Olen kirjoittanut 1.5 vuotta Hetkessä-postaussarjaa, johon olen kerännyt postauksia arjen pienistä ja suurista iloista. Hetkistä, jotka tuovat iloa elämään. Hetkiä, jotka ovat elämyksiä ja tuovat nautintoa. Olin reilu viikko sitten teatterissa, josta ei sitten tullutkaan Hetkeä. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa, mutta esitys ei sitten hurmannutkaan meitä. Olen ollut myös pari kertaa ravintolassa syömässä eikä näistä tullut huippuelämyksiä, vaan ruoka oli aika mautonta ja sellaista, joka ei hivellyt makunystyröitä unohtumattomalla tavalla.
Olin katsomassa Keravan teatteritalolla esitystä "Avomielinen Anneli". Esitystä kehui moni ystäväni ja innostuin hankkimaan liput sinne ystäväni kanssa. Ennen esitystä kävimme katsomassa pinkin pitsitalon, joka ilostutti Keravalla tämän syksyn ajan. Se oli reissun parasta antia. Kävellä ystävän kanssa Keravalla ja jutella kuulumiset läpi. Teatterissa saimme molemmat todeta, ettemme kuulu esityksen kohderyhmään. Siinä missä kaikki muut katsomossa nauroivat ihan hulluna lähes koko esityksen läpi, minä hymähdin pari kertaa. Kliseistä huumoria, osittain alapäätyyliä, joka ei vetoa minuun. Ei se vedonnut myöskään ystävääni. Muihin näytti kyllä vetoavan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut pari siideriä alle, paikalla näytti olevan pikkujouluseurueita ja heillä oli hullun hauskaa. Sen opin, etten mene enää katsomaan Pauliina Hukkasen esityksiä. Tämä oli toinen esitys, jonka häneltä näin enkä ole tykännyt kummastakaan. Moni muu tykkää, mutta minun huumori ei kohtaa hänen tyylinsä kanssa.
Seuraavana päivänä tästä esityksestä olin syömässä erään liikunnanohjaajaporukan kanssa Tikkurilan Chico's ravintolassa. Oli hauskaa, seura oli hyvää, mutta ruuasta en voi sanoa samaa. Aikaisemmat kokemukseni Chico's ravintoloista ovat olleet hyviä, mutta nyt alkuruokana olleet juustotikut olivat rasvaisia, pääruokana ollut lohi oli mautonta ja jälkiruokana olleet pannukakut näyttivät harmailta jauhelihapihveiltä. Maku niissä oli onneksi hyvä. Vatsa tuli täyteen, mutta yksinään pelkkä pääruoka olisi ollut aika pieni annos ja sillä vatsa olisi kyllä jäänyt vajaaksi.
Kuluneella viikolla oli syömässä Vipeltävän Siilin ohjaajien kanssa joululounasta Whitelady- ravintolassa. Alkupalat olivat hyviä ja niitä perinteisiä, lohta, silliä, juustoja ja kinkkua eri muodoissa ja salaatteja. Pääruokana oli joulukinkkua kastikkeella ja sitä en kasvissyöjänä tietenkään syönyt. Valitsin toisen sinä päivänä tarjolla olleen pääruuan, joka oli turskaa. Ja se oli kyllä tosi mautonta. En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt turskaa, joten en osaa sanoa, millaiselta se voisi maistua, jos olisi hyvin maustettua. Mutta taas, seura oli mitä parasta, vatsa tuli täyteen ja istuimme ravintolassa monta tuntia juttelemassa.
Ehkä näistä kaikista voisi olla hetkiksi asti, sillä jokaisen reissun jälkeen minulla oli kyllä hyvä mieli. Aina ei teatteriesitys ole huippuelämys tai ravintolassa suussa sulavaa ruokaa. Mutta silti reissu voi olla ihan onnistunut, kiitos hyvän seuran.
* kuvina pimeässä kuvattuja kännykkäräpsyjä Keravan pitsitalosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ilahduttavat aina!