Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

On perinteisen vuosikatsauksen aika. Ensimmäisessä osassa muistelen aikaa tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Testasimme yhdessä rakkauskalenteria. Esikoisellamme todettiin keliakia ja edelleenkin olen kiitollinen niistä kaikista vinkeistä, joita sain gluteenittomuuteen liittyen teiltä lukijoiltani.

Misselle tehtiin kastraatio, minulla oli töitä useampana viikonloppuna ja käväisimme myös kotiseudullani Mikkelissä reilun vuorokauden verran, kun kävimme serkkuni 50 v synttäreilä.

Helmikuu 

Töiden tiimoilta pyöri normaalit viikkoryhmät ja kävin kouluttamassa Lahdessa Mindfulness lapsille - kurssin. Osallistuin Saa mitä haluat - valmennukseen. Kuopus oli leirikoulussa ja mies oli työmatkalla ulkomailla.

Vietimme hiihtolomaa Mikkelissä ja siellä oli taas upeita Jääfestivaalien jääveistoksia. Pohdin blogissa esimerkiksi tavoitteita loppuvuodelle ja omien aikasyöppöjen tunnistamista. Osallistuin Blogisisarten ystävänpäiväkorttivaihtoon. 

Maaliskuu

 

Kävin kouluttamassa Kotkassa mindfulnessia opettajille. Kävin ystäväni kanssa näyttelykierroksella. Tein villasukkatreenejä. Osallistuin Temperamentit ja kiintymyssuhdemalli - koulutukseen. Pääsiäistä vietimme tuttuun tyyliin Mikkelissä.

Blogini täytti neljä vuotta. Minulla oli aika hiljainen blogivuosi, erityisesti syksyn aikana. Maaliskuussa olen kirjoittanut kaikkein eniten blogitekstejä, 9.

Huhtikuu 

 

Mies oli työmatkalla Kiinassa ja äitini oli meillä muutaman päivän ajan, kun samaan syssyyn sattui myös oma työmatka (kävin kouluttamassa Turussa Mindfulness lapsille - kurssin)  ja koulutuspäivä, jolla opiskelin myyvää kirjoittamista.

Osallistuin Lapsimessuille ja olin myös huippuhyvällä Nuoren myrskyävät aivot - luennolla. Sen luennon anti on jatkuvasti käytössäni omien teinieni kanssa. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa. Huhtikuussa minulla oli myös vuoden erikoisin koulutuskokemus, kun osallistuin eräälle hengittämiseen liittyvälle kurssille. Mielessäni ajattelin, että se on rauhallinen päivä, jossa hengitellään ja ollaan läsnä omassa kehossa. Kurssi olikin aika fyysinen ja siellä huudettiin, potkittiin, nyrkkeiltiin ja tätä piti tehdä niin tosissaan (muuten kouluttaja ei ollut tyytyväinen), että välillä ajattelin olevani piilokamerassa. Hyvin erikoinen kokemus.

Toukokuu

 

Toukokuussa tein enää aika vähän töitä. Kuvittelin saavani aikaiseksi vaikka mitä seuraavan syksyyn liittyvää, mutta en sitten saanut tehtyä juuri mitään töihin liittyvää. Mihin minun aika mahtoi mennä, sitä ihmettelen.

Kävin tutustumassa Kansallismuseon Barbi-näyttelyyn, olin mukana satuhierontaohjaajien tapaamisessa Tampereella ja osallistuin Parisuhdekeskus Katajan Työkaluja parisuhteen ristiriitoihin - koulututukseen. Kuun lopussa osallistuin Röyhkeyskouluun. Kuopuksen alakoulun päättyminen herätti tunteita.

 

Kesäkuu

 

Kuopuksen alakoulu päättyi tunteikkaassa kevätjuhlassa. Kävin ystäväni kanssa brunssilla ja samalla reissulla kävimme katsomassa Haagan Alppiruusupuiston kukkaloistoa.

Juhannuksena esikoinen täytti 15 v ja kävimme Heurekassa. Juhannuksen aikaan luin Jani Toivolan kirjan "Kirja tytölleni" ja kirja teki minuun ison vaikutuksen.

Aloin suunnitella seuraavaa verkkovalmennustani ja keräsin pilottiryhmän sitä varten. Keräsin pilottiryhmältä toiveita ja kysymyksiä valmennukseen teemaan liittyen (ja näiden pohjalta aloin elokuussa rakentaa verkkovalmennusta). 

Meillä oli ikkunaremontti eli kotiimme vaihdettiin kaikki ikkunat. Mies oli vielä yhdellä työmatkalla kesäkuussa ja minä aloittelin lomaani kuun lopussa.

Lähipäivinä kirjoitan postauksen, jossa on koostetta heinäkuusta joulukuuhun. Olipa mukavaa nostaa esille muistoja!

Kolmas vuosi hetkiä

Aloitin kolmisen vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan kolmanteen vuoteen sisältyi?

Olen käynyt katsomassa useamman näyttelyn. Olen käynyt katsomassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyn, Roska on luksusta ja Muutoksentekijät - valokuvanäyttelyn ja Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Kävin  Ateneumissa Blogisisarten kanssa. Näistä kaikkia en olisi muistanut ilman noita postauksia.

Olen käynyt lounaalla ystävien kanssa ja retkellä Vallisaaressa. Teatterissa kävin vuoden aikana aika vähän, koska en löytänyt juurikaan minua kiinnostavia esityksiä. Lisäksi yksi joulun alla käymäni teatterireissu jäi raportoimatta ihan siksi, etten erityisemmin pitänyt esityksestä. Blogipostaus löytyy esityksestä Kaikki mieheni. 

Olen tehnyt kotona villasukkatreenejä. Loppukeväästä kävin Röyhkeyskoulussa.

 
Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ehtinyt blogiini kirjoitella. Olen käynyt vuoden aikana parin viikon välein hierojalla ja muutaman kerran thaimaalaisessa hieronnassa. Kevään ajan kävin hathajoogassa (tästäkin oli postaus luonnoksissa tekeillä, mutta se ei sitten valmistunut koskaan...). Nämä hemmotteluhoidot ja jooga ovat aina itselle voimaa ja hyvinvointia tuovia juttuja.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan neljäs vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol4. Olen jo suunnitellut kokeilevani uusia hemmotteluhoitoja, esimerkiksi shiatsua ja Brain Relief-hoitoa. Teatterissa ja leffoissa toivoisin käyväni enemmän. Seuraavaksi on suunnitteilla Mamma Mian katsominen. Aion kokeilla myös uusia keho-mieli-tunteja ja eri joogalajeja. Lähellemme avataan uusi joogasali syyskuussa ja tämä on ihan huippujuttu! Siellä tulee olemaan myös osteopaatin vastaanotto ja sitäkin aion kokeilla.

Millaisia hyvää oloa tuovia hetkiä sinun arjessasi on?

Ensimmäisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.
Toisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä

Kuinka moni on leikkinyt lapsena Barbieilla? Minä en ikinä saanut ihan oikeita Barbie-nukkeja, vaikka niitä kovasti toivoin. Minulla oli muutama Barbien halpisversio, yksi miesbarbie oli myös (ei kuitenkaan Ken, vaan tämäkin oli halpiskopio). Ja "barbieillani" oli ihania vaatteita, jotka olivat suurin osa serkkuni ompelemia.Olin enemmänkin poikatyttö kuin prinsessaleikkien ystävä, mutta silti "barbiet" olivat osa leikkejäni.

Kansallismuseossa avautui huhtikuun lopulla "Barbie - The Icon" - näyttely. Pääsin mukaan bloggaajille suunnattuun esittelykierrokseen, jossa saimme tutustua näyttelyyn ja kuulimme myös vähän taustaa sekä näyttelystä että siitä, miten Barbie on vaikuttanut naisten asemaan ja kuulimme myös siitä, millaista yhteiskunnallista keskustelua on käyty Barbien tiimoilta. Tämä näyttely on myös jo heti ensi päivinä herättänyt paljon keskustelua: kuuluuko Barbie Kansallismuseoon? Miksi Barbie-näyttely on Kansallismuseossa juuri nyt, kun Suomen sisällissodasta on kulunut 100 vuotta?

Barbie-nuken keksi Ruth Handler, joka huomasi, että hänen tyttärensä Barbara leikki mieluummin nukeilla, jotka näyttivät aikuisilta. Ensimmäinen Barbie valmistui Yhdysvalloissa vuonna 1959 ja se sai nimen Handlerien tyttären mukaan. Vuonna 1962 kuvioihin mukaan tullut Ken nimettiin perheen pojan mukaan.

Barbie esitellään näyttelyssä tyttöjen itsetunnon kohottajana. Barbien motto on "You can be anything" eli "Voit olla mitä tahansa". Barbie on edustanut naisen valinnanvapautta. Barbie on tuonut leikkeihin itsenäisen ja modernin naiskäsityksen.

Barbie - The Icon - näyttely esittelee Barbieta osana yhteiskuntaa. Näyttelyssä käydään läpi eri vuosikymmeniä, muotia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi näyttelyssä on esillä paljon keräilyharvinaisuuksia. Näyttelyssä on esillä n. 450 nukkea.

Barbie on saanut paljon kritiikkiä siitä, että sen vartalo on luonnoton eikä se näin sovi leikkikaluksi ja roolimalliksi tytöille. Itse en tiennyt, että Barbie on saatavilla nykyisin neljässä eri vartalotyypissä. On lyhyempää ja pidempää ja hoikkaa ja tavallisempaa. Silti yhäkään Barbien tuoma ulkonäköihanne ei vastaa ihmisvartalon monimuotoisuutta.

Barbie on nähty eri ammateissa, ei vain stereotyyppisissä "naisten ammateissa". Barbie on ollut armeijan palveluksessa, presidenttiehdokkaana kuten myös astronauttina. Barbien monipuolinen ansioluettelo osoittaa hänen nuorille ihailijoilleen, ettei mikään tavoite voi olla heidän ulottumattomissaan.

Barbie ei muuten ole ollut naimisissa koskaan (vaikka monta häämekkoa onkin päällään pitänyt) eikä Barbiella ole lapsia. Barbien ja Kenin suhde katkesi vuonna 2004, mutta pari palasi yhteen vuonna 2011. Muistan kun joskus lapsena ihastelin erityisesti Barbieta, jolla oli häämekko.

Opastettu kierros antoi hyvän mahdollisuuden tutustua näyttelyyn ja se antoi kivaa lisätietoa ja taustoitusta näyttelylle. Näyttelyn seinillä on myös hyvät infotaulut, josta saa paljon tietoa.

Samanaikaisesti kun tutustuin näyttelyyn muiden bloggaajien kanssa, näyttelyssä kiersi runsaasti naisia, tyttöjä ja muutama poika ja mies oli joukossa myös mukana. Moni pysähtyi huudahtamaan: "toi Barbie oli mulla" tai "tuon minä olisin halunnut, mutten koskaan saanut".  Uskon, että näyttely kiinnostaa erityisesti niitä, jotka ovat joskus leikkineet Barbieilla tai jotka nyt leikkivät niillä. Barbie on aika sukupuolitettu lelu, se on roolimalli nimenomaan tytöille ja tästä tulee helposti ajatus, että Barbie-nuket ovat vain tyttöjen leluja.

Barbie - The Icon - näyttely on Kansallismuseossa 26.8. asti. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa 15 euroa (museokortilla ja Helsinki Cardilla 3 euroa). Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn ilmaiseksi. Suosittelen lapsiperheille myös Kansallismuseon Vinttiä, siellä on kivoja toiminnallisia juttuja.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

 * sisäänpääsy näyttelyyn ja opastettu kierros saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Ravintoa mielelle ja keholle

Viime lauantaina sain ravintoa keholle ja mielelle. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa ja kävimme Ateneumissa, tutustumassa Lush-kosmetiikkaan ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa.

Liityin Blogisisariin reilu vuosi sitten. Saadakseni tsemppiä ja vertaistukea bloggaamiseen. Blogisisarina haluamme luoda yhteisöllistä blogikulttuuria ja kannustaa ja tukea toisiamme. Viime syksynä oli ensimmäinen Blogisisarten livetapaaminen Tampereella, sinne en valitettavasti päässyt mukaan, koska minulla oli Mindfulness lapsille - verkkokurssin viimeistelyt juuri siinä vaiheessa kiivaimmillaan. Meillä on ollut myös yhteisiä tempauksia, esimerkiksi lähettelimme ystävänpäiväkortit toisillemme.

Viime lauantaina tapasimme Helsingissä. Minulla oli sille päivälle tosi monta menoa, piti priorisoida ja miettiä, mitä kaikkea haluan ja ehdin samana päivänä tehdä. Aamupäivän olin Nuorten myrskyävät aivot - luennolla  ja siitä siirryin Ateneumiin muiden Blogisisarten seuraan.

Adel Abidin / Arkisto

Ateneumissa kiertelimme "Suomeen taiteen tarina" ja "History Wibes" näyttelyt. History Wibes näyttely on Adel Abidinin näyttely ja se oli tuona lauantaina viimeistä päivää esillä.

Viimeksi kävin syksyllä lasteni kanssa katsomassa Ankallisgallerian aarteet - näyttelyn ja se oli vähän sellainen Ateneumin läpijuoksu. Nyt aikuisseurassa pystyi enemmän pysähtymään teosten äärelle. Erityisen kiinnostavaa oli lukea taustatietoa Adel Abidinin teoksista.

Ateneumista jatkoimme Lushiin. Olen muutaman kerran pyörähtänyt Lushin liikkeessä ja ostanut sieltä palashampoota itselleni. Sitä samaa, tuttua ja turvallista, jota aina ostan. Nyt saimme esittelykierroksen ja sain paljon sellaista tietoa, jota en tiennyt aiemmin Lushin tuotteista. Lush myy käsintehtyä kosmetiikkaa. Työntekijät Englannissa valmistavat tuotteet ja jokaiseen tuotteeseen on kiinnitetty tarra, joka kertoo valmistajan nimen ja valmistuspäivämäärän. Tuorekasvonaamiot tehdään Lush Citycenterin alakerrassa.

Lush pyrkii pakkauksettomaan kosmetiikkaan. Tuotteet, joiden pakkauksia ei pysty täysin poistamaan (esim. suihkugeelit) pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pakkauksiin. Mustat pakkaukset voi palauttaa Lushiin ja niistä valmistetaan taas uusia pakkauksia.

Saimme vierailulta itsellemme muutaman tuotteen. Minun kassistani löytyi kylpypommi, Jersey Bounce Shampoo ja Fomo Jelly Face Mask. Olen jo tuota naamiota kokeillut ja se tuntui miellyttävältä. Innostuin sen verran Lushin tuotteista, että aion jatkossa ostaa ainakin Aromaco deudoranttia ja olisi ihanaa kokeilla myös jotain tuorenaamiota.

Ateneumin ja Lushin jälkeen jatkoimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan. Olin niin nälkäinen, etten ehtinyt kuvata annosta. Ruoka oli todella maukasta ja myös juomaksi valitsemani mangolassi oli aivan ihanan makuista.

Oli tosi mukava tavata muita Blogisisaria ja saada kasvoja facebookista tutuille bloggaajille. Juttua riitti, vaikka bloggaammekin varsin eri aiheista.

Adel Abidin / Al-Warqaa

Mukana olivat itseni lisäksi seuraavat Blogisisaret:

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpinkiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
Lumisiivet
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Turkooseja unelmia
Äidin kasvatusopas

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

* sisäänpääsy Ateneumiin ja Lushin tuotepakkaus saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Kaksi ajatuksia herättävää näyttelyä

Näin ystävääni Helsingissä. Kävimme syömässä sushia, pienellä ostoskierroksella ja lisäksi kävimme katsomassa kaksi pientä näyttelyä, jotka molemmat herättivät isoja ajatuksia.

Roska on luksusta on HAM-kulmassa oleva näyttely, jossa on esillä Timo P. Vartiaisen tekemiä roskisdyykkauksia. Dyykkaukset Vartiainen teki Suomen satavuotisjuhlavuonna, erityisesti sen juhlapäivinä. Dyykkaukset kohdistuivat taloyhtiöiden roskiksiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Keräämästään poisheitetystä käyttökelpoisesta "roskasta" Vartiainen on rakentanut sarjan asetelmia, jotka kertovat kulutustavoista, arvoista ja ajan kulumisesta.

Ja mitä kaikkea sieltä roskiksista olikaan löytynyt? Ihan kaikkea mahdollista: ruokaa, kirjoja, kattiloita, lettupannuja, vaatteita, koriste-esineitä, astioita, kenkiä, laukkuja, kynttilöitä, leluja, kelloja. Siis ihan kaikkea mahdollista. Ensimmäinen kysymys, mikä itselle tuli mieleen oli, että miksi ihmeessä ihmiset ovat heittäneet nämä asiat roskikseen? Näistä suurin osa olisi kulunut kirppiksille tai kierrätyskeskuksiin. Osa ruuista oli myös käyttökelpoisia roskiksesta löydettäessä. Mitä ihmettä ihmiset ovat ajatelleet heittäessään näitä roskiksiin?

Näyttelyyn voi tutustua vielä viikon ajan, viimeinen mahdollisuus on su 25.3. Näyttely on ilmainen.

Toinen näyttely, jonka kävimme katsomassa on Sanomatalon käytävägalleriassa oleva Meeri Koutaniemen Muutoksentekijät - valokuvanäyttely, joka kertoo ihmisistä, jotka haluavat lopettaa silpomisperinteen.

Koutaniemi kiersi vuonna 2017 Solidaarisuusjärjestön silpomisen vastaisen työn hankealueilla Kenian Kisiisissä ja Somalimaassa haastattelemassa ja valokuvaamassa ihmisiä, jotka haluavat olla lopettamassa silpomisperinteen. Valokuvanäyttelyssä on 24 rohkean ihmisen kuva ja tarina. Mukana silpomisperinnettä lopettamassa on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, silvottuja ja silpomiselta säästyneitä, opiskelijoita ja uskonnollisia johtajia.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka altistaa tytöt vakaville elinikäisille fyysisille ja psyykkisille terveysvaaroille. Sukuelinten silpominen on kriisi, joka koskettaa tälläkin hetkellä maailmassa noin 200 miljoonaa tyttöä ja naista.

Oli koskettava lukea tarinoita silpomisesta. Toki olen ollut tietoinen silpomisperinteestä, mutta en ollut tajunnut sen laajuutta ja sitä, miten kaikilla tavoilla se vaikuttaa silvottujen naisten elämään. Silpomisen vastainen työ on todella tärkeää. Tämä näyttely avasi silmiäni hyvin paljon.

Näyttely on ilmainen ja se on nähtävissä 22.3. asti.


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaani. Hetki on itselleni voimavaroja ja hyvinvointia arkeen tuova juttu. Hetki antaa iloa, voimaa tai myös uusia ajatuksia, kuten nämä molemmat näyttelyt toivat.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyssä

Luin loppukesästä Hesarin kuukausiliitteestä Selja Ahavasta ja hänen kirjastaan "Ennen kuin mieheni katoaa". Se kosketti paljon. Aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nelikymppisenä toteuttaa tämän halunsa. Jokin aika sitten näin ystävääni, joka kertoi, että hänen poikansa on nyt tyttö. Kun näin mainoksen Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelystä tiesin, että tuo näyttely minun on nähtävä.

Tytttöpoikatyttöpoikatyttö on valokuvaaja Nina Doddin näyttely Galleria Brondan kellarigalleriassa. Näyttelyssä kerrotaan neljän transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle Nina Doddin ensireaktiosta, kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.

Perheiden tarinat ovat hyvin koskettavia. Suomessa avun saaminen ei näytä olevan kovin helppoa. Perheet syyttävät sairaalan transpoliklinikoita mielivallasta ja Setan pieni transtukipiste työskentelee äärirajoillaan. Vuonna 2016 101 alaikäistä lasta ja nuorta haki apua transtukipisteestä. Apua tarvitsevista 17 oli 0-6-vuotiaita ja heidän perheitään ja 84 kappaletta oli 7-17-vuotiaita.

Perheiden tarinoista tuli esiin se kaikki epätietoisuus, ammattilaisten ymmärtämättömyys ja järjestelmän joustamattomuus, mitä he ovat joutuneet kohtaamaan. Tuntuu, että Suomessa on vielä liian vähän tietoa, miten kohdata translapsi/nuori tai miten tukea perhettä siinä tilanteessa, kun lapsi ilmoittaakin, että hän uskoo syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Toisaalta esiin tuli myös se, miten osalle sukulaisista ja lasten kavereista oli ihan luontevaa, että tytöstä tulikin poika tai pojasta tyttö.

Näyttely on pieni, mutta perheiden tarinat nostattavat esiin hyvin paljon ajatuksia. Sukupuolesta ja sen moninaisuudesta, ihmisarvosta, kohtaamisesta, onnellisesta elämästä. Ja ihan käytännön asioista: tarvitaanko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai voivatko vessat olla ihan sukupuolineutraaleja? Teeman pohdinta jatkuu omalla kohdallani, sillä sain juuri kirjastosta luettavaksi Selja Ahavan teoksen "Ennen kuin mieheni katoaa".

* Tämä kuuluu Hetkessä - postaussarjaani
 
Tykkää blogistani myös facebookissa!

Toinen vuosi hetkiä

Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.

Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.

Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

Hetkessä: Lempeä katse - näyttelyssä

Kulttuurikeskus Caisassa Kaisaniemessä on vielä muutaman päivän ajan mahdollista nähdä Lempeä katse IV - voimauttavia valokuvia - näyttely. Lempeä katse on Miina Savolaisen ja voimauttavan valokuvan Aalto-yliopistosta valmistuneiden jatko-opiskelijoiden koskettava ja syvästi inhimillinen päättötyönäyttely.

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä, palkittu menetelmä, jossa valokuvaa käytetään itsetuntemuksen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Menetelmää käytetään ammatillisena työvälineenä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä.

Voimauttava valokuva perustuu arvostavaan katseeseen ja dialogisuuteen. Menetelmässä kuvaajan tulee kuunnella, miten hänen kuvaamansa ihminen haluaa tulla nähdyksi.

Näyttelyssä oli sekä valokuvia että tarinoita valokuvaprosessin taka. Osa tarinoista kosketti monella tapaa. Tarinoista tuli esiin niin lastensuojelu, äitiyden haasteet kuin se, mitä koulukiusaaminen voi aiheuttaa nuoren mielelle. 

Itse mietin paljon näyttelyn jälkeen lempeä katse - teemaa. Näyttely sai pohtimaan omaa itseä ja omaa lempeää katsetta. Kuinka katson itseäni peilistä? Kuinka suhtaudun itseeni ja omaa kuvaani? Olen viime vuosina opetellut lempeää suhtautumista omaan itseeni. Koen, että olen tällä hetkellä hyvin lempeä ja armollinen itselleni. Muttamuttamutta....tämä ei tunnu pätevän omaan ulkonäköön ja omiin kuviin. Kuinka tyypillistä minun onkaan sanoa: "Näytän ihan hirveältä tuossa kuvassa!" "Näytän kamalalta. Älä vaan laita tuota mihinkään". Tai aamulla katsoa peiliin ja todeta, että tänäänkin näytän kulahtaneelta. Kuinkahan sen lempeän katseen voisi suunnata myös omiin kuviin ja omaan ulkonäköön?

Näyttelyyn ehtii vielä muutaman päivän ajan, se on viimeistä päivää torstaina 15.6. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Suosittelut!