Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Nyt on tulossa vuosikatsauksen toinen osa, muistoja heinäkuusta joulukuuhun. Ekan osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Heinäkuu

Heinäkuussa olimme lomalla. Tänä vuonna emme lähteneet ulkomaille, lähinnä siksi, ettemme halunneet jättää kissaamme Misseä pitkäksi ajaksi hoitoon. Kävimme lomailemassa Mikkelissä ja sieltä käsin Jyväskylän seudulla.

Olimme paljon kotona, mutta juuri mitään emme jaksaneet tehdä, kun superhelle vei voimat. Kävin poikien kanssa Korkeasaaressa ja ystäväni kanssa Vallisaaressa. Kalenterista näen, että olen käynyt kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja kerran tunnevyöhyketerapiassa. Luin kesäloman aikana 11 kirjaa, lähinnä kevyttä hömppää. Osallistuin Elämäni värit - maalauskurssille ja se oli ihana kurssi.

Kuun lopussa kävin poikieni kanssa Mikkelissä. Sillä välin Misse oli päässyt mieheltä karkuun ja oli yön karkuteillä. Onneksi Misse palasi seuraavana aamuna kotiin, huoli ja hätä oli valtava (Misse on sisäkissa, jota ulkoilutetaan valjaissa).

Elokuu

Aloittelin töitä ohjaamalla joitain ryhmiä. Lähinnä istuin elokuussa tietokoneen ääressä ja ideoin uutta verkkovalmennusta ja aloin myös kirjoittaa sitä.

Pidin kirppispöytää lähellämme olevalla uudella lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä viikon verran. Osallistuin Lihaskalvot vapaaksi - työpajaan. Minusta otettiin valokuvia lähimetsässämme terapeuttisen valokuvaamisen hengessä.

Käväisin Tampereella yhden päivän verran "Älyä tunteet - ajattelun apukäsi" - koulutuksessa. Kuun lopussa osallistuin Piki - toimintamallin koulutukseen (kiusaamisen ehkäisemisen koulutus). Esikoisen kanssa kävin Kalevauvan konsertissa. Mies teki päivät töitä ja illat ja viikonloput remonttia ja minä hoidin arjen pyörittämisen lähes täysin yksin.

Syyskuu

 

Aloitin Skeematerapian (eli tunnelukkoterapian) opinnot. Näistä opinnoista minun on tarkoitus koostaa parikin omaa postausta. Lähellemme avattiin uusi joogasali ja ostin sinne kymmenen kerran kortin ja syksyn aikana kävin erityisesti yin-joogatunneilla. Aloitin myös Lavis-kuntotanssitunnit.

Osallistuin Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutukseen. Kävin Nosh-vaatekutsuilla. Mies oli edelleenkin pois arjestamme ja teki remonttia. Olen syyskuussa kirjoittanut vain yhden blogipostauksen ja siinä etsin arjen tasapainoa.

Lokakuu

 

Skeematerapian opinnot jatkuivat kahdella koulutuspäivällä. Kävin ystäväni kanssa katsomassa "Hölmö nuori sydän" - leffan. Syyslomalla kävin Mikkelissä poikien (ja Missen) kanssa. Kävimme katsomassa "Johnny English" - elokuvan ja itsekseni kävin katsomassa "Risto Reipas ja Nalle Puh" - elokuvan, joka oli suloinen muistutus siitä, että elämässä tarvitaan rentoutta ja joutilaisuutta.

Kävin kuuntelemassa "Vinkkejä yksinkertaisempaan elämään" - luennon. Osallistuin Kirjamessuille. Mies sai remontin valmiiksi, tosin hän oli lokakuussa työmatkalla ja oli sitten sen takia pois arjesta. Lokakuun ainoan blogipostauksen olen kirjoittanut Maailman eläinten päivänä.

Marraskuu

 

Marraskuun alussa osallistuin Anna Taipaileen "Löydä itsesi lempeästi" - minityöpajaan. Näin siellä sattumalta myös yhtä tuttavaani. Näin entistä työkaveriani lounastreffien merkeissä. Kävin Tampereella Zones of Regulation - menetelmä lapsen itsesäätelyn tukena - koulutuksessa.

Kävin itse Seinäjoella kouluttamassa "Myrskyn sydän - kuinka säädellä tunteita" - työpajan imetystukiäideille (ja heidän puolisojaan oli myös mukana). Se oli pitkä päivä, kun oli aikainen herätys ja pitkät junamatkat. Tein vauhdilla eteenpäin seuraavaa verkkovalmennustani, joka liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Oli skeematerapian opintojen toiseksi viimeinen koulutuspäivä. Marraskuussakin kirjoitin vain yhden blogipostauksen ja se oli kuulumispostaus.

Joulukuu 

 

Joulukuun alussa kävin Brain Relief - hoidossa ja se oli ihanaa. Siitä on tulossa oma postaus. Kävin myös tavallisella hierojalla ja vielä thaimaalaisessa hieronnassakin, joten itsestä ja omasta kehosta on tullut pidettyä huolta.

Kävin lounaalla mindfulness-ohjaajaystävieni kanssa. Poikien kanssa kävin Suomen suurimman sisähuvipuiston ennakkopäivässä ja siellä kuopus pääsi yhteiskuvaan Tuure Boeliuksen kanssa.

Joulua vietimme kotona ja äitini oli meillä pari päivää. Joulun jälkeen näin ystävääni ja kävimme katsomassa "Ihmisen osa" - leffan, josta pidin paljon. Mies lähti joulun jälkeen työmatkalle ja on nyt pari viikkoa ulkomailla.

Laitanpa vielä yhden nippelitiedon tältä vuodelta. Vuoden (ja samalla koko blogihistorian) luetuin blogipostaus on maaliskuussa kirjoittamani Tunnekasvatuksen tueksi 

Tervetuloa vuosi 2019! 

Arjen tasapainoa hakemassa

Blogissani on ollut hiljaista. Aika ja prioriteetit ovat olleet nyt muissa asioissa kuin tässä blogissa. Yritän palautella itseäni nyt blogin pariin. Lukeeko tätä enää kukaan?

Tuntui, että arki alkoi rytinällä elokuussa. Poikien koulu, omat ryhmät, kurssit ja luennot. Kodissamme on vielä pieni kaaos alkukesän remontin jäljiltä (koska emme heinäkuun helteillä jaksaneet laittaa kaikkia tavaroita paikoilleen ja nyt niitä ei ole ehditty laittaa). Mies teki remonttia omistamassaan kerrostaloasunnossa lähes kaksi kuukautta ja käytännössä oli kaikki illat ja viikonloput siellä ja minä hoidin itse koko arjen pyörittämisen.

Mieli meinaa mennä kaaokseen

Minulle tuli elokuussa vastaan kaikki ne työt, joita en jaksanut tai ehtinyt kesäkuussa tehdä. Ajattelin, että loman jälkeen olisin jaksavampi tekemään päätöksiä ja pohtimaan asioita. Olikin näin, mutta kun sitä tekemistä oli vaan niin paljon. Viime vuoden lopulla palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä ja hän olikin iso apu minulle. Nyt hän palasi takaisin omaan työhönsä (hän teki hoitovapaalla ollessaan töitä minulle) eikä aikaa jää enää assistentin hommiin. Olen siis taas yksin. En ole ehtinyt miettiä, mistä saisin uuden assistentin, joka olisi sekä näppärä että luotettava.

Muistettavaa on ollut paljon ja aivot ovat olleet välillä tosi tukossa. Olen käynyt noutamassa pakettia väärältä pakettiautomaailta ja ihmetellyt, kun koodi ei vaan toimi, vaikka kuinka naputan. Kunnes lopulta katsoin kännykkääni uudelleen ja totesin olevani väärän kaupan automaatilla. En ole ehtinyt varata Misselle rokotusaikaa, kun se on ollut koko ajan prioriteettilistan häntäpäässä. Yhden kiinnostavan kurssin myös missasin, kun en vaan ehtinyt tarkistaa, käykö ilta minulle. Ja sitten se kurssi oli jo ehtinyt täyttyä. Monia asioita olen hoitanut aivan viime tipassa.

Joogaa ja lavista

Arki on tuntunut täyteläiseltä, ja kaiken tämän keskellä olen nostanut oman hyvinvoinnin tärkeäksi asiaksi. Aloitin Lavis-kuntotanssitunnit pari viikkoa sitten ja ne tunnit ovat olleet sekä hauskoja että tehokkaita. Meidän lähellemme avattiin syyskuun alussa uusi joogasali ja sinne ostin kymmenen kerran kortin ja olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla yin-joogaa ja keho-mieli-tuntia. Huomenna menen kokeilemaan chi ball - tuntia ensimmäistä kertaa.

Olen käynyt säännöllisesti hierojalla ja tunnevyöhyketerapiassa. Olen myös ottanut itselleni uuden tiistaitavan ja olen käynyt nyt useana tiistaina aamupäivän ryhmien jälkeen kahvilassa nauttimassa suolaista piirakkaa. Korson Wanhalle Asemalle avattiin Cafe Unelma tämän kuun alussa ja myös samassa yhteydessä olevissa putiikeissa Oranssissa Oravassa ja Korson aseman puodissa käväisen viikoittain. Minulla on myös viritteillä yhteistyötä tuonne suuntaan eli ensi talvena ja keväänä minä kurssitan ja luennoin noissa tiloissa.

Syyskuun alussa aloitin skeematerapian eli tunnelukkoterapian opinnot. Teema on ihan äärettömän mielenkiintoinen! Tuntuu, että sen koulutuksen kautta saan puuttuvia palasia ammattiosaamiseeni. Tulevana keskiviikkona on koulutuksen toinen jakso.

Tarvitsen paljon rauhaa ja tilaa

Toiset jaksavat jatkuvaa hektistä arkea, minä en. Olen onnellinen, kun mies sai remontin valmiiksi ja on taas osana arkeamme. Olen onnellinen, kun minulla on töiden suhteen loppusyksy väljempi. Minä tarvitsen tosi paljon luppoaikaa. Aivoni menevät solmuun kiireen keskellä enkä pysty tuottamaan mitään luovaa ja uutta.

Minulla on blogini luonnoksissa useampi postaus ja nyt on taas tarkoitus palata tämänkin blogin ääreen vähän aktiivisemmin. Huomaan, että osa postauksista on jo mennyt vanhoiksi....ehkä en enää kirjoita niistä kirjoista, jotka luin heinäkuussa tai siitä kehonhuollon kurssista, jonka kävin elokuun alussa. Varsinkaan kun en ole yhtään ehtinyt sen kurssin oppeja arjessani ylläpitää.

Mitäs pidät tämän blogitekstin kuvista? Nämä kuvat otettiin elokuussa läheisessä metsässä. Kuvaajana toimi Kati Turunen / Halo of Life.

Mitä sinulle kuuluu? Onko sinun alkusyksysi ollut kiireinen? Mitkä ovat sinun "selviytymiskeinojasi" kiireisen arjen keskellä?

Jotain olen oppinut

Koko syyskuu oli työntäyteinen. Olen tästä puhunut myös ystäville ja yhteistyökumppaneille ja moni on kysynyt minulta: miten sinä jaksat tuollaista työmäärää. Olen jaksanut hyvin. Olen jaksanut hyvin, kun olen tiennyt, että nyt  on näin. Tämä on vaihe, joka kestää nyt muutaman viikon ja loppuvuosi on huomattavasti leppoisampi.

Samalla olen huomannut, että olen oppinut jotain arvokasta. Olen oppinut olemaan lempeä ja armollinen itselleni. Olen oppinut myös kiittämään itseäni työviikon jälkeen. Ostin itselleni kakun ja liljakimpun, kun lanseerasin onnistuneesti Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen. Olen hehkuttanut itselleni, omassa mielessäni, omia onnistumisia ja sitä, miten hyvin olen klaarannut tämän kaiken.

Olen oppinut myös asioiden priorisointia. Minulla on koko ajan tietokoneeni vieressä to do - lista ja sieltä poimin, mitä minäkin päivänä / viikkona on tehtävä. Olen osannut karsia pois ne asiat, jotka eivät ole kiireellisiä ja jotka voivat odottaa muutaman päivän. Olen osannut höllentää myös kotihommissa. Sinä viikkona, kun olin tehnyt töitä su-to, pe välissä vapaata ja lauantai taas töitä, en todellekaan sunnuntaina ryhtynyt viikkosiivoukseen ja kotihommiin, vaan luin Eppu Nuotion kirjan Myrkkykeiso. Olen myös jättänyt muutaman kokouksen väliin (esim. koulun vanhempainyhdistys). En ole superihminen, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Ja tämä on itselleni nyt ok. Aikaisemmin olisin soimannut itseäni hyvin monista asioista, nyt en enää. Aikaisemmin halusin olla superihminen, jolla on ääretön jaksaminen. Nyt tunnistan selkeämmin omat rajani ja osaan paremmin sanoa myös ei.

Sen verran nämä viikot kuitenkin opettivat, että en halua tällaista enää. Aion palkata yritykselleni assistentin hoitamaan kaikkea pientä sälää, jotta itse voin jatkossa keskittyä entistä enemmän kaikkeen oleelliseen. Ja myös omaan hyvinvointiini.

Minulla on nyt lukemisen alla Anna Taipaleen kirja Sydänjuttu, joka tuo ihanasti esille oman hyvinvoinnin ja itsemyötätunnon merkitystä. Nappaan kirjasta nämä kysymykset myös sinun pohdittavaksesi:

Kuinka puhuttelen itseäni

* silloin kun tapahtuu jotain kurjaa?
* silloin, kun tapahtuu jotain ihanaa?
* aamulle herättyäni?
* illalla viimeiseksi?
* kun olen mokannut?
* kun hengaan itseni kanssa?

 Leppoisaa viikonloppua!

Syyskuulumisia ja arvonnan voittaja

Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.

Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.

Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.

Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.

Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! 

Arki on alkanut

Misse "piirtää" Villipedon naamaria

Minulla yrittäjänä on hiljaista aikaa kesäkuun alkupuolelta elokuun loppupuolelle. Se on aikaa, jolloin ehdin kouluttautua lisää yrittäjyyteen, luoda uusia tuotteita yritykseeni ja tietenkin pitää heinäkuussa lomaa ja tehdä muutenkin lyhyempiä työpäiviä kesä- ja elokuussa.

Kuluneella viikolla arki on pyörähtänyt ihan täysillä käyntiin - olen ohjannut tunnetyöpajoja, aloittanut kaksi lasten tunnetaitoryhmää, kuusi vauva/taapero/nappulatemppuilun kausituntia ja luennoinut vauvojen uniasioista. Siinä sivussa olen valmistellut seuraavan verkkovalmennuksen lanseeraamista - itse verkkovalmennus on jo valmis ja ollut esilukijoilla luettavana.

Ihanat koristellut mokkapalat kodin ja koulun yhteistyöpäivän buffetissa - ja nämä eivät todellakaan ole minun tekemiäni

Lauantaina oli kaikissa Vantaan ala- ja yläkouluissa kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Olin alakoulumme yhteistyöpäivässä mukana, vanhempainyhdistyksen talkoolaisena tänäkin vuonna. Haikeana ajattelin, että tämä oli nyt viimeinen kodin ja koulun yhteistyöpäivä alakoululaisen vanhempana, kuopus kun on jo nyt kuudennella luokalla.

Kissanpentumme Misse on minulla "apulaisena" työjutuissa. Nytkin hän tomerana töröttää tulostimen päällä ja seuraa touhujani. Misse on jo niin iso osa meidän perhettämme, että en meinaa muistaa aikaa ennen häntä. Aamuisin hän kehrää ihan mahdottoman paljon, kun heräämme ja silitämme häntä. Sama on iltapäivisin, kun tulen pois töistä. Osaa hän osoittaa mieltäkin. Kun käytin häntä rokotuksessa pari viikkoa sitten, hän ei kehrännyt minulle koko päivänä. Samoin tapahtui sinä päivänä, kun olin ekaa kertaa koko päivän pois kotoa. Muille hän kehräsi, mutta ei minulle. Misse myös hyvin tietää, mistä ruuasta pitää ja mistä ei. Paha ruoka aiheuttaa lattian kuopsutusta eli hän peittää sitä kuten kakkaa.

Arki pyörii ja tuntuu, että välillä se pyörii niin lujaa, että on vaikea pysyä itse mukana siinä kaikessa. Eipä ole juurikaan ollut aikaa kaipaamilleni jooga- ja minduflnesshetkille - vaikka juuri niille olisi tärkeä olla aikaa silloin kun arki on hektistä.

Miten teillä on arki pyörähtänyt käyntiin? Joko teillä on sairastettu ekat syysflunssat, flunssa-aalto tuntuu nyt tainnuttavan ihmisiä petiin?

Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Havahduin alkuvuodesta huijarisyndroomaan. Sain isompia työkeikkoja luennoimaan ja pitämään kursseja. Toki olin iloinen näistä mahdollisuuksista, mutta samalla mieleeni heräsi tunne huijaamisesta. "Osaanko minä tämän asian? Mut on palkattu pitämään tämä kurssi, joten kurssin ostaja siis ajattelee, että mä osaan tän homman. Mutta entä jos kurssin aikana joku huomaakin, että mähän vaan huijaan. Esitän osaavani tän homman". Kun kirjoitin näistä kummallisista ajatuksistani erääseen suljettuun fb-ryhmään, siellä lähes kaikki tunnistivat itsessään saman ilmiön. Kyse on huijarisyndroomasta. Totesin, että tämä on asia, johon mun pitää perehtyä enemmän. Ilokseni sain arvostelukappaleeksi Tiina Ekmanin kirjan "Huijarisyndrooma - miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)".

Huijarisyndrooma on sellainen tapa ajatella, jossa ihminen ei usko, että on osaava ja pätevä. Ihminen ajattelee, että hän on täysin epäpätevä ja jotenkin vaan onnistuu huijaamaan muita uskomaan, että on hyvä. Huijarius on samaa juurta ja sukua kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko. Näiden kaikkien taustalla on epävarmuus itsestä, minuudestaan ja kelpaamisestaan sellaisena kuin on. Täytyy todeta, että tutulta kuulostaa. Perfektionismi, itsekriittisyys, epävarmuus itsestä.

Huijarisyndroomasta voi opetella eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia siedettävään yhteiseloon. Ensimmäinen ja tärkein askel on oivaltaa, että kyseessä on ajatustapa, ei aukoton totuus. Itsensä tunteminen ja kielteisten ajattelutapojen muuttaminen vie aikaa. Luultavasti huijarisyndrooma-ajattelumalli on omaksuttu jo omassa lapsuudessa. Omaa sisäistä puhettaan kannattaa kuunnella: haukutko ja soimaatko itseäsi jatkuvasti? Et puhu muillekaan niin, miksi siis itsellesi?

Itse pidin kirjassa siitä, että siinä oli tosi paljon erilaisia tapoja, joilla voi lähteä työstämään omaa huijarisyndroomaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi itsen äärelle pysähtyminen, omien toimintatapojen tarkastelu ja sen pohtiminen, millä tavalla ne palvelevat tällä hetkellä elämässä, oman arvokkaan elämän  miettiminen, myötätunto itseä ja toisia kohtaan ja kiitollisuuden harjoittaminen. Kirjassa on paljon hyviä harjoituksia, esim. kiitollisuuteen, hyväksynnän harjoitteluun ja ajattelun eriyttämiseen liittyen.

Mitä kuuluu minun huijarisyndroomalleni? Tunne huijariudesta pienenee koko ajan. Olen jo vuosien ajan käsitellyt omaa sisäistä puhettani itselleni lempeämpään suuntaan. Olen tunnistanut, että huijarisyndrooma juontaa juurensa lapsuudestani. Saamani hyvä palaute kursseista ja luennoista auttaa koko ajan enemmän uskomaan, että olen hyvä ja osaan tämän oikeasti. Joskus niin hetkinä, kun epäilen omaa ammattitaitoani, saatan kaivaa esille jostakin kurssista saamani hyvän palautteen. Tsemppaan itseäni omilla ajatuksillani. "Puhun" niiden ajatusten päälle, jotka alkavat epäillä omaa ammattitaitoani ja omaa itseäni. Yksi voimabiisini on ollut Mikko Harjun "Sinä riität", jonka sanat ei ihan osu omaan elämäntilanteeseen muuten, mutta kertosäkeistö on loistava. Minä riitän, olen kaunis, olen täydellinen näin.

Minua helpotti paljon myös se, kun kirjoitin asiasta sinne fb-ryhmään ja siellä moni muukin kertoi ajattelevansa samoin kuin minä. En ole ainut. Muutkin tuntevat näin. Jopa ne, jotka ovat nimekkäitä kouluttajia ja kirjoittavat kirjoja, myös heillä käy nämä huijariajatukset mielessä. Olen ylipäänsä huomannut sen, että kun asiasta puhuu ja sen nostaa esille, asia alkaa pienentyä ja normalisoitua omassa mielessä. Monesti myös hävettäville asioille käy näin. Olen nyt esim. ihan tietoisesti julkaissut sellaisia fb-päivityksiä, jotka ovat herättäneet minussa pientä häpeän tunnetta (mitähän nyt kaikki minusta ajattelee), mutta näin siedätän itseäni sille, että elämässä voi olla rosoisia puolia ja niistä voi myös kertoa muille. "Mitähän toisetkin/naapuritkin ajattelee" on ollut se toimintatapa, jonka olen oppinut ja kaikki vähänkin hävettävät asiat on pitänyt lakaista maton alle.

Huijarisyndrooma - kirjan lukeminen avasi minulle enemmän huijasiryndroomateemaa ja oivalsin, että olen ollut oikealla tiellä tehdessäni esim. mindfulness-, myötätunto- ja kiitollisuusharjoituksia.Erityisen paljon olen käyttänyt kirjassa olevaa ajatusta siitä, että huijariajatuksia voi kuunnella rauhassa ja rennossa olotilassa ja sanoa itselleen, ettei tilanteessa ole mitään vaarallista. "Tämä on huijariajattelua, se ei ole objektiivinen totuus".

Onko sinulla huijarisyndrooma? Mitä ajatuksia blogitekstini herätti sinussa?

ps. Seuraatko blogiani jo facebookissa?

Työn imu

Minulla on ollut viime aikoina paljon töitä. Paljon mielekkäitä töitä. Olen ollut onnekas. Olen saanut hyödyntää yrittäjyydessä kaikkea osaamistani. Olen kouluttanut Mindfulness lapsille - kursseja, ohjannut yhden neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin, luennoinut pienten lasten uniasioista ja tunnetaidoista. Olen ohjannut satuhierontatuokioita ja lasten liikunnallisia ryhmiä. Ja ohjasin myös viiden kerran Lasten Tunnetaitoryhmän.

Välillä on tuntunut, että nyt mennään aika äärirajoilla. Enempää en jaksaisi, mutta juuri nämä työt jaksan. Minulla on ollut valtava flow ja työn imu.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla  yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun kuuluu kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tärkeä osa työn imua on kokemus siitä, että työ on mielekästä. Tuntuu, että tänä keväänä olen löytänyt työn imun, sillä olen saanut tehdä sellaisia töitä, jotka koen hyvin mielekkääksi itselleni. Viime syksynä tein päätöksen, että lopetan iltatyöt liikuntaryhmien osalta. Ja tämä oli hyvä päätös. Kun kalenteriin tuli väljyyttä, sain heti uutta elämään. Sain yhteydenoton Ceestolta ja olen kouluttanut tänä keväänä Mindfulness lapsille - kursseja, jotka ovat ihan unelmatyötä itselleni. Kun uskalsin luopua jostakin, elämä toi heti uutta tilalle.

Pienen väsymyksen hetkillä olen tsempannut itseäni. Minä riitän. Olen hyvä. Olen ihana. Annan valoni loistaa. Toivon, että se, että nautin työstäni, välittyy myös ulospäin.

Minulla on vähenemässä ohjaustyöt todella radikaalisti ensi viikon jälkeen ja menen vähitellen kohti kesälomaa. Uusia projekteja on vireillä ja kunhan kalenteriin tulee väljyyttä, alan edistää niitä.

Eilen illalla ajattelin, että pidän nyt reteesti neljän päivän vapaan ja vasta maanantaina teen seuraavan kerran töitä. Mutta enpä sitten ihan malttanutkaan. Aamulla kirjoitin yritykseni blogiin kolme blogitekstiä valmiiksi odottamaan julkaisemista. Mutta en soimaa itseäni siitä, etten malttanutkaan pitää täyttä vapaapäivää. On ihanaa, kun saa tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, mitkä osaa hyvin ja mitkä kokee mielekkääksi!

(kuvissa on Papellian kortteja, jotka ostin pari viikkoa sitten myyjäisistä)

Unelmahommissa

Oletko sinä unelmahommissasi? Mitä kuuluu unelmatyöhösi? Minä olen viimeisenä kolmena vuonna miettinyt paljon unelmatyötäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani kolmisen vuotta sitten. Tein ihan mielekästä työtä, mutta minulla ei ollut siinä työssä enää mahdollisuutta olla osittaisella hoitovapaalla ja tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tiesin, etten jaksaisi tehdä sitä työtä täyttä työaikaa. Tai ehkä olisin jaksanut, mutta perhe ja muu elämä olisi kärsinyt paljon. Lisäksi minulla oli sellaista ammattitaitoa, jota en pystynyt hyödyntämään siinä työssäni. Mietin, mikä olisi se monialatyöpaikka, jossa voisin hyödyntää kaikkea ammattitaitoani. Totesin, ettei sellaista työpaikkaa ole. Oli siis luotava työ itse. Perustettava yritys. Se oli iso hyppäys tuntemattomaan.

Luin Hanne Valtarin ja Satu Rämön inspiroivan kirjan "Unelmahommissa". Kirja antaa vinkkejä miten voi suunnitella uran tai työpäivän niin että pääsee poimimaan rusinat työelämän pullasta. Satu ja Hanne kertovat, miten he tekivät loikan unelmatöihin ja miten se voi onnistua muiltakin. Kirja on kirjoitettu avoimesti ja hauskasti. Kirjassa käydään läpi niin unelmaduunin arkea, onnistumisen tunteita kuin vaikeita hetkiäkin. Kirjassa käsitellään myös uupumusta ja sitä, kun unelmatyötä onkin liikaa. Miten ruuhkavuosista voi selvitä hengissä? Kirjassa on haastateltu eri alojen ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tehdä itselleen oman unelmatyön. Pidin kirjassa siitä, että siinä on avattu myös bloggaamista ammattina. Mitä ammattibloggaamiseen kuuluu? Mistä tulonlähteet muodostuvat? Kirjassa oli tosi hyviä ajatuksia oman työn hinnoitteluun. Tosi harvoin hinnoittelua ja raha-asioita avataan kuten tässä kirjassa on avattu. Monesti hinnoittelu on täysin hyshys-asiaa, josta ei puhuta julkisesti.

Itse pidin kirjassa siitä ajatuksesta, että unelmatyö voi koostua eri palasista. Monilla yrittäjäteemaisilla kursseilla korostetaan tosi paljon sitä, että panosta yhteen osaamiseesi. Rajaa, rajaa ja rajaa. Minulla on kolme vahvaa osaamisen osa-aluetta ja tykkään siitä, että työssäni voin tehdä sitä kaikkea. Kirjan luettuani tuli olo, että voin  ylpeänä tehdä sitä kaikkea eikä minun tarvitse miettiä rajaamista, jos itse koen tekeväni kaikkea tasapainoisesti.

Kirjassa lause "ei ole häviö aloittaa aiottuja tylsemmistä hommista" kolahti. Näin olen itsekin tehnyt. Jotta olen saanut rahaa, jolla olen saanut maksettua kalliita koulutuksiani ja myös itselleni palkkaa. Ja nyt kun se unelmatyö alkaa myös kantaa, olen voinut koko ajan vähentää sellaisten hommien tekemistä, jotka ovat ihan mieluisia minulle, mutta eivät sitä suurinta unelmaani.

Unelmoi, inspiroidu, rohkaistu, verkostoidu. Äläkä vain unelmoi, vaan ala ottaa myös konkreetteja askelia unelmiesi eteen. Kirja ei ole mikään tähtipölyopas, vaan tuo paljon myös arkirealismia esille. Pidin kirjasta, suosittelut!

Viikon hyvät ja huonot

Takana on oman olon kannalta niin huono viikko, että olen onnellinen, että tämä viikko alkaa olla ohi ja uusi viikko on vaihtumassa. Tämä olisi ollut täysin surkea viikko ellei työasioiden tiimoilta olisi sattunut niin positiivisia ja ihania asioita.

Kaiken piti olla ok tälle viikolle. Takana hiihtoloma ja tämän viikon aikana tavallista vähemmän töitä. Oli sovittuna lounastreffit ystävän kanssa, muksuoppi-kurssin aloitus. Kummitytön synttärit ja uudistetun Ipanaisen avajaiset. Maanantai ja tiistai meni normaalisti. Keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon. Päässäni oli tyhjä olo, tuntui ettei ajatuskaan liiku. Näin kaveria Helsingissä, sain suunniteltua tunnetaitoryhmääni. Illalla olin "Muksuoppia vanhemmille ja kasvattajille" - kurssilla ja sen aikana oloni muuttui koko ajan huonommaksi. Bussimatka kotiin oli kamala. Päätä alkoi särkeä kunnolla. Tiesin jo, mistä on kyse. Pms. Pms, joka taas tällä kertaa on normaalia rajumpi. Pms, joka invalidisoi elämäni muutamaksi päiväksi.

Lounaalla ystävän kanssa Kampin Sandrossa

Torstaiaamuun heräsin klo 5.15. En saanut nukuttua pidempään päänsärystä johtuen. Kello olisi herättänyt seitsemältä. Jaksoin tehdä päivän työt ihan hyvin, mutta iltapäivä ja ilta meni lähes ohi vain maaten sängyssä paikallaan. Haaveilin, että olisi joku assari, jolle voisin jakaa työhommiani tällaisina hetkinä tai kotiapulainen, joka kävisi ruokakaupassa ja tekisi ruuat. Yleensä minulla on perjantait vapaita, mutta tällä viikolla minulla oli poikkeuksellisesti töitä. Taas jaksoin kaksi ryhmää ihan hyvin, mutta siihen voimat jäivätkin. Päivällä alkoi mennä myös kylmät väreet pitkin kehoa ja oli tehtävä päätös. En mene illan tanssitunnille, siirrän seuraavan päivän Ipanaisella olevan uniluennon viikon päähän ja menen kummitytön synttäreille toisena ajankohtana. Vielä eilinen oli aivan toipilas-päivä. Nyt vihdoin tunnen oloni normaaliksi. Onneksi en tainnut saada flunssaa ja lepo auttoi.

Vaikka oma olo oli aika monta päivää surkea ja moni asia seisoi, kun en jaksanut tehdä iltapäivisin ja iltaisin mitään, silti viikkoon kuului muutama ihan älyttömän iloinen asia. Sain tarjouspyynnön tunnetaitoluentoon eräästä päiväkodista. Tarjoukseni meni läpi ja maaliskuun lopulla pääse luennoimaan vanhempainiltaan tunnetaidoista. Laitoin perjantaina iltapäivällä myyntiin ensimmäisen Lasten Tunnetaitoryhmäni ja se ryhmä on ollut todella suosittu, siinä on enää yksi paikka vapaana. Huikeeta! Nämä tunnetaitoryhmät ovat juuri sitä, jota haluan tehdä jatkossa enemmän ja tämän ryhmän nopea täyttyminen antaa viitettä siihen, että ryhmille on kysyntää. Näyttää, että lisäryhmille olisi tarvetta, mutta en tiedä, kuinka täyteen uskallan buukata loppukevään kalenterini etten uuvu. Viimeistään ensi syksynä käynnistyy sitten enemmän tunnetaitoryhmiä. Perjantain satuhierontatunnit Taidetalo Toteemissa olivat myös suositut ja saan sinne ensi syksylle kolmen kerran kurssit.

Tänään olen lukenut Liane Moriartyn uutta kirjaa "Tavalliset pikku pihajuhlat". Olen pitänyt paljon Moriartyn kirjoista. Tämän kirjan kohdalla meinasi käydä pieni "uupuminen" kirjan pituuteen. Tuntui, että tarina meinasi väljähtyä keskivaiheilla ja eteni liian hitaasti. Kun pääsin siitä ohi, kirja eteni taas vauhdilla kohti loppua. "Tavalliset pikku pihajuhlat" on tuttua Moriartya, tarina rakentuu pikku hiljaa kirjan edetessä. Tämänkin kirjan jälkeen suosikkinani hänen teoksistaan pysyy "Mustat valkeat valheet", joka on ensimmäinen kirja, jonka Moriartylta luin.

Olen saanut ihania kirjoja arvostelukappaleiksi. Toivon, että tulevat viikot ovat normaaleja ja jaksan paneutua taas myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Onneksi joka kuukausi ei ole näin kamalia pms-oireita. Viimeksi näin kamalaa oli varmaan puolisen vuotta sitten.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

Mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina?

Minulla on takana pitkä tauko ohjaustyössä. Minun työni painottuu luentoihin, ryhmänohjaamisiin, kursseihin ja kotikäynteihin. Tämän tyyppiselle työlle ei ole kysyntää vaikkapa joulun aikaan eikä myöskään ihan keskikesällä. Tiedän, että monella muullakin yrittäjällä on työssään hiljaisempia kausia, kun asiakastyötä ei ole tai se on aika vähäistä. Mitä yrittäjä tekee silloin?

Joulutauon aloittelin sillä, että tein ensin kaikki pienet rästihommat valmiiksi ja opettelin käyttämään esim. Lateria, jolla pystyy ajastamaan instagram-postauksia (ja jolla pystyy myös kirjoittamaan postaustekstit läppärillä). Osallistuin videoviestinnän koulutukseen, jossa opin käyttämään esim. Magistoa ja WeVideo-ohjelmaa. Sitten pidin loman. Lomalla tuli kuitenkin aika nopeasti fiilis, että voisin pienissä määrin alkaa tehdä hommia. Olen käynyt läpi englanninkielistä verkkovalmennusta markkinoinnista ja myyntitunneleista, olen kuunnellut webinaareja tavoitteiden luomisesta ja tehokkaista työskentelytavoista, olen aloittanut Myönteisiä keinoja kasvatukseen (kurssin työnimi) - verkkovalmennuksen tekemistä.

Kuluneella viikolla osallistuin kahteen koulutusiltaan. Tiistaina olin opettelemassa Canva-työkalun käyttöä ja torstaina olin koulutuksessa "Parempia kuvia kännykkäkameralla". Eli olen ottanut ohjaustaukoni aikana haltuuni sekä uusia teknisiä taitoja että uudenlaisia ajattelutapoja työskentelytottumuksiin liittyen. Olen opiskellut ja alkanut luoda uutta.

Moni muukin yrittäjä käyttää hiljaiset kaudet sekä yrittäjyyteen liittyvien taitojen opetteluun että uusien palveluiden / tuotteiden luomiseen ja myös siihen, että kirjoittaa esim. blogipostauksia ja ajastettuja fb-julkaisuja valmiiksi.

Minusta on ollut ihanaa, kun on mahdollisuus käyttää kokonaisia päiviä työn kehittämiseen ja uusien asioiden opetteluun. Edellisessä työssäni tämä ei ollut mitenkään mahdollista. Toki nämä tauot ovat yrittäjälle myös taloudellisesti hiljaista aikaa. Rehellisyyden nimissä tuntuisi kivalta saada myös rahaa siitä, että tekee töitä monta tuntia päivässä. Täytyy vaan lujasti uskoa siihen, että tämä aherrus palkitaan myöhemmin.

Olen myös lukenut mielenkiintoisia kirjoja, kuten kirjan "Stressivapaa yrittäjä". Luultavasti teen sen kirjan ajatuksista ihan oman postauksen.

Onko sinulla työssäsi hiljaisempia kausia? Mitä teet silloin?

Yö kuin vauvaperheessä ja arvonnan voittaja

Vihdoinkin perjantai. Tällä viikolla on ollut paljon töitä ja koska olemme saaneet täällä pääkaupunkiseudulla lunta runsain mitoin, työmatkoihin on kulunut aikaa paljon. Nyt on muutama vapaapäivä edessä ja tätä olen odottanut. Eilen illalla mennessäni nukkumaan ajattelin, että vihdoinkin on edessä vapaapäivä ja voin nukkua pitkään ja hyvin. Ja mitä tapahtuikaan? Miehellä on korvatulehdus (johon hänellä on kyllä jo lääkitys päällä, mutta räkätauti näyttää olevan lisänä) ja hän heräili yöllä parin tunnin välein. Ei hän sentään huutanut eikä häntä tarvinnut kanniskella kuten vauvaa, mutta heräsi kieppumaan, yskimään, niistämään nenää ja parin tunnin päästä taas sama uudelleen. Ja minä tietenkin heräsin joka kerta. Meinasin lähettää hänet jo takkahuoneeseen köhimään ja nukkumaan itsekseen, mutta annoin sitten kuitenkin kipeän reppanan nukkua vieressäni. Itsehän en sinne takkahuoneeseen mene nukkumaan, sen verran kova vierassohvamme on. Kivisohvaksikin sitä kutsutaan. Tosin äitini (joka lienee meidän ainut yövieraamme) tykkää siinä kyllä nukkua, onneksi.

Eilen loppui koulukiusaamisesta kertovan Norsu nimeltä Roby - kirjan arvonta ja arvonnan voitti Minna M. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin laitan kirjan tulemaan postin matkassa. Jotenkin minulla on muistikuva, että olen postittanut sinulle jotain aikaisemminkin.

Mainittakoon vielä, että minulla on uusi kännykkä ja sen myötä parempi kännykkäkamera ja tulin liittyneeksi Instagrammiin yritykseni tiimoilta. Instagrammista löytyy mun elämäni eka selfie, jonka otin eilen junassa. Kukkahattutäti on matkalla töistä kotiin.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Minä olen lähdössä lenkille, täällä Vantaalla paistaa nyt aurinko.

Monta rautaa tulessa

Eilen illalla mietin, miten minulla on näin uupunut olo enkä ole oikeastaan mitään tehnyt viikon aikana. Sitten kun aloin tarkemmin miettiä, löysin kyllä syyn väsymykselle ja aika montakin asiaa, joita olen tehnyt viikon aikana.

Olin viime viikonlopun Mikkelissä kurssilla ja palasin sieltä kotiin sunnuntaina illalla aika myöhään. Maanantaiaamu tuntuikin vähän kaaokselta. Kirjoitin facebookiin tällaisen päivityksen:  "Tämä viikko alkoi vähän tukkoisesti. Tulin eilen illalla myöhään kotiin Mikkelistä, jossa olin "Itsemyötätunnon perusteet" - kurssilla. Mielessäni kävi, että kuopuksella on koulukuvaus, esikoisella liikuntaa ja jotain oli wilmaan tullut kuopuksen valinnaiskurssistakin. Aamulla esikoinen ihmettelee, mitä hänellä on liikunnassa. Kurkistus wilmaan: ulkoliikkaa, tapaaminen pallosalin ulko-oven edessä. Esikoinen kysyy: missä se on? Ei aavistustakaan. Niin, kuopuksellakin on lukkarin mukaan liikuntaa. Onko sitä tänään? Ei kait, kun on se koulukuvaus. Ne kuvausvaatteet. Kokeile näitä farkkuja. Nää kinnaa. Kokeile näitä. Ne on lyhyet. Kokeile vielä näitä. Nääkin on pienet. Tuota, käydääs hakemassa pyykkikorista viime viikkoiset farkut, ne oli sopivat ja ei kait ne liian likaiset ole. Mitäs siitä valinnaiskurssista siellä wilmassa olikaan? Piti olla eväät mukana, kun on pitkä päivä. Laitetaas sämpylät. Pitikö kirjoja päällystää, oliko tiedotteita allekirjoitettavaksi? Ja mitäs mun pitikään ottaa mukaan niille taapero- ja vauvasirkuskursseille ja vauvahierontakursseille, joita olin lähdössä vetämään? Onks muilla koskaan tällaista vai takkuaako arjen aloitus vain meillä?"

 
Olen istunut lähes koko viikon tietokoneen ääressä. Maanantaina palautin melkein 50 sivuisen päättötyön Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihin. Muina päivinä olen kirjoitellut materiaaleja tuleviin verkkovalmennuksiini ja näistä valmennuksista ensimmäisen aion lanseerata pian, toivottavasti jo tulevan viikon aikana. Olen tehnyt mindfulness-äänitteitä ja valmistellut alkavia lasten liikuntaryhmiäni. Olen ollut paikallisen MLL:n kokouksessa (kuulun halitukseen) ja käynyt myös hierojalla. Perjantaina luennoin uniasioista. 

Eli aika monta rautaa minulla on ollut tulessa, vaikka oma mieli alkoi vähätellä, että "Mitä sä nyt muka oot tehnyt? Et oikeastaan mitään". Arvostus tehtyä työtä kohtaan meinasi hävitä, kun mitään tulosta ei ole vielä syntynyt. Olen tehnyt paljon työtä, joka ei näy tällä hetkellä missään, mutta on valmistelevaa tulevaa varten. Tälle tuotekehittelylle olen kaivannut aikaa ja nyt olen sitä saanut.

Koska minun työni on ohjaamista, luennoimista ja ihmisten tapaamista, en ole tottunut istumaan kahdeksaa tuntia tietokoneen ääressä. Se on aika uuvuttavaa. Siksi olin eilen väsynyt. Eilisen illan vietinkin sohvalla maaten ja telkkaria katsellen. Katsoin Netflixistä paljon puhutun dokumentin "Tony Robbins - I am not your guru" ja sen jälkeen katsoimme esikoisen kanssa vielä "Meidän perheen tähdet" - ohjelman. 

Tänään olin poikien kanssa katsomassa Shrek-musikaalin, tästä kirjoitan vielä oman postauksen. Sillä aikaa kun minä olin lasten kanssa musikaalissa, mies oli tehnyt ensimmäisen version verkkovalmennukseni sivupohjasta. En ole paljoakaan kertonut miehestäni blogissani, mutta kerrottakoon sen verran, että hän on ohjelmoija. Ja tästä on ollut suuri hyöty minulle yrittäjänä.

Tänään tein syksyn ensimmäisen kerran vispipuuroa marja-aroniasta, johon ihastuin viime syksynä. Omenoita saamme tänä vuonna taas aikamoiset määrät ja mies varasi tiistaille ajan mehuasemalle. Mehu omista omenista on huippuhyvää.

Ensi viikolla minulla alkaa kausiryhmät, joita ohjaan Vipeltävässä Siilissä. Luennoin keskiviikkona teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Ja ensi viikoloppuna valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Ja toivon, että saan ensimmäisen verkkovalmennukseni siihen pisteeseen, että pääsen kertomaan siitä myös teille, ihanat blogini lukijat.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Arjen alkamista odotellessa

Meillä on eletty nyt puoliarkea pari viikkoa. Minä ja mies olemme aloitelleet töitä ja pojat ovat olleet vielä lomalla. Tuntuu, että monissa muissa kaupungeissa koulut ovat jo alkaneet, meillä Vantaalla koulut alkavat viimeisimpien joukossa eli ensi viikon tiistaina. Varsinkin tämä viikko on ollut lapsilla vähän nihkeä. Kuopuksella on ollut paljon kavereita pitkin kesää, mutta tällä viikolla hän on ollut pääasiassa kotona ja välillä aika pitkästynyt. Esikoinen on lukenut Nälkäpeli-sarjaa. Tänä kesänä hankittu jättitramppa on ollut kovassa käytössä päivisin.

Minulla on ollut aika hyvä työdraivi eli olen tehnyt paljon asioita eteenpäin. Harmittavaa on ollut se, että poikien kotona ollessa ajatukseni keskeytyvät vähän väliä. Ja ruokaa pitää laittaa kesken työpäivän (harvoin olen tehnyt sitä edellisenä iltana valmiiksi eikä meille myöskään kovinkaan usein jää ruokaa edelliseltä kerralta). Olen kirjoittanut Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön lähes valmiiksi. Olen tehnyt materiaaleja ja mindflness-äänitteitä kahta ekaa verkkokurssiani varten (Juhuu! Uskaltanen nyt ilmoittaa, että julkaisen syksyn aikana ainakin kaksi verkkokurssia liittyen vanhemmuuteen).

Olen käynyt hierojalla kolme kertaa. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kehoni oli. Ensimmäinen kerta oli lähes tuskainen. Nyt niska-hartiaseutuni on jo paljon paremmassa kunnossa, mutta olen varannut vielä useita aikoja syksyn varrelle, jotta saan itseni ja hartiani kuntoon. Minulle on tärkeää, että hieronnat on varattu pitkälle ja ne on kalenterissa, sillä tosi helposti minulle käy niin, että ajan varaaminen vain siirtyy ja siirtyy ja lopulta ehdin täysin jumiin ja niska-hartiasäryn kouriin ennen kuin varaan aikaa. Tuntuu, että samalla kun jumit kehosta ovat lähteneet purkautumaan, myös mieleen on tullut vapautta. Kampaajallakin kävin ja jo oli aikakin, hiukset olivat aivan ylipitkät ja kulahtaneet.

Kuluneen viikon aikana sain postin matkassa Kosketuksessa elämään - voimalausekortit. Nämä ovat osa satuhierontaohjaajakoulutukseni materiaalia. Nostin korttien joukosta tämän viikonlopun teemakortiksi: Annan aikaa itselleni. Anna sinäkin. Mukavaa viikonloppua!

Tere!

Minä Vembu-Tembumaassa

Tere hommikust! Kotiuduttiin eilen illalla viiden päivän reissulta Virosta. Kävimme Haapsalussa ja Tallinnassa (ja sen liepeillä). Säät suosivat eli lämpöä oli + 21-23 astetta, paitsi sunnuntaina Haapsalussa oli + 28 ja se oli minulle liikaa. Seurauksena oli huonosti nukuttu yö kuumuudesta johtuen ja huonoista yöunista seurannut päänsärky, joka lähes pilasi maanantaipäiväni Haapsalussa. Piispanlinnassa käytiin silti ja piipahdin myös Ilonin Ihmeidenmaassa.

Matkaraporttia on tulossa lähipäivinä, kunhan ehdin käydä läpi sadat valokuvat, purkaa reput, pestä pyykit ja hoitaa kaikki muut asiat kuntoon. Työasioitakin pitää tänään vähän hoitaa, vaikka lomalla virallisesti olenkin.

Pojat Haapsalussa "hotellin" trampalla

Menossa Atlantis H2O Aquaparkiin, joka oli kiva kohde. Suosittelut!

Vilkaisin Virossa joka päivä meilit ja facebookin läpi, mutta blogeja en ole lukenut nyt viiteen päivään. Pitää siis tänään päivittää myös "tuttujen" kuulumiset läpi. Minulla ei ole tapana julistella somessa ja blogissa, että nyt olemme reissussa, kotimme on tyhjänä. Tarkoitus oli ajastaa blogiin yksi postaus matkamme ajalle, mutta se jäi tekemättä.

Haapsalun Piispanlinna

Nyt vastailen meileihin, tulostan kirjanpitoon Holvista ja yrityksen tililtä raportteja ja lähden paikalliseen keskukseen hoitamaan asioita. Ehkä sinne uskaltaa tänään jo mennä, kun eilen puukon kanssa riehunut henkilö on saatu yöllä kiinni.

Matkaraporttia tulossa pian! Mukavaa perjantaita!

Kaksi vuotta sitten

Kaksi vuotta sitten oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä. Olin jo tammikuussa tehnyt päätöksen, että irtisanoudun keväällä ja irtisanomisen tein lopulta toukokuun alussa. Työsuhde minulla oli vielä heinäkuun loppuun asti eli pidin kaikki lomat pois kesällä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla oli edessä tosi pitkä kesäloma ja nautin siitä ajatuksesta.

Kaksi vuotta sitten olin toisaalta aika väsynyt, toisaalta täynnä toivoa. Toivoa ja iloa uudesta. Samalla pelotti. Pelotti, miten mun käy. Pelotti, saanko rahaa mistään. Pelotti, miten yritystoiminta lähtee käyntiin. Entä jos tästä ei tulekaan mitään.

Nyt huomaan olleeni aika naiivi tuolloin pari vuotta sitten. Oletin, että yritystoiminta lähtee paljon nopeammin käyntiin. Ihan suht hyvin   yritystoiminta kyllä käynnistyi, mutta oletin kaiken olevan paljon helpompaa ja nopeampaa. Alussa painin isosti markkinoinnin haasteiden kanssa. Tunnettuuden saaminen vie aikaa. Tämä lienee tuttua monille yrittäjille.

Kaksi vuotta sitten lähdin iltapäivällä töistä keltainen mariskooli ja muumimuki laukussa. Sain ne läksiäislahjaksi kahdelta eri työyhteisöltäni. Mietin, mitä on elää ilman työyhteisöä. Se on mennyt yllättävän hyvin. Entisiin työkavereihin pidän jonkin verran yhteyttä ja parin ex-työkaverin kanssa näemme säännöllisesti. Yrittäjyyden myötä olen saanut uusia tuttuja ja nämä verkostot ovat itselleni tärkeitä. Päivittäisiä työkavereita minulla ei ole. Osa yrittäjistä kokee tämän todella rankkana ja palaa palkkatyöhön sen takia, että kaipaavat niin paljon työyhteisöä rinnalleen. Minä olen taas nauttinut siitä, että saan tehdä itse päätöksiä eikä tarvitse kysyä keneltäkään lupaa ideoiden toteuttamiseen.

Olen kasvanut ihmisenä paljon näiden kahden vuoden aikana. Yrittäjyys on myös hyvin henkinen koulu. Siinä oppii paljon itsestään ja myös omista ei-niin-vahvoista-puolistaan. Yrittäjänä olen usein joutunut menemään myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen saanut käydä läpi hyvin laajaa tunneskaalaa täydellisestä epätoivosta iloon ja flow-tilaan. Olen myös tutustunut hyvin vahvasti jaksamiseni rajoihin. Nämä jaksamisen rajat kyllä tulivat tutuksi jo palkkatyössäkin, sen verran kiireistä edellinen työni oli.

Välillä on ollut kuukausia, etten ole juurikaan voinut palkkaa nostaa. Näin oli erityisesti ensimmäisen vuoden aikana. Helppoa ei ole aina ollut, mutta yhtään en kadu sitä, että kaksi vuotta sitten tälle tielle lähdin. Mutta ei yrittäjyys kyllä heikkohermoisille ole.

Onneksi on tämä blogi. Nyt voin palata kirjoittamiini muistoihin kahden vuoden taakse. Kirjoitin Haikeutta - tekstin pari päivää viimeisen työpäiväni jälkeen. Ja siitä päivän päästä tämä Loma - postauksen. Myös yrittäjyyden alkuvaiheisiin on ollut kiva palata lukemalla vanhoja tekstejä. Kun luen noita alkuajan tekstejä tulee väkisinkin mieleen, että vähänpä tiesin. Luottamus oli kova ja se varmaan auttoi myös jaksamaan vaikeiden aikojen läpi.

Samalla kiitän teitä blogini lukijat. Teidän kommentit ja tsempit ovat tukeneet ihan mielettömästi minua tämän kahden vuoden aikana. Kiitoskiitoskiitos!

Kevään lumoa ja arvonnan voittajat + alekoodi

Nyt on lämpöä, aurinkoa ja lumoa puutarhassa. Omenapuut ovat tänä keväänä maagisen kauniita. Niin tupaten täynnä valkoisia kukkia. En muista, että meillä olisi koskaan aiemmin ollut näin runsasta omenapuiden kukintaa.

Olen vähitellen aloitellut kesäkukkien istuttamisen. Vähitellen, sillä roudaan kukat fillarilla lähipuutarhalta enkä saa kovin montaa kukkaa kerralla tulemaan. Vähitellen myös siksi, että lähipuutarhalla ei vielä ole aivan niiden kaikkien kukkien taimia, jotka minä olen todennut sopivaksi omalle pihallemme. Meillä on todella kuuma takapiha kesähelteillä ja on valittava kukkia, jotka kestävät kuumuutta ja myös kuivumista. Kesällä ollaan välillä useampi päivä poissa kotoa reissussa ja näin kukkina ei voi olla sellaisia, jotka vaativat jatkuvaa kastelua.

Rakastan kevättä, rakastan omaa pihaa. Tällä hetkellä tykkään erityisen paljon siitä, että työni ovat koko ajan vähenneet ja minulla on päiviä, jolloin ohjaan ehkä vain 1-2 ryhmää ja lopun päivää olen vapaalla. Huomenna minulla on täysin vapaapäivä. Mitä luksusta! On ihan mahtavaa saada tehdä iltapäivät pihahommia tai istua lukemassa omalla pihalla. Nämä ovat niitä yrittäjyyden parhaita puolia. Saa laskeutua pikkuhiljaa kohti kesälomaa. Toki en saa rahaa tällaisista päivistä niin paljoa, mutta en mitenkään voi laskea rahassa sen arvoa, että saan aikaa itselleni ja perheelleni ja omalle hyvinvoinnille.

Väpä Sorsa -  kirjan ja korttien arvonta loppui eilen illalla. Onnettarena toimi taas perheemme esikoinen. Kirjan voittaja on  Minttu-Maaria ja korttien voittaja on Siinatar. Laitatteko meilillä osoitetietonne minulle (heli (at) kasvuntaika.fi), niin laitan arvontavoitot tulemaan.

Kaikille niille tiedoksi, joita kiinnostaa Väpä Sorsa - kirjan hankkiminen:
Ennakkoluuloja ja syrjintää käsittelevä lastenkirja Väpä Sorsa nyt kevätalessa -50%! Tarjous on voimassa toukokuun ajan Mini Kustannuksen verkkokaupassa. Alekoodi 052016.

Täytyy se vielä laittaa, että edellinen blogitekstini havainnollisti minulle otsikoinnin merkitystä. Tekstiä on käyty lukemassa ihan huimat määrät.

Ihania loppukevään päiviä kaikille!