Viikko yrittäjän elämästä: maanantaista sunnuntaihin

Olen muutaman viikon välein kirjoittanut postauksen työviikostani yrittäjänä. Nyt on tämän vuoden ensimmäisen viikkopostauksen aika. Ajattelin ensin, että olisin kirjoittanut vasta helmikuussa tämän postauksen, mutta kulunut viikko oli niin yllättävä, että päätin kirjoittaa muistiin asioita tästä viikosta. Ikävimmillään yrittäjyys on pään hakkaamista seinään, mikään ei tunnu etenevän tai etenee niin hitaasti että on itse vaikeaa huomata sitä etenemistä. Tämä viikko oli toisenlainen.

Maanantai 26.1.

Minulla on kaksi vauvahierontakurssia Mommy&Me:ssa. Aamulla mies laittaa pojille aamupalat ja minä nukun lähes kahdeksaan asti. Teen aamutoimet, tsekkaan sähköpostin ja lähden kohti Kulosaarta. Olen ajoissa paikalla, juttelen paikalle olevan osteopaatin kanssa vauvahieronnasta ja yrittäjyydestä. Ohjaan ryhmät klo 10.30-11.30 ja 12.00-13.00. Jälleen kerran ajattelen, että kyllä minä saan tehdä ihanaa työtä! Olen sopinut klo 13.30 tapaamisen Hakaniemeen ravintola Silvopleehen Lupa olla minän Sari Paavilaisen kanssa. Minulla on tämän kevään tavoitteena verkostoitua yrittäjien kanssa. Sarin kanssa viestiteltiin jo viime syksynä, muttei saatu tapaamista aikaiseksi. Nyt nähtiin ja voi miten voimaannuttavaa oli jutella toisen henkilön kanssa, joka on suunnilleen yhtä pitkään ollut yrittäjä kuin minä. Tapaamisen aikana juttelemme myös yrittäjäystävistämme. Tulee puheeksi Ipanainen, jonka Anun kanssa olen viestitellyt aiemmin uniluennoista. Sari kehottaa käymään Ipanaisessa, Hakaniemessä kun olemme. Käväisen Ipanaisessa ja saamme sovittu kaksi uniluentoa tällä keväälle ja luotua yhteistyön raameja. Palaan kotiin neljän maissa ja sähköpostissani on mieluisia viestejä, minua pyydetään esimerkiksi ensi syksylle ohjaamaan satuhierontaa taidekasvatusprojektiin. Mieletön tilaisuus! Ja todellakin, minua pyydetään siihen! Näin se lumipallo lähtee liikkeelle ja vyörymään eteenpäin. Minun ei enää tarvitse tarjota itseäni joka taholle vaan sana kiirii ja minua jo pyydetään töihin.

Illalla lataan kännykkään tiistain liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssin musiikit ja keskiviikkoillan tuntien musiikit. Vastailen useampaan sähköpostiin.

Tiistai 27.1.

Tiistaisin minulla on vakiotunteina Vipeltävän Siilin liikuntaleikkitunti taaperoille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssi yli 2 kk:n ikäisille. Ohjailen nämä ja sitten minulla on tunnin siirtymä Sörnäisiin, on ratkaisukeskeinen valmentaja opintojeni pienryhmätapaaminen ohjaajan johdolla. Ostan matkalla patongin, jonka syön tapaamisen alkuun. Katsomme pari valmennusvideota ja juttelemme niistä. Olo on vähän uuvahtanut, en ole ihan parhaimmillani. Pääsen viiden maissa lähtemään kotiin. Kotona luen meilit ja taas minua pyydetään töihin. Nyt olisi tarjolla jo tällä viikolla alkava ryhmä. Neuvottelen palkasta ja kun se saadaan sopivaksi, lupaudun ohjaamaan torstai-iltaisin perheliikuntaa 1-2-vuotiaille tässä aika lähellä meitä. Itsellä on mahtava fiilis! Kaiken tahkoamisen ja pään seinään lyömisen jälkeen olen päässyt tilanteeseen, että minua todella halutaan ohjaajaksi, pitämään luentoja ja koulutuksia. Maine on kiirinyt aika nopeasti, onhan yrittäjyyttä takana vasta viitisen kuukautta.

Illalla katson telkasta Ensitreffit alttarilla, se on ainoa tv-sarja, jota tällä hetkellä seuraan.  Huomaan, että pääni on aika pyörällä nukkumaan käydessäni.

Keskiviikko 28.1.

Minulla on aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin liikuntaleikkituntia, ensin taaperoille ja sitten vauvoille. Ehdin olla kotona vajaat kolme tuntia ja sitten lähdin kohti toista salia eli iltatuntejani. Ohjasin tanssiliikuntatunnin ja kimppajumpan. Keskiviikko on mun haastavin työpäivä, kun se on viikosta toiseen kaksiosainen eli tunnit on sekä aamupäivällä että illalla. Juuri muuta en ehdi keskiviikkoisin tehdä.

Päivän hyvä yritysuutinen: Starttirahan jatkohakemukseen tuli myönteinen päätös. Saan starttirahaa vielä elokuun puoliväliin saakka. Olen onnellinen.

Torstai 29.1.

Aamulla väsyttää. Päässä vilahtaa ajatus, mitenhän jaksan tämän päivän. Aamulla vastaan muutamaan meiliin, kyselen keväällä olevista hyvinvoinnin messuista (johon en ole vieläkään saanut vastausta, grr...vai johtuuko se vain siitä, että heillä on gmail ja sen kanssa on ongelmia ihan jatkuvasti eli olen joutunut usein kyselemään lähettämieni viestien perään) ja tulostelen muutaman laskun kirjanpitoa varten. Minulla on tänään alkamassa vauvahierontakurssi Keravalla ja koska on ensimmäinen kerta, joudun käymään opiston kautta hakemassa tilan avaimen ja monistamassa kurssimateriaalit. Lähden jo ajoissa fillaroimaan kohti Keravaa. Haen avaimet, monistan materiaalit ja ehdin vielä ennen tunnin alkua piipahtaa kaupassa ostamassa kuopuksen kaverin synttäreille lahjakortin ja meille kotiin muutaman ruokatarvikkeen. Ohjaan vauvahierontakurssin, joka menee tosi kivasti, vaikka kurssilla on peräti 13 vauvaa äiteineen. Fillaroin kotiin. Ehdin olla kotona kolmisen tuntia, vaihtaa reppuun uudet kamat ja lähden fillaroimaan kohti uutta jumppakouluani, jossa ohjaan perheliikuntaryhmän. Perheliikuntaryhmä meni kivasti, tosin ryhmä oli ehtinyt pienentyä aika pieneksi, sillä edellinen ohjaaja ei ollut kovin hyvä ja minut haluttiin "pelastamaan" tämä ryhmä. Illalla oli vähän väsynyt, mutta tyytyväinen fiilis.

Perjantai 30.1.

Toimistopäivä. Kotipäivä. Aamulla herätessäni mietin taas kuinka onnekas olen, että olen saanut luotua itselleni näin mielekkään työn, jossa saan tehdä rakastamiani asioita ja minulla on mahdollisuus välillä viettää myös kotipäiviä tehden toimistohommia ja myös ihan keskittyen omaan hyvinvointiin. Kasaan kirjanpitoa varten laskuja, viimeistelen huomista Espoon työväenopiston "Voimavaroja vanhemmuuteen"- kurssia varten materiaalit, kirjoitan satuhieronnasta vieraskynäbloggauksen. Käyn kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta lisää vauvahierontakursseja varten hierontaöljyä. Illalla kuopus on luokkakaverinsa synttäreillä ja minä käyn luistelemassa esikoisen kanssa.

Illalla mietin netin ääressä priorisointeja. Mihin haluan käyttää aikani? Päätin karsia omaa blogien lukulistaani aika radikaalisti. Poistin yli 30 blogia lukulistaltani. Lähinnä sellaisia, joiden seuraaminen ei anna itselle mitään ja myös sellaisia, jotka eivät anna mitään vastakaikua. Vaikka itse on kommentoinut blogiin useamman kerran, sieltä ei tule koskaan vastakommentteja tai vierailuja omaan blogiin. Itse ajattelen, että kun moikataan, niin silloin kuuluu moikata takaisin. Edes joskus. Yrittäjyydessä netinkäyttöä on väistämättä aika paljon, oman elämäni suhteen aion sitä vähentää. Se alkoi jo alkuvuodesta ja jatkuu nyt koko ajan.

Lauantai 31.1.

Lauantaityöpäivä. Minulla on Voimavaroja vanhemmuuteen - kurssi Espoon työväenopistossa. Olen pilotoinut kurssin viime syksynä Kalliolan opistossa ja silloin sain kurssista hyvää palautetta. Nyt lisäsin kurssimateriaaliin vielä Varaventtiili-mallin. Taas lähdin aamulla ajoissa paikalle, koska olen menossa itselleni uuteen paikkaan ja mun pitää vielä kopioida kurssimateriaalit ennen kurssin alkua. Kurssi menee kivasti, paikalla olijat keskustelevat paljon, ryhmä tuntuu hienolta. Toivon, että päivä oli voimaannuttava osallistujille. Paras saamani palaute on se, kun eräs kurssilainen sanoi, että "sinulla on paljon annettavaa vanhemmille". Mielelläni ohjaisin jatkossa enemmänkin näitä vanhemmuuteen liittyviä kursseja, joita minulla on nyt valmiina kaksi (Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myönteisiä keinoja kasvatukseen).

Illalla vastailen muutamaan meiliin ja luon runkoa ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyölle.

Sunnuntai 1.2.

Aamulla käväisin pari tuntia talkootyöläisenä Rekolan Raikkaan joukkuevoimistelukisoissa. Kun on urheiluseurassa ohjaajana, joutuu/pääsee välillä myös talkoohommiin. Kotona tein paperiset esitteet satuhierontatunneistani, kasasin kirjanpitomateriaalit samaan nippuun, vastailin muutamaan meiliin (sain mm. ilmoittautumisia noille satuhierontatunneilleni), suunnittelin tulevan viikon jumppia, listasin asioita, joita mun olisi hyvä tehdä nyt aika pian valmiiksi, esim. luento taaperoiden ja leikki-ikäisten lasten uniasioihin liittyen. Vietin myös vapaa-aikaa kirjoitellen Written selfie-haasteeseen liittyviä tehtäviä (on mahtava haaste, hienoa olla mukana siinä), käyden ruokakaupassa ja lukien kirjaa. Kuopus on monta tuntia luokkakaverinsa luona ja mies ja esikoinen uudistavat mun yrityksen nettisivujen pohjaa. Yrityksen blogi tulee jatkossa olemaan nettisivujeni yhteydessä. Illalla käymme saunassa koko perheen voimin.

Hieno ja työntäyteinen viikko takana! Tuleva viikko ei ole ihan niin täynnä ja siitä olen ihan tyytyväinen. Mun pitäisi nimittäin kirjoittaa valmiiksi päättötyöni ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihini. Se on aika alkutekijöissä vasta.

ps.koska täällä on jokunen uusi lukija, niin mun yritys on Kasvun Taika, joka on perustettu reilut 5 kk sitten. Ja jos sinua kiinnostaa lukea hyviä tekstejä läsnäolevasta vanhemmuudesta ja omasta itsestä huolehtimisesta, tsekkaapa Lupa olla minä - sivusto. Sari kirjoittaa todella suurella asiantuntemuksella!