Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Nyt on tulossa vuosikatsauksen toinen osa, muistoja heinäkuusta joulukuuhun. Ekan osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Heinäkuu

Heinäkuussa olimme lomalla. Tänä vuonna emme lähteneet ulkomaille, lähinnä siksi, ettemme halunneet jättää kissaamme Misseä pitkäksi ajaksi hoitoon. Kävimme lomailemassa Mikkelissä ja sieltä käsin Jyväskylän seudulla.

Olimme paljon kotona, mutta juuri mitään emme jaksaneet tehdä, kun superhelle vei voimat. Kävin poikien kanssa Korkeasaaressa ja ystäväni kanssa Vallisaaressa. Kalenterista näen, että olen käynyt kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja kerran tunnevyöhyketerapiassa. Luin kesäloman aikana 11 kirjaa, lähinnä kevyttä hömppää. Osallistuin Elämäni värit - maalauskurssille ja se oli ihana kurssi.

Kuun lopussa kävin poikieni kanssa Mikkelissä. Sillä välin Misse oli päässyt mieheltä karkuun ja oli yön karkuteillä. Onneksi Misse palasi seuraavana aamuna kotiin, huoli ja hätä oli valtava (Misse on sisäkissa, jota ulkoilutetaan valjaissa).

Elokuu

Aloittelin töitä ohjaamalla joitain ryhmiä. Lähinnä istuin elokuussa tietokoneen ääressä ja ideoin uutta verkkovalmennusta ja aloin myös kirjoittaa sitä.

Pidin kirppispöytää lähellämme olevalla uudella lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä viikon verran. Osallistuin Lihaskalvot vapaaksi - työpajaan. Minusta otettiin valokuvia lähimetsässämme terapeuttisen valokuvaamisen hengessä.

Käväisin Tampereella yhden päivän verran "Älyä tunteet - ajattelun apukäsi" - koulutuksessa. Kuun lopussa osallistuin Piki - toimintamallin koulutukseen (kiusaamisen ehkäisemisen koulutus). Esikoisen kanssa kävin Kalevauvan konsertissa. Mies teki päivät töitä ja illat ja viikonloput remonttia ja minä hoidin arjen pyörittämisen lähes täysin yksin.

Syyskuu

 

Aloitin Skeematerapian (eli tunnelukkoterapian) opinnot. Näistä opinnoista minun on tarkoitus koostaa parikin omaa postausta. Lähellemme avattiin uusi joogasali ja ostin sinne kymmenen kerran kortin ja syksyn aikana kävin erityisesti yin-joogatunneilla. Aloitin myös Lavis-kuntotanssitunnit.

Osallistuin Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutukseen. Kävin Nosh-vaatekutsuilla. Mies oli edelleenkin pois arjestamme ja teki remonttia. Olen syyskuussa kirjoittanut vain yhden blogipostauksen ja siinä etsin arjen tasapainoa.

Lokakuu

 

Skeematerapian opinnot jatkuivat kahdella koulutuspäivällä. Kävin ystäväni kanssa katsomassa "Hölmö nuori sydän" - leffan. Syyslomalla kävin Mikkelissä poikien (ja Missen) kanssa. Kävimme katsomassa "Johnny English" - elokuvan ja itsekseni kävin katsomassa "Risto Reipas ja Nalle Puh" - elokuvan, joka oli suloinen muistutus siitä, että elämässä tarvitaan rentoutta ja joutilaisuutta.

Kävin kuuntelemassa "Vinkkejä yksinkertaisempaan elämään" - luennon. Osallistuin Kirjamessuille. Mies sai remontin valmiiksi, tosin hän oli lokakuussa työmatkalla ja oli sitten sen takia pois arjesta. Lokakuun ainoan blogipostauksen olen kirjoittanut Maailman eläinten päivänä.

Marraskuu

 

Marraskuun alussa osallistuin Anna Taipaileen "Löydä itsesi lempeästi" - minityöpajaan. Näin siellä sattumalta myös yhtä tuttavaani. Näin entistä työkaveriani lounastreffien merkeissä. Kävin Tampereella Zones of Regulation - menetelmä lapsen itsesäätelyn tukena - koulutuksessa.

Kävin itse Seinäjoella kouluttamassa "Myrskyn sydän - kuinka säädellä tunteita" - työpajan imetystukiäideille (ja heidän puolisojaan oli myös mukana). Se oli pitkä päivä, kun oli aikainen herätys ja pitkät junamatkat. Tein vauhdilla eteenpäin seuraavaa verkkovalmennustani, joka liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Oli skeematerapian opintojen toiseksi viimeinen koulutuspäivä. Marraskuussakin kirjoitin vain yhden blogipostauksen ja se oli kuulumispostaus.

Joulukuu 

 

Joulukuun alussa kävin Brain Relief - hoidossa ja se oli ihanaa. Siitä on tulossa oma postaus. Kävin myös tavallisella hierojalla ja vielä thaimaalaisessa hieronnassakin, joten itsestä ja omasta kehosta on tullut pidettyä huolta.

Kävin lounaalla mindfulness-ohjaajaystävieni kanssa. Poikien kanssa kävin Suomen suurimman sisähuvipuiston ennakkopäivässä ja siellä kuopus pääsi yhteiskuvaan Tuure Boeliuksen kanssa.

Joulua vietimme kotona ja äitini oli meillä pari päivää. Joulun jälkeen näin ystävääni ja kävimme katsomassa "Ihmisen osa" - leffan, josta pidin paljon. Mies lähti joulun jälkeen työmatkalle ja on nyt pari viikkoa ulkomailla.

Laitanpa vielä yhden nippelitiedon tältä vuodelta. Vuoden (ja samalla koko blogihistorian) luetuin blogipostaus on maaliskuussa kirjoittamani Tunnekasvatuksen tueksi 

Tervetuloa vuosi 2019! 

Viides syksy yrittäjänä

Minulla on takana viides syksy yrittäjänä. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika on mennyt. Jo viides syksy!

Tähän syksyyn on kuulunut tuttuun tapaan luennointia, kouluttamista, kurssien ja pienryhmien ohjaamista ja omaa kouluttautumista. Blogitekstien kirjoittamista, sähköpostien ja voimapostin kirjoittamista, somettamista, somettamista ja vielä kerran somettamista. Olen tehnyt myös uutta verkkovalmennusta ja minun kohdallani uuden luominen vie aina paljon aikaa ja aivotoimintaa. Juuri siksi tämä blogi on ollut ihan superhiljainen, kun kaikki liikenevä aika ja aivotoiminta on mennyt uuden verkkovalmennuksen kasaamiseen.

Olen lisännyt omaa ammattitaitoani käymällä koulutusta esimerkiksi mentalisaatiokyvyn tukemiseen liittyen, Zones of Regulation - menetelmään lapsen itsesäätelyn tukena, Piki-toimintamalliin lasten kiusaamisen tunnistamiseen ja ehkäisemiseen liittyen, Älyä tunteet - ajattelun apukäsi koulutuksen lasten tunnetaitojen tukemiseksi ja lisäksi olen mukana skeematerapian (= tunnelukkoterapian) koulutuksessa, josta valmistun tammikuussa. Skeematerapian tiimoilta olen kirjoittamassa ihan omaa blogitekstiä, tunnelukot on ihan valtavan kiinnostava teema.

Töitä on ollut aika sopivassa määrin eli ei liikaa. Silti olen välillä tuntenut väsymystä ja riittämättömyyttä. Yritystoiminnassa ei työt ikinä lopu. Aina on jotain, mitä voi tehdä. Olen ollut syksyn aikana aivan liikaa somessa ja nyt olenkin joululomalla pitänyt täydellistä sometaukoa ja nollannut näin aivojani.

Olen entistä paremmin osannut ilmaista omia rajojani ja selkeyttänyt myös itselleni, mitä teen ja mitä en tee. Ja millä summalla teen ja millä en tee. Silti vieläkin on paljon opittavaa työn rajaamisessa. Kiire on asia, jota en haluaisi kokea niin usein.

Taloudellisesti tämä vuosi on ollut selkeästi paras ikinä. Ylitin useammalla tuhannella eurolla aikaisemmat vuositulokseni. Yksi tekijä tähän on verkkovalmennukset eli ne ovat myyneet hyvin tämän vuoden aikana.

Olen aloittanut vuoden 2019 tavoitteiden ja suunnitelmien tekemisen. Aion vähentää kurssien ohjaamista ja luennointia ja viedä entistä enemmän suuntaa verkkovalmennuksiin. Minulla on ollut haasteena jatkuvasti muuttuvat koulutustilat ja taas olen sen edessä, että yhdet tilat menee uusiksi ja se tuo aina lisäsäätöä, jota en jaksaisi. Minulla on myös haaveita lisäkouluttautumisen suhteen, niistä kerron lisää myöhemmin, kunhan asiat vahvistuvat.

Viime keväänä kirjoitin blogitekstin: Neljäs kevät yrittäjänä 
ja melkeinpä tarkalleen vuosi sitten tekstin Neljäs syksy yrittäjänä.

Yritykseni on Kasvun Taika, jos tähän blogiin sattuu tulemaan joku uusi satunnainen lukija, joka ei vielä tunne minua.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kuulumisia

Kuulumispostaus. Tämä blogi on nyt ollut hiljainen. Huomaan, että aina kun luon jotain uutta, tämä blogi hiljenee silloin lähes täysin. Olen tehnyt tänä syksynä uutta verkkovalmennusta ja ajatuskapasiteetti on ollut niin paljon siinä kiinni, että tämä blogi on jäänyt sivuun.

Mietin, onko kiire ollut syynä siihen, etten ole tänne kirjoittanut. Ei oikeastaan, sillä aikani on kyllä riittänyt moneen asiaan. Kyse on ollut siitä, ettei tämä blogi ole prioriteettilistallani ykkösenä ja tämä on helpompi jättää päivittämättä kuin vaikkapa yritykseni somekanavat.

Eletään marraskuun loppupuolta. Tämä syksy on ollut täyteläinen. On ollut töitä, uuden verkkovalmennuksen tekemistä, omia harrastuksia, koulutuksia ja normaalin kotiarjen pyörittämistä. Viikot ovat tuntuneet pyörivän kovaa vauhtia eteenpäin. Tänä viikonloppuna aion tehdä kunnon siivouksen ja laittaa joulukoristeita esille.

Töiden tiimoilta on ollut ryhmiä, luentoja, yksilötapaamisia, verkkovalmennusten ja kurssien markkinointia ja uuden verkkovalmennuksen tekemistä. Vuosi sitten kun Mindfulness lapsille - verkkovalmennus valmistui, vannoin etten vähään aikaan tee yhtään uutta verkkovalmennusta. Nyt taas teen. Uusin verkkovalmennukseni liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen ja sen lanseeraan ensi vuoden puolella.

Olen tänä syksynä opiskellut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opintoja ja ne ovat olleet valtavan mielenkiintoiset. Olen oppinut sekä itsestäni että saanut taas syventävää näkemystä myös työhöni. Luulen, että kirjoitan noista opinnoista ihan oman blogipostauksen.

Olen käynyt syksyn aikana useamman lyhytkurssin, joilla olen vahvistanut ammattitaitoani. Olen osallistunut esim. Ajattelun apukäsi - älyä tunteet, Zones of Regulation, Piki - toimintamalli ja Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutuspäiviin. Kaikista on jäänyt jotain uutta mieleen ja myös kursseilleni ja verkkovalmennuksiini. Olin marraskuun alussa mukana Anna Taipaleen "Löydä itsesi lempeästi" - työpajassa ja sen työpajan tuomista ajatuksista olisi myös kiva kirjoitella tännekin blogiin.

Meidän lähikirjastomme suljetaan viikon päästä remontin takia kolmeksi kuukaudeksi. Kirjastosta on nyt saanut lainaan kirjoja (jopa pikalainoja) niin, että eräpäivä on vasta helmikuun lopulla. Olenkin nyt napannut paljon kiinnostavia kirjoja luettavaksi. On sitten joululomalle luettavaa.

Olen pyrkinyt käymään n. kaksi kertaa viikossa jumpassa / joogassa. Perjantai-iltaisin olen käynyt lavis-kuntotanssitunnilla ja toinen viikkotuntini on ollut palauttava tunti eli joko yinjoogaa tai chi ballia. Muutenkin palautuminen ja omasta itsestä huolehtiminen on ollut vahvana teemana tänä syksynä. Hierojalla olen käynyt säännöllisesti ja alkusyksystä kävin muutaman kerran myös tunnevyöhyketerapiassa. Viikon päästä menen kokeilemaan Brain Relief - hoitoa.

Tiistaina oli esikoisen luokan vanhempainilta ja kyllä siellä vanhempainillassa tuli kyyneleet silmiin. Esikoinen on ysiluokalla ja vanhempainilta koski yhteisvalintaa. Mielessä kävi useamman kerran sinä iltana, miten voin olla tilanteessa, jossa esikoiseni on jo ysiluokkalainen. Mihin nämä kaikki vuodet ovat vierineet? Sen sijaan, että googlaan kestovaippoja ja kantoliinoja, googlaan lukioita. Se, että asumme pääkaupunkiseudulla ja esikoinen on hyvä koulussa, tekee sen, että valinnanvaraa on ja minkä tahansa lukion ovat ovat avoinna hänelle (paitsi ehkä joku liikuntalukio tai ilmaisutaidon lukio ei olisi hänelle optimaalisin vaihtoehto). Meillä on siis kovassa pohdinnassa, mihin lukioon esikoinen hakee yhteisvalinnassa.

Minulla olisi kuulumisia paljonkin, mutta ehkä säästän lisää tuleviin postauksiin. Mitä sinulle kuuluu?

Neljäs kevät yrittäjänä

Turussa hieman ennen Mindfulness lapsille - kurssipäivän alkua

Takana on jo neljäs kevät yrittäjänä. Teen töitä vielä tämän viikon loppuun, aika kevyesti ja lähinnä viimeistellen toimistotöitä ja valmistellen jo ensi syksyä.

Millainen oli neljäs kevääni yrittäjänä? Mitä uutta kevät toi ja millaisin fiiliksin olen aloittamassa kesälomaa?

Vanhaa ja uutta

Keväällä minulla jatkui tutut vanhat kurssit kuten Lasten Tunnetaitoryhmät, Villipedon naamarit - tunnetyöpajat ja Ceeston kautta ohjaamani Mindfulness lapsille - kurssit. Yhden uuden tunnetyöpajan kehitin, Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpajan. Olen myös jatkanut Vipeltävän Siilin liikunnallisten ryhmien ohjaamista.

Kevään aikana tein kaksi uutta e-opasta vanhemmuuden materiaalikirjastoon: "Hyvä itsetunto - parhaat keinot lapsen itsetunnon vahvistamiseen" ja "Lapsen tunnetaitojen tukeminen arjessa". Olen kirjoittanut voimapostissa kaksi kertaa kuussa vinkkejä myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen.

Pelastakaa Lapset ry:n adoptioperheiden tapaamisessa olin ohjaamassa satuhierontaa, teemana oli meri

Haasteita tilojen kanssa

Minulla alkoi jo viime syksynä haasteet tilojen - ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Ohjasin viime syksyn tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat kivassa pienessä tilassa Pikku Huopalahdessa - se tila jäi pois käytöstä alkuvuodesta, kun tilan päävuokralainen jäi äitiyslomalle. Olin myös kouluttajana Ipanaisen kursseilla. Ipanainen lopetti koko kurssitoiminnan vuodenvaihteeseen, joten siinä minulta jäi samalla iso yhteistyökumppani pois.

Olen nyt keväällä ohjannut ryhmiä vähän vaihtelevissa tiloissa. Löysin viime syksynä kivan Salt Cityn - tilan, jossa olen luennoinut useamman luennon kevään aikana. Toki sekin tila menee putkiremonttiin ensi syksynä. Nyt minulla on taas uusi kiva tila käytössäni ensi syksynä, toivon, että se säilyisi pidempään.

Loppuvuodesta palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä, mutta tänä keväänä hän ei pystynytkään tekemään minulle juurikaan hommia. Nyt minulla on mietinnässä, etsinkö uuden assistentin ensi syksylle.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Ristiriitaisia ajatuksia

Huomasin muutama viikko sitten miettiväni, kuinka kauan jaksan tätä "puskemista". Yrittäjänä pitää olla niin paljon koko ajan näkyvillä somen eri kanavissa, kirjoittaa blogia ja jakaa tapahtumia, jotta kursseilla ja ryhmiin tulee osallistujia.

Ei ole ihan helppoa olla yrittäjänä kasvatuksen ja tunnetaitojen saralla, sillä nämä ovat vielä aika uusia yrittäjyyden muotoja. Siinä missä vaikka laihduttamiseen ja liikuntaan liittyviä kursseja on ollut saatavilla niin kauan kuin ikinä muistan, kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen ei ole. Eikä varsinkaan maksullisia kursseja. Olen siis uranuurtaja monella tavalla eikä se aina ole tuntunut helpolta.

Sen verran ristiriitaisissa ajatuksissa olin, että kävin katsomassa pari viikkoa sitten mol:n sivuilta työpaikkoja. En osannut käyttää järjestelmää, en siis löytänyt kohtaa, mistä olisin löytänyt oman alan töitä. Se jäi siihen. Enkä tietäisi, mitä ylipäänsä haluaisin tehdä. Olen niin tottunut yrittäjän vapauteen, että aika vaikea olisi palata palkkatyöhön. Vaikka se välillä ajatuksena houkuttelee, erityisesti silloin, kun klo 21 istun tietokoneen ääressä jakamassa kurssejani johonkin lastentapahtumat-ryhmään.

Tosi moni yrittäjä, joka on aloittanut samaan aikaan kuin minä yritystoiminnan, on lopettanut yrittäjyyden ja siirtynyt palkkatyöhön. Enkä ihmettele tätä yhtään. Yrittäjyys ei ole ihan helppoa, varsinkaan silloin, kun sitä tekee aika uudella alalla.

Ensi syksynä on tulossa uusi verkkovalmennus, jota teen yhdessä pilottiperheiden kanssa

Kohti tulevaa syksyä

Ensi syksyn kurssit, työpajat ja luennot ovat pitkälle jo aikataulutettu. Minun on tarkoitus elokuussa aloittaa uuden verkkovalmennuksen tekeminen, se liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Teen verkkovalmennuksen yhdessä muutaman pilottiperheen kanssa. Olen saanut heiltä jo aivan loistavia ajatuksia valmennuksen sisältöön liittyen.

En ehtinyt kevätkauden aikana tehdä ihan kaikkia asioita, joita ajattelin ehtiväni tehdä. Mieli helposti soimaisi itseä, mutta osaan ottaa myös realiteetit huomioon. Esikoisella todettiin keliakia tammikuussa ja sen tiimoilta on ollut uuden opettelua, mies on tehnyt useamman työmatkan ulkomaille ja arki on ollut pitkälti vastuullani, nytkin mies on työmatkalla (tosin nyt ihan vain Suomessa).

Minun kehoni ilmoittaa tosi helposti, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja olen oppinut kunnioittamaan kehoni rajoja ja hiljentämään silloin kun on vauhdin hidastamisen aika.

Ohjasin kevätkauden aikana seitsemän Villipedon naamarit - tunnetyöpajaa. Misse oli minulla monesti "apuna" kun piirtelin naamareitten pohjia

Vaikka mieliala on välillä heilahdellut äärilaidasta toiseen, niin silti tosi paljon hyvääkin on tänä keväänä tapahtunut. Olen ohjannut loppuunmyytyjä kursseja ja työpajoja. Toisaalta on ollut myös kursseja, jotka eivät ole toteutuneet liian vähäisen osallistujamäärän takia. Enkä kait silti ole ihan turha tyyppi, jos eri verkkovalmennuksiini on osallistunut parin vuoden aikana lähes 1000 vanhempaa ja kasvattajaa? Lisäksi tästä on tulossa myös taloudellisesti paras vuoteni koko yrittäjyyden aikana.

Elokuussa kun yritykseni Kasvun Taika täyttää neljä vuotta, teen vielä katsauksen koko neljänteen yrittäjyysvuoteen. Heinäkuun lomailen ja pyrin pitämään myös somelomaa mahdollisimman paljon, jotta saan aivoni tuulettumaan ja itseni irti töistä ja voisin suunnata syksyyn taas ihan uudella innolla.

Tiedän jo, ettei ole ihan helppoa irrottautua heinäkuuksi yritysasioiden miettimisestä ja otankin vastaan vinkkejä sekä siihen, kuinka irrottautua työasioista ja myös siihen, kuinka viettää somelomaa niin ettei vilkuile koko ajan kännykästä, mitä yrityksen fb-sivulla tai instassa tapahtuu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Uuden ajan yrittäjyyttä ja unelmaduunareita

Siitä on pian neljä vuotta, kun oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä. Sen kesän vietin lepäillen ja lasten kanssa ollen ja elokuussa perustin yrityksen ja aloitin starttirahan turvin yritystoiminnan rakentamisen. Olen vuosien varrella rakentanut yritystoimintaa niin, että hyödynnän työssäni vahvuuksiani ja vähitellen olen rakentanut myös ns. passiivista tuloa eli verkkovalmennuksia. Olen uuden ajan yrittäjä.

Mitä on uuden ajan yrittäjyys?

Uuden ajan yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjää, joka tekee työtä omista intohimoista käsin ja luo sellaista yrittäjyyttä, joka lähtee omista vahvuuksista ja omasta missiosta. Uuden ajan yrittäjä rakentaa uudenlaista tapaa tehdä työtä ja tarjoaa palveluja, joita ei kenties ole aikaisemmin ollut saatavilla. Uuden ajan yrittäjä tuotteistaa osaamistaan uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi. Moni uuden ajan yrittäjä luo myös sellaisia työmalleja, jotka eivät ole aika- ja paikkasidonnaisia vaan työtä voi tehdä, ainakin osittain, mistä päin maailmaa tahansa.

Itse olen luonut kursseja, luentoja ja verkkovalmennuksia, joita ei ole ollut aiemmin saatavilla. Verkkovalmennusten osuus on lisääntynyt koko ajan ja tällä hetkellä noin 1/3 yritykseni liikevaihdostani tulee verkkovalmennuksista. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt vähentämään ohjaamieni ryhmien ja luentojen määrää ja näin voin satsata myös omaan hyvinvointiini yrittäjänä.

Oma tieni tähän nykyiseen pisteeseen ei todellakaan ole ollut suoraviivainen, vaan sisältänyt paljon epätoivoa, rämpimistä, taloudellista epävarmuutta ja sen miettimistä, onko tässä mitään järkeä. Olen ollut välillä väsynyt ja turhautunut ja oma hyvinvointi on jäänyt taka-alalle. Nyt koen saavuttaneeni tasapainoa yrittäjyyden suhteen.

Mukana Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa

Ilokseni pääsin mukaan Kultainen sulka - blogin Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjaan. Minun haastatteluni julkaistiin alkuviikosta otsikolla: Uuden ajan yrittäjät osa 4: Lapset ja tunnetaidot Heli Mäkelän elämäntyönä. 
Kun vastailin tuon haastattelun kysymyksiin, tajusin, että kyllä tässä on ollut järkeä. Olen onnistunut luomaan itselleni työn, jossa pääsen tekemään asioita, joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä. Eikä se ole ihan pieni luku, että verkkovalmennuksiini on osallistunut jo yli 800 kurssilaista.

Uuden ajan yrittäjät -  haastattelusarjassa on ilmestynyt myös muita inspiroivia yrittäjätarinoita ja lisää on tulossa. Minusta on ollut mahtavaa seurata myös Kultainen sulka - blogin Maijun tapaa luoda itselleen bloggaamisesta unelmatyö.

 

Unelmaduunarit inspiroi

 

Vuosi sitten keväällä luin Unelmahommissa - kirjan, joka oli tosi innostava. Olen kuunnellut myös Unelmaduunarit - podcastia, joka ilmestyy maanantaisin. Podcastissa Hanne Valtari ja Satu Rämö keskustelevat eri alojen unelmaduunareiden kanssa siitä, kuinka loikka unelmien töihin tehtiin - ja mikä meni pieleen. 

Podcastissa on haastateltu esimerkiksi Jani Toivolaa uupumuksen selättämisestä,  Satu Pihlajaa ajanhallinnasta ja aikaansaamisesta ja Maaret Kalliota työbrändin rakentamisesta omien arvojen kautta.  

Hankin jo alkuvuodesta Marika Rothin kirjan "Menestyjän bisnespakki. Naisyrittäjän työkirja". Olen selaillut kirjaa pitkin kevättä ja nyt kesällä aion paneutua erityisesti omien uskomusten työstämiseen. Omalla ajattelutavalla ja mindsetilla on tosi iso osuus yrittäjyydessä ja yrittäjänä menestymisessä.

Ja hei, käy nyt viimeistään lukemassa haastatteluni Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa!

Mikä sinua inspiroi työssäsi tällä hetkellä? Ja mielelläni kuulisin myös kommentteja, mitä pidit haastattelustani?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Päätöksentekoväsymystä

Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.

Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

Tipsu tuo lempeyttä ja myötätuntoa kasvatustyöhön

Siitä on nyt reilut viisi vuotta, kun tutustuin mindfulnessiin ensimmäisen kerran. Olin Sari Markkasen kurssilla, jossa käsiteltiin unettomuutta ja mindfulnessia. Ostin kurssilta itselleni Sarin kirjoittaman kirjan "Tipsu ja oivallusten opus". Ihastuin Tipsu-kirjan tarinoihin ja kuviin. Olen käyttänyt kirjaa paljon, myös aikuisten kursseillani. Tipsu-sadut avaavat hyvin mindfulnessia sekä lapsille että aikuisille. Kun kuulin viime vuoden lopulla, että uusi Tipsu-kirja ilmestyy, olin innoissani. Ilokseni sain Tipsun temppukirjan arvostelukappaleeksi.

Tipsun temppukirja tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Harjoituksiin edetään Tipsu-satujen kautta. Pienissä saduissa Tipsu hämmästelee hengitystä ja omaa hyppelehtivää mieltään. Tipsu pohtii ystävyyden voimaa, soimaavia sanoja ja ärripurripäivää.

Jokaisesta sadusta pystyy luomaan mindfulness-tuokion, johon kirjassa on ideoita ja ohjeita. Lisäksi Sari on liittänyt kirjaan lasten kokemuksia harjoituksista ja näitä kokemuksia oli kiva lukea. Itse pidin myös reflektiivisistä kysymyksistä, jotka auttavat lasta linkittämään sadun ja harjoitusten tuomia oivalluksia omaan elämäänsä.

Kirjassa on sekä mindfulness- että itsemyötätuntoharjoituksia. Itse pidin erityisesti Ossi oravan onnen piiristä, Sisäinen kalliosi - ja juuresi - vakauden ja turvan löytäminen ja Sydämeni huvipuisto ja muut ihanat paikat - harjoituksista. Kirjassa korostui kauttaaltaan hyvin lempeä ja myötätuntoinen ote ja itse sain hyviä oivalluksia, miten lasten levottomuutta voi käsitellä ryhmässä.

Kirjasta tulee hyvin esille, ettei mindfulness-harjoittelu lasten kanssa ole aina seesteistä ja rauhallista, vaan kerrat ja päivät ovat erilaisia. Tuolloinkin on hyvä vaalia mindfulness-asennetta: ystävällisyyttä, avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Se ei aina ole helppoa ja siksi aikuisen oma mindfulness-harjoittelu onkin tärkeää.

Pieni miinus Tipsun temppukirjalle tulee mustavalkokuvituksesta. Kaipasin värillisiä kuvia, joihin totuin Tipsu ja oivallusten opus - kirjassa. Kirjassa puhuttiin negatiivisten tunteiden kohtaamisesta. Itse käytän mieluummin termiä mielipahan tunteet. Sanasta negatiivinen tulee helposti mieleen, että ne ovat kiellettyjä tunteita, joita ei saisi olla.

Kirjassa tuodaan hyvin esille, että mindfulness-harjoittelun painopiste on aikuisen omassa mindfulness-harjoittelussa. Lapset tarvitsevat lämpöistä, turvallista ilmapiiriä kasvaakseen tasapainoisiksi ja he tarvitsevat aikuisten apua ja mallia tunteiden säätelyyn. Siirrämme lapsiimme myös taitamattomat tapamme. Kun aikuisina ensin työskentelemme itsemme kanssa, voimme toimia oppaana lapsillemme. Siksi harjoitus lähtee aikuisista. Tätä itsekin korostan omilla kursseillani.

Tipsun temppukirjassa on yksi kasvattajille suunnattu satu: "Tiitu-täti ja kiireen kummastus tai sanottaisiinko hopun hämmästys". Luulen, että sadussa oleva kiiren pohdiskelu on tuttua ihan kaikille. "Tiitu pysähtyi miettimään. Milloinkas hän olikaan viimeksi pysähtynyt ja antanut itselleen aikaa vain olla? Aina tuntui olevan niin kiire. Niin ja että kiire. Mitä se oikeastaan olikaan? Tiitu pysähtyi maistelemaan sanaa. Kiire, kiire, k-i-i-r-e. Hän huomasi, miten jo ajatus ja sanan mutustelu jännittivät hänen kehonsa ja saivat sydämen pamppailemaan puseron alla hieman nopeampaan tahtiin kuin sanoen, on juostava, on riennettävä, aikaa on vähän ja elämä kiitää ohi". Tarinan lopussa Tiitu oivaltaa, ettei kiirettä ole oikeasti olemassakaan. Se on vain hänen mielessään. "Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan luomasta lisää kiirettä ja muistan pysähtyä. Koko keho rauhoittui ja rentoutui".

Tipsun temppukirjan viehätys piilee sen ihanissa tarinoissa ja vinkeissä, miten tarinoita voi käsitellä lasten kanssa. Pidin kirjan myötätuntoisesta ja lempeästä sanomasta.

Katso myös Minduflness lapsille - verkkokurssi!

Seuraa blogiani facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Avain). Kirjassa on 134 sivua. 

Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita

Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.

Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.

Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

Kolmas kevät yrittäjänä

Kolmas kevät yrittäjänä alkaa olla pian takana. Minulla on enää ohjaustyötä jäljellä yhden vauvahierontatuokion verran, joka on huomenna. Tällä hetkellä istun lähinnä tietokoneen ääressä ja kirjoitan valmiiksi blogitekstejä yritykseni blogiin, valmistelen tulevia verkkovalmennuksia ja mietin niiden myyntiputkia. Kesä ja joulutauko ovat minulle parasta mahdollista aikaa tuotekehittelyyn ja myös omien yrittäjyystaitojeni lisäämiseen. Tällä hetkellä käyn myös loppuun jo ennen joulua aloittamaani laajaa englanninkielistä markkinointikoulutusta. Ja liityinpä myös uuteen inspiroivaan yrittäjien yhteisöön, joka tuo mukanaan uutta tietoa ja webinaareja ja niiden myötä omien markkinointitaitojen kehittymistä.

Mitä yritystoiminnassani tapahtui keväällä 2017? Tammikuussa tapahtui iso asia, joka on mahdollistanut minulle paljon. Sain yhteydenoton Ceeston (mindfulness-palveluja tarjoava yritys) Veli-Pekalta ja hän kysyi minua ohjaajaksi Mindulness lapsille - kursseille. Olen ohjannut kevään aikana kolme kurssia ja ne ovat olleet ihan unelmaduunia itselle. Syksyllä sitten taas lisää.

Ipanainen avasi uudet hienot tilat Siltasaaren kupeeseen ja olen käynyt siellä kevään aikana luennoimassa useamman uniluennon, pitämässä yhden satuhierontatuokion ja neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin. Ipanaisen kursseilla ja luennoilla kävi myös useampi bloggaaja ja olen saanut lukea useasta blogista ajatuksia luennoistani ja kursseistani. Esimerkiksi Rakkautta&Mamarkiaa - blogin Mari osallistui mindfulness-kurssilleni ja Joukolatar-blogin Heidi osallistui uniluennolleni.

Jatkoin ohjaamista pitkäaikaisen yhteistyökumppanini, Vipeltävän Siilin liikunnallisilla kursseilla ja ohjasin myös Mommy&Me:n tiloissa muutaman sirkus- ja vauvahierontakurssin. Olen jättänyt jonkin verran ohjaustöitä vähemmälle ja se päätös on kannattanut. Olen jaksanut tämän kevään hyvin, vaikka loppukeväästä aika kiireistä olikin, kun oli keittiöremontti ja samaan aikaan paljon töitä.

Valmistuin viime syyskuussa Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja huhti-toukokuussa pidin ensimmäisen, viiden kerran tunnetaitoryhmäni kuudelle innokkaalle ryhmäläiselle. Se oli hyvä kokemus itselle. Tunnetaitoryhmät ja mindfulness ovat niitä asioita, joita mielelläni jatkossa ohjaisin enemmänkin.

Toukokuussa lanseerasin uuden verkkovalmennuksen, Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen. Viime syksynä lanseeramani valmennukset "Voimavaroja vanhemmuuteen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" olivat kumpikin myynnissä kaksi kertaa kevään aikana.

Kokeilin itse ensimmäistä kertaa blogiyhteistyötä verkkovalmennusten suhteen, Kiljusten blogin Minna osallistuin Myrskyn sydän - valmennukseen ja kirjoitti siitä blogiinsa tekstin. Pauloissa - blogin Paula on mukana Yökukkujasta nukkujaksi - valmennuksessa.  Eilen sain yhteydenoton yhdeltä bloggaajalta ja hän tulee syksyn aikana osallistumaan verkkovalmennuksiini ja myös yhteen livetyöpajaan.

Alkukesästä kirjoitin ilmaisen ladattavan oppaan "Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen" ja samalla lanseerasin Vanhemmuuden voimapostin. Olen tosi tyytyväinen tuohon oppaaseen, se avaa myönteistä kasvatusta lukijoille. Sain juuri tänään ihan mahtavan palautteen tuosta oppaasta. Palautteenantaja oli sitä mieltä, että ihan jokaisen vanhemman kuuluisi lukea tämä opas. Jos olet vanhempi ja sinua alkoi kiinnostaa opas, niin sen voi tilata tästä linkistä

Minulla on heinäkuun lopussa tulossa yritykseni kolmas tilinpäätös ja vähän harmittaa, kun tiedän jo nyt, etten pääse siihen tavoitteeseen, minkä asetin kolmannelle vuodelle. Tiedän, että asettamani tavoite oli aika kova, mutta ajattelin, että verkkovalmennusten myötä se olisi mahdollista saavuttaa. Yrittäjän joudun kuitenkin maksamaan niin paljon kaikkia maksuja eläkemaksusta vakuutuksiin ja isoihin musiikkilupa (Gramex ja Teosto) maksuihin, että en nyt vielä päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mihin toivoin. Neljäntenä vuonna sitten! Olen kuitenkin pystynyt nostamaan kuukausittain palkkaa (joka on ihan hyvä, ei ole tarvinnut ostaa halvinta makaronia ja tonnikalaa) ja olen voinut käydä myös koulutuksissa ja seminaareissa ja hankkia verkkovalmennuksia kehittääkseni sekä omaa ammattitaitoani että yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Mutta voin myöntää, että harmittaa vähän että en vieläkään ole siinä taloudellisessa tilanteessa, missä toivoisin nyt olevani.

Kaikkiaan hyvä kevät takana. Uusia, upeita yhteistyökuvioita ja uusia avauksia myös itseltä. Tänään kiitän itseäni. Hyvä minä!

ps. jos sinua kiinnostaa blogiyhteistyö kanssani, ota yhteyttä (heli at kasvuntaika.fi)

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Salaisuuksien sateenvarjo

Omat lapset ovat jo teini-iän kynnyksellä, mutta minä kuuntelen edelleen lasten lauluja. Etsin jatkuvasti uusia laadukkaita musiikkeja omille kursseilleni ja vauva- ja taaperoperheiden tunneille. Alkuvuodesta kuulin, että Maria Baric Company on julkaissut ensimmäisen cd-levynsä, jonka nimi on Salaisuuksien sateenvarjo. Kun palasimme hiihtolomamatkaltamme kotiin, tämä cd-levy odotti kirjekuoressa. Sain sen arvostelukappaleeksi.  Ja siitä lähtien tämä cd-levy on soinut päivittäin. Ihastuin siihen heti ensikuuntelulla ja mitä enemmän kuuntelen cd-levyä, sitä enemmän löydän sieltä musiikkeja, joita voin käyttää jatkossa kursseillani.

Salaisuuksien sateenvarjo perustuu samannimiseen, varjoteatterilla ja nukketeatterilla visualisoituun osallistavaan lastenesitykseen, joka sai ensi-iltansa viime vuonna osana Maria Baric Companyn 10 v. juhlavuoden toimintaa ja Teatterimuseon kanssa toteutettua yhteistyötä. Levy antaa esimakua valmisteilla olevalle, myöhemmin julkaistavalle levyyn ja konserttiin / esitykseen liittyvälle kirjalle, joka kokoaa levyn lauluihin liittyvät pedagogiset vinkit ja antaa toimintaohjeita ja monipuolisia virikkeitä esimerkiksi omien pienten esitysten, tarinoiden sekä luovan toiminnan toteuttamiseen eri ikäisten lasten kanssa.

Laulut ovat Maria Baricin säveltämiä ja sovittamia. Maria myös laulaa cd-levyn laulut. Hänen äänensä on helisevän kaunis ja kepeä. Muusikot ovat hyviä, laulujen äänimaailma on kaunis, soittimia on paljon, rytmit ovat vaihtelevia. Cd-levyllä kuullaan esimerkiksi panhuilun, mandoliinin ja patarumpujen sointia. Lauluissa seikkaillaan niin sirkuksen, viidakon, metsän kuin pilvilampaiden maailmassa. Suosikkilauluja on vaikea sanoa, niin moni laulu on hyvä. Mutta jos muutaman suosikin mainitsen, niin ainakin nämä laulut sykähdyttävät minua:"Sirkus saapuu kaupunkiin", "Pilvilampaita, lammaspilviä" ja "Valaan laulu". Nettisivuilta pystyy kuuntelemaan maistiaisen muutamasta cd-levyn laulusta.



Lämpimät suosittelut cd-levylle! Se on huikean hyvä. Jos itselläsi ei ole enää pieniä lapsia, mutta lähipiiristä löytyy kummilapsia tai sukulaisperheiden lapsia, tämä on ihan loistava lahjaidea.

Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiirissä on kirjoitus Salaisuuksien sateenvarjo - konsertista ja sielläkin ollaan ihastuttu cd-levyn musiikkiin.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa