Lapsimessujen antia

Lapsimessut olivat viime viikonloppuna, itse vietin messuilla perjantain 20.4. Maksimoin päivän hyödyn itselleni eli kävin neljällä luennolla, jotka hyödyttivät minua sekä ammatillisesti että äitinä. Lisäksi kiertelin messualueen läpi ja muutaman ostoksen myös tein. Minulla messuvisiitin pääpaino oli kuitenkin luennoissa.

Kirjoittelen muutaman pääajatuksen kuuntelemistani luennoista.

Pää edellä - näin tuet lapsen aivojen kehitystä - Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen

* raskausaika on merkityksellinen aivojen kehitykselle. Sillä on merkitystä, mitä tuleva äiti tekee ja mitä jättää tekemättä. Voimakas stressi raskausaikana ei tee hyvää lapselle.
* lasten kanssa tarvitaan paljon naama-aikaa, kontaktia ja läsnäoloa
* lapsen aloitteisiin vastaaminen hyväksyvästi on paras lahja lapsen itsearvostukselle ja turvallisuuden tunteelle
* tunteiden jakaminen ja sanoittaminen auttaa lasta ymmärtämään omia tunteita
* lapsen kasvatus on yhteistä kasvua

Tunteiden kirjasto  - värityskirja oli esillä Lapsimessuilla

Aktiivinen ja itseensä luottava lapsi - Makke Leppänen

* itseluottamus on pohja hyvinvoivaan elämään
* itseluottamus alkaa vanhemmasta itsestään - kuinka vanhempi suhtautuu itseensä ja millaisia asenteita ja ajattelumalleja hän "siirtää" lapseen
* vertaileva mieli syö itseluottamusta - lasta ei ole hyvä vertailla sisaruksiin tai toisiin lapsiin
* täydellisyyden tavoittelu syö itseluottamusta. Vanhemman oma täydellisen vanhemmuuden ja elämän tavoittelu voi siirtyä myös lapselle toimintatavaksi
* anna lapselle kehua ja kiitosta läsnäollen, katsekontaktilla on iso merkitys
* keskustele lapsen kanssa vahvuuksista ja anna palautetta luonteen piirteistä, ei pelkästään suorittamisesta
* lapsen sinnikkyyden tukeminen on tärkeää
* myötäelä epäonnistumisen jälkeen tunnetilat. Anna lapsen ja nuoren pettyä. Älä yritä saada lasta liian nopeasti tunteen yli. Anna hänen mököttää. Tätä kautta kehittyy itsekontrolli ja tunteiden sietäminen

Tunteet näkyviksi! Lapsen tunnetaitojen tukeminen - Anne-Mari Jääskinen

* kaikkein tärkeintä lapsen tunnekuohuissa on turvan kokemus. Turvaa lapselle tuovat aikuisen rauhallinen läsnäolo, koskettaminen, rauhallinen hengittäminen
* ennen kuin pystyn kuulemaan lasta tunnekuohussa, minun täytyy olla myötätuntoinen itselleni: "onpas haastava tilanne nyt itselläni..."
* hyvät tunnetaidot tarkoittaa sitä, että on vahva yhteys tuntevaan kehoon ja tunnistaa sitä, mitä kehossa tapahtuu. Mistä tunnistaa kehossaan, että kiukuttaa, jännittää, hermostuttaa...
* tunnetaidoilla on selkeä yhteys terveyteen: vihaisilla ihmisillä on paljon migreeniä, masennusta jne
* tunteisiin voi vaikuttaa kehon, toiminnan ja ajatusten kautta
* lapsi ei opi tunteiden säätelyä yksin vaan hän tarvitsee paljon aikuisen kanssasäätelyä
* tunne viestii tarpeesta ja käyttäytyminen tuo sen näkyväksi
* käyttäytyminen on strategia tarpeen täyttämiseksi
* aikuisen oma jatkuva ärtyneisyys kertoo siitä, ettei aikuinen ole muistanut huolehtia omista tarpeista ja niiden täyttämisestä
* usein lapsen häpeä kääntyy häpeämättömyydeksi esim. lapsi tai nuori saattaa naureskella, kun aikuinen puuttuu tilanteeseen. Kun häpeä menee ylivoimaiseksi, se muuttuu häpeämättömyydeksi. Tärkeää on silloin lisätä turvaa, jotta voi päästä lapsen / nuoren suojakuoren taakse

Mindfulness-harjoituksia perhearkeen - Anne Kuusisto

* rauhoittumisen taito on yksi tärkeä terveyteen liittyvä taito
* perhearki on monesti hektistä - siksi on tärkeää pysähtyä ja olla läsnä
* pieniä mindfulness-harjoituksia voi liittää päivärytmiin: toistuvat elementit päivässä rauhoittavat lasta
* jaan tähän Kuuntele sanoja - harjoituksen, jota luennon pitäjä kertoi käyttävänsä omien lastensa kanssa esimerkiksi silloin, kun lapset odottavat malttamattomina ruokaa. Kuuntele sanoja - harjoitus: Sovitaan joku sana, jota bongaillaan, esim. vihreä. Aikuinen alkaa luetella sanoja: punainen, keltainen, talo, sammakko, koira, vihreä, vaaleanpunainen, kissa, lusikka, vihreä jne. Lapsen on tarkoitus bongata kaikki vihreä - sanat. Kiva keskittymisharjoitus!

Kaikkia teinien vanhempia ja teinien kanssa työskenteleviä suosittelen lukemaan blogikirjoitukseni Nuoren myrskyävät aivot - luennosta.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Ravintoa mielelle ja keholle

Viime lauantaina sain ravintoa keholle ja mielelle. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa ja kävimme Ateneumissa, tutustumassa Lush-kosmetiikkaan ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa.

Liityin Blogisisariin reilu vuosi sitten. Saadakseni tsemppiä ja vertaistukea bloggaamiseen. Blogisisarina haluamme luoda yhteisöllistä blogikulttuuria ja kannustaa ja tukea toisiamme. Viime syksynä oli ensimmäinen Blogisisarten livetapaaminen Tampereella, sinne en valitettavasti päässyt mukaan, koska minulla oli Mindfulness lapsille - verkkokurssin viimeistelyt juuri siinä vaiheessa kiivaimmillaan. Meillä on ollut myös yhteisiä tempauksia, esimerkiksi lähettelimme ystävänpäiväkortit toisillemme.

Viime lauantaina tapasimme Helsingissä. Minulla oli sille päivälle tosi monta menoa, piti priorisoida ja miettiä, mitä kaikkea haluan ja ehdin samana päivänä tehdä. Aamupäivän olin Nuorten myrskyävät aivot - luennolla  ja siitä siirryin Ateneumiin muiden Blogisisarten seuraan.

Adel Abidin / Arkisto

Ateneumissa kiertelimme "Suomeen taiteen tarina" ja "History Wibes" näyttelyt. History Wibes näyttely on Adel Abidinin näyttely ja se oli tuona lauantaina viimeistä päivää esillä.

Viimeksi kävin syksyllä lasteni kanssa katsomassa Ankallisgallerian aarteet - näyttelyn ja se oli vähän sellainen Ateneumin läpijuoksu. Nyt aikuisseurassa pystyi enemmän pysähtymään teosten äärelle. Erityisen kiinnostavaa oli lukea taustatietoa Adel Abidinin teoksista.

Ateneumista jatkoimme Lushiin. Olen muutaman kerran pyörähtänyt Lushin liikkeessä ja ostanut sieltä palashampoota itselleni. Sitä samaa, tuttua ja turvallista, jota aina ostan. Nyt saimme esittelykierroksen ja sain paljon sellaista tietoa, jota en tiennyt aiemmin Lushin tuotteista. Lush myy käsintehtyä kosmetiikkaa. Työntekijät Englannissa valmistavat tuotteet ja jokaiseen tuotteeseen on kiinnitetty tarra, joka kertoo valmistajan nimen ja valmistuspäivämäärän. Tuorekasvonaamiot tehdään Lush Citycenterin alakerrassa.

Lush pyrkii pakkauksettomaan kosmetiikkaan. Tuotteet, joiden pakkauksia ei pysty täysin poistamaan (esim. suihkugeelit) pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pakkauksiin. Mustat pakkaukset voi palauttaa Lushiin ja niistä valmistetaan taas uusia pakkauksia.

Saimme vierailulta itsellemme muutaman tuotteen. Minun kassistani löytyi kylpypommi, Jersey Bounce Shampoo ja Fomo Jelly Face Mask. Olen jo tuota naamiota kokeillut ja se tuntui miellyttävältä. Innostuin sen verran Lushin tuotteista, että aion jatkossa ostaa ainakin Aromaco deudoranttia ja olisi ihanaa kokeilla myös jotain tuorenaamiota.

Ateneumin ja Lushin jälkeen jatkoimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan. Olin niin nälkäinen, etten ehtinyt kuvata annosta. Ruoka oli todella maukasta ja myös juomaksi valitsemani mangolassi oli aivan ihanan makuista.

Oli tosi mukava tavata muita Blogisisaria ja saada kasvoja facebookista tutuille bloggaajille. Juttua riitti, vaikka bloggaammekin varsin eri aiheista.

Adel Abidin / Al-Warqaa

Mukana olivat itseni lisäksi seuraavat Blogisisaret:

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpinkiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
Lumisiivet
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Turkooseja unelmia
Äidin kasvatusopas

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

* sisäänpääsy Ateneumiin ja Lushin tuotepakkaus saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kun teinin aivoissa myrskyää

Olin lauantaina järisyttävän hyvällä "Nuoren myrskyävät aivot" - luennolla. Sain luennolta sekä ammatillista ymmärrystä että ennen kaikkea ymmärrystä omaan kuopukseeni, jonka teini-ikä näyttäytyy meille aika dramaattisena. Luennon pääsanoma oli, että terveesti kehittyvä teini on itsekäs, mustavalkoinen, kypsymätön, dramaattinen, narsistisesti haavoittuva, älyllistävä, kaikkivoipainen ja hänellä on suuri tarve olla samanlainen kuin muut. Ja kun sinulla on tällainen teini, voit onnitella itseäsi: olet tehnyt kaiken oikein.
 
Teinin elämään kuuluu taantuminen. Pojat taantuvat 2-3-vuotiaan tasolle ja tytöt 7-8-vuotiaan tasolle. Taantuma on kehitykselle välttämätön ja se on pojilla syvempi kuin tytöillä. Poikien suurempi taantuma johtuu mm. suuremmasta mantelitumakkeesta. Taantumavaiheessa tyypillistä on lapsenomaisuus, takertuvuus, epävarmuus ja pelokkuus, jotka peitetään uhoamisella, rivoudella ja äänekkyydellä. Taantumavaiheeseen kuuluu myös uppiniskaisuus, kielen köyhtyminen, huonot tavat ja epäsiisteys. Jep, tuttua....

Teineillä mantelitumake hälyttää käytännössä lähes koko ajan. Teini tulkitsee maailmaansa mantelitumakkeen kautta ja teinien aivot tulkitsevat tunteita usein väärin. Olen huomannut tämän itsekin. Kun kysyn kuopukselta jotain ihan tavallisella äänellä, hän usein vastaa "mitä sä oikeen rageet". Nyt tiedän, että kyse on hänen aivojensa virhetulkinnasta.

Teinit tarvitsevat paljon tukea tunne- ja mielenterveystaitoihinsa. He tarvitsevat läsnäoloa ja keskustelua. Teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon vuorovaikutusta kuin pieni vauva, jotta uudet hermoverkkoyhteydet pääsevät kukoistukseen. Vanhemmalle voi vaan olla haastavampi asettua urahtelevan ja taantumassa elävän teinin kanssa vuorovaikutukseen kuin kujertelevan ja hymyllä vastaavan vauvan.

Tärkeää on aikuisen rauhallisuus, sillä jos myös aikuinen toimii mantelitumakkeen vallassa eli rähjää ja vastaa teinille kiukkuisesti, siitä ei hyvää seuraa. Vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja on kyky säädellä omia tunteitaan ja olla rauhallinen, vaikka lapsi raivoaisikin. Apua rauhallisena pysymiseen antaa perjantaina alkava verkkovalmennukseni "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit". Sen avulla opit olemaan turvallinen, rauhallinen ja lapsen ja nuoren tervettä kasvua tukeva aikuinen. Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja rähjäämään lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, tässä on ratkaisu juuri sinulle! Valmennus sopii ihan kaiken ikäisten lasten vanhemmille, sekä uhmaikäisten että teinien ja kaikkien siltä väliltä.

Omista lapsistani kuopus on varsin dramaattinen tapaus, jolla näkyy selvästi tämä taantuminen. Esikoinen sen sijaan on aika tasainen, teini-ikä lähinnä näyttäytyy tällä hetkellä ajoittaisina tuiskahduksina. Esikoisen oma huone kyllä edustaa teinilinjaa eli minun näkökulmastani totaalista sotkua. Itse hän tuntuu pärjäävän huoneessaan ihan hyvin. Olen pyrkinyt kannustamaan esikoistakin siihen, että saa raivota, jos siltä tuntuu. Hän on selvästi pidättäytyvämpi tunneilmaisussaan kuin kuopuksemme.

Luento antoi itselleni tietoa ja ymmärrystä. Todellakin, teinipojalle on tyypillistä taantua 2-3-vuotiaan tasolle. Ja todellakin, teinin aivot tulkitsevat tunteita väärin. Nämä tiedot helpottavat itseäni vanhempana. Tämäkin on normaalia. Ja tämäkin on vaihe, joka menee ohi. Sitten joskus muutaman vuoden päästä....
 
Luennoija oli Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Innostuin niin paljon tästä teinit ja aivomyrsky - teemasta, että hain heti tänään kirjastosta kuvassa näkyvän "Brainstorm - nuoruuden aivomyskyn voima ja merkitys" - kirjan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta hyvästä kirjasta, jotka avaavat myös teinien maailmaa ja vuorovaikutusta teinin kanssa:

Mitä sä rageet? 
Miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Äitiyden laaja tunneskaala

Luin pääsiäisen aikaan Irene Naakan kirjan "Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus". Nyökyttelin lähes koko kirjan ajan. Tutulta kuulostaa. Paljon oli tuttua omiin pikkulapsiajan kokemuksiin liittyen ja paljon oli tuttua myös työhöni liittyen. Ennen yrittäjyyttä tein töitä neuvolan perhetyöntekijänä ja 6.5 vuoden ajan kohtasin satoja pikkulapsiperheitä. Kohtasin satoja perheitä, joissa oli masennusta, väsymystä, epätoivoa. Ja siinä samalla sitten paljon myös iloa äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Kirja oli rehellinen ja samalla myös raadollinen tilitys pikkulapsiajasta. Sen verran itselläni on kokemusta masentuneiden vanhempien kanssa työskentelystä että jo Irene Naakan raskausajasta lukiessani aavistin, että tämä kirjan äiti tulee saamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen / ahdistuksen. Kirjan äiti haki apua ja oli myönteinen avulle. Kaikki vanhemmat eivät ole. Moni haluaa piilottaa masennuksena ja väsymyksensä ja esittää, että kaikki on tosi hyvin. Iloisen pintakuoren alla saattaa olla todella epätoivoinen vanhempi. Minäkin muistan käyneeni kotikäynneillä perheissä, joissa oli todella upeat ulkoiset puitteet, koti viimeisen päälle hieno ja sitten siellä asui onneton perhe, joka piti kulissia yllä. Suomessa on vielä(kin) vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Avunhakeminen nähdään häpeänä. Ja tämä on tosi ikävää. On hyvää vanhemmuutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Kirjan kirjoittaja Irene Naakka kuvaa hyvin sitä, miten epäsensitiiviset kommentit itselle herkissä tilanteissa jäävät helposti mieleen. Itsekin muistan edelleen esikoisen synnytyssairaalasta yhden kätilön sanat. Samoin muistan esikoisen toiselta neuvolakäynniltä terveydenhoitajan sanat, jotka olisivat ehkä voineet jäädä sanomatta.

Omat lapseni ovat 14 v ja 12 v vuotiaat ja tuntui, että kun he olivat pieniä, ei vielä juurikaan puhuttu äitiyden ns. kielteisistä tunteista. Tunsin itseni tosi kummalliseksi, kun välillä nostin keskusteluun sitä, kuinka väsynyt (ja välillä ahdistunutkin) olen ja millaista tunneskaalaa käyn läpi lasteni kanssa. Tuntui, etten saanut ollenkaan ymmärrystä muilta. Itseäni helpotti valtavasti "Äitiyden kielletyt tunteet" - kirja, joka ilmestyi vuonna 2008. Samana vuonna aloitin työt neuvolan perhetyöntekijänä. Luin tuon kirjan aivan hiirenkorville ja päätin, että itse nostan esille näitä haastavia tunteita sekä ryhmissäni että kotikäynneilläni. Itse olen luullut, että tänä päivänä puhutaan jo paljon enemmän myös ns. kielletyistä tunteista kuin omien lasteni ollessa pieniä, mutta Naakan kirja vei vähän toisiin ajatuksin. Onko niin, että edelleenkin on tabu, että masennutaan, väsytään, koetaan kiukkua ja vihaa omaa lasta kohtaan.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka Irene Naakka kirjoitti blogissaan (Mutsie) äitiydestään kepeästi ja rennosti, samalla kun hän koki aivan muuta omassa elämässään. Tästä heräsi mieleen rehellisyyden tärkeys. Kuinka tärkeää myös bloggaajan olisi, ainakin aika ajoin, kirjoittaa ihan rehellisesti omista tuntemuksistaan. Ettei kellekään lukijalle tule oloa, että toisten elämä on vain yhtä ihanaa pilvilinnaa ja oma elämä tuntuu mitättömältä sen rinnalla. Sen takia itse olen kirjoittanut niin väsymyksestä, epätoivon hetkistä kuin epävarmuudestani. Ne ovat normaaleja asioita ja ne kuuluvat jokaisen elämään. Ei kenenkään elämä ole kokoaikaista pilvilinnaa. Mitä enemmän haastavia tunteita normalisoidaan, sitä enemmän niistä voidaan puhua ja kirjoittaa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Nappaan vielä tähän kirjassa olleen Raisa Cacciatoren ajatuksen: "Lapsille ei tule uhrata itseään. He kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä". Perheelle uhrautuminen on kaikkea muuta kuin hyve, se on suorastaan vahingollista. Ja kuinka moni, vielä tänäkin päivänä, uhrautuu täysin omille lapsilleen ja perheelleen, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.

Kirja sopii luettavaksi sekä vanhemmille, vauvaa suunnitteleville että pikkulapsiperheiden kanssa töitä tekeville. Minut kirja vei omiin muistoihini ja sain kirjaan kosketuspintaa sekä oman äitiyden että työni kautta.

* Seuraa blogiani myös facebookissa

Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita

Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.

Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin

Oletko sinä täyttänyt ystäväkirjoja? Kun olin kouluikäinen, meillä kiersi koulussa ystäväkirjoja, joita täytettiin. Mitä harrastat, mikä sinusta tulee isona, mikä on lempiaineesi koulussa. Luulen, että minulta jostakin muistolaatikosta löytyy vielä näitä ystävieni täyttämiä ystäväkirjoja.

Pari vuotta sitten pinnalla oli aikuisten värityskirjat. Nyt niitä ei enää juurikaan näy kirjakaupoissa. Nyt pinnalla näyttää olevan erilaiset aikuisille suunnatut täytettävät tehtäväkirjat. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä ja elämänsä vaiheita. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen on itse päähenkilö ja jotka täytetään itse.

Sain arvostelukappaleeksi "My Way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille" - tehtäväkirjan. Kirjassa on kolme osiota: Minä olen, Mistä minut on tehty ja Tulevaisuuden unelmat ja toiveet. Tehtäväkirja peilaa ja kuvaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdettasi, suhdetta omaa itseesi, omasta näkökulmasta käsin. Kirjan kysymysten ja tehtävien on tarkoitus pysäyttää miettimään elämän tätä hetkeä, kuljettua matkaa ja tulevia taipaleita. Asioiden käsittely ja niiden kirjaaminen huoltavat mieltä, auttavat ymmärtämään itseä paremmin, tuovat ymmärrystä ja vahvistavat hyvinvointia.

Oli mielenkiintoista palata omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen äärelle. Mistä ammatista haaveilinkaan kouluikäisenä? (haaveilin olevani luokanopettaja tai liikunnanopettaja). Ketkä olivat parhaita ystäviäsi ja miten vietitte aikaa yhdessä? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Muistatko, mitä teit ensimmäisellä palkallasi? Millaista oli nuorisomuoti, kun olit nuori aikuinen?  Miten maailma on muuttunut lapsuudestasi? Jos vertaat omaa elämääsi vanhempiesi elämään, minkä koet suurimpana muutoksena / erona?

Suurimpaan osaan kysymyksistä oli helppo vastata. Kun avasin sivun, jossa oli sydämiä ja pyydettiin kertomaan, mitä positiivisia asioita näkee, kun katsoo itseään peilistä ja kirjoittamaan nämä sydämiin, kirjoittaminen tyssäsi täysin. Osaisin sanoa itsestäni monta hyvää asiaa, kun ajattelen itseäni ja vaikka luonteenvahvuuksiani. Mutta ulkonäkö ja peilikuva...paljon vaikeampaa. Samoin huomasin tosi vaikeaksi tehtäväsivun, jossa pyydettiin pohtimaan ajatuksia omasta kuolemasta. Jos voisit suunnitella hautajaisesi, millaiset ne olisivat? Onko sinulla jotain toiveita läheisillesi poismenosi jälkeen?

Kirja vei sekä mukavien muistojen äärelle että tönäisi jotain myös sisimmässäni eli auttoi myös kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät ole niin helppoa muisteltavaksi tai kohdattavaksi. Kirja auttoi myös jäsentämään haaveitani. Huomasin, että minulla on paljon lähitulevaisuuden haaveita, mutta tämä kysymys on vielä vastaamatta. "Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?"

Suosittelen tehtäväkirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä paremmin ja jotka haluavat jäsentää omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja miettiä asioita pintaa syvemmältä.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Lapsimessut lähestyvät - tärppini Lapsimessuille (+ lippuarvonta)

Lapsimessut lähestyvät. Tänä vuonna Lapsimessut ovat 20.-22.4. Messukeskuksessa. Meidän perheelle Lapsimessut on ollut lähes jokavuotinen koko perheen yhteinen tapahtuma. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen vuosi, kun pojat eivät enää innostuneet lähtemään messuille mukaan. Olen ollut messuilla sekä esittelijänä (parina vuonna olin mukana Kestovaippayhdistyksen tiimoilta ja kolme vuotta sitten olin esittelemässä satuhierontaa) että messukävijänä. Tänä vuonna olen mukana bloggaajapassilla.

Itseäni kiinnostaa erityisesti luentotarjonta ja toki tsekkaan myös, mitä kaikkea uutta on tarjolla lapsiperheille. Itse olen menossa perjantaina messuille ja se näyttää olevan ihan huippupäivä luentotarjonnan suhteen. Itse aion osallistua seuraaviin luentoihin / tietoiskuihin:


Perjantaina 20.4.

klo 10.30-11.00 Pää edellä - näin tuet lapsen aivojen kehitystä (Neuvola lava)
klo 11.30-12.00 Aktiivinen ja itseensä luottava lapsi - työkaluja kasvattajalle (Neuvola lava)
13.00-14.30 "Tunteet näkyviksi!"  Lapsen tunnetaitojen tukeminen (Kokoustamo 103)
14.30-15.00 Mindfulness-harjoituksia lapsiperhearkeen (Neuvola lava)

Jos menisin lauantaina messuille, kävisin kuuntelemassa ainakin nämä:

klo 14.00-14.30 Keynote: Tue lapsen itsetuntoa ja hyvinvointia (Neuvola lava)
klo 15.00-15.30 PIKIstä apua kun lapsi kiusaa tai tulee kiusatuksi (Neuvola lava)

Ja sunnuntaina voisin käydä kuuntelemassa nämä:

klo 11.00-11.30 Perheen ja pienten sanataide yhdessä lukemisen ja lukuinnon edistäjänä (Neuvola lava)
klo 14.00-14.30 Pienen lapsen seksuaalikasvatus (Neuvola lava)

Kuva vuoden 2014 Lapsimessuilta

Näytteilleasettajista tsekkaan ainakin seuraavat:

Minusta kiinnostaa Allomaarin, Leikkien ja Iloisen Hepun laadukkaat pelit ja lelut, lastenkirjauutuudet (mukana esim. Lasten keskus ja Kirjapaja, Otava ja AdLibris), vaatebrändit kuten Paapii Design, Nokian Neulomo, Verson puoti, Vimma, Melli ja Mainio. Lisäksi tutustun seuraaviin arkea helpottaviin ratkaisuihin: Sannan ruokakassi, Ruokaboksi ja Freska.

Messuilla näyttää olevan mukana myös useampi virolainen lastenvaatefirma. Olemme käyneet monena vuonna Virossa kesälomalla ja messuilla on osasto: Itä-Viro on seikkailumaa! ja luulen, että käyn tsekkaamassa, mitä kohteita siellä esitellään. Tunteiden kirjasto on minulle tuttu ja käyn tsekkaamassa messuosaston. Näytteilleasettajien listasta löytyi useampi minulle ennestään tuntematon yritys. Kiinnostavilta kuulostaa ainakin Siluettiverstas ja Starline Dancewear.

Olin esittelemässä satuhierontaa vuonna 2015 Lapsimessuilla

Lapsiperheille Lapsimessuilta löytyy vaikka mitä puuhaa, temppuradoista muskareihin ja poliisiautoon tutustumiseen. Kouluikäisille on tänä vuonna Hupicon-tapahtuma, jossa voi tutustua esimerkiksi lautapeleihin, videopeleihin ja tubettamiseen. Samaan aikaan on myös OutletExpo ja Eläinystäväni (la ja su).

Sain arvottavaksi lipun Lapsimessuille. Messulippuarvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (bloglovin, facebook, blogger - liity sivupalkista). Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 15.4. klo 21.00.

Mukaan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta joko täällä blogissa tai facebookissa. Toimitan lipun sähköpostitse.

Onnea arvontaan!

* arvottavan lipun sain Messukeskuksen kautta

Pääsiäisenä luettua ja katsottua

Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.

Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.

Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.