lauantai 6. tammikuuta 2018

Takana 18 yhteistä vuotta


Tänään on kulunut 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Suhteemme on nyt täysi-ikäinen. Aivan sinä päivänä emme alkaneet seurustella, mutta pian se kuitenkin tapahtui.

Kun tapasin mieheni, molemmat tiesimme heti, että nyt on tullut tavattua joku erityinen ihminen. Minä totesin ystävälleni, että "olenkohan tavannut elämäni miehen" ja mies oli todennut kaverilleen, että "nyt tapasin jonkun, joka on täältä päin" (tarkoittaen sitä, että hän tapasi jonkun, joka on samantyylinen kuin hän).

Meidät yhdisti samanlainen arvomaailma ja samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta. Olin edeltävänä syksynä tavannut ihan liian monta miestä, jotka eivät sanallakaan halunneet puhua perheestä. Minä taas halusin perheen ja taisinkin heti ensi tapaamisella kysyä mieheltä, että mitä hän ajattelee tulevaisuudesta ja perheen perustamisesta. Luultavasti mikään deittiopas ei suosittele, että sitä kysytään heti ekalla tapaamisella. Minä kysyin. Molemmat haaveilimme samoista asioista. Tavallinen arki, oma koti ja piha ja kaksi lasta. Jos tarkkoja ollaan, puhuimme aina kahdesta pojasta.

Kun on ollut 18 vuotta yhdessä, niin siihen aikaan toki mahtuu erilaisia vaiheita. Niitä vaiheita, kun ollaan onnen kukkuloilla. Ja niitä vaiheita, kun tulee miettineeksi, miksi ihmeessä lähdin kulkemaan yhteistä taivalta tuon tyypin kanssa. Miksi ihmeessä rakastuin häneen? Ne hetket, kun toinen on tuntunut maailman suurimmalta ääliöltä, ovat olleet hyviä hetkiä peiliin katsomiseen. Millainen itse olen ollut ja mitä olen antanut tähän suhteeseen? Pitkä yhteiselämä edellyttää tahtoa selviytyä ongelmista ja arkipäivän huumoria.




Koska meillä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista verkostoa lähialueilla, meillä ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta viettää kahdenkeskistä aikaa. Meillä ei ole kokemusta siitä, mitä on käydä kynttiläillallisilla ravintolassa tai viettää viikonloppu ilman lapsia. Isäni sairastui vakavasti lasten ollessa pieniä ja myöhemmin kuoli. Yhteiset vuotemme ovat sisältäneet siis paljon myös väsymystä, huolta ja surua.

Vuosiin on sisältynyt silti paljon myös iloa ja kiitollisuutta. Meidät on pitänyt yhdessä vahva tahto, samanlainen arvomaailma, samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta ja huumori. Olemme myös aina arvostaneet arkea ja sen toimivuutta ja toisen tekoja sen hyväksi, että arki on toimivaa. Kiitos, kun kävit kaupassa. Kiitos, kun hoidit esikoisen lääkärireissun. Kiitos, kun olet jaksanut nekin hetket, kun itse en ole ollut se paras mahdollinen puoliso.

Sain joulun alla yhteistyön muodossa rakkauskalenterin ja intiimin rakkauskalenterin. Molemmissa kalentereissa on 12 luukkua ja jokaisesta luukusta avautuu tehtävä yhdessä puolison kanssa tehtäväksi. Olemme avanneet nyt kaksi luukkua molemmista kalentereista ja heti ensimmäinen luukku rakkauskalenterista toi kyyneleet silmiin ja palasimme yhteisten muistojen äärelle: tehtävänä oli kirjoittaa rakkauskirje puolisolle, jossa palataan myös ihan ensimmäisiin muistoihin seurustelun alkaessa.

Kerron myöhemmin keväällä lisää kokemuksiamme rakkauskalentereista. Jahka olemme ehtineet avata useamman luukun.

* rakkauskalenterit saatu blogiyhteistyönä. Kiitos Love365!


torstai 4. tammikuuta 2018

Vahvista lasta



Luin kirjan "Vahvista lasta". Kati Kärkkäisen kirja "Vahvista lasta" nostaa esille erityisesti keinoja, joiden avulla lasta voi varustaa tulevan varalle. Miten lasta voidaan jo pienestä pitäen varustaa voimavaroilla ja selviytymiskeinoilla, jotka auttavat hänen terveessä kasvussaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Sparraamalla lapsen tunnetaitoja, sosiaalisia taitoja, toiminnan taitoja ja ajattelun taitoja luodaan lapselle vahvaa perustaa tulevaisuuteen. Itsesäätelyn oppiminen on lapselle tärkeää. Kyvyttömyys itsesäätelyyn on kuin jarruttomalla pyörällä ajamista.

Kirjassa nousee useaan kertaan esille lasta arvostava ja kunnioittava asenne: lapsen on saatava kokea olevansa hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Vanhemman ja kasvattajan on hyvä tiedostaa omien ajatusten merkitys: sillä, mitä toisesta ajattelee, on hämmästyttävän paljon väliä sen kannalta, mitä hänestä huomaa arjen tilanteissa. Jos lasta pitää levottomana, huomaa helpommin hetkiä, joissa hän käyttäytyy levottomasti ja on helpompi sivuuttaa toisenlaista todistusta tarjoavat tilanteet. Onkin tärkeä huomata omat ajatuksensa ja suunnata katsetta tietoisesti positiiviseen. Kirjassa on hyvä harjoitus hyvän huomaamiseen: "Merkitse viikon aikana paperilapulle kaikki sellaiset havainnoit, joista olet ilahtunut lapsesi tavassa toimia. Sanoita myös näitä asioita lapsellesi".


Kirjassa muistutetaan, että lasten kanssa käytetään usein uhkailua, lahjontaa ja kiristämistä (kun nyt lähdet kiltisti kaverilta kotiin, saat rusinoita / jos et nyt tottele, laitan kotona suosikkilelusi piiloon tms), mutta kuinka moni meistä aikuisista viihtyisi työpaikassa tai kaverisuhteissa, jossa käytettäisiin vastaavia keinoja? Lapsi ei opi mitään rakentavaa noiden toimintatapojen kautta. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, sitä varten, että lapsi oppii taitoja, joita hän tarvitsee elämässään. Lapsi helposti alkaa käyttää kaverisuhteissaan samoja keinoja, joita hänen kanssaan käytetään kotona.

Kirjassa on hyviä ajatuksia myös lapsen ajattelun kehittymisen tukemisesta ja siitä, miten ajattelun vinoumia, uskomuksia ja sisäistä puhetta olisi hyvä käsitellä niin, että pystytään löytämään erilaisia näkökulmia tilanteeseen. On hyvä miettiä, onko tämä ajatukseni hyödyllinen ja saako se jotain hyvää aikaan? Myös lapselle on hyvä kertoa, että ajatuksia tulee ja menee ja läheskään kaikki ajatukset eivät ole itselle hyödyllisiä eikä niihin kaikkiin tarvitse uskoa.

Suosikkiharjoitukseni on tämä: "Päätä havainnoida päivän ajan, mistä kaikesta "kärpänen katossa" huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi".

Kirjassa "Vahvista lasta" korostuu lasta kunnioittava ja arvostava, tunnetaitoinen vanhemmuus ja kasvattajuus. Itselleni kirjassa oli paljon tuttuja asioita ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni. Ja muutaman uuden harjoituksen / ajattelutavan sain omaan työkalupakkiini.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Kustannusosakeyhtiö Duodecim)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun


Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.


Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.


Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.


Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.


Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun



Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.



Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.



Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.


Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Neljäs syksy yrittäjänä

Villipedon naamareita valmistui sekä tunnetyöpajoissa että tunnetaitoryhmissä syksyn aikana

Takana on neljäs syksyni yrittäjänä. Todellakin, neljäs syksy. Tuntuu ihan huimalta, miten nopeasti aika on mennyt. Kaikkiaan tämä vuosi 2017 on vienyt yritystoimintaani siihen suuntaan, johon olen toivonutkin. Tämä syksy toi mukanaan myös muutaman sellaisen asian, johon en etukäteen osannut varautua. Eräs yhteistyökumppanini lopettaa kokonaan kurssitoiminnan ja tämä oli aika iso ja yllättävä uutinen. Olen joutunut etsimään uusia vuokratiloja ja se on vienyt paljon aikaa.

Tänä syksynä palkkasin itselleni assistentin hoitamaan toimistotöitä kanssani ja se oli iso ja hyvä päätös. On paljon asioita, joita en pysty ulkoistamaan eikä niitä voi hoitaa kukaan puolestani, mutta on myös sellaisia rutiinitöitä, joita myös assistentti voi hoitaa helposti ja kun joku muu tekee niitä puolestani, minulta vapautuu aikaa oleellisempiin asioihin. Tai vaikka lepäilyyn, mikä sekin on tärkeää.

Tunnetaitoryhmässä valmistuneita onnen rasioita

Syksyn aikana olen saanut hyödyntää koko ammattitaitoani. Olen ohjannut liikunnallisia ryhmiä, vauvahierontaa, satuhierontaa, mindfulness-kursseja, tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja. Olen luennoinut pienten lasten unipulmista. Ja olen saanut valmiiksi kaksi verkkokurssia. Alkusyksystä lanseerasin kurssin Myönteisiä keinoja kasvatukseen  ja nyt loppuvuodesta Mindfulness lapsille - verkkokurssin.

Syksyllä on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut liian kiireinen ja myös liian väsynyt. Siksi olenkin taas kevään kalenteria pyrkinyt rakentamaan sellaisella tavalla, että aikaa jäisi enemmän myös toimistohommiin ja palautumiseen. Jatkossa pitää taas palauttaa mieleen myös hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja, välillä menee ihan liian paljon aikaa täysin tehottomaan someselailuun.


Vipeltävän Siilin jumppien syyskausi on ohi. Paikkana EasyFit Kaari.

Olen saanut paljon lisää itseluottamusta ja olen ylittänyt aiempia rajojani. Olen työstänyt paljon omaa "mindsettiäni", omaa mieltäni. Edelleenkin sieltä meinaa puskea esiin lannistaja, joka hokee, ettei susta ole tähän ja mitä sä oikeen luulet. Voin sanoa olevani rohkeampi kuin olin vuosi sitten, mutta vielä on työstettävää oman sisäisen puheen kanssa.

En olisi osannut vielä tämän vuoden alussa aavistaa, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Isoin asia, mikä vuoteeni on vaikuttanut on se, että minusta tuli Ceeston mindfulness-kouluttaja. Mieletöntä on se, että tieni Ceestoon kävi tämän Taikasaappaat-blogin kautta. Välillä olen miettinyt tämän blogin lopettamista, kun aikaa kirjoittamiselle on ollut niin vähän. Ja sitten muistan taas tuon, mitä yhdestä blogikirjoituksestani lähti liikkeelle.

Vuonna 2018 haluaisin uskaltaa ja luottaa vielä enemmän. Haluaisin levittää siivet ja lähteä lentoon, ihan kunnolla. Ja heti kun ajattelin ja kirjoitin tuon, sisäinen puheeni ilmoitti, että pysy vaan ihan nyt siinä, mitä teet äläkä kuvittele itsestäsi mitään enempää. Työstettävää siis vielä riittää.

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulun aikaan luettua


Nyt joululomalla on ollut aikaa lepäilyyn ja lukemiseen. Olen myös katsonut Areenasta Sykkeen koko ykköskauden ja kakkoskausikin on kohta katsottu läpi.

Olen lukenut kaksi kevyttä ja nopealukuista kirjaa, nämä molemmat kirjat ovat bloggaajien kirjoittamia. Sami Minkkinen kirjoittaa "Havaintoja parisuhteesta" - blogia ja hänen uusin kirjansa on "Miesraskaus*". Sari Helin on "Huono äiti" - yhteisön perustaja ja kirja "Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" on kooste hänen kirjoituksistaan eri lehtiin.

"Miesraskaus" - kirja on koottu lyhyistä ja nasevista pohdinnoista, joista muodostuu kokonaisuus, joissa käydään läpi vauvan odotus, rakastuminen toiseen naiseen, vauvan syntymä ja avioero. Mitä kaikkea miehen mielessä tapahtuu järisyttävien elämänmuutosten keskellä? Kirja on nopea lukea, moni teksti nauratti ja tuntui tutulta, nyökkäilin. Jäin kuitenkin paljon miettimään kirjan varsinaista teemaa, sitä että mies rakastuu toiseen naiseen ja jättää vaimonsa lapsen ollessa kaksikuinen. Tiedän, että eroon on aina lukuisia syitä, mutta itse arvostan enemmän tapaa, jossa löydetään uudelleen rakkaus, kipinä ja onni sen oman puolison kanssa. Sekin on mahdollista.


"Elämää tehosekoittimessa ja muita kirjoituksia" - kirja on koottu lyhyistä ja ironisista, osin yltiörealistisista teksteistä, joista osa nauratti, osa oli minun makuuni tehty vähän "mukahauskoiksi" ja minuun ne eivät kaikki kolahtaneet. Mieleen jäi erityisesti termi kotiuupumus ja kotiuupunut parisuhde. Lienee tuttua monelle.

Seuraavana lukulistalla on Paula Hawkinsin kirja "Tummiin vesiin". Luin kesällä saman kirjailijan teoksen "Nainen junassa". Lisäksi lukulistalla on muutama ammatillinen kirja, saamiani arvostelukappaleita.

Oletko sinä lukenut joulun aikaan kirjoja?

* kirja Miesraskaus saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

maanantai 18. joulukuuta 2017

Miten rauhoittaa ja rohkaista lasta?


Moni vanhempi ja kasvattaja miettii, miten lapsen rauhoittumista voi tukea? Entä miten lasta voi rohkaista?

Kirja "Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin" antaa kattavan tietopaketin lapsen stressinsäätelyn vahvistamisesta ja rauhoittamisen ja rohkaisemisen keinoista. Kirja antaa myös hyvää viitekehystä siihen, mitä kasvatuksesta tänä päivänä ajatellaan. Lapsi ei ole tahallaan hankala. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, lapsen ei kuulu totella kerrasta ja tehdä aina kuten aikuinen sanoo. Aikuisen tehtävä on löytää juurisyy lapsen käytökselle ja pystyä menemään lapsen käytöksen taakse - mistä tunteesta ja tarpeesta tämä käytös kertoo? Aikuisen mentalisaatiotaidot nousevat tärkeään asemaan, se, että aikuinen osaa asettua lapsen asemaan. Ja jotta aikuisen mentalisaatiokyky olisi hyvä, aikuisen on tärkeä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja stressinhallintataitoihin - mitä stressaantuneempi aikuinen on, sitä vaikeampi lapsen näkökulmaa on löytää.

Erityisesti pidin Minna Martinin ajatuksista kirjassa. "Lapsen pitää voida olla hankala kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huonekasveistakin on vaivaa, miksei siis lapsista". Pidin myös tästä hysteerisen lapsen rauhoitteluvinkistä: Hysteerisen lapsen ei kannata antaa jumittua tunteeseen loputtomiin. Kun lapsi on saanut itkeä jonkin aikaa, rauhoittumista voi kokeilla Minna Martinin mukaan tähän tyyliin: "Voisit pikkuhiljaa yrittää lopettaa. Mitä jos vaikka ihan ensin niistäisit nenän tyhjäksi?" Kun henki taas kulkee, lasta voi pyytää rauhallisesti hengittämään nenän kautta sisään. Näin hysteerinen lapsi alkaa vähitellen rauhoittua.

Kirjassa on kahdeksan esimerkkitarinaa erilaisista lapsista. Tarinoissa käydään läpi niin täydellisyyden tavoittelijaa, ulkopuolisuuden tunnetta, aistiherkkiä lapsia kuin lapsen ylikuormitusta. Kirjassa korostuu myönteisen kasvatuksen keinot, myötätunto ja empatia ja aikuisen omat tunteiden säätelytaidot. Myös tietoisuustaidot, mindfulness, mainitaan kirjassa. Kirjan ote on ratkaisukeskeinen. Löysin kirjasta tosi paljon samoja ajatuksia ja viitekehystä, jotka ovat pohjana omille "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" - verkkovalmennuksilleni. Lämpimät suosittelut kirjalle!

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi (Nemo Kustannus).  Kuten kuvasta huomaa, se on otettu jo syksyllä ja tämän postauksenkin kirjoitin jo syksyllä. Epähuomiossa tämä jäi sitten lojumaan luonnoksiin moneksi viikoksi.

Seuraa blogiani myös facebookissa!