Mitä bloggaaminen antaa?

Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.

Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!

Blogini 4 v synttärit (ja arvonta)

Siitä on nyt 4 vuotta, kun aloitin blogini. Uskomatonta, miten nopeasti vuodet ovat menneet. Muistan edelleenkin sen hetken, kun päätin julkaista ensimmäisen blogikirjoituksen. Olin jo pari vuotta pyöritellyt mielessäni blogia, mutta ajattelin, että en osaa tehdä sitä teknisesti ja minua vähän pelotti myös ajatus julkisesta kirjoittamisesta. Tuolloin 4 vuotta sitten tiesin, että minulla on tulossa iso elämänmuutos. Tiesin, että tulen loppukeväästä irtisanoutumaan työstäni ja perustamaan myöhemmin yrityksen. Ajattelin, että haluan kirjoittaa muistiin näitä asioita ja tunnelmia. Ja siitä se lähti.

Edelleenkin matkassa on lukijoita, jotka ovat olleet mukana blogini ensimetreistä alkaen. Kiitos teille! Oma blogini alkoi sillisalaattina ja edelleenkään en fokusoi mihinkään tiettyyn teemaan, vaan kirjoittelen sekä hyvinvoinnista, lukemistani kirjoista, yrittäjyydestä että myös ihan perheemme kuulumisista.

Kun luen blogivalmentajien vinkkejä blogiin, niin tämä blogi on täysin pielessä monessa suhteessa. Blogivalmentajat kirjoittavat, ettei ketään kiinnosta sillisalaattiblogit eikä toisten kuulumiset. Minä olen kait kummallinen, sillä minua kiinnostaa. Silloin, kun ihminen siellä blogin takana on tullut tutuksi, kyllä minua kiinnostaa se, mitä hänelle kuuluu ja millaista hänen elämänsä ja arkensa on. Etenkin, jos tämän bloggaajan elämä jotenkin liippaa omaani, hänellä on vaikkapa samanikäiset lapset, hän on yrittäjä tai joku muu asia tekee hänestä sellaisen, että pystyn samastumaan hänen elämäänsä.

Viimeisen vuoden ajan olen pyöritellyt varmaan lähes kuukausittain mielessä sitä, että lopetan tämän blogin. On ollut olo, ettei aika riitä tähän. On harmittanut, kun en ole ehtinyt päivittää blogia niin usein kuin haluaisin. On harmittanut, kun en ole ehtinyt kommentoida toisten blogeja. Nyt olen alkuvuoden ajan pohtinut paljon omaa ajankäyttöäni ja sitä, mihin haluan aikani käyttää. Totesin, että yksi asia, mihin haluan aikaani käyttää, on tämä blogi. Sain myös vihdoinkin uudistettua blogini bannerin ja se toi itselleni paljon uutta virtaa ja intoa.

Olen saanut tämän blogin kautta aivan mahtavaa tsemppausta yrittäjyyteen liittyen, paljon tukea ja tietoa silloin kun kirjoitin esimerkiksi esikoisen keliakiasta ja on tuntunut hyvältä myös ne saamani viestit, jossa on kiitelty, kun olen esitellyt jonkun kirjan ja kirjan lukeminen on tuonut oivalluksia myös tämän palautteen lähettäjän elämään. Lisäksi tämä blogi toimii oivana muistin tukena siitä, mitä omassa elämässäni on tapahtunut ja millaisissa fiiliksissä on liikuttu vuosien varrella. On ollut mukavaa myös tavata muutama ihminen, johon olen tutustunut ensin nettimaailman eli bloggaamisen kautta. Blogini on saanut tosi vähän ikäviä ja ilkeitä kommentteja ja silloin harvoin kun niitä on tullut, ne ovat aina olleet anonyymejä.

Nyt on aika 4 v synttäriarvonnan. Ostin arvottavaksi vihkon ja kolme korttia. Kissavihko ja  You are beautiful, strong & worthy enough - kortti on ostettu Korson aseman puodista, josta olen kirjoittanut myös blogitekstin Vauvalahjaa ostamassa.  Anne-Mari Westin kaksi korttia ostin lähikaupasta.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 18.3. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Onnea arvontaan!

Kiitos, kun seuraat blogiani! On ihanaa tietää, että blogitekstejäni luetaan ja kommentoidaan.

Hiljaiseloa

Olen ollut koko syksyn aika hiljainen täällä blogissani. Osittain tämä on liittynyt työkiireisiin ja uuden luomiseen. Tein kaksi uutta verkkovalmennusta muutaman kuukauden aikana ja tämä vei sekä aikaa että voimia - koska siinä rinnalla ohjasin koko ajan normaalit viikkoryhmät ja luennot. Osittain tämä on liittynyt siihen, että olen halunnut vapaa-aikani käyttää muuhun kuin blogiin. Olen halunnut nähdä ystäviä, käydä teatterissa ja lasten kanssa leffassa (Paddington 2 on muuten huippuihana elokuva, suosittelen!). Olen halunnut lukea kirjoja, mikä sekin on jäänyt harmittavan vähälle tänä syksynä.

Syksyn aikana on myös tapahtunut asioita, joiden myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän arvojani. Vanha tuttuni suorittaminen on ollut taas aika paljon läsnä tässä syksyssä ja olen tosi paljon miettinyt sitä, miten jatkossa haluan työni järjestää ja mitä töitä haluan tehdä - ja onko aika luopua jostakin.

Olen viimeisten päivien aikana kuunnellut Menestyvän yrittäjän mindset - onlinetapahtumaa ja sen myötä miettinyt aika paljonkin, mihin haluan jatkossa suunnata työtäni. Ja miten saisin omaa mindsettiani korjattua siihen suuntaan, etten enää vähättelisi niin paljon omaa osaamistani.

Kotimme alkaa vähitellen näyttää jouluiselta ja olen myös ostanut useamman joululahjan. Joulukuusen suhteen jännittää se, miten kissamme Misse siihen suhtautuu. Hyppääkö hän kuuseen? Kaataako hän sen? Leikkiikö joulupalloilla? Misse on kasvanut ihan valtavasti. Vaikea on enää muistaa sitä aikaa, kun hän oli pikkiriikkinen kissanpentu. Nyt hän näyttää jo isolta. Misse on utelias ja hän haluaa olla mukana kaikessa. Hän on myös aika omaehtoinen ja haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Niin suloinen ja rakas. Misse on ollut meillä heinäkuun lopusta alkaen ja tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina.

Olen harmittavan vähän lukenut myös muiden blogeja, joten en tiedä blogituttujen kuulumisista mitään. Nyt kun töitten suhteen on alkamassa joulutauko, aion palata myös bloggaamisen pariin enemmän.

Mitä sinulle kuuluu?

Tubettajat koulun kevättapahtumassa

Kuulun paikallisen alakoulun vanhempainyhdistykseen. Olen ollut toiminnassa siitä alkaen, kun esikoinen aloitti koulun. Ja hän on nyt siis jo seiskalla eli ei enää alakoulussa. Kuopus on viidennellä eli vielä vuoden verran olen mukana tässä vanhempainyhdistykseessä. Keräämme tapahtumilla rahaa esimerkiksi koulun välituntivälineisiin (jalkapallot, hyppynarut jne), stipendeihin ja osa tapahtumien tuotosta menee luokkien retkirahastoon. Perinteisiä tapahtumiamme meillä ovat marrasmarkkinat, kevättapahtuma ja lisäksi vanhempainyhdistys on mukana koulun ja kodin yhteistyöpäivässä pitämässä buffetia.

Kevättapahtumassa meillä on ollut välillä mukana myös esiintyjiä. Tänä vuonna kysyimme oppilaiden toivetta esiintyjän suhteen. No, tulihan niitä toiveita. Oli Robin ja Anna Abreu listalla. Ja tosi monta tubettajaa. Saimme idean, josko tänä vuonna kysyisimme mukaan paria tubettajaa. Lopulta saimme paikalle Roni Backin ja Ilonan. Alun perin PinkkuPinsku oli buukattu tapahtumaamme, mutta hän joutui aika viime tipassa perumaan tulonsa ja tilalle saatiin Ilona. Onneksemme saimme tapahtumaan taloudellista tukea aluetoimikunnalta, muuten näitä esiintyjiä ei olisi ollut mahdollista buukata.

Roni Back ja Ilona olivat paikalla reilut 1.5 tuntia. Ensin he kertoivat vähän itsestään, sitten kaksi oppilasta kyseli heiltä kysymyksiä, jotka olivat pohdituttaneet koulun oppilaita. Näitä kysymyksiä olivat esimerkiksi: mikä oli haaveammattisi pienenä, miksi sinusta tuli tubettaja, miten suhtaudut negatiivisiin kommentteihin, kuinka kauan yhden videon tekemiseen ja editoimiseen menee aikaa ja milloin olet viimeksi syönyt vaahtokarkkia. Tähän meni noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli mahdollisuus päästä "fanitapaamiseen" tubettajien kanssa eli jokainen pääsi vuorollaan kuvaan Roni Backin ja Ilonan kanssa ja lisäksi he jakoivat nimmareita. Osa lapsista halusi nimmarin omaan paitaan tai lippikseen, osa perinteisesti paperille. Jotkut toivat myös lahjoja tubettajille mukanaan. Ilona oli herttainen ja Roni hauska.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla tubettamisesta. Minusta on niin siistiä, että on paljon sellaisia tapoja tehdä työtä ja ansaita elantonsa, joista ei tiennyt vielä mitään vaikkapa 6-7 vuotta sitten. Näitä ovat vaikkapa tubettaminen, bloggaaminen ja verkkovalmennusten tekeminen.

Tapahtumassa oli lisäksi erilaisia toimintapisteitä, esim. paikalliset harrastusseurat olivat esittelemässä toimintaansa. Suunnistusseura oli järjestänyt rastiradan koulun ympäristöön, jalkapalloseura erilaisia toimintapisteitä, joissa pystyi pallottelemaan. Paloauto oli paikalla (kunnes se joutui lähtemään hälytysajoon - olihan se näyttävää kun paloauto lähti paikalta pillit vinkuen). Lisäksi kirpparipöytiä, arvontaa, buffet, hattaroita.

Harmikseni kuopus ei jaksanut jonottaa fanitapaamiseen, niin meiltä jäi saamatta Roni Backin ja Ilonan nimmarit. Oikein symppis olo tuli molemmista tubettajista ja päivä oli varmasti ikimuistoinen monelle fanille, joita tuntui olevan koululaisissa paljon.

Huomenna onkin sitten taas täysin erilainen päivä, olen Espoossa kouluttamassa Mindfulness lapsille - kurssia. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Tilastofaktaa blogistani

Bongasin kevään ekan leskenlehden sunnuntaina

Aika ajoin seuraan blogini tilastoja. Mitä postauksia on luettu eniten, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan. Hakusanat ovatkin olleet välillä aika mielenkiintoisia. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi hakusanat "tahdon mököttää", "vanheneminen hirvittää" ja "ohitusleikkauksessa Tampereella" (vähän kyllä ihmettelen, miten blogiini on päädytty noilla hakusanoilla. Tampereesta olen kyllä blogiini kirjoittanut, mutta ohitusleikkauksesta en ole kirjoittanut taatusti koskaan). Tänään blogiini on tultu hakusanalla "tunnetaitoja päiväkodissa". 

Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on teksti "11 v pojan synttärilahjoja". Siihen tullaan jatkuvasti hakusanoilla "lahja 10 v / 11 v / 12 v pojalle". Toiseksi suosituin tekstini on kirjaesittely Piki ja Mun ja sun juttu! Yksi vähiten luetuista postauksista on teksti "Toiveiden toukokuu".

Viimeisen kuukauden aikana eniten on luettu postausta "Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)". Tänään eniten on luettu postausta aivan blogini alkuajoilta: Janna Rantala: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

Blogiini tullaan eniten googlen ja facebookin kautta. Kinttupolut - blogista ja Lumiomena - blogista tullaan myös usein blogiini vierailemaan. Viime päivinä blogiini on liittynyt useita uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Seuraatko sinä blogisi tilastoja? Mikä on suosituin postauksesi? 

Kodin Feng Shui (ja arvonnan voittaja)

 
Puhdas, levollinen ympäristö vaikuttaa meihin positiivisesti ja saa energiat liikkeelle. Niinpä. Mutta tällaista meillä nyt on. Elämme kaaoksen keskellä. Luin sunnuntain Hesarista erään bloggaajan tarinan. Hän mainitsi jutussa, ettei ketään kiinnosta katsella blogeista pyykkikasoja tai epämääräisiä tavarapinoja. Olenko outo, kun minua kiinnostaa? Minä haluan nähdä myös sitä tavallista elämää enkä vain kiiltokuvaa ja siloiteltua.

Yläkuvassa on työhuoneeni. Todella levollinen ympäristö, joka saa luovuuden suorastaan kukkimaan. Not. Tällä hetkellä työpöydälleni ja tietokoneelle menee kapea sola, jota pitkin mahdun kulkeman, kunhan ensin hyppään pärekorin yli. Huone on täynnä kodinhoitohuoneen tavaroita. Tavarakaaoksen päälle olen heitellyt kuluneella viikolla käytettyjä jumppakamoja, jotta ne löytyvät sitten helposti kun lähden taas ohjaamaan seuraavaa tuntia. Tarkkasilmäinen löytää tuolta leikkivarjon, jumppa-alustan, höyhenpussin ja pääsiäistarrat. Huomasinpa myös kuvaa katsoessani, että meidän pääsiäiskranssikin näyttää olevan tavarapinossa. Senpä voisi laittaa esille, kun noin näppärästi löytyi.

Esikoisen huoneessa on sulassa sovussa kotimme joulu- ja pääsiäiskoristeet. Pääsiäiskoristeet olisi tosi kiva laittaa esille, mutta kun en tällä hetkellä pääse sinne asti. Liian paljon tavaraa edessä. Kodinhoitohuoneen tavaramäärää on tyhjennetty myös esikoisen huoneeseen. Kuvan etuosassa on tyhjiä lelulaatioita. Mieheni on halunnut säilyttää ne kaikki, niihin sitten pakataan lelut, kun ne poistetaan poikien huoneista. Tosi nastaa on ollut niitä vuosia säilytellä. Varsinkin isot legolaatikot vievät aika paljon tilaa. Toisaalta olen saanut sitten kirppiksellä myös myytyä hyvin tavaroita ihan alkuperäisisissä lelulaatikoissa ohjeineen.

Tällaista on elämä keskellä remonttia. Nyt on sauna- ja kylpyhuone valmiita ja tämän viikon loppussa toivon myös kodinhoitohuoneen valmistuvan. Silloin saamme suurimman osan minun työhuoneessani ja esikoisen huoneessa olevasta tavaramäärästä paikoilleen. Odotan sitä aika paljon. Minun oli tarkoitus tehdä nyt maaliskuussa yksi uusi luento, mutta kun ei oikein ole luovuus kukoistanut tämän kaaoksen keskellä.

Korttien ja huulirasvan arvonta loppui eilen illalla. Kiitos kaikille kommentoineille ja arvontaan osallistuneille! Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin osallistujien nimet lapuille ja sieltä vedin voittajan. Arvonnan voitti Aikku. Onnea! Laitatko minulle meilillä (heli at kasvuntaika.fi) osoitteesi, niin laitan palkinnon tulemaan.

ps. huomaan, että minua vähän mietityttää tämän postauksen julkaisu. Nuo kuvat tavarakaaoksesta. Entä jos joku tulee ekaa kertaa blogiini ja ajattelee, että meillä on aina tällaista. Tulee olo, että pitäisi vahvasti korostaa, että elämme Remontin keskellä.

Huom! Postaus ei sisällä tuotesijoittelua.

Blogin 2 v arvonta!

Blogini täyttää ihan näinä päivinä kaksi vuotta. Suunnilleen kaksi vuotta sitten aloitin bloggaamisen tekstillä: "Uuden edessä". Tiesin olevani uuden edessä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan mitä siellä edessä on. Ja nyt voin sanoa, että hyvin moni asia mitä silloin mietin, meni eri tavoin. Asiat ovat vähitellen loksahdelleet paikoilleen ja elämään on tullut paljon uutta. Paljon sellaista, mistä tuolloin kaksi vuotta sitten ei ollut aavistustakaan.

Välillä olen blogannut ahkerasti, välillä vähemmän. Kun työtä on ollut enemmän, blogikirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Aiheeni ovat olleet aika laidasta laitaan. Elämästä yleensä, yrittäjyydestä, leffoista, teatterista, hyvinvoinnista. Joskus myös kirja- ja cd-levyesittelyjä. Luulen, että blogini jatkuu samanlaisena sekametelisoppana.

Blogini 2 v synttäreiden kunniaksi alkaa arvonta, jossa on palkintona kaksi Anna-Mari Westin korttia ja Hurraw vanilja huulivoide. Hurraw!-huulivoiteet ovat vegaanisia, täysin luonnontuotteista valmistetuja ja reilun kaupan kriteerit täyttäviä tuotteita.

 Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy tiistaina 15.3. klo 21. Kaikille tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani. Saa laittaa myös terveisiä minulle ja blogilleni!

Onne arvontaan!

Blogini tarina

Sain jo aikoja sitten haasteen mainiosta Pikku Kepponen blogista kertoa blogini tarina. Kiitos Rva Kepponen! Olen seurannut Pikku Kepponen - blogia jo paljon ennen kuin aloitin oman blogini. Pikku Kepponen on mahtava elämänmakuinen blogi.

Blogini tarina - haasteessa kerrotaan, miten blogi sai alkunsa, miten blogi on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Haasteen ohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Miten blogini sai alkunsa?

Olin miettinyt blogin aloittamista jo ainakin kaksi vuotta. Jonkun aloituskokeilunkin taisin tehdä, mutta se tyssähti heti alkuunsa tekniseen osaamattomuuteen. Keväällä 2014 olin tekemässä isoja päätöksiä elämässäni, tiesin että tulen irtisanoutumaan työstäni ja tulen perustamaan yrityksen ja sitten eräänä maaliskuisena iltana päätin, että miksen aloittaisi blogia myös tähän samaan syssyyn. Aloittaessani blogia ajattelin, että kirjoittelen kirppislöydöistäni, käsitöistä, arjestamme ja hyppäämisestäni kohti uutta ja silloin vielä tuntematonta. Kirjoitin ensimmäisessä postauksessani näin: "Minusta parhaita ovat blogit, joissa arki on vahvasti läsnä. Blogit, jotka eivät ole liian siloteltuja. Blogit, joissa on myös aika ajoin villakoiria ja pölyä, epämääräisiä lehti- ja laskupinoja, riitoja, väsymystä. Arkea. Toivottavasti tästäkin blogista tulee sellainen. Tavallisen elämän kuvausta onnen ripauksineen".

Aloittaessani blogia olin aika pihalla blogimaailmasta, mutta sain aika pian ensimmäiset lukijani. Oli mahtavaa, kun blogiin alkoi tulla kommentteja ja itse löysin myös mielenkiintoisia blogeja luettavaksi.

Blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen fiilikseen, mikä minulla oli aloittaessani bloggaamista. Koska tiesin olevani tekemässä suurta elämänmuutosta tunsin tarvitsevani jalkaani taikasaappaat, jotka vievät minua eteenpäin polullani.

Alusta alkaen olen rajannut tiettyjä asioita pois blogistani. Mies ei esiinny täällä millään tavoin ja lapsista on vain sellaisia kuvia, jotka on otettu takaa tai sivultapäin eli pyrin siihen etteivät he ole tunnistettavissa. Yrittäjyyden myötä olen ehkä tullut vähän varovaisemmaksi kirjoituksissani. Nykyään kun tuntuu nousevan someraivo niin monesta asiasta, niin en halua, että olen epähuomiossa ja ajattelemattomuuksissani kirjoittanut jotain sellaista, josta voisi olla vahinkoa minulle yrittäjänä.

Miten blogini on kehittynyt? Mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia?

Edelleenkään blogini ei profiloidu mihinkään tiettyyn asiaan, mutta itse ajattelen kirjoittavani hyvinvoinnista, kouluikäisten lasten vanhemmuudesta, lukemistani hyvistä kirjoista ja yrittäjyydestä. Käsityöt ja kirppislöydöt ovat jääneet aika vähiin. Toivon, että olen kehittynyt kirjoittajana ja myös valokuvaajana. Alkuaikoina mies ja esikoinen ottivat paljon valokuvia blogiini, nyt kuvaan pääasiassa itse.

Nyt kun olen tutustunut sisältömarkkinointiin ja bloggaamiseen yrityksen kannalta totean, että tässä blogissa on moni asia "pielessä". En ole miettinyt tämän blogin kohderyhmää enkä tavoitetta. Blogin aihepiiri ei ole rajattu vaan täyttä sillisalaattia. Visuaalisuuteen ei ole panostettu. En markkinoi tätä blogia missään. Ja silti tämä saa pysyä juuri tällaisena jatkossakin. Kirjoitan myös yritykseni blogia ja sille on mietitty kohderyhmä ja tavoite, ne tekstit pyrin hakukoneoptimoimaan ja niiden tekstien toivon lähtevän laajempaan jakeluun. Tämä blogi saa pysyä minun kotikutoisena harrastuksena.

On ollut hienoa saada lukijoita blogiin, mutta en tavoittele blogillani suuria lukijamääriä tai portaalibloggaamista. Minulle riittää tämän blogin kotikutoisuus. Olen saanut jonkin verran arvostelukappaleita kirjoista ja cd-levyistä ja niistä olen iloinen. Minulla kuitenkin pääpaino on yrityksessä ja sen toiminnan ja yritysblogin kehittämisessä ja tämä blogi on sivuasiana ja harrastuksena. Kirjoitan kun hyvältä tuntuu ja kun kirjoitettavaa on.

Tuntuu mielettömän hienolta, että blogissani on paljon lukijoita, jotka ovat olleet mukana ihan alusta alkaen. Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja tsempeistä, joita olen saanut matkan varrella. Aivan kuin olisin saanut läjän uusia ystäviä tämän blogini kautta, vaikka montaa lukijaa en ole koskaan tavannut.

Haastan mukaan seuraavat blogit:


Luomulaakso
Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Lumiomena

Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)

2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Rennompaa bloggaamista (ja arvonnan voittaja)

Tarvittiin kirjan pieni tekstinpätkä tämän asian oivaltamiseen. Minä, joka elämässäni pyrin hidastamiseen ja downshiftaamiseen, kuluttamisen vähentämiseen ja elämiseen tässä hetkessä, tajusin bloggaamiseni menneen vaivihkaa suorittamiseksi. Minulla on taipumusta suorittamiseen, siitä olen kirjoittanut jo aiemminkin.

Aloitin bloggaamisen n. 1.5 vuotta sitten. Bloggaamisen aloittaminen oli hyvä päätös. Olin miettinyt sitä jo pari vuotta ja kerännyt rohkeutta. Huomaan, että kun rohkaistuin bloggaamiseen, se on auttanut minua myös olemaan paremmin näkyvillä yrittäjänä. Olen oppinut ottamaan ja käsittelemään valokuvia ja kirjoittamaan tekstejä. Blogini on minulle kuin päiväkirja, voin palata muistoihini vuoden taakse ja yrittäjyyden alkuaikoihin. Koen saaneeni myös tuttavia blogin kautta. Sellaisia, joita en ole tavannut koskaan, mutta jotka säännöllisesti jaksavat kommentoida tekstejäni. Se tuntuu hienolta.

Alkuaikoina luin jostakin ohjeita bloggaamiseen. Ohjeessa suositeltiin uusien tekstien julkaisemista 2-4 kertaa viikossa, jotta lukijoilla pysyy mielenkiinto yllä. Ja tätä tahtia olen noudattanut. Huomasin luoneeni päähäni säännön, että mun on blogattava ainakin kolme kertaa viikossa, jottei blogini unohdu lukijoitten mielestä. Täysin itseluotu ja turha sääntö, jonka huomaan nyt aiheuttaneen stressiä minulle. Kun ei olekaan ollut aikaa tai mielenkiintoa bloggaamiseen, olen soimannut itseäni. Huomasin myös, että aloin elää blogiani varten. Ajatuksissani alkoi pyöriä: "Nyt pitää ottaa kuvia tästä ruuasta tai tästä esityksestä, jotta voin kirjoittaa siitä blogiini". "Nyt kun olen saanut tämän kirjan arvostelukappaleeksi, se pitää lukea nopeasti ja kirjoittaa siitä teksti blogiini". "Nyt mun pitää tavallaan lavastaa joku tilanne ja pyytää esikoinen ottamaan kuvan minusta, jotta saan kuvituskuvaa blogiini" jne jne. Kiva asia, bloggaaminen, menikin vaivihkaa suorittamiseksi.

Lisäksi toki minä, suorittamisen taipuvainen ihminen, helposti sorruin myös vertailuun. Oma blogi alkoi tuntua liian kotikutoiselta. Pitäisikö tästä tehdä tavoitteellisempaa. Jne jne.

Onneksi tajusin tämän. Pieni tauko ja omien ajatusten läpikäyminen teki hyvää. Yritän poistaa päästäni "säännön" siitä, kuinka usein mun pitää blogata. Poistan ajatukset siitä, että jokainen tapahtuma / esitys / ruoka / ties mikä pitäisi kuvata ja blogata siitä vaan jatkossa keskityn enemmän siihen, että olen esityksessä tai läsnä perheelle ja bloggaan siitä, jos se tuntuu kiinnostavalta, mutta mitään en tee vain blogini vuoksi tai saadakseni kuvia jostakin tilanteesta.

Minä en tavoittele suuria lukijamääriä enkä blogigaalakutsuja. Jatkan omaa linjaani, mutta vieläkin rennommalla otteella. Minusta parasta blogissa on kommentit ja niitä huomaan saaneeni nyt vähemmän, kun itse en ole nyt ehtinyt kovinkaan moneen blogiin kommentoida. Luen kyllä edelleenkin montaa blogia. Pitää taas terästäytyä myös kommentoinnissa, kun itsekin tiedän miten mukavaa on saada kommentteja.

Ja mikä teksti sai minut pohtimaan tätä asiaa? Kirja "Rikas elämä", jossa Leila Saarivirta kirjoittaa näin: "Innostun asioista helposti. Se johtaa välillä siihen, että harrastus alkaa viedä eikä toisinpäin. Kerran huomasin ahdistuvani ajatuksesta, etten ollut blogannut moneen päivään. Omaksi virkistykseksi aloittamani harrastus oli muuttunut velvollisuudeksi". Ja toinen pätkä: "Aloin työn asemesta suorittaa vapaa-aikaa. Samalla kun nautin esimerkisi kirjojen lukemisesta, minulla oli suuri tarve listata ja esitellä lukemaani muille blogissani. Luontoretkikohteista tuli paikkoja, jotka halusin merkitä käydyksi. Spontaanius ja tekemisen ilo alkoivat hiipua, tilalle hiipi pakko etsiä uusia tapoja suorittaa". Teksti osui ja upposi.

Rennompaan bloggaamiseen minua ohjaa myös se tosiasia, että olen nyt sekä yrittäjä että opiskelen hetken aikaa kaksia opintoja samanaikaisesti - mindfulness - ohjaajaksi ja Lasten Tunnetaito - ohjaajaksi. Marraskuussa minulla on töitä todella paljon ja lisäksi molempiin opintoihin kuuluu isot etätehtävät, jotka pitää palauttaa marraskuussa. Joten blogin päivittäminen ja nettiselailut ovat nyt toissijaisia jonkin aikaa.

Korttiarvonta on loppunut ja arvoin voittajan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, leikkaa laput irti toisistaan ja vedä sieltä voittajan nimi" - tyylillä ja kortit voitti Katja - Tässä ja Nyt. Onnea ja laitatko minulle sähköpostiini (heli at kasvuntaika.fi) osoitteesi, niin postitan kortit sinulle.

Mukavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille!

Liebster Award - haaste

Sain Kiljusen Herrasväki - blogista haasteen. Liebster Award - haasteen avulla pyritään saamaan näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa. Ideana on vastata yhteentoista annettuun kysymykseen sekä keksiä itse 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Lopuksi haaste laitetaan eteenpäin yhdelletoista bloggaajalle.

1. Mistä blogisi nimi tulee?

Blogini nimi Taikasaappaat viittaa siihen elämänvaiheeseen, kun aloitin bloggaamisen. Tiesin, että olen irtisanoutumassa vakituisesta työsuhteesta ja hyppäämässä "tyhjän päälle". Oli olo, että tarvitsen jalkaani taikasaappaat, jotka kuljettavat minua polullani eteenpäin.

2. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Olin haaveillut blogin kirjoittamisesta jo pari-kolme vuotta ennen kuin aloitin bloggaamisen. Esteet aloittamiselle olivat sekä henkisiä että teknistä taitamattomuutta. En halunnut silloisessa työssäni jakaa itsestäni ulospäin asioita, jotka olisivat asiakkaiden luettavissa. Enkä uskonut osaavani myöskään teknisesti bloggaamista ja kaikkea siihen liittyvää (esim. julkaisukelpoisten valokuvien ottamista). Maaliskuussa 2014 lopulta kirjoitin ekan postauksen blogiini. Päätin, että koska olen muutenkin ottamassa isoja askeleita elämässäni, aloitan samalla myös bloggaamisen.

3. Haaveammattisi lapsena ja mikä sinusta tuli?

Haaveilin, että minusta tulee liikunnanopettaja. Aika lähelle sitä pääsin. Koulutukseltani olen kyllä sosionomi, toimintaterapeutti ja ratkaisukeskeinen valmentaja, mutta lasten liikunnan ohjaamista olen tehnyt parikymmentä vuotta ja tällä hetkellä se on osa työtäni.

4. Kallein aarteesi?

Kliseisesti perheeni. Mies ja lapset. Tavaran tasolla en osaa sanoa. Ehkä kihla- ja vihkisormukset, jotka ovat ainoat korut, joita käytän.

5. Lempipaikkasi kotona?

Sänky, jossa makoilen, rentoudun, luen kirjoja ja nukun. Tai olohuoneessa oleva nojatuoli, jossa monesti istun ajattelemassa asioita tai lukemassa. Joskus vain katselen ulos.

6. Mitä teet aamulla ensimmäisenä?

Käyn vessassa. Juon vitamiiniporejuoman ja keväisin otan samalla myös allergialääkkeen. Aamupalan syön useimmiten vasta pari tuntia heräämisen jälkeen.

7. Onko sinulla omituisia tapoja? Mitä?

Luultavasti on. Nyt ei vaan tule mieleen mitään.

8. Viimeksi lukemasi kirja?

Olen koko alkuvuoden lukenut joko elämäntaito-oppaita tai ammattikirjallisuutta. Viimeksi luin Elizabeth Pantleyn kirjan "The no-cry sleep solution for toddlers and preschoolers. Gentle ways to stop bedtime battles and improve your childs's sleep". Olen päättänyt, että pian alkava kesä on kaunokirjallisuuden aikaa.

9. Mitä teet, kun olet yksin kotona?

Soitan musiikkia kovalla. Tanssin musiikin tahdissa ja laulan. Monesti myös siivoan, koska tykkään siivota silloin kun sitä saa tehdä kaikessa rauhassa. Ja sen jälkeen kun olen siivonnut soittaen samalla musiikkia kovalla, kuuntelen mindfulness-meditaatioita. Luen lehtiä lattialla ja syön samalla (ja tätähän eivät tietenkään lapset saa koskaan tehdä....).

10. Mikä on tärkeintä, mitä olet oppinut vanhemmiltasi?

Sen mitä lupaat, sen teet. Lisäksi työnteon etiikkaa. Työt pitää tehdä hyvin. Läheisistä pidetään huolta, aina ollaan valmiita auttamaan.

11. Mitä toivot tulevalta kesältä?

Lomaa ja rentoutta. Kulunut vuosi yrittäjänä on ollut aikamoinen, olen ollut niin paljon uusien asioiden äärellä ja joutunut väkisinkin opettelemaan paljon uutta. Aivot ovat olleet välillä kovilla. Kesältä toivon kivaa perheaikaa, mutta myös omaa rauhallista aikaa. Kivoja pieniä reissuja lähiseudulle ja myös vähän kauemmaksi. Kiireettömiä hetkiä.

Minun 11 kysymystäni ovat:

1. Mikä on parasta bloggaamisessa?
2. Miten bloggaaminen vaikuttaa arkeesi?
3. Millaisia blogeja luet itse mieluiten?
4. Mistä saat ideasi blogisi postauksiin?
5. Millaista elämänvaihetta elit kymmenen vuotta sitten?
6. Missä haluaisit nähdä itsesi viiden vuoden päästä?
7. Mikä on paras muistosi lapsuudestasi?
8. Mitkä ovat parhaat keinosi poistaa stressiä?
9. Mitkä ovat vahvuutesi?
10. Millaisia kirjoja luet mieluiten?
11. Mikä on paras asia elämässäsi juuri nyt?

Minä laitan haasteen eteenpäin viiteen blogiin. Olen huomannut, että tämä haaste on liikkunut blogistaniassa jonkin aikaa, mutten ole varma, onko haaste käynyt näissä blogeissa:

Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Pikku Kepponen 
Elsa-Aalia
Löytöjen taika

Haasteen saa toki napata mukaansa kaikki ne, joita houkuttaa vastata kysymyksiini.

Blogin 1 v arvonta

Nyt alkaa blogini 1 v arvonta. Ostin arpajaisvoitoiksi suomalaisten naisyrittäjien tuotteita. Anna-Mari Westin ihania kortteja ja magneetin ja Minna Immosen magneettisen kirjanmerkin.

Arpajaisvoittoon kuuluu kolme korttia ja kaksi magneettia. Magneeteista toinen on kirjanmerkki.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini kirjautuneet lukijat (blogger, bloglovin, blogilista) kommentoimalla tätä postausta. Jokaisella on yksi arpa. Arvonta on auki lauantaihin 14.3. klo 18 asti. Arvon voittajan lauantai-iltana.

Onnea arvontaan!

Blogi 1 vee!

Taikasaappaat-blogi täyttää tänään vuoden. Millaisia vuoden ikäiset ovat? Touhukkaita, täynnä energiaa, innokkaita oppimaan uutta. Valloittavat maailmaa. Minun blogivuoteeni on mahtunut paljon. Aloitin blogin todella pitkän harkinnan jälkeen. Olin haaveillut blogista jo pari-kolme vuotta. Mutta se jäi. Tekniseen osaamattomuuteen ja myös siihen etten silloisessa työssäni halunnut tulla tunnistettavaksi netin kautta. Kun aloitin tämän blogin, tiesin, että olen astumassa uuteen. Tiesin, että olen irtisanoutumassa työstäni ja jossain vaiheessa perustamassa yritystä. Mutta sitä en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea vuosi tuo tullessaan.

Olin aiemmin kirjoittanut nettipäiväkirjaa (poikien ollessa pieniä) ja tiesin, mitä parhaimmillaan voi olla nettikirjoittelu. Tukemista, kannustamista. Minulla on ihanat lukijat ja olen saanut todella paljon kannustavia kommentteja. Ikäviä kommentteja on tullut todella vähän ja niissäkin on ollut kyse siitä, että tekstini on ymmärretty jotenkin eri tavoin kuin sen itse olin ajatellut. Ja se on opettanut tarkempaa itseilmaisua ja kielenkäyttöä. Ja nämä ikävämmät kommentit ovat aina tulleet anonyymeiltä.

Heti blogin alussa tein päätöksen, etteivät mieheni ja lapset esiinny blogissani. Toki teksteissä joskus, mutta kuvissa ei tunnistettavasti. Sama pätee jatkossakin.

Nostan esille muutaman tekstin vuoden varrelta. Blogini ollessa suunnilleen kuukauden ikäinen, laitoin liikkeelle haasteen Suosikkeja omasta lapsuudesta . Oli ilahduttavaa lukea toisten muistoja omasta lapsuudesta. Koska blogillani on paljon uusia lukijoita, haluaisiko joku napata mukaansa tämän haasteen? Tekstissä Elämän uusia tuulia kerroin elämänmuutoksesta, jota olin miettinyt jo pitkään ja joka oli realisoitumassa. Olin irtisanoutunut vakityöstäni ja tiesin, milloin on viimeinen työpäiväni. Blogini lukijat ovat voineet seurata matkaani myös tästä eteenpäin. Kirjoitin liiketoimintasuunnitelmastani ja säännöllisesti olen kirjoittanut myös postauksia viikostani yrittäjänä.

On postauksia, joista olen saanut erityisen paljon hyvää palautetta. Yksi niistä oli tämä koominen postaus päivän asustani. Itselleni on jäänyt mieleen myös syötyjä sanoja-haaste ja kodissamme vipeltänyt hiiri. Olen myös kirjoittanut lukemistani kirjoista, näkemistäni elokuvista ja teatteriesityksistä, jonkin verran arjestamme, kirpparilöydöistä ja käsitöistä. Muutaman kerran olen kuvannut myös kotiamme.

Vaikka olen vuoden blogannut, en koe itseäni "oikeaksi bloggaajaksi". Minä en edelleenkään kuljeta kameraa mukana joka paikassa, en kuvaa ruoka-annoksiani,  minusta ei tunnu luontevalta olla kameran edessä ja listata vaatteita, joita kuvassa on päälläni.

Lukijat ovat blogin suola, varsinkin kommentoivat lukijat. Kiitos aktiivisesta kommentoinnista! Blogini lukijakunta on kasvanut hitaasti, mutta varmasti. Osa lukijoista on ollut mukana matkassani heti alusta alkaen. Ihan mahtavaa! Blogi tulee jatkamaan samalla linjalla. Samanlaisia sekalaisia tekstejä, välillä syvällisempiä, välillä tavallista arkea. Välillä kirjoista, välillä yrittäjyydestä, välillä elämästä yleensä. Kesää kohti puutarhakuvat tulevat lisääntymään.

Vuoden ikäisen blogin kunniaksi on pian alkamassa arvonta!

Omat arvot, sisäinen draivi ja tuhmat meilit

Tämä on jatkoa postaukselle "Kaksi veljestä ja rahkatorttu". Eli millä hakusanoilla viime aikoina on tultu blogiini. Minun blogiini tullaan tosi paljon hakusanoilla: lahja 10-vuotiaalle / 11-vuotiaalle pojalle. Usein etsitään myös tietoa Tallinnasta saatavasta kosmetiikasta (hakusanat: kosmetiikka Tallinna). Sinänsä huvittavaa, että tuo postaus, mihin tuolla hakusanalla tullaan lienee ainut postaus, joka on koko blogissani kosmetiikan maailmasta, siinäkin postauksessa vain sivumainintana.

Viime aikojen mieleenpainuvimpia hakusanoja ovat olleet:

Omat arvot ja sisäinen draivi

Minä olen sitä mieltä, että omien arvojen tuntemus voi johtaa sisäiseen draiviin. Tiedän, mitä haluan. Tiedän, mitkä ovat arvoni ja miten haluan toimia arvojeni  suuntaisesti. Mutta en kyllä ymmärrä, mihin mun postaukseen on tultu noilla hakusanoilla. Kun itse laitan nuo hakusanat googleen, en löydä blogiani hakutuloksista ensimmäiseen 11 sivuun enkä enempää jaksanut selata.

Ekat Risto Räppääjät parempia

Tästä olen samaa mieltä, ainakin jos on leffoista kyse. Tosin siinä vaiheessa kun noilla hakusanoilla oli mun blogiin tultu, en ollut vielä arvostellut uusinta Risto Räppääjä-elokuvaa. Onko muuten jollakulla tiedossa, milloin ilmestyy seuraava Risto Räppääjä - kirja?

Tuhmat meilit 

Tuhmista meileistä en kyllä myönnä kirjoittaneeni mitään enkä taida olla edes saanut mitään tuhmia meilejä. Ellei niitä ole ollut spämmipostien joukossa, jotka sähköpostiohjelmani suodattaa automaattisesti roskakoriin. Mutta mitähän googlaaja ajatteli kun laittoi hakusanaksi "tuhmat meilit"? Ajatteliko hän löytävänsä esimerkin tuhmasta meilistä? Ja mihin ihmeen postaukseen on tultu näillä sanoilla? (olihan mun sitten pakko googlata "tuhmat meilit", mutten omaa blogiani kyllä löydä niillä hakusanoilla. Eräs lukemani blogi löytyi sivulta 8; ja nyt sitten kaikki muutkin tietty googlaa, että mikä blogi sieltä löytyy...)

Saappaat Tallinnasta

En ole hankkinut saappaita Tallinnasta, mutta tässä lienee hakukone yhdistänyt blogin nimen Taikasaappaat ja matkakertomukseni viime kesäisestä Tallinnan reissusta. Googlaaja lienee ollut pettynyt, kun hän etsi tietoa saappaista ja hän saapui postaukseen, joka kertoo lapsiperheen reissusta Tallinnassa.

Downshiftaajat eivät 

Niin mitä eivät? Eivät tee liikaa töitä? Eivät valita? Kirjoita blogia? Eivät....hmm?

Rhonda Byrne eksyttää

Olen esitellyt blogissani ahkerasti Rhonda Byrnen kirjoja. Epäileekö joku, että ne kirjat eksyttävät? Vievät harhaan oikealta polulta? Vai mitähän mahtoi googlaaja miettiä? Oletko sinä ajatellut että Rhonda Byrne eksyttää?

Millä hakusanoilla sinun blogiisi on tultu viime aikoina?

Ilahduta bloggaajakaveria - haaste

 

Alkuvuoden ajan blogeissa on kiertänyt Ilahduta bloggaajakaveria - haaste. Minä nappasin haasteen Kädestä pitäen-blogista.

Haastan mukaan Kasvun ilo - blogin Elinan. Olemme kirjoittaneet blogeja suunnilleen yhtä pitkään. Elinan blogi tuottaa valtavasti iloa pohdinnallisilla ja elämänmyönteisillä teksteillä henkisestä kasvusta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat. Bloggaajien määrän voit itse päättää. 
• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. 
• Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla; esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekoista. Ilahduttaa voit myös vaikka kommenttien tai sähköpostin välityksellä. 
• Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa mukaan uusia kirjoittajia. 

Omat vahvuudet - haaste

Sain jo alkusyksystä Tanian silmin - blogista haasteen omiin vahvuuksiin liittyen. Mitkä ovat minun vahvuuksiani ja lahjojani? Tania haastoi bloggaajia tunnistamaan omia vahvuuksiaan, hyväksymään ja myöntämään ne sekä uskaltamaan sanomaan ne ääneen. Ilman, että tuntisi olonsa itserakkaaksi. Haaste hukkui syksyllä yrityksen perustamiskiireisiin, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä kaivaa luonnos esille ja kirjoittaa teksti valmiiksi.

Minun, Helin, vahvuuksiani ovat:

Olen rohkea. Tämän olen kuullut aika monta kertaa elämäni aikana. Olen uskaltanut tehdä elämässäni rohkeita ratkaisuja. Olen irtisanoutunut kaksi kertaa vakituisesta työsuhteesta ja lähtenyt kohti toisenlaista tapaa tehdä työtä, vähän epävarmalle, mutta onnellisemmalle polulle. Viimeisin irtisanoutuminen johti yrittäjyyteen.

Olen pohdiskelija. Tykkään pohtia asioita, päästä pohdinnoissani vähän pintaa syvemmälle.

Olen innostunut kehittäjä. Mitä tahansa teenkin, tykkään tehdä sitä hyvällä draivilla, viedä asioita eteenpäin. Visioida uutta.

Olen elämänmyönteinen ja positiivinen. Toki on notkahduksia välillä, mutta yleensä en kovin pitkään ryve negatiivisuudessa, vaan löydän asioista nopeasti sen toisen puolen.

Olen luotettava. En kerro eteenpäin sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitettu kerrottavaksi ja juoruttavaksi eteenpäin.

Olen hyvä äiti. Minä olen paljon lasten kanssa. Olen aina tykännyt leikkiä, lukea ja pelata poikieni kanssa. Olen läsnä heidän arjessaan. Tiedän lasteni asioista. Rakastan heitä ja he rakastavat minua.

Sitten on näitä piirteitä, joita voisi kirjoittaa, mutta sitten mieleeni tulee, että meneekö tämä nyt jo kehumiseksi? Olen lämminhenkinen, minun kanssani on helppo olla. Minua on helppo lähestyä. Moni sanoo, että seurassani tuntuu kotoisalta ja luontevalta. Muistan kun entisessä työssäni moni sanoi, että sähän oot ihan tavallinen etkä mikään "virallinen sossuntäti". En ole turhantärkeä.

Minä tein taannoin yrittäjyys -kurssiin liittyen uniikki -minä tehtävän, jossa kysyin viideltä ystävältäni, mitä uniikkeja piirteitä ja vahvuuksia he näkevät minussa. Heidän viestinsä olivat upeaa luettavaa. Siellä oli myös sellaisia piirteitä, joita en itse näe itsessäni. Moni kirjoitti minun kestävän paineen alla työskentelyä uskomattoman hyvin. Itsestäni ei aina tunnu siltä, mutta ehkä minulla on kykyä toimia rauhallisesti stressaavissa tilanteissa ja sietää painetta. Ainakin minulla on paljon kokemusta stressaavista tilanteista. Sekä edellisessä työssäni että nyt yrittäjänä. Elämänmyönteisyys, ilo, rohkeus, innostus itsen kehittämiseen luki myös lähes kaikissa ystävieni viesteissä.

Millaisia vahvuuksia sinulla on? Miltä tuntuisi kirjoittaa ne blogiin? Tuntuisiko se itsen kehumiselta? Nappaisiko joku haasteen mukaansa?

ps. Tanian blogin kirjoitus aiheesta: Omien vahvuuksien sanominen ääneen ei tee kenestäkään itserakasta

Kuvat on otettu ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni voimauttavan valokuvauksen tehtävää varten.

Netissä, somessa, addiktiossa?

Olen tässä tänään miettinyt paljon, kuinka paljon on liikaa? Milloin olen ollut liikaa päivän aikana netissä, somessa? Milloin se on jo pois perheeltä ja myös minulta itseltäni ja muulta toiminnalta, jos vain vähän kurkkaan, onko joku laittanut meiliä, kommentoinut blogia tai tykännyt facessa?

Minä olen ollut aika maltillisesti netissä. Aikaisemmin. Minulla on ollut fb-profiili vuosia. Blogin aloitin viime keväänä ja se toki lisäsi netissä olon määrää, kun pitää kirjoittaa tekstejä, ladata valokuvia (ja käsitellä niitä), vastata kommentteihin, seurata ja kommentoida muita blogeja jne. Nyt kun minusta tuli syksyllä yrittäjä ja kun seurattavana on nyt sekä yrityksen fb-profiili että oma, tämä blogi ja yrityksen blogi (joka on tosin vielä aika hiljainen) olen ihan uudessa tilanteessa. Vähän väliä tekee mieli mennä nettiin ja tarkistaa, onko jotain "uutta" tapahtunut. Jossakin suunnalla. Useimmiten ei ole tapahtunut mitään kovin kummallista. Ja silti pitäisi taas hetken päästä tarkistaa.

Koko syksyn pärjäsin hyvin noilla medioilla. Kunnes nyt joulun aikana on ollut aikaa enemmän paneutua digimarkkinointiin. Ja kaikkialla todetaan, että yrityksen pitää näkyä laajalti somessa. Nyt sitten yritys löytyy myös Twitteristä ja LinkedIn profiilia olen jonkin verran työstänyt. Kirjauduin myös Pinterestiin. Google+ profiilia myös aloitin, mutta se(kin) jäi kesken. Tutustuin Mailchimpiin (yrityksen uutiskirjettä varten). Ja nyt oltuani tänään muutaman tunnin erossa netistä aloin miettiä, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Koska yritys on eri some-kanavissa, pitäisi sinne myös päivittää jotakin. Millä ajalla? Kunhan ryhmäni taas alkavat pyöriä viikon päästä täyttä tohinaa, mistä löydän ajan kaikkien medioiden päivittämiseen? Miten edes muistan, missä kaikkialla minä / yritykseni on?

Jos kyse olisi vain minusta, kirjoittaisin silloin tällöin facebookiin ja päivittäisin tätä blogia. Mutta kun kyse on myös yrityksestä ja sitä kautta perheemme toimeentulosta, niin olen nyt vähän ymmällä, missä kaikkialla yrityksen pitäisi näkyä ja millä volyymillä? Tätä blogia en vie facebookiin enkä twitteriin, en ala tehdä youtube-videoita tänne, tämä on harrastus. Mutta entä kun kyse on yrityksestä?

Kuinka paljon aikaa on sopivasti netin käyttöön? Milloin on kyse addiktiosta? Tästä erittäin huonona esimerkkinä on se, kun olimme ennen joulua syömässä perheenä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli myös nelihenkinen perhe, lapset arviolta vähän nuorempi kuin meidän pojat. Koko ruokailun ajan perhe räpelsi kännyköitään, kukin omiaan. He eivät puhuneet toisilleen kuin muutaman hajanaisen sanan silloin tällöin. Minä olen tehnyt sen periaatepäätöksen etten käytä nettiä kännykkäni kautta. Vain kotoa läppäriltä ja tämä jo tietenkin luo raameja mun netinkäytölle. Mutta kotona netissä olo on mennyt välillä holtittomaksi. Ja mietin, kuinka holtittomaksi se menee, jos otan vielä enemmän medioita, joissa yritän olla jollain tavoin mukana. Nyt lomalla tämä on tietenkin ollut vielä helppoa, mutta kun työt alkavat taas pian ja aika netinkäyttöön vähenee taas paljon. En halua typistää yöuniani. En halua, että pojilla on sellainen mielikuva, että äiti priorisoi netissä olon verrattuna yhteiseen aikaan. Ruokaakin pitäisi tehdä. Kuten myös kotihommia.

Nyt huomaan, että netissä käyttämäni aika on pois esim. mun lukemisharrastukselta. En ehdi lukea kirjoja, kun surffaan netissä sivulta toiselle. Tosin kunhan ryhmäni taas käynnistyvät ja kuljen julkisilla paljon, käytän ne matka-ajat lukemiseen. Silloin en käytä nettiä.

Monesti mun netissä olo menee ihan haahuiluksi, päättömäksi kana -touhuksi. Seikkailen sivulta toiselle ja hetken päästä sama kierros lähtee taas alusta. Minusta tulee levoton. En pysty keskittymään yhteen asiaan pitkään, kun taas on jo seilattava toiselle sivulle. En yhtään ihmettele, jos liiallinen netinkäyttö tekee lapsista levottomia ja addiktoituneita, kun se meinaa tehdä sitä myös 40-vuotiaasta perheenäidistä.

Mikä on sopivasti? Kuinka paljon te käytätte päivässä aikaa blogiin, facebookiin, twitteriin ja muihin some-kanaviin? Onko aika mielestäsi liikaa vai sopivasti? Mistä otatte sen ajan? Mitä teet, kun huomaat, että nyt netinkäyttö menee liialliseksi? Mistä huomaat sen? Ja vielä: missä kaikkialla yrityksen pitäisi näkyä?

Kaksi veljestä ja rahkatorttu

Seurailen blogini hakusanoja. Syksyllä kirjoitin edellisen kerran hakusanoista, joilla blogiini on tultu. Silloin hakusanoissa oli kaikkea hauskaa, kuten "heittäytyä siihen taikaan", "kiukkupisteet kehossa" ja "ohje positiivinen". Nyt näitä hakusanahelmiä on ollut aika vähän. Moni on tullut blogiini hakusamalla "lahja 11-vuotiaalle pojalle". Joulun alla oli myös paljon joululahjoihin liittyviä hakusanoja: "lahja appivanhemmille" tai "lahja isovanhemmille".  Joku oli jättänyt lahjahankinnat ihan viime tippaan, sillä vielä aattoaamunakin haettiin lahjavinkkejä.

Olen nauranut monta kertaa sille, joka oli laittanut hakusanaksi "päivän asupostaus" ja sai tuloksesi tämän postauksen. Luulen, ettei tuo postaus ollut ihan sitä, mitä googlaaja haki.

Viime kuun hakusanahelmi on ehdottomasti "kaksi veljestä ja rahkatorttu". Olen paljon miettinyt, mitä googlaaja haki. Mietin onko se kirjan tai biisin nimi. Ei taida olla. Voi olla, ettei blogini  tuonut ratkaisua hänen kaksi veljestä ja rahkatorttu -hakuun. Meillä on kyllä veljekset ja rahkatorttuakin olen ehkä joskus tehnyt. Mutta sitä en tiedä, miten nuo asiat liittyvät yhteen.

Tänään olen surffaillut netissä ja naureskellut esimerkiksi fb-ryhmän Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä oivalluksille. Olen myös tänään lukenut sellaisia blogeja, joita en normaalisti seuraa. Osa oli ihan täyttä huttua. Mutta niillä blogeilla on valtavat lukijamäärät, joten kait niistä joku (tai siis aika moni) saa jotain itselleen, kun niitä päivästä toiseen käy lukemassa.

Oikeasti mun pitäisi kirjoittaa ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojen referaattia, mutta aika monta sijaistoimintoa olen jo keksinyt välttyäkseni tekemästä jotain hyödyllistä. Rahkatorttua en voi nyt tehdä, sillä meillä ei ole rahkaa jääkaapissa.

ps. yhden hyvän vinkin voin tähän tammikuuhun antaa, Tietoinen tammikuu-haaste. Minä olen mukana tutkailemassa itseäni, toimintaani, tunteitani. Jos olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi ja omien toimintatapojen miettimisestä, tule sinäkin mukaan!

Ei-niin-hehkeää-blogiarkea (sis. hiiren)

Mietin, että olisi ihanaa blogata joskus siitä, että siemailinpa glögiä. Istuin nojatuolissa, päälläni oli mukavat lutuiset kotivaatteet (ei mitään pieruverkkareita, vaan jotain trendikästä...eli ei mulla itseasiassa mitään sellaisia kotivaatteita ole). Olisin juuri tupsutellut ihanaa uutta hajuvettä (paitsi enhän minä käytä hajuvettä kun saan siitä migreenin) ja lukenut kivaa kirjaa (jotain klassikkoa tai Finlandia-voittajaa). Pöydällä olisi muutama kynttilä palamassa (eikä mies hokisi ollenkaan, että mikä täällä oikein käryää - minkä hän aina toteaa, jos poltan kynttilöitä) Tästä sitten nappaisin muutaman tunnelmallisen kuvan blogiini.

Mutta. Juuri kun tällaista miettii, huomaa jotain kummallista silmäkulmassa. Mikä se oli? Uudelleen. Vielä kerran. Iik! Se on hiiri! Meillä on hiiri sisällä! Iik (suoraa huutoa!!). Juuri kun tunnelmoit ja olet käymässä nukkumaan, toteat, että sisällä on hiiri. Mies tulee paikalle ja toteaa, että vaimo on tainnut kajahtaa, ei täällä mitään hiirtä ole. Aikamme kun siirtelemme huonekaluja, hiiri säntää esiin jääkaapin alta. Iik! Meillä on hiiri sisällä! Ensimmäinen ajatus on häätää se ulos, mies jahtaa hiirtä imurin kanssa ja minä olen valmiina avaamaan ulko-oven. Ei onnistu, hiiri on meitä vikkelämpi, häviää jonnekin. Tässä vaiheessa kuopus herää (minun huutooni kait). Kello on 22.45 ja kuopus alkaa huutaa. Hän huutaa, että "aamupalaa,  olen myöhässä koulusta...". Toteamme, että et ole myöhässä koulusta, nyt on ilta ja mene vaan uudelleen nukkumaan, me jahtaamme hiirtä.

Niin, taisin unohtaa mainita, että minä olin jo aiemmin hakenut kumpparit jalkaani, koska pelkäsin, että hiiri tarrautuu kiinni varpaisiini. Olen siis pyjama päällä, kumpparit jalassa ja jahtaan hiirtä sen sijaan, että istuisin sensuellisti nojatuolissa, siemailisin glögiä ja lukisin kirjaa. Tai että olisin nukkumassa.

Hiiri on kadoksissa. Menemme nukkumaan. Kuinka moni on yrittänyt saada unta tietoisena siitä, että kodissa vilistää hiiri? Voin sanoa, että minulle oli hankalaa nukahtaa. Aina kun olin nukahtamassa, näin mielessäni jättimäisen hiiren, joka syö meidän ruokamme, meidän huonekalut ja meidät...Tai sitten näin joukon pikkuhiiriä tai kokonaisen hiiriyhteisön, joka on muuttanut meille asumaan. Samalla muistin, että edellisenä yönä olin kuullut hiiren rapistelua. Meillä kuuluu vintiltä aika ajoin hiiren rapistelua. Muistan tuolloin yöllä ajatelleeni, että ellen tietäisi hiirten olevan vintillä, voisin ajatella niiden olevan ihan tässä lähellä. Ja luultavasti hiiri oli meillä jo silloin. Ehkä hyvinkin lähellä. Kääk. Iik.

Seuraavana aamuna hiirtä ei näy. Lähdin ohjaamaan liikuntaleikkitunteja ja koko ajan toivoin, että kun tulen kotiin, mies sanoo, että on saanut houkuteltua hiiren ulos ja ongelma on ohitettu. Mutta ei. Mies ei ole tehnyt asian eteen mitään. Eli hiiri on meillä edelleen. Pitää ottaa käyttöön Plan b: hiirenloukut. Onneksi niitä sai ihan lähikaupasta. Eläinaktivisteille tiedoksi, että pidämme eläimistä, meillä ei esim. syödä lihaa ja yritimme saada hiiren ulos kodistamme ensin elävänä, mutta mun hermot ei vaan enää kestäneet hiirtä. Oli pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön.

Vielä tiistai-iltana hiiri ei jäänyt loukkuun. Eikä hiiri antanut mitään merkkiä itsestään. Mutta tänä aamuna tassutellessani keittiöön hiiri oli nalkissa. Vähän kävi sääliksi, mutta suuri helpotuksen huokaus tuli sisältäni. Koti on taas meidän ja vain meidän. Voin nukkua hyvin ja kulkea taas paljain jaloin. Pääsen elämään hehkeää blogiarkea tällaisen arkirealityn sijaan. Paitsi onkohan meillä sellaista blogiglamouria koskaan....

Ei aavistustakaan, mistä hiiri meille tuli. Ehkä ulko-ovi oli joskus jäänyt liian pitkäksi aikaa auki ja hiiri oli päässyt livahtamaan lämpimään. Toivon ettei meillä ole mitään hiirikoloa ulos, josta meille alkaa säännöllisesti tulla hiiriä. Tuttavani (joka asuu neljännessä kerroksessa kerrostalossa) kertoi, että heille on tullut hiiriä sisälle jonkun ilmastointikanavan kautta. Ei kivaa.

Ja tänään tietenkin joka puolella kuulen hiiristä. Aamulla junassa eräs perheen isä kertoi ystävälleen, että heiltä oli kuollut lemmikkihiiri ja hän oli ostanut nopeasti uuden etteivät lapset olisi huomanneet mitään. Ja mitäs jumppia minä menen ohjaaman tänä iltana? Ohjelmassa lukee: hiirenhäntää ja muita naruleikkejä.

ps. kuvia ei ole. Voisihan tässä kuvata itsensä pyjama päällä ja kumpparit jalassa, mutta säästän teidän nyt siltä.

Vieraalla maaperällä: Päivän asu - postaus

Perillä - blogissa oli vieraalla maaperällä - haaste. Haasteeseen kuului blogata jostain sellaisesta asiasta, joka on omaan blogiin täysin vieras. Josta ei muuten koskaan kirjoittaisi omaan blogiinsa. En ehtinyt varsinaiseen haasteeseen mukaan, mutta näin jälkikäteen osallistun. Heti mietin, että itselleni kaikkein vierainta on Päivän asu - postaukset. Tiedättekö ne, joissa kivannäköiset bloggaajat ovat kivannäköisissä vaatteissaan (joista vielä suurin osa tuotelahjoituksina saatuja) kivoissa asennoissa. Ja sitten postauksessa luetellaan, että housut sieltä (saatu blogiyhteistyön kautta) ja paita täältä (tuote saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan) ja sukat nämä (saatu bloginäkyvyyttä vastaan) ja pikkarit nämä (saatu blogiyhteistyön kautta). Lisäksi silmämeikki sitä ja tätä ja huulipuna tuota (tuotteet saatu blogiyhteistyön kautta). Postaus sisältää affiliate-linkkejä, joista bloggaaja saattaa hyötyä.

Tässä minä olen. Torstaina 30.10. Kuvauspaikkana meidän keittiömme.

housut: pehmeät resorifarkut, ostettu kaikkien trenditietoisten suosimasta kaupasta nimeltä Ekta. Ja koska tämä kauppa on niin laajalti kaikkien tietämä, sitä ei näemmä löydy edes googlella, jotta olisin sen voinut linkata. Kauppa löytyy ah niin ihanan Korson S-marketin vierestä.
paita: Nanson Paulakukkaa. Minulta löytyy Paulakukkaa pitkähihaisina paitoina, t-paitoina ja tunikoina noin kahdeksassa eri värissä.
sukat: beiget, ei muistikuvaa mistä ostettu ja milloin. Ovat ehjät, joten luultavasti ei kovin vanhat.
meikki: meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä hieman. Meikit taitavat kaikki olla Body Shopin tuotteita.

Takanani näkyvät taulut on tehty Joutomaan postereista. Kehykset ostettu muistaakseni Prismasta.
Lattialla näkyvän räsymaton on tehnyt äitini. Lattia on neliöparkettia, josta en erityisemmin tykkää. Odottelen, että se tulee uudestaan muotiin vielä ja ollaan trendin aallonharjalla.
hajuvesi: ei käytössä kuvaushetkellä.

Liikuntaleikkituntipäivinä päivän asuni on tällainen. Paita la pirouette ja caprit pineapple.  Ovat ohjaaja-asuni ja Vipeltävä Siili on kustantanut nämä minulle. Asun alla on urheilurintaliivit vuodelta yksijakaksi. Valkoiset, merkistä ei muistikuvaa enkä jaksa nyt katsoa, minkä merkkiset ne ovat. Kannattaa huomioida jaloissani olevat mustelmat. Ei tietoa, mistä saatuja. Ei ainakaan blogiyhteistyön kautta eikä bloginäkyvyyttä vastaan.

Haasteen voi napata mukaan! Eli omaan blogiin voi kirjoittaa aiheesta, josta ei muuten koskaan kirjoittaisi blogiinsa. Haasteeseen osallistuneet on lueteltu Perillä-blogin hauskassa askartelupostauksessa (joulun hittikortti!).

Kaikki tuotteet ostettu itse, omalla rahalla. Postaus ei sisällä linkkejä, joista voisin hyötyä.

ps. Toivon, ettei kukaan halua lisää minulta Päivän asu - postauksia, niin vierasta maaperää tämä on minulle. Toivon myös, ettei tästä postauksesta loukkaannu kukaan sellainen, joka tekee Päivän asu - postauksia. Minusta ei luontevasti ole tällaiseen.