lauantai 24. marraskuuta 2018

Kuulumisia


Kuulumispostaus. Tämä blogi on nyt ollut hiljainen. Huomaan, että aina kun luon jotain uutta, tämä blogi hiljenee silloin lähes täysin. Olen tehnyt tänä syksynä uutta verkkovalmennusta ja ajatuskapasiteetti on ollut niin paljon siinä kiinni, että tämä blogi on jäänyt sivuun.

Mietin, onko kiire ollut syynä siihen, etten ole tänne kirjoittanut. Ei oikeastaan, sillä aikani on kyllä riittänyt moneen asiaan. Kyse on ollut siitä, ettei tämä blogi ole prioriteettilistallani ykkösenä ja tämä on helpompi jättää päivittämättä kuin vaikkapa yritykseni somekanavat.

Eletään marraskuun loppupuolta. Tämä syksy on ollut täyteläinen. On ollut töitä, uuden verkkovalmennuksen tekemistä, omia harrastuksia, koulutuksia ja normaalin kotiarjen pyörittämistä. Viikot ovat tuntuneet pyörivän kovaa vauhtia eteenpäin. Tänä viikonloppuna aion tehdä kunnon siivouksen ja laittaa joulukoristeita esille.


Töiden tiimoilta on ollut ryhmiä, luentoja, yksilötapaamisia, verkkovalmennusten ja kurssien markkinointia ja uuden verkkovalmennuksen tekemistä. Vuosi sitten kun Mindfulness lapsille - verkkovalmennus valmistui, vannoin etten vähään aikaan tee yhtään uutta verkkovalmennusta. Nyt taas teen. Uusin verkkovalmennukseni liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen ja sen lanseeraan ensi vuoden puolella.

Olen tänä syksynä opiskellut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opintoja ja ne ovat olleet valtavan mielenkiintoiset. Olen oppinut sekä itsestäni että saanut taas syventävää näkemystä myös työhöni. Luulen, että kirjoitan noista opinnoista ihan oman blogipostauksen.

Olen käynyt syksyn aikana useamman lyhytkurssin, joilla olen vahvistanut ammattitaitoani. Olen osallistunut esim. Ajattelun apukäsi - älyä tunteet, Zones of Regulation, Piki - toimintamalli ja Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutuspäiviin. Kaikista on jäänyt jotain uutta mieleen ja myös kursseilleni ja verkkovalmennuksiini. Olin marraskuun alussa mukana Anna Taipaleen "Löydä itsesi lempeästi" - työpajassa ja sen työpajan tuomista ajatuksista olisi myös kiva kirjoitella tännekin blogiin.



Meidän lähikirjastomme suljetaan viikon päästä remontin takia kolmeksi kuukaudeksi. Kirjastosta on nyt saanut lainaan kirjoja (jopa pikalainoja) niin, että eräpäivä on vasta helmikuun lopulla. Olenkin nyt napannut paljon kiinnostavia kirjoja luettavaksi. On sitten joululomalle luettavaa.

Olen pyrkinyt käymään n. kaksi kertaa viikossa jumpassa / joogassa. Perjantai-iltaisin olen käynyt lavis-kuntotanssitunnilla ja toinen viikkotuntini on ollut palauttava tunti eli joko yinjoogaa tai chi ballia. Muutenkin palautuminen ja omasta itsestä huolehtiminen on ollut vahvana teemana tänä syksynä. Hierojalla olen käynyt säännöllisesti ja alkusyksystä kävin muutaman kerran myös tunnevyöhyketerapiassa. Viikon päästä menen kokeilemaan Brain Relief - hoitoa.

Tiistaina oli esikoisen luokan vanhempainilta ja kyllä siellä vanhempainillassa tuli kyyneleet silmiin. Esikoinen on ysiluokalla ja vanhempainilta koski yhteisvalintaa. Mielessä kävi useamman kerran sinä iltana, miten voin olla tilanteessa, jossa esikoiseni on jo ysiluokkalainen. Mihin nämä kaikki vuodet ovat vierineet? Sen sijaan, että googlaan kestovaippoja ja kantoliinoja, googlaan lukioita. Se, että asumme pääkaupunkiseudulla ja esikoinen on hyvä koulussa, tekee sen, että valinnanvaraa on ja minkä tahansa lukion ovat ovat avoinna hänelle (paitsi ehkä joku liikuntalukio tai ilmaisutaidon lukio ei olisi hänelle optimaalisin vaihtoehto). Meillä on siis kovassa pohdinnassa, mihin lukioon esikoinen hakee yhteisvalinnassa.

Minulla olisi kuulumisia paljonkin, mutta ehkä säästän lisää tuleviin postauksiin. Mitä sinulle kuuluu?

4 kommenttia:

  1. Sinä olet ollut niin ahkera, että ei ihme, jos ei aikaa blogille ole jäänyt. Mutta mun lukulistalla blogisi tuolla on edelleen. Joten tulinpa kurkkaamaan tänne kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun luet edelleenkin blogiani, vaikka täällä on kovin hiljaista ollutkin.

      Poista
  2. Kiva kun kirjoitit kuulumisia. Tuo yhteisvalinta on kyllä jännä. Toivottavasti poikasi löytää mieluisen vaihtoehdon ja pääsee sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteisvalinta on jännä. Tiedän, että esikoinen pääsee todistuksellaan mihin vaan kouluun, nyt vaan pitäisi löytää se optimaalinen vaihtoehto eli koulu, johon matka ei ole liian pitkä ja joka tarjoaisi sen tyyppistä opetusta, jossa esikoisen vahvuudet pääsisivät käyttöön (eli matikka, fysiikka yms. aineet).

      Hämmentävintä tässä on itselle se, että miten mun lapset voivat olla jo noin isoja.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!