Mitä opin tämän viikon aikana?

Meillä on ollut erilainen viikko. Erilainen monella tapaa. Remontti jatkuu. Vettä ei tule. Nyt on näin. Aina parin päivän välein on tullut lupaus: Huomenna tulee vettä. Nyt se lupaus on taas alkuviikkoon asetettu. Elämä on hankalampaa, se on totta. Mutta huomaan, että tästäkin selviää. Mieli lähtisi helposti luomaan tilanteesta kaaosta. Mieli lähtisi helposti surkuttelemaan. Mutta kun tunnistan mieleni taipumuksen lähteä mylläämään, osaan myös lopettaa ne ajatteluketjut ja pysäyttää pessimistisen kierteen. Tilanne on kurja, mutta sitä ei yhtään paranna se, jos mieli vielä kurjentaa sen potenssiin kymmenen.

Meillä on ollut remonttimies aamusta iltaan. Yleensä päivällä meillä on ollut laattojen laittaja, illalla joko putkimies tai sähkömies tai molemmat. Omaa rauhaa ei ole ollut. Minulla oli keskiviikko täysin vapaapäivä ja ajattelin, että miten ihanaa saada olla kotona ja aloittaa uuden suunnittelua. Kattia kanssa, koko ajan kuului porausta enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Hyväksyin tilanteen ja lähdinkin ulkoilemaan. Miten ihanaa oli käydä asioita hoitamassa ja kävellä ulkona ihanassa auringonpaisteessa.

Minulla on ollut aika vähän töitä tällä viikolla verrattuna vaikkapa alkuvuoteen. Ja olen nauttinut tästä viikosta paljon. Juuri siksi, että on ollut aikaa. Tiistaina illalla kävin NOSH-vaatekutsuilla, torstaina kässäkerhossa. Eilen tapasin yrittäjäystäviäni lounaan merkeissä ja se oli voimaannuttava tapaaminen. Samalla mietin ensi syksyä ja niitä töitä, joihin minulta odotetaan vastausta. Minulle on tarjottu niin paljon töitä, että jos vastaan kaikkiin kyllä, kalenterini on jo niistä pullollaan. Mutta haluanko minä pullollaan olevaa kalenteria? Vai enemmän vapaa-aikaa? Tämä viikon fiilikset näyttävät, että minä arvostan vapaata paljon.

Eilen iltapäivällä tapasin ratkaisukeskeisen valmennuksen merkeissä yhtä asiakasta, jota olen aika ajoin tavannut. Ja se tapaaminen sai myös miettimään elämän tärkeitä asioita. Ihmiset työelämässä ovat aika uupuneita. Töitä tehdään ja töissä saatetaan näyttää pirteiltä, mutta samalla saatetaan syödä unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä, jotta jaksetaan hektistä työelämää. Mieleeni palasi jälleen, kuinka monen tilanne näyttää ulospäin aivan erilaiselta kuin se oikeasti on. Minä haluan, että elämäni myös tuntuu hyvältä eikä vain näytä ulospäin hyvältä.

Kun on ollut aikaa pysähtyä, olen päässyt taas käsiksi enemmän siihen, mitä oikeasti haluan. Tämä on ollut hyvä viikko. Tällaista haluan elämäni olevan. Paitsi sen veden kyllä toivon tulevan meille niin pian kuin vain on mahdollista.

* kuvassa on Hyvän mielen korttipakasta muutama kortti. Kortit saatu arvostelukappaleeksi.

Kun sain olla yksin (ja arvonnan voittajat)

Sain tilaajalahjaksi vihreää kynsilakkaa ja pitihän sitä kokeilla.

Minulla oli harvinainen mahdollisuus olla itsekseni perjantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Mihin minä käytin vapaata aikaa? Minä siivoilin, pyyhin pölyjä sellaisista paikoista, joihin viikkosiivoukset eivät yllä. Kävin läpi kasan epämääräisiä paperipinoja. Silitin pinon vaatteita. Luin kirjoja. Tein sekä aamuisin että iltaisin rentoutusharjoituksia ja meditaatioita. Kuuntelin nettiluentoja. Ja ajattelin. Pohdin sitä, miten tulevasta syksystä tulisi mahdollisimman keveä ja toimiva.

Meillä on ollut aikaisemmin käytössä ruokalista, mutta se taas unohtui johonkin kuluneen vuoden aikana. Nyt otamme sen taas käyttöön uudelleen. Koska en ole mikään keittiön hengetär, se helpottaa huomattavasti arkea, että ruokahuolto on suunniteltu toimivaksi. Sunnuntaisin teen ruokalistan ja sen perusteella ostoslistan ja ruuat teen sitten listan mukaan. Jossain vaiheessa käytimme myös ruokakassipalvelua, jossa meille tuotiin parin viikon välein kasvisruokakassi kotiin ruokaohjeineen. Se oli kiva ja toi ruokalistallemme uusia ruokalajeja. Ehkä mietimme taas jonkun vastaavanlaisen käyttöönottoa.

Kuka syökään mansikoita? En uskaltanut mennä lähemmäksi valokuvaamaan.

Aion syksyllä panostaa siihen, että oma energiataso pysyy hyvänä. Aloitan myös uuden postaussarjan blogiini tämän asian tiimoilta. Tämä on ollut minulla tärkeä asia aina, mutta nyt vielä entistä enemmän teen tietoisia valintoja sen eteen, että voin hyvin.

Tsekkasin myös syksyn teatteritarjontaa.Pääkaupunkiseudulla monet teatteriesitykset ovat niin suosittuja, että jos haluaa viikonloppuna mennä teatteriin, liput pitää varata kuukausia etukäteen. Toista se on pienillä paikkakunnilla, jossa voi suoraan kävellä esitykseen sisään ja ostaa lipun siinä samalla. Olen jo aikaisemmin varannut liput minulle ja parille ystävälle Äitikortti -esitykseen ja kahden tuttavaperheen kanssa menemme joulun alla katsomaan yhdessä Saiturin Joulua. Tuolle esitykselle isot suosittelut, näin sen muutama vuosi sitten poikien kanssa ja se on hieno!  Syksyisin käymme perinteisesti myös Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa, tänä vuonna Talvisirkuksen teema on matkalla.

Mietin oman ajan tarvettani. Tampereella olisi ollut kiva käydä, tykkään siellä asuvasta tuttavaperheestämme. Visiittiimme ovat aina olleet mukavia ja rentoja. Mutta tämä oli nyt ainut keino saada itselle aikaa tänä kesänä. Ja se tuntui nyt tärkeämmältä. Joillekin riittää omaksi ajaksi se, että he käyvät töissä ja se aika on omaa aikaa. Minä tarvitsen omaa aikaa paljon enemmän. Ja mietin miksi. Ja itselleni tyypillisesti tunsin hetken aikaa jopa lievää syyllisyyttä siitä.

Paljon mieleeni tuli ajatuksia myös yritykseni suhteen. Miten saisin tulevasta vuodesta kevyemmän. Olen ajastanut fb-päivityksiä nyt heinäkuun ajalle ja aion ehdottomasti jatkaa noita ajastettuja päivityksiä myös syksyllä. On helpompaa tehdä yhtenä päivänä suuri määrä päivityksiä ja ajastaa ne, kuin jatkuvasti miettiä, mitä julkaisisi facebookissa. Toki ajankohtaiset asiat aina sitten erikseen. Harkinnassa on myös laskutuksen automatisointi, asiakasmäärät ovat sen verran paljon lisääntyneet että aikaa menee paljon laskujen naputteluun eikä se kuitenkaan ole minun ydintyötäni. Se kaikki aika on pois siitä, että pystyisin kehittämään uusia palveluja. Tai pois omasta vapaa-ajastani. Muitakin ajatuksia on, ehkä postaan niistä myöhemmin.

Paljon siis päässäni pyöri ajatuksia. Mietin myös suorittamista ja tehokkuutta, minun toimintani kun helposti lipsahtaa suorittamisen puolelle. Tästä olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut blogitekstin. Nytkin tuli olo, että Pitäisi tehdä enemmän. Pitäisi siivota enemmän, lajitella kirppistavaroita. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Nythän siihen on aikaa. Mitä sinä vain lojut ja kuuntelet rentoutuksia, kun voisi tehdä jotain hyödyllistä. Onneksi sain mielestäni pidettyä hommassa hyvät mittasuhteet: tein sekä pieniä siivoushommia että otin myös ihan omaa aikaa ilman velvoitteita.

Nautin tosi paljon vapaasta pidennetystä viikonlopustani. Vaikka rakastan myös perhettäni ja nautin ajasta heidän kanssaan, niin tarvitsen myös omaa aikaa. Rakastan rauhaa. Ja perheeni metelöi. Varsinkin kuopus on todella äänekäs, aktiivinen ja energinen. Ja on paljon tilanteita, joissa oma energiataso ei kohtaa hänen valtavan energiamääränsä kanssa. Miten ihanaa olikaan olla vain hiljaa ja kaikessa rauhassa.

Tänä aamuna arvoin Amazonia dvd-levyjen voittajat. Perinteiseen tyyliin kirjoitin osallistujien nimet lapulle ja mies nosti sieltä kolme voittajaa. Ja tättärää, voittajat ovat:

Rva Kepponen
Peekoo
Kati (Ei ihan vielä)

Onnea voittajille ja laitatteko minulle meilillä (heli (at) kasvuntaika.fi) osoitteenne, niin saan postitettua voitot matkaan .

Oman ajan tarve

Olen taas muutaman viime päivän aikana huomannut, että minulla on valtava oman, rauhallisen ajan tarve. Minulla on ystäviä, jotka kummastelevat käsitettä "oma aika". He ajattelevat, että elävät koko ajan omaa aikaansa, eikä kenenkään muun. Minä ajattelen omalla ajalla sellaista aikaa, joka on ihan vain minulle itselleni. Aikaa, jolloin saan olla rauhassa eikä tarvitse vastata 4 minuutin välein "äiti, äiti"-huutoihin tai tehdä kahden tunnin välein ruokaa. Ja sellaista aikaa minulla on ollut elämässäni viimeisen 12 vuoden aikana todella vähän. Silloin kun ei ole verkostoja, on aika vähäistä se aika, jonka voi viettää ihan vain itsekseen.

Minä olen ainut lapsi ja tottunut aika rauhalliseen elämään. En pidä kauppakeskusten hälinästä enkä ikinä menisi esimerkiksi hulluille päiville ostoksille. En pidä väentungoksesta ja näin monet massatapahtumat jäävät väliin.

Luulen, että jos meillä olisi vaikkapa neljä lasta, tulisin hulluksi aika nopeasti. Minä kaipaan rauhaa ja aikaa omille ajatuksilleni. Tykkään olla ja ajatella. En tarvitse koko ajan tekemistä ympärilleni. Ja lapsiperheessä elämä kuitenkin on pitkälti sitä. Koko ajan hässäkkää jossakin suunnalla.

Olen kaivannut kipeästi sellaista omaa aikaa, että saisin olla ihan rauhassa kotona muutaman tunnin. Ja nimenomaan kotona. Tokihan pääsen vaikka kirppareille, lenkille tai kaupoille ihan kaikessa rauhassa, mutta minä olen kaivannut rauhallista kotiaikaa. Jolloin voisin joko siivota kaikessa rauhassa, kuunnella nettiluentoja (joita tykkään kuunnella paljon), lukea kirjaa keskeytyksettä tai tehdä jotain muuta itselleni tärkeää ilman että se tarvitsee keskeyttää vähän väliä. Ilman,että tiedän että taas kahden tunnin päästä pitää olla ruoka valmista tai kohta joku todennäköisesti keskeyttää tämän rauhallisen hetkeni.

Minun hyvinvoinnilleni on äärimmäisen tärkeää se, että saan olla rauhassa tarpeeksi paljon. Minusta tulee kuin kiehuva kattila, joka poksahtelee, jos en saa tarpeeksi usein olla vain itseni kanssa.

Ja nyt minulla on sitä aikaa. Sunnuntaihin asti. Mies lähti poikien kanssa Tampereelle ja minä jäin kotiin. Yksin. Ihmeellistä. Olin vielä eilen illalla sitä mieltä, että lähden Tampereelle mukaan, mutta tänä aamuna tuntui tärkeämmältä se, että jään kotiin ja saan kauan kaipaamaani omaa aikaa. Mitä minä aion tehdä? Aion jatkaa vaatekaappien siivoamista, lukea kirjoja, meditoida, kuunnella nettiluentoja. Tsekkaan leffatarjonnan, olisiko joku minua kiinnostava leffa tarjolla. Tämä tuli niin äkkiä etten ole ehtinyt varailla itselleni aikaa mihinkään hemmotteluhoitoon. Se olisi ollut ihanaa. Mutta ihanaa tämä on näinkin. Saada olla kaikessa rauhassa itsensä ja omien ajatustensa kanssa sunnuntai-iltapäivään saakka.

Mitä sinulle tarkoittaa oma aika? Onko se tärkeää sinulle?

Netissä, somessa, addiktiossa?

Olen tässä tänään miettinyt paljon, kuinka paljon on liikaa? Milloin olen ollut liikaa päivän aikana netissä, somessa? Milloin se on jo pois perheeltä ja myös minulta itseltäni ja muulta toiminnalta, jos vain vähän kurkkaan, onko joku laittanut meiliä, kommentoinut blogia tai tykännyt facessa?

Minä olen ollut aika maltillisesti netissä. Aikaisemmin. Minulla on ollut fb-profiili vuosia. Blogin aloitin viime keväänä ja se toki lisäsi netissä olon määrää, kun pitää kirjoittaa tekstejä, ladata valokuvia (ja käsitellä niitä), vastata kommentteihin, seurata ja kommentoida muita blogeja jne. Nyt kun minusta tuli syksyllä yrittäjä ja kun seurattavana on nyt sekä yrityksen fb-profiili että oma, tämä blogi ja yrityksen blogi (joka on tosin vielä aika hiljainen) olen ihan uudessa tilanteessa. Vähän väliä tekee mieli mennä nettiin ja tarkistaa, onko jotain "uutta" tapahtunut. Jossakin suunnalla. Useimmiten ei ole tapahtunut mitään kovin kummallista. Ja silti pitäisi taas hetken päästä tarkistaa.

Koko syksyn pärjäsin hyvin noilla medioilla. Kunnes nyt joulun aikana on ollut aikaa enemmän paneutua digimarkkinointiin. Ja kaikkialla todetaan, että yrityksen pitää näkyä laajalti somessa. Nyt sitten yritys löytyy myös Twitteristä ja LinkedIn profiilia olen jonkin verran työstänyt. Kirjauduin myös Pinterestiin. Google+ profiilia myös aloitin, mutta se(kin) jäi kesken. Tutustuin Mailchimpiin (yrityksen uutiskirjettä varten). Ja nyt oltuani tänään muutaman tunnin erossa netistä aloin miettiä, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Koska yritys on eri some-kanavissa, pitäisi sinne myös päivittää jotakin. Millä ajalla? Kunhan ryhmäni taas alkavat pyöriä viikon päästä täyttä tohinaa, mistä löydän ajan kaikkien medioiden päivittämiseen? Miten edes muistan, missä kaikkialla minä / yritykseni on?

Jos kyse olisi vain minusta, kirjoittaisin silloin tällöin facebookiin ja päivittäisin tätä blogia. Mutta kun kyse on myös yrityksestä ja sitä kautta perheemme toimeentulosta, niin olen nyt vähän ymmällä, missä kaikkialla yrityksen pitäisi näkyä ja millä volyymillä? Tätä blogia en vie facebookiin enkä twitteriin, en ala tehdä youtube-videoita tänne, tämä on harrastus. Mutta entä kun kyse on yrityksestä?

Kuinka paljon aikaa on sopivasti netin käyttöön? Milloin on kyse addiktiosta? Tästä erittäin huonona esimerkkinä on se, kun olimme ennen joulua syömässä perheenä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli myös nelihenkinen perhe, lapset arviolta vähän nuorempi kuin meidän pojat. Koko ruokailun ajan perhe räpelsi kännyköitään, kukin omiaan. He eivät puhuneet toisilleen kuin muutaman hajanaisen sanan silloin tällöin. Minä olen tehnyt sen periaatepäätöksen etten käytä nettiä kännykkäni kautta. Vain kotoa läppäriltä ja tämä jo tietenkin luo raameja mun netinkäytölle. Mutta kotona netissä olo on mennyt välillä holtittomaksi. Ja mietin, kuinka holtittomaksi se menee, jos otan vielä enemmän medioita, joissa yritän olla jollain tavoin mukana. Nyt lomalla tämä on tietenkin ollut vielä helppoa, mutta kun työt alkavat taas pian ja aika netinkäyttöön vähenee taas paljon. En halua typistää yöuniani. En halua, että pojilla on sellainen mielikuva, että äiti priorisoi netissä olon verrattuna yhteiseen aikaan. Ruokaakin pitäisi tehdä. Kuten myös kotihommia.

Nyt huomaan, että netissä käyttämäni aika on pois esim. mun lukemisharrastukselta. En ehdi lukea kirjoja, kun surffaan netissä sivulta toiselle. Tosin kunhan ryhmäni taas käynnistyvät ja kuljen julkisilla paljon, käytän ne matka-ajat lukemiseen. Silloin en käytä nettiä.

Monesti mun netissä olo menee ihan haahuiluksi, päättömäksi kana -touhuksi. Seikkailen sivulta toiselle ja hetken päästä sama kierros lähtee taas alusta. Minusta tulee levoton. En pysty keskittymään yhteen asiaan pitkään, kun taas on jo seilattava toiselle sivulle. En yhtään ihmettele, jos liiallinen netinkäyttö tekee lapsista levottomia ja addiktoituneita, kun se meinaa tehdä sitä myös 40-vuotiaasta perheenäidistä.

Mikä on sopivasti? Kuinka paljon te käytätte päivässä aikaa blogiin, facebookiin, twitteriin ja muihin some-kanaviin? Onko aika mielestäsi liikaa vai sopivasti? Mistä otatte sen ajan? Mitä teet, kun huomaat, että nyt netinkäyttö menee liialliseksi? Mistä huomaat sen? Ja vielä: missä kaikkialla yrityksen pitäisi näkyä?