maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kun teinin aivoissa myrskyää


Olin lauantaina järisyttävän hyvällä "Nuoren myrskyävät aivot" - luennolla. Sain luennolta sekä ammatillista ymmärrystä että ennen kaikkea ymmärrystä omaan kuopukseeni, jonka teini-ikä näyttäytyy meille aika dramaattisena. Luennon pääsanoma oli, että terveesti kehittyvä teini on itsekäs, mustavalkoinen, kypsymätön, dramaattinen, narsistisesti haavoittuva, älyllistävä, kaikkivoipainen ja hänellä on suuri tarve olla samanlainen kuin muut. Ja kun sinulla on tällainen teini, voit onnitella itseäsi: olet tehnyt kaiken oikein.
 
Teinin elämään kuuluu taantuminen. Pojat taantuvat 2-3-vuotiaan tasolle ja tytöt 7-8-vuotiaan tasolle. Taantuma on kehitykselle välttämätön ja se on pojilla syvempi kuin tytöillä. Poikien suurempi taantuma johtuu mm. suuremmasta mantelitumakkeesta. Taantumavaiheessa tyypillistä on lapsenomaisuus, takertuvuus, epävarmuus ja pelokkuus, jotka peitetään uhoamisella, rivoudella ja äänekkyydellä. Taantumavaiheeseen kuuluu myös uppiniskaisuus, kielen köyhtyminen, huonot tavat ja epäsiisteys. Jep, tuttua....

Teineillä mantelitumake hälyttää käytännössä lähes koko ajan. Teini tulkitsee maailmaansa mantelitumakkeen kautta ja teinien aivot tulkitsevat tunteita usein väärin. Olen huomannut tämän itsekin. Kun kysyn kuopukselta jotain ihan tavallisella äänellä, hän usein vastaa "mitä sä oikeen rageet". Nyt tiedän, että kyse on hänen aivojensa virhetulkinnasta.

Teinit tarvitsevat paljon tukea tunne- ja mielenterveystaitoihinsa. He tarvitsevat läsnäoloa ja keskustelua. Teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon vuorovaikutusta kuin pieni vauva, jotta uudet hermoverkkoyhteydet pääsevät kukoistukseen. Vanhemmalle voi vaan olla haastavampi asettua urahtelevan ja taantumassa elävän teinin kanssa vuorovaikutukseen kuin kujertelevan ja hymyllä vastaavan vauvan.

Tärkeää on aikuisen rauhallisuus, sillä jos myös aikuinen toimii mantelitumakkeen vallassa eli rähjää ja vastaa teinille kiukkuisesti, siitä ei hyvää seuraa. Vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja on kyky säädellä omia tunteitaan ja olla rauhallinen, vaikka lapsi raivoaisikin. Apua rauhallisena pysymiseen antaa perjantaina alkava verkkovalmennukseni "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit". Sen avulla opit olemaan turvallinen, rauhallinen ja lapsen ja nuoren tervettä kasvua tukeva aikuinen. Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja rähjäämään lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, tässä on ratkaisu juuri sinulle! Valmennus sopii ihan kaiken ikäisten lasten vanhemmille, sekä uhmaikäisten että teinien ja kaikkien siltä väliltä.

Omista lapsistani kuopus on varsin dramaattinen tapaus, jolla näkyy selvästi tämä taantuminen. Esikoinen sen sijaan on aika tasainen, teini-ikä lähinnä näyttäytyy tällä hetkellä ajoittaisina tuiskahduksina. Esikoisen oma huone kyllä edustaa teinilinjaa eli minun näkökulmastani totaalista sotkua. Itse hän tuntuu pärjäävän huoneessaan ihan hyvin. Olen pyrkinyt kannustamaan esikoistakin siihen, että saa raivota, jos siltä tuntuu. Hän on selvästi pidättäytyvämpi tunneilmaisussaan kuin kuopuksemme.

Luento antoi itselleni tietoa ja ymmärrystä. Todellakin, teinipojalle on tyypillistä taantua 2-3-vuotiaan tasolle. Ja todellakin, teinin aivot tulkitsevat tunteita väärin. Nämä tiedot helpottavat itseäni vanhempana. Tämäkin on normaalia. Ja tämäkin on vaihe, joka menee ohi. Sitten joskus muutaman vuoden päästä....
 
Luennoija oli Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Innostuin niin paljon tästä teinit ja aivomyrsky - teemasta, että hain heti tänään kirjastosta kuvassa näkyvän "Brainstorm - nuoruuden aivomyskyn voima ja merkitys" - kirjan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta hyvästä kirjasta, jotka avaavat myös teinien maailmaa ja vuorovaikutusta teinin kanssa:

Mitä sä rageet? 
Miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

2 kommenttia:

  1. Kyllä on välillä vaikea säännellä omaa mantelitumaketta teinin kanssa ;) Tosin täytyy sanoa, että aika moni asia sujuu toistaiseksi teinin kanssa ihan kivasti. Harmillista on se, että teinin elämän perspektiivin puutetta ei mitenkään pysty kompensoimaan keski-ikäisen kokemuksella, koska teinihän tietää kaiken paremmin kuin tällainen vanha käpy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä, oma rauhallisena pysyminen on todella usein koetuksella teinien kanssa. Kuluneella viikolla mun pms toi todella suuria haasteita säädellä mantelitumakkeeni toimintaa.

      Teinien elämään kuuluu myös kaikkitietäväisyys ja suuruudenhulluus...ja me keski-ikäiset ollaan totaalisen kalkkiksii.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!