Suorittaja minussa

Olen ollut suorittaja. Suorittaja on ollut minussa jo hyvin pienestä alkaen. Luultavasti jo alle kouluikäisestä lapsesta. Minun on pitänyt suorittaa, jotta olen tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi. En ole saanut olla kiukutteleva pikkutyttö vaan minun piti aina olla kiltti, hillitty ja hallittu. En ole saanut näkyä enkä kuulua, en ole saanut aiheuttaa vaivaa enkä ärsyttää ketään. Olen saanut huomiota hyvistä koenumeroista ja loistavista todistuksista.

Huomaan, että olen suorittanut myös elämääni. Kalenterini oli vuosia täynnä. Päivät ja illat. Myös lomia suoritin. Koko ajan piti olla jossakin. Nähtävyyksiä, teatteria, elokuvia, menoja. Ehkä en olisi uskaltanut pysähtyä ja kohdata itseäni. Silloin en tietenkään tajunnut sitä, että koko elämäni menee suorittaessa. Kunnes aloin pysähtyä enemmän, tiedostaa asioita ja miettiä, mikä on elämässäni tärkeää. Aloin myös väsyä siihen, että kalenteri oli koko ajan täynnä.

Olen tiedostanut jo pitkään, että nyt on toisin elämässäni, en tarvitse enää suorittajaa mukaani. Mutta siitä ei ole ihan helppoa päästä irti. Se on ollut niin pitkään seuralainen minulle, jossain vaiheessa elämääni jopa elintärkeä. Toki olen hidastanut elämääni jo vuosia sitten. Uskallan myös pysähtyä ja kohdata itseni ja tunteeni. Enää en tarvitse täyttä kalenteria. Mutta silti. Suorittaja kulkee mukanani.

Olen Rosen-terapiassa purkanut suorittajaa pois. Terapeutti sanoi minulle ne sanat, joita en ole koskaan kuullut. "Olet Heli rakas ja tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta". Noita samoja sanoja sanon lapsilleni usein, mutta itse en ole niitä saanut kuulla kuin vasta Rosen-terapeuttini suusta. Tuli kyyneleet silmiin.

Suorittaja minussa puskee esiin hyvin monessa tilanteessa. Myös vanhemmuudessa. Tiedän ettei minun tarvitse lasteni takia suorittaa, heille riitän ihan näin. Ja pikemminkin niin päin, että olen parempi äiti ilman suorittamista.

Suorittaja on myös auttanut minua elämässäni, se ei ole ollut pelkästään huono asia. Suorittaja on piiskannut minua koulumenestyksiin, mikä on vaikuttanut siihen, että olen saanut ne opiskelupaikat, mitä olen tavoitellut. Suorittaja minussa on auttanut myös nyt kun olen perustanut yrityksen. Olen saanut nopeasti luotua kursseja ja saanut itselleni myös yhteistyökumppaneita. Tosin se suorittaja meinaa piiskata minua myös äärisuorituksiin välillä.

Suorittajuus on minussa edelleen, mutta nyt tiedostan sen. Se ei enää sokeasti vie minua eteenpäin ja piiskaa armottomasti. Tiedostan ja huomaan, milloin suorittaja meinaa puskea liikaa esille. Ainakin lähes aina. Voi olla, etten pääse siitä täysin eroon koskaan, mutta kuten totesin, siitä on ollut hyviäkin puolia elämässäni.

Mindfulness on tuonut minulle paljon myötätuntoa ja lempeyttä itseäni kohtaan. Mindfulnessin suhteen elämässäni alkavat uudet tuulet muutaman viikon päästä, sillä aloitan opinnot mindfulness-ohjaajaksi huhtikuussa. Ennakkotehtävät tulivat sähköpostiini. Luultavasti palaan mindfulnessiin jatkossakin, sillä se on ollut aika iso osa omaa kasvuprosessiani ja myös auttanut minua jaksamaan yrittäjänä stressaavissa tilanteissa.

Olen hyvä näin. Riitän tällaisena kuin olen. Nämä ovat olleet elämässäni isoja oivalluksia. Minun ei tarvitse koko ajan suorittaa ja pyrkiä tekemään enemmän ja paremmin.

ps. postauksen kuvina on House Doctorin tauluja, nämä taulut ovat meillä eteisessä. Kaipaisivat näemmä pölyputsausta.