Hetkessä: Hierojalla

Kävin pari viikkoa sitten hierojalla. Luultavasti en ihan ekaa kertaa elämässäni, mutta edellisestä kerrasta on niin pitkä aika etten muista sitä. Olen suosinut enemmän erilaisia "pehmeitä" kehohoitoja kuten vyöhyketerapiaa, intialaista päähierontaa ja Rosen- terapiaa ja tavallinen hieronta on tuntunut...öh...liian tavalliselta. Ja olen ajatellut, että se sattuu enkä pääse siinä oikeasti rentoutumaan. Höpsö minä.

Olen jo pitkään kärsinut niska-hartiaseudun jumeista ja kun selkäkin vielä vihoitteli alkuvuodesta, päätin, että asialle on tehtävä jotain. Löysin suht läheltä meitä hierojan ja sain varattua ajan hänelle.

Ja kyllähän minun niska-hartiaseutuni oli aika jumissa. Hieronta keskittyi nimenomaan tähän yläselän alueeseen. Niska-hartiaseudulla oli jumeja, joiden käsittely tuntui, mutta ei sattunut. Hieronta oli rentouttavaa ja oikein tunsin, miten veri lähti kiertämään. Olo oli todella hyvä hieronnan jälkeen. Nyt hieronnasta on kulunut pari viikkoa eikä niska-hartiaseudullani ole ollut mitään kipuja enää. Näitä kipuja oli ihan jatkuvasti ennen hierontaa. Seuraava aika on varattu parin viikon päähän. Päätin, että nyt minun on saatava jumit pois ja niska-hartiaseutuni hyvään kuntoon. Olen iloinen, että tulin varanneeksi ajan ihan tähän tavalliseen hierontaan, johon olen suhtautunut ehkä vähän epäillen, ettei se ole minun juttuni.

Tämä hieroja tekee myös intialaista päähierontaa, suklaahierontaa ja kuumakivihierontaa. Kuumakivihierontaa voisi kokeilla jossain vaiheessa. Suklaahierontakin kuulostaa aika ihanalta.

Suorittaja minussa

Olen ollut suorittaja. Suorittaja on ollut minussa jo hyvin pienestä alkaen. Luultavasti jo alle kouluikäisestä lapsesta. Minun on pitänyt suorittaa, jotta olen tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi. En ole saanut olla kiukutteleva pikkutyttö vaan minun piti aina olla kiltti, hillitty ja hallittu. En ole saanut näkyä enkä kuulua, en ole saanut aiheuttaa vaivaa enkä ärsyttää ketään. Olen saanut huomiota hyvistä koenumeroista ja loistavista todistuksista.

Huomaan, että olen suorittanut myös elämääni. Kalenterini oli vuosia täynnä. Päivät ja illat. Myös lomia suoritin. Koko ajan piti olla jossakin. Nähtävyyksiä, teatteria, elokuvia, menoja. Ehkä en olisi uskaltanut pysähtyä ja kohdata itseäni. Silloin en tietenkään tajunnut sitä, että koko elämäni menee suorittaessa. Kunnes aloin pysähtyä enemmän, tiedostaa asioita ja miettiä, mikä on elämässäni tärkeää. Aloin myös väsyä siihen, että kalenteri oli koko ajan täynnä.

Olen tiedostanut jo pitkään, että nyt on toisin elämässäni, en tarvitse enää suorittajaa mukaani. Mutta siitä ei ole ihan helppoa päästä irti. Se on ollut niin pitkään seuralainen minulle, jossain vaiheessa elämääni jopa elintärkeä. Toki olen hidastanut elämääni jo vuosia sitten. Uskallan myös pysähtyä ja kohdata itseni ja tunteeni. Enää en tarvitse täyttä kalenteria. Mutta silti. Suorittaja kulkee mukanani.

Olen Rosen-terapiassa purkanut suorittajaa pois. Terapeutti sanoi minulle ne sanat, joita en ole koskaan kuullut. "Olet Heli rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta". Noita samoja sanoja sanon lapsilleni usein, mutta itse en ole niitä saanut kuulla kuin vasta Rosen-terapeuttini suusta. Tuli kyyneleet silmiin.

Suorittaja minussa puskee esiin hyvin monessa tilanteessa. Myös vanhemmuudessa. Tiedän ettei minun tarvitse lasteni takia suorittaa, heille riitän ihan näin. Ja pikemminkin niin päin, että olen parempi äiti ilman suorittamista.

Suorittaja on myös auttanut minua elämässäni, se ei ole ollut pelkästään huono asia. Suorittaja on piiskannut minua koulumenestyksiin, mikä on vaikuttanut siihen, että olen saanut ne opiskelupaikat, mitä olen tavoitellut. Suorittaja minussa on auttanut myös nyt kun olen perustanut yrityksen. Olen saanut nopeasti luotua kursseja ja saanut itselleni myös yhteistyökumppaneita. Tosin se suorittaja meinaa piiskata minua myös äärisuorituksiin välillä.

Suorittajuus on minussa edelleen, mutta nyt tiedostan sen. Se ei enää sokeasti vie minua eteenpäin ja piiskaa armottomasti. Tiedostan ja huomaan, milloin suorittaja meinaa puskea liikaa esille. Ainakin lähes aina. Voi olla, etten pääse siitä täysin eroon koskaan, mutta kuten totesin, siitä on ollut hyviäkin puolia elämässäni.

Mindfulness on tuonut minulle paljon myötätuntoa ja lempeyttä itseäni kohtaan. Mindfulnessin suhteen elämässäni alkavat uudet tuulet muutaman viikon päästä, sillä aloitan opinnot mindfulness-ohjaajaksi huhtikuussa. Ennakkotehtävät tulivat sähköpostiini. Luultavasti palaan mindfulnessiin jatkossakin, sillä se on ollut aika iso osa omaa kasvuprosessiani ja myös auttanut minua jaksamaan yrittäjänä stressaavissa tilanteissa.

Olen hyvä näin. Riitän tällaisena kuin olen. Nämä ovat olleet elämässäni isoja oivalluksia. Minun ei tarvitse koko ajan suorittaa ja pyrkiä tekemään enemmän ja paremmin.

ps. postauksen kuvina on House Doctorin tauluja, nämä taulut ovat meillä eteisessä. Kaipaisivat näemmä pölyputsausta.

Pieni vuosikatsaus

 Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä ajattelin, että vuoden 2014 aikana haluan
* käydä Rosen-terapiassa
* hankkia kävelysauvat ja aloittaa sauvakävelyn
* käydä maistamassa Fafa'sin kehuttuja falafeleja
* käydä katsomassa stand up  - komiikkaa

Toivoin myös, että vuosi on mahdollisimman kiireetön ja aikaa on sekä itselle että lapsille. Noista ajatuksista ei mennyt montaa päivää, kun vuosi sai ihan uuden suunnan. Suunnan, joka johti siihen, että minusta tuli yrittäjä.

Olen tämän vuoden aikana käynyt Rosen-terapiassa useammankin kerran. Ostin itselleni kävelysauvat keski-ikäistymisen kunniaksi ja kävin keväällä sauvakävelemässä. Nyt se on jäänyt, pitäisi taas palauttaa rutiiniksi, sillä sauvakävely on kivaa ja tehokasta. Kesällä kävin ystäväni kanssa maistamassa Fafa'sin falafeleja ja kyllä ne olivat juuri niin hyviä kuin on kehuttukin. Varsinaista stand upia en käynyt katsomassa vuoden aikana, mutta parissa näkemässäni esityksessä oli mukana stand up-komiikkaa: Luolamies ja Stars Show. Molemmat olivat hienot esitykset.

Tammikuussa aloitin myös sokerittomuuden, jota alkuvuoden ajan noudatin tosi tiukasti. Tavoitteena oli laihtua 5 kiloa ja se tavoite on saavutettu (ja itse asiassa pudotettu kilo vielä lisääkin eli yhteensä 6 kiloa) ja olen nyt vähän palautellut sokeria takaisin ruokavalioon. Maltillisesti. Sen verran, että sallin itselleni silloin tällöin keksin tai muutaman irtokarkin. Tosin nyt kun ajattelen joulun ajan syömisiä, niin kyllä minä aikamoiset sokeriöverit olen vetäissyt. Nyt olen siinä painossa, jossa haluan olla ja jossa tunnen oloni hyväksi.

Olen minä vuoden aikana tehnyt aika paljon muutakin. Olen aloittanut opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja nyt ne opinnot ovat jo loppusuoralla. Olen käynyt mindfulness perus- ja jatkokurssit. Helmikuussa keski-ikäistyin. Ehkä tästä kuluneesta vuodesta jää parhaiten mieleen se, että irtisanouduin työstäni ja lähdin toteuttamaan haaveitani. Syntyi Kasvun Taika.

Olen tutustunut vuoden aikana ihan mahtaviin ihmisiin. Olen ylittänyt omia rajojani ja tehnyt sellaisia asioita, joista en vielä vuosi sitten tiennyt mitään.  Olen käynyt omaan hyvinvointiin ja ammattitaidon kehittämiseen liittyvillä kursseilla. Nyt on aika laittaa oppeja käytäntöön. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen. Sekin oli iso askel, sillä olinhan minä jo yli kolme vuotta siitä haaveillut.

Perheen kanssa on vietetty kivoja hetkiä niin Tukholmassa, Tallinnassa kuin Tartossakin.. Pojat ovat kasvaneet ja murrosikä lähenee. Elämä on aika kivaa ja mutkatonta tällä hetkellä.

Olen taas tämän(kin) vuoden aikana huomannut, että tasan eivät mene nallekarkit. Tuntuu, että koko aikuisikäni olen ollut tilanteessa, että joku lähipiirissäni on vakavasti sairas. Nytkin olen siinä tilanteessa, että huoli läheisestä on suuri. Rosen-terapeutille joskus juttelin useamman eri lähisukulaisen kuolemasta ja hän sanoi, että sinulla on ollut paljon menetyksiä elämäsi aikana. Niinhän se taitaa olla.

Vuosi 2014 oli aika huima vuosi. Tapahtumarikas vuosi. Mitä ajattelen tällä hetkellä vuodesta 2015? Sen tiedän jo nyt, että valmistun maaliskuun alussa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja huhtikuussa alkavat opintoni mindfulness -ohjaajaksi. Aloitan yritykseni puitteissa satuhierontakursseja sekä pelkästään vanhemmille että lapsille ja vanhemmille yhteisesti. Ja sen olen päättänyt, että haluan kokeilla vuonna 2015 sointukylpyä. Haluaisin käydä kokeilemassa myös Kylli Kukkin ohjaamaa joogatuntia. Ja tutustua enneagrammiin.

Millainen sinun vuotesi on ollut? Millaisia ajatuksia sinulla on vuodelle 2015?

ps. kuvituksena on Toimiva perhe - kurssilta saamani kortit, joista valitsin sellaisia, jotka kuvaavat minun vuottani 2014.

Ihana Rosen-terapia

Olen viime päivinä selaillut vanhoja opiskelumonisteita ja heittänyt niitä pois. Löysin monisteiden joukosta artikkelin Rosen-terapiasta. Se on Me Naiset lehdestä maaliskuulta 2002. Olen käynyt Rosen-terapiassa keväästä lähtien, mutta ilmeisesti kiinnostus aiheeseen ulottuu jo pitkälle taaksepäin.

Rosen-terapia on kehoterapiaa, joka rentouttaa, lievittää kiputiloja ja laukaisee lihasjännityksiä. Samalla se on matka tiedostamattomaan itsessämme: se mahdollistaa vanhentuneiden ajatus- ja arvomalliemme sekä tunnepatoumiemme esille tulon. Kuten Rosen-terapian kehittäjä, amerikkalainen Marion Rosen sanoo: Rosen-terapia on muuttumista ihmisestä, joka luulemme olevamme, ihmiseksi, joka todella olemme.

Rosen-menetelmän mukaan ihminen on maailmaan tullessaan avoin olento, joka ilmaisee itseään vapaasti. Kun hän kasvaa, hän oppii pidättämään tunteitaan, mistä seuraa estynyt hengitys sekä jännityksiä eri puolille kehoa. Jännittynyt ihminen menettää kykynsä tuntea ja reagoida avoimesti, jolloin hän menettää vähitellen yhteyden myös omaan itseensä ja todellisiin tunteisiinsa.

Rosen-terapeutti ei paranna ketään. Hän toimii oppaana ja on läsnä syvällä ja avoimella tavalla. Paranemisen saa aikaan haudutettujen asioiden nouseminen tietoisuuteen ja niiden kanssa työskenteleminen. Jokainen jännitys on syntyessään ollut tarpeellinen, suoja kipeille tunteille ja käsittelemättömille asioille. Rosen-terapiassa joutuu tekemään töitä itsensä kanssa eikä se ole aina helppoa.

Rosen on hellävarainen menetelmä, jossa kannustetaan hyvin varovasti asiakasta hänen omissa ajatuksissaan ja johtopäätöksissään, mutta ei koskaan neuvota, arvostella, epäillä eikä yritetä saada ihmistä väkisin tiettyyn muottiin.

Minä olen Rosen-terapiassa työstänyt paljon itseäni. Omia uskomuksia. Lapsuuttani, suhdetta äitiini ja isääni, isäni kuolemaa. Erityisesti olen käsitellyt suorittamista elämässäni. Hartiani ovat keventyneet kerta kerralta. Olen ollut rentoutunut ja energinen. Matka jatkuu. Olen valmis kohtaamaan itseni, pelkoni ja kipuni ja päästämään irti vanhoista tottumuksista ja kaavoista elämässäni. Minulle Rosen-terapia on sopinut hyvin keinoksi tutustua itseensä paremmin ja päästä lähemmäksi itseäni. Toisilla vastaava keino voi olla vaikka meditaatio, luonnossa liikkuminen, havahduttavien kirjojen lukeminen tai vaikkapa joku muu pehmeä hoitomuoto. Itse voin lämpimästä suositella Rosen-terapiaa, jos olet halukas menemään syvemmälle itsetutkiskelussasi.


Lähde:  Kohtaa kipusi. Artikkeli Me Naiset - lehdessä 28.3.2002

Treffit itseni kanssa

Minä järjestän säännöllisesti treffejä. Treffejä itseni kanssa. Silloin olen itsekseni. Istun nojatuolissa, makaan sohvalla tai viltin päällä ulkona. Kuuntelen itseäni. Omaa kehoani. Mietin, missä olen, mistä tulen, minne menen. Annan aikaa ajatuksille. Ja hiljaisuudelle. Sisäiselle äänelleni.

Kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa. Olen aiemmin ollut ihminen, joka on täyttänyt kalenterinsa tupaten täyteen. Aina on ollut tuhat rautaa tulessa. Nytkin elämässä on monta asiaa menossa. Mutta nyt ymmärrän panostaa myös itseeni ja kiireestä palautumiseen. On tärkeää, että on aikaa myös kuulostella itseään. En ole aina ymmärtänyt sen tärkeyttä. Minulla on ollut elämässä ajanjakso, jossa ajattelin, että mitä täydempi kalenteri on, sitä parempi. Sitä tärkeämmäksi tunsin itseni. Ehkä en myöskään uskaltanut pysähtyä ja kuunnella ja kuulla itseäni. Oli helpompaa olla vain koko ajan menossa.

Joskus on pelottavaakin pysähtyä ja huomata, kuinka väsynyt keho on. Miten minulla ei ole ollut aikaa huomata näitä kehoni viestejä. Kuinka olen ohittanut itseni ja vaan painanut tukka putkella eteenpäin. Kuinka olen vain napannut särkylääkkeen päänsärkyyn pysähtymättä sen tarkemmin miettimään että mistähän päänsärky johtuu. Tai olen yskinyt läpi kevään ja ollut voimaton, mutta olen vain härkäpäisesti mennyt eteenpäin kunnes on ollut pakko pysähtyä kun kuumetta on lähes 40 astetta. Keuhkokuume teki pakkopysäytyksen muutama vuosi sitten ja vei minut kolmeksi viikoksi sängyn pohjalle. Voi kuinka paljon minulla onkaan esimerkkejä tilanteista, joissa olen täysin jättänyt huomiotta itseni ja kehoni viestit.

Treffit itseni kanssa voivat liittyä myös siihen, että teen jotain, mikä on minusta kivaa ja voimaannuttavaa. Menen Rosen-terapiaan, metsään kävelylle, teen mindfulness -harjoituksia. Syön kirsikoita ja mietin elämää. Teen asioita, joissa olen kontaktissa itseeni, omaan mieleeni ja kehooni.

Nyt juhannuksen aikaan on ollut aikaa treffeille itseni kanssa. Olen kuunnellut cd-levyltä mindfulness harjoituksia. Olen maannut sängyllä ja miettinyt asioita. Olen istunut ulkona (ja palellut) ja katsellut ihanaa pihaamme. Olen pysähtynyt ja nauttinut. Järjestätkö sinä treffejä itsesi kanssa?

Rosen-terapiassa

Vuoden alussa mietin, mitä haluan tehdä ja kokea tänä vuonna. Listasin itselleni neljä asiaa: Haluan aloittaa sauvakävelyn, käydä Rosen-terapiassa, maistaa Fafa'sin falafeleja ja käydä katsomassa stand up- komiikkaa.

Kävelysauvat ostin itselleni keski-ikäistymisen kunniaksi ja siitä alkaen olen käynyt lenkeillä. Rosen-terapiaa kokeilin ensimmäisen kerran muutama päivä sitten.

Rosen-menetelmä on fysioterapeutti Marion Rosenin kehittämä hoitomuoto lihasjännitysten laukaisemiseksi. Rosen-menetelmä on kehoterapiaa, jossa terapeutti koskettelemalla etsii mielen tuottamia kipupisteitä, lihasjännityksiä. Terapeutti pyrkii kehoa koskettelemalla saamaan tunnepatoumat pintaan.

Perusajatuksena on se, että mieli unohtaa, mutta keho muistaa. Haavoittava tunnekokemus voi patoutua lihaksiin ja jättää kehoon pysyviä jälkiä.

Olin ensin hoitopöydällä vatsallani, Rosen-terapeutti kosketteli selkääni, hartioita, niskaa, jalkoja. Samalla kerroin itsestäni. Hän kysyi kysymyksiä, joihin sain vastata tai olla vastaamatta. Käännyin selälleni ja terapeutti kosketteli rintakehääni, jalkoja, lantiota. Koskettelu oli tuntuvaa, mutta lempeää. Välillä hän kyseli, mitä tunnen kehossani.

Ällistyin, kuinka tarkasti terapeutti osasi kertoa minusta kehoni koskettelun avulla. Tuntui, että hän sanoi juuri sellaisia sanoja, jotka sopivat minuun tai jotka auttoivat minua saamaan pohdintaa liikkeelle.

Ajattelin etukäteen, että menen Rosen-terapiaan, jotta saan omaa aikaa, aikaa itselleni. Että saan rentouttavan hoidon. Nyt tuntuu, että olen aloittanut matkan kohti parempaa itsetuntemusta. Seuraava aika on varattu parin viikon päähän.


ps. tämä postaus on kuvitettu oman puutarhamme kukkakuvilla.