Toinen vuosi hetkiä

Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.

Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.

Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

Hetkessä: Metsolat kesäteatterissa

Kuinka moni muistaa katsoneensa Metsoloita telkkarista? Sarja on esitetty alun perin vuosina 1993-1995. Sarja kertoo kuvitteellisessa kainuulaisessa Hoikan kunnassa elävän pienviljelijäperheen elämästä. Minä katsoin Metsoloita ja muistan pitäneeni paljon sarjasta. Kiinnyin sarjan hahmoihin ja elin mukana sekä heidän ilon- että surunhetkiään.

Minulla oli vuosien tauko, etten käynyt kesäteatterissa. Syynä oli huono ja mukahauska esitys, jonka nimeä en edes enää muista. Mutta voitteko kuvitella, olin vuosia käymättä kesäteatterissa yhden huonon esityksen takia. Viime kesänä kävin katsomassa Mikkelin kesäteatterissa esityksen "Tankki täyteen" ja pidin siitä paljon. Sekin sarja liittyy lapsuusmuistoihini.

Tänä kesänä Mikkelin kesäteatterissa on "Metsolat - Urjanlinna", joka pohjautuu Metsolat tv-sarjan 20 ensimmäiseen jaksoon. Olin vähän kahden vaiheilla, menenkö katsomaan esityksen. Sitten luin Naisyrittäjien fb-palstalta tekstin, jossa eräs kesäteatteria pyörittävä henkilö hädissään kirjoitti, että sateinen kesä syö katsojamääriä ja kesästä on tulossa tappiollinen (tämä teksti ei koskenut Mikkelin kesäteatteria). Päätin, että menen katsomaan Metsolat.

Olin katsomassa esitystä äitini kanssa. Mikkelin kesäteatteri on Naisvuorella ja katsomo ja näyttämö on katettu. Tällä kertaa ei kuitenkaan satanut, mutta ilta oli aika viileä ja ehkä olisi voinut olla enemmän vaatetta päällä.

Heti kun tuttu alkutunnari pyörähti soimaan, alkoi muistua mieleen sarjan tapahtumia. Leppävaaran tila ja Antti ja Annikki. Erkki, joka on sortunut juopotteluun, mutta jolla on idea, jota hän vie sitkeästi eteenpäin. Lääkäriksi opiskeleva Eeva ja Stig, joka liehittelee häntä. Ja mitä ikävää häämatkalla sitten tapahtuikaan. Ilkeä Kari Kaukovaara. Ja monet muut hahmot, jotka tuntuivat niin tutuilta. Teatteriesityksessä oli paljon lyhyitä kohtauksia ja kun toinen kohtaus oli loppumassa, toinen jo alkoi. Pidin esityksen rakenteesta paljon. Ja siitä, että esityksen aikana sai kokea monenlaisia tunteita. Sai nauraa ja minä myös itkin.

Minä pidin esityksestä ihan hurjasti! Suosittelut. Jos satut liikkumaan Mikkelissä vaikkapa asuntomessuilla, niin mene katsomaan Metsolat. Viimeinen esitys on pe 18.8.

Oletko sinä käynyt viime vuosina kesäteatterissa? Mitä olet käynyt katsomassa ja mitä pidit? Katsoitko sinä Metsoloita telkkarista?

Hetkessä: Kokeilussa thaimaalainen hieronta

Ystäväni kertoi vähän aikaa sitten facebookissa käyneensä thaimaalaisessa hieronnassa ja kehui sitä kovasti. Kiinnostuin heti asiasta. Googlailin vähän, mistä on kyse, sillä toki minulle ensimmäisenä tuli mieleeni seksipalvelut ja intiimipaikkojen hieronta. Mutta ei, perinteinen thaimaalainen hieronta on jotain ihan muuta. Päätin testata itse.

Varasin tunnin ajan. Olin etukäteen lukenut netistä, että thaimaalaisessa hieronnassa päälle laitetaan pyjama ja hieronta tapahtuu sen päältä. Olin myös lukenut että kyseessä ei ole varsinainen öljyllä tehtävä hieronta vaan ennemminkin kehon painelua ja venyttelyä. Minä en saanut päälleni pyjamaa, vaan ihan olin pikkuhoususillani hierontapöydällä ja hieroja laittoi päälleni viltin. Viltin päältä hän paineli kehoani, aloittaen jaloista ja tullen sieltä päätä kohden. Ennakkotiedoistani poiketen selkäni hierottiin myös öljyn kansa. Olin välillä myös selälläni, jolloin hän käsitteli kehoani etupuolelta. Tällöin myös niskan ja takaraivon alue käsiteltiin ja myös kasvoni hierottiin kevyesti. Välillä käsiäni venytettiin. Lopussa oli vielä hetken aikaa istuallani, jolloin hän hieroi vielä selkääni ja niska-hartiaseutua. Hieronnan lopuksi hän siveli vielä niska-hartiaseudulleni yrttivoidetta, jonka hän kertoi olevan parantavaa.

Ja millaista thaimaalainen hieronta olikaan? Se tuntui äärettömän tehokkaalta. Thaimaalaisessa hieronnassa kohteena ovat kehon läpi kulkevat energialinjat. Hieronnassa yhdistyvät buddhalaiset lääkintäopit, joogan venytysliikkeet, perinteinen intialainen lääketiede sekä akupunktio. Kehoa painellaan käsillä. Nopeasti hieroja löysi kehoni kipupisteet ja parissa kohtaa hän totesikin, että "kivi" ja aikamoinen jumikohta siinä olikin. Muutamassa kohdassa hän myös totesi "tiukka, tiukka". Lopussa hän kuitenkin sanoi, ettei kehostani löytynyt kovin paljoa jumeja (olen käynyt perinteisessä hieronnassa kohta vuoden verran pari kertaa kuussa, joten tämä on varmaan tekijänä siihen).

Tuntui, että kyseessä on monipuolisin kehohoito, missä olen koskaan käynyt. Ja minulla on kokemusta perinteisen hieronnan lisäksi intialaisesta päähieronnasta, rosen terapiasta, vyöhyketerapiasta, hermoratahieronnasta ja joskus aikoja sitten olen käynyt myös akupunktiossa. Minä jos kuka olen siis pitänyt huolta kehoni hyvinvoinnista! Ainut huono puoli minkä keksin thaimaalaisesta hieronnasta on se, että naamaani ilmestyi muutama näppylä seuraavana päivänä ja ihmettelin asiaa. En keksi mitään muuta selitystä kuin kasvohieronnan ja sen, että se öljy jotenkin tukki huokosia.

Menen ehdottomasti uudelleen! Sain myös asiakaskortin, jolla joka kuudes hieronta on ilmainen. Huomasin, että samassa paikassa tarjotaan myös thaimaalaista yrttihierontaa, jossa hierontaa tehostetaan painamalla ihoa höyryssä lämmitetyillä yrttinyyteillä. Ehkä kokeilen sitä myös.

Moni varmaan miettii, mistä tietää, tarjoaako paikka thaimaalaista hierontaa vai vähän "toisenlaista" thaihierontaa. Tähän en osaa vastata. Ehkä kannattaa tutkia nettisivut huolella ja kysellä vähän ihmisten kokemuksia paikasta.

Millainen mielikuva sinulle tulee thaimaalaisesta hieronnasta? Oletko sinä kokeillut thaimaalaista hierontaa?

Hetkessä: Alppiruusupuistossa (ja muita juhannuskuulumisia)

Vietimme tänä(kin) vuonna kaupunkijuhannusta. Etukäteissuunnitelmana meillä oli käydä Heurekassa ja miehen ystävän luona grillaamassa. Esikoinen täytti juhannusaattona 14 vuotta ja meillä lasten synttäripäivät ovat Toivontai-päiviä eli lapset saavat toivoa tekemistä sille päivälle. Esikoisen toiveena oli retki Heurekaan. Aikataulujen puolesta kävi niin, että menimme juhannusaattona Töölöön grillaamaan ja lauantaina sitten Heurekaan.

Olen nähnyt monista blogeista, facebookista ja instagrammista kuvia Haagan alppiruusupuistosta. Kolme vuotta sitten kävin siellä kukinta-aikaan, tänä vuonna kävelin puiston läpi toukokuun viimeisenä päivänä, mutta silloin kukinta ei ollut vielä yhtään alkanut. Ajattelin, etten tänä vuonna ehdi alppiruusupuistoon parhaimpaan kukinta-aikaan, mutta sitten keksin, että koukkaisen alppiruusupuiston kautta kun menemme grillaamaan Töölöön. Ja niin koukkaisin. Alppiruusupuisto on kuin satumetsä. Mielettömän kaunista. Olin yllättynyt, kuinka paljon ulkomaalaisia oli alppiruusupuistossa juhannusaattona.

Lauantaina kävimme Heurekassa. Siellä on nyt uusi Eläinten Body Worlds - näyttely. Jonkin verran oli uudistuksia myös perusnäyttelyn puolella. Käymme Heurekassa 1-2 kertaa vuodessa ja edelleenkin paikka vetoaa poikiin. Helposti siellä saa kulumaan koko päivän. Vähään olimme tällä kertaa pettyneitä Cafe Einsteinin buffet-lounaaseen.

Juhannuksen aikaan myös konmaritin eli kävin läpi lasten vaatekaapit ja sieltä löytyikin valtavasti pieniä vaatteita kirpparikasseihin. Elokuulle pitää varata kirppispöytä, sen verran paljon on kirppiskamaa kodin nurkissa. Sain myös kaappeihin tilaa omille lehdilleni ja kirjoilleni ja vihdoinkin sain makuuhuoneen lattiat tyhjiksi tavarasta.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta, thaimaalaista hierontaa. Sillä ei ole mitään tekemistä thaihieronnan kanssa. Vaan se on kehon painelua ja venyttelyä. Luultavasti kerron tästä kokemuksesta lisää myös blogipostauksen muodossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti

Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.

Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.

Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?

Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.

Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.

Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä. 

Hetkessä: Lempeä katse - näyttelyssä

Kulttuurikeskus Caisassa Kaisaniemessä on vielä muutaman päivän ajan mahdollista nähdä Lempeä katse IV - voimauttavia valokuvia - näyttely. Lempeä katse on Miina Savolaisen ja voimauttavan valokuvan Aalto-yliopistosta valmistuneiden jatko-opiskelijoiden koskettava ja syvästi inhimillinen päättötyönäyttely.

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä, palkittu menetelmä, jossa valokuvaa käytetään itsetuntemuksen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Menetelmää käytetään ammatillisena työvälineenä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä.

Voimauttava valokuva perustuu arvostavaan katseeseen ja dialogisuuteen. Menetelmässä kuvaajan tulee kuunnella, miten hänen kuvaamansa ihminen haluaa tulla nähdyksi.

Näyttelyssä oli sekä valokuvia että tarinoita valokuvaprosessin taka. Osa tarinoista kosketti monella tapaa. Tarinoista tuli esiin niin lastensuojelu, äitiyden haasteet kuin se, mitä koulukiusaaminen voi aiheuttaa nuoren mielelle. 

Itse mietin paljon näyttelyn jälkeen lempeä katse - teemaa. Näyttely sai pohtimaan omaa itseä ja omaa lempeää katsetta. Kuinka katson itseäni peilistä? Kuinka suhtaudun itseeni ja omaa kuvaani? Olen viime vuosina opetellut lempeää suhtautumista omaan itseeni. Koen, että olen tällä hetkellä hyvin lempeä ja armollinen itselleni. Muttamuttamutta....tämä ei tunnu pätevän omaan ulkonäköön ja omiin kuviin. Kuinka tyypillistä minun onkaan sanoa: "Näytän ihan hirveältä tuossa kuvassa!" "Näytän kamalalta. Älä vaan laita tuota mihinkään". Tai aamulla katsoa peiliin ja todeta, että tänäänkin näytän kulahtaneelta. Kuinkahan sen lempeän katseen voisi suunnata myös omiin kuviin ja omaan ulkonäköön?

Näyttelyyn ehtii vielä muutaman päivän ajan, se on viimeistä päivää torstaina 15.6. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Suosittelut!

Hetkessä: Myydään 3 h+k

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Aleksanterin teatterissa Suomen Komediateatterin uutuuden, tragikomedian Myydään 3h+k. Nelikymppinen Ronja palaa miehensä kanssa Laurin kanssa kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa. Siellä Ronja käy Laurin kanssa läpi parisuhdettaan, kohtaa äitinsä - ja lopulta itsensä. Mitä jos elämä ei mennytkään niin kuin piti? Mistä löytyy onnen avaimet? Tantraseksistä, himourheilusta tai lapsista?

Naapurien elämä näyttää täydelliseltä. Voisiko siitä onnesta antaa vähän muillekin? Esitys käsittelee paljon lapsettomuutta. Lapsettomuus hiertää Laurin ja Ronjan välejä.  Jotain puuttuu, elämä ei tunnu kokonaiselta ja täydeltä. Sen sijaan naapurin suurperheidylli näyttää vähän liiankin onnelliselta.

Edelleenkin tunnen itseni ihan hölmöksi ottaessani selfien

Esitys on hyväntuulinen ja ajatuksia herättävä. Mistä onni löytyy? Onko aidan takana vihreämpää? Miten lapsuus ja äidin neuvot vaikuttavat elämään vieläkin? Kannattaako niitä neuvoja kuunnella vai olisiko parempi päästää jo joistakin neuvoista irti? Onko täysin tuntemattomalle helpompi puhua asioista ja ongelmista kuin läheisille?

Minulla oli mukava iltapäivä ja ilta ystäväni kanssa. Kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, kiertelimme vähän Helsingin keskustassa ja juttelimme kuulumiset läpi. Sen jälkeen parituntinen viihdyttävä teatteriesitys.Tämä oli täydellinen Hetkessä- ilta.

Hetkessä: Näkyväksi neulottu - näyttely

Keravan taidemuseo Sinkassa on menossa vielä hetken aikaa Näkyväksi neulottu - näyttely. Näyttelyssä on huikean hienoja kädentaidon töitä. Näyttelystä löytyy esimerkiksi luonnollista kokoa oleva virkattu poliisiauto, jonka tekeminen oli kestänyt kolme vuotta. Hienoja olivat myös elävän oloiset ihmishahmot, joita näyttelyssä oli useita.

Näyttelystä löytyy myös virkattu ja neulottu vessa, leipäpussista ja kauppakasseista tehtyjä koristeita, tuunattuja seteleitä ja löytyipähän näyttelystä myös K 18 - osasto.  Mukana on virkkausta, neuletöitä, ryijyjä, kanavatöitä ja kirjontaa. Itselleni tuli olo, että olisi kiva ehtiä tehdä käsiöitä taas enemmänkin.

Liisa Hietasen oikean kokoiset ihmishahmot, virkatut kyläläiset, olivat pikkutarkasti tehtyjä ja tekivät vaikutuksen minuun.

Noora Schroderuksen setelisarja on hauska ja oivaltava. Setelien merkkihahmot olivat saaneet uudet hiukset.

Näkyväksi neulottu -  Yarn visions on Sinkassa vielä 19.3. asti. Alun perin näyttelyn piti loppua 5.3., mutta suuren suosion takia näyttely on saanut lisäaikaa. Museossa on kolme kerrosta täynnä lankataidetta, kannattaa käydä katsomassa! Sisäänpääsy maksaa vain 5 euroa ja näyttelyyn pääsee myös museokortilla.

Minulle visiitti Keravalla tarjosi tuttuja kulmia, sillä olin Keravalla töissä ennen yrittäjyyttä 6.5 vuotta. Tulin näyttelyn jälkeen tehneeksi myös kirpparikierroksen, joten minulla oli oikein mukava ja rentouttava päivä entisessä työkaupungissani.

Minä olin näyttelyssä itsekseni, mutta siellä oli samaan aikaan useampi lapsiperhe paikalla. Moniin teoksiin saa myös koskea, joten näyttely sopii myös lapsiperheille.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan.

Hetkessä: Satayksivuotias ja Sing leffassa

Vietin poikien kanssa pari päivää lomaillen Mikkelissä. Käymme usein leffassa Mikkelissä, koska äitini asuu ihan keskustan tuntumassa ja leffateatterille pääsee kävellen - toisin kuin meillä kotona.

Omaksi leffaelämyksekseni valikoitui "Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi". Elokuva on jatko-osa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneelle leffalle "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Katsoin tuon satavuotiaan pari kuukautta sitten Netflixistä ja minulla on muistikuva, että olisin lukenut sen myös kirjana. Jatko-osa on yhtä hillitön kuin ykkösosa, kummallisista tapahtumista toiseen siirtyvä hyvän mielen leffa. Aika samanlainen kuin ykkösosakin. Täytti tehtävänsä eli lähdin leffasta mummilaan askel keveänä ja mieli virkeänä.

Poikien kanssa kävimme katsomassa elokuvan "Sing". "Sing" on musikaalinen elokuva, jossa päähahmona on koala Buster Moon. Moonilla on teatteri, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Hän keksii järjestää laulukilpailun. Elokuvan teemoina on omien pelkojen voittaminen, oman tien löytäminen ja uskominen itseen ja unelmiin. Sinnikkyys. Pohjalta on tie vain ylöspäin. Mottona elokuvassa on ”Älä anna pelon estää sinua tekemästä mitä todella rakastat”. Ihan viihdyttävä lastenleffa ja se on aina plussaa, kun elokuvassa on muutakin kuin päätöntä kaahailua.

Luultavasti nyt talven ja kevään aikana käyn leffoissa useammin kuin syksyllä. Teatterien ohjelmistossa ei ole juurikaan minua kiinnostavia esityksiä ja näin leffat täyttäköön minun viihteen nälkäni. Seuraavaksi haluaisin nähdä leffan "Isäni Toni Erdmann".

Leffaliput (huomaattekos, Mikkelissä ei ole paikkanumeroita vaan siellä voi mennä ihan  mihin paikalle vaan) ovat Unelmakarttakirjan päällä, jonka ostin Mikkelistä kirjakaupasta. Ehkä kirjoittelen tuon tehtäväkirjan tuomista ajatuksista, jahka sitä alan täytellä.

Mukahauskaa teatteria ja mitäänsanomatonta ruokaa

Olen kirjoittanut 1.5 vuotta Hetkessä-postaussarjaa, johon olen kerännyt  postauksia arjen pienistä ja suurista iloista. Hetkistä, jotka tuovat iloa elämään. Hetkiä, jotka ovat elämyksiä ja tuovat nautintoa. Olin reilu viikko sitten teatterissa, josta ei sitten tullutkaan Hetkeä. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa, mutta esitys ei sitten hurmannutkaan meitä. Olen ollut myös pari kertaa ravintolassa syömässä eikä näistä tullut huippuelämyksiä, vaan ruoka oli aika mautonta ja sellaista, joka ei hivellyt makunystyröitä unohtumattomalla tavalla.

Olin katsomassa Keravan teatteritalolla esitystä "Avomielinen Anneli". Esitystä kehui moni ystäväni ja innostuin hankkimaan liput sinne ystäväni kanssa. Ennen esitystä kävimme katsomassa pinkin pitsitalon, joka ilostutti Keravalla tämän syksyn ajan. Se oli reissun parasta antia. Kävellä ystävän kanssa Keravalla ja jutella kuulumiset läpi. Teatterissa saimme molemmat todeta, ettemme kuulu esityksen kohderyhmään. Siinä missä kaikki muut katsomossa nauroivat ihan hulluna lähes koko esityksen läpi, minä hymähdin pari kertaa. Kliseistä huumoria, osittain alapäätyyliä, joka ei vetoa minuun. Ei se vedonnut myöskään ystävääni. Muihin näytti kyllä vetoavan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut pari siideriä alle, paikalla näytti olevan pikkujouluseurueita ja heillä oli hullun hauskaa. Sen opin, etten mene enää katsomaan Pauliina Hukkasen esityksiä. Tämä oli toinen esitys, jonka häneltä näin enkä ole tykännyt kummastakaan. Moni muu tykkää, mutta minun huumori ei kohtaa hänen tyylinsä kanssa.

Seuraavana päivänä tästä esityksestä olin syömässä erään liikunnanohjaajaporukan kanssa Tikkurilan Chico's ravintolassa. Oli hauskaa, seura oli hyvää, mutta ruuasta en voi sanoa samaa. Aikaisemmat kokemukseni Chico's ravintoloista ovat olleet hyviä, mutta nyt alkuruokana olleet juustotikut olivat rasvaisia, pääruokana ollut lohi oli mautonta ja jälkiruokana olleet pannukakut näyttivät harmailta jauhelihapihveiltä. Maku niissä oli onneksi hyvä. Vatsa tuli täyteen, mutta yksinään pelkkä pääruoka olisi ollut aika pieni annos ja sillä vatsa olisi kyllä jäänyt vajaaksi.

Kuluneella viikolla oli syömässä Vipeltävän Siilin ohjaajien kanssa joululounasta Whitelady- ravintolassa. Alkupalat olivat hyviä ja niitä perinteisiä, lohta, silliä, juustoja ja kinkkua eri muodoissa ja salaatteja. Pääruokana oli joulukinkkua kastikkeella ja sitä en kasvissyöjänä tietenkään syönyt. Valitsin toisen sinä päivänä tarjolla olleen pääruuan, joka oli turskaa. Ja se oli kyllä tosi mautonta. En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt turskaa, joten en osaa sanoa, millaiselta se voisi maistua, jos olisi hyvin maustettua. Mutta taas, seura oli mitä parasta, vatsa tuli täyteen ja istuimme ravintolassa monta tuntia juttelemassa.

Ehkä näistä kaikista voisi olla hetkiksi asti, sillä jokaisen reissun jälkeen minulla oli kyllä hyvä mieli. Aina ei teatteriesitys ole huippuelämys tai ravintolassa suussa sulavaa ruokaa. Mutta silti reissu voi olla ihan onnistunut, kiitos hyvän seuran.

* kuvina pimeässä kuvattuja kännykkäräpsyjä Keravan pitsitalosta

Hetkessä: Yin joogassa

Minä olen käynyt erittäin satunnaisesti joogassa. Esikoista odottaessa kävin raskausajan joogassa. Sen jälkeen meni useampi vuosi jolloin en käynyt joogassa. Nyt olen viime vuosina kurssien tai retriittien aikana saanut tutustua erilaisiin joogalajeihin. Kokeilin kerran astangajoogaa ja sen kokeilun perusteella tuli olo, ettei se ole minun juttuni. Reilu kaksi vuotta sitten olin yin joogan tutustumistunnilla ja silloin mieleeni jäi elämään ajatus siitä, että tätä olisi kiva kokeilla vielä lisää. Ehkä harrastaa jopa säännöllisesti.

Syksyllä huomasin, että lähellämme alkoi yin joogatunnit, mutta harmillisesti ne olivat juuri maanantaisin, joka oli minun työiltani. Nyt kun maanantaityöni ovat ohi, pääsin mukaan. Kauden viimeiselle tunnille. Oli ihanaa levittää joogamatto lattialle, käydä siihen istumaan, kuunnella rauhalista musiikkia ja fiilistellä tilassa palavia kynttilöitä.

Yin jooga on rauhallista, paikalla oloon keskittyvää joogaa, jossa avataan paljon alaselän ja lantion aluetta. Yin joogaharjoituksessa keskitytään oman kehon tuntemusten kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Yin jooga on meditatiivinen ja hidastempoinen harjoitus, se on vastakohta sille kaikelle suorittamiselle, jota monen arki on. Yinin asennot ovat hyvin avaavia ja pitkiä. Joskus 3-4 vuotta sitten olisin varmaan ajatellut, että aivan liian rauhallinen ja hidas tunti, tämähän ei ole tarpeeksi tehokasta. Nyt yin jooga on juuri täydellisen sopivaa minulle.

Itselleni on mindfulnessin kautta tuttua hengityksen tarkkailu ja keskittyminen tähän hetkeen. Tuntui, että olin joogatunnin ajan hyvin vahvasti läsnä siinä hetkessä. Nautin. Ohjaaja oli hyvin lempeä ja korosti koko tunnin ajan oman hyvinvoinnin ja omien rajojen tunnustelun tärkeyttä. Ei ole tarkoitus, että liikkeet sattuvat tai että kehonosissa pistelee. Erityisesti jäi mieleeni hänen sanansa: Sisäänhengityksen yhteydessä voit sanoa: "Minä" ja uloshengityksen yhteydessä "riitän". Näitä hoin vielä kotimatkallakin kävellessäni viimassa kotiin. Minä riitän. Minä olen tarpeeksi.

Innostuin sen verran paljon yin joogasta, että ostin itselleni 10 kerran kortin. Heti tammikuun alussa pääsen seuraavalle tunnille. Sama ohjaaja pitää myös slow vinyasa - joogaa, ehkä kokeilen joku maanantai sitä.

Onko sinulle jooga tuttua?

Hetkessä: Housut pois Lahdessa

Vietin eilen ystäväni kanssa mukavan päivän Lahdessa. Rentouttava päivä tuli todella tarpeeseen. Minulla on takana tiivis työviikko, jota sävytti myös pieni flunssa, joka parani vasta ihan loppuviikosta. Päivä Lahdessa muistutti taas ystävien, teatterielämysten ja hyvän ruuan tärkeydestä.

Matkan päätarkoitus oli Lahden kaupunginteatterissa esitettävä Housut pois - musikaali. Olen nähnyt Housut pois - esityksen leffateatterissa joskus iäisyys sitten ja esityksen juoni oli suunnilleen tiedossa. Housut pois on railakas musikaalikomedia miehistä, joilla ei ole muuta menetettävää kuin housunsa. Esitys oli samalla hauska ja myös koskettava. Minä pidin! Luin etukäteen Lahden Housut pois - musikaalista kahdenlaisia arvioita: toiset pitivät paljon, toiset haukkuivat kaiken, niin esiintyjät, musiikin kuin lavastuksenkin. Minusta esitys oli sympaattinen ja toi hyvän mielen. Juuri sitä odotan teatterilta.

Ei niin edustava selfie, mutta paras niistä viidestä, jotka otin

Teatterin lisäksi kävimme syömässä Santa Fe - ravintolassa ja minun annoksessani oli herkullinen burgeri tofulla ja avocadolla ja bataattiranskikset. Pyörähdimme pienen kierroksen kaupoilla ja ostin pojille pyjamat joululahjaksi, sattuivat olemaan - 40 % alennuksessa.

Kotiin palasimme illansuussa junalla. Mieleen tuli ajatus, että näitä maakuntamatkoja teatteriin tai vaikka taidenäyttelyihin voisi tehdä enemmänkin. Päivä Lahdessa irtaannutti täysin kotiarjesta ja olin kuin uusi ihminen kotiin palattuani.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hetkessä: Tiibetiläinen äänimaljahoito

Pääsin kokeilemaan tiibetiläistä äänimaljahoitoa. Tuttavani Terhi on käynyt tiibetiläisen äänimaljahoidon koulutuksen ja hän halusi tehdä minulle harjoitushoidon.

Hoidon aikana olin hierontapöydällä sekä vatsallani että selälläni. Äänimaljoja soitettiin sekä kehoni ulkopuolella että sen päällä. Äänikulho oli eri paikoissa kehoni päällä  ja Terhi napautti kevyesti kulhoa / kulhoja. Äänimaljahoito kesti tunnin.

Äänimaljat tuottavat luonnollisia värähteleviä ylä-ääniä, jotka voimme tuntea ja aistia kehossamme. Hoidon vaikutus perustuu myötävärähtelyyn eli resonanssiin sekä ääniaaltoihin. Sanotaan, että äänimaljan värähtelyt yltävät sinne, minne hoitajan sormet eivät yllä.

Kokemus oli äärimmäisen rentouttava. Kun menin hoitoon, minulla oli pieni päänsärky. Päänsärky hävisi jo ensimmäisen puolituntisen aikana pois. Hoidon tehnyt Terhi kertoi, että äänimaljahoito rentouttaa niin hyvin, että se vastaa muutaman tunnin syvää unta. Siltä se tuntuikin. Voin suositella äänimaljahoitoa kaikille, jotka haluavat rentouttavan hoitokokemuksen ja myös kaikille niille, jotka haluavat kokeilla jotain uutta.

Hoidon teki Terhi Tamminen, jolla on Terhin Helmi - niminen yritys. Terhi tekee niin klassista hierontaa (myös raskaana oleville), intialaista päähierontaa, vauvahierontaa kuin näitä äänimaljahoitojakin. Terhin hoitoja on saatavilla Espoossa ja Helsingissä.

ps. Olen aiemmin kirjoittanut rumpurentoutuksesta, joka myös perustuu äänivärähtelyyn

Hetkessä: Kasarinostalgiaa teatterissa

Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterissa esityksen "Pasi was here". Esitys oli täysi napakymppi. Aihe oli vakava, itsemurha. Mutta esityksen toteutustapa oli raikas ja hauska. Nauroin paljon.

Pasi was here oli nostalgiamatka omaa kasarilapsuuteen. Esitys sijoittui 1980-luvulle ja Savonlinnan Kellarpeltoon. Itselläni on myös lapsuusmuistoja Savonlinnasta ja Kellarpellosta. TaoTao, Nils Holgersson, Napakymppi, Ritari Ässä, loves-testi (kuka muistaa? rakkausprosenttien laskeminen nimien perusteella), takatukat ja ne vaatteet. Wuhuu mitä muistoja heräsi mieleeni.

Tarina kertoo kahdesta ystävyksestä, Pasista ja Hemmosta, jotka jakavat lapsuuden parhaat hetket ja suurimmat unelmat. Kuitenkin samoista lähtökohdista rakentuu kaksi täysin erilaista, traagistakin elämänkohtaloa. Esityksessä liikutaan Pasin ja Hemmon silmin kahdessa eri ajassa, tässä hetkessä ja kasarissa (välillä ehkä ysärissäkin).

Pasin kohtalo on surullinen, mutta esityksestä jää keskeisenä mieleen nauru. Näytelmä on taattua Kom-teatterin laatua. Vahva suositus minulta!

ps. mun oli pakko tehdä loves - testi mun ja miehen nimillä. Nykyään tämänkin voi tietty tehdä netissä valmiilla laskurilla eikä enää ruutupaperin ja kynän avulla. Meidän rakkausprosentiksi tuli 91%, kun lasken rakkausprosentin tyttönimelläni. Ilmeisesti naimisiinmenon ja yhteisen sukunimen myötä meidän suhde on aika lailla väljähtynyt, kun rakkausprosentti on enää 11 %. 

Hetkessä: Rumpurentoutus

Minulla on ollut satuhierontaohjaajakoulutuksen  yhteydessä ilo päästä kokeilemaan uusia asioita. Viime keväänä sain väritulkinnan yhdeltä kurssilaiselta, viikko sitten saimme ryhmänä ihanan rumpurentoutuksen.

Rumpurentoutus tehtiin shamaanirummulla, jossa on hyvin pehmeä ääni. Makasimme patjojen päällä silmät kiinni. Alussa meille kerrottiin lyhyesti rentoutuksesta ja saimme tehdä lyhyen mielikuvamatkan, sen jälkeen loppuosuus hoidettiin pelkällä rummulla.

Rumpurentoutuksen ohjaaja rummutti rummullaan välillä hiljemmin, välillä kovemmin. Hän kulki ympärillämme ja lisäksi hän kävi jokaisen luona ja kulki rummun kanssa varpaista päähän ja takaisin varpaisiin.

Kokemus oli todella rentouttava. Tuntui, että pääsin hyvin nopeasti rentoutuneeseen olotilaan. Tuntui, että rummun värähtely "hieroi" koko kehoa. Käydessäni illalla nukkumaan tunsin edelleenkin rummun äänivärähtelyn kehossani.

Rumpurentoutus oli hyvin rentouttava ja miellyttävä kokemus. Suosittelen kokeilemaan, jos siihen tulee joskus mahdollisuus. Itse en ollut edes kuullut rumpurentoutuksesta ennen tätä. Minä olen jo parin vuoden ajan haaveillut pääseväni sointukylpyyn. Luulen, että pitäisin myös siitä.

Mikä on sinulle sopivin tapa rentoutumiseen? Oletko kokeillut rumpurentoutusta tai sointukylpyä?

Hetkessä: Shrek - musikaali

Kun näin viime keväänä, että Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon tulee Shrek-musikaali, tiesin heti, että haluan nähdä sen. Rakastan teatteria, musikaaleja ja satuja. Kävin katsomassa esityksen poikieni kanssa. Kesällä katsoimme elokuvan Netflixistä, joten tarinan juoni oli meille tuttu etukäteen.

Esitys on Linnanmäen Peacockissa ja siellä olen aiemmin käynyt katsomassa esimerkiksi Luolamiehen, Risto Räppääjä ja Elvin paluu - musikaalin ja Billy Elliot-musikaalin.

Shrek on hienosti tehty musikaali, jossa on värikkyyttä, hienoja lauluesityksiä ja hyvä tarina. Hieman minua välillä häiritsi puskafarssimaiset vitsit. Totesin, että ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla, sillä monia näytti naurattavan paljonkin pieru- ja röyhtäilykohtaukset ja viittaukset vaikkapa Salkkareihin.

Esitystä suositellaan kouluikäisestä ylöspäin, mutta ainakin siinä näytöksessä, missä me oltiin, oli selkeästi pienempiä lapsia mukana. Esitys on aika pitkä (2h40 min) väliajan kanssa ja kyllä siellä aika monen pienen peppua alkoi pyöriä hyvin levottomasti näytöksen loppuajalla. Itse olen ollut aika tarkka ikärajojen kanssa ja itseäni mietityttää kovasti vanhempien halu viedä selkeästi pienempi lapsensa isommille suunnattuun esitykseen. Kun niitä pienemmille suunnattuja esityksiä on myös paljon pitkin pääkaupunkiseutua. Kieppuva ja "milloin tämä esitys loppuu" - kysymyksiä toistava lapsi voi aika lailla häiritä muiden musikaali/teatterikokemusta.

Minä sain kuitenkin esityksestä virkistävän ja voimia tuovan Hetkessä - kokemuksen. Shrek - musikaali on saanut monilta todella ylistäviä kommentteja. Minusta musikaali oli hyvä ja tarina ihana, mutta mieleeni nousee muutama muu musikaali, jonka nostan visuaalisuudeltaan ja toteutukseltaan tämänkin yli. Esimerkiksi Tarzan-musikaali nousee muistoissani upeaksi esitykseksi. Voin kuitenkin suositella Shrekiä kaikille, jotka haluavat kokea sadun ja rakkauden taikuutta syksyn keskellä.