Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Kolmas syksy yrittäjänä

Työt on tehty tältä vuodelta. Takanani on kolmas syksy yrittäjänä. Tämä syksy on ollut uusien avauksien syksy. Olen julkaissut kaksi verkkovalmennusta, Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit. Verkkovalmennusten tekeminen oli haaveeni yrityksen alkuajoista lähtien, mutta milloin ei ole aika riittänyt ja milloin ei ole rohkeus riittänyt niiden tekemiseen. Nyt olen nuo kaksi valmennusta tehnyt ja voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Verkkovalmennusten myötä palvelutarjontani laajeni näiden kurssien osalta koko Suomeen. Kolmannenkin verkkovalmennuksen suunnittelin ja jopa demosin ja siitä on tulossa opinnäytetyö. Eräs sosionomiopiskelija tekee päättötyötä tuosta demoryhmästä ja verkkovalmennusprosessista. Kunhan opinnäytetyö on valmis, julkaisen tämän valmennuksen. Ideoita minulla riittää muutamaan muuhunkin verkkovalmennukseen.

Muuten yritystoimintani on ollut aika lailla samaa tuttua. Kursseja lapsille ja vanhemmille (temppuilutunteja, sirkuskursseja, vauvahierontaa, satuhierontaa) ja pelkästään vanhemmille (mindfulnessia, kiukkuluentoja). Lisäksi olen luennoinut useaan kertaan  uniluennon ja käynyt myös kotikäynneillä. Olen pitänyt yhden vanhemmille ja lapsille suunnatun työpajan teemalla "Villipedon naamarit". Valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa ja toivon voivani järjestää ensimmäisen oman tunnetaitoryhmäni keväällä 2017.

Loppuvuodesta tein ison päätöksen ja luovuin viimeisistä säännöllisistä iltaryhmistäni. Jatkossakin tulen väistämättä tekemään iltatöitä, kun esim. mindfulness-kurssit ja tietyt luennot ovat iltaisin, mutta nyt minulla ei ole enää jokaviikkoisia iltatöitä tulossa ja tämä tuntuu hyvältä päätökseltä.

Minä olen koko yrittäjyyden ajan edennyt työnteko edellä. Minulla on ollut asiakastyötä heti yritystoiminnan alkumetreiltä lähtien. Tämä on tarkoittanut sitä, että moni asia on ollut pitkään vaiheessa. Kasvun Taika ei ole mukana kaiken maailman sosiaalisen median kanavissa, koska aika ei riitä kaikkeen. Reilu kuukausi sitten ostin uuden kännykän ja tulin sen myötä liittäneeksi Kasvun Taian instagrammiin, nyt kun kännykkäkamerani on parempi kuin edellisessä kännykässä Uutiskirje on seuraava askel eteenpäin ja toivon voivani sen toteuttaa alkuvuodesta 2017. Instagram ja uutiskirje ovat asioita, jotka moni muu yrittäjä hoitaa heti alkumetreillä kuntoon, minun etenemistahti on ollut vähän erilainen.

Lokakuussa tapahtui ekaa kertaa se, mitä moni kyseli minulta usein yritystoiminnan alkuvaiheessa: Etkö sinä kaipaa työkavereita ja työyhteisöä? Tänä syksynä muutaman päivän ajan minulla oli olo, että olisihan se kivaa, jos olisi joku, kenen kanssa pallotella ideoita ja kenen kanssa jutella lounastauoilla. Onneksi minulla on paljon ystäviä ja myös yrittäjätuttavia, joiden kanssa pystyn juttelemaan ja jakamaan ajatuksia. Edelleenkin nautin siitä, ettei minun tarvitse herätä ennen kukonpieraisua töihin ja että minun työpäivät ovat pääasiassa lyhyitä ja perjantaisin olen aina kotona. Välillä minulla on haasteita työnteon rajoittamisen kanssa. Koska teen toimistotyöt kotoa käsin, helposti töitä tulee tehtyä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tästä tavasta olen yrittänyt eroon ja välillä se on onnistunut, mutta hetken päästä taas huomaan istuvani illalla tietokoneen ääressä ja vastailevani viesteihin.

Juuri nyt tuntuu älyttömän hyvältä olla yrittäjä, sillä missään palkkatyössä olisi tuskin mahdollista olla lomalla aikaväliä 20.12.2016 - 14.1.2017. Tosin tiedän jo valmiiksi, etten ole tuota aikaa täysin lomalla, varsinkaan tammikuussa enää, vaan alan rakentaa minun seuraavaa verkkovalmennusta. Mutta joka tapauksessa, seuraavan kerran teen ohjaustöitä 15.1. Ja sitä ennen vietän lomaa ja sitten uusin ideoin ja voimin aloitan uuden vuoden.

Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Laura Anderssonin kirja "Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään" aiheutti paljon kohua fb-ryhmissä ennen kuin kukaan edes oli ehtinyt lukea kirjaa. Kauhisteltiin sitä, kuinka jo pienelle lapselle pidetään unikoulua ja vauvaa huudatetaan. Itse kiinnostuin kirjasta, koska uniasiat ovat yksi osa työtäni. Luennoin pienten lasten unesta ja aina toivon, että uniluennolleni tultaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jo silloin kun vauva on parikuinen eikä vasta silloin kun lapsi on lähellä vuoden ikää ja uniongelmat ovat tosi isoja ja perhe on aivan uupunut. Sillä uniongelmia voi ennaltaehkäistä. Siitä tämä kirja kertoo.

Kirjassa kerrotaan kirjan kirjoittajan Laura Anderssonin tutkimusmatkasta pienen lapsen uneen omien lasten kautta. Miten pienen lapsen uneen pystyy vaikuttamaan? Millaisia keinoja on lähteä tukemaan vauvan hyvää yöunta niin ettei isoja uniongelmia edes pääse syntymään? Kirjassa kerrotaan sellaisista lempeistä ja simppeleistä toimintatavoista, mitä vahvistamalla unikoulu voidaan välttää. Kirjassa vaihtelevat kirjailijan omat kokemukset, lähdekirjallisuus,  asiantuntijoiden näkemykset ja muiden, eri puolilla maailmaa, asuvien perheiden kokemukset.

Kirjassa on seitsemän lukua ja kussakin luvussa paneudutaan yhteen uniohjeeseen. Sinällään ohjeet ovat aika simppelin kuuloisia: johdonmukaisuutta, päivärytmin säännöllisyyttä, hiljaisuutta yöllä, meteliä päivällä, ei päiväunia enää liian myöhään illalla. Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten lasta voi alkaa opettaa nukahtamaan itsekseen lempeällä tavalla - tämä itsekseen nukahtaminen on usein avain siihen, että isoilta uniongelmilta vältytään. Kirjassa korostetaan koko ajan ettei pientä vauvaa jätetä yksin huutamaan.

Jokaisen luvun lopussa on ohjeet siihen, mitä tehdä, mitä ei ole hyvä tehdä ja mikä olisi hyvä hädän hetkellä muistaa. Tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Hanki kesällä ikkunaan kunnon pimennysverhot. Valoisat aamut herättävät vauvan hyvin helposti". Älä tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Älä kokeile ensin yhtä tapaa ja siirry heti seuraavana päivänä toiseen. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat aina paras tie". Listaukset kokoavat kunkin luvun sisällön nopeasti luettavaan muotoon.

Itse en ohjeista ketään niin tiukkaan ja aikuislähtöisesti suunniteltuun päivärytmiin, jonka Laura Andersson oli tehnyt omalle vauvalleen jo hyvin pienestä alkaen. Mutta siinä olen sama mieltä, että jonkinlaista rytmiä olisi hyvä lähteä luomaan jo pienellekin vauvalle. Itse korostan aina luennoillani ja kotikäynneilläni, että on ok nukkua perhepedissä, on ok nukkua pinnasängyssä. En kauhistele ja tuomitse kenenkään valintoja, mitä harmittavan usein näkee netin keskustelupalstoilla. Perhepedin puolustajat näkevät vauvan pinnasängyssä nukuttamisen kamalana asiana ja ne, joiden lapset nukkuvat pinniksissään ja omissa huoneissaan jo pienestä alkaen, kokevat perhepedin kummallisena ja tuomittavana asiana. Itse kaipaisin paljon suvaitsevaisuutta unikeskusteluun. Uniasioista on vaikea kirjoittaa tai puhua neutraalisti, ilman että aletaan tuomita tai ainakin ihmetellä toisten ratkaisuja. On erilaisia perheitä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja. "Saat nukkua" kirja puhui ehkä vähän enemmän oman sängyn kuin perhepedin puolesta. Silti, kirjasta löytyy hyviä ja lempeitä vinkkejä myös niille, joiden lapset nukkuvat perhepedissä.

Kirja sopii kaikkein parhaiten luettavaksi jo raskausaikana tai ihan pienten vauvojen vanhemmille. Olen Laura Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että perheille pitäisi antaa tietoa pienen vauvan unesta mahdollisimman paljon, jotta pitkään jatkuvia uniongelmia ei pääsisi edes syntymään. Kuukausia tai jopa vuosia jatkuva väsymys ei jalosta ketään, vaan altistaa masennukselle, parisuhdeongelmille ja vuorovaikutusongelmille lapsen kanssa. Kokemukseni mukaan myös lapsen pitkälle jatkuvat nukahtamisvaikeudet ja se, että lasta nukutetaan joka ilta tuntitolkulla johtaa helposti vanhempien hermojen kiristymiseen. Moni toteaa minulle uniluentoni jälkeen, että miksei näistä asioista saanut tietoa neuvolassa tai miksei kukaan puhunut siitä mitään raskausaikana, että uniongelmia voi myös ennaltaehkäistä. Nyt tästä asiasta on olemassa kirja.

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena Kustannus). Kirjassa on 233 sivua.

Toinen kevät yrittäjänä

Aloitan loman ensi viikolla. Jäljellä on enää maanantain vauva- ja taaperosirkuskurssien ja vauvahierontakurssin päätöskerrat. Tiistain olen vielä varannut toimistotöille ja keskiviikosta 22.6. alkaen olen lomalainen. Seuraavan kerran minulla on töitä ke 3.8., jolloin ohjaan satuhierontasession eräällä kesäleirillä. Väliin jää useamman viikon loma, jolloin tosin joudun hoitamaan esim. yrityksen laskuja ja mahdollisia muita akuutteja asioita. Tänä vuonna minun ei enää onneksi tarvitse kytätä kurssien täyttymistä, koska Holvi-verkkokauppani huolehtii siitä puolestani.

On aika laittaa pakettiin tätä kevättä. Millainen oli toinen kevääni yrittäjänä? Lähden liikkeelle numeroista. Ohjasin kevätkaudella 11 viikottain kokoontuvaa liikuntaryhmää. Lisäksi minulla oli lukuisa määrä erilaisia kursseja ja luentoja. Mainittakoon vaikka 17 eri sirkuskurssia (tuntuu huimalta määrältä), 11 uniluentoa ja 2 neljän kerran kestänyttä mindfulness-kurssia. Lisäksi ohjasin vauvahierontakursseja, voimavaroja vanhemmuuteen - iltapäivän, kävin perhekahviloissa esittelemässä niin satuhierontaa, taaperosirkusta kuin puhumassa uniasioistakin. Tein kotikäyntejä niin uniohjausten kuin muidenkin perhettä mietityttävien asioiden tiimoilta. Toimin toukokuun lopussa Imetyksen tuki ry:n tukiäideille kouluttajana teemalla "Tukemisen taidot".

Valmistuin tammikuussa mindfulness-ohjaajaksi ja kevään aikana ohjasin kaksi neljän kerran kestänyttä mindfulness-kurssia vanhemmille. Nämä olivat hyvä kokemus itselle ja vanhemmat tuntuivat saaneen paljon kurssista. Lanseerasin kevään aikana myös toisen uuden tuotteen, uniluentokutsut. Tämä idea lähti liikkeelle asiakkaista käsin ja kävin muutaman olohuone/kerhotilaluennon luennoimassa uniasioista pitkin pääkaupunkiseutua.

Koko kevään ajan olen opiskellut Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja nämä opinnot ovat työllistäneet paljon. Kirjallisia tehtäviä on ollut joka jakson välissä ja lisäksi ohjasin Lasten Tunnetaitojen harjoitteluryhmän huhti-toukokuussa. Lähiopetusjaksoja (pe-su) on ollut noin kerran kuussa.Tälläkin viikolla palautin kaksi kirjallista tehtävää ja nyt on vielä päättötyö ja oman oppimisprosessin tiivistelmä jäljellä. Valmistun syyskuun alussa Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi.

Katselin, mitä joulun alla kirjoitin toisesta syksystäni yrittäjänä. Tutulta kuulostaa. Tunteiden vuoristorata ja asioiden priorisointi on jatkunut. Holvi-verkkokauppaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen myös saanut rauhan sen suhteen, ettei yritykseni tarvitse olla jokaisessa some-kanavassa mukana. Jossain vaiheessa loin "hädissäni" pinterest-tiliä yms. mutta tämä kevät on tuonut rauhan, että toistaiseksi nykyiset kanavat eli aktiiviset fb-päivitykset, ajantasaiset nettisivut ja siellä ammatilliset blogikirjoitukset ja ei-niin-aktiivinen-twitter riittävät.

Tämä kevät on tuonut myös vahvistusta sille, että haluan alkaa luomaan myös verkkopohjaisia kursseja, jotta kaikki tuloni ei perustu minun läsnäolooni, vaan alan saada vähitellen myös passiivista tuloa. Olenkin viime viikkojen aikana kirjoitellut materiaaleja ensimmäistä verkkokurssiani varten. Toivon, että lomatauko tuo buustia siihen ja elokuun alussa voimaantuneena loman jälkeen saan sen viimeisteltyä freesein ajatuksin.

Elokuussa yritykseni Kasvun Taika täyttää kaksi vuotta ja silloin varmaankin kirjoittelen ajatuksiani kahdesta yrittäjyysvuodesta. Sen olen huomannut, että yrittäjyys vaatii valtavasti luottamusta ja sinnikästä työtä, jotta tuloksia syntyy. On asioita, joissa olen vielä aivan raakile yrittäjänä, esim. markkinointi ja myyminen. Mutta on ollut ilahduttavaa huomata, että myös puskaradio on alkanut toimimaan ja moni tulee kursseilleni, luennoilleni tai pyytää minut kotikäynnille ystävän suosituksesta. Tämä tuntuu hyvältä.

Jotta saisin puhtia yrittäjyyteen ja uutta innostusta kolmanteen yrittäjyysvuoteen, tulin loppukeväästä liittyneeksi Yhdessäonnistujat - digiyhteisöön, joka lupaa kuukausittaista verkkopohjaista koulutusta, innostusta ja verkostoitumista toisten yrittäjien kanssa. Olen aika ajoin myös miettinyt yrittäjän ammattitutkinnon suorittamista, mutta tähän mennessä asia on tyssännyt siihen, ettei kotikaupunkini Vantaa solmi oppisopimuksia löytämiini koulutuksiin. Enkä ole ehtinyt ja jaksanut selvitellä, mihin koulutuksiin saisin oppisopimuksen. On olo, että tuokin asia olisi voitu tehdä helpommaksi yrittäjän kannalta.

Nyt on pian edessä kesäloma. Samalla kun tunnen kiitollisuutta hyvin menneestä keväästä, huomaan, että mielessäni pyörii pieni huoli ensi syksystä ja erityisesti uusien kurssieni ja luentojeni täyttymisestä. Uuden kurssin / luennon lanseeraaminen on aina haaste, kun ei ikinä tiedä, onko tämä jättimenestys vai olenko vain minä itse innostunut asiasta. Toivon, että kesäloma rentouttaa ja rauhoittaa minut ja voin elokuussa aloittaa työt luottavaisin mielin.

Yrittäjyyden haasteista

Olen kirjoittanut tasaisin väliajoin postaussarjaa "viikko yrittäjän elämästä". Mietin että ne ovat olleet aika positiivisia postauksia. Niistä ei välttämättä käy ilmi millaisia haasteita yrittäjyyden alkuaikoina voi olla. Tämä postaus sisältää niitä yrittäjyyden haasteita, joita olen itse kohdannut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Yrittäjyys on pitkä tie. Se on maraton. Se on kestävyyslaji.Se vaatii aikaa, sisua ja hermoja. Enkä ihmettele yhtään, jos / kun niin moni lopettaa parin ekan vuoden jälkeen.

Ensimmäinen mieleeni tuleva asia on: Mistä asiakkaat? Kun perustaa yrityksen ja jos ei ole jo valmiina valtavan laajaa tuttavapiiriä tai verkostoa, niin ensimmäinen tehtävä on alkaa tehdä yritystä tunnetuksi. Mistä saada ensimmäiset asiakkaat, jotta toiminta lähtisi pyörimään ja pikku hiljaa tunnettuus lisääntyisi? Se, että on nettisivut ja fb-sivulla satoja tykkääjiä, ei vielä kerro, että sinulla on kymmeniä asiakkaita. Ei todellakaan. Haaste on kääntää kiinnostus maksaviksi asiakkaiksi.

Kyllä se kieltämättä hiljaiseksi vetää, kun päättää järjestää jonkun kurssin tai luennon. Tekee siitä mainoksen ja kiikuttaa sitä neuvolaan, terveyskeskukseen, kauppoihin ja kirppareille. Laittaa fb-mainoksen paikalliselle lapsiperhepalstalle. Jää odottelemaan ilmoittautumisia. Joita ei tule. Laittaa vielä maksullisen mainoksen facebookiin. Ilmoittautumisia ei vaan tule. Paitsi pari päivää ennen kurssia tulee viesti: Vieläkö tällä kurssilla on tilaa?" Jep, on, liikaakin.....Luulin että fb-markkinointi on tehokkaampaa kuin mitä se tällä hetkellä minun kohdallani on ollut. Minulla oli myös oletus, että joku muukin lukee ilmoitustauluja kuin vain yksi. Kaikki sanovat, että toiminnan vakiinnuttaminen vie aikaa kaksi vuotta. Niin se taitaa olla. Minun kohdallani iso apu ovat olleet hyvät yhteistyökumppanit ja heidän asiakaskunnan kautta monet luennot ja kurssit ovat toteutuneet. Lisäksi minulla on useampi koko kauden kestävä liikuntaryhmä, jotka tuovat varmaa tuloa kuusta toiseen. Ja näiden ryhmien ja luentojen kautta minulle on tullut myös yksityisiä asiakkaita. Huomaan, että asiakkaat ovat siirtyneet perässäni asiakkuudesta toiseen. Olen pitänyt uniluennon ja hetken päästä sama äiti on vauvansa kanssa vauvahierontakurssillani tai liikuntaleikkitunnillani. Tai vauvahierontakurssiltani tullaan uniluennolle. Ja vauvahierontakurssillani olleet tulevat isomman lapsensa kanssa satuhierontatunnille. Toki minulla on ollut myös sellaisia unikouluohjauksia, jotka ovat tullee täysin "puskista" eli minulla ei ole ollut mitään kontaktia perheeseen ennen kuin menen heille kotikäynnille. Mutta kaikkiaan palveluni näyttävät tukevan toisiaan hyvin.

Yrittäjyys on tunteiden vuoristorataa. Siinä missä olet välillä aallonharjalla ja todella hyvissä fiiliksissä, niin parin päivän päästä saatat olla tosi syvällä pohjalla ja tuijotat tietokonetta ja sähköpostia, johon ei tule yhtään ilmoittautumista tai kyselyä palveluistasi. Ja sitten bing! sähköpostiin tulee viesti  ja pettyneenä huomaat, että se on spämmiposti, jossa hoonolla suomella sinut yritetään saada klikkaamaan jotain nordeantiliä. Ja taas kasaat itsesi ja mietit, miten markkinoida, miten tehdä palvelut tunnetuksi. Ja kun on kerran joutunut perumaan kurssin tai luennon, niin aina seuraavan kurssin tai luennon kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä se, mitenhän tällä kertaa käy. Tuleeko ilmoittautujia.

Työajat. Ja kotitoimisto. Työ on tavallaan mukanasi aina, kun teet sitä kotitoimistosta käsin. Eikä yrittäjällä ole työaikoja, paitsi jos on äärimmäisen taitava rajaamaan omaa työtään. Minä en sitä vielä toistaiseksi ole vaan luen yrityksen sähköposteja (ööh, niitä spämmiviestejä...paitsi onhan siellä joskus ihan asiakasviestejäkin) myös viikonloppuisin ja iltamyöhään. Mutta toisaalta pystyn pitämään myös arkivapaita, käymään vyöhyketerapiassa keskellä kirkasta päivää tai tapaamaan ystäviä lounastreffeillä. Ja näitä en pystyisi tekemään 8-16 työssä. Minulla on ollut myös mahdollisuus osallistua moniin sellaisiin työpajoihin tai luentoihin, joihin en olisi päässyt entisestä työstäni.

Pahimmillaan yrittäjyys on sitä, että tekee koko ajan töitä laihalla rahapussilla. Minulla keho ilmoittaa heti, jos olen menossa omalle äärirajalle. Tiedän, että minulle on tärkeää sosiaaliset kontaktit, mindfulness, ulkoilu, oma hyvinvointi. Ja näistä pidän kiinni. En perustanut yritystä siksi, että teen töitä koko ajan vaan siksi, että minulla on vapautta ja väljyyttä.

Raha. Tiedän, että moni yrittäjä elää köyhyysrajan alapuolella. Ei pysty nostamaan palkkaa ollenkaan. Elää pienemmillä tuloilla kuin toimeentulotuella eläisi. Kuinka pitkään jaksaa uskoa siihen, että tästä jossain vaiheessa vielä tulee kannattavaa? Missä vaiheessa pitää luovuttaa tai tarkistaa suuntaa ja toimintaa ja miettiä kenties jotain uutta, joka saisi yrityksen nousuun? Monet kivijalkayrittäjät ovat tällä hetkellä todella ahtaalla. Sen sijaan, että kuluttajat ostaisivat paikallisilta yrittäjiltä, tilataan isoista ulkomaisista nettikaupoista. Koska se tulee halvemmaksi.Ja kivijalkayrittäjät joutuvat miettimään, kuinka pitkään on kannattavaa pitää liikettä tässä liikepaikalla. Itse en osta enää mitään isoista nettiputiikeista vaan suosin täysin pienyrittäjiä. Tuen muutenkin kaikin mahdollisin tavoin pienyrittäjyyttä. Jaan linkkejä yrityksistä ja tapahtumista omilla fb-sivuillani ja suosittelen tapaamiani yrittäjiä muillekin. Minulla ei ole ollut kursseillani suosittuja bloggaajia, jotka olisivat hehkuttaneet kurssiani tai luentoani laajalle yleisölle. (tai olihan mun marraskuun voimavarapäivässä yksi bloggaaja, jonka kirjoittaman tekstin löysin ihan sattumalta). Minä en myöskään tunne yhtään toimittajaa, en ole saanut toimintaani esille lehtiin. Satuhierontatuntien tiimoilta laitoin lehdistötiedotteen pariin pääkaupunkiseudulle ilmestyvään lehteen, mutta minkäänlaista yhteydenottoa ei minuun päin ole tullut. Monilla pienillä paikkakunnilla satuhieronta on saanut paljonkin lehtinäkyvyyttä sen uutuusarvon vuoksi.

Moni on myös sen asian edessä, että pystyykö nostamaan itselleen palkkaa vai meneekö eka vuosi tai vielä toinenkin säästöillä tai lainarahalla. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa ja olen maksanut myös koulutuksiani yrityksen tililtä. Mutta en voi sanoa juhlivani tuloilla. Käytännössä en ole ostanut itselleni esim. uusia vaatteita lähes vuoteen. Toisaalta, eipä ole ollut tarvettakaan. On ollut jokseenkin huvittavaa seurata näitä vaatehaasteita, joissa karsitaan vaatekaapin sisältöä tai mietitään, miten saisi vaatekulut alle 1800 euroon vuodessa. Vinkki:  Perusta yritys ja turha kuluttaminen häviää elämästäsi. Ainakin yrityksen alkuaikoina.

Yrittäjyydessä joutuu olemaan myös omilla epämukavuusalueilla. Siinä missä teen työtä vahvuusalueillani (rakastan ohjata jumppia, vauvahierontaa, satuhierontaa, luennoida), niin moni yrittäjyyteen liittyvä asia ei ole vahvuusaluettani. Tosin huomaan, ettei sanat arvonlisävero, verotili, katso-tunniste ja yel:n tason määrittely enää aiheuta minussa verenpaineen nousua ja hyperventilaatiota, mitä ne vielä syyskuussa aiheuttivat.

Mutta miksi sitten perustaa yritys ja tehdä yrittäjänä töitä? Jos siitä ei saa alussa rahaa, se aiheuttaa tunteiden heilahtelua laidasta laitaan ja huomaat tekeväsi töitä myös viikonloppuisin tietokoneen ääressä? Minulle yrittäjyys on tuonut vapauden. Minusta ei vaan ole 8-16 kellokorttityöhön. En halua viettää niin isoa osaa päivästäni töissä. Haluan olla kotona välillä kokonaisia arkipäiviä tai aikaisin iltapäivällä. Lisäksi mun unentarve on valtava. Haluan välillä nukkua aamuisin pitkään. En jaksa sitä, että pitäisi viitenä päivänä viikossa herätä kuuden maissa, jotta lähden töihin. Tänäänkin heräsin kahdeksalta. Kuten myös eilen. Lisäksi haluan olla lasteni kanssa. Ja haluan myös aikaa itselleni ja omalle kouluttautumiselle. Omalle elämälle. Yrittäjyys tuo minulle mahdollisuuden tehdä niitä asioita, joissa olen hyvä ja joista nautin. Ja minulla on vahva usko siihen, että tästä tulee kannattavaa. Vuoden-parin päästä en enää tuskaile sen kanssa, ettei sähköpostiin kilahda moneen päivään muuta kuin spämmiviestejä tai tilitoimistosta viesti, että "olemme huomenna suljettu koulutuspäivän vuoksi". Minulla on unelma ja suunta on sitä kohti.

Kommentoikaa! Varsinkin te joilla on yritys. Millaisia alkuajan haasteita te olette kokeneet? Kuulostaako tutulta vai täysin erilaiselta omaan tilanteeseenne verrattuna? Kommentoikaa tekin, joilla ei ole yritystä. Millaisia tunteita tekstini herätti?

Viikko yrittäjän elämästä: Maanantaista sunnuntaihin

Taas on aika kirjoittaa muistiin yksi viikko elämästäni yrittäjänä. Nyt kirjoitan viikosta, joka on ollut yrittäjyyteni kiireisin viikko. Mutta taas jälleen kerran  niin antoisa viikko.

Maanantai 16.3.

Aamupäivällä minulla oli Mommy&Me:ssa vauvahierontakurssi. Kurssilaiset ovat tulleet jo tutuiksi keskenään ja kurssilla jutellaan niin vauvojen yöelämästä kuin viikonlopun tapahtumistakin.

Kotona ehdin olla kolmisen tuntia, katsoin vielä illan luennon kerran läpi. Fillaroin Keravalle, jossa minulla oli Keravan opistossa Myönteisiä keinoja kasvatukseen - kurssi. Kurssiryhmä on hyvin keskusteleva, mikä on hyvä asia. Illan teemana oli vuorovaikutus lapsen kanssa. Olin kotona puoli yhdeksän maissa illalla.

 Tiistai 17.3.

Päivällä tutut tunnit eli Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi vauvoille. Tunneista jäi hieno fiilis, taas jälleen kerran.

Kotiin ja kotona ehdin olla ruhtinaallisesti vajaan tunnin. Söin, juttelin poikien kanssa kuulumiset läpi ja lähdin takaisin Helsinkiin, kohti Ipanaista pitämään uniluentoa. Vauvojen uniasiat ovat selvästi kiinnostava aihe, tämä oli kolmas luento lyhyen ajan sisällä. Alun perin sovin yhdestä luennosta. Luennolla ihmisillä näyttää olevan viikosta toiseen aika samanlaiset kysymykset: miten saan vauvani nukkumaan kokonaisen yön? Tai edes neljä tuntia putkeen? Miten voin opettaa vauvan nukahtamaan itsekseen? Mitä teen kun lapseni nukkuu vain ja ainoastaan liikkuvissa vaunuissa?

Olin kotona vähän ennen puolta yhdeksää. Katsoin seuraavan päivän jumppakamat valmiiksi ja kävin nukkumaan.

Keskiviikko 18.3.

Samanmoinen työpäivä kuin joka keskiviikko. Aamupäivällä Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja sen jälkeen vauvoille. Kotiin reiluksi kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen kohti Rekolan Raikkaan tanssiliikuntaryhmää ja kimppajumppaa. Olin illalla kotona puoli kahdeksan maissa ja itsellä oli lähes voittajafiilis. Olin hienosti selvinnyt alkuviikon työurakasta.

Torstai 19.3.

Toimistopäivä. Lähes vapaapäivä. Kolmen kaksiosaisen työpäivän jälkeen tämä tuntui vapaapäivältä, vaikka ei sitä tosiasiassa ollutkaan. Olin sopinut aamupäivälle tapaamisen ilokuvauksen suunnittelun merkeissä. Meille tuli Anna ja kävimme voimakorttien avulla läpi, mitkä ovat vahvuuteni äitinä ja naisena. Suunnittelimme tulevaa kuvausta. Anna kyseli, millaisia kuvia haluan ja millaisia voimapaikkoja minulla on. Päädyimme siihen, että kuvaus on huhtikuun puolivälissä Kaivopuistossa. Luultavasti tulen kirjoittamaan tästä ilokuvauksesta enemmän kunhan se varsinainen kuvaus on ohi.

Kuvaussuunnittelun jälkeen lähdin fillaroimaan kohti lähipostia (viemään blogin 1 v arpajaisvoittoa postiin) ja lähineuvolaa (jonne vein toukokuussa olevan vauvahierontakurssin mainosta). Minulle tuli siinä fillaroidessa mieletön puhelu. Minua kysyttiin luennoijaksi ensi syksylle Messukeskukseen yhteen isoon tapahtumaan. Pyysin laittamaan lisätietoa sähköpostiini ja sitten menikin iltapäivä miettiessä millaisen tarjouksen teen tuosta luennosta. Laitoin tarjouksen menemään viestiteltyäni ensin parin ystäväni kanssa.

Illalla oli SC Vantaan perheliikuntatunti huivileikkien merkeissä. Tämän jälkeen kävin vielä Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa hakemassa avaimen sunnuntain satuhierontakurssia varten.

Perjantai 20.3.

Aamulla minulla oli sähköpostissani viesti, että tarjoukseni meni läpi ja olen sitten ensi syksynä Messukeskuksessa puhumassa noin tuhannelle kuulijalle toimivasta vuorovaikutuksesta. Wau ja kääk!

Aamupäivällä minulla oli vauvahierontakurssi Kalliolan opistossa. Iltapäivällä valmistelin tulevan maanantain myönteisiä keinoja kasvatuksen kurssia. Pidin viime syksynä kurssin Järvenpään Opistossa neljän illan mittaisena, nyt Keravalla kurssi on kolmen illan mittainen ja näin minun on pitänyt vähän miettiä uudelleen kurssikokonaisuutta, mitä jätän pois ja miten tiivistän luennot. Tein myös laskutuksia iltapäivällä. Illalla kävimme saunassa koko perheen voimin ja suunnittelimme kesälomamatkaa. Se taitaa suunnata Berliiniin tänä vuonna. (Otan vastaan vinkkejä lapsiperheen Berliiniin).

Lauantai 21.3.

Kotipäivä. Vieraita kylässä. Ennen vieraiden tuloa siivosimme kodin koko perheen voimin. Tulipahan siivottua myös yksi paperipino, mikä oli ollut jo pitkään läpikäymättä. Sieltä löytyikin ihania ideoita loppukevään jumppatunneille. Viestittelin nämä ideat Vipeltävän Siilin Inkerille. Meillä on ihana tapa suunnitella tunteja yhdessä ja tämä on ollut itselle todella mukavaa. Vuosia kun olen tehnyt jumppasuunnitelmani itse ja näin sitä helposti jumiutuu omaan tapaansa.

Iltapäivällä sain loistavan idean yritystoiminnan suhteen ja tämä piti kirjoittaa muistiin. Pojat olivat monta tuntia ulkona lähes samanikäisten vieraina olleiden poikien kanssa. Grillasimme ja söimme yhdessä. Vieraat lähtivät vasta vähän vaille yhdeksän kotiin. Tosi hyvä mieli jäi tästä päivästä. Sopivasti rentoilua, joka tuotti sitten myös hyvän idean loppukevään yritystoimintaan.

Sunnuntai 22.3.

Aamupäivällä vilkaisin sähköpostit ja siellä oli vielä yksi ilmoittautuminen tämän päivän satuhierontakurssille, hienoa! Katselin tulevan viikon jumppa- ja liikuntaleikkisuunnitelmia läpi, tein tuntisuunnitelmista muistilaput itselleni (opettelen tunnit aina ulkoa, mutta matkalla tunneille kertailen vielä ohjelman läpi aina muistiinpanoistani).

Fillaroin Tikkurilaan viileässä säässä. Kurssiporukka oli ihana ja kurssi oli antoisa myös itselle. Satuhieronnassa todella on taikaa. Kurssi oli hyvin voimaannuttava sekä kurssilaisille että myös minulle ohjaajana. Hienoa, että satuhieronnan sanoma lähtee leviämään, se vaan on niin ihanaa.

Takana työntäyteinen viikko. Todellakin, yrittäjyyteni tähän asti kiireisin viikko. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, että saan tehdä niin erilaisia asioita yhden viikon aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että kun välillä on näitä kiireisiä viikkoja, niin sitten on vuorostaan rauhallisempia viikkoja, jolloin on aikaa itsekin rauhoittua, lukea kirjallisuutta ja antaa ajatusten virrata ja tuoda uusia ideoita.

ps. koska nämä minun "viikko yrittäjän elämästä" postaukset taitavat aina kuulostaa tosi positiivisilta, niin minun pitäisi varmaan kirjoittaa joskus postaus sellaisesta päivästä, jolloin meinaa oma usko loppua ja tulee olo, ettei kukaan halua ilmoittautua minun kursseilleni ja miksi meninkään tämän yrityksen perustamaan. Niitäkin päiviä nimittäin on ollut tämän seitsemän kuukauden aikana kun olen ollut yrittäjänä.

Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Olen muutaman viikon välein kirjoittanut postauksen työviikostani yrittäjänä. Nyt on tämän vuoden ensimmäisen viikkopostauksen aika. Ajattelin ensin, että olisin kirjoittanut vasta helmikuussa tämän postauksen, mutta kulunut viikko oli niin yllättävä, että päätin kirjoittaa muistiin asioita tästä viikosta. Ikävimmillään yrittäjyys on pään hakkaamista seinään, mikään ei tunnu etenevän tai etenee niin hitaasti että on itse vaikeaa huomata sitä etenemistä. Tämä viikko oli toisenlainen.

Maanantai 26.1.

Minulla on kaksi vauvahierontakurssia Mommy&Me:ssa. Aamulla mies laittaa pojille aamupalat ja minä nukun lähes kahdeksaan asti. Teen aamutoimet, tsekkaan sähköpostin ja lähden kohti Kulosaarta. Olen ajoissa paikalla, juttelen paikalle olevan osteopaatin kanssa vauvahieronnasta ja yrittäjyydestä. Ohjaan ryhmät klo 10.30-11.30 ja 12.00-13.00. Jälleen kerran ajattelen, että kyllä minä saan tehdä ihanaa työtä! Olen sopinut klo 13.30 tapaamisen Hakaniemeen ravintola Silvopleehen Lupa olla minän Sari Paavilaisen kanssa. Minulla on tämän kevään tavoitteena verkostoitua yrittäjien kanssa. Sarin kanssa viestiteltiin jo viime syksynä, muttei saatu tapaamista aikaiseksi. Nyt nähtiin ja voi miten voimaannuttavaa oli jutella toisen henkilön kanssa, joka on suunnilleen yhtä pitkään ollut yrittäjä kuin minä. Tapaamisen aikana juttelemme myös yrittäjäystävistämme. Tulee puheeksi Ipanainen, jonka Anun kanssa olen viestitellyt aiemmin uniluennoista. Sari kehottaa käymään Ipanaisessa, Hakaniemessä kun olemme. Käväisen Ipanaisessa ja saamme sovittu kaksi uniluentoa tällä keväälle ja luotua yhteistyön raameja. Palaan kotiin neljän maissa ja sähköpostissani on mieluisia viestejä, minua pyydetään esimerkiksi ensi syksylle ohjaamaan satuhierontaa taidekasvatusprojektiin. Mieletön tilaisuus! Ja todellakin, minua pyydetään siihen! Näin se lumipallo lähtee liikkeelle ja vyörymään eteenpäin. Minun ei enää tarvitse tarjota itseäni joka taholle vaan sana kiirii ja minua jo pyydetään töihin.

Illalla lataan kännykkään tiistain liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin musiikit ja keskiviikkoillan tuntien musiikit. Vastailen useampaan sähköpostiin.

Tiistai 27.1.

Tiistaisin minulla on vakiotunteina Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi yli 2 kk:n ikäisille. Ohjailen nämä ja sitten minulla on tunnin siirtymä Sörnäisiin, on ratkaisukeskeinen valmentaja opintojeni pienryhmätapaaminen ohjaajan johdolla. Ostan matkalla patongin, jonka syön tapaamisen alkuun. Katsomme pari valmennusvideota ja juttelemme niistä. Olo on vähän uuvahtanut, en ole ihan parhaimmillani. Pääsen viiden maissa lähtemään kotiin. Kotona luen meilit ja taas minua pyydetään töihin. Nyt olisi tarjolla jo tällä viikolla alkava ryhmä. Neuvottelen palkasta ja kun se saadaan sopivaksi, lupaudun ohjaamaan torstai-iltaisin perheliikuntaa 1-2-vuotiaille tässä aika lähellä meitä. Itsellä on mahtava fiilis! Kaiken tahkoamisen ja pään seinään lyömisen jälkeen olen päässyt tilanteeseen, että minua todella halutaan ohjaajaksi, pitämään luentoja ja koulutuksia. Maine on kiirinyt aika nopeasti, onhan yrittäjyyttä takana vasta viitisen kuukautta.

Illalla katson telkasta Ensitreffit alttarilla, se on ainoa tv-sarja, jota tällä hetkellä seuraan.  Huomaan, että pääni on aika pyörällä nukkumaan käydessäni.

Keskiviikko 28.1.

Minulla on aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin liikuntaleikkituntia, ensin taaperoille ja sitten vauvoille. Ehdin olla kotona vajaat kolme tuntia ja sitten lähdin kohti toista salia eli iltatuntejani. Ohjasin tanssiliikuntatunnin ja kimppajumpan. Keskiviikko on mun haastavin työpäivä, kun se on viikosta toiseen kaksiosainen eli tunnit on sekä aamupäivällä että illalla. Juuri muuta en ehdi keskiviikkoisin tehdä.

Päivän hyvä yritysuutinen: Starttirahan jatkohakemukseen tuli myönteinen päätös. Saan starttirahaa vielä elokuun puoliväliin saakka. Olen onnellinen.

Torstai 29.1.

Aamulla väsyttää. Päässä vilahtaa ajatus, mitenhän jaksan tämän päivän. Aamulla vastaan muutamaan meiliin, kyselen keväällä olevista hyvinvoinnin messuista (johon en ole vieläkään saanut vastausta, grr...vai johtuuko se vain siitä, että heillä on gmail ja sen kanssa on ongelmia ihan jatkuvasti eli olen joutunut usein kyselemään lähettämieni viestien perään) ja tulostelen muutaman laskun kirjanpitoa varten. Minulla on tänään alkamassa vauvahierontakurssi Keravalla ja koska on ensimmäinen kerta, joudun käymään opiston kautta hakemassa tilan avaimen ja monistamassa kurssimateriaalit. Lähden jo ajoissa fillaroimaan kohti Keravaa. Haen avaimet, monistan materiaalit ja ehdin vielä ennen tunnin alkua piipahtaa kaupassa ostamassa kuopuksen kaverin synttäreille lahjakortin ja meille kotiin muutaman ruokatarvikkeen. Ohjaan vauvahierontakurssin, joka menee tosi kivasti, vaikka kurssilla on peräti 13 vauvaa äiteineen. Fillaroin kotiin. Ehdin olla kotona kolmisen tuntia, vaihtaa reppuun uudet kamat ja lähden fillaroimaan kohti uutta jumppakouluani, jossa ohjaan perheliikuntaryhmän. Perheliikuntaryhmä meni kivasti, tosin ryhmä oli ehtinyt pienentyä aika pieneksi, sillä edellinen ohjaaja ei ollut kovin hyvä ja minut haluttiin "pelastamaan" tämä ryhmä. Illalla oli vähän väsynyt, mutta tyytyväinen fiilis.

Perjantai 30.1.

Toimistopäivä. Kotipäivä. Aamulla herätessäni mietin taas kuinka onnekas olen, että olen saanut luotua itselleni näin mielekkään työn, jossa saan tehdä rakastamiani asioita ja minulla on mahdollisuus välillä viettää myös kotipäiviä tehden toimistohommia ja myös ihan keskittyen omaan hyvinvointiin. Kasaan kirjanpitoa varten laskuja, viimeistelen huomista Espoon työväenopiston "Voimavaroja vanhemmuuteen"- kurssia varten materiaalit, kirjoitan satuhieronnasta vieraskynäbloggauksen. Käyn kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta lisää vauvahierontakursseja varten hierontaöljyä. Illalla kuopus on luokkakaverinsa synttäreillä ja minä käyn luistelemassa esikoisen kanssa.

Illalla mietin netin ääressä priorisointeja. Mihin haluan käyttää aikani? Päätin karsia omaa blogien lukulistaani aika radikaalisti. Poistin yli 30 blogia lukulistaltani. Lähinnä sellaisia, joiden seuraaminen ei anna itselle mitään ja myös sellaisia, jotka eivät anna mitään vastakaikua. Vaikka itse on kommentoinut blogiin useamman kerran, sieltä ei tule koskaan vastakommentteja tai vierailuja omaan blogiin. Itse ajattelen, että kun moikataan, niin silloin kuuluu moikata takaisin. Edes joskus. Yrittäjyydessä netinkäyttöä on väistämättä aika paljon, oman elämäni suhteen aion sitä vähentää. Se alkoi jo alkuvuodesta ja jatkuu nyt koko ajan.

Lauantai 31.1.

Lauantaityöpäivä. Minulla on Voimavaroja vanhemmuuteen - kurssi Espoon työväenopistossa. Olen pilotoinut kurssin viime syksynä Kalliolan opistossa ja silloin sain kurssista hyvää palautetta. Nyt lisäsin kurssimateriaaliin vielä Varaventtiili-mallin. Taas lähdin aamulla ajoissa paikalle, koska olen menossa itselleni uuteen paikkaan ja mun pitää vielä kopioida kurssimateriaalit ennen kurssin alkua. Kurssi menee kivasti, paikalla olijat keskustelevat paljon, ryhmä tuntuu hienolta. Toivon, että päivä oli voimaannuttava osallistujille. Paras saamani palaute on se, kun eräs kurssilainen sanoi, että "sinulla on paljon annettavaa vanhemmille". Mielelläni ohjaisin jatkossa enemmänkin näitä vanhemmuuteen liittyviä kursseja, joita minulla on nyt valmiina kaksi (Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myönteisiä keinoja kasvatukseen).

Illalla vastailen muutamaan meiliin ja luon runkoa ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyölle.

Sunnuntai 1.2.

Aamulla käväisin pari tuntia talkootyöläisenä Rekolan Raikkaan joukkuevoimistelukisoissa. Kun on urheiluseurassa ohjaajana, joutuu/pääsee välillä myös talkoohommiin. Kotona tein paperiset esitteet satuhierontatunneistani, kasasin kirjanpitomateriaalit samaan nippuun, vastailin muutamaan meiliin (sain mm. ilmoittautumisia noille satuhierontatunneilleni), suunnittelin tulevan viikon jumppia, listasin asioita, joita mun olisi hyvä tehdä nyt aika pian valmiiksi, esim. luento taaperoiden ja leikki-ikäisten lasten uniasioihin liittyen. Vietin myös vapaa-aikaa kirjoitellen Written selfie-haasteeseen liittyviä tehtäviä (on mahtava haaste, hienoa olla mukana siinä), käyden ruokakaupassa ja lukien kirjaa. Kuopus on monta tuntia luokkakaverinsa luona ja mies ja esikoinen uudistavat mun yrityksen nettisivujen pohjaa. Yrityksen blogi tulee jatkossa olemaan nettisivujeni yhteydessä. Illalla käymme saunassa koko perheen voimin.

Hieno ja työntäyteinen viikko takana! Tuleva viikko ei ole ihan niin täynnä ja siitä olen ihan tyytyväinen. Mun pitäisi nimittäin kirjoittaa valmiiksi päättötyöni ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihini. Se on aika alkutekijöissä vasta.

ps.koska täällä on jokunen uusi lukija, niin mun yritys on Kasvun Taika, joka on perustettu reilut 5 kk sitten. Ja jos sinua kiinnostaa lukea hyviä tekstejä läsnäolevasta vanhemmuudesta ja omasta itsestä huolehtimisesta, tsekkaapa Lupa olla minä - sivusto. Sari kirjoittaa todella suurella asiantuntemuksella! 

Vipeltävä Siili

Vipeltävä Siili tarjoaa laadukkaita lasten liikuntapalveluita Länsi-Helsingin alueella. Palvelutarjontaan kuuluvat liikuntaleikkitunnit 4 kk - 4-vuotiaille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssit 2 kk - 10 kk ikäisille. Lisäksi aika ajoin on muitakin teematapahtumia, esim. Liikuntaleikit ja uniluento - luento oli ke 3.12. Ja luento olikin valtavan suosittu. Kevätkaudella uniluento on 28.4.2015.

 

Minä olen yksi Vipeltävän Siilin ohjaajista. Ohjaan vauva- ja taaperoperheille liikuntaleikkitunteja ja lisäksi liikuntaleikki- ja vauvahierontakursseja. Minun vastuullani on myös uniluennot.

 

Tunneilla käytämme huolella suunniteltuja liikuntaleikkejä, jotka tukevat lapsen motorista kehitystä ja aikuisen ja lapsen vuorovaikutusta. Myös musiikit ovat tarkoin valittuja ja niistä olemme saaneet paljon kiitosta asiakkailta. Ja ihan paras kiitos oli se, kun pieni taapero toi minulle joululahjaksi "Päivän paras hetki" - teen ja äiti kertoo, että heille tämä liikuntaleikkitunti on viikon paras hetki. Niin liikuttavaa ja suloista!

Vipeltävän Siilin syyskausi on ohi, on joulutauon aika. Kevätkauden tunnit alkavat tiistaina 13.1.2015. Uudet lapset ovat tervetulleita liikuntaleikki- ja vauvahierontatunneille!

Viikko yrittäjän elämästä: lauantaista perjantaihin

Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjani jatkuu. Kirjoitan muutaman viikon välein mitä työviikkooni yrittäjänä on kuulunut. Tämän postauksen aloitan lauantaista 29.11.

Lauantai 29.11.

Yleensä viikonloput ovat minulla vapaita, mutta nyt lauantaina on kurssipäivä "Rentoutumispäivä vanhemmille" Kalliolan opistossa. Kirjoitin tästä päivästä jo oman postauksen. Tämä kurssi loppui kolmelta ja lähdin kävelemään Pasilan asemalle ja sieltä suuntasin Malminkartanoon päivän toiselle työkeikalle. Olen luvannut vetää Dysfasiayhdistyksen pikkujouluissa tonttuleikkejä lapsille. Siirtymiseen oli varattu riittävästi aikaa, mutta haahuilin pitkin Malminkartanoa ja soittelin sekä mieheltä että Dysfasiayhdistyksen taloudenhoitajalta ohjeita ennen kuin osasin paikalle - muutaman minuutin myöhässä. Nolotti. Pääsen onneksi nopeasti aloittamaan tonttuleikit ja lapset ovat kivasti mukana leikeissä. Leikkien jälkeen sain riisipuuroa ja joulutorttuja ennen kuin suuntasin kotiin. Pitkä, mutta mukava työpäivä takana.

Sunnuntai 30.11.

Aamusta tein kirjanpitoon liittyviä asioita. Tsekkasin marraskuun laskutukset läpi ja otin niistä kopiot kirjanpitäjää varten. Muuten en päivän aikana tehnyt töitä, sillä iltapäiväksi olin varannut itselleni paikan "Unelmakarttakirjapäivään". Oli mukavaa miettiä omia unelmiaan, kirjoittaa niistä ja kuvittaa niitä. Voimaannuttava iltapäivä.

Illalla suunnittelin keskiviikon iltajumpat ja tsekkasin Vipeltävän Siilin tonttutuntien suunnitelmat läpi. Tein miehelle listaa nettisivujen päivitysten suhteen. Haluan, että tulevan kevään kurssitiedot ovat mahdollisimman pian yritykseni nettisivuilla.

Maanantai 1.12.

Aamulla fillaroin Lidlistä ostamassa joulutarroja viimeisiä liikuntaleikki- ja jumpparyhmiä varten. Tein tunnin verran yrityksen hommia tietokoneen ääressä (mm. kirjoittelin postausta "Voimavarat vanhemmuudessa") ja sitten suuntasin tilitoimistoon viemään marraskuun kuitit. Tilitoimistosta junalle ja kohti Helsinkiä. Suunnittelimme Vipeltävän Siilin kevätkauden liikuntaleikkitunteja. Teimme runkoa kevään tunneille. Olin kotona neljän maissa. Illalla latasin vielä esikoisen avustuksella kännykkääni tiistain ja keskiviikon liikuntaleikkituntien musiikit ja keskiviikon iltatuntien musiikit. Keskiviikkona minulla oli tulossa uniluento ja tsekkasin vielä luentodiat läpi ja kirjoitin sinne yhden dian lisää - olin oppinut yhden uuden asian uneen liittyen edellisen luennointikertani jälkeen.

Tiistai 2.12.

Aamupäivällä oli viimeiset liikuntaleikkituntini ennen joulutaukoa Haagan ryhmissä.  Oli mahtavaa saada lahjaksi yhdeltä pieneltä taaperolta "Päivän paras hetki" - teetä. Äiti kertoi, että heille tämä liikuntaleikkitunti on viikon paras hetki.

Iltapäivän olin kotona, viimeistelin uniluentoa varten univinkkimonisteen. Sovin yhden työkeikan tammikuulle, menen kouluttamaan entiseen työkaupunkiini työntekijöitä. Ajattelin taas kiitollisena, miten mukavia työtehtäviä minulla onkaan ollut syksyn aikana ja mitä kaikkea mielenkiintoista ensi kevät tuo tullessaan.

Tein iltaruuan ja viikkasin pyykkejä. Vähän ennen neljää lähdin kohti Helsinkiä ja mindfulness jatkokurssia. Ilta meni mindfulnessin merkeissä. Oli taas ihan mahtava ilta. Voimaannuttava!

Keskiviikko 3.12.

Aamulla heräsimme siihen, että kuopus ilmoitti, että häntä pyörryttää ja on outo olo. Otettuani hänet syliin totesin että hän on tulikuuma. Kuumetta 38.7. Wilmaan viestiä, että kuopus on kotona päivän. Mies oli kuopuksen kanssa sen aikaa, kun minä kävin tekemässä muutaman tunnin töitä.

Minä lähdin kohti Huopalahtea ohjaamaan kauden viimeisen liikuntaleikkitunnin ja sen jälkeen oli vielä uniluento, jolla oli runsas osanotto. Oli mahtavaa puhua ja toivon, että perheet saivat vinkkejä uniongelmiinsa.

Kotona kuopus oli yhä kuumeisempi, annoin lääkettä ja hän pötkötteli sängyssä. Minä soitin sovitusti yhden unikouluseurantapuhelun. Taas kuulin iloisia uutisia, lapsi nukkuu koko ajan paremmin ja nukahtamistilanteet ovat helppoja. Sain hyvää palautetta.

Illalla ohjasin vielä tanssiliikunta- ja perheliikuntatunnit ja illalla nukkumaan mennessäni totesin olevani aika väsynyt. Eikä ihme, päivään sisältyi monta erilaista työtehtävää.

Torstai 4.12.

Kuopus oli edelleen kuumeessa ja minä hänen kanssaan kotona. Tein kuitenkin toimistohommia päivän aikana. Aamulla tein pari laskua ja laitoin ne eteenpäin. Selvittelin starttirahan jatkohakemukseen liittyviä asioita. Viestittelin kirjanpitäjälle, että tarvitsen starttirahan jatkohakemusta varten tuloslaskelman ja taseen. Varasin junaliput ja majoituksen Seinäjoelle satuhieronnan ohjaajakoulutusta varten. Suunnittelin ensi keväälle Vauvahieronnan tutustumispäivää ja tein tästä tapahtumamainoksen facebookiin. Löysin Nukahtamo-blogista kivan kirjoituksen liittyen lauantaiseen rentoutumispäivään vanhemmille ja erityisesti satuhierontaan.  Löysin netistä myös mielenkiintoisen Varaventtiili-mallin (uusi, voimavaralähtöinen menetelmä äitien väsymyksen ennaltaehkäisyyn) ja ajatuksena on kirjoittaa tästä lähipäivinä myös blogiini.

Toki päivän aikana oli myös kipeän kuopuksen kanssa. Luin hänelle Myyrä-kirjaa ja vähän myös siivoilimme yhdessä. Kuumetta ei hänellä ole enää juurikaan, mutta sen verran kipeä hän on, että hän on myös perjantain pois koulusta.

Iltapäivällä tein yhden vauvahieronnan ohjauksen kotikäyntinä lähialueella ja sen jälkeen oli vielä kässäkerho, jossa sain tehtyä muutaman joulukoristeen koulun joulumyyjäisiin.  Yksi kässäkerholainen oli tehnyt meille kaikille kerholaisille huovutetut tossut. Minä valitsin vihreät, joista toisessa oli keltainen kärki. Lämpimät ja mukavat.

Perjantai 5.12.

Tämän päivän olin varannut täysin toimistopäiväksi. Olen syksyn aikana ehtinyt hurjan vähän panostaa esim. markkinointiin. En siis oikeastaan yhtään. En myöskään ole ehtinyt luoda yritykselleni uutiskirjettä. Enkä edes teettää käyntikortteja. Siinä missä moni yrittäjä lähtee noista liikkeelle, minulla on ollut työkeikkoja alusta alkaen sen verran paljon, että nuo asiat ovat jääneet koko ajan jalkoihin. Tälle päivälle otin tavoitteeksi tutustua maksulliseen fb-markkinointiin ja loin ekan maksullisen mainoksen, ensi kevään vauvahierontakursseista. Sen pitäisi nyt pyöriä facebookissa neljän päivän ajan . Törsään nyt sitten huimat 16 euroa mainontaan. Jos se toimii (eli tuo kursseilleni asiakkaita), laitan saman mainoksen vielä uudelleen vuoden vaihteen tienoilla.

Päivä oli haastava. Olin ajatellut, että teen tehostetusti toimistohommia. Mutta kun kotona oli tuo kipeä kuopus jo kolmatta päivää. Hänellä oli tekemisen puutetta ja seuran puutetta. Ja mun ajatus siitä, että tekisin rauhassa toimistohommia ja kuopuksen seurantarve ei kohdannut. Tämä on ylipäänsä haaste minulla muutenkin yrittäjyydessä. Kotitoimisto. Tästä kirjoitinkin jo blogipostauksen elokuussa. Kotitoimisto ja aikaisin koulusta tulevat lapset ovat olleet suurempi haaste kuin etukäteen osasin kuvitellakaan. Monesti teen sen ajan töitä (esim. olen ohjaamassa ryhmiä tai olen kotikäynneillä), kun pojat ovat koulussa ja kun tulen kotiin, hekin ovat jo kotona tai ovat tulossa kotiin. Suunnittele siinä sitten markkinointia, kirjoita yritykseen blogiin hyviä blogitekstejä tai tee ylipäänsä mitään muutakaan keskittymistä vaativaa, kun ei kahta poikaa voi pakottaa olemaan hiljaa koko iltapäivää.

Iltapäivällä esikoisen tultua koulusta teimme ekat piparit. Hyviä tuli (valmistaikinasta), vain kaksi kärventyi. Piparien leivonnan jälkeen jumituin koneelle lukemaan bloggaaja-parodiaketjua, joka nyt näemmä on poistettu (yritin linkittää sitä tähän). Se oli hauska, vaikka suurinta osaa parodioiduista blogeista en lue ollenkaan.

Illalla käväisin Hesassa kahden ystäväni kanssa katsomassa Kansallisteatterissa esityksen "Helmi - yksi äiti muiden joukossa". Aiemmin esitystä on esitetty erilaisissa päihdehoitoyksiköissä ympäri Suomea. Ja nyt muutaman illan ajan Kansallisteatterissa. Pidin esityksestä.

Sellainen oli viikkoni lauantaista-perjantaihin. Onnittelut sille, joka jaksoi lukea tämän pitkän bloggauksen loppuun. Tarkoituksena oli kirjoitella enemmänkin yrittäjyyden iloista ja haasteista, mutta jätän ne omaksi postaukseksi.

Viikonloppuna edessä Talvisirkusta, kuopuksen kummien tapaamista ja tietenkin Linnan juhlien katsomista.  Mukavaa viikonloppua blogini lukijoille!

Liiketoimintasuunnitelmaa

Meikäläinen on tässä kirjoitellut liiketoimintasuunnitelmaa. Oma liikeidea on ollut jo pitkään selvillä, samoin tunnistan omat vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olen tuotteistanut osaamistani. Sitten meneekin jo hankalammaksi. Markkinat ja kilpailijat. Kirjanpito ja talouden suunnittelu. Ei ihan mun vahvuuksia. Mutta homma etenee. Yrityksen nimeä olen pyöritellyt pitkin kesää. Täytyy myöntää, että Taikasaappaat - nimikin tuli tsekattua, mutta totesin sen olevan jo salolaiselle kenkäliikkeellä. Ja ehkä se sopiikin paremmin kenkäliikkeen nimeksi kuin nimeksi yritykselle, joka tarjoaa vanhemmuutta tukevia palveluja.

Mitä minun yritykseni tarjoaa? Kotikäyntejä vanhemmuuden tukemiseksi, unikouluohjauksia sekä kotikäynteinä että puhelinohjauksina, uniluentoja lapsiperheille ja alan ammattilaisille, erilaisia vanhemmuutta tukevia kursseja (esim. Myönteisiä keinoja kasvatukseen ja Voimavaroja vanhemmuuteen), ratkaisukeskeistä valmennusta, vauvahierontakursseja, aarrekarttakursseja  ja erilaisia koulutuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Näitä ammattilaisille suunnattuja koulutuksia tulen tarjoamaan kahden yrittäjätuttavani kanssa. Lisäksi ohjaan erilaisia lasten / lasten ja vanhempien liikuntaryhmiä kahdelle eri taholle. Toinen taho, jolle ohjaan liikuntaryhmiä on Vipeltävä Siili. Kyseessä on uusi yritys ja nettisivut avautuivat ihan juuri. Ohjaan Vipeltävässä Siilissä tiistaisin ja keskiviikkoisin vauvajumppaa ja taaperotunteja. Vipeltävän Siilin tunteja on Länsi-Helsingissä (Haaga, Huopalahti ja Ruskeasuo). 

Vanhemmuuskursseja tulee olemaan neljässä eri kansalais/työväen/aikuisopistossa täällä pääkaupunkiseudulla / lähikunnissa. Luultavasti linkkaan nekin jossain vaiheessa myös tänne blogiin.

Laskelmia en osaa tehdä yhtään. Rahoituslaskelma, kannattavuuslaskelma, myyntilaskelma...WHAT?  Onneksi minulla on yrittäjäystäviä, joilta olen saanut jo paljon apua. Nyt tiedän, mikä on alv-tili, että pankista saa viitenumerolistan laskuja varten, tiedän mistä voi tilata käyntikortteja.  Nyt selvittelen mitä kautta kotisivut kannattaisi hankkia (vinkkejä?), mitä nettikuvia saa käyttää vapaasti (onko sellaisia?), missä kannattaisi mainostaa ja mistä hankin kirjanpitäjän. Paljon on mietittävää, mutta olen enemmän kuin innoissani! Huomaan, että vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen ja työn tekeminen - ei maksuliikenteen tai kirjanpidon miettiminen.

Tänään on viimeinen päivä kun olen virallisesti Keravan kaupungin työntekijä. Viimeinen palkka tupsahti heinäkuun puolivälissä tilille. Seuraavasta palkasta ei vielä tietoa. Seuraavista menoista on kyllä tietoa, vaikka mitä ihania koulutuksia ja kursseja tulossa pitkin syksyä.

Koko kesän olen nauttinut siitä että olen lomalla. Nyt on vähitellen tullut olo, että on ihanaa palata töiden pariin elokuun loppupuolella. Vanhaa työtä ei ole ikävä, odotan uusia tuulia jo innolla.

Itsellä on valtavan suuri luotto tulevaisuuteen. Elämä kantaa ja uskon, että ne asiakkaat löytävät palveluni, keiden kuuluukin ne löytää. Nyt eletään hetki pienemmillä tuloilla, mutta suuremmilla vapauksilla oman elämän suhteen.