos Hotel Vasilievsky, joka tuntui todella ylelliseltä ankean laivayön jälkeen. Meillä oli erilliset huoneet eli lapset olivat omassa huoneessa ja se oli todella hyvä ratkaisu.

Kovin montaa eri ravintolaa emme käyneet läpi, lähinnä söimme Teremokissa, jossa oli tarjolla esimerkiksi blinejä täytteillä, keittoja ja salaatteja. Aika monta sienitäytteistä lettua söin matkan aikana.

Säät suosivat meitä ja vaikka alun perin joka päivälle luvattiin vesisadetta, reissumme aikana satoi hyvin vähän. Torstaina Pietariin mennessämme oli lämmin päivä, muuten oli suht viileää.

Lähipäivänä on tulossa blogipostausta Pietarin lapsiperhekohteista!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Pääkallokiitäjät ja muita kirjasuosituksia kouluikäisille lapsille

Meillä luetaan iltasatu edelleenkin pojille. Se on tärkeä yhdessäolon hetki. Erityisen tärkeäksi koen sen siksi, ettei kuopus ole kiinnostunut lukemisesta ollenkaan. Tämä on harmillista, sillä itselleni lukeminen on ollut aina tärkeä asia.

Välillä on ollut vaikea löytää sekä lapsille että itselleni mieleisiä kirjoja, sillä aika monta kirjasarjaa on ehditty jo lukea läpi vuosien varrella. Pojat kun ovat jo 14 v ja kuopus kohta 12 v. Onneksi on ahkeria kirjailijoita, jotka julkaisevat vuosittain (tai jopa kahdesti vuodessa) uusia kirjoja.

Kirja "Pääkallokiitäjät" on suunnattu 11-14-vuotiaille nuorille eli suoraan lasteni ikäisille. Kirjan kirjoittaja on yläkoulun opettaja, joten tuon ikäisten lasten maailma on hänelle tuttua. Kirja on seikkailullinen tarina, jossa oli myös jännitystä. Pojat pitivät paljon, myös itselleni se oli kivaa luettavaa. Jossakin vaiheessa tarina vähän junnasi paikoillaan enkä ihan aina pitänyt kirjan kielestä (kirosanoja), mutta kohderyhmään tarina vetosi. Ilokseni huomasin, että syksyllä sarjaan ilmestyy toinen kirja, se tulee taatusti iltasatukirjaksi meille.

Timo Parvela on ahkera kirjailija ja hänen Ella- ja Pate-kirjojaan olemme lukeneet jo vuosikaudet. Keväällä luimme uusimman Ellan, nyt uusimman Paten. Ella- ja Pate-kirjat ovat kevyttä ja vähän absurdia luettavaa. Naurattavat sekä lukijaa että lapsia. Samaan sarjaan menee Supermarsu-kirjat. Huomasin, että Supermarsusta on tekeillä elokuva, saas nähdä ajatteleeko pojat sen liian lapsellisena, vai menemmekö katsomaan leffan jahka se tulee elokuvateattereihin.

Kirjan "Varjoja ja vakoojia" luin jo aiemmin keväällä pojille. Pidin sen lukemisesta paljon. Kivan pituisia lukuja, hyvä seikkailullinen tarina. Myös pojat pitivät kirjasta. Kirjan on kirjoittanut Katarina Mazetti. Tämä "Varjoja ja vakoojia" aloittaa seikkailuserkut - sarjan. Nyt meillä on kirjastosta lainassa sarjan seuraava kirja, "Voroja ja vompatteja".

Kepler 62 on Timo Parvelan ja norjalaisen Björn Sortlandin kirjoittama kirjasarja. Kirjasarja on kuusiosainen, juuri ilmestyi viides kirja ja ostin sen esikoiselle synttärilahjaksi. Tätä sarjaa en ole lukenut pojille ääneen, esikoinen on ahminut kirjat läpi ja tykännyt paljon. Sarjan viimeinen osa on ilmestymässä syksyllä. Muistan kun esikoinen luki sarjan kaksi ekaa kirjaa ja sanoi, että voi kun ne loputkin osat olisivat jo ilmestyneet, jotta saisi lukea saman tien koko sarjan läpi.

Luetaanko teillä vielä iltasatua (ja minkä ikäisille lapsille)? Mitä teillä on luettu viime aikoina?

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti

Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.

Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.

Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?

Tubettajat koulun kevättapahtumassa

Kuulun paikallisen alakoulun vanhempainyhdistykseen. Olen ollut toiminnassa siitä alkaen, kun esikoinen aloitti koulun. Ja hän on nyt siis jo seiskalla eli ei enää alakoulussa. Kuopus on viidennellä eli vielä vuoden verran olen mukana tässä vanhempainyhdistykseessä. Keräämme tapahtumilla rahaa esimerkiksi koulun välituntivälineisiin (jalkapallot, hyppynarut jne), stipendeihin ja osa tapahtumien tuotosta menee luokkien retkirahastoon. Perinteisiä tapahtumiamme meillä ovat marrasmarkkinat, kevättapahtuma ja lisäksi vanhempainyhdistys on mukana koulun ja kodin yhteistyöpäivässä pitämässä buffetia.

Kevättapahtumassa meillä on ollut välillä mukana myös esiintyjiä. Tänä vuonna kysyimme oppilaiden toivetta esiintyjän suhteen. No, tulihan niitä toiveita. Oli Robin ja Anna Abreu listalla. Ja tosi monta tubettajaa. Saimme idean, josko tänä vuonna kysyisimme mukaan paria tubettajaa. Lopulta saimme paikalle Roni Backin ja Ilonan. Alun perin PinkkuPinsku oli buukattu tapahtumaamme, mutta hän joutui aika viime tipassa perumaan tulonsa ja tilalle saatiin Ilona. Onneksemme saimme tapahtumaan taloudellista tukea aluetoimikunnalta, muuten näitä esiintyjiä ei olisi ollut mahdollista buukata.

Roni Back ja Ilona olivat paikalla reilut 1.5 tuntia. Ensin he kertoivat vähän itsestään, sitten kaksi oppilasta kyseli heiltä kysymyksiä, jotka olivat pohdituttaneet koulun oppilaita. Näitä kysymyksiä olivat esimerkiksi: mikä oli haaveammattisi pienenä, miksi sinusta tuli tubettaja, miten suhtaudut negatiivisiin kommentteihin, kuinka kauan yhden videon tekemiseen ja editoimiseen menee aikaa ja milloin olet viimeksi syönyt vaahtokarkkia. Tähän meni noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli mahdollisuus päästä "fanitapaamiseen" tubettajien kanssa eli jokainen pääsi vuorollaan kuvaan Roni Backin ja Ilonan kanssa ja lisäksi he jakoivat nimmareita. Osa lapsista halusi nimmarin omaan paitaan tai lippikseen, osa perinteisesti paperille. Jotkut toivat myös lahjoja tubettajille mukanaan. Ilona oli herttainen ja Roni hauska.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla tubettamisesta. Minusta on niin siistiä, että on paljon sellaisia tapoja tehdä työtä ja ansaita elantonsa, joista ei tiennyt vielä mitään vaikkapa 6-7 vuotta sitten. Näitä ovat vaikkapa tubettaminen, bloggaaminen ja verkkovalmennusten tekeminen.

Tapahtumassa oli lisäksi erilaisia toimintapisteitä, esim. paikalliset harrastusseurat olivat esittelemässä toimintaansa. Suunnistusseura oli järjestänyt rastiradan koulun ympäristöön, jalkapalloseura erilaisia toimintapisteitä, joissa pystyi pallottelemaan. Paloauto oli paikalla (kunnes se joutui lähtemään hälytysajoon - olihan se näyttävää kun paloauto lähti paikalta pillit vinkuen). Lisäksi kirpparipöytiä, arvontaa, buffet, hattaroita.

Harmikseni kuopus ei jaksanut jonottaa fanitapaamiseen, niin meiltä jäi saamatta Roni Backin ja Ilonan nimmarit. Oikein symppis olo tuli molemmista tubettajista ja päivä oli varmasti ikimuistoinen monelle fanille, joita tuntui olevan koululaisissa paljon.

Huomenna onkin sitten taas täysin erilainen päivä, olen Espoossa kouluttamassa Mindfulness lapsille - kurssia. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Huumoria vauva-arkeen (ja myös teinien vanhemmalle)

Vauva-arki on tunnemyllerrystä moneen suuntaan. Kun vauva syntyy, kaikki muuttuu. Ami Lindholm kuvaa Vauvakirjassa viisaasti, tarkkanäköisesti ja lohdullisesti vauva-arkea. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka

Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta löysin itseni tästä kirjasta. Edelleenkin on muistissa ne kaikki tunnemyllerrykset, mitä vauva-aikaan liittyi, haaveet siitä, että päiväohjelmassa olisi aamupäivällä hauskaa harrastamista ja lounas kavereiden kanssa ja totuus on se, että huomaat klo 18 olevasi edelleenkin pyjama päällä ja ruoka on ollut mikrossa kaksi tuntia. Edelleenkin on muistissa myös se, että kun vauvan lopulta sai nukkumaan, niin sitten se lattia tai polvi narahti ja kaikki alkoi taas alusta. Tuota ei kyllä ole ikävä.

"Kohta sä oot teini". Muistan itsekin ajatelleeni tuota ajatusta usein. Ja nyt minulla on kaksi teiniä. Vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ajatus siitä, että oma lapsi on teini, tuntui haikealta. Nyt se tuntuu juuri oikealta. Eri elämänvaiheissa on puolensa. Nyt elän täyttä elämää kahden teinin äitinä. Tällä hetkellä lukisin mielelläni Teinikirjan ja saisin sitä kautta vertaistukea ja huumoria nykyiseen elämäntilanteeseen.

Suosittelen kirjaa kaikille vauvaperheille. Kirja sopii myös hyvin lahjaksi tuoreille vanhemmille. Ja meille isompien lasten vanhemmille se palauttaa mieleen vauva-arjen tunnemyllerrystä iloineen ja suruineen.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta (Kosmos)

Seuraa blogiani myös facebookissa!