Puoletkin riittäisi

Uusin Tatu ja Patu - kirja on ilmestynyt. "Tatu ja Patu etsivänä.Tapaus Puolittaja". Kirja on hyvä. Siinä on loistava sanoma. Puoletkin riittää. Kirjassa nelivuotias Aada ymmärtää, ettei kaikkea tarvita niin paljon. "Liikaa tavalaa. Aata ei tykkää. Liikaa leluja, liikaa lahjoja. Liikaa vaatteita. Liikaa helkkuja. Puolet vähemmän liittäisi". "Aata ei tykkää kun huone on ihan täynnä tavalaa, ei mahlu leikkimään. Aata piilotti lahjat komeloon. Aata antaa ne semmoisille, joilla ei ole yhtään leluja". Ja Aada toteaa myös, että kun tavaraa on vähemmän, tulee myös vähemmän roskia. Miten viisas sanoma tässä lastenkirjassa onkaan!

Olen raivannut tavaraa KonMarin innoittamana. Vähän liiankin ahkerasti. Meinasi nimittäin mennä jo raivaus överiksi ja aloin kihistä kiukusta, kun koko elämä on raivaamista ja siivoamista. Onneksi tajusin pysähtyä. Mistä tämä kiukkukihinä kertoo? Mitä minä oikein olen tekemässä? Siivoamassa hampaat irvessä? Siivoamassa niin tosissani, että kihisen kiukusta? Mikä oma tarpeeni ei toteudu, kun koen tällaista kiukkua?

Kaiken tuo raivaamisen keskellä olen miettinyt paljon tavaraa. Todellakin, puoletkin riittäisi. Olen jo vuosia ostanut aika säästeliäästi. Jo siksikin, että näin yrittäjyyden alkuvaiheessa niitä tuloja ei ole ihan hirvittävän hulppeasti ollut. Olen samalla kyseenalaistanut paljon kulutukseen perustuvaa kulttuuria. Mihin ihmiset tarvitsevat sitä kaikkea tavaraa, mitä he ostavat? Moni lohtushoppailee eli kun elämässä mättää joku asia, lähdetään shoppailun kautta hakemaan hyvää oloa ja iloa elämään. Ehkä se lohtu ja ilo pitäisi kuitenkin etsiä jotain muuta kautta?

Tällä hetkellä minulla on olo, etten osta mitään uutta. Olen kerännyt Muumimukeja ja Mariskooleja, mutta vitriinikaapit hyllyt ovat täynnä. Niitä ei mahdu lisää. Olen kerännyt retroa, esimerkiksi Finelin kahvipannuja ja vanhoja kahvipurkkeja. Niitäkään ei enää mahdu. Kirjoja on enemmän kuin tarpeeksi. Vaatteitakin minulla on. Pojat eivät enää tarvitse leluja. Kaikkea on yllinkyllin.

Aikaa ja hyvinvointia moni sen sijaan tarvitsee. Ehkä sitäkin saisi sitä kautta, kun puolet riittäisi eikä tarvitsisi rahaa niin paljon? Mieleeni tuli keväällä lukemani Sanna Wikstömin kirja "Hyvän elämän resepit. Oivalluksia arjen keskelle". Luku "Rikkaaksi" alkaa viisivuotiaan lapsen kysymyksellä (jonka lapsi kysyi omalta äidiltään): "Miksi te haluatte tulla niin rikkaaksi rahasta, että pitää mennä joka päivä töihin?" Luvussa todetaan, että viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta. Voi elää vapaaehtoisesti vähemmällä (esim. ilman autoa ja televisiota) ja tehdä sen valinnan, ettei tarvitse mennä joka päivä töihin. Itse olen myös tehnyt valintoja tähän suuntaan.

Tämä Uppo-Nallen runo on niin hyvä: 

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. 
Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarvitse tavaraa hankkia, onneen et tarvitse edes pankkia".

- Elina Karjalainen - 

Mitä sinä ajattelet? Riittäisikö puolet? Puolet vähemmän tavaraa? Entä puolet vähemmän palkkaa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Leila Saarivirta - Martta Kaukonen: Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla.

Minulla oli ilo saada arvostelukappaleeksi kirja "Rikas elämä. Parempaa arkea hidastamalla". Kirjan ovat kirjoittaneet Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen. Leila kirjoittaa Pihin naisen elämää - blogia, joten olen seurannut jo pitkään. Sain myös kutsun tämän kirjan julkkareihin (kiitos Leila!), mutten päässyt sinne päällekkäisten työjuttujen vuoksi.

Takakannessa kysytään: "Onko arkesi yhtä paikasta toiseen juoksemista? Läkähdytkö velvollisuuksien alle? Haluaisitko hidastaa tahtia, muttet tiedä, miten?" Kirjassa lähestytään hidastamista hyvin monesta eri lähtökohdasta, esimerkiksi suhteessa työhön, kuluttamiseen, perhe-elämän ja seksiin. Kirjassa on sekä hyvää tietoa että ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Kirjan ehdoton suola olivat mielestäni kirjoittajien omat kokemukset ja kommentit. Ja myös omakohtaiseti läpikäydyt karikot ja kompastuskivet, jotka on kirjoitettu auki. Kirjassa oli myös hidastajien haastatteluja, jossa he kertoivat, millaista on elää itsensä näköistä elämää.

Kirjassa oli paljon tuttua pohdintaa ja tavallaan sain vahvistusta valitsemalleni tielle. Tosin en minä itse mitään vahvistuksia enää kaipaa, tiedän hidastavani koko loppuelämäni. Itse sain oivalluksen blogiin liittyvästä suorittamisesta luettuani Leilan kommentit bloggaamisesta. Kirjoitan tästä myöhemmin ihan oman blogitekstin.

Kirja on helppolukuinen ja selkeä ja luin sen parissa päivässä. Kirjassa on aika vaatimaton kansikuva ja ulkoasu, mutta sisältö on täyttä asiaa. Kirja voisi olla minun kirjoittamani, niin hyvin se osuu yksiin omien ajatusteni kanssa. Tosin minun kirjoittamana kirja tuskin olisi näin hyvä. Suosittelen kirjaa lämpimästi ja toivon, että tämä päätyy myös sellaisten luettavaksi, jotka eivät vielä downshiftaa ja hidasta elämäänsä.

Kirjasta saa monia hyviä ajatuspolkuja oman elämän miettimiseen. "Mikä on sinun unelmasi? Mitä tekisit mieluiten, jos sinulla olisi enemmän aikaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä juuri nyt? Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja mieluista". Niin, mikä on sinun unelmasi? Millaista elämää haluat elää? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi oikeasti tärkeitä?

Kiitos Leila ja Martta hyvästä kirjasta!

Krääsätön joulu - haaste

Pihi Nainen haastoi minut mukaan Krääsätön joulu - haasteeseen. Mietin ensin, mitä krääsä on minulle. Krääsä on sellaista, mitä ei tarvitse. Sellaista, mikä jää lojumaan käyttämättömänä kaappien perukoille. Tai sellaista, mikä menee heti rikki. Krääsätön tarkoittaa minulle tarpeellista, kestävää, kulutettavaa tai aineetonta lahjaa.

Haasteessa on tarkoitus listata 3-5 aineetonta joululahjavinkkiä. Tässä postauksessa tulee vähän laajemmin vinkkejä ja myös muita kuin aineettomia vinkkejä.

Vinkkejäni krääsättömään jouluun:

1. Tunne lahjansaaja. Kysele lahjatoiveita. Osta sellaista, mitä hän toivoo. Tai mitä tiedät lahjansaajalta puuttuvan. On kivempaa saada se puuttuva paistinpannu tai kumisaappaat kuin kasa sellaisia tavaroita, millä ei tee mitään.

2. Suosi lahjakortteja palveluihin. Kosmetologille, kampaajalle, hierojalle, kiinnostaville kursseille.....Huomasin, että ensi keväänä on tulossa myyntiin Museokortti, mikä mahtava lahjaidea tämä onkaan jatkossa!

3. Itse tykkäisin tosi paljon jos pojat saisivat kummeiltaan esim. lupauksen metsäretkestä, uimahallireissusta tai leffareissusta. Vanhempana tykkäisin siitä, että joku lupautuisi meille lastenhoitajaksi ja minä ja mies saataisiin joku ilta käydä vaikka leffassa. Älä osta mitään - sivustolta löytyy kivoja tulostettavia lahjakortteja.

4. Luulen, ettei pysty menemään kovin paljon pieleen, jos ostaa ruokatuotekorin lahjaksi. Kori, johon on kerätty ruokatarvikkeita kuten hapankorppua, pähkinöitä, suolakeksejä, kuivahedelmiä, suklaata. Mukaan vaikka vielä kynttilä ja serviettejä. Kaikki syötävää tai kuluvaa. Ja korin voi käyttää säilytyskorina jatkossa. Minä saan vuosittain kummipoikani äidiltä taatelikakun lahjaksi ja olen tästä joka vuosi superiloinen. Itse kun en ole kovin kummoinen leipoja.

5. Jos ostat materiaa lahjaksi lapsille, niin osta kestäviä. On mukavampaa saada kestävä ja laadukas puinen lelu kuin muovinen härpäke, joka hajoaa jo joulupäivänä. Meillä on suosittu esim. puisen junaradan osien keräämistä sekä joulu- että synttärilahjoiksi. Lisäksi legot ovat kestäviä. Kirjat ovat myös kiva lahja. Meillä on kerätty tiettyjä klassikkoja, kuopus saa yksiltä kummeiltaan aina lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjoja. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse omistaa, kirjastossa on laajat valikoimat kirjoja (katso kohta 7).

6. Joululahjoja voi ostaa myös kirppareilta. Minä olen ostanut vuosien varrella esim. hyväkuntoisia kirjoja, pelejä ja vaatteita. Mieheni sai yhtenä jouluna neljä kauluspaitaa, maksoin niistä euron kappale. Tänä vuonna kummityttöni tulee saamaan kirpparilta ostetun priimakuntoisen kirjan.

7. Joululahjoja voi lainata myös kirjastosta. Minä olen lainannut nyt monena vuonna peräkkäin miehelle kirjan luettavaksi joulunpyhiksi. Täksi jouluksi kirjastosta on lainattu Alan Weismanin kirja "Maailma täynnä meitä"

8. Minulle käsityöt ovat krääsättömiä lahjoja. Tässä postauksessa on esimerkkinä virkattu piparkakkutalo, jollaisia väkersin muutama vuosi sitten lahjaksi isovanhemmille ja esikoisen kummille. "Lumihiutaleet" on tehty kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Itse tykkään käsityölahjoista paljon, mutta tiedän, etteivät kaikki arvosta käsitöitä. Eli taas tunne lahjansaaja ja hänen toiveensa ja tyylinsä.

9. Kestävät ja harkiten ostetut lahjat kannattaa pakata kangaspusseihin, jotta myöskään paperijätettä ei tule. Minä ompelin nämä lahjapussit jo vuosia sitten ja näissä on vuodesta toiseen kiertänyt perheen omat lahjat. Nämä lahjapussit ovat huomattavasti vähentäneet meidän perheessä lahjapaperijätteen määrää. Toki pojat ovat kummeiltaan saaneet myös ihan lahjapapereissa olevia lahjoja, joten he eivät ole jääneet paitsi käärepaperien rapistelusta ja repimisestä. Aiemmin tässä postauksessa oli kuva kangaskassista, jonka voi ostaa Punnitse ja Säästä - nimisestä liikkeestä. Tänä vuonna isovanhemmille menevä lahja (pähkinöitä, kuivahedelmiä ja poikien askartelemia joulukoristeita) pakataan tuollaiseen kangaskassiin.

10. Erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät joululahjat. Rahaa voi lahjoittaa vaikkapa tukiperhetyöhön, luonnonsuojeluun tai omalla lahjarahallaan voi lahjoittaa pienen osuuden vaikkapa kenttäsairaalaan . Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy vaikkapa täältä.

11. Arvat. Me olemme antaneet esim. luontoarpoja viime vuosina.

Millaisia vinkkejä sinulla on krääsättömään jouluun?

Haluatko napata haasteen mukaasi? Jos otat haasteen mukaasi, laita viestiä kommenttiboxiin!

ps. linkitän tähän vielä hyvän kolumnin Turhuuden joulumarkkinat Kouvolan Sanomista

Joululahjapohdintoja: mitä lapsille, isovanhemmille, lasten kummeille? Entä miehelle ja itselle?

Tänään blogit ovat täynnä isänpäiväpostauksia. Minä olen suunnannut katseeni jo jouluun. Joululahjapohdinnat ovat kovassa käynnissä. Haluan ostaa osuvia lahjoja ja pikku hiljaa, en viime tipassa ja kiireessä.

Esikoinen (11 v) tykkää Neropatin päiväkirjat- kirjasarjasta ja sai sitä viime kesänä 11 v synttärilahjaksi. Nyt on joululahjaksi tulossa sarjan seuraavia osia. Kummille on vihjaistu kirjasta Lunta tupaan ja juuri kotiin tuli kirjakerhon kuukaudenpaketti, jossa oli kirjat Kolmas pyörä ja Neropatin tee-se-itse-kirja.

Esikoiselle varmaa joululahjakamaa ovat myös Guinnessin ennätystenkirja ja
Ripleyn usko tai älä. Kaikenlaiset älypelit kiinnostavat esikoista ja meiltä löytyy Utopia-peli kaapista, se on jemmattu jonkun lastentarvikeliikkeen poistomyynnistä. Lisäksi olen listalleni merkannut kirjan Aivojumppa - 300 pähkinää purtavaksi. Mukavia olisivat varmasti myös vuoden perhepeli Battle Sheep tai Afrikan tähti Retkikunnat - peli. Ja Rubikin kuution uusin versio, Rubik's void.

Esikoinen on innokas käsitöiden tekijä, hän virkkaa ja neuloo. Erittäin mieluinen lahja olisi joku käsityöpaketti. Jos tiedät jonkun paketin, jossa olisi kouluikäiselle sopiva ohje ja materiaalit, niin saa vinkata! Tutustuin yrittäjyys - kurssillani Pirjoon, joka on perustanut Pipo&Mitten - nimisen yrityksen ja innolla odotan, mitä häneltä tulee joulumarkkinoille.

Kuopukselle (9 v) onkin vähän vaikeampi miettiä lahjoja. Hänen kiinnostuksen kohteensa eivät ole niin selkeitä kuin esikoisen. Harmikseni kuopus ei ole niin kiinnostunut kirjoista kuin esikoinen. Tatut ja Patut ja Mauri Kunnaksen kirjat ovat varmaa kamaa ja siksi aionkin kummeille ja isovanhemmille vihjata kirjoista Tatu ja Patu syömään! ja Herra Hakkarainen harrastaa. Star Wars kiinnostaa kuopusta, pitäisi tsekata, onko jotain uutta lapsille sopivaa Star Wars-kirjaa ilmestynyt. Nimipäivälahjaksi kuopus valitsi Star Wars-kirjan Pimeän puolen kronikat ja se on ollut tosi mieluinen.

Luulen, että kuopus tulee toivomaan jotain uutta Wii-peliä. Hänelle voisi lisäksi ostaa vuoden 2014 lastenpelin, Lumotun tornin. Meillä kirjoitetaan perinteisesti joulun toivelistat joulukuun ekana päivänä, joten silloin selviää sitten poikien omat toiveet.

Entä minä itse?Mitä minä toivon lahjaksi? Tällä hetkellä ajatuksissa on Rhonda Byrnen Voima - kirja. Mieluisia olisi myös Vain elämää 3 cd - levyt Päivä ja Ilta tai Juha Tapion cd-levy Sitkeä sydän - suurimmat hitit. Lisäksi erittäin mieleinen olisi lahjakortti hemmotteluhoitoon, esim. intialainen päähieronta tai kasvohoito.Kivoja olisi myös nippu leffalippuja tai lahjakortti teatteriin.  Mieheni ei halua lahjoja. Hänelle on perinteisesti hankittu uusi pyjama ja sukkia. Ei kovin omaperäistä, mutta tarpeellista. Ja noita ei todellakaan hankita siksi, että "kyllä sille pitää nyt jotain ostaa, vaikkei se haluaisikaan" vaan ihan siksi, että tulevallekin vuodelle olisi ehjiä sukkia ja pyjama. Mies kun ei omatoimisesti vaatekaupoille lähde. Lisäksi olen monena vuonna lainannut miehelle kirjastosta muutaman kirjan luettavaksi.

Poikien kummit tulevat saamaan tämän kassin. Lisäksi olen perinteisesti tehnyt heille itse jotain jouluista tai pojat ovat askarrelleet jotain kummeilleen. Ajattelin, että kassin mukaan voisi laittaa vielä jonkun vuosikertaglögin. Olen aina tykännyt ostaa lasten kummeille jotain käsityötä, käyttötavaraa tai kulutettavaa. Poikien kummeille kirjoitetaan perinteisesti myös joulukirjeet eli pieni tarina kuluneesta vuodesta: mitä on tehty, opittu, missä käyty ja missä nyt mennään. Ja kirjeen mukana on tuore kuva kummilapsesta.

Appivanhemmille tosi pähee lahja olisi Oma aika - lehti, mutta miehen mielestä se olisi liian alleviivaava....Appivanhemmat ovat meidän elämässä mukana vain juhlina (eli kolme kertaa vuodessa: lasten syntymäpäivinä ja jouluna). He ovat aina korostaneet, että heillä on tärkeää oma aika. Jotain itse tehtyä ehkä laitamme heidän pakettiin. Tai jotain aineetonta. Minun äidilleni jotain samantyylistä. Käsitöitä tai lahjakortti.

Viime vuonna taisin lähes kaikkiin lahjoihin laittaa mukaan Luontoarvan. Käytimme joululahjarahoja myös Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoimintaan.

Meidän perheemme ei lahjahankinnoillaan saa Suomea talousnousuun, emme osta pakkolahjoja tai turhaa krääsää. Lahjoja hankitaan kohtuullisesti, pyritään siihen, että lahjat ovat järkeviä tai kulutettavia. Ja ostamme myös aineettomia lahjoja. Meidän perheen aineettomat lahjat ovat usein lahjakortteja tai sitten olemme lahjoittaneet lahjarahoja esim. lastensuojeluun (kuten tuo tukiperhetoiminta) tai ympäristönsuojeluun. Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy täältä. Sekä omille pojille että kummilapsille olen ostanut myös kierrätettyjä lahjoja eli hyväkuntoisia kirppislöytöjä, esim. kirjoja tai pelejä. Tähän olen toki kysynyt kummilasten vanhemmilta luvan, että onko kirppikseltä ostettu hyväkuntoinen lahja ok.

Millaisia lahjoja teillä on tapana ostaa? Ostetaanko teillä aineettomia tai kierrätettyjä lahjoja? Joko tämän joulun lahjoja on pohdittu?

ps. vitsit minä olen naureskellut pitkin päivää. Eilen mun blogiin oli tultu hakusanalla "päivän asu postaus". Olikohan tämä postaus ihan sitä, mitä googlaaja haki?

Muoviton syyskuu

Ajattelen, että elämme aika ekologisesti. Me käytämme yksityisautoa minimaalisen vähän, lähes kaikki matkat liikumme pyöräillen / kävellen tai julkisilla. Vältämme lentomatkailua (tästä toki löytyy poikkeuksia, esim. miehen työmatkat; en kyllä alkaisi että hän menisi Kiinaan junalla ja minä olisin vielä pidempiä aikoja lasten kanssa yksin). Lajittelemme kaikki jätteet ja meille ylipäänsä tulee sekajätettä tosi vähän. Syömme kasvisruokaa. Meillä epäekologisinta lienee asumismuotomme. Asumme aika isossa kodissa, pienempäänkin mahtuisimme. Mutta minä vaan olen omakotiasuja, tarvitsen tilaa (ja pihan) ympärilleni. Kerrostalossakin olen asunut, kymmenisen vuotta, mutta edes ekologisuuden vuoksi en tällä hetkellä voisi ajatella mitään muuta asumisvaihtoehtoja kuin erilliskoti omalla pihalla. Omakotitalossa voi sitten esim. lämmitysratkaisujen avulla vaikuttaa ekologisuuteen.

Näin facebookissa Muoviton syyskuu haasteen ja päätin osallistua mukaan. Itselleni ongelma eivät ole muovipussit, minulla kulkee aina reppu tai laukku mukana ja sieltä löytyy parikin kangaskassia ostosten kantamiseen. Tosin jostain kumman syystä meille muovipussejakin kertyy yllin kyllin. Monessa kaupassa tuotteet on ehditty pakata muovikassiin ennen kuin olen ehtinyt todeta, että voin laittaa tuotteen reppuuni tai kangaskassiin. Se, mistä voisin vähentää on hedelmäpussit. Meillä on kyllä ostettuna kestohedelmäpussi, mutta harvoinpa se on mukana kauppareissuilla. Banaaneja en kyllä pakkaa hedelmäpussiin (tätäkin näen tapahtuvan), mutta tomaatit, omput (tosin tällä hetkellä niitä on ihan omastakin takaa) yms. tulee kyllä pakattua muoviseen hedelmäpussiin. Nyt otan haasteeksi napata mukaan tuon kestopussin hedelmiä varten. 

Tosin itse ajattelen niin, että muovipusseja tärkeämpää on se, miten sinne kauppaan kuljetaan ja mitä sieltä ylipäänsä ostetaan, ei ne muovipussit sinällään. Mutta alku sekin, jos pystyy pääsemään eroon edes niistä muovipusseista.

Tässä facebookista kopioitu Muovittoman syyskuun teksti:

Maailma hukkuu ympäristölle ja ihmisille haitalliseen muoviroskaan. Haasta itsesi ja ystäväsi vähentämään turhan muoviroskan syntyä Syyskuun ajan.

Suomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa muovipussia vuodessa.
Ongelmallisimpia ympäristön roskaantumisen kannalta ovat läpinäkyvät ja ohuet, rullasta irrotettavat muovipussit, joita Suomessa käytetään hedelmien pakkaamiseen ruokakaupoissa.

Osallistu muovittomaan Syyskuuhun parhaalla katsomallasi tavalla. Ota pieniä tai suuria askeleita kohti muovittomampaa elämää. Henkilökohtaisilla valinnoillamme voidaan vaikuttaa puhtaampaan tulevaisuuteen.

Postaa ja keskustele twitterissä ja instagramissa #muovitonsyyskuu

Yritetään yhdessä valinnoillamme minimoida turhan muoviroskan syntyä Syyskuussa 2014. 

Osallistutko sinä Muovittomaan syyskuuhun? Millaisia ekotekoja teillä tehdään? Mistä sinä et ole valmis luopumaan vaikka tiedät sen olevan epäekologista?

ps. Myös Ehdoton ehkä - blogin Saara bloggasi Muovittomasta syyskuusta 
 

Tyhjentämistä

Olen tehnyt tyhjentämistä nyt monella tapaa. Olen tyhjentänyt kotiamme. Kirppisviikko on menossa (ja jo loppumassa). Poikien pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja pelejä on myynnissä SUNkirppiksellä. Kuten myös muutama sisustustavara. Huomenna Kierrätyskeskuksen auto hakee meiltä muutaman isomman tavaran. Mukaan lähtee myös pari kassillista vanhoja verhoja ja muita tekstiilejä ja muutama sellainen matto, jota ei olla käytetty vuosiin. Jos joku ihmettelee, miten olemme tulleet hankkineeksi liian paljon mattoja niin nuo ovat siltä ajalta, kun sekä minä että mies olimme sinkkuja ja asuimme omissa kodeissamme ja kun muutimme yhteen, kaikille matoille ei ollut tarvetta. Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme oli tarvetta isommille matoille ja niitä äitini teki meille. Ihan itse kangaspuilla. Olen myös käynyt läpi vanhoja opiskelumappejani ja heittänyt sieltä pois hurjan määrän ikivanhoja opiskelupapereita. Niin ihanaa saada tilaa hyllyihin. Myös oma mieli rauhoittuu, kun ympäristö tulee hallitummaksi.

Minä en ole ikinä ollut himoshoppaaja. Minua on alkanut jopa vähän ahdistaa kuluttaminen ja kaikki se tavaramäärä mitä kaupoissa on tarjolla. Moni blogi perustuu kuluttamiseen. Esitellään uusia mallistoja ja nehän tietty ovat ihania (tai uhania) - ja lukijoille tulee olo, että tuo on saatava. Se on ihana. Kun mulla on se, olen onnellinen ja kuulun genreen. Nyt nämä tekstit ovat taas ajankohtaisia, kun esim. vaatemallistoihin saapuu uudet syksymallistot ja ne laitetaan myyntiin yöllä. Siellä sitten sadat vanhemmat (tai yleensä kait äidit) ovat klikkailemassa tuotteita puolen yön jälkeen ostoskoreihin, jotta saisi uutuudet ihan tuoreeltaan. Järkevää? Voisiko ihan oikeasti miettiä, tarvitseeko meillä olla koko malliston kaikkia tuotteita? Riittäisikö yksi paita? Tai onko oikeasti tarvetta sillekään? Minusta on aina piristävää, jos blogista löytyy myös kulutuskriittistä tekstiä. Todellakaan, kaikkea ei tarvitse ostaa. Tavara ei tee onnelliseksi. Eräs huonekaluliikkeessä ollut myyjä kertoi, että hän ahdistui työhönsä ja hänen oli vaihdettava työpaikkaa. Häntä alkoi ahdistaa se, että ihmiset tulevat ostamaan sohvaa ja samalla ajattelevat ostavansa sen myötä itselleen myös onnea ja tiettyä statusta. Ja näinhän ei ole.

Minä pyrin ostamaan harkiten ja vain tarpeeseen. Joskus lipsahtaa, mutta onneksi aika harvoin. Moni nainen sanoo, että "ei laukkuja, kenkiä ja koruja voi koskaan olla liikaa". Voi todellakin olla. Itseäni ahdistaa joskus jopa kirppareilla kun katson niitä pöytiä, jotka on ladattu täyteen kenkiä, koruja, hajuvesiä, laukkuja ja vähän käytettyjä vaatteita. Mihin tarpeeseen ne kaikki on ostettu? Ehkä shoppailuterapiaa on tullut aika lailla harrastettua? Ostettu itselle uudet kengät piristämään elämää ja parin käyttökerran jälkeen on todettu, ettei nämä sitten olleetkaan hyvät. Ja sitten on taas ostettava uudet.


Minä pystyn ihan hyvin käymään Ikeassa ostamassa vain sen jutun, jonka olen mennyt sieltä hakemaan. Pystyn tekemään hyvin myös kierroksen Helsingissä ostamatta sieltä mitään. Minulla on ollut samat sandaalit varmaan jo neljä vuotta. Vielä toimivat, joten uusille ei ole tarvetta. Pojille ei todellakaan ole ostettu uutta koulureppua joka vuosi. Esikoinen käytti samaa reppua kaksi ekaa kouluvuotta ja sitten se reppu siirtyi kuopuksen käyttöön kahden ekan luokan ajaksi. Nyt kuopus sai uuden koulurepun, koska tarvitsee isomman repun kolmannelle luokalle.

Sen lisäksi että olen tyhjentänyt kaappeja, olen tyhjentänyt myös omaa mieltäni. Olen käynyt läpi omaa ajattelumaailmaani ja muuttanut uskomuksiani. Tiedättekö sen oman sisäisen puheen, pikku kehnon, joka hokee omassa päässä, että "ei sinusta ole siihen", "mitä sä oikein yrität", "sä kyl näytät ihan kauheelta tänään", "hah, yrittäjäksikö sinä muka luulet rupeavasi, buahhahhaaa...".  Tätä pikku kehnoa, ilkeää pikku ääntä sisälläni, olen nyt kouluttanut toisenlaiseen moodiin. "Sinä osaat", "sinusta on siihen", "näytät tosi hyvältä tänään". Ylimääräisen tavaran lisäksi tyhjennän myös omasta mielestäni kaikki ylimääräiset roinat pois.

Tyhjentämistä siis monella tapaa. Kodin ja samalla koko elämän ylimääräisen roinan tyhjentämistä. Vapauttavaa, kaikin puolin.

Mikä on sinun suhteesi kuluttamiseen? Oletko sinä tyhjentänyt kotiasi? Entä mieltäsi?

ps. kymppitonni täynnä ja jo ylitetty! Blogissani on nyt yli kymmenentuhatta klikkausta. Hienoa! Kiitos teille lukijat.Tämän kunniaksi voisin järjestää lähitulevaisuudessa blogini ekan arvonnan.

Downshiftaamisesta

 

Olen downshiftannut vuosia. Minulle downshiftaaminen on sitä, että olen tietoisesti tehnyt vähemmän töitä ja näin pystynyt saamaan enemmän aikaa perheelleni ja itselleni. Olin ensin kotiäitinä vuosia ja nautin siitä suunnattomasti. Tein samalla vähän jumpanohjaamishommia, olin mukana yhdistystoiminnassa ja suoritinpa yhdet perusopinnotkin kotiäitiyden lomassa. Nämä kaikki tekivät kotiäitivuosistani mielekkäitä. Sain ihania ystäviä, joiden kanssa pidetään edelleenkin yhteyttä. Siirryttyäni työelämään alkoi varsinaiset ruuhkavuodet. Alku oli helppo, kun mies oli lasten kanssa kotona muutaman kuukauden, mutta miehen palattua töihin ja lasten päiväkodin alettua aloin väsyä pian. Koin epäreiluksi perheeni kannalta sen, että työ söi parhaimmat voimavarani ja kotona olin nalkuttava ja kireä äiti. Ei reilua kenellekään. Tein päätöksen osittaisen hoitovapaan hakemisesta ja sitä olen hyödyntänyt näihin päiviin asti. Tämän vuoden alussa olin sen tilanteen edessä, että oli tehtävä päätöksiä. Lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen loppuisi heinäkuun lopussa. Esimieheni ei halunnut jatkaa mahdollisuuttani osittaiseen työaikaan (jota olin toteuttanut 30 tuntisena työviikkona = käytännössä nelipäiväisenä työviikkona). Päätös oli selvä, teen ison harppauksen pois vakityöstä ja alan itse luoda työtä itselleni. Sellaista työtä, joka on minulle mielekästä, jota pystyn tekemään vähemmän kuin sen lähes 40 tuntia viikossa. Tämä siksi, että olen jaksava ja hyvinvoiva. Että on aikaa ja jaksamista perheelle.

Downshiftaamisesta ollaan montaa mieltä. Jotkut talouspainotteiset ihmiset ovat huolestuneita siitä, että "kaikenlainen downshiftaaminen ja työnteon vähentäminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi".  Downshiftaajat nähdään jopa yhteiskunnan loisena. Itse koen olevani ihan kunniallinen veronmaksaja, joka tietoisesti on halunnut muuttaa omaa elämäntapaansa. Se tarkoittaa sitä, että saan vähemmän rahaa, mutta enemmän hyvinvointia. Se tarkoittaa sitä, että meillä kierrätetään, säästetään, jopa nuukaillaan. Meille se on myös kestävää ja luontoa kunnioittavaa elämäntapaa. Meille se on arvovalinta. Onneksi mies on samoilla linjoilla kanssani. Me ei tarvita pihaan kahta autoa, moottoripyörää, joka vuotista matkaa etelän aurinkoon, kalliita merkkilaukkuja tai kenkiä. Lasten kehityksen kannalta kalliit harrastukset eivät ole tärkeitä - mutta jaksavat vanhemmat ovat heille hyvin tärkeitä. Katson, että näin opetamme myös lapsillemme, mikä on elämässä tärkeää. Se ei ole raha vaan ihan muut asiat.

Vantaan Sanomissa (9.7.2014)  taloustieteen professori Hannu Laurila toteaa, että "oravanpyörästä hyppääminen voi johtaa paljon parempaan, tasa-arvoisempaan, hyvinvoivempaan ja kestävämpään yhteiskuntaan. Downshiftaus heijastaa kestäviä ja luontoa kunnioittavia globaaleja arvoja, joiden soisi nykymaailmassa yleistyvän". Hänen mielestään downshiftaaminen ei ole todellinen uhka kansantaloudelle tai yhteiskunnalle. Itsekään en usko näin olevan. On paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä paljon. He tykkäävät työstään ja saavat siitä voimaa muuhun arkeen. On paljon ihmisiä, joille raha on niin tärkeä asia elämässä etteivät he voisi kuvitellakaan laskevansa elintasoaan. Mitä nyt naapuritkin sanoisivat, jos joutuisi myymään toisen auton tai ei pääsisikään Rhodokselle joka vuosi. On myös paljon työnantajia, jotka eivät suostu osittaisiin työaikaratkaisuihin, vaikka työntekijät olisivatkin niistä kiinnostuneita. Osa tekee myös osa-aikatyötä tahtomattaan, he haluaisivat tehdä täyttä työaikaa.

Osa täyttä työaikaa tekevistä handlaa tosi hyvin sekä työ- että kotiarjen ilman mitään väsymyksiä ja oloa ruuhkavuosista. Toisaalta on sitten myös niitä, jotka tekevät paljon töitä ihan vain siksi että he pakenevat perhettä tai itseään. Ei tarvitse ajatella omaa elämää, kun vaan painaa töitä. On myös erilaista työtä. On paljon töitä, jotka eivät ole niin kuluttavia kuin minun työni oli. Työ antaa voimaa eikä vie kaikkea energiaa. Monilla on myös verkostoja lähiseudulla. On mummeja, vaareja ja kummeja, jotka voivat auttaa tarvittaessa. Meillä ei näitä auttavia verkostoja ole ollut ja se on tehnyt arjesta välillä rankkaa. Siihen kun lisää vielä miehen työmatkat ulkomaille, niin minusta ei vaan ole siihen, että jaksaisin sekä täyden työajan ja arjen pyörittämisen itsekseni niinä aikoina, kun mies on Norjassa, Kiinassa tai Bulgariassa.

Siksi downshiftaaminen on meidän perheen valinta. Nyt ja vielä vuosia tulevaisuudessakin. Ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona ja tarvitsevat jaksavia vanhempia. Downshiftaaminen on myös valinta minun itseni puolesta. Sen puolesta, että voin hyvin ja ehdin tehdä elämässäni muitakin asioita kuin vain työtä. Minulla on mahdollisuus käydä kursseilla, tehdä käsitöitä, ehdin lukea kirjoja, hoitaa puutarhaa ja tehdä kotona pieniä sisustusproggiksia. Vähemmän rahaa, mutta enemmän elämää.

Mainioita aleostoksia

Koska blogiini on tultu hakusanalla "lastenvaateblogi", niin ajattelin postata muutamasta aleostoksesta, joita olen tehnyt pojille. Tähän mennessä en ole tainnut lastenvaatteista postata, joten sinänsä kumma, jos google antaa minun blogini hakutulokseksi. Mutta nyt siis muutama lastenvaateostos. Blogini ei ole kovin kulutuskeskeinen johtuen ihan siitä että ostan aika vähän ylipäänsä mitään muuta kuin ruokaa. Paljon pyrin ostamaan kirppareilta ja lähes kaikki poikien ja mun omat vaatteet ovat joko kirppari- tai sitten aleostoksia.

Minä en kuulu niiden äitien joukkoon, jotka odottavat puolilta öin uuden malliston ilmestymistä ja klikkaavat heti ostoskorit täyteen uutuuksia. Meillä saattaa olla joitain ns. trendivaatteita, mutta ne ovat aina alekoreista napattuja löytöjä. En ikinä vaivaa päätäni tuntikausia miettimällä minkähän välikausipuvun tai toppapuvun hankin pojille. Kävellään kauppaan ja ostetaan meille hyväksi todettu malli (alennuskupongilla tietenkin). Tai tilaan netistä edellisen kauden mallistoa halvalla. Pidän kivoista ja värikkäistä lasten vaatteista ja ainakin vielä toistaiseksi pojat tykkäävät niistä vaatteista, jotka minä olen heille valinnut.

Mainion vaatteita katselin jo Lapsimessuilla, mutta en niitä raaski ostaa täydellä hinnalla. Kuten en ylipäänsä muutenkaan osta juuri mitään täydellä hinnalla. Pihi mikä pihi. Käytän ostoksia tehdessä aika suurta tarveharkintaa ja haluan ostaa hyvää ja laadukasta. Mieluusti myös kotimaista ja eettistä.

Posti toi Mainion paketissa t-paidan (x 2), pitkähihaisen paidan ja housut. Mainion vaatteista meillä ei ole aikaisempaa kokemusta, joten en osaa laatua kommentoida vielä.

Gugguun collegehousut ovat minusta aivan ihanan malliset. Pojilla on nyt vuoden ajan ollut käytössä viime kesän alesta ostamani housut, nyt ostin sitten jo seuraavia kokoja. Tällä hetkellä käytössä olevat collegehousut ovat harmaita, nyt ostin mustat. Ainut harmitus näissä oli lappu, joka tuli tilauksen mukana. Värin säilymiseksi housut pitää pestä nestemäisellä pesuaineella. Ehkä tämä olisi ollut myös nettisivuilla nähtävillä, jos olisin asiaan kunnolla perehtynyt. Mutta en siis ollut tästä tietoinen. Minä käytän yleensä jauhemaista pesuainetta ja nyt siten pitäisi muistaa ostaa nestemäistä ja käyttää sitä noita housuja pestessä. Gugguun harmaat housut ovat kestäneet käyttöä ja pesuja loistavasti. Näitä(kään) en raaskisi täyteen hintaan ostaa, mutta alennuksella kyllä. Oletan jälleenmyyntiarvonkin olevan hyvää.

Alepaketteja on tullut lisäksi Skidistä (Villervallan vaatteita), Pomp de Luxilta ja Silverjunglesta. Silverjunglesta tilasin myös itselleni kahdet joogahousut, muuten kaikki alelöydöt ovat pojille.

ps. nämä aleostokset olivat suht edullisia. Vielä edullisemmaksi meille tuli Kotkan reissu Onnibussilla. Kävimme moikkaamassa entisiä naapureitamme ja bussimatkalle tuli hintaa 3 euroa / matkustaja. Minulta ja pojilta siis yhteensä 9 euroa suuntaansa. Sangen edullista! Luulen, että hyödynnämme paljon Onnibussia tulevaisuudessa.

Kiva kassi

Ostin Prismasta läjän kivoja Huvila - kasseja.

Näitä tulen antamaan lahjaksi tutuille. Ehkä joku jää omaksi kauppakassiksi myös. Minulla kulkee aina kaupassa kangaskassi mukana, muovikasseja en osta ikinä.

Polkka Jam suunnitteli pöytäliinat, pyyhkeet, kodin tekstiilit ja astiat Housen uuteen Huvila-mallistoon. Ekologisuutta ja lähituotantoa vaalivaa Polkka Jamia pyörittävät suunnittelijat Kristiina Haapalainen ja Sami Vähä-Aho.

Sieviä, vai mitä?

ps. jos joku poikien kummeista näkee tän postauksen, niin voi olla, että saatte kassin lahjaksi meiltä.

Lapsimessuilla

Olimme Lapsimessuilla ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Tänä(kin) vuonna voitin messuille liput koko perheelle. Peräti kolmessa eri arvonnassa arpaonni suosi minua. Tämä on jo jonkinlainen perinne, sillä olimme jo neljättä vuotta peräkkäin messuilla arvonnasta voitetuille lipuilla. Ja ties kuinka monetta vuotta toistui sama kuvio. Minä kiertelin kaikessa rauhassa lapsimessut läpi miehen ja poikien viihtyessä pienoismallipuolella. Messuilla minua kiinnostaa erityisesti kaikki uutuudet, sekä lastenvaatteiden, kirjojen, lasten kulttuurin että kaiken muunkin saralla. Lapsimessuihin on kivasti yhdistetty myös muita messutapahtumia, kädentaitoja, lähiruokaa, eläimiä. Meidän elämässä eivät kestovaipat, kantoliinat, vaunut ja turvakaukalot ole enää ajankohtaisia ja siksi on kivaa että messuilla on muutakin tarjontaa kuin vain (pikku)lapsiperheille suunnattuja messuosastoja. Minulla on tapana kiertää kaukaa suuret ständit kuten kertakäyttövaippafirmat samoin kuin lastenruokafirmat. En ota jokaista tarjottua ilmaisnäytettä ja esitettä, vaan harkitusti niitäkin. Messuilta olen aikaisempina vuosina etsinyt (ja myös löytänyt) laadukkaita puuleluja- ja pelejä, äly- ja logiikkapelejä ja aina olen tsekannut myös esim. Villervallan vaatetarjoukset. Tänä vuonna ei ollut mitään erityisempää ostettavaa mielessä ja aika maltillisten ostosten kanssa saavuimme kotiin.

Mieleen jäi messuilta esim. Mainio - lastenvaatteet (niitä en kyllä ostanut), Lapsille.comin pisteessä olleet ihanat puulelut ja Janodin teemapakkaukset (erityisesti ihastuin sirkusteemapakkaukseen...voi kun pojat olisivat pienempiä, sen olisin ostanut taatusti) ja Kids Design Block - alueella olleet lastenvaatteet, kortit ja julisteet. Katselin pitkään ihanaa tuubihuivia (en muista enää valmistajaa), mutten tällä kertaa raaskinut sitä ostaa. Kokeilimme laatikkopyöriä. Jos pojat olisivat pienempiä, niin sellainen meille taatusti tulisi. Meillä oli monta vuotta käytössä pyörän peräkärry, joka oli kyllä sekin tosi hyvä. Tanskan reissulla näimme kaksi kesää sitten tosi paljon pyöräilijöitä ja laatikkopyöriä, voi kun tuo trendi yleistyisi Suomeenkin. Kädentaitomessujen puolelta mieleeni jäi esim. Näpertelytaivaan pisteessä olleet trikookuteesta tehdyt virpojan korit, Papresin paperit ja erilaiset kierrätysmateriaaleista tehdyt vaatteet ja pehmolelut.

Kuluttajana olen aika harkitseva emmekä lähde mukaan jokaiseen muotitrendiin esim. lasten lelujen suhteen. Pyrin aina miettimään tarpeet ja sen mukaan ostan. Toki joskus mukaan tarttuu heräteostoksia, mutta niitäkin lähinnä vain kirppareilta. Pidän persoonallisista, pienistä yrityksistä ja mieluummin ostan ekologista ja eettistä kuin massatuotettua.

Mitä sitten messuilta ostin? Ostin itselleni Me & I:n trikoocaprit (ja voi kun on ihanaa taas mahtua S-koon vaatteisiin), esikoiselle ebben paidan (kympillä, oli reilussa alessa Little Copenhagenin messupisteessä), muutaman Polkka Jamin kortin ja kuopuksen huoneeseen värikkään sirkusjulisteen Nordic Collectionin pisteestä. Outlet-osaston puolelta löysin Rosebudin pisteestä Tahdonvoima -kirjan, jonka sain tosi edukkaasti, vitosella. Tuota kirjaa olen etsiskellyt viime syksystä lähtien, mutten ole raaskinut sitä täyteen hintaan ostaa. Ja nyt sain sen noin halvalla! Siinäpä ne ostokset olivatkin.

Ammatillisessa mielessä tsekkasin esim. Ensi- ja turvakotien liiton pisteen. Vauva itkee - sivusto oli minulle ennestään tuntematon. Messuilla on vuodesta toiseen raskaanaolevilla ja pienten vauvojen vanhemmille suunnattuja luentoja ja tietoiskuja. Olisipa kiva, jos siellä olisi aina jotain luentoja myös isompien lasten vanhemmille. Vaikkapa lasten tunnetaidoista tai empaattisesta kasvatuksesta. Tai muksuopista. Se olisi ehkä liikaa toivottu, että olisi luentoja vaikkapa tietoisesta vanhemmuudesta tai mindfulness harjoituksista lasten kanssa. Mutta voihan sitä toivoa.

Muutama ärsyttävä asia jäi lapsimessuilta mieleen. Kuten nyt vaikka se, että siellä jaettiin banaaneja. Ja tietty niitä banaaninkuoria sitten oli pitkin lattioita. Ja minua ärsyttää ajatella, että ne roskikseenkin päätyneet banaaninkuoret ovat sitten sekajätteen joukossa. Vai olikohan siellä jossakin biojätepisteitä, itse en huomannut. Ja messuilla myytiin hattaroita. Sinänsä kivaa, mutta tahmainen hattara on aikamoinen pommi väentungoksessa.

Pienoismallipuolella oli tosi hienoja legorakennelmia. Vähän tuli mieleen Legolandin pienoiskaupungit.

Mukava päivä. Jalat kävelemisestä muussina palasimme kotiin. Kotona avasimme grillikauden, olipa niin hyvää halloumia ja herkkusieniä. Nam!