Kirjaesittely: Kuinka minusta tuli rohkea

Tunnetaitojen tiimoilta on ilmestynyt useampi uusi lastenkirja viimeisen vuoden aikana. Tässä blogitekstissä on esittelyssä aivan uunituore kirja "Kuinka minusta tuli rohkea". Kirja on Mervi Juusolan kirjoittama. Mervi Juusola on neuropsykiatrinen valmentaja, kuvataideterapeutti ja tietokirjailija. Teemoina kirjassa ovat muutokset elämässä, uusien ystävien löytäminen, kiusaaminen ja mitä tehdä, jos tulee kiusatuksi.

Kirjan tarinassa ja tehtävissä pohditaan erilaisuutta ja hyvää ystävyyttä, etsitään jokaisen supervoimia ja opetellaan puolen pitämistä. Kirjaan kuuluu myös kivat tunnekortit ja vinkit tunnekorttien käyttöön.

Kirjan tarina kertoo Tildasta ja hänen pikkuveljestään Sisusta. He muuttavat uuteen kotiin ja sitä myötä he menevät myös uuteen päiväkotiin ja kouluun. Kaikki ei suju parhain päin, mutta Tilda ei lannistu, vaan päättää löytää paikkansa.

Kirjassa on kivoja pieniä tehtäviä ja kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omia ajatuksia teeman suhteen. Kirjassa kannustetaan löytämään omia supervoimia, autetaan pohtimaan, mitä tunteita voi kokea eri tilanteissa ja kehotetaan tekemään ystävällisiä tekoja ja autetaan keksimään näitä ystävällisiä tekoja. Voi myös pohtia, mitkä asiat ovat viisasta rohkeutta ja mitkä ovat tyhmää rohkeutta.

Itse pidin tosi paljon kirjassa olleesta "Opi pitämään puolesi" - kappaleesta, jossa opetettiin voima-asennon ottaminen, voimahengitys ja voima-ajatukset. Näitä asioita opetan lapsille myös omissa tunnetaitoryhmissäni. Näistä voima-ajatuksista aikuiset saavat myös hyviä ajatuksia omiksi voimalauseiksi. Kuinka mahtavalta tuntuu todeta itselleen: "Olen taitava monissa asioissa", "Olen ihana tyyppi" tai "Minä olen rakas".

Kirja antaa hyviä ajatuksia kiusaamisen käsittelyyn. Minulla on tunnetaitoryhmässä yhtenä teemana kaveritaidot ja saan tästä kirjasta kivoja ajatuksia, mitä voin jatkossa ottaa mukaan teeman käsittelyyn. Päiväkodeissa ja alakouluissa kirjaa pystyy käsittelemään pitkään ja lukemaan kappale kerrallaan ja ottamaan kysymyksiä ja tehtäviä teemoiksi vaikka koko kauden ajaksi.

Kirjasta pystyy nappaamaan myös yksittäisiä harjoituksia, esim. omien supervoimien löytäminen, puolensa pitämisen taidot ja voima-ajatukset. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita lasten kanssa käsiteltäväksi. Minua kiusattiin koulussa ja voi kun joku olisi opettanut minulle puoleni pitämistä. Ja kertonut sen, että vika ei ole minussa vaan kiusaajissa.

Ajatuksia herättävän tarinan ja tehtävien lisäksi kirjassa on mainio kuvitus. Itse pidän myös tunnekorteista. Tunnekorteissa on toisella puolella kuva ja toisella puolella avataan kyseistä tunnetta: kerrotaan tunteesta, missä tilanteissa sitä saattaa tuntea ja mitä voi tehdä, kun tunne on päällä. Tunnetta voi myös tunnustella kehotasolla asti: miltä tunne tuntuu kehossa.

Kirja vie hyvin teemoja myös omaan itseen ja omaan kehoon asti - tunteista ei pelkästään keskustella, vaan niitä käsitellään myös toiminnallisesti, mikä on tärkeä asia tunnetaitojen oppimisen kannalta.

Lämmin suositus tälle kirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Myös näissä blogiteksteissäni olen esitellyt tunnetaitoteemaisia kirjoja ja kortteja:

Tunnekasvatuksen tueksi
Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat

Minun kirjani vie itsetuntemuksen äärelle

Kirjakauppoihin on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana paljon itsetuntemusta lisääviä tehtäväkirjoja. Kirjoja, joissa päähenkilö olet sinä itse ja joissa pääset miettimään omaa elämääsi. Yksi näistä kirjoista on "Minun kirjani - ystäväkirja", jonka tarkoitus on auttaa tutustumaan elämän tärkeimpään ihmiseen - eli sinuun itseesi.

Kirjojen tehtävien ja kysymysten avulla pystyy pohtimaan omaa elämää ja omaa suhdetta käsiteltävään asiaan - on se sitten ajankäyttö, oma kehonkuva tai omat tunteet.

Kirjan teemoja

Minun kirjani teemoja ovat esimerkiksi minä ystävänä, riittävä minä, minä aistin, vastoinkäymiset ja ravitsen kehoa ja mieltä. Kirjassa oli myös useampi aukeama tunteille ja tästä olen iloinen Lasten Tunnetaito-ohjaajana.

Kirjan tehtäviin kuuluu esim. täydennettäviä lauseita, kirje itselle, oman vuorokauden kellon piirtäminen, tunteiden värien ja muotojen miettimistä jne.


Kirjassa käsitellään esimerkiksi vihaa seuraavasti: Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu,  minä värinen ja muotoinen se on? Täydennettäviä lauseita ovat esimerkiksi: viha on...., viha ei ole..., voimakkain kokemani vihan tunne..., onko minun helppo/vaikea näyttää vihan tunne?

Ajatuksiani kirjasta

Kirja on valtavan kaunis ja ihana. Kuvitukset ja tekstit ovat herätteleviä ja houkuttelevat pohtimaan asioita. Kirja vie lempeyteen ja myötätuntoon itseä kohtaan. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Kirja auttaa miettimään omia aikasyöppöjä ja kehottaa rajaamaan elämää ja tekemisiä - sitä, miten on tavoitettavissa. Ajanhallinta on muutenkin ollut oma teemani viime aikoina. Niin helposti aikasyöpöt vievät aikani niiden asioiden sijaan, joihin haluaisin oikeasti aikani käyttää. Kirja sai minut pohtimaan kiirettä ja sitä, mistä syntyy kiireen tuntu ja millaiseksi toimintani muuttuu kiireessä.

Erityisesti minua kosketti Minä olen arvokas - kappaleessa olleet kysymykset: Olenko oikeanlainen? Onko minulla merkitystä? Kelpaanko juuri sellaisena kuin olen?  On niin tärkeää puhua itselleen kauniisti ja lempeästi. Ja arvostaa itseään.

Lämpimät suosittelut tälle ajatuksia herättävälle ja kauniille tehtäväkirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta 

Lue myö blogitekstini Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin. Esittelen siinä blogitekstissä My way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille tehtäväkirjan.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kun teinin aivoissa myrskyää

Olin lauantaina järisyttävän hyvällä "Nuoren myrskyävät aivot" - luennolla. Sain luennolta sekä ammatillista ymmärrystä että ennen kaikkea ymmärrystä omaan kuopukseeni, jonka teini-ikä näyttäytyy meille aika dramaattisena. Luennon pääsanoma oli, että terveesti kehittyvä teini on itsekäs, mustavalkoinen, kypsymätön, dramaattinen, narsistisesti haavoittuva, älyllistävä, kaikkivoipainen ja hänellä on suuri tarve olla samanlainen kuin muut. Ja kun sinulla on tällainen teini, voit onnitella itseäsi: olet tehnyt kaiken oikein.
 
Teinin elämään kuuluu taantuminen. Pojat taantuvat 2-3-vuotiaan tasolle ja tytöt 7-8-vuotiaan tasolle. Taantuma on kehitykselle välttämätön ja se on pojilla syvempi kuin tytöillä. Poikien suurempi taantuma johtuu mm. suuremmasta mantelitumakkeesta. Taantumavaiheessa tyypillistä on lapsenomaisuus, takertuvuus, epävarmuus ja pelokkuus, jotka peitetään uhoamisella, rivoudella ja äänekkyydellä. Taantumavaiheeseen kuuluu myös uppiniskaisuus, kielen köyhtyminen, huonot tavat ja epäsiisteys. Jep, tuttua....

Teineillä mantelitumake hälyttää käytännössä lähes koko ajan. Teini tulkitsee maailmaansa mantelitumakkeen kautta ja teinien aivot tulkitsevat tunteita usein väärin. Olen huomannut tämän itsekin. Kun kysyn kuopukselta jotain ihan tavallisella äänellä, hän usein vastaa "mitä sä oikeen rageet". Nyt tiedän, että kyse on hänen aivojensa virhetulkinnasta.

Teinit tarvitsevat paljon tukea tunne- ja mielenterveystaitoihinsa. He tarvitsevat läsnäoloa ja keskustelua. Teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon vuorovaikutusta kuin pieni vauva, jotta uudet hermoverkkoyhteydet pääsevät kukoistukseen. Vanhemmalle voi vaan olla haastavampi asettua urahtelevan ja taantumassa elävän teinin kanssa vuorovaikutukseen kuin kujertelevan ja hymyllä vastaavan vauvan.

Tärkeää on aikuisen rauhallisuus, sillä jos myös aikuinen toimii mantelitumakkeen vallassa eli rähjää ja vastaa teinille kiukkuisesti, siitä ei hyvää seuraa. Vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja on kyky säädellä omia tunteitaan ja olla rauhallinen, vaikka lapsi raivoaisikin. Apua rauhallisena pysymiseen antaa perjantaina alkava verkkovalmennukseni "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit". Sen avulla opit olemaan turvallinen, rauhallinen ja lapsen ja nuoren tervettä kasvua tukeva aikuinen. Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja rähjäämään lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, tässä on ratkaisu juuri sinulle! Valmennus sopii ihan kaiken ikäisten lasten vanhemmille, sekä uhmaikäisten että teinien ja kaikkien siltä väliltä.

Omista lapsistani kuopus on varsin dramaattinen tapaus, jolla näkyy selvästi tämä taantuminen. Esikoinen sen sijaan on aika tasainen, teini-ikä lähinnä näyttäytyy tällä hetkellä ajoittaisina tuiskahduksina. Esikoisen oma huone kyllä edustaa teinilinjaa eli minun näkökulmastani totaalista sotkua. Itse hän tuntuu pärjäävän huoneessaan ihan hyvin. Olen pyrkinyt kannustamaan esikoistakin siihen, että saa raivota, jos siltä tuntuu. Hän on selvästi pidättäytyvämpi tunneilmaisussaan kuin kuopuksemme.

Luento antoi itselleni tietoa ja ymmärrystä. Todellakin, teinipojalle on tyypillistä taantua 2-3-vuotiaan tasolle. Ja todellakin, teinin aivot tulkitsevat tunteita väärin. Nämä tiedot helpottavat itseäni vanhempana. Tämäkin on normaalia. Ja tämäkin on vaihe, joka menee ohi. Sitten joskus muutaman vuoden päästä....
 
Luennoija oli Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Innostuin niin paljon tästä teinit ja aivomyrsky - teemasta, että hain heti tänään kirjastosta kuvassa näkyvän "Brainstorm - nuoruuden aivomyskyn voima ja merkitys" - kirjan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta hyvästä kirjasta, jotka avaavat myös teinien maailmaa ja vuorovaikutusta teinin kanssa:

Mitä sä rageet? 
Miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Äitiyden laaja tunneskaala

Luin pääsiäisen aikaan Irene Naakan kirjan "Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus". Nyökyttelin lähes koko kirjan ajan. Tutulta kuulostaa. Paljon oli tuttua omiin pikkulapsiajan kokemuksiin liittyen ja paljon oli tuttua myös työhöni liittyen. Ennen yrittäjyyttä tein töitä neuvolan perhetyöntekijänä ja 6.5 vuoden ajan kohtasin satoja pikkulapsiperheitä. Kohtasin satoja perheitä, joissa oli masennusta, väsymystä, epätoivoa. Ja siinä samalla sitten paljon myös iloa äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Kirja oli rehellinen ja samalla myös raadollinen tilitys pikkulapsiajasta. Sen verran itselläni on kokemusta masentuneiden vanhempien kanssa työskentelystä että jo Irene Naakan raskausajasta lukiessani aavistin, että tämä kirjan äiti tulee saamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen / ahdistuksen. Kirjan äiti haki apua ja oli myönteinen avulle. Kaikki vanhemmat eivät ole. Moni haluaa piilottaa masennuksena ja väsymyksensä ja esittää, että kaikki on tosi hyvin. Iloisen pintakuoren alla saattaa olla todella epätoivoinen vanhempi. Minäkin muistan käyneeni kotikäynneillä perheissä, joissa oli todella upeat ulkoiset puitteet, koti viimeisen päälle hieno ja sitten siellä asui onneton perhe, joka piti kulissia yllä. Suomessa on vielä(kin) vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Avunhakeminen nähdään häpeänä. Ja tämä on tosi ikävää. On hyvää vanhemmuutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Kirjan kirjoittaja Irene Naakka kuvaa hyvin sitä, miten epäsensitiiviset kommentit itselle herkissä tilanteissa jäävät helposti mieleen. Itsekin muistan edelleen esikoisen synnytyssairaalasta yhden kätilön sanat. Samoin muistan esikoisen toiselta neuvolakäynniltä terveydenhoitajan sanat, jotka olisivat ehkä voineet jäädä sanomatta.

Omat lapseni ovat 14 v ja 12 v vuotiaat ja tuntui, että kun he olivat pieniä, ei vielä juurikaan puhuttu äitiyden ns. kielteisistä tunteista. Tunsin itseni tosi kummalliseksi, kun välillä nostin keskusteluun sitä, kuinka väsynyt (ja välillä ahdistunutkin) olen ja millaista tunneskaalaa käyn läpi lasteni kanssa. Tuntui, etten saanut ollenkaan ymmärrystä muilta. Itseäni helpotti valtavasti "Äitiyden kielletyt tunteet" - kirja, joka ilmestyi vuonna 2008. Samana vuonna aloitin työt neuvolan perhetyöntekijänä. Luin tuon kirjan aivan hiirenkorville ja päätin, että itse nostan esille näitä haastavia tunteita sekä ryhmissäni että kotikäynneilläni. Itse olen luullut, että tänä päivänä puhutaan jo paljon enemmän myös ns. kielletyistä tunteista kuin omien lasteni ollessa pieniä, mutta Naakan kirja vei vähän toisiin ajatuksin. Onko niin, että edelleenkin on tabu, että masennutaan, väsytään, koetaan kiukkua ja vihaa omaa lasta kohtaan.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka Irene Naakka kirjoitti blogissaan (Mutsie) äitiydestään kepeästi ja rennosti, samalla kun hän koki aivan muuta omassa elämässään. Tästä heräsi mieleen rehellisyyden tärkeys. Kuinka tärkeää myös bloggaajan olisi, ainakin aika ajoin, kirjoittaa ihan rehellisesti omista tuntemuksistaan. Ettei kellekään lukijalle tule oloa, että toisten elämä on vain yhtä ihanaa pilvilinnaa ja oma elämä tuntuu mitättömältä sen rinnalla. Sen takia itse olen kirjoittanut niin väsymyksestä, epätoivon hetkistä kuin epävarmuudestani. Ne ovat normaaleja asioita ja ne kuuluvat jokaisen elämään. Ei kenenkään elämä ole kokoaikaista pilvilinnaa. Mitä enemmän haastavia tunteita normalisoidaan, sitä enemmän niistä voidaan puhua ja kirjoittaa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Nappaan vielä tähän kirjassa olleen Raisa Cacciatoren ajatuksen: "Lapsille ei tule uhrata itseään. He kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä". Perheelle uhrautuminen on kaikkea muuta kuin hyve, se on suorastaan vahingollista. Ja kuinka moni, vielä tänäkin päivänä, uhrautuu täysin omille lapsilleen ja perheelleen, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.

Kirja sopii luettavaksi sekä vanhemmille, vauvaa suunnitteleville että pikkulapsiperheiden kanssa töitä tekeville. Minut kirja vei omiin muistoihini ja sain kirjaan kosketuspintaa sekä oman äitiyden että työni kautta.

* Seuraa blogiani myös facebookissa

Tunnekasvatuksen tueksi

Tunnetaidot ovat olleet paljon pinnalla viimeisen parin vuoden ajan. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot ihmisellä on, sitä paremmassa suhteessa hän on sekä itsensä että muiden kanssa. Hän pystyy säätelemään omia tunteitaan niin, ettei hän esimerkiksi paisko ovia tai huuda toisille. Hyvät tunnetaidot omaava ihminen pystyy suhtautumaan empaattisesti sekä itseensä että toisiin.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, sääteleminen, käsitteleminen ja purkaminen. Kaikki lähtee siitä, että osaa tunnistaa tunteita itsessä ja toisissa. Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa auttaa lasta oppimaan tunnesanoja. Lapsen kanssa on tärkeä keskustella arjessa tunnetasolla - ei vain toiminnan tasolla.

Mirja Könkään tuoreessa väitöskirjassa  "Eihän lapsil ees oo hermoja" (etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa) todettiin, että aikuiset keskustelevat lasten kanssa liian usein sääntöjen ja tilanteen näkökulmasta: Kuka teki väärin? Kuka teki oikein? Mikä tuon leikin nimi on? Onko se sopiva leikki? Sen sijaan aikuiset eivät välttämättä kysy tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä sinusta tuntui? Miten sinä koet? Mistä tuo tilanne voisi johtua? Ja nimenomaan nämä tunteisiin liittyvät kysymykset olisivat tärkeitä tunneälyn kehittymisen suhteen.

Meidän aikuisten vastuulla on lisätä tunnepuhetta ja huomata käytöksen takana olevia tunteita ja tarpeita ja sanoittaa niitä lapsille. Vaikeus ymmärtää kanssaeläjien tunteiden taustalla vaikuttavia syitä voi johtaa ongelmiin, esimerkiksi kiusaajan tai syrjäytyjän asemaan. Tunteiden ymmärtäminen on keskeistä, ja lapselle pitää antaa tukea. Lapsen olisi tärkeä pystyä ymmärtämään, että miksi joku toinen tuntee niin kuin hän tuntee.

Lasten kanssa voi keskustelujen apuna käyttää myös tilannekuvia. Picemoi​ - tilanne- ja tunnekuvat voivat toimia hyvänä keskustelunaloituksena. Mitä luulet, mitä kuvan tilanteessa on tapahtunut? Miltähän tuosta lapsesta nyt tuntuu? Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa? Miltä sinusta silloin tuntui? Mikä auttaisi kuvan tyttöä / poikaa, jotta hänelle tulisi parempi mieli? Jne.

Sain Picemoi Emotion - tuotepaketin blogiyhteistyön kautta. Tuotepaketti sisältää 20 tunnekuvaa ja 20 tilannekuvaa. Kuvamateriaali, ohjeet ja vinkit sekä kuviin liittyvät tarinat on tarkoitettu 0-12-vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutuskasvatuksen välineiksi ja tueksi. Tunnekuvia on A4 ja A6 kokoa, nämä minun saamani ovat A4-kokoiset. Tuotepaketissa on vinkkejä kuvien käyttämiseen ja jokaiseen kuvaan liittyen on myös tarina, joka kertoo mitä kuvassa on voinut tapahtua lapsen näkökulmasta.

Itse tykkään näistä korteista tosi paljon. Minulla on ryhmissäni käytössä monenlaisia tunne- ja tilannekuvia, näissä korteissa plussaa on kuvat oikeista lapsista. Kuvat ovat selkeitä ja niistä on helppo tunnistaa tunnetiloja. Huomaan, että kuvien tekemiseen on paneuduttu huolella. Voin lämpimästi suositella näitä! Itselläni kortit ovat käytössä tunnetaitoryhmissäni, tunnetyöpajoissani ja mindfulness-kursseillani.

Picemoi - tunnekorttikuvia on myös blogiteksteissäni:

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Ujo jännittäjä vai rohkea esiintyjä?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Olen miettinyt paljon viime vuoden ja alkuvuoden aikana ajankäyttöni ja omia aikasyöppöjäni. Havahduin siihen, etten enää ehdi lukea kirjoja niin paljoa kuin haluaisin ja moni asia odottaa turhan pitkään sitä, että ehdin tehdä sen. Tuntuu, ettei liikunnalle eikä käsitöille "ole aikaa". Totesin, että jotain täytyy mättää minun ajankäytössäni. Koska lapset ovat jo koululaisia, en enää voi vedota myöskään pieniin lapsiin.

Aika pysäyttävää oli myös tajuta, että olen ilmoittautunut kahdelle aika hintavalle yrittäjyyteen liittyvälle verkkokurssille enkä ehdi suorittaa niitä. Koska minulla ei ole aikaa. Koska aikani kuluu johonkin muuhun.

Yrittäjyyden suhteen viime syksy oli liian kiireinen ja nyt olen pyrkinyt etsimään tasapainoa sen suhteen, että tekisin töitä sopivasti ja aikaa jäisi myös itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Olo on ollut välillä turhautunut, surullinen ja kiukkuinenkin, kun aika tuntuu valuvan käsistä. Niin, mihin se aika valuu ja menee? Päätin kartoittaa, mitkä ovat aikasyöppöni. Mihin aikani menee? Miten voisin opetella ajanhallintaa?

Sain arvostelukappaleeksi Ajansiivouskirjan, joka lupaa olevansa ajankäytön taianomainen apulainen. Kirjan takakannessa kysytään: "Tuntuuko siltä, että kallisarvoinen aika valuu sormiesi lomasta? Eikö kalenterissa ole riittävästi aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin? Täyttyykö päiväsi toisarvoisista pikkuasioista?". Kyllä. Kuulostaa tutulta. Tunnistan itseni.

Ajansiivouskirja auttaa pohtimaan, mitkä ovat omia sydämenasioita eli kolme tärkeintä asiaa, joihin haluat käyttää aikaasi. Sellaiset asiat, jotka tuottavat eniten iloa maailmassa. Kirja auttaa myös pohtimaan omia tähtitavoitteita eli tärkeitä asioita, jotka eivät päässeet sydämenasioiden listalle. Minulle tähtitavoitteiden listalle tulivat liikunnan harrastaminen, käsityöt ja lukeminen. Eli ne asiat, jotka ovat jääneet ihan liian vähälle viime aikoina.

Lisäksi Ajansiivouskirja ohjaa pohtimaan omia aikasyöppöjä ja kalenterin kuokkavieraita. "Kun etsit aikasyöppöjäsi mieti, mitkä asiat toistuvat arjessasi liian usein. Aikasyöppö on sitkeä häirikkö, joka sotkee ajankäyttöäsi aina kun saa siihen tilaisuuden. Se on kalenterin kuokkavieras, joka ilmaantuu lähes päivittäin".

Jaahas, täällä valokuvataan. Minä haluan mukaan kuvaan!

Auts. Oli aika pysäyttävää huomata, kuinka paljon some ja kännykkä vievät aikaa elämässäni. Olen nyt tietoisesti laittanut kännykkää sivuun ja ollut ottamatta sitä käteeni. Olen lukenut kirjoja julkisilla liikennevälineillä kulkiessa. Iltaisin olen valinnut tietoisesti tekemättömiä ja jo pitkään roikkuneita rästitehtäviä tehtäväksi sen sijaan, että vilkaisisin vain vähän kännykkää (joka minun kohdallani usein johtaa siihen, että selaan kanavalta toisella ja pikainen vilkaisu on muuttunut tunnin mittaiseksi päämäärättömäksi nettihaahuiluksi).

Aikasyöppöjäni ovat myös arjen suunnittelemattomuus, esim. se, ettei ruokalistaa ole mietitty etukäteen ja ruokia joutuu miettimään päivittäin eikä kaapista löydykään oikeaa ainesta ruuan tekemiseen. Esikoisen keliakia on lisännyt vähän haasteita ruuanlaittoon, kun moni käyttämäni puolivalmiste on jäänyt pois, koska ne sisältävät gluteenia. Välillä toimintaani vaivaa myös priorisoinnin puute eli keskityn vääriin asioihin. Sellaisiin, jotka vievät aikaa, mutta eivät edistä niitä asioita, joita haluaisin saada eteenpäin.

Haluan olla hyvinvoiva, iloinen ja haluan, että aikani riittää minulle tärkeisiin asioihin. Ajanhallinnan projektini jatkuu ja huomaan, että minulla on haasteita pysyä ruodussa. Ei ole helppoa muuttaa omia tapoja! Nyt seuraava tavoitteeni on lisätä liikuntaa arkeen. Myös froteepörrökude odottaa sitä, että otan puikot käteeni ja alan neuloa torkkupeittoa.

Palaan tähän projektiin vielä myöhemmin blogiteksteissäni. Uskon, että kun olen kirjoittanut haasteeni ja tavoitteeni tänne julkisesti luettavaksi, se lisää motivaatiotani oman ajansiivoukseni kanssa.

Ehditkö sinä tehdä kaikki asiat, mitä haluat tehdä? Mitkä ovat sinun aikasyöppöjäsi? Millaisia keinoja sinulla on ajanhallintaan?

* Ajansiivouskirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Gummerus)
* Tunnekortit saatu yhteistyön muodossa (Picemoi), näistä kerron myöhemmin vielä lisää

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen

Tunnetaidot ovat olleet paljon esillä viime vuosina - ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi tukea. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Mutta miten lapsen ja nuoren tunnetaitoja voi tukea?

Anne-Mari Jääskisen kirja "Mitä sä rageet #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" ilmestyi viime keväänä. Se on nuorille suunnattu kirja tunteista. Viime syksynä ilmestyi kasvattajille ja vanhemmille suunnattu kirja "Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen". Tämä on kirja, jota olen lukenut makustellen ja tietoisen hitaasti. Olen pysähtynyt lukujen äärelle ja pohtinut, mitä tämän luvun asiat tarkoittavat itselleni, omien lasteni ja oman työni kannalta.

Kirjassa avataan hyvin laajasti tunnetaitoja, lapsen ja nuoren tunne-elämän kehittymistä, lapsen kohtaamista, empatiaa, minäkuvan rakentumista ja kirja antaa paljon myös käytännön vinkkejä tunnetaitojen tavoitteelliseen tukemiseen. Kirjassa on paljon erilaisia harjoituksia tunnetaitojen tukemiseen. Monet näistä harjoituksista ovat minulle tuttuja myös oman kokemuksen kautta, olenhan itse Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja sen koulutuksen pääkouluttaja oli Anne-Mari Jääskinen, joka on myös kirjoittanut tämän kirjan. Itse ihastuin esimerkiksi "Ihana minä!- vihko" - harjoitukseen, jossa vihkoon piirretään ja kirjoitetaan myönteistä palautetta lapsesta. Vihkoon lapsi voi myös liimata itselleen tärkeitä ja ylös kohottavia kuvia. Tuli olo, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi tällainen vihko.Vihkon äärelle voisi palata aina niinä hetkinä, kun olo tuntuu muhjuiselta, huonolta ja epäonnistuneelta.

Pysähdyin kirjaa lukiessa tutkimaan omaa tunnekehoyhteyttä ja oivalsin taas vähän lisää sen tärkeydestä. Olenkin heti omissa ryhmissäni ottanut esille enemmän tunnekehoyhteyteen liittyviä harjoituksia. Ḿyös nämä lauseet avasivat minulle paljon: "Lapsen ja nuoren itsetunto on helposti haavoittuva ja sitä koitetaan pönkittää kovillakin rooleilla. Mitä hauraammaksi lapsi itsensä kokee, sitä paksumman suojan hän turvakseen tarvitsee". Ja on tärkeää muistaa, että ensimmäinen asia lapsen tai nuoren oireillessa käytöksellään on rakkausannoksen suurentaminen.

Kirjassa on hyviä keskusteluesimerkkejä, miten lapsen tunteikkaaseen viestiin voi vastata niin, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Yleinen tapa vastata lapsen tunneviestiin on tarjota faktoja ja asiaa. Tällöin tunne ja tarve viestin takana jää kuulematta. Myötäelävä peilaava kuuntelu on tärkeä taito. Kirjassa on hyviä esimerkkejä myös siihen, miten haastavassa tilanteessa voi lisätä lapselle turvaa (kanssasäätely, tunteiden ja tarpeiden sanoittaminen, aikuisen tuki) uhan lisäämisen sijaan (rangaistukset, eristäminen, reipastumisen kehottaminen).

Kirja vie aikuisen pohtimaan myös oman mallin vaikutusta lapsen tunne-elämään. Miten aikuisena kohtaat omat tunteesi? Miten kohtaat lapsen tunteet ja lapsen? Miten toimit omissa ihmissuhteissasi ja miten suhtaudut maailmaan? Kirjassa on myös arviointilista, jonka avulla voi pohtia omia taitoja tunnetaitojen tukijana. Itse huomasin listaa läpikäydessä, että voisin vielä enemmän omien lasteni kanssa pohtia, millaiset tunteen purkamistavat sopivat kullekin meistä.

Kirjassa ollut kysymys: "Miten haluaisit, että sinuun suhtauduttaisiin vastaavissa tilanteissa? Mikä tukisi sinua parhaiten, jos olisit lapsi?" on hyvä ohjenuora lapsen ja nuoren kanssa toimimiseen. Meistä tuskin kukaan haluaa, että meille huudettaisiin, meitä syytettäisiin tai että tunteitamme väheksyttäisiin.

Tämä kirja on varsinainen aarreaitta. Kirjassa on sekä teoriatietoa että harjoituksia. Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kirjassa käytetyt erilaiset tekstilajit, tummennokset ja laatikot helpottivat kirjan lukemista. Lämpimät suosittelut kaikille vanhemmille, kasvattajille ja lasten ja nuorten parissa työtä tekeville! Tämän kirjan voi lukea monen monta kertaa ja taatusti löytää joka kerta jotain uutta. Itselleni vahvistui entisestään se, että teen supertärkeää työtä mindfulnessohjaajana ja lasten tunnetaito-ohjaajana.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus).

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Tunnetaitoja kirjoista

Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.

Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.

Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

Tunnetko sinä tunteesi?

Tunnetko sinä tunteesi? Millaiset tunteiden säätelytaidot sinulla on? Olen työni kautta huomannut, että moni suomalainen vanhempi on aika pihalla omien tunteidensa kanssa. Meidän ikäluokkamme ei ole saanut tunnekasvatusta vanhemmiltamme. Meidän tunteitamme ei ole nimetty, emme ole oppineet tunteiden säätelytaitoja. Olemme oppineet, että on tiettyjä tunteita, joita ei saa olla ja niitä ei saa näyttää. Pitää olla reipas. Pitää olla kiltti. Ei saa olla kiukkuinen ja tuhma. Ja kun itsellä ei ole kontaktia omiin tunteisiin, niitä on vaikea kohdata omalta lapselta.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Tunne tunteesi". Kirjassa kuvataan Jonia, joka osasi tunnistaa kaksi tunnetta. Toinen oli "ihan ok" ja toinen "vituttaa". Jos itse joutuu kapeuttamaan omia tunteitaan eikä niitä saa ilmaista, voi käydä kuten Jonille. Kontakti omiin tunteisiin häviää. Taito tunnistaa ja nimetä tunteita näivettyy kuin lihas, jota ei käytetä vuosiin. Minäkin olen ollut aika pihalla omien tunteideni kanssa. Olen ilmaissut esimerkiksi kiukkua paiskomalla ovia, olemalla marttyyri ja olen myös heittänyt yhden puhelimen lattialle niin, että se meni rikki. Se oli lankapuhelin eli siitä on aikaa. En tunne itseäni kauhean ylpeäksi, kun kirjoitan asiasta täällä blogissani. Onneksi noista ajoista on menty eteenpäin. Olen viime vuosina tehnyt syvää tutustumista omaan itseeni ja omiin tunteisiini. Jotta olisin parempi vanhempi omille lapsilleni.

Tunnetaidot lisäävät elämänlaatua ja terveyttä. Ihmisen tunteet, ajatukset ja toiminta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kun tunnistaa omat tunteensa, voi valita kuinka niiden perusteella toimii. Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa tunteen tunnistaa, sitä lievempänä versiona se tulee. Kyky käsitellä ja hyväksyä tunteita lisää psyykkistä joustavuutta ja auttaa sietämään stressiä.

Tunteiden tehtävä on ohjata toimintaamme ja auttaa meitä tekemään valintoja. Tunteet toimivat sekä kompassina että moottorina suunnistaessamme jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Valintojen tekeminen on hankalaa silloin, jos tunne-elämä on latistunut esimerkiksi masennuksen takia.

Tunteiden säätelytaitoja voi opetella ja kehittää koko elämän ajan.  Kirja "Tunne tunteesi" sisältää runsaasti harjoituksia, jotka auttavat tunnistamaan tunteita ja niiden aiheuttamia fysiologisia reaktioita ja vaikutuksia käyttäytymiseemme.  Läsnäolon ja pysähtymisen taito on tunteiden säätelyn perusta.Mindfulness eli tietoinen läsnäolo auttaa tutkitusti fysiologisiin stressioireisiin: verenpaine ja stressihormonipitoisuus veressä laskevat.

Itse olen mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja ja minulla on paljon tietoa tunteista ja niiden säätelystä. Silti koen saaneeni kirjan kautta myös paljon uusia ajatuksia. Pidin tosi paljon kirjassa olleista harjoituksista. Itselle tuli ajatus, että näitä harjoituksia olisi kiva kuunnella myös äänitteinä.

Kirja kannustaa omien tunteiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen, tunteiden rakentavaan käsittelyyn ja omiin ajatusvääristymiin tutustumiseen. Kirja kannustaa myös pysähtymään omien tunteiden äärelle. Kirjan kirjoittaja Katja Myllyviita toteaa viisaasti: "Haluaisin ihmisten suhtautuvan tunteisiinsa viestin tuojina. Tällä tavalla kaikki tunteet, myös epämiellyttävät tai ahdistavat, ovat yhtä tärkeitä eikä niitä kannata torjua. Tunteet eivät ole vaarallisia, päinvastoin. Kyky käsitellä tunteita auttaa meitä kohtelemaan itseämme myötätuntoisesti samalla tavoin kuin kohtelemme ystäviämme".

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Duodecim Kustannus). Kirjassa on 256 sivua. Kirjan kirjoittaja Katja Myllyviita on psykoterapeutti ja tietokirjailija.

Viikko yrittäjän elämästä

Tunteisiin ja kiukkuun liittyviä kirjoja, joita esittelin keskiviikon kiukkuluennollani

Olen aika ajoin kirjoitellut kuvauksia viikostani yrittäjänä. Näitä on ollut mielenkiintoista lukea jälkikäteen. Tässä tulee tämän syyskauden ensimmäinen viikko yrittäjän elämästä - postaus. Tämä oli tarkoitus kirjoittaa ja julkaista maanantaina 5.9, joka oli Yrittäjän päivä, mutta silloin olin niin väsynyt viikonlopun jäljiltä, etten saanut oikeastaan mitään järjellistä tehtyä. Onneksi oli vapaapäivä.

Palaan tässä postauksessa viime viikkoon.

Maanantai 29.8.

Minulla loppui elokuun lyhytkurssit Mommy&Me:ssa, oli vauvahierontakurssin ja vauva- ja taaperosirkuskurssien viimeiset kerrat. Iltapäivällä kotiin tultuani laitoin Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkokurssin myyntiin Holvi-verkkokauppaani ja viimeistelin kurssisivun tekstit, jotka laitoin eteenpäin miehelleni, joka päivittää nettisivuni. Mies päivitti tiedot sivuilleni ilallalla ja sain laitettua kurssin myyntiin ja jestas kun olin iloinen, kun ekan tunnin aikana tuli jo eka tilaus! (tarjoan blogini lukijoille alennusta tästä kurssista, alekoodi löytyy tästä postauksesta ja se on early bird- hinta eli alekoodi on voimassa su 11.9. klo 21 asti).

Illalla keräsimme omenoita koko perheen voimin, olimme varanneet ajan mehuasemalle tiistai-iltapäivälle.

Tiistai 30.8.

Minulla alkoi Vipeltävän Siilin kausitunnit Metsälän salilla, temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille. Tultuani kotiin anoppini oli meillä, olivat tulleet käymään pääkaupunkiseudulla ja hakivat meiltä omenoita. Mies oli appiukon kanssa mehuasemalla ja meillä on on nyt omenamehua aika reilusti, lähes 200 kiloa oli omppuja.

Iltapäivällä vastasin muutamaan meiliin ja tein Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Selvittelin myös, miten saan avaimet seuraavana päivänä olevalle luennolleni.

Keskiviikko 31.8.

Aamupäivällä tein toimistohommia kotoa käsin ja viimeistelin "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena" - luentoa, joka oli tulossa illalla. Tulostelin mainoksia tulevista kursseistani ja kuskasin niitä fillarivoimin lähialueen kahteen neuvolaan. Iltapäivällä kuuntelin yhden yrittäjyyteen liittyvän webinaarin teemalla "Tehoa talouteen". Illalla luennoin kiukusta yhdeksälle vanhemmalle. Olin iloinen osallistujamäärästä ja toivon, että kuulijat saivat uusia ajatuksia ja toimintatapoja luennon kautta. Luennon lähtökohdat olivat tunnetaidoissa, niiden tukemisessa ja aikuisen vastuullisuudessa omista tunteistaan. Luennon pääsanoma on, että kun aikuinen muuttaa omaa käytöstään, myös lapsen käytös muuttuu.

Torstai 1.9.

Ohjasin Vipeltävän Siilin temppuilutunnit nappuloille, taaperoille ja vauvoille Haagan salilla. Kotiin tultuani vastailin muutamaan meiliin. Illalla olin kuuntelemassa Janna Rantalan luentoa "Mistä näitä kovapäisiä lapsia oikein tulee?", jonka innoittamana kirjoitin perjantaina blogiini tekstin Kiinnostaako sinua oman vanhemmuutesi kehittäminen?

Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen opiskelukaverini Miian tekemät voimalausetaulut

Perjantai 2.9. 

Kävin läpi kirjanpitoon kuuluvia kuitteja ja lippusialappusia. Viimeistelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön esitystä. Laitoin kutsun niille, jotka ovat ilmoittautuneet su 11.9. olevaan aikuisten ja lasten yhteiseen työpajaan "Villipedon naamarit".

Fillaroin taas pitkin lähiseutua viemässä esitteitä tulevista omista kursseistani ja myös paikallisen MLL:n toiminnasta. Kävin myös hakemassa avaimen eräältä lähikoululta tulevia sirkuskurssejani varten. Illalla alkoi Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viimeinen jakso. Kuulin kolme päättötyön esitystä.

Lauantai 3.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja. Oman päättötyöni esitys oli aamupäivällä ja päivän aikana kuulin monen monta esitystä ja sain niistä valtavasti ajatuksia ja ideoita tulevia tunnetaitoryhmiäni varten. Koulutuspäivä loppui klo 17 ja jäin sen jälkeen vielä reiluksi kahdeksi tunniksi illanviettoon opiskelukavereideni kanssa.

Sunnuntai 4.9.

Koko päivä oli Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintoja, viimeinen yhteinen koulutuspäivämme. Esittelyssä oli viimeiset päättötyöt ja lisäksi teimme koulutuksesta irtipäästämistä, oli kakkua ja kuohuvaa ja saimme todistukset. Ja koska olimme tekemisissä tunteiden ja niiden ilmaisun kanssa, niin kyllä meistä itse kukin itki ihan vähän väliä. Olo oli samalla kiitollisuudesta täysi ja haikeudesta aivan tyhjä.

Viikko sisälsi paljon tunteita ja maanantaina olinkin sen verran väsynyt, etten tehnyt mitään muuta kuin ihan välttämättömät asiat ja muuten istuin takapihallamme ihanassa auringonpaisteessa lukemassa kirjaa.

Tänään olen menossa hierojalle ja illalla kuuntelemaan "Onnellinen lapsi" - luentoa. Nyt on oikeastaan pitkästä aikaa viimeinen viikko, kun minulla on vielä suht vähän töitä, tästä eteenpäin ohjattavien ryhmien määrä lisääntyy aika reilusti. Myös uutta on suunnitteilla eli lisää verkkokursseja ja toivon pääseväni käynnistämään ensimmäisen tunnetaitoryhmäni alkuvuodesta 2017.

Tunteiden vuoristoradalla

Olen ollut aikamoisella tunteiden vuoristoradalla viimeisen viikon ajan. Viikko sitten alkoi lapsilla koulut. Esikoisella alkoi yläaste ja jännitin tätä jonkin verran (oikeasti tosi paljon), oman koulukiusaamistaustan takia. Ensimmäinen koulupäivä meni minulta itkeskellessä pitkin päivää. Olin aivan uupunut illalla. Esikoisen alakoululuokka hajosi kolmeen eri yläkouluun ja nykyisellä seiskaluokalla ei ole yhtään vanhaa luokkakaveria. Esikoisen on aika vaikea tutustua uusiin ystäviin ja erikoisen vaikeaksi hän kokee tutustumisen, kun kaikki ovat väli- ja ruokatuntisin kännykät kädessä eivätkä juttele, vaan pelaavat kännyköillään. Ilmeisesti häntä itseään ei haittaa se, että hän on aika yksin. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei häntä kiusattaisi.

Olen myös yritykseni tiimoilta elänyt läpi varsinaisen tunteiden oppikoulun. Kasvun Taika täytti 2 v viime perjantaina. Olin ajatellut, että nyt kun on jo kaksi vuotta yrittäjyyttä täynnä, kaikki sujuu paljon helpommin. Ajattelin, että luennoille ja kursseille tulee helpommin ilmoittautujia, kun yritys ja osaamiseni alkaa olla tunnettua. Yllättäen tajusinkin olevani tilanteessa, ettei ensi sunnuntaille suunnittelemani mindfulness-lyhytkurssi toteudu. Siihen ei tullut tarpeeksi ilmoittautujia ja tein eilen päätöksen kurssin perumisesta. Olen edelleenkin aika pihalla, miksi näin kävi, sillä aikaisemmat kurssini ovat olleet aina täynnä. Tarjosin kurssia täällä meidän lähellä. Edullisen tilavuokran takia kurssi oli halvempi tuntihinnaltaan kuin aiemmat mindfulness-kurssini, mutta ilmeisesti täällä asuvat eivät ole valmiita maksamaan esimerkiksi siitä, että saisivat keinoja itselleen, etteivät enää huutaisi tai hermostuisi lapsilleen tai että saisivat positiivisemman arjen. Tarvetta kyllä olisi tälle, eilen taas seurasin kaupassa muutaman perheen edesottamuksia ja tuli olo, että moni vanhempi kaipaisi paljon tukea ja ohjeita vanhemmuuteen. Tämän kurssin peruuntuminen oli hyvä opetus itselle. Jatkossa tarjoan kursseja paikoissa, jossa on kysyntää kursseilleni. Aikamoisen tunneprosessin kävin läpi tämän yhden kurssin perumisen myötä. Olen tuntenut välillä itseni ja yritykseni ihan luuseriksi.

Eilen illalla palautin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyön ja oppimisprosessin kuvauksen. Täytyy sanoa, että aika lailla oli takki tyhjänä niiden palauttamisen jälkeen. Kirjoitin päättötyötä monta kokonaista päivää ja se oli iso prosessi ja vei aikaa.

Viikonloppuna olin Mikkelissä Itsemyötätunnon perusteet - kurssilla. Siitä kirjoitan ihan oman postauksen, kunhan saan jäsennettyä ajatuksiani. Kurssi oli aika syvä sukellus itseen ja omiin tunteisiin. Ja vaikka kurssi sinällään oli voimauttava myös, niin aika ison ja väsyttävän tunneprosessin kävin läpi myös sen myötä.

Paljon on siis ollut isoja tunteita kuluneen viikon aikana. Olen ollut suossa, noussut sieltä ja hetken päästä taas olen ollut hyvin syvissä vesissä.Tänään löysäilen ja annan itselleni ja keholleni mahdollisuuden levätä. Olen menossa parin tunnin päästä hierojalle. Huomenna suuntaan katseen taas syksyyn, tuleviin kursseihin ja luentoihini. Toivon, että saan taas hyvän flown päälle.

Jotenkin minulla on olo, että nyt kuitenkin kaipaisin virtuaalihalauksia, joten olisin iloinen, jos joku suuntaisi ajatuksia ja halauksia minulle.

Kiitos! Sieltä taisi tulla jo yksi halaus. Olette tärkeitä.

ps. kuvat ovat nallekorteista, jotka hankin tulevia Lasten Tunnetaito-ryhmiäni varten

Sisäinen timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen

Olen viime päivinä lukenut Jenny Belitz-Henrikssonin kirjaa "Sisäinen timantti - 363 ajatusta parempaan arkeen". Kirja on jatkoa Sisäinen voima - kirjalle, josta kirjoitin blogiini reilu vuosi sitten.

Kirja tarjoaa edeltäjänsä tavoin 365 tavallisen ihmisen elämään kolahtavaa ajatusta parempaan arkeen. Kirjan ajatukst liittyvät onnellisuuteen, tunteisiin, läsnäoloon, murehtimiseen, rakkauteen ja tässä uudessa kirjassa on ajatuksia myös vanhemmuuteen liittyen. Kirjan takakannessa todetaan: "Sisäinen timantti tarjoaa sinulle iloa, oivalluksen aiheita ja vahvistusta. Se ei lupaa onnellisuutta tai hienompaa arkea, mutta se antaa ajateltavaa ja tukea, jota kasvat siksi ihmiseksi, joka haluat olla".

Kirjaa on helppo lukea ja sitä ei tarvitse lukea järjestyksessä vaan voi lukea ajatuksen sieltä ja toisen täältä. Erityisesti pidin haasteet ja vaikeudet luvussa olleista teksteistä. Samoin kuin vanhemmuutta käsitelleistä ajatuksista.

Kirjassa oli paljon tuttua. Olen käynyt läpi selvästi samaa kasvukaarta kuin kirjailija. Minäkin olin ennen se, joka hermostui pienistä ja näki kaikessa vain huonoa. Minä olin se, joka syytin muita siitä, etten ole onnellinen tai että he aiheuttivat minulle ikäviä tunteita. Auts. Onneksi olen kasvanut ja kehittynyt. Tämä kirjassa oleva kappale tuntuu hyvin tutulta: "Vieläkin hermostut, mutta jännä on huomata, että sitä mukaan kun itsetuntemuksesi kasvaa, sietokykysi erityisesti arjen epäkohtia vastaan kasvaa. Koko ajan osaat laittaa asioita enemmän tärkeysjärjestykseen. Ymmärrät, ettei pienestä kannata vetää hernettä nenään, koska usein se ei tilannetta pelasta, pahentaa vain".

Kirjan perusajatuksena on se, että elämäsi avaimet ovat omissa käsissäsi. On sinun valinnastasi kiinni, miten suhtaudut asioihin. Näetkö aina kaiken surkeuden vai myös positiivisia puolia. Jumitutko tunteisiin vai osaatko mennä eteenpäin. Elätkö pelosta käsin vai rakkaudesta käsin. Löytyykö ilo arjesta vai vain ulkomaan matkalta.

Olen tykännyt lukea kirjaa. Onko kirja sinulle tuttu?

Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta, Readme.fi:sta.

Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutus

Aloitin viime lokakuussa opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Näin viime keväänä mainoksen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta ja innostuin heti. Ensimmäisen koulutusryhmän aikataulut eivät sopineet omiini, mutta onneksi perään alkoi heti toinen ryhmä (suuren kysynnän vuoksi) ja aloitin toisessa koulutusryhmässä. Nyt näitä koulutuksia on alkanut Tuusulan ja Järvenpään lisäksi myös Ylivieskassa. Tulevat koulutukset löytyvät tästä linkistä.

Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutusta on minun ryhmälläni takana nyt neljä jaksoa. Näiden neljän jakson aikana olemme saaneet valtavasti tietoa tunteista, tunnekehityksestä, tunteiden tunnistamisesta, niiden purkamisesta ja tunteiden kanssa työskentelystä. Kolme ensimmäistä jaksoa olivat vahvasti tutustumista omaan itseen ja omaa tunnetyöskentelyä. Olemme maalanneet ja työstäneet savea esimerkiksi teemoilla oma sisäinen lapsi ja oman lapsuuden tarina. Olen kokenut taideterapeuttisen työskentelyn todella voimauttavana. Nyt viime viikonloppuna olleella neljännellä jaksolla menimme jo kohti lasten tunnetaito - ohjaajuutta. Pääsimme kokemaan ihanan tunnetaitotuokion ja myös tutustumaan Eheyttävää Satutaiteeseen. Olen näiden tuokioiden kautta saanut ideoita ja ajatuksia myös nykyisiin ryhmiini. Ryhmälläni on jäljellä vielä kolme koulutusjaksoa. Seuraavalla jaksolla paneudumme lisää lasten tunnetaito-ohjaukseen harjoitellen tunnetaitoharjoitusten ohjaamista. Toisena teemana on satuhieronta (tämän päivän olen itse poissa, koska olen jo satuhierontaohjaaja). Toukokuun lopulla teemana on tunne- ja tarvelähtöinen vuorovaikutus (kuunteleminen ja minä-viestintä, havainto-tunne-tarve-pyyntö) ja syyskuun alussa esittelemme lopputyöt.

Lähijaksojen välillä on ollut etätehtäviä. Etätehtäviä varten olemme lukeneet kirjoja ja tehneet niistä pohdinnallisia tehtäviä. Viime etäjaksolla teemana oli itsensä voimaannuttaminen EFT - naputtelun eli tunteiden vapautustekniikan avulla. Osallistuimme EFT:n verkkokurssille. Etätehtävät ovat olleet aika laajoja ja vaatineet paneutumista. Hyvä niin, sillä se on samalla syventänyt omaa osaamista ja omia tunnetaitoja. Koulutukseen kuuluu myös n. 8 kertaa kestävä ja itse suunniteltu ja ohjattu tunnetaitoryhmä ja sen perusteella tehtävä lopputyö.

Koulutusryhmässäni on 14 naista ja suurin osa on päiväkotien ammattilaisia. Lisäksi meitä on muutama, joka työskentelee muualla kuin päiväkodissa. Joukossa on esimerkiksi toimintaterapeutti, joogaohjaaja ja työntekijöitä kehitysvammatyön ja myös lastenpsykiatrian puolelta.

Kurssin pääkouluttajana toimii Anne-Mari Jääskinen, joka on LogoArt taideterapiaohjaaja ja rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja. Vierailevina kouluttajina ovat tähän mennessä olleet Erja Reinikainen (Leimatut lapset - kirjan kirjoittaja), Anu Raines (Eheyttävä Satutaide) ja seuraavalla jaksollamme on Sanna Tuovinen ohjaamassa satuhierontaa. Verkkokurssina olemme suorittaneet EFT - tapping menetelmän kurssin Karita Palomäen ohjaamana. Koulutus perustuu tunne- ja taideterapiaan, voimavarakeskeiseen logoterapiaan, LogoArtiin ja erilaisiin draamallisiin ja luoviin taideterapiamenetelmiin. Koulutuksen laskennallinen opintopistemäärä on 20 opintopistettä ja minun ryhmälläni koulutus kestää himpun vajaan vuoden.

Koulutus on huikea tunnematka omaan itseen ja samalla se antaa paljon välineitä ja ajatuksia lasten tunnetaitoryhmien ohjaamiseen. Minä aion jatkossa laajentaa yritykseni palvelutarjontaa lasten tunnetaitoryhmiin ja myös vanhemmille suunnattuihin luentoihin esim. lapsen kiukkuun liittyen. Tämä Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutus yhdessä muiden koulutusteni kanssa (esim. mindfulness-ohjaaja) antaa minulle hyvät eväät sekä lasten että perheiden tukemiseen tunnekasvatuksen saralla. Ja olen jo nyt saanut sekä ihmisenä että ammattilaisena paljon tästä koulutuksesta. Lämpimät suosittelut, jos olet kiinnostunut tunteista ja niiden kanssa työskentelystä!