Joulun aikaan luettua

Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.

"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Missä se onni on?

En ole varmaan ainoa, joka on etsinyt onnea oman itsen ulkopuolelta. Elämäni oli pitkään sitten kun - elämää. Sitku. Ja mutku. Olisin minä muuten onnellinen, mutta kun. Vuosia vertailin itseäni ja omaa elämääni muihin. Oma elämä tuntui kovin vähäpätöiseltä ja tylsältä moniin muihin verrattuna. Ruoho näytti todella paljon vihreämmältä aidan toisella puolella. Oli hetkiä, että olin tyytyväinen ja onnellinen, mutta perusvire elämässäni oli aika pessimistinen ja tyytymätön.

Elin elämää odotellen viikonloppua ja lomaa. Onni oli jossain muualla kuin minun normaalissa arjessani. Onneksi aloin vähitellen herätä pessimistisestä sitkumutku-elämästäni. Enhän minä näin halua elää. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Aloin tehdä tietoisia kiitollisuusharjoituksia ja huomata oman elämän hyviä asioita. Aloin työstää omaa mieltäni, uskomuksiani ja ajattelutapojani. Välillä tuskastuin siihen kaikkeen enkä olisi jaksanut. Miksen saa nopeampia tuloksia? Miksei aivoni siirry positiiviseen ja kiitolliseen moodiin vaan edelleenkin ajattelen pessimistisesti?

Sain arvostelukappaleeksi Arlene G.Ungerin kirjan "Onni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta kohottamaan mielialaasi". Kirja kannustaa löytämään sisältäpäin kumpuavaa onnea. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan, mielikuvaharjoituksiin ja voimalauseisiin ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan. Minulle itselleni tietoinen läsnäolo / mindfulness on ollut iso askel kohti onnellisempaa elämää.

Kirjan harjoituksissa nousee esiin esimerkiksi sosiaalisten suhteiden merkitys, kiitollisuus, syvään hengittäminen, metsässä liikkuminen, riittävä yöuni, ravinto ja tietoisen läsnäolon ja myötätunnon merkitys. Kirjassa on kauniita kuvia, voimalausetauluja ja pieniä väritystehtäviä.

Itselleni hyvä muistutus oli kotiaskareisiin liittyvä ajatus. "Jos sinulla on kotiaskareita, on paljon helpompaa hyväksyä, että teet niitä sen sijaan, että purnaisit vastaan. Tällä tavoin otat hetken vastaan etkä vastusta sitä - tämä on tietoisen läsnäolon perusideoita". Niinpä, yksi mindfulnessin perusajatus. Nyt on näin. Minulla on ruuanlaitto edessä. Mitä enemmän purnaan ajatusta vastaan: "Miksi minun pitää tehdä ruoka, ei huvita, tämä on tyhmää ja työlästä", sitä vaikeammaksi ja itselle rasittavammaksi ruuanlaitto menee. Kirjassa oli myös hyvä irtipäästämisharjoitus, jossa käsitellään kaunaa elämässä.

Olen vuosia tehnyt töitä itseni ja mieleni kanssa ollakseni kiitollisempi ja onnellisempi. Vanha pessimistinen sitkumutku-ihminen meinaa hyökätä edelleenkin elämääni, mutta pystyn nyt huomaamaan tämän helpommin enkä vaivu enää sellaiseen synkkyyteen kuin aiemmin. Tämä kirja kauniine kuvineen ja harjoituksineen on yksi keino palauttaa mieleen asioita, jotka tuovat onnea ja kiitollisuutta elämään.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa!

Ajatuksia kiitollisuudesta

Kotiuduimme eilen illalla kesän toiselta Mikkelin reissultamme. Mietin kiitollisuutta paljon tuon reissun aikana. Mikkelissä asuu äitini ja vierailut hänen luonaan ovat aina askelia kohti sitä, mikä kaikki on maailmassa, Suomessa ja Mikkelissä huonosti. Luulen, ettei hän ole omassa ikäluokassaan mikään kummajainen vaan perusnegatiivinen ilmapiiri on aika yleistä yli 70-vuotiaissa suomalaisissa. Kuten varmaan monessa muussakin ikäluokassa. Ehkä jopa perusominaisuus aika monessa ihmisessä?

Olen tiedostanut jo aika varhain, että olen suhteellisen negatiivinen ihminen myös itse. Mikä sinällään ei ole ihme, jos ajattelee omaa kasvuympäristöäni. Olen saanut aika vahvan mallin siitä, miten asioista voi valittaa. Muistan joskus ihailleeni positiivisia ihmisiä ja miettineeni, että voi kun joskus pystyisin ottamaan askelia kohti kiitollisempaa elämää.

Aloin tietoisemmin kiinnittää huomiota kiitollisuuteen muutama vuosi sitten. Ehkä viitisen vuotta sitten. Vaikka moni asia oli elämässäni tosi hyvin, tunsin tyytymättömyyttä ja myös kateutta. Aloin tietoisesti työstää itseäni. Aloin tiedostaa, että omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Aloin tiedostaa omaa "sisäistä puhettani". Aloin tiedostaa, että myös omiin uskomuksiin voi vaikuttaa. Samalla ahmin kirjoja ja kävin kursseilla ja luennoilla. Ahaa, kiitollisuus on asia, jota voi opetella ja sitä voi tietoisesti lisätä elämäänsä.

Aloin miettiä asioita, joista olen kiitollinen elämässäni. Aloin tietoisesti haastaa mieltäni huomaamaan asioita, jotka ovat hyvin. Aloin miettiä joka päivä asioita, joista olen kiitollinen. Alussa se tuntui teennäiseltä. Voiko tämä oikeasti vaikuttaa siihen, että minusta tulee kiitollisempi? Tuntui, että lähes mekaanisesti luettelin asioita, joista ajattelin voivani olla kiitollinen: perhe, työ, terveys. Ehkä vähän hampaat irvessä - tyylillä aloin treenata kiitollisuutta. Kun tarpeeksi pitkään tein töitä itseni ja ajatusteni kanssa, se ei enää tuntunutkaan teennäiseltä ja ulkokohtaiselta. Aloin tuntea syvää kiitollisuutta sisälläni monista asioista juuri sillä hetkellä, siinä tilanteessa missä olin. Kun katselin lapsiani pihaleikeissä, sisälläni läikähti. Kun istuin itse puiston penkillä ja katselin kaunista ympäristöä. Kun kävin nukkumaan miettiessäni päivän tapahtumia. Kiitollisuus alkoi ruokkia itse itseään.

En ole edelleenkään mikään "kaikki hyvin naminami" - tyyppi. Edelleenkin  helposti humpsahdan negatiivisuuteen. Joskus aikaisemmin soimasin itseäni siitä. Kiitollinen, sinun pitää olla kiitollinen eikä saa antaa negatiivisille ajatuksille tilaa. Nyt tiedän, että ihmisen aivot ovat suuntautuneet enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen. Se on aivojen perusominaisuus. Siitä ei kannata soimata itseään. Mutta kiitollisuus on asia, mitä voi oppia ja opetella. Se lisää elämäniloa, tyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Se lisää onnellisuutta. Mitä enemmän hyvää havaitsee itsessä ja ympäristössä, sitä paremmin voi.

Mistä asioista sinä olet kiitollinen? Onko sinun aina ollut helppoa olla kiitollinen vai oletko joutunut opettelemaan kiitollisuutta?

Sanna Wikström: Hyvän elämän reseptit. Oivalluksia arjen keskelle

Hyvän elämän reseptit tuo esimerkkejä arjen usein unohdetusta voimasta ja kuinka elämä on parhaimmillaan niissä pienissä hetkissä, joiden ohi usein kiireessä juoksemme. Liian harvoin annamme tilaa sille elämälle, jota elämme suurimman osan ajasta - arjelle. Kirja sisältää kirjoituksia tavallisesta arjesta ja sen oivalluksista. Kirjoitukset auttavat suhtautumaan lempeästi itseen, muihin ja omaan elämään.

Hyvän elämän reseptit on todella kaunis kirja. Kun sain kirjan arvostelukappaleeksi selailin kirjaa ihaillen. Niin kauniita kuvia. Niin kaunista tekstiä. Kirjasta tulee hyvä olo jo pelkästään sitä selailemalla. Kuvat ovat hehkuvia, värikkäitä ja voimauttavia.

Kirjassa on luvut teemoista "Ihana, tavallinen arki", "Elinvoimaisena elämässä", "Pakkopullasta unelmatorttuun", "Rakkaus piilottelee pienissä hetkissä" ja "Tämän hetken taika". Kirjassa on sekä pidempiä lukuja että pieniä reseptejä elämään. Minuun kolahtaa esimerkiksi tämä resepti: "Se, mitä yleensä muissa näemme, on onnistumiset ja menestys. Omassa elämässämme meillä on usein tapana katsoa sitä, mitä meillä ei ole tai mikä painaa mieltä".

Kirja sisältää aivan ihania ajatuksia. Vai mitä sanotte tästä: "Jos tuntuu, että työt kaatuvat päälle, lähde kävelylle". Tai tämä: "Meditoi joka päivä 30 minuuttia tai jos olet kiireinen, meditoi 60 minuuttia". Kuinka moni meistä tekeekään juuri päinvastoin. Silloin kun on kiire, elämästä vähennetään lepoa ja hyvän olon hetkiä ja pusketaan töitä entistä enemmän. Ja mitä siitä seuraa? Uupuminen, stressaantuminen, ylikierroksille joutuminen. Tästä Sanna Wikström käyttää termiä "ressipäissään oleminen".

Luku "Rikkaaksi" alkaa viisivuotiaan lapsen kysymyksellä (jonka lapsi kysyi omalta äidiltään): "Miksi te haluatte tulla niin rikkaaksi rahasta, että pitää mennä joka päivä töihin?" Luvussa todetaan, että viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta. Voi elää vapaaehtoisesti vähemmällä (esim. ilman autoa ja televisiota) ja tehdä sen valinnan, ettei tarvitse mennä joka päivä töihin. Itse olen myös tehnyt valintoja tähän suuntaan.

Kirjassa on hyviä kysymyksiä oman sydämen- ja elämäntehtävän miettimiseen. Jotta oman sydämentehtävän löytää on uskallettava kysyä: Mitä minä todella haluan? Mitä annettavaa minulla on? Mikä minua innostaa ja mikä saa liekehtimään? Mikä tuottaa minulle mittaamatonta iloa? Oma tehtävä löytyy kyselemällä ja tunnistamalla positiivisia tuntemuksia ja seuraamalla niiden viitoittamaa tietä.

Olen aivan ihastunut kirjaan. Tämä on kauneimpia kirjoja, mitä olen koskaan nähnyt. Lisäksi tekstit ja reseptit uppoavat minuun kuin häkä. Paljon viisaita sanoja, paljon ajateltavaa. Paljon reseptejä arkeen.

Nyt kannattaa pysyä kanavilla, sillä sain kirjaa kaksi kappaletta ja käynnistän huomenna arvonnan. Jollakin blogini lukijalla on mahdollisuus voittaa tämä upea kirja omakseen.

Hetkessä: Mielen rauhoittamista puutarhahommilla

Kun aloitin Hetkessä - postaussarjaa, ajattelin, että kirjoitan postauksissa sellaisista asioista, jotka tuovat arkeeni ja elämääni iloa ja voimaa. Olen kirjoittanut postauksia milloin teatteriesityksistä, milloin leffoista ja milloin käymistäni erilaisista hemmotteluhoidoista. Viikonloppuna tehdessäni puutarhahommia koin kokeneeni Hetkiä itselleni. Sellaisia hetkiä, joista sain voimaa ja joista nautin. Vaikka olin vain kotona, takapihallamme. Nautin pihahommista, nautin auringosta ja valosta. Nautin elämästä.

Siinä pihaa haravoidessani ja kevätkukkia tutkaillessani mieleeni tuli pääsiäisen aikaan lukemani Rick Hansonin kirja "Sisäsyntyinen onnellisuus. Tyytyväisyyden, tyyneyden ja itseluottamuksen uusi neurotiede". Kirjassa kerrotaan aivojen taipumuksesta takertua kielteisiin tunteisiin ja siitä, miten tähän taipumukseen pystyy vaikuttamaan. Jokapäiväisissä myönteisissä kokemuksissa piilee voima, joka voi muuttaa aivoja ja samalla koko elämää parempaan suuntaan. Tärkeää on oppia vastaanottamaan hyvää muutaman kerran päivässä, kymmenen sekuntia kerrallaan. Samalla alat tuntea sisäistä iloa, tyyneyttä ja voimaa.

Aivot ovat ihmisen tärkein elin. Se, mitä aivoissasi tapahtuu, määrää sen, mitä ajattelet, tunnet, sanot tai teet. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kokemukset muuttavat aivoja jatkuvasti. Rick Hanson kertoo kirjassaan, miten opit muuttamaan aivojasi hyvään suuntaan. Tässä on neljä yksinkertaista vaihetta: Huomaa myönteinen kokemus. Syvennä kokemustasi. Sisäistä kokemuksesi. Yhdistä myönteinen ja kielteinen mielen sisältö, jolloin hyvät puolet tasoittavat epämiellyttäviä ja jopa syrjäyttävät ne. Hyvän vastaanottaminen auttaa sinua näkemään hyvän itsessäsi, maailmassa ja toisissa ihmisissä.

Noita kirjan oppeja ajattelin mielessäni haravoidessani. Huomasin myönteisen kokemuksen ja tietoisesti pysähdyin siihen. Annoin sen imeytyä itseeni. Tunsin kiitollisuutta. Ja tunsin myös syvää läsnäoloa. Allergiastani johtuen tunsin myös miten oloni muuttui koko ajan tukkoisemaksi, mutten antanut sen pilata muuten niin hyvää päivää. Nautin omasta pihasta, puutarhasta. Elin ja olin hetkessä.

ps. kuten huomaat, en ole mitenkään stailannut asuani. Kotona olen aina lökäpöksyissä.

Sisäinen timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen

Olen viime päivinä lukenut Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaa "Sisäinen timantti - 363 ajatusta parempaan arkeen". Kirja on jatkoa Sisäinen voima - kirjalle, josta kirjoitin blogiini reilu vuosi sitten.

Kirja tarjoaa edeltäjänsä tavoin 365 tavallisen ihmisen elämään kolahtavaa ajatusta parempaan arkeen. Kirjan ajatukst liittyvät onnellisuuteen, tunteisiin, läsnäoloon, murehtimiseen, rakkauteen ja tässä uudessa kirjassa on ajatuksia myös vanhemmuuteen liittyen. Kirjan takakannessa todetaan: "Sisäinen timantti tarjoaa sinulle iloa, oivalluksen aiheita ja vahvistusta. Se ei lupaa onnellisuutta tai hienompaa arkea, mutta se antaa ajateltavaa ja tukea, jota kasvat siksi ihmiseksi, joka haluat olla".

Kirjaa on helppo lukea ja sitä ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan voi lukea ajatuksen sieltä ja toisen täältä. Erityisesti pidin haasteet ja vaikeudet luvussa olleista teksteistä. Samoin kuin vanhemmuutta käsitelleistä ajatuksista.

Kirjassa oli paljon tuttua. Olen käynyt läpi selvästi samaa kasvukaarta kuin kirjailija. Minäkin olin ennen se, joka hermostui pienistä ja näki kaikessa vain huonoa. Minä olin se, joka syytin muita siitä, etten ole onnellinen tai että he aiheuttivat minulle ikäviä tunteita. Auts. Onneksi olen kasvanut ja kehittynyt. Tämä kirjassa oleva kappale tuntuu hyvin tutulta: "Vieläkin hermostut, mutta jännä on huomata, että sitä mukaan kun itsetuntemuksesi kasvaa, sietokykysi erityisesti arjen epäkohtia vastaan kasvaa. Koko ajan osaat laittaa asioita enemmän tärkeysjärjestykseen. Ymmärrät, ettei pienestä kannata vetää hernettä nenään, koska usein se ei tilannetta pelasta, pahentaa vain".

Kirjan perusajatuksena on se, että elämäsi avaimet ovat omissa käsissäsi. On sinun valinnastasi kiinni, miten suhtaudut asioihin. Näetkö aina kaiken surkeuden vai myös positiivisia puolia. Jumitutko tunteisiin vai osaatko mennä eteenpäin. Elätkö pelosta käsin vai rakkaudesta käsin. Löytyykö ilo arjesta vai vain ulkomaan matkalta.

Olen tykännyt lukea kirjaa. Onko kirja sinulle tuttu?

Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta, Readme.fi:sta.

Tänään on onnellisuuden päivä

Tänään on YK:n Onnellisuuden päivä. Onnellisuuden päivä pyrkii keskittämään huomiomme onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen kansainvälisen kehityksen ja tavoitekeskeisten yhteiskuntien ytimessä.

Onnellisuuden päivänä YK kutsuu jäsenvaltioita, kansainvälisiä ja kansallisia organisaatioita sekä kaikkia muita ihmisiä juhlistamaan onnellisuutta 20. maaliskuuta kaikin asianmukaisin keinoin. Onnellisuus on yksi ihmiskunnan keskeisiä pyrkimyksiä.

Olen lueskellut Sonja Lyobomirskyn kirjaa "Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa". Sonja Lyubomirsky on luonut yksityiskohtaisen mutta helposti lähestyttävän ohjelman onnellisuuden lisäämiseksi jokapäiväisessä elämässä. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi onko onnelliseksi muuttuminen mahdollista, kestävän onnen salaisuudesta ja esitellään onnellisuusaktiviteetteja, joiden avulla voi lisätä omaa onnellisuutta. Teos esittelee konkreettisia strategioita onnen saavuttamiseksi.

Kirjassa on listattu  12 onnellisuutta lisäävää tekoa / asiaa ja ne ovat:

* kiitollisuuden harjoittaminen
* optimismin kasvattaminen
* märehtimisen ja sosiaalisen vertailun välttäminen
* hyvien tekojen harjoittaminen
* sosiaalisten suhteiden ravitseminen
* stressinhallintataitojen kehittäminen
* anteeksiantamisen taitojen opettelu
* flow kokemusten lisääminen
* hyvien hetkien huomaaminen ja vaaliminen
* tavoitteisiin sitoutuminen
* uskonnon ja hengellisyyden harjoittaminen
* kehosta huolehtiminen

Myös vuosi sitten, aivan blogini alkutaipaleella, kirjoitin onnellisuuden päivästä. Silloin kirjoitin erityisesti siitä, mistä asioista minä olen onnellinen omassa elämässäni. Nuo samat onnellisuuden aiheet pätevät edelleenkin.

Oikein onnellista ja ihanaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Arvonnan voittaja ja kiitollisuuden aiheita kuluneelta viikolta

Blogini 1 v arvonta on suoritettu. Kiitoksia kaikille osallistuneille ja tervetuloa uusille lukijoille lukijoiksi.

Kortit ja magneetit voittaa Elsa-Aalia. Laitatko minulle meilillä osoitteesi heli (at) kasvuntaika.fi, niin postitan sinulle tuotteet ensi viikolla.

Kirjaan muutaman kiitollisuuden aiheen kuluneelta viikolta:

* Kevät ja aurinko. Valo. Siinä missä jotkut saavat voimaa syksystä ja pimeydestä, minä saan energiaa valosta ja auringosta.

* Tällä(kin) viikolla olen ollut kiitollinen siitä, että saan tehdä niin vaihtelevia työjuttuja saman viikon aikana. Kuluneella viikolla olen ohjannut liikuntaryhmiä, vauvahierontakursseja ja luennoinut vauvojen uniasioista ja myös teemalla "myönteisiä keinoja kasvatukseen"

* Yritykselläni on vihdoinkin logo! Myös nettisivujen ilmettä on uudistettu.

* Olin tänään katsomassa poikien kanssa Cirque du Soleilin esityksen "Quidam" ja olihan se hieno spektaakkeli. Mukava reissu.

* Kevään merkit ulkona. Kohta pääsee jo puutarhahommiin. Toisaalta mieleni viestittää, että tämähän tarkoittaa että ilmastonmuutos etenee. Ja myös sitä, että siitepölykausi on pian alkamassa ja lääkitys vielä aloittamatta. Silti olen tällä hetkellä todella kiitollinen keväästä. Huomenna avataan grillikausi.

* Olen myös kiitollinen siitä, että olen löytänyt elämässäni oman polkuni ja seuraan sitä ilolla.

* Olen aloittamassa ensi viikolla myös jotain ihan uutta, ilokuvausprosessia. Ehkä kerron tästä vielä lisää myöhemmin. Iso askel minulle. Minulle, joka en pidä kameroista ja näytän omasta mielestäni aina kuvissa kamalalle.

Millaisia kiitollisuuden aiheita sinun viikkoosi on kuulunut?

Ajatusjunat

Termi ajatusjuna on tullut tutuksi minulle mindfulnessin kautta. Minkä ajatusjunan kyytiin lähdet? Mille asemalle se vie? Onko jokaisen ajatusjunan kyytiin hypättävä? Voinko jättäytyä asemalle tästä ajatusjunasta?

Ajatukset vaikuttavat elämään. Ne voivat lisätä ylivireystilaa ja stressiä tai laskea tai nostaa mielialaa. Ne ovat samaa sisäistä puhettamme, jota koko ajan puhumme ääneti itsemme kanssa. Pahimmassa tapauksessa sisäinen puhe voi pahoittaa mielemme. 

Omien ajatusjunien (ja jumien) tunnistaminen auttaa sinua pääsemään sille asemalle, mille haluat. Kun tunnistaa omat ajatusjunat, on vapaa valitsemaan, minkä kyytiin lähtee. Lähdenkö sen ajatusjunan kyytiin, joka hokee, "ettei tästä päivästä tule mitään" tai "mikä ihmeen surkimus sinä oikein olet, kun et ole saanut mitään tänään tehdyksi?" Joskus saatamme lähteä esimerkiksi ahdistavan ajatusjunan kyytiin. Se saattaa pysähtyä asemilla pelko tai epätoivo. Silloinkin on hyvä tunnistaa, mihin on päätynyt ja miten ihmeessä päädyinkään tämän ajatusjunan kyytiin.

Saapui sitten mille asemalle tahansa, sitä ei tarvitse paeta. Kun tunnistat, mitä on tapahtunut, se riittää. Ajatus ja tunne menevät ohi itsestään kun annat mennä niiden ohi. Jos jäät vellomaan niihin, kaivat kuoppaa vielä syvemmäksi. Jatkoyhteydet voivat johtaa katkeruuteen ja kateuteen asti.

Minkä ajatusjunan kyytiin sinä tänään lähdet? "Tästä tulee hyvä päivä ja minulla on uusia mahdollisuuksia" vai että "miksi ylipäänsä heräsin tähän päivään?"

Unelmapäivä

 
Millainen olisi unelmaelämäsi arkipäivä?

Itse olen tehnyt unelmapäivä-harjoitusta useassa eri yhteydessä. Kursseilla ja erilaisissa hyvinvointiin liittyvissä päivissä. Haluan jakaa tämän harjoituksen myös teidän kanssanne, sillä se saattaa selkeyttää omia arvoja, valintoja ja itselle ihanteellista elämäntapaa.

Millainen toivoisit jokaisen päiväsi olevan? Miten haluaisit viettää unelmaelämäsi arkipäivän?

* Millainen olisi unelmapäiväni?
* Miltä minusta tuntuisi?
* Millainen mielentilani olisi?
* Mitä päivääni kuuluisi?
* Missä olisin?
* Mitä tekisin?
* Kenen kanssa olisin?
* Miltä ympärilläni näyttäisi?

Millainen olisi aamuni, johon herään? Millainen olisi päiväni? Entä iltani? Millaisin fiiliksin kävisi nukkumaan ja mitä ajattelisin kuluneesta päivästä?

Vastaukset kysymyksiin voivat antaa vihjeitä mm. näistä asioista:
* Mitä kaipaisin elämääni lisää?
* Mitä tärkeää elämästäni puuttuu nyt?
* Minkälaisia asioita tekisin, jos minulla olisi enemmän aikaa tai jos todella valitsisin?
* Mitä todella arvostan?

Mieti seuraavaksi unelmapäivän toteutusta nykyisessä elämäntilanteessa:
* Minkälaisia elementtejä unelmapäivästä voisin toteuttaa nyt heti, tässä arjessa?

Mieti luovasti millaisen päivän voisit toteuttaa ja kokeile sitä. Kokeileminen saattaa tuoda paitsi tyydytystä myös uusia oivalluksia siitä, mitä oikeastaan kaipaakaan. Vähitellen voit tuoda unelmapäivääsi ja tavallista arkipäivääsi yhtä lähemmäs toisiaan. Vaikka tekisit vain pieniä tekoja toisin, ajatus unelmapäivästä voi inspiroida, sitä kautta pienet päivittäiset tapahtumat liittyvät johonkin suurempaan ja merkityksellisempään.

Unelmointi on voimakas kanava oman elämän hyväksi tekemiseen. Se on paljon enemmän kuin hyvien ajatusten tuoma hetken mielihyvä tai hetken pako arjen haasteista. Omien unelmien miettiminen ja niistä kirjoittaminen ja puhuminen ovat hyvä tapa vauhdittaa unelmien toteutumista. Sanat muuttuvat todeksi ja uusia mahdollisuuksia avautuu uudenlaisen havaitsemisen, toiminnan ja muiden tarjoamien tilaisuuksien kautta.

Itse tein tämän harjoituksen kautta jo vuosia sitten päätöksen osittaisen hoitovapaan hakemisesta ja vajaa vuosi sitten myös yrityksen perustamisesta. Yrityksen, joka mahdollistaa sen, ettei elämäni täyty vain työllä vaan aikaa jää myös itselle ja perheelle. Tällä hetkellä jos mietin unelmapäivääni, siihen sisältyy nykyistä enemmän itseni huomioimista. Lenkillä käymistä, rauhoittumista. Ehkä myös käsitöitä. Vähemmän netissä oloa.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää unelmapäivä-harjoitus?

Kulissielämää laput silmillä

Viime päivinä olen törmännyt yhdellä jos toisellakin taholla termiin "kulissielämä". Samoissa ympyröissä vilahtaa usein sanat "laput silmillä eläminen". Kulissielämään liitetään usein tämä peruskuvio: äiti ja isä, kaksi tai kolme lasta (jotka on koulittu elämään myös tätä kulissielämää eli ovat kivoissa vaatteissa hillitysti ja hallitusti, harrastavat sellaisia harrastuksia, joista vanhemmat voivat olla ylpeitä (kuten nyt vaikka tanssi, viulunsoitto tai taitoluistelu), perheessä on koira, vanhemmilla vakityöt ja monesti he tekevät pitkää päivää töissä ja illat menevät sitten "ruuhkavuosissa" eli kuskatessa lapsia kehittäviin harrastuksiin. Lapsia ei ehditä kohdata kunnolla, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä, koska ei sitä jaksaisi ottaa vastaan kaikkia kiukkuja ja muita ikäviä tunteita. Kyllähän sitä ehtii sitten viikonloppuna kohdata. Tai kerran vuodessa tehtävällä lomalla. Parempi vaan tehdä koko ajan jotain, niin ei myöskään tarvitse kohdata itseä. Olisi aika pelottavaa pysähtyä ja joutua kohtaamaan itsensä, omat kipupisteensä ja tuntemuksensa. Ja kyllähän sitä näyttää kiireiseltä ja coolilta, kun kalenteri on koko ajan täynnä. Kerran tai kaksi vuodessa käydään etelässä lomalla sellaisissa turvallisissa lapsiperhekohteissa kohteissa kuin Lanzarote, Teneriffa, Rhodos tai Thaimaa. Monesti näille perheille materialismi ja näyttämisen halu ovat tärkeitä. Kaksi hienoa autoa pihassa, merkkivaatteita ja merkkilaukkuja. Perheessä käy siivooja. Onnea etsitään materian kautta. Tunnetaan ylemmyyttä, kun katsotaan naapurin pihalle ja siellä ei ole yhtä hienoa ja tuliterää autoa kuin omalla pihalla on. Myöskään naapurin jouluvalot eivät ole yhtä näyttävät kuin omat. Se mitä muut meistä ajattelevat on ratkaisevan tärkeää.

Elämä on aika samanlaista päivästä toiseen, arki rullaa töiden ja lasten harrastusten ja omien harrastusten ympärillä ja viikonloppuisin käydään kauppakeskuksessa ostoksilla, hampurilaisella ja silloin tällöin leffassa tai teatterissa. Eletään tätä tyytyväisenä vuodesta toiseen. Tai ehkä ei niin tyytyväisenä. Sillä nyt olen törmännyt tosi moneen, joka on kertonut, että elivät tätä kulissielämää lähes  kymmenen vuotta. Ulkoisesti kaikki oli hyvin. Sitten tapahtui jotain, joka poisti laput silmiltä. Havahdutti siihen, että olenko minä onnellinen. Ja toteamukseen, ettei ole ollut onnellinen enää moneen vuoteen. Ei ole tuntenut oikeastaan mitään tunteita moneen vuoteen. Elämä on tuntunut turvalliselta, sitä on suorittanut päivästä toiseen ja viikosta toiseen milloin odotellen lomaa tai jotain, mikä toisi vähän erilaisuutta elämään. On odottanut sitku-hetkeä, joka muuttaisi omat fiilikset. Sitku on loma tai sitku lapset ovat isompia tai sitku on ostettu se uusi moottoripyörä tai Louis Vuittonin laukku. Tuttuus ja turvallisuus on vienyt omassa ajattelussa voiton sen sijaan, että olisi pysähtynyt pohtimaan, onko tämä sitä elämää, mitä haluan elää? Ja kun nämä kulissit sitten räksähtävät, kaikki miettivät, miksi ihmeessä tämä pari eroaa? Hehän olivat niin onnellisia, ihanat lapset ja kaunis koti, uusi mersu ja kaikki mitä vaan kuvitella saattaa. Materialistisesti varakas elämä, mutta sisäisesti tyhjä ja tätä ei ole monikaan tiennyt.

Eikä tavallisessa elämässä sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Se on sitä normaalia. Kunhan se on sellaista, että siinä ehtii kohdata toiset ja itsensä, pohtia ja miettiä. Elää elämää eikä vain suorittaa sitä.

Uskallanko tehdä erilaisia ratkaisuja elämässäni? Murtaa kulissit, ottaa laput pois silmiltäni? Mihin se johtaa? Vai onko vaan turvallisempaa olla ja elää niin, että kaikki ajattelevat, että meillä on kaikki hyvin ja kyllähän sitä itsekin voi loppujen lopuksi ajatella, että niitä hyviäkin hetkiä on.  Ja mitä ne naapuritkin ja sukulaiset ajattelevat, jos nyt tästä pois lähden ja räsäytän kulissit tuusannuuskaksi? Tai uskallanko jo alun perin lähteä elämään niin, ettei tarvitse rakentaa ympärille sitä materialistista kulissia? Voi ihan rauhassa elää vaikka ilman autoa ja kulkea kirpparivaatteissa tuntematta itseään sen huonommaksi kuin naapurit. Uskallanko hypätä pois työn oravanpyörästä ja käyttää aikaani myös vaikkapa perheeseen ja omaan hyvinvointiin ja omaan kasvuun ja kehittymiseen? Uskallanko kohdata itseni ja omat tunteeni ja olla myös tekemättä mitään? Voiko kalenteri olla myös tyhjänä joskus ja voiko elää lasten kanssa ilman, että tarvitsee kokea elävänsä ruuhkavuosia?

Minusta tuntuu surulliselta, kun niin moni elää sitku-elämää. Sitten kun on viikonloppu, sitten kun on loma. Sitten kun olen eläkkeellä. Entäs jos sitä eläkeikää ei tulekaan? Jos ei jaksakaan sinne asti? Jos kuolee jo aikaisemmin? Kuinka monta vuotta sitä jaksaa elää kulissielämää ja esittää, että kaikki on mitä parhaimmin? Kuinka monta vuotta ihminen voi elää onnettomana? Tai jopa ilman tunteita? Ja kuinka monta vuotta voi vaatia myös lapset elämään sellaista elämää, mitä vanhemmat haluavat heidän elävän?

Toivon, että tämän blogin lukijat eivät elä kulissielämää, vaan Ihanaa Oikeaa elämää kaikkine tunteineen ja elämään kuuluvine asioineen. Kiukkuineen, pölypalloineen. Turruttavassa oravanpyörässä ei tarvitse olla eikä materia tuo onnea. Laput pois silmiltä, meillä on vain yksi elämä eikä sitä kannata tuhlata sellaiseen elämään, mikä on jonkun toisen elämää eikä omaa. Sing, dance, live, love, laugh, dream! Nauti, elä, tunne, älä suorita!

Oletko sinä törmännyt kulissielämään? Onko sinun lähipiirissäsi ollut "yllätyseroja", joissa koko lavastettu kulissi on romahtanut kerralla?

ps. toki tiedän, että sellaisissa perheissä, joissa on bemari ja mersu pihassa ja lapset harrastavat viulunsoittoa ja käydään kerran vuodessa Rhodoksella voidaan elää myös hyvin onnellista elämää ja olla avoinna maailmalle eikä kulkea laput silmillä kulissia eläen. Nyt vaan ihan muutaman viime päivän aikana olen törmännyt niin monesta suunnasta tähän kulissielämäilmiöön, että tuli pakottava tarve kirjoittaa siitä.

Mitä yrittäjyys on minulle?

Miksi minusta tuli yrittäjä? Mitä yrittäjyys on minulle?

Se on vapautta määritellä itse työaikojani. Se on työnteon tapa. Haluan toteuttaa itseäni yrittäjänä. Haluan tehdä sellaista, mikä on minulle itselleni merkityksellistä. Haluan luoda itse työtäni ja käyttää työhöni niitä tietoja ja taitoja, joita olen oppinut koulutuksissani tai elämän varrella. Haluan luoda jotain uutta, jotain sellaista, jota ei ole vielä olemassa.

Minusta tuntuu tällä hetkellä, että yrittäjyys on minulle elämäntehtävä. Minun elämäntehtäväni on tuottaa lapsiperheitä voimaannuttavia palveluja. Minun vahvuudet, kiinnostus ja innostus ovat lapsiperheisiin ja hyvinvointiin liittyvien teemojen ympärillä. Ja haluan jakaa tätä tietotaitoa ja hyvää myös muille. Tällä hetkellä se raami, missä toteutan tätä työtä on yrittäjyys. Kuntasektorin luoma raami oli minulle liian tiukka enkä pystynyt hyödyntämään sitä kaikkea kapasiteettia, joka minulla on. Enkä varsinkaan halua tehdä työtäni niissä aikaraameissa, joihin monet joutuvat pakotetusti. En halua tehdä töitä lähes 40 viikkotuntia vaan paljon vähemmän ja joustavammin.

Tiedän, että monille ihmisille klo 8-16 oleva vakityö on juuri sitä, mitä he eniten toivovat maailmassa. Minulla on ollut sellainen vakityö, kaksikin kertaa. Välissä on ollut myös sijaisuuksia. Kaksi kertaa olen lähtenyt pois vakityöstä, koska halusin jotain muuta. Moni on sanonut, että olen tehnyt rohkeita päätöksiä. Ehkä niin. Minulle ne ovat siinä tilanteessa tuntuneet ainoilta oikeilta päätöksiltä. Jos työnteko alkaa tuntua ahdistavalta ja raamit koko ajan tiukkenevat ja tunnet, että osa sinun kapasiteettia jää käyttämättä, koska suurin osa työenergiastasi menee ihan väärien asioiden kanssa kamppailuun, niin näissä tilanteissa minä olen päättänyt lähteä. Sulkea vanhat ovet ja avata uusia.

Yrittäjyys on myös hulluutta. Se on sitä, että menee eteenpäin, vaikka välillä on vastatuultakin eikä mikään ota tulta alleen. Yrittäjyyteen kuuluu myös asioita, jotka ovat minulle vähän pakkopullaa. Otetaan nyt vaikka toimistohommat, laskujen kirjoittaminen ja jatkuva perillä pysyminen kaiken maailman teostomaksujen, ennakkoverojen, verotilien jne maailmasta. Myöskään jatkuva markkinointi ei suju minulta vielä luontevasti. Se vie paljon aikaa ja energiaa. Mutta uskon, että nekin alkavat sujua ihan hyvin kunhan pääsen kunnolla alkuun. Tällä hetkellä en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Olen onnellinen ja voin hyvin. Toki tunteet heittelehtivät välillä myös toiseen suuntaan, mutta missään vaiheessa en ole katunut yrittäjäksi ryhtymistä. Tunteiden heittelyä on lähinnä tuonut byrokratia ja se paperinpyörittely, jota joutuu yritystoiminnan alkuvaiheessa tekemään aika paljonkin. Turhautumista on tuonut myös se, että vaikka kuinka markkinoisi omia palveluitaan, niin tuntuu että vasta murto-osa tietää niistä ja löytää ne. Tekemistä siis riittää vielä, paljonkin. Kuten eräs ystäväni sanoi, yrittäjyys on kestävyyslaji. Pitkäjänteisyyttä kysytään. Ja se meinaa välillä itseltä unohtua. Että aika alkumetreillä tässä ollaan ja lienee luonnollista ettei kaikki kurssit täyty hetkessä. Kahden vuoden päästä voi olla jo toisin.

Yrittäjyys merkitsee minulla myös sopivan pitkiä yöunia. Tällä hetkellä herään aikaisintaan klo 7, entisessä työssäni lähdin siihen aikaan jo kohti työpaikkaa. On aamuja, jolloin jatkan unia lasten lähdettyä kouluun ja herään yhdeksän pintaan vasta. Ne ovat niitä päiviä, kun teen kotona toimistohommia ja voin satsata myös omaan hyvinvointiin. Minä rakastan nukkumista, tarvitsen 8 tuntia unta joka yö. Nykyisessä tilanteessani se on mahdollista ja se on ihanaa!

Tämän kevään painopiste on minulla verkostojen löytämisessä. Pyrin myös tekemään uutiskirjeen yritykselleni ja tavoitteenani on luoda myös yksi ilmainen minikurssi. Ja tietenkin tehdä laadukasta asiakastyötä, sekä ryhmien ohjaamisten että yksilötapaamisten suhteen. Ja niin hullulta kuin se tuntuukin, mun pitää jo helmi-maaliskuussa lyödä lukkoon ensi syksyn kursseja. Eli ihan pian alkaa ensi syksyn kurssipalapelin rakentaminen. Mitä ryhmiä ohjaan ja missä, teenkö iltatöitä tai viikonlopputöitä vai pyrinkö sijoittamaan kaiken työni arkiaamupäiviin.

Lähes joka päivä ajattelen, että "vitsit miten upeeta työtä saan tehdä, että mä tykkään tästä" . Sitten on välillä niitä päiviä, kun puskee vaan väkisin eteenpäin ja miettii, onko tässä mitään järkeä. On tässä. Se pitää muistaa niinä päivinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.

Miksi sinusta tuli yrittäjä? Tai miksi sinusta ei koskaan tulisi yrittäjää?

Rhonda Byrne: Taikavoima

Rhonda Byrnen kirja Taikavoima on kirja kiitollisuudesta. Kiitollisuus on taikavoima, joka voi muuttaa koko elämän. Kirjassa on 28 harjoitusta, joiden avulla Rhonda Byrne opettaa kuinka kiitollisuus saadaan jokapäiväiseen elämään. "Kiitolliselle annetaan lisää ja hänelle annetaan yllin kyllin. Mutta kiittämättömältä otetaan pois sekin, mikä hänellä on".

Kiitollisuus toimii koko elämää hallitsevan universaalin lain kautta. Vetovoiman laki, joka hallitsee kaikkea maailmankaikkeuden energiaa, kuuluu näin: Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa". Jos ajattelet: "En pidä työstäni", "Minulla ei ole riittävästi rahaa" tai "Minulla on ongelmalapsi", vedät puoleesi juuri näitä kokemuksia, joita ajattelet. Mutta jos ajattelet, mistä kaikesta tunnet kiitollisuutta, kuten "Rakastan työtäni", "Minulla oli ihana loma" tai "Tunnen oloni mahtavaksi tänään", ja vilpittömästi tunnet kiitollisuutta, vetovoiman laki saa sinut vetämään puoleesi samanlaisia asioita. Se toimii kuin magneetti: kiitollisuus on magneettista, ja mitä enemmän kiitollisuutta tunnet, sitä enemmän runsautta vedät puoleesi.

Kirjan harjoitukset liittyvät esimerkiksi ihmissuhteisiin, terveyteen, rahaan ja työhön. Kirjassa on harjoituksia 28 päivälle ja jokainen päivä päätetään taikakivi kädessä ja lausutaan kiitos parhaasta asiasta, joka päivän kuluessa on tapahtunut.

Kirja on innostava ja maaginen, kuten Byrnen aiemmatkin kirjat. Huomaan, että minun on vaikea saada kirjan harjoituksia käytäntöön. Äidinmaidossa saamani pessimistisyys meinaa iskeä ja teilata kiitollisuutta. En halua palata samaan tuttuun pessimistisyyteen, sillä kiitollisuuden aiheiden pohtiminen on tärkeää, sen on todettu lisäävän hyvinvointia. Se voi muuttaa koko elämän suunnan. Siksi harjoittelen, harjoittelen, koko ajan. Kiitollisuutta, optimistisuutta. Ja myös lempeyttä itseäni kohtaan.

Olen kirjoittanut aiemmin Rhonda Byrnen kirjoista Salaisuus ja Voima. Juuri sain kirjastosta Byrnen uusimman kirjan, Sankarin, joten luultavasti tulen siitäkin bloggaamaan, jahka ehdin kirjan lukea.

Pieni minä ja todellinen, laajempi minä

Ohjaako elämääsi pieni minä vai laajempi, todellinen minäsi?

Pienellä minällä tarkoitetaan sellaista rajoittunutta minän osaa, jolle ovat tyypillisiä itseä vähättelevät, itsen joitain puolia torjuvat ja ilmaisua rajoittavat ajatukset ja uskomukset. Osittain nämä uskomukset ovat syntyneet, koska olemme tarvinneet niitä suojaksemme, ja osittain ne ovat tarttuneet ympäristöstämme. Uskomukset voivat olla esimerkiksi sellaisia kuin "Olen naurettava ja säälittävä, en kuulu joukkoon", "Minä en ole yhtä arvokas kuin toiset" tai "Minulla ei ole oikeutta hyviin asioihin, iloon tai rakkauteen kun muut ympärilläni kärsivät". Itseä sabotoivat ajatukset ja uskomukset vievät meiltä osan elämästä pois. Ne saavat meidät pitäytymään pienellä reviirillä, pitämään itsemme pieninä ja olemaan toivomatta suuria.

Uskomukset ovat syntyneet elämän varrella ja niiden tarkoitus on ollut suojella omaa minäämme. Huono asia on se, että niillä on taipumus jäädä elämäämme senkin jälkeen, kun ne ovat muuttuneet hyödyllisten sijaan haitallisiksi tai ovat yleistyneet sellaisiinkin elämänalueisiin, joilla niitä ei olisi tarvinnut. 

Jokainen ansaitsee käyttöönsä kaikki ne voimavarat, jotka itsessä on. Itseen olisi hyvä suhtautua yhtä myötätuntoisesti, avoimesti ja rakastavasti kuin toiseen ihmiseen, josta välittää hyvin paljon. Todellinen, laajempi minä olisi tärkeää saada käyttöön.

Tietoisuus on ensimmäinen askel muutokseen. Kun tunnistamme selkeästi, mitä omassa mielessämme pyörii, voimme alkaa vapautua haitallisista käsityksistämme Rajoittavien ajatusten ja uskomusten voima heikkenee heti, kun ne tunnistetaan. Rajoittavia uskomuksia voi kirjoittaa ylös ja voi miettiä, miten ne sinua suojelevat, mikä on ollut niiden tarkoitus? Mieti mitä viisas minäsi ajattelee? Mikä on vastakohta rajoittavalle uskomukselle, jonka kanssa olet elänyt kenties vuosikaudet.

Tarvitsemme vastalääkettä itseä sabotoiville pienen minä ajatuksille ja uskomuksille. Negatiiviset ajatukset syövät energiaa ja ovat esteenä hyvien asioiden toteutumiselle. Kun ajattelemme laajemmasta, viisaammasta minästä käsin, voimme löytää aiempien, rajoittavien uskomusten tilalle esim. tällaisia:

* Olen hyvä tällaisena kuin olen
* Riitän ja olen arvokas, riippumatta mistään suorituksista, saavutuksista tai arvioista
* Minun iloni ei ole keltään pois

Miten voi saada kosketuksiin viisaaseen, laajempaan, todelliseen minään? Olemalla läsnä itselle. Keskittymällä kehoon ja sen tuntemuksiin. Käymällä kursseilla. Meditoimalla. Joogaamalla. Lukemalla havahduttavia tekstejä. Juttelemalla toisten kanssa. Liikkumalla ulkona luonnossa. Viisaiden tai myötätuntoisten ihmisten kuuntelu.

Minä niin tunnistan tuon pienen, itseä vähättelevän minän. Ethän sinä osaa. Olet ruma. Hahaa, yrittäjäksi vielä ryhdyit, onko parempaa vitsiä kuultu? Vuosia uskoin sisäiseen puheeseeni, pikku kehnoon, joka päässäni hoki tuota rallia. Nyt tiedostan tuon rajoittavan puheen, pienen minän. Suunta on kohti laajempaa minää. Kohti lempeyttä itselle. Uskoa siihen, että minäkin voin ja pystyn. Minä osaan. Mutta noiden rajoittavien uskomusten purkaminen ei ole helppoa. Ei todellakaan. Jos on suurimman osan elämästään ajatellut että on muita huonompi niin ei se ihan hetkessä muuksi muutu. Mutta suunta on kohti suurempaa itsetuntemusta, kohti laajempaa minää, joka on vähemmän rajoittunut.

* Olen arvokas, olen riittävän hyvä
* Uskallan olla oma itseni, juuri sellaisena kuin olen
* Elämä antaa minulle hyviä asioita

Kuulostaako sinulle tutulta rajoittavat uskomukset, minän pienentyminen? Mikä auttaa sinua kohti laajempaa minääsi?

Kyllin hyvä: lempeämmän elämän käsikirja

Kylli Kukk on kirjoittanut kirjan Kyllin hyvä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kirjassa kerrotaan Kyllin oma tarina ja lukuja on niin selän hyvinvoinnista, ryhdistä kuin stressin kesyttämisestäkin. Kirjassa on myös ajatuksia siitä, miten mielen vankilasta voi vapautua ja nopeita harjoituksia arkeen, esim. venyttelyliikkeitä ja hengitysharjoituksia.

Kirjasta löytää 10 askelta onneen. Näitä askelmia ovat esimerkiksi digipaaston pitäminen, valtavirrasta pois astuminen, positiiviseen zoomaaminen, rikkaruohojen (= kielteisten ajatusten) pois kitkeminen, satujen lukeminen ja musiikin kuuntelu.

Kylli korostaa lempeyden ja rakkauden voimaa. Kun ei rankaise itseään dieeteillä, armottomalla treenaamisella eikä lannista itseään kielteisillä ajatuksilla vaan löysää pipoa ja nauttii elämästä, selviytymistaistelu muuttuu tanssiksi. Ihmiskehon likaisin kohta on oma mieli. Oma mieli on ohjelmoitu ajattelemaan, etten ole riittävän hyvä, en osaa, en tajua, en pysty, olen liian ruma, liian lihava tai liian pieni. Elämä on hankalaa ja minun on turha edes yrittää. Nämä ajatukset ovat kuin rikkinäinen levy, joka on jäänyt junnaamaan päähämme. Se on sääli, sillä hyvinvointi lähtee korviemme välistä. Päässämme soiva levy määrää, millaiseksi elämämme muotoutuu. Kun puhdistamme ja harjoitamme mieltämme, nämä ajatuskulut alkavat hälvetä ja rakkaus pääsee esille. Rakkaus itseen.

Kyllin sanoma on: Hyvinvointi lähtee korvien välistä. Mieli voi tehdä elämästä helvetin tai paratiisin. Älä pahoinpitele itseäsi negatiivisilla ajatuksilla! Ole lempeä itseäsi kohtaan.

Kirjassa parasta ovat värikylläiset ja elinvoimaiset kuvat. Ja luvut oman itsen hyväksymisestä ja rakastamisesta. Venytykset ovat varmasti myös tehokkaita, mutta niitä en nyt innostunut kokeilemaan.

Minulle tuli mieleen tästä kirja Minnan metodit, jonka esittelin keväällä. Siinä kirjassa oli myös asiaa sekä mielen että kehon hyvinvoinnista. Kyllin hyvä - kirjassa kuvitus on energisempää. Kummastakaan kirjasta en tehnyt venytyksiä tai liikeharjoituksia, mielenkiintoisinta oli lukea mielen toiminnasta.

Kirjassa on 141 sivua ja tämä lukemani kappale oli lainattu kirjastosta.

Leppoisasti

Joulun jälkeistä aikaa on eletty hyvin leppoisasti. Ollaan ulkoiltu, luettu, katsottu leffoja, syöty ja vain oltu. Ollaan leppoisteltu. Toiset tykkäävät ohjelmoida koko lomansa vierailuilla ja tekemisellä, me olemme aina tykänneet joulun aikaan vain olla.

Keho ja aivot ovat saaneet leppoistelun kautta tilaa ja energiaa. Olen saavuttanut flow-tiloja, uusia visioita on alkanut syntyä. Minä tarvitsen tällaista leppoisaa eloa ihan säännöllisesti, en vain loma-aikoina. Siksi en varmaan koskaan pystyisi täyteen työaikaan ja sen myötä tulevaan kiireeseen. En vaan jaksaisi sitä, en henkisesti enkä myöskään fyysisesti. Tästä myös soimaan itseäni ihan säännöllisesti: miksi minä en pysty sellaiseen, johon suurin osa ihmisistä pystyy. Minä tarvitsen valtavasti omaa tilaa ja rauhallista aikaa. Onneksi elämässä pystyy tekemään sellaisia valintoja, että nämä ovat mahdollisia. On mahdollista downshiftata. Yrittäjyys ei kaikille ole downshiftaamista vaan monille ihan toista äärilaitaa. Minulle se on keino tehdä sellaista työtä, josta pidän sellaisella viikkotuntimäärällä, jonka jaksan hyvin.

Leppoisa elomme jatkuu joulunpyhien jälkeen myös arkena. Minä pidän vielä pari viikkoa lomaa, toki vähän teen myös yrityksen hommia eteenpäin. Aina silloin kun on hyvä fiilis voin tehdä markkinointia, katsoa joulukuun kuitit valmiiksi kirjanpitoa varten, suunnitella ensi vuoden ryhmiä. Kirjoittaa referaatti ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihin. Myös muutamat kaveritreffit on sovittu. Käymme leffassa katsomassa Madagascarin pingviineitä ja itse olen menossa ystäväni kanssa Viattomien lasten päivän konserttiin. 

Yhden asian suhteen en ole ollut kovin leppoisa. Olen siivonnut lähes kaikki joulukoristeet jo pois. Perinteisesti laitan joulukoristeet varhain, viimeistään ensimmäisenä adventtina. Ja saman perinteen mukaan alan siivota niitä Tapaninpäivänä pois. Nyt on jäljellä enää talolyhdyt, joulukuusi ja jouluvalot. Joulukuusen laittanen viimeistään ylihuomenna pois, talolyhdyt ja jouluvalot saavat jäädä vielä hetkeksi esille. 

Rakastan leppoisaa elämää! Entä sinä, pidätkö sinä enemmän siitä, että on jatkuvasti säpinää ja kalenteri täynnä vai kaipaatko vapaata aikaa, jota ei ole kalenteroitu täyteen?

Tonttu joulusaunassa - satuhieronta

Satuhieronta on ihana tapa tukea lapsen rauhoittamista ja yhteyttä lapsen kanssa. Satuhieronta sopii hyvin rauhoittamaan myös joulun ajan kiireistä tunnelmaa. Tämä Tonttu joulusaunassa - satuhieronta syntyi satuhierontaohjaajakoulutuksessa joulukuussa 2014 yhdessä Marikan ja Minnan kanssa.

TONTTU JOULUSAUNASSA- Satuhieronta

Tekijöinä Satuhierontaohjaajat Heli Mäkelä, Marika Evikoski ja Minna Kantoniemi

(Pidä hetki käsiä selän päällä aloittaaksesi satuhieronnan).
Tänään tonttu on menossa joulusaunaan (sormilla tontun askeleita).
On mukava istua saunan lämpöön.
Lämpö tuntuu varpaista päähän saakka (painellaan kehon eri osia pehmeästi kämmenellä).
Tonttu heittää vettä kiukaalle. Kiukaasta kuuluu ”Tshhh”.
Vesi pirskahtelee kiuasta vasten (tehdään selkään, ensin sormet yhdessä ja avataan sormet selkää vasten).
Tontulle tulee kuuma ja tonttu päättää siirtyä pesulle (sormilla tontun askeleita).
Tonttu ottaa piparin tuoksuista shampoota ja hän alkaa pestä hiuksia (hiuksia hierotaan sormilla).
Tonttu kaataa lämpöistä vettä hiuksiin ja vesi valuu vartaloa pitkin (sormilla veden valumista ylhäältä alas).
Sitten tonttu ottaa suklaan tuoksuisen saippuan ja pesee itseään pyörivin liikkein (kämmenellä pyörivää liikettä) käsiin, jalkoihin ja joka puolelle.
Lopuksi tonttu huuhtelee lämpöisellä vedellä saippuasta tulleen vaahdon pois (veden valumista sormilla ylhäältä alas).
Tonttu hakee pyyhkeen (sormilla tontun askeleita) ja kietoo pyyhkeen lämpimästi ympärillensä (painellaan kämmenellä eri puolelle kehoa ja lopuksi jätetään kädet yläselkään).
Tontulla on nyt puhdas ja raukea olo.
Sen pituinen se (kädet selän päälle lopetuksen merkiksi).

ps. Kuva on napattu Maija Baricin kirjasta "Ihana joulu".

Rhonda Byrne: Voima

Tarkoitus on, että sinulla on suurenmoinen elämä! Tarkoitus on, että sinulla on kaikkea mitä rakastat ja toivot. On tarkoitus, että naurat ja iloitset. On tarkoitus, että tunnet olosi vahvaksi ja turvalliseksi. On tarkoitus, että olet tyytyväinen itseesi ja tiedät olevasi korvaamaton. Kirja Voima viitoittaa sinulle tien suurenmoiseen elämään.

Rhonda Byrnen kirja Voima on jatkoteos Salaisuus - teokselle. Kirja jatkaa Salaisuus -kirjan teemoja ja vie ne vielä syvemmälle. Voimassa käsitellään paljon kiitollisuuden ja onnellisuuden kytköstä ja vetovoiman lakia. Byrne opastaa kuinka positiivista energiaa on mahdollista  ylläpitää jatkuvasti ja kuinka sen avulla voi muuttaa kaiken. Ytimessä on positiivisen energian värähtelytaajuus, joka tarkoittaa että saat sitä mitä ajattelet ja tunnet. Mitä tahansa tunnetkin, hyvää tai pahaa, tunteesi määrittelee värähtelytaajuutesi ja sinä vedät puoleesi samalla värähtelytaajuudella olevia ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita.

Jos negatiivisten ajatusten ja tunteiden sijaan tuotat yli 50 prosenttia positiivisia ajatuksia ja tunteita, olet jo päässyt käännekohtaan. Kun annat rakkautta, se palaa luoksesi tavoitteleminasi positiivisina asioina. Ja palatessaan se tuo elämääsi entistä enemmän rakkautta ja positiivisuutta. Uusi positiivisuus vetää puoleensa lisää hyviä asioita ja kasvattaa rakkauden ja positiivisuuden määrää edelleen. Ja prosessi jatkuu. 

Aina kun täällä ollessasi valitset positiivisuuden ja hyvän olon tunteen, annat rakkautta ja valaiset sillä maailmaa.

Anna rakkauttasi, koska se on magneetti, joka vetää puoleensa kaikki elämän rikkaudet.

Kun olet onnellinen ja pidät yllä onnellisuuden tunnetta, vedät puoleesi ainoastaan onnellisia ihmisiä, tilanteita ja tapahtumia.

Jos mieltäsi vaivaavat liian monet pikkuasiat, ne voivat sekoittaa ja masentaa sinut. Helpota elämääsi äläkä anna pikkuasioille turhan suurta merkitystä. Mitä väliä niillä on?

Mitä enemmän tunnet kiitollisuutta, sitä enemmän annat rakkautta; mitä enemmän rakkautta annat, sitä enemmän vastaanotat sitä.

Voit muuttaa värähtelytaajuuttasi milloin tahansa muuttamalla tunnetilaasi. Samalla kaikki ympärilläsi muuttuu, koska olet siirtynyt uudelle värähtelytaajuudelle.

Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden uuteen elämään. Seisot joka ainoa päivä elämäsi käännekohdassa. Voit muuttaa elämäsi minä päivänä tahansa - muuttamalla tunnetilaasi.

Voima voimaannuttaa, antaa iloa ja potkua elämään! Tämä oli kirjaston kappale, mutta tämän kirjan haluan itselleni. Viimeistään joululahjaksi (jos maltan odottaa sinne asti). Vaikka nämä ovat tuttuja asioita, niin huomaan etten osaa elää näiden mukaan ellen aika ajoin muistuttele itselleni asioita. Kirja on helppo- ja nopealukuinen ja jokaisen luvun lopussa on yhteenveto. Ydinkohdat on helppo palauttaa mieleen yhteenvedot lukemalla.

Tietoista läsnäoloa

 

Olen aloittanut mindfulness-jatkokurssin. Kurssin ekat kerrat ovat olleet ihan huippuja. Minä todella tarvitsen ryhmän ympärilleni tekemään tietoisen läsnäolon harjoituksia kanssani ja keskustelemaan niistä.

Uskon, että mindfulness on auttanut minua paljonkin tämän syksyn aikana, kun olen perustanut yrityksen. Stressitaso voisi olla huipussaan, mutta minulla on keinoja säädellä tunteitani ja stressitasoani. Huomaan, että osaan pysäyttää tunnekuohut enkä jää vellomaan tunteisiin ikuisiksi ajoiksi. Ainakaan ihan joka kerta.

Osaan huomata arjen pieniä hetkiä ja myös nauttia niistä. Myös valokuvaamisen kautta pienet yksityiskohdat tulevat näkyviksi.

Mindfulness jatkokursilla käymme kokemuksia läpi keskustellen, teemme mindfulness-harjoituksia ja joka kertaan kuuluu myös teoriapaketti. Teemoja ovat esimerkiksi hankalien tunteiden kohtaaminen, myötätunto itseä ja muita kohtaan, mindfulness ja lapset ja nuoret, kehotietoisuus, hiljaisuuden merkitys ja mindfulness ja työelämä. Kurssiin kuuluu myös yhden päivän mittainen hiljaisuuden retriitti. Viime keväänä olin yhden illan hiljaisuuden retriitissä.

Jatkokurssin jälkeen on edessä ohjaajakoulutus. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti mindfulness ja vanhemmuus.Ohjaajakoulutukseni alkaa huhtikuussa. Sitä ennen ehdin valmistua maaliskuun alussa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.

Salaiset muutosagentit

Kirjoitin vähän aikaa sitten Salaisuus - kirjasta. Kirjassa törmäsin hauskaan termiin, Salaiset muutosagentit.

Bob Proctor kirjoittaa näin: "Tiesitkö, että voit muuttaa tunteesi hetkessä, kun olet allapäin? Laita kaunis kappale soimaan tai ala laulaa - se muuttaa tunnelman. Tai ajattele jotain kaunista. Ajattele pientä vauvaa tai jotakuta jota rakastat, anna kauniin ajatuksen viipyä mielessäsi. Keskity siihen. Työnnä kaikki muu pois. Voin luvata, että pian alat tuntea olosi hyväksi"

Kirjassa kehotetaan laatimaan lista salaisista muutosagenteista, joita voi pitää itsellään kaiken varalta. Muutosagenteilla tarkoitetaan mielikuvia, jotka voivat muuttaa tunteet käden käänteessä.

Salaiset muutosagentit voivat olla kauniita muistoja, odotettavissa olevia tapahtumia, hullunkurisia hetkiä, jotakin luontoon liittyvää, joku rakas ihminen tai lempimusiikkia.

Jos satut olemaan vihainen, pahalla päällä tai turhautunut, ota lista muutosagenteistasi esiin ja valitse niistä yksi, johon keskityt. Eri asiat auttavat muuttamaan tunteitasi eri hetkinä, joten jos yksi ei toimi, valitse toinen. Hetken keskittymisellä pystyt muuttamaan tunnelmiasi ja taajuuttasi.

Huomaan, että itselläni on käytössä muutama muutosagentti, ilman että olen käyttänyt niistä termiä muutosagentti. Minun muutosagenttejani ovat

* luontokuvat ja ylipäänsä luonnon katseleminen: taivas, puut, kukat, metsä
* Hidasta elämää - kortit
* biisi "Huuda!"
* voimakirje, jonka olen kirjoittanut itselleni
* onnenavain
* voimakivi

Onko sinulla käytössä salaisia muutosagentteja? Jos on, niin mitä?