torstai 19. helmikuuta 2015

Vuoden vanhempi



Olen taas vuoden vanhempi. Siitä on nyt 41 vuotta kun synnyin Mikkelin keskussairaalassa. Siihen aikaan ei ollut tapana, että isät ovat mukana synnytyksessä. Myöskään minun isäni ei ollut vaan teki ihan normaalin työpäivän ja synnyin juuri siinä sopivasti isäni päästyä töistä ja hän pääsi sairaalaan katsomaan vaimoaan ja minua.

Mietin, mitä ovat ikäkriisit? Vähän hölmistyneenä olen lukenut muutamasta blogista kolmeakymmentä lähestyvän kirjoittajan pohdintaa "ikääntymisestä", aivan kuin elämä loppuisi, elämä jämähtäisi tai ulkonäkö rupsahtaisi täysin kun täyttää 30 v. Itse muistan, että minulla oli 25-vuotiaana jonkinlainen "kriisi". Tuli olo, että nyt on ammatti ja työ, mutta pitäisi löytää myös se oikea mies, jotta voisi perustaa perheen. Jotta voisi mennä naimisiin 28-vuotiaana (kuten keskimäärin tehdään) ja saada lapsen vähän alle 30-vuotiaana, kuten keskimäärin saadaan. Heh ja se mies löytyi ja menimme naimisiin kun olin 28.5 ja esikoinen syntyi kun olin 29.5 v. Ja siitä kuopus parin vuoden päästä. He olivat meidän standardivauvat, 3.5 kg ja 51 cm. Keskivertotilastoissa siis ollaan eletty tuolloin! Ja silloin se keskivertoelämä tuntui tavoittelemisen arvoiselta. Nyt ajattelen jo aika lailla toisin. Ikä on tuonut myös viisautta.


Tänään täytin 41 v. Minä en tunnista mitään ikäkriisiä. Toki ikä näkyy jo kasvoissa, ryppyjä on otsassa ja silmäkulmissa. Mutta hei, olen nelikymppinen, niin kuuluukin olla. En missään tapauksessa haluaisi enää olla parikymppinen vaan nimenomaan tämän ikäinen, sillä kyllä nyt tunnen niin paljon paremmin itseni, hyväksyn ja rakastan itseäni niin paljon enemmän kuin kaksikymppisenä. Tai kolmikymppisenä.  Sen ikäisenä en olisi uskaltanut tehdä niitä ratkaisuja elämässäni, joita olen nyt tehnyt. Nyt olen uskaltanut nousta siivilleni, lentää!

Vuosi sitten, neljäkymmentä täytettyäni, mietin kyllä mitä haluan elämässäni tehdä. Tein päätöksen yrittäjyydestä. Laihdutin sokerittomuuden avulla viime vuoden aikana 6 kiloa. Ehkä nuo voisi pistää neljänkympin kriisin piikkiin. Vaikkei se kyllä ollut mikään kriisi. Ne olivat asioita, jotka tein oman hyvinvointini vuoksi.

Olen niin paljon tasapainoisempi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten (jolloin tosin elin myös keskellä lasten pikkulapsivuosia eli ei ehkä sitä elämän tasapainoisinta aikaa) etten vaihtaisi tätä ikääni missään tapauksessa nuorempaan. Nyt on hyvä juuri näin. En ole suunnitellut meneväni hampaidenvalkaisuun, ryppyjensilotukseen tai kasvojenkohotukseen. Tosin tänään mietin ekaa kertaa, että pitäisiköhän mennä jossain vaiheessa näöntarkastukseen? Sain kosmetologiltani lahjaksi näytepussukan ja kun tihrustin tuotetietoja silmät sirrilläni, mietin alkaako ikänäkö vaivata.


Sain synttärilahjaksi serviettitelineen je keväisiä serviettejä. Tänään olen käynyt kasvohoidossa ja huomenna käyn kampaajalla. Lisäksi tilasin itselleni lahjaksi kirjan Sisäinen voima.


Tällä hetkellä mietin, mitähän kaikkea tämä ikävuosi tuo mukanaan?


ps. kun luin otsikon uudelleen, tajusin että sen voi ymmärtää myös toisin. Mutta olkoot se silti noin.

18 kommenttia:

  1. Lämpimät onnittelut tätäkin kautta, Heli! Olet tehnyt rohkeita ja viisaita päätöksiä.

    Olen samaa mieltä, että tämä ikä on hyvä -- yhtä hyvä kuin mikä tahansa ikä. Mietin, että elämässä tulee aika kriisivaiheita, mutta onko syynä sitten ikä, ulkoa päin tulevat odotukset vai jokin omassa sisimmässtä, sitä on vaikea sanoa. Olen samoin ollut aika melko tyytyväinen ikääni. Olen sinua vajaan vuoden vanhempi, mutta siis kuta kuinkin samoissa mennään. Sinulla on muuten sama syntymäpäivä kuin miehelläni. :)

    Mukavaa hiihtolomaviikon loppua myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Huomasin fb:stä, että minulla ja miehelläsi on sama syntymäpäivä. Minä tunnen aika monta,jotka ovat syntyneet 19.2.

      Tämä ikä on juuri hyvä. Se on totta.

      Poista
  2. Onnea tätäkin kautta. Pitäisiköhän käydä optikolla täälläkin... luin, että suunnittelet meneväsi hampaidenvalkaisuun. Hetken kerkesin miettimään, että enpä olisi sinusta arvannut Sitten tuntui paremmalta lukea lause uudelleen :) Ihana lukea, että ei ole kriisiä. Itse olen ihmeissäni siitä-ja-tästä-ja-tosta -kriisistä lukenut ja ihmetellyt, ettei ole tänne tullut. On hyvä olla. Vaikkakin viime viikolla parin päivän "kriisi" iski, kun sain lausunnon, etten tule enää tekemään tt:n töitä. Jotain uutta siis yritetään keksiä ja miettiä "mikä isona" tulee. En kyllä tätäkään kriisiksi oikeasti ota. Elämä on nyt ja tässä. Yksi ovi sulkeutuu ja varmasti toinen odottaa avaamistaan jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Kiva kuulla sinun kuulumisia. Ikävä tietenkin se lukea, ettet enää pysty tekemään tt:n töitä, mutta löydät varmasti vielä jonkun toisen väylän tehdä töitä. Se on niin totta, että yksi ovi sulkeutuu ja samalla uusia avautuu jossain toisaalla. Näin olen myös omassa elämässäni havainnut.

      Poista
  3. Onnea!

    Olipas ihanasti kirjoitettu. Kyllä se taitaa niin olla, että nyt on se paras hetki elämässä- minun kuuluu olla tämän ikäinen tässä ja nyt. Nauttia jokaisesta päivästä täysin siemauksin, nauttia ihmisistä ympärilläni, lapsistani ja työstä jota arvostan. Nauttia minusta itsestäni tällaisena kuin olen ja ikä tosiaankin tekee tehtävänsä - sitä on oppinut arvostamaan itseään ihan eri tavalla kuin kaksikymppisenä!

    Nautihan hemmotteluista, olet ne ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Kyllä se on niin totta, että jokainen hetki on se paras elämässä. Ihanaa lukea, että sinä nautit niin paljon tämän hetkisestä elämänvaiheestasi. Upeaa!

      Poista
  4. Onneksi olkoon! Jos saisit valita, ottaisitko 20/30-vuotiaan kroppasi & kasvosi, mutta pitäisit kaiken sen ymmärryksen ja kokemukset, joita olet kerännyt tähän ikään mennessä? (Minä en ole ihan varma, Olen nimittäin nykyään paremmassa kunnossa kuin 30-vuotiaana, jolloin en kuntoillut vielä juurikaan.)
    Aurinkoista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen (ja vaikea kysymys). Minä luulen, että sisäinen hyvinvointi näkyy myös ulospäin ja näin henkinen hyvinvointi näkyy myös ulkonäössä. Ehkä jos jotain voisin muuttaa entiselleen, niin ne ovat mun silmäluomet, jotka nyt jo roikkuvat aika lailla. Ne jos saisin samanlaiseksi kuin parikymppisenä oli ja muuten tämän nykyisen olotilan. Toisaalta olen tyytyväinen itseeni nyt näin. Kaikkine ikääntymisen merkkeineen. Mutta jos jotain muuttaisi entiselleen, niin vastaus olisi silmäluomet vanhaan kuosiin. Keho lienee aika samassa kunnossa kuin kolmikymppisenä, varsinkin viime vuotisen laihtumisen ansiosta. Toki raskaudet näkyvät mahan löystymisenä, mutta se ei haittaa.

      Poista
  5. Onnea hieman myöhässä, en ole ehtinyt blogistaniassa seikkailemaan :-)
    Neljänkympin jälkeen tuli aika piankin tarve käydä optikolla, ei enää käsi riittänyt lukemiseen.
    Ja vähän päälle neljäkymmentä olin kun aloitin yrittäjänä. Niitä elämän maamerkkejä :-D

    En usko kokeneeni mitään kriisiä ikääntyessäni missään vaiheessa. Viime kesänä tuli 50 täyteen ja kyllähän sitä kremppaa aina on, mutta entäs sitten, hyvä on olla tässä ja nyt, se riittää!!!
    Oikein ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Hauskaa, että sinäkin aloitit yrittäjyyden vähän päälle nelikymppisenä. Tuntuu, että minunkin tuttavapiiriin on yht'äkkiä tupsahtanut suunnilleen minun ikäisiäni yrittäjiä.

      Mun molemmilla vanhemmillani on ollut lukulasit, pitääkin muistaa kysäistä äidiltäni, minkä ikäisenä hän otti käyttöön silmälasit.

      Ihanaa kun voit sanoa, että sun on hyvä olla juuri tässä ja nyt. Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. Hurmaavia ajatuksia iästä ja sen tuntemisesta!
    Itse täytän 40 tänä vuonna ja elän elämäni parhaita vuosia!
    Ihanat kuvat!
    Nauti elämästä ja hyvää syntymäpäivää! Sinulla on samana päivänä synttärit kuin pojallani!
    Lähetän tuulen mukana lupauksen keväästä, mantelinkukkien tuoksua sinne pohjoiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa lukea näitä kommentteja, että on 40 v tai 50 v ja elää elämänsä parhaita vuosia. Niin minustakin tuntuu!

      Mukavia päiviä sinnekin etelään! Auringon taas toivoisin pilkahtavan taivaalta, se tuo niin mukavaa fiilistä.

      Poista
  7. Myöhästyneet onnittelut.

    Ei sitä aina tarvitse ikä-kriiseillä, toisilla on tapana miettiä tekemisiään ja olemisiaan pienemmissä pätkissä -aina silloin kun asialle on tarve. Ehkä näin tehden isompia kriisejä ei ainakaan vanhenemisen suhteen tule laisinkaan.

    Nyt on jo viikonloppu, joten oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Onpa mukavaa huomata, että moni yli nelikymppinen on tyytyväinen elämäänsä ja etenkin ikäänsä! Itse jo pelkään edessä häämöttävää neljänkympin rajaa, vaikka siihen on vielä monta vuotta. Nyt keväällä täytän 35v. ja sekin jo vähän hirvittää. Tiedän kyllä miksi synttärit 25v. jälkeen pelottaa. Ajan kulku nopeutuu kokoajan, ja edessä oleva vanheneminen alkaa mietityttää yhä enemmän. Eihän sitä tietenkään vielä pitäisi miettiä...Muuten olen elämääni enimmäkseen tyytyväisempi kuin nuorena, vaikka eihän se koskaan ihan täydellistä ole... mm. tästä aiheesta (ja paljon muusta) voi lukea lisää blogissani.
    https://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ollut hienoa lukea näistä neli- ja viisikymppisistä, jotka kokevat elävänsä elämänsä parasta aikaa. Itseä ei ole moneen vuoteen vanheneminen hirvittänyt. Mutta sen kyllä huomaan, etä aika kiitää vauhdilla. Varsinkin noitten lasten kasvusta sen huomaa.

      Täytyykin käydä kurkkaamassa blogiasi!

      Poista
  9. Myöhästyneet onnittelut!! <3

    Meillähän onkin sitten melkein samana päivänä syntympäivä. (Ja nyt lukemaan loputkin väliin jääneet postaukset.) ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myöhäisistä onnitteluista! Huomasin myös blogiasi lukiessa, että meillä on lähes sama syntymäpäivä.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!