Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen tekoprosessi

Olen julkaissut kolmannen verkkovalmennukseni: Yökukkujasta nukkujaksi. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksesta saa tukea unikoulun toteuttamiseen. Tämä verkkovalmennus syntyi opinnäytetyöprosessin tuloksena.

Minuun oli vajaa vuosi sitten yhteydessä sosionomiopiskelija Viivi. Hän oli käynyt lapsensa kanssa minun vauvahierontakurssillani ja hänen ansiostaan myös uniluentokutsut - konsepti sai alkunsa. Viime vuonna touko-kesäkuun vaihteen tienoilla Viivi kyseli, olisiko minulla aihetta opinnäytetyöhön. Hän kertoi olevansa opinnäytetyötä vaille valmis sosionomi. Heitin ilmoille ajatuksen verkkovalmennuksen kehittämisestä. Minua kiinnosti viedä palvelujani verkkoon, mutta en tiennyt miten ja mietin myös, ovatko vanhemmat valmiita maksamaan verkkopohjaisista vanhemmuuteen liittyvistä valmennuksista.

Heinäkuun lopulla Viivi oli uudelleen yhteydessä minuun. Koska Viivi oli ollut uniluennollani ja kokenut hyötyneensä siitä paljon, hän ehdotti, josko lähtisimme kehittämään verkkovalmennusta pienten lasten uniasioiden tiimoilta. Siitä lähtikin pyörä pyörimään vauhdilla. Viivi kokosi demoryhmän, johon osallistui 30 vauvaperheen äitiä. Kaikissa näissä perheissä oli jonkinlaista unipulmaa. Minä tein pari videota lapsen unesta ja pystytimme verkkovalmennuksen suljettuun fb-ryhmään. Ryhmäläiset esittivät kysymyksiä minulle ja minä vastailin kysymyksiin. Lisäksi videot ja kirjoittamani uneen liittyvät blogitekstit tukivat unikoulun toteutusta. Äidit tsemppasivat ryhmässä hurjasti toisiaan ja tuloksia alkoi näkyä hyvinkin nopeasti monissa perheissä.

"Kolmas nukutus! 6 MINUUTTIA ja hän nukkuu itse hakemaansa unta!! Ja nyt ollaan vielä reissussakin ja mä oon ollut melkein koko päivän poissa ja silti näin upeasti meni. Voi apua mä sanon!! Ihan mielettömän upeaa!!! Mä oon niin fiiliksissä tästä ja ihmeissäni!  Kiiiiitos tästä ryhmästä!!"

"En olis kyllä uskonu reilu viikko sitten, että nyt jo meillä nukutaan omassa sängyssä, omassa huoneessa, läpi yön ja nukahdetaan ilman tissiä!"

Varsinaisen valmennusprosessin jälkeen Viivi keräsi palautteet osallistujilta ja myös minulta. Saimme kullanarvoisia kehittämisvinkkejä ja vinkeistä on otettu vaarin. Valmennukseen on tehty kolme videota lisää, Viivi on tehnyt hienot infotaulut eri unikoulumenetelmistä  ja esim. hellyystankkauksesta ja unilelun käytöstä. Ryhmäkokoa on myös reilusti pienennetty, jotta jokainen perhe saa parempaa henkilökohtaista ohjausta ja jotta minulle ei jää oloa, että joku perhe jää liiaksi syrjään.

Olin maaliskuun lopulla kuuntelemassa Viivin opinnäytetyön esitystä Laurea Ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö sai paljon kiinnostusta osakseen. Perheiden auttaminen uniongelmissa on perheiden hyvinvoinnin tukemista ja samalla myös ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Uniongelmiin pystyy monesti vaikuttamaan myös pienin ja aika simppelein keinoin. Neuvoloissa ei vaan ehkä osata ohjata perheitä oikealla tavalla, koska terveydenhoitajan toimenkuva on laaja eikä välttämättä perehtyneisyyttä uniongelmiin ole.

Viivin opinnäytetyö löytyy Theseus tietokannasta: Yökukkujasta nukkujaksi - vauvojen uneen keskittyvän verkkovalmennustuotteen ideointi ja kokeilu. Opinnäytetyö on kyllä hyvä ja minulla itselleni on tietenkin iso asia, että sain sen myötä yritykseni valikoimaan testatun ja hyväksi todetun uuden verkkovalmennuksen.

Nyt tämä kehittämisprosessin tuloksena syntynyt verkkovalmennus on myynnissä. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennus on uudenlainen tapa auttaa uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä. Tuessa yhdistyy minun asiantuntemus vauvojen uniasioista ja vertaisryhmän tuki.  Olen valtavan kiitollinen Viiville siitä, että hän oli yhteydessä minuun vajaa vuosi sitten ja saimme yhdessä kehitettyä näin hienon verkkovalmennuksen. Viivillä on aivan mieletön taito tehdä esim. hienoja infotauluja, joita itse en osaisi tehdä. Opinnäytetyön tekoprosessin lisäksi Viivi kertoi oppineensa paljon pienen lapsen unesta ja hän on tsempparina mukana ensimmäisessä maksullisessa ryhmässä.

Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienryhmä starttaa 15.5. Jos tiedät uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä, valmennuksesta saa vinkata eteenpäin! Uni on ihmisen perustarve, ja unen pätkittäisyys ja vähyys vaikuttaa voimakkaasti vanhempien jaksamiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin.

Viikko yrittäjän elämästä

Tämä taitaa olla vasta tämän kevään toinen Viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tällä kertaa erittäin rauhallisesta ja lungista viikosta. Sellaisiakin viikkoja välillä on. Sellaisia, jolloin ehtii istua ulkona auringonpaisteessa ja miettiä kuinka niin moni asia on hyvin omassa elämässä. Toisaalta alkuviikon ajan mieltäni hallitsi uuden tilitoimiston etsiminen.

Maanantai 2.5.

Viikko alkoi omassa mielessä vähän sekavasti. Perjantaina sain tiedon tilitoimistostani, että he purkavat sopimukseni yhteistyöhaluttomuuteni ja tyytymättämyyteni takia. Olin laittanut sinne viestiä ja ihmetellyt selvästi normaalia isompaa laskua. Tästä lähti sitten sellainen lumivyöry liikkeelle, että sitä olisi vaikea uskoa todeksi ellei olisi itse ollut siinä mukana. Maanantaiaamu alkoi siis sillä, että laitoin tarjouspyyntöjä tilitoimistoihin ja vähän kuin tulisilla hiilillä odotin koko päivän, saanko tarjouksia ja millaisia.

Aamupäivällä kävin puhumassa pienten lasten uniasioista lähellä olevassa perhekahvilassa. Lähes koko iltapäivän istuin takapihallamme ulkona, luin kirjaa ja välillä suunnittelin tulevia Lasten Tunnetaitoryhmän kertoja.

Iltapäivällä sain ihanan yhteydenoton yhdestä tilitoimistosta. Minua viehätti kovasti se, että kirjanpitäjä oli käynyt tutustumassa nettisivuihini ja hän ilmaisi haluavansa minut asiakkaakseen. Viestissä oli laskettu tarjous juuri minun tarpeisiini niiden tietojen perusteella, joita laitoin tarjouspyynnössä. Olen nimittäin saanut myös sellaisia tarjouksia, joissa tulee vain viesti: "Liitetiedostona hinnastomme. Terveisin xxx".

Illalla oli kauden viimeiset jumpparyhmät MLL:n jumpissa. Edellisellä viikolla päättyi jo viisi päiväryhmääni, joten nyt oma työmäärä on huomattavasti vähentynyt viimeisen viikon sisällä.  Illan jumppien aikana oli tullut meiliä eräältä asiakkaalta, joka on jo käynyt vauvahierontakurssini ja uniluentoni. Hän on ilmoittautunut kesän vauvasirkuskurssille ja kertoi mainostaneensa kurssia (ja ylipäänsä koko minun toimintaani) jollakin äitien fb-listalla. Hän kertoi, että sinne ketjuun oli tullut useampi suositus minun kursseilleni. Tämä niin lämmitti mieltäni. Ja illan aikana tuli useampi ilmoittautuminen sirkuskursseille.

Tiistai 3.5.

Päivän ainut työkeikka oli perhekahvilaan pitämään satuhierontaesittelyä. Tällä kertaa matkustin vähän kauemmas. Pidin pienen keväisen satuhierontatuokion ja kerroin satuhieronnasta. Yksi äiti jäi kiinnostuneena juttelemaan pitkäksi aikaa kanssani koskettamisen ja rauhoittumisen merkityksestä.

Iltapäivällä päätin, että valitsen uudeksi kirjanpitäjäksi juuri sen, jolta eilen sain ihanan tarjouksen. Laitoin viestin hänelle. Tuli helpottunut olo. Ehdin jo pelätä, etten löydä tarpeeksi nopeasti uutta tilitoimistoa.

Illalla oli mindfulness-ohjaajaopintojeni (joista valmistuin tammikuun puolivälissä) "jälkitapaaminen". Tapasimme pienryhmäni kesken ja olipa mukavaa kuulla itse kunkin kuulumisia. Tuli voimaantunut olo illasta.

Päivän aikana tuli useampi ilmoittautuminen kesän sirkuskursseille ja yksi kysely uniluentokutsuista. 

Keskiviikko 4.5.

Sain aamupäivällä puhelun uudelta kirjanpitäjältäni ja olen edelleenkin niin onnellinen siitä puhelusta ja koko tilitoimiston muutoksesta, vaikka se aika yllättäen tapahtuikin.

Katsoin läpi Lasten Tunnetaitoryhmän suunnitelman ja lähdin fillaroimaan Tikkurilaan pitämään tunnetaitoryhmää. Kyseessä on Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoihini liittyvä harjoitteluryhmä. Tällä kertaa puhuimme aivoista ja miten aivojen vahtikoira (= mantelitumake) saa meidät joskus räksyttämään. Silloin pitää kutsua vanha viisas pöllö apuun, jotta aivojen etuotsalohko ja järki saadaan taas käyttöön. Lapsia tuntuu viehättävän tämä vahtikoira - pöllö - tarina ja näin lapsille jää helposti mieleen, mitä aivoissa voi tapahtua esim. kiukun hetkellä. Teimme myös liikennevalot tunteiden hallintaan ja hengitysharjoituksia.

Illalla ohjasin kolme lasten jumpparyhmää. Näissä ryhmissä kauden päätös on ensi viikolla. Näiden ryhmien kohdalla minulla on vähän haikea olo. Olen tehnyt päätöksen, että näitä ryhmiä en enää jatka ensi syksynä. Jostain on luovuttava, että uutta voi tulla tilalle. Haluan kalenteriini tilaa Lasten Tunnetaitoryhmiä ja lasten ja vanhempien tunnetyöpajoja varten.

Päivän aikana tuli taas useampi ilmoittautuminen kesäkursseilleni. Moni ryhmä alkaa olla jo täynnä tai yhtä osallistujaa vaille täynnä. Niin huippua!

Torstai 5.5.

Helatorstai. Aamulla muistin, etten eilen iltapäivällä laittanut tunnetaitoryhmään osallistuvien lasten vanhemmille kuulumisia tunnetaitoryhmästä, joten aamulla meilasin lyhyesti mitä teimme ryhmässä.  Muuten päivä oli pyhitetty vapaalle, puutarhahommille, kirjoille ja kässäkerholle. Kässäkerhossa teimme tämän kevään käsityöhittiä, turvalonkeroa. Olipa kiva ilta kerholaisten kanssa. Kun tulin kotiin, ilmeni että kuopus on mennyt kaverilleen yökylään. Laitoin yritykseni fb-sivuille päivityksen Tiede-lehden artikkelista "Lapsen raivo talttuu hyvällä" ja siitä näytti tulleen hitti. Seuraavana aamuna kun avasin tietokoneen, huomasin että sitä oli jaettu kymmeniä kertoja ja yritykseni fb-sivuille oli tullut yli 30 uutta tykkääjää.

Perjantai 6.5.

Pojat olivat vapaapäivällä koulusta. Kuopus oli koko päivän kaverinsa kanssa,  minä ja esikoinen siivosimme kodin ja kävin paikallisessa keskuksessa hoitamassa asioita, mm. ostamassa lisää allergialääkkeitä ja viemässä ison pinon kirjoja kirjastoon.

Iltapäivällä tein yhden kotikäynnin unikouluohjauksen tiimoilta. Kotiin palattuani kirjoitin unisuunnitelman puhtaaksi ja lähetin sen perheelle. Illalla istuin vielä ulkona auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Lauantai 7.5.

Kävin aamupäivästä ystäväni kanssa brunssilla Mokossa. Näimme viimeksi Viattomien lasten päivän konsertissa ennen vuoden vaihdetta, joten kuulumisia olikin paljon vaihdettavaksi. Brunssin jälkeen kiertelimme hetken aikaa kaupungilla. Allergiaoireeni ovat nyt kasvaneet potenssiin kymmenen eli tukkoisuuden lisäksi aivastelen nyt aika paljon. Ulkona on ihan mahtava sää ja siellä haluaisi olla koko ajan, mutta samalla tietää, että tukkoisuus ja aivastelu lisääntyy.

Iltapäivällä meillä kävi kylässä tuttavaperhe 7-kuisen vauvansa kanssa. Olen niin iloinen, että heille suotiin vauva pitkän odottamisen jälkeen. Fillaroin vielä illalla kaupalla ja se oli virhe, siitepölykiintiöni ylittyi ja sen jälkeen olin todella tukkoinen ja myös uupunut.

Sunnuntai 8.5.

Äitienpäivä. Herättyäni sain pojilta äitienpäiväkortit ja lahjat. Aamupäivällä järjestelin työhuonettani. Se on ollut aika kaaoksessa viimeiset pari-kolme kuukautta, ensin kodissamme olleen ison remontin takia ja remontin valmistuttua en ole vain saanut siirrettyä kaikkia tavaroita paikoilleen. Nyt minulla on tavoitteena saada toukokuun aikana huone kuntoon ja paljon myös tavaraa pois.

Kävimme syömässä ravintolassa ja katsomassa elokuvissa leffan "Soppalinnan salaseura". Olen halunnut nähdä leffan jo pitkään, sillä se on kuvattu Tartossa, jossa kävimme pari kesää sitten (postaus reissusta täällä) ja lisäksi olemme lukeneet kirjan, johon leffa perustuu (postaus kirjasta Hopeinen aarrearkku). Leffa oli hyvä ja ruoka maittavaa. Muuten tosi kiva äitienpäivä, mutta siitepölyallergiaoireet vaivaavat nyt niin paljon, että on pakko viettää aikaa sisällä.

Kaikkiaan tämä oli hieno viikko. Alkuviikon pienestä epätoivosta, mistä löydän uuden tilitoimiston, kaikki kääntyi täysin toiseen suuntaan. Kursseilleni tuli yli 10 ilmoittautumista viikon aikana, yritykseni fb-sivuille tuli n. 50 uutta tykkääjää, sain ihanan uuden kirjanpitäjän ja olen saanut levätä, lukea kirjoja, tavata ystäviä ja tehdä puutarhahommia. Tällaiseen löysään ja rentoon työntekoon voisi tottua, mutta eihän tällaisestä viikosta niin hirveästi rahaa tule. Nyt alkava työviikko onkin paljon täydempi, minulla alkaa muutama uusi kurssi, esim. mindfulness-kurssi vanhemmille.

Hyvää viikkoa kaikille blogini lukijoille! Blogini on saanut muutaman uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa mukaan!

Viikko yrittäjän elämästä

Pitkästä aikaa kirjoitan Viikko yrittäjän elämästä - postauksen. Minulla viikoissani on perusrunko aina sama, tiettyinä päivinä ja iltoina on tietyt ohjaustunnit, jotka ovat lähinnä lasten ja lasten ja aikuisten liikuntaryhmiä. Lisäksi on lyhytkursseja ja luentoja. Tälle viikolle osui kaksi uutta lyhytkurssiryhmää ja yksi luento.

Maanantai 5.10.

Aamupäivällä alkoi Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa kaksi uutta sirkusryhmää, taapero- ja vauvasirkuskurssit kolmen kerran lyhytkursseina. Minulla on olemassa hyvä sabluuna näihin lyhytkursseihin ja vedin tuttuun tyyliini ensimmäiset kerrat. Kotimatkalla kävin hakemassa pois Tikkurilan neuvolasta näiden ryhmien esitteet. Kotona jalat tuntuivat veltoilta ja voimattomilta, ihmettelin asiaa.

Vastailin meileihin ja tein esikoisen kanssa kasviswokkia ruuaksi. Illalla minulla on vakiotunteina MLL:n jumpparyhmät, perheliikuntaa ja kaksi seikkailujumpparyhmää. Ryhmiä ohjatessa huomasin, että kurkku on kipeä a alkoi tulla flunssainen olo. Selitys voimattomuudelle löytyi. Olin jo edellisellä viikolla vähän kipeänä, mutta oletin, että se meni jo ohi, kun oli kuitenkin pari ihan normaalivointista päivää ollut välissä. Voi kökkö, ajattelin mielessäni. Viikolla on aika paljon töitä ja flunssa ei nyt oikein sovi tähän kuvioon.

Tiistai 6.10.

Heräsin tiistaiaamuun nenä tukkoisena. Mieleeni alkoi hiipiä pelkoa, mitähän tästä viikosta tulee, jos nyt ihan kunnolla sairastun. Katsoin kalenteria ja mietin, voinko jotain tiputtaa viikostani pois, jotta säästäisin voimiani. Olin keskiviikkoaamulle sopinut perhekahvilakeikan satuhieronnan merkeissä ja päätin kysyä, voisiko sitä siirtää myöhemmälle syksylle. Siirto onnistui.

Ohjasin päivällä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää, kaksi liikuntaleikkituntia ja yhden vauvahierontakurssin. Ne menivät ihan hyvin. Iltapäivällä vastailin muutamaan meiliin, tein muutaman fb-tapahtuman tulevista kursseistani ja lepäilin.

Keskiviikko 7.10.

Nukuin aamulla klo 8.30 asti. Olin tyytyväinen kun sain siirrettyä perhekahvilakeikkaa ja näin sain itselleni lepomahdollisuuden. Tein päivän aikana pieniä hommia, esim. sirkustemppukortit sirkusryhmiäni varten.

Poikien tultua koulusta leivoin heidän kanssaan omenapiirakkaa heidän seuraavan päivän nyyttäreitä varten. Meidän kolme omenapuuta tuottivat tänä syksynä ennätys vähän omenoita. Näin on käynyt monelle muullekin.

Illalla ohjasi kolme jumpparyhmää. Päivän lepo teki hyvää, jaksoin ihan hyvin ohjata illan jumpat.

Torstai 8.10.

Aamupäivällä minulla oli ohjelmassa kolme Vipeltävän Siilin ryhmää. Itsellä oli jo olo, että kyllä tämä tästä, flunssa alkaa olla ohitettu. Ryhmien jälkeen ehdin olla kotona reilut kaksi tuntia ja lähdin uudelleen kohti Helsinkiä, luennoin Ipanaisella vauvojen unesta. Luennolla oli taas paljon kuulijoita, kuten aina. Luennon jälkeen käväisin vielä keskustassa Tigerissä ostamassa muutaman jonglööripallon lisää.

Perjantai 9.10.

Vapaapäivä / toimistopäivä. Olin suunnitellut tekeväni lasten tunnetaito-ohjaajaopintojen ennakkotehtävän. Päivä meni kuitenkin vähän haahuiluksi. Kirjoitin blogiini tekstin ruuhkavuosista ja koulukiusaamisesta. Viestittelin blogini tiimoilta parista arvostelukappaleesta. Suunnittelen ensi viikon sirkusjumpat. Teinkö ennakkotehtävää? Sitä aloin sitten illalla vähän naputella. Huomasin kuitenkin, että mieleni oli työstänyt sitä selvästi, kun tekstiä syntyi aika helposti.

Joulukuun vauvasirkuskurssille meni täyteen, olin Mommy&Me:hin yhteydessä voidakseni perustaa lisäryhmän, se onnistui. Lisäksi suunnittelen joulun alle Tonttupolku-satuhierontatunteja ja mietin näille tunneille paikkoja ja aikoja.

Lauantai 10.10.

Aamupäivällä kirjoittelin vähän lasten tunnetaito-ohjaajaopintojen ennakkotehtävää, muuten en tehnyt töihin / opintoihin liittyviä juttuja päivän aikana. Kävin lasten kanssa katsomassa Sirkus Finlandian tämän vuotisen esityksen, joka oli taas hieno, parempi kuin viime vuotinen. Mutta palelin siellä ja se ei tehnyt hyvää flunssalleni. Tuntui että tulin uudelleen kipeäksi. Illalla katselin esikoisen kanssa telkasta Naurun tasapaino - ohjelman, se on meidän yhteinen lauantaiperinne.

Sunnuntai 11.10.

Lauantaina jäi viikkosiivous tekemättä sirkuksen takia, joten sunnuntaina siivosimme koko perheen voimin, pesin pyykkiä, suunnittelin ruokalistaa tulevalle viikolla ja tein miehelle ostoslistan. Iltapäivällä minulla oli taaperosirkuskurssin viimeinen, kolmas, kerta. Fillarin kanssa roudasin salille jonglööripalloja, pallomeripalloja, keiloja, renkaita ja leikkivarjon. Huomasin heti tunnin alussa, että minulta meinaa mennä ääni. Ääni kesti tunnin, mutta puhuin selvästi vähemmän kuin yleensä puhun tunneillani. Mieleeni iski pelko, että mitä jos huomenna minulla ei ole ääntä, edessä kun on viiden ryhmän ohjaaminen ja ilman ääntä se on haastavaa. Illalla tein vielä pannaria kuopuksen nimpparipäivän kunniaksi.

Viikkooni sisältyi liikuntaryhmiä, sirkusryhmiä, yksi vauvahierontatunti ja yksi uniluento. Koko viikon ajan painisḱelin flunssan kanssa, joka välillä oli paremmassa vaiheessa ja välillä olin taas enemmän kipeä. Nyt kun maanantaina kirjoittelen tätä, ääni on taas parempi ja hyvin sain vedettyä maanantaiaamupäivän sirkustunnit. Illalla on edessä kolme jumppaa ja sen jälkeen rojahdan sohvalle katsomaan Marja Hintikka Liveä. Tämä viikko onkin poikkeuksellinen eli kaikki Helsingissä olevat ryhmäni ovat syyslomalla ja minullakin on lomaa huominen ja torstaista alkaen koko loppuviikko. Huomenna käyn vyöhyketerapiassa pitkästä aikaa ja on minulle parit treffitkin sovittu. Torstaina lähden lasten kanssa Mikkeliin äidin ruokapatojen äärelle. Syysloma tulee hyvään saumaan, toivon saavani itseni täysin terveeksi loman aikana.

#ihanaäiti

Muutama yrittäjä-äiti pisti pystyyn #ihanaäiti-kampanjan. Minulle oli heti selvää, että olen mukana tässä kampanjassa. En päässyt mukaan ideointipalaveriin tai yhteiskuvauksiin,mutta halusin olla tässä kampanjassa mukana blogini kautta.
 --------------------------
#ihanaäiti

Mitä?
Tuetaan äitiyttä ja äitiyden erilaisia valintoja jakamalla kuvia ja tekstejä somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.

Miksi?
Tavoitteena on tukea äitejä omannäköisessä äitiydessä. Tuomitseminen ei auta ketään, vaan aito hyväksyminen ja myötätunto. Sen jälkeen, kun lapsen fyysiset ja psyykkiset perustarpeet on täytetty, loput äitiydestä on hienosäätöä.
Tarkoituksena on nähdä, mitä hyvää omassa ja muiden äitiydessä on.
Arvostelun sijaan voisi kysyä, miten jonkun valinta toimii ja mitä hyvää se on tuonut. Jokainen voi omalla toiminnallaan auttaa ja tukea toisia. Autetaan toisiamme ja itseämme olemaan #ihanaäiti.

Miten?
Jaa kuva itsestäsi somessa #ihanaäiti -hästägiä käyttäen. Voit tuoda kuvassa tai kuvatekstissä esille sen miksi olet ihana äiti juuri sellaisena kuin olet.
Haasta samalla mukaan omat ihanat äitiystäväsi.
Tai jos bloggaat, niin kerro jokin merkittävä tarina tai ihanin onnenhetki omasta äitiydestäsi blogissa ja jaa teksti #ihanaäiti -hästägiä käyttäen.
Haasta samalla myös ihanat bloggariäitiystäväsi mukaan.

Meillä tuoksuu paistovalmis pulla. Niin ihanaa kuin olisikin olla pullantuoksuinen leipova äiti, niin minä en leivo pullaa. Jos meillä tuoksuu pulla, se tulee kaupan paistovalmiista pullista. Ennen äidiksi tuloani ajattelin, miten ihanaa on sitten leipoa pullaa lasten kanssa ja miehen tullessa töistä kotiin meillä tuoksuu ihana pullantuoksu. Mutta ei minusta äitiyden myötä tullut jauhopeukaloa ja pullanleipojaa. En ollut sitä ennen äidiksi tuloani enkä ole nytkään. Mut hei, olen ihana äiti silti! Ja ehkä juuri siksi, etten pakota itseni tekemään jotain sellaista, mikä ei ole itselleni luontaista. Hampaat irvessä väkisin leivotut pullat (koska kyllähän jokaisen äidin kuuluu olla pullantuoksuinen äiti) olisivat tuskin kellekään kivat. Meillä paistovalmiit pullat vapauttavat omaa energiaani muuhun toimintaan lasten kanssa. Ne ovat helpottajia arjessa ja juhlissa. Joillekin toiselle äidille pullien leipominen on ihanaa aikaa lasten kanssa. Tai sitten omaa terapeuttista aikaa.

Äitiyden ilmapiiri on aika tuomitsevaa. Varmaan jokainen äiti on joskus ollut tilanteessa, että oma tapa olla äiti tulee tuomituksi joltain taholta. Tekee niin tai näin, niin aina tekee jonkun mielestä väärin päin. Ainakin jos menee lukemaan netin vauva-aiheisia keskustelupalstoja, niin siellä ei kyllä sanoja säästellä.

Itse imetin molempia lapsiani suunnilleen 2-vuotiaaksi asti. Ja omasta mielestäni olin ihana äiti. Mutta kuinka moni taho tuomitsikaan tämän. Kuinka paljon sainkaan (varsinkin esikoisen kohdalla) kuulla kummallisia mielipiteitä siitä, miten sairasta on imettää kävelevää ja puhuvaa lasta. Erityisesti näitä kuulin perhekerhoissa tai perhekahviloissa. Eli juuri niissä paikoissa, joissa äitien pitäisi tukea toisiaan. Toisen lapsen kohdalla näitä mielipiteitä ei enää kuulunut. Tai sitten en vain enää niitä kuunnellut. Luotin jo enemmän omaan tapaani olla äiti ja tehdä asioita omalla tavallani. Oman itseni ja omat lapseni tuntien. Sen kyllä muistan, että kuopuksen kohdalla terveydenhoitaja sanoi monta kertaa, että imetys pitää lopettaa lapsen täytettyä vuoden. En enää kertonut 1.5 v ja 2 v neuvoloissa imettäväni. Voin vain kuvitella, millaisia kommentteja saavat kuulla  ne, joiden imetys syystä tai toisesta loppuu kovin lyhyeen.

Tällä hetkellä osa työtäni ovat unikouluohjaukset ja uniluennot. Ja nämä uniasiat vasta ovatkin sellaisia, joista jokaisella on joku mielipide. Lasta ei saa nukuttaa perhepedissä. Lapsi pitää nukuttaa perhepedissä. Lapsen pitää nukkua alusta alkaen omassa huoneessa. On lähes rikokseen verrattavissa, jos lapsi siirretään omaan huoneeseensa alle 2-vuotiaana. Lasta ei saa imettää yöllä enää puolen vuoden jälkeen. Unikoulua ei saa pitää, se traumatisoi lapsen. Mutta kuinka monesti olenkaan nähnyt, että huolellisesti suunniteltu ja lempeästi toteutettu unikoulu on pelastanut koko perheen. Vanhemmat ovat alkaneet jaksaa paremmin eikä parisuhteessa enää riidellä väsymyksen takia. Koko elämä avautuu uudella tavalla väsymyssumun jälkeen. Eikö kuitenkin ole niin, että hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia? Antakaamme tilaa erilaisille ratkaisuille ja valinnoille. Tuetaan, ei tuomita.

Ihanaäiti kampajan facebook sivu on täällä. Nyt haastaisin kaikki bloggaajaäidit mukaan tähän kampanjaan!

#ihanaäiti
#tuetaaneituomita
#stopmommywars
#moms4moms
‪