perjantai 17. marraskuuta 2017

Lasten tunnetaitojen ja keskittymiskyvyn tukeminen


Olen viime kuukaudet tehnyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia. Nyt kurssi on vihdoinkin myynnissä. Teen töitä kouluttajana Ceestolle ja viime keväänä Ceeston Veli-Pekka kysyi, tekisinkö verkkokurssin lasten mindfulnessista. Tiesin heti, että tämä on aika iso kakku, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Koen aiheen supertärkeäksi, koska niin paljon puhutaan lasten levottomuuden lisääntymisestä ja tunnetaitojen tukemisen tärkeydestä. Sekä vanhemmat että ammattilaiset kaipaavat keinoja lapsen keskittymiskyvyn, rauhoittumisen ja tunnesäätelyn tukemiseen. Ja noihin haasteisiin tämä verkkokurssi vastaa.

Itse uskon, että jos lapset jo pienenä oppivat keinoja stressinhallintaan, tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn ja rauhoittumiseen, sillä on isoja vaikutuksia koko myöhempään elämään ja laajemmin ajatellen koko yhteiskuntaan. Mindfulness tarjoaa juuri sitä, mitä tämän päivän maailma tarvitsee. Läsnäoloa, myötätuntoa, ajatusmallien tiedostamista ja tunnetaitojen harjoittelua jo pienestä pitäen.

Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa, mutta en käytännössä tiedä, miten tunnetaidot ja niiden opetteleminen näkyy tällä hetkellä koulun arjessa. Tietoisuustaitoja, mindfulnessia on tutkittu pilottikouluissa ja päiväkodeissa ja näissä tutkimuksissa mindfulnessin hyödyt ovat olleet vakuuttavat. Terve oppiva mieli – hankkeessa on tutkittu tietoisuustaitojen vaikutusta esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan ja stressinhallintaan. Tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä nuoresta koki saavansa harjoittelusta hyötyä mm. kavereiden ja perheen kanssa pärjäämiseen, nukkumiseen, keskittymiseen luokassa ja harrastuksissa, stressinhallintaan sekä vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Myös lasten arvosanat paranivat. Aika merkittävää, eikö totta?

Monesti kuulen, että aikuinen sanoo lapselle, että "rauhoitu nyt". Se ei auta lasta rauhoittumaan, sillä tuo lause ei anna lapselle keinoja siihen, mitä hänen pitäisi tehdä tai että mikä häntä voisi tukea rauhoittumaan. Lapsi tarvitsee itselleen keinovalikoimaa. Kuten myös aikuinen. Sekä rauhoittumiseen että tunteiden säätelyyn.

Silloin kun itse olen ollut pieni, ei tiedetty mitään tunnetaitojen tai rauhoittumisen tukemisesta. Nyt tiedetään ja on mahtavaa, kun tieto alkaa levitä sekä ammattilaisten että vanhempien joukkoon. Mindfulness lapsille - verkkokurssi on minun yksi tapani levittää sitä tietoa lasta arvostavasta, empaattisesta ja myötäelävästä kasvattajuudesta ja lapsen tunnetaitojen, rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemisesta, jota olen vuosien varrella opiskellut eri koulutuksissa (esim. toimintaterapeutti, mindfulness-ohjaaja ja Lasten Tunnetaito-ohjaaja) ja käytännössä testannut omien lasteni kanssa ja lukuisissa tunnetyöpajoissa, tunnetaitoryhmissä ja mindfulness-kursseillani.

Mindfulness lapsille - verkkokurssi on lanseeraustarjouksessa tiistaihin asti. Ja hei, jos en jo kertonut, niin tää kurssi on hyvä. Verkkokurssin tekeminen on vienyt minut kohti omia pelkoja ja epävarmuutta. Sisäinen ääneni on välillä (ööh, aika usein...) hokenut, ettei susta ole tähän. Olen iloinen, että olen käynyt tuon kaiken läpi, olen kohdannut itseäni ja omaa epävarmuuttani ja päässyt siitä yli  ja nyt kurssi on valmis. Ja on kuulkaas hieman jäätävää katsoa itseään videolta, kun en kuulu siihen tubettajasukupolveen, jolle se on luontevaa. Samoin oma ääni mindfulness-äänitteissä kuulostaa vähän vieraalta. Mutta nyt se on valmis! Kuukausien työ on takana ja nyt voin ostaa itselleni kukkakimpun ja kakun ja onnitella itseäni tästä isosta ponnistuksesta!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kuulumisia

Tunnetaitoryhmäläiseni maalaama voimahahmo

Nyt tuli pitkä blogitauko, lähes kuukauden olen ollut kirjoittamatta blogia. Ja saman ajan olen ollut seuraamatta muiden blogeja. On ollut pakko priorisoida omaa ajankäyttöä. Huomaan, että blogistani on lähtenyt pois lukijoita tämän tauon aikana.

Ennen syyslomaa tein paljon töitä, oli ryhmiä, luentoja ja kursseja. Nyt varsinaisia livetöitä ei ole ollut enää niin paljoa, mutta kaksi isoa asiaa on vienyt aikaani: olen viimeistellyt Mindfulness lapsille - verkkokurssia ja perjantaina saimme sen myyntiin. Olen tehnyt sitä verkkokurssia kesäkuusta alkaen ja se on ollut ihan valtava ponnistus. Nyt se on myynnissä ja se on kyllä superhyvä kurssi. Toinen asia, mikä on vienyt aikaani, on ensi talven ja kevään ryhmien ja kurssien aikataulutus ja tilojen etsiminen niitä varten. Apunani on nyt ollut assistentti, joka on tehnyt kartoitusta tiloista, on muokannut kutsukirjeitä ryhmiini jne jne. Silti on tuntunut, ettei aika vaan riitä. Nyt olen saanut myyntiin alkuvuoden tunnetyöpajat - ja kurssit ja se on iso helpotus minulle.

Kaiken tämän keskellä sain hiirikäden eli oikea käteni on ollut kipeä ranteesta alaselkään asti. Olen käynyt viime viikkoina vuoroviikoin tavallisessa hieronnassa ja thaimaalaisessa hieronnassa ja vihdoinkin käsijumi alkaa helpottaa. Erityisen kipeä minulla oli oikean käden olkapää.


Viime viikonloppuna oli lasten joogaohjaajakoulutuksessa (barnyoga.com) ja se oli hyvä ja ajatuksia herättävä koulutus. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutuspäivässä ja sen jälkeen jäin miettimään, että sekä minussa itsessäni että myös molemmissa lapsissani on erityisherkkyyden piirteitä.

Tänään vietämme isänpäivää läheisenpäivä - teemalla. Minun isäni on kuollut, mieheni ja lasten isä on nyt Kiinassa työmatkalla. Menen syömään ravintolaan poikien kanssa. Ja tänään aion vain olla ja chillailla. Olen nyt ansainnut sen.

Mitä sinulle kuuluu?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys


Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan

maanantai 9. lokakuuta 2017

Tunnetaitoja kirjoista


Tunnetaidot ovat nousseet viime vuosina paljon esille. Tunnetaidot mainitaan myös koulun uudessa opetussuunnitelmassa. Itse mindfulness-ohjaajana ja Lasten Tunnetaito-ohjaajana olen sitä mieltä, että tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Hyviä tunnetaitoja tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Kun lapsella on hyvät tunnetaidot, hän selviytyy paremmin vastoinkäymisistä, tulee paremmin toimeen ystäviensä kanssa ja pystyy nopeammin rauhoittamaan itsensä. Hyvät tunnetaidot lisäävät onnellisuutta ja tervettä itsetuntoa. Hyvät tunnetaidot suojaavat myös riippuvuuksilta, ahdistukselta ja stressiltä.

Tunnetaidot ovat nousseet yhdeksi tärkeäksi teemaksi myös lastenkirjoissa ja lautapeleissä. Joku aika sitten ilmestyi uudet Ympyräiset - tunnekirjat ja minä sain kirjat arvostelukappaleiksi. Ympyräiset - kirjasarja on suunnattu 3-6-vuotiaille lapsille ja sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme kirjaa. Kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kehitteillä on lisäksi animaatiosarja, mobiilipelejä ja - sovellus.



Ympyräiset kirjoissa on eläinhahmoja, jotka asuvat Poutapilven satumaailmassa, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Tarinoissa on tarinan lisäksi myös teemaan liittyviä kysymyksiä, joiden avulla lasten kanssa pystyy syventämään kirjan teemaa. Itse pidin näistä kysymyksistä paljon.

"Kiva Kirahvin kannustus" - kirja korostaa positiivisten sanojen voimaa ja omien vahvuuksien löytämistä. Missä sinä olet taitava? Mistä sinua on kehuttu? Kirjan avulla pystyy suuntaamaan katsetta hyvään ja vahvuuksiin. Itse olen tämän kirjan lukenut lapsille tunnetaitoryhmäni toisella ryhmäkerralla, jolloin teemana on ollut "Millainen minä olen? Mitkä ovat vahvuuteni?.

"Räyhä Ravun kiukkupuuska" - kirjassa korostuu myötäeläminen, toisten tunteiden huomioiminen ja anteeksipyytäminen- ja saaminen. Olen kuullut ja lukenut, että tämä Räyhä Rapu - kirja on kiehtonut lapsia. Kiukku on voimakas tunne ja sen säätely on haastavaa lapselle - kuten myös monille aikuisille. Itse olisin tältä kirjalta kaivannut ihan konkreettisia keinoja kiukun kohtaamiseen ja kiukun tunteen säätelyyn, esimerkiksi syvän ja rauhallisen hengittämisen opettamista.

Kirja "Sisu Kettu ei anna periksi" tuo esille toisten auttamista, sinnikkyyttä ja omien asioiden jakamista. Olin alkuvuodesta Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! - luennolla ja hän korosti paljon sitä, että sinnikkyyttä kannattaa kehittää lapsissa. Tämä kirja osuus siis tärkeään teemaan.


Koska itse teen töitä tunnetaitojen parissa, jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia uusia tuotteita Ympyräiset - sarjaan tulee. Mobiilipelit tunteista kuulostaa hauskalta ajatukselta - kunhan sitä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja tunnetaitojen opetusta on myös paljon.

Ympyräiset - sarjasta on blogikirjoitus myös seuraavissa seuraamissani blogeissa:

Pienten taikapiiri: Ympyräiset opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja
Luetaanko tämä:  Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset - sarja 

Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hetkessä: Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyssä


Luin loppukesästä Hesarin kuukausiliitteestä Selja Ahavasta ja hänen kirjastaan "Ennen kuin mieheni katoaa". Se kosketti paljon. Aviomies onkin aina halunnut olla nainen ja päättää nelikymppisenä toteuttaa tämän halunsa. Jokin aika sitten näin ystävääni, joka kertoi, että hänen poikansa on nyt tyttö. Kun näin mainoksen Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelystä tiesin, että tuo näyttely minun on nähtävä.

Tytttöpoikatyttöpoikatyttö on valokuvaaja Nina Doddin näyttely Galleria Brondan kellarigalleriassa. Näyttelyssä kerrotaan neljän transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle Nina Doddin ensireaktiosta, kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.


Perheiden tarinat ovat hyvin koskettavia. Suomessa avun saaminen ei näytä olevan kovin helppoa. Perheet syyttävät sairaalan transpoliklinikoita mielivallasta ja Setan pieni transtukipiste työskentelee äärirajoillaan. Vuonna 2016 101 alaikäistä lasta ja nuorta haki apua transtukipisteestä. Apua tarvitsevista 17 oli 0-6-vuotiaita ja heidän perheitään ja 84 kappaletta oli 7-17-vuotiaita.

Perheiden tarinoista tuli esiin se kaikki epätietoisuus, ammattilaisten ymmärtämättömyys ja järjestelmän joustamattomuus, mitä he ovat joutuneet kohtaamaan. Tuntuu, että Suomessa on vielä liian vähän tietoa, miten kohdata translapsi/nuori tai miten tukea perhettä siinä tilanteessa, kun lapsi ilmoittaakin, että hän uskoo syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Toisaalta esiin tuli myös se, miten osalle sukulaisista ja lasten kavereista oli ihan luontevaa, että tytöstä tulikin poika tai pojasta tyttö.


Näyttely on pieni, mutta perheiden tarinat nostattavat esiin hyvin paljon ajatuksia. Sukupuolesta ja sen moninaisuudesta, ihmisarvosta, kohtaamisesta, onnellisesta elämästä. Ja ihan käytännön asioista: tarvitaanko erikseen tyttöjen ja poikien vessoja vai voivatko vessat olla ihan sukupuolineutraaleja? Teeman pohdinta jatkuu omalla kohdallani, sillä sain juuri kirjastosta luettavaksi Selja Ahavan teoksen "Ennen kuin mieheni katoaa".

* Tämä kuuluu Hetkessä - postaussarjaani
 
Tykkää blogistani myös facebookissa!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Jotain olen oppinut


Koko syyskuu oli työntäyteinen. Olen tästä puhunut myös ystäville ja yhteistyökumppaneille ja moni on kysynyt minulta: miten sinä jaksat tuollaista työmäärää. Olen jaksanut hyvin. Olen jaksanut hyvin, kun olen tiennyt, että nyt  on näin. Tämä on vaihe, joka kestää nyt muutaman viikon ja loppuvuosi on huomattavasti leppoisampi.

Samalla olen huomannut, että olen oppinut jotain arvokasta. Olen oppinut olemaan lempeä ja armollinen itselleni. Olen oppinut myös kiittämään itseäni työviikon jälkeen. Ostin itselleni kakun ja liljakimpun, kun lanseerasin onnistuneesti Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen. Olen hehkuttanut itselleni, omassa mielessäni, omia onnistumisia ja sitä, miten hyvin olen klaarannut tämän kaiken.

Olen oppinut myös asioiden priorisointia. Minulla on koko ajan tietokoneeni vieressä to do - lista ja sieltä poimin, mitä minäkin päivänä / viikkona on tehtävä. Olen osannut karsia pois ne asiat, jotka eivät ole kiireellisiä ja jotka voivat odottaa muutaman päivän. Olen osannut höllentää myös kotihommissa. Sinä viikkona, kun olin tehnyt töitä su-to, pe välissä vapaata ja lauantai taas töitä, en todellekaan sunnuntaina ryhtynyt viikkosiivoukseen ja kotihommiin, vaan luin Eppu Nuotion kirjan Myrkkykeiso. Olen myös jättänyt muutaman kokouksen väliin (esim. koulun vanhempainyhdistys). En ole superihminen, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Ja tämä on itselleni nyt ok. Aikaisemmin olisin soimannut itseäni hyvin monista asioista, nyt en enää. Aikaisemmin halusin olla superihminen, jolla on ääretön jaksaminen. Nyt tunnistan selkeämmin omat rajani ja osaan paremmin sanoa myös ei.


Sen verran nämä viikot kuitenkin opettivat, että en halua tällaista enää. Aion palkata yritykselleni assistentin hoitamaan kaikkea pientä sälää, jotta itse voin jatkossa keskittyä entistä enemmän kaikkeen oleelliseen. Ja myös omaan hyvinvointiini.

Minulla on nyt lukemisen alla Anna Taipaleen kirja Sydänjuttu, joka tuo ihanasti esille oman hyvinvoinnin ja itsemyötätunnon merkitystä. Nappaan kirjasta nämä kysymykset myös sinun pohdittavaksesi:

Kuinka puhuttelen itseäni

* silloin kun tapahtuu jotain kurjaa?
* silloin, kun tapahtuu jotain ihanaa?
* aamulle herättyäni?
* illalla viimeiseksi?
* kun olen mokannut?
* kun hengaan itseni kanssa?


 Leppoisaa viikonloppua!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Syyskuulumisia ja arvonnan voittaja


Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.


Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.

Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.


Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.


Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!