torstai 17. toukokuuta 2018

Viimeiset viikot alakoululaisen äitinä


Kuopuksen alakoulu on päättymässä kesäkuun alussa. En tajua, mihin nämä vuodet ovat vierineet. Harvahampaisesta koulun aloittajasta on kasvanut esiteini (ja pian jo teini), joka aloittaa syksyllä yläasteen. Sekin ihmetyttää, miten ihmeessä voin olla kohta 15 v (esikoinen kesäkuussa) ja 13 v (kuopus elokuussa) lasten äiti, sillä minähän olen suunnilleen kolmikymppinen itse. ...

Alakoulumme on ollut tuttu ja turvallinen. Lähikoulu, joka on yhteisöllisen koulun maineessa. Kuin pieni kyläkoulu, vaikka oppilasmäärältään kyse on isosta koulusta. Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja näin tunnen myös paljon vanhempia.



Yläasteemme on kauempana, sinne on matkaa reilut kolme kilometriä. Se on toisella puolella rataa ja sinne tulee paljon oppilaita myös sieltä radan toiselta puolelta. Eli asuinalueilta, joilta en tunne juuri ketään.

Esikoinen on käynyt tätä yläkoulua nyt kaksi vuotta. Koska koulu on sen verran kaukana meiltä, se ei tunnu lähikoululta enkä ole tutustunut yhteenkään esikoisen luokkakaverin vanhempaan, koska ne asuvat juuri siellä radan toisella puolella. Tosin en myöskään ole itse ollut aktiivinen esimerkiksi menemään yläkoulun vanhempaintoimikuntaan mukaan ja se voisi olla paikka tutustua vanhempiin.

Nyt tiedän, että kuopuksen luokalle on tulossa ainakin kaksi poikaa hänen nykyiseltä luokaltaan, joten nyt on sitten joitakin tuttuja lapsia ja vanhempia uudessakin koulussa. Meidän asuinalueelta ei mennä johonkin tiettyyn yläkouluun, vaan oppilaat menevät kolmeen eri yläkouluun. Aikaisempina vuosina jako on tehty osoitteen perusteella, tänä vuonna hieman erilaisin perustein.

Erityisen haikeaksi alakoulun loppumisen tekee se, että kuopuksella on ollut sama luokanopettaja läpi alakoulun. Sama opettaja vastaanotti ne harvahampaiset ekaluokkalaiset ja nyt hän pian lähettää matkaan teineiksi kasvaneet tytöt ja pojat. Tiedän, tämä on haikeaa varmasti hänellekin.



Esikoisen kutosluokan kevätjuhla oli tosi haikea, siellä näytettiin valokuvia isolle kankaalle heijastettuna kouluvuosien varrelta. Lapset lauloivat "Maailman toisella puolen" ja "Lintu" ja opettajat lauloivat laulun lapsille "Maailma on sun". Opettaja luki luokassa kirjoittamansa pienen tarinan, joka päättyi sanoihin "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Todellinen itketysjuhla. Tai eihän siellä tietenkään kaikki itkeneet. Minä itkin sitten monen muunkin edestä.

Olen kuopukselta udellut, mitä lauluja ovat harjoitelleet kevätjuhlaan ja ainut minkä hän on maininnut, on "Sommartider".  Se ei saa minua herkistymään, mutta luulen, että juhla tulee silti olemaan superhaikea.

Nyt ei ole jäljellä enää kokeita eikä läksyjä. Päivittäin tulee kotiin kuvistöitä, vihkoja ja monisteita. Wilma-viesteissä on mainintoja erikoispäivistä, retkistä ja tutustumiskäynneistä yläkouluun. Viimeisellä kouluviikolla on vielä luokkaretki Särkänniemeen.

Tiedän, että kevätjuhlassa la 2.6. klo 8.00 itken jo valmiiksi juhlan alkaessa. Yksi aikakausi on päättymässä. Miten nopeasti vuodet ovatkaan seuranneet toistaan. Seuraavana keväänä on sitten edessä esikoisen yläkoulun päättyminen ja sitä ennen pohditaan jo lukiovalintoja. Vastahan minä mietin kestovaippoja ja kantoliinoja. Aivan kuin minut olisi siirretty aikakoneella pikkulapsiajasta suoraan tähän päivään.

Hämmentävää, niin hämmentävää. Ja haikeaa.

ps. kuopus ei anna kuvata itseään nettiin, ei enää edes takaa- tai sivultapäin. Siksi kuvituksena on omenapuun- ja kirsikankukkia. Ne kukkivat niin kauniisti tällä hetkellä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat ( + arvonta)


Tunnetaidot ja tunnekasvatus ovat olleet viime aikoina paljon pinnalla. Ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi opetella jo pienestä pitäen. Tunnetaitojen tukemiseksi on ilmestynyt paljon kirjoja, tunnekortteja ja erilaisia muita materiaaleja viime aikoina. Itse olen tästä Lasten Tunnetaito-ohjaajana iloinen.

Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoja lukemalla tai kortteja katselemalla, mutta kirjat ja kortit antavat hyvän pohjan keskustella tunteista ja syventää tunnetaitoja lapsen kokemukseen ja kehotasolle asti. Missä tunne tuntuu? Miltä tunne tuntuu kehossa? Minkä muotoinen ja värinen tunne olisi? Jne.


Maaliskuussa ilmestyi Jukka Hukka - kirjasarja. Sarjaan kuuluu viisi riimimuotoista kirjaa. Kuhunkin kirjaan on myös koottu tehtäviä satuun liittyvien tunnetaitojen harjoittelemiseksi lasten kanssa. Pidän tosi paljon näistä keskustelu- ja toimintavinkeistä.

Jukka Hukka - kirjat käsittelevät rauhoittumisen harjoittelemista, itseluottamuksen vahvistamista, pelon ja jännityksen kesyttämistä, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista ja menetyksestä ja surusta selviytymistä.

Kirjojen kirjoittaja on Avril McDonald ja suomentajana on toiminut Arja Pikkupeura. Kirjoissa on aivan ihastuttava kuvitus, jonka on tehnyt Tatiana Minina. Kirjat sopivat 4-7-vuotiaille lapsille. Jokaisessa kirjassa on sama idea: Jukka Hukka joutuu haastavaan tilanteeseen ja hän saa avuksi Hämähäkin, joka auttaa Jukka Hukkaa löytämään uuden näkökulman tai toimintatavan tilanteeseen.


Arvon blogini lukijoiden kesken kaksi Jukka Hukka - kirjaa, kirjat "Jukka Hukka ja hirveä harmi" ja "Jukka Hukka ja Iso Hukka".

"Jukka Hukka ja hirveä harmi" - kirjassa Jukka Hukka on murheen murtama, kun hänen paras kaverinsa Katri Katti lähtee leikkimään Hanna Hauvan kanssa eikä ota häntä mukaan. Jukka Hukka ajattelee, että he voivat leikkiä kolmisin, mutta hän joutuukin jäämään leikin ulkopuolelle. Hämähäkki muistuttaa, että myös yksin voi viihtyä ja leikkiä. Tehtäväosioon liittyy esimerkiksi keskustelua ja tehtäviä ulkopuolisuudesta ja koston kierteen katkaisemisesta.


"Jukka Hukka ja Iso Hukka" - kirja käsittelee surua. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa ja Jukka Hukka tulee hyvin surulliseksi. Hämähäkki auttaa löytämään uutta näkökulmaa tilanteeseen. "Jukka, surusi helpottaa voi itkien. Kyynel poskella viesti on rakkauden. Hän lähellä on myös pois lähdettyään, sen tuntea, nähdä voi sydämellään". Oikea rakkaus on loputon.

Kirja on niin koskettavasti kirjoitettua, että minulle tuli kyyneleet silmiin sitä lukiessa. Kirjan tehtäväosioon kuuluu esimerkiksi musiikkimaalaus surusta ja muistojen laatikon / kirjan kokoaminen.


Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 20.5. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Kerro kommentissa mitä kautta luet blogiani. Arvottavana on yksi kahden kirjan paketti.

Onnea arvontaan!

* Kirjat saatu arvostelukappaleiksi kustantajalta (PS-kustannus). Arvottavat kirjat saatu Tunnetaitoja lapselle - sivuston kautta.

Lue myös nämä tekstini tunnetaidoista:

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Tunnekasvatuksen tueksi

perjantai 11. toukokuuta 2018

Päätöksentekoväsymystä



Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.



Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

tiistai 8. toukokuuta 2018

Hetkessä: Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä


Kuinka moni on leikkinyt lapsena Barbieilla? Minä en ikinä saanut ihan oikeita Barbie-nukkeja, vaikka niitä kovasti toivoin. Minulla oli muutama Barbien halpisversio, yksi miesbarbie oli myös (ei kuitenkaan Ken, vaan tämäkin oli halpiskopio). Ja "barbieillani" oli ihania vaatteita, jotka olivat suurin osa serkkuni ompelemia.Olin enemmänkin poikatyttö kuin prinsessaleikkien ystävä, mutta silti "barbiet" olivat osa leikkejäni.

Kansallismuseossa avautui huhtikuun lopulla "Barbie - The Icon" - näyttely. Pääsin mukaan bloggaajille suunnattuun esittelykierrokseen, jossa saimme tutustua näyttelyyn ja kuulimme myös vähän taustaa sekä näyttelystä että siitä, miten Barbie on vaikuttanut naisten asemaan ja kuulimme myös siitä, millaista yhteiskunnallista keskustelua on käyty Barbien tiimoilta. Tämä näyttely on myös jo heti ensi päivinä herättänyt paljon keskustelua: kuuluuko Barbie Kansallismuseoon? Miksi Barbie-näyttely on Kansallismuseossa juuri nyt, kun Suomen sisällissodasta on kulunut 100 vuotta?


Barbie-nuken keksi Ruth Handler, joka huomasi, että hänen tyttärensä Barbara leikki mieluummin nukeilla, jotka näyttivät aikuisilta. Ensimmäinen Barbie valmistui Yhdysvalloissa vuonna 1959 ja se sai nimen Handlerien tyttären mukaan. Vuonna 1962 kuvioihin mukaan tullut Ken nimettiin perheen pojan mukaan.

Barbie esitellään näyttelyssä tyttöjen itsetunnon kohottajana. Barbien motto on "You can be anything" eli "Voit olla mitä tahansa". Barbie on edustanut naisen valinnanvapautta. Barbie on tuonut leikkeihin itsenäisen ja modernin naiskäsityksen.


Barbie - The Icon - näyttely esittelee Barbieta osana yhteiskuntaa. Näyttelyssä käydään läpi eri vuosikymmeniä, muotia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi näyttelyssä on esillä paljon keräilyharvinaisuuksia. Näyttelyssä on esillä n. 450 nukkea.

Barbie on saanut paljon kritiikkiä siitä, että sen vartalo on luonnoton eikä se näin sovi leikkikaluksi ja roolimalliksi tytöille. Itse en tiennyt, että Barbie on saatavilla nykyisin neljässä eri vartalotyypissä. On lyhyempää ja pidempää ja hoikkaa ja tavallisempaa. Silti yhäkään Barbien tuoma ulkonäköihanne ei vastaa ihmisvartalon monimuotoisuutta.

Barbie on nähty eri ammateissa, ei vain stereotyyppisissä "naisten ammateissa". Barbie on ollut armeijan palveluksessa, presidenttiehdokkaana kuten myös astronauttina. Barbien monipuolinen ansioluettelo osoittaa hänen nuorille ihailijoilleen, ettei mikään tavoite voi olla heidän ulottumattomissaan.

Barbie ei muuten ole ollut naimisissa koskaan (vaikka monta häämekkoa onkin päällään pitänyt) eikä Barbiella ole lapsia. Barbien ja Kenin suhde katkesi vuonna 2004, mutta pari palasi yhteen vuonna 2011. Muistan kun joskus lapsena ihastelin erityisesti Barbieta, jolla oli häämekko.


Opastettu kierros antoi hyvän mahdollisuuden tutustua näyttelyyn ja se antoi kivaa lisätietoa ja taustoitusta näyttelylle. Näyttelyn seinillä on myös hyvät infotaulut, josta saa paljon tietoa.

Samanaikaisesti kun tutustuin näyttelyyn muiden bloggaajien kanssa, näyttelyssä kiersi runsaasti naisia, tyttöjä ja muutama poika ja mies oli joukossa myös mukana. Moni pysähtyi huudahtamaan: "toi Barbie oli mulla" tai "tuon minä olisin halunnut, mutten koskaan saanut".  Uskon, että näyttely kiinnostaa erityisesti niitä, jotka ovat joskus leikkineet Barbieilla tai jotka nyt leikkivät niillä. Barbie on aika sukupuolitettu lelu, se on roolimalli nimenomaan tytöille ja tästä tulee helposti ajatus, että Barbie-nuket ovat vain tyttöjen leluja.

Barbie - The Icon - näyttely on Kansallismuseossa 26.8. asti. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa 15 euroa (museokortilla ja Helsinki Cardilla 3 euroa). Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn ilmaiseksi. Suosittelen lapsiperheille myös Kansallismuseon Vinttiä, siellä on kivoja toiminnallisia juttuja.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

 * sisäänpääsy näyttelyyn ja opastettu kierros saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 5. toukokuuta 2018

Tipsu tuo lempeyttä ja myötätuntoa kasvatustyöhön


Siitä on nyt reilut viisi vuotta, kun tutustuin mindfulnessiin ensimmäisen kerran. Olin Sari Markkasen kurssilla, jossa käsiteltiin unettomuutta ja mindfulnessia. Ostin kurssilta itselleni Sarin kirjoittaman kirjan "Tipsu ja oivallusten opus". Ihastuin Tipsu-kirjan tarinoihin ja kuviin. Olen käyttänyt kirjaa paljon, myös aikuisten kursseillani. Tipsu-sadut avaavat hyvin mindfulnessia sekä lapsille että aikuisille. Kun kuulin viime vuoden lopulla, että uusi Tipsu-kirja ilmestyy, olin innoissani. Ilokseni sain Tipsun temppukirjan arvostelukappaleeksi.

Tipsun temppukirja tutustuttaa lasten kanssa tehtäviin mindfulness- ja myötätuntoharjoituksiin. Harjoituksiin edetään Tipsu-satujen kautta. Pienissä saduissa Tipsu hämmästelee hengitystä ja omaa hyppelehtivää mieltään. Tipsu pohtii ystävyyden voimaa, soimaavia sanoja ja ärripurripäivää.



Jokaisesta sadusta pystyy luomaan mindfulness-tuokion, johon kirjassa on ideoita ja ohjeita. Lisäksi Sari on liittänyt kirjaan lasten kokemuksia harjoituksista ja näitä kokemuksia oli kiva lukea. Itse pidin myös reflektiivisistä kysymyksistä, jotka auttavat lasta linkittämään sadun ja harjoitusten tuomia oivalluksia omaan elämäänsä.

Kirjassa on sekä mindfulness- että itsemyötätuntoharjoituksia. Itse pidin erityisesti Ossi oravan onnen piiristä, Sisäinen kalliosi - ja juuresi - vakauden ja turvan löytäminen ja Sydämeni huvipuisto ja muut ihanat paikat - harjoituksista. Kirjassa korostui kauttaaltaan hyvin lempeä ja myötätuntoinen ote ja itse sain hyviä oivalluksia, miten lasten levottomuutta voi käsitellä ryhmässä.

Kirjasta tulee hyvin esille, ettei mindfulness-harjoittelu lasten kanssa ole aina seesteistä ja rauhallista, vaan kerrat ja päivät ovat erilaisia. Tuolloinkin on hyvä vaalia mindfulness-asennetta: ystävällisyyttä, avoimuutta, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä. Se ei aina ole helppoa ja siksi aikuisen oma mindfulness-harjoittelu onkin tärkeää.

Pieni miinus Tipsun temppukirjalle tulee mustavalkokuvituksesta. Kaipasin värillisiä kuvia, joihin totuin Tipsu ja oivallusten opus - kirjassa. Kirjassa puhuttiin negatiivisten tunteiden kohtaamisesta. Itse käytän mieluummin termiä mielipahan tunteet. Sanasta negatiivinen tulee helposti mieleen, että ne ovat kiellettyjä tunteita, joita ei saisi olla.



Kirjassa tuodaan hyvin esille, että mindfulness-harjoittelun painopiste on aikuisen omassa mindfulness-harjoittelussa. Lapset tarvitsevat lämpöistä, turvallista ilmapiiriä kasvaakseen tasapainoisiksi ja he tarvitsevat aikuisten apua ja mallia tunteiden säätelyyn. Siirrämme lapsiimme myös taitamattomat tapamme. Kun aikuisina ensin työskentelemme itsemme kanssa, voimme toimia oppaana lapsillemme. Siksi harjoitus lähtee aikuisista. Tätä itsekin korostan omilla kursseillani.

Tipsun temppukirjassa on yksi kasvattajille suunnattu satu: "Tiitu-täti ja kiireen kummastus tai sanottaisiinko hopun hämmästys". Luulen, että sadussa oleva kiiren pohdiskelu on tuttua ihan kaikille. "Tiitu pysähtyi miettimään. Milloinkas hän olikaan viimeksi pysähtynyt ja antanut itselleen aikaa vain olla? Aina tuntui olevan niin kiire. Niin ja että kiire. Mitä se oikeastaan olikaan? Tiitu pysähtyi maistelemaan sanaa. Kiire, kiire, k-i-i-r-e. Hän huomasi, miten jo ajatus ja sanan mutustelu jännittivät hänen kehonsa ja saivat sydämen pamppailemaan puseron alla hieman nopeampaan tahtiin kuin sanoen, on juostava, on riennettävä, aikaa on vähän ja elämä kiitää ohi". Tarinan lopussa Tiitu oivaltaa, ettei kiirettä ole oikeasti olemassakaan. Se on vain hänen mielessään. "Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan luomasta lisää kiirettä ja muistan pysähtyä. Koko keho rauhoittui ja rentoutui".

Tipsun temppukirjan viehätys piilee sen ihanissa tarinoissa ja vinkeissä, miten tarinoita voi käsitellä lasten kanssa. Pidin kirjan myötätuntoisesta ja lempeästä sanomasta.

Katso myös Minduflness lapsille - verkkokurssi!

Seuraa blogiani facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Avain). Kirjassa on 134 sivua. 

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Lapsimessujen antia


Lapsimessut olivat viime viikonloppuna, itse vietin messuilla perjantain 20.4. Maksimoin päivän hyödyn itselleni eli kävin neljällä luennolla, jotka hyödyttivät minua sekä ammatillisesti että äitinä. Lisäksi kiertelin messualueen läpi ja muutaman ostoksen myös tein. Minulla messuvisiitin pääpaino oli kuitenkin luennoissa.

Kirjoittelen muutaman pääajatuksen kuuntelemistani luennoista.

Pää edellä - näin tuet lapsen aivojen kehitystä - Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen

* raskausaika on merkityksellinen aivojen kehitykselle. Sillä on merkitystä, mitä tuleva äiti tekee ja mitä jättää tekemättä. Voimakas stressi raskausaikana ei tee hyvää lapselle.
* lasten kanssa tarvitaan paljon naama-aikaa, kontaktia ja läsnäoloa
* lapsen aloitteisiin vastaaminen hyväksyvästi on paras lahja lapsen itsearvostukselle ja turvallisuuden tunteelle
* tunteiden jakaminen ja sanoittaminen auttaa lasta ymmärtämään omia tunteita
* lapsen kasvatus on yhteistä kasvua

Tunteiden kirjasto  - värityskirja oli esillä Lapsimessuilla

Aktiivinen ja itseensä luottava lapsi - Makke Leppänen

* itseluottamus on pohja hyvinvoivaan elämään
* itseluottamus alkaa vanhemmasta itsestään - kuinka vanhempi suhtautuu itseensä ja millaisia asenteita ja ajattelumalleja hän "siirtää" lapseen
* vertaileva mieli syö itseluottamusta - lasta ei ole hyvä vertailla sisaruksiin tai toisiin lapsiin
* täydellisyyden tavoittelu syö itseluottamusta. Vanhemman oma täydellisen vanhemmuuden ja elämän tavoittelu voi siirtyä myös lapselle toimintatavaksi
* anna lapselle kehua ja kiitosta läsnäollen, katsekontaktilla on iso merkitys
* keskustele lapsen kanssa vahvuuksista ja anna palautetta luonteen piirteistä, ei pelkästään suorittamisesta
* lapsen sinnikkyyden tukeminen on tärkeää
* myötäelä epäonnistumisen jälkeen tunnetilat. Anna lapsen ja nuoren pettyä. Älä yritä saada lasta liian nopeasti tunteen yli. Anna hänen mököttää. Tätä kautta kehittyy itsekontrolli ja tunteiden sietäminen



Tunteet näkyviksi! Lapsen tunnetaitojen tukeminen - Anne-Mari Jääskinen

* kaikkein tärkeintä lapsen tunnekuohuissa on turvan kokemus. Turvaa lapselle tuovat aikuisen rauhallinen läsnäolo, koskettaminen, rauhallinen hengittäminen
* ennen kuin pystyn kuulemaan lasta tunnekuohussa, minun täytyy olla myötätuntoinen itselleni: "onpas haastava tilanne nyt itselläni..."
* hyvät tunnetaidot tarkoittaa sitä, että on vahva yhteys tuntevaan kehoon ja tunnistaa sitä, mitä kehossa tapahtuu. Mistä tunnistaa kehossaan, että kiukuttaa, jännittää, hermostuttaa...
* tunnetaidoilla on selkeä yhteys terveyteen: vihaisilla ihmisillä on paljon migreeniä, masennusta jne
* tunteisiin voi vaikuttaa kehon, toiminnan ja ajatusten kautta
* lapsi ei opi tunteiden säätelyä yksin vaan hän tarvitsee paljon aikuisen kanssasäätelyä
* tunne viestii tarpeesta ja käyttäytyminen tuo sen näkyväksi
* käyttäytyminen on strategia tarpeen täyttämiseksi
* aikuisen oma jatkuva ärtyneisyys kertoo siitä, ettei aikuinen ole muistanut huolehtia omista tarpeista ja niiden täyttämisestä
* usein lapsen häpeä kääntyy häpeämättömyydeksi esim. lapsi tai nuori saattaa naureskella, kun aikuinen puuttuu tilanteeseen. Kun häpeä menee ylivoimaiseksi, se muuttuu häpeämättömyydeksi. Tärkeää on silloin lisätä turvaa, jotta voi päästä lapsen / nuoren suojakuoren taakse




Mindfulness-harjoituksia perhearkeen - Anne Kuusisto

* rauhoittumisen taito on yksi tärkeä terveyteen liittyvä taito
* perhearki on monesti hektistä - siksi on tärkeää pysähtyä ja olla läsnä
* pieniä mindfulness-harjoituksia voi liittää päivärytmiin: toistuvat elementit päivässä rauhoittavat lasta
* jaan tähän Kuuntele sanoja - harjoituksen, jota luennon pitäjä kertoi käyttävänsä omien lastensa kanssa esimerkiksi silloin, kun lapset odottavat malttamattomina ruokaa. Kuuntele sanoja - harjoitus: Sovitaan joku sana, jota bongaillaan, esim. vihreä. Aikuinen alkaa luetella sanoja: punainen, keltainen, talo, sammakko, koira, vihreä, vaaleanpunainen, kissa, lusikka, vihreä jne. Lapsen on tarkoitus bongata kaikki vihreä - sanat. Kiva keskittymisharjoitus!

Kaikkia teinien vanhempia ja teinien kanssa työskenteleviä suosittelen lukemaan blogikirjoitukseni Nuoren myrskyävät aivot - luennosta.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

torstai 26. huhtikuuta 2018

Hetkessä: Ravintoa mielelle ja keholle


Viime lauantaina sain ravintoa keholle ja mielelle. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa ja kävimme Ateneumissa, tutustumassa Lush-kosmetiikkaan ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa.

Liityin Blogisisariin reilu vuosi sitten. Saadakseni tsemppiä ja vertaistukea bloggaamiseen. Blogisisarina haluamme luoda yhteisöllistä blogikulttuuria ja kannustaa ja tukea toisiamme. Viime syksynä oli ensimmäinen Blogisisarten livetapaaminen Tampereella, sinne en valitettavasti päässyt mukaan, koska minulla oli Mindfulness lapsille - verkkokurssin viimeistelyt juuri siinä vaiheessa kiivaimmillaan. Meillä on ollut myös yhteisiä tempauksia, esimerkiksi lähettelimme ystävänpäiväkortit toisillemme.

Viime lauantaina tapasimme Helsingissä. Minulla oli sille päivälle tosi monta menoa, piti priorisoida ja miettiä, mitä kaikkea haluan ja ehdin samana päivänä tehdä. Aamupäivän olin Nuorten myrskyävät aivot - luennolla  ja siitä siirryin Ateneumiin muiden Blogisisarten seuraan.

Adel Abidin / Arkisto

Ateneumissa kiertelimme "Suomeen taiteen tarina" ja "History Wibes" näyttelyt. History Wibes näyttely on Adel Abidinin näyttely ja se oli tuona lauantaina viimeistä päivää esillä.

Viimeksi kävin syksyllä lasteni kanssa katsomassa Ankallisgallerian aarteet - näyttelyn ja se oli vähän sellainen Ateneumin läpijuoksu. Nyt aikuisseurassa pystyi enemmän pysähtymään teosten äärelle. Erityisen kiinnostavaa oli lukea taustatietoa Adel Abidinin teoksista.


Ateneumista jatkoimme Lushiin. Olen muutaman kerran pyörähtänyt Lushin liikkeessä ja ostanut sieltä palashampoota itselleni. Sitä samaa, tuttua ja turvallista, jota aina ostan. Nyt saimme esittelykierroksen ja sain paljon sellaista tietoa, jota en tiennyt aiemmin Lushin tuotteista. Lush myy käsintehtyä kosmetiikkaa. Työntekijät Englannissa valmistavat tuotteet ja jokaiseen tuotteeseen on kiinnitetty tarra, joka kertoo valmistajan nimen ja valmistuspäivämäärän. Tuorekasvonaamiot tehdään Lush Citycenterin alakerrassa.

Lush pyrkii pakkauksettomaan kosmetiikkaan. Tuotteet, joiden pakkauksia ei pysty täysin poistamaan (esim. suihkugeelit) pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pakkauksiin. Mustat pakkaukset voi palauttaa Lushiin ja niistä valmistetaan taas uusia pakkauksia.


Saimme vierailulta itsellemme muutaman tuotteen. Minun kassistani löytyi kylpypommi, Jersey Bounce Shampoo ja Fomo Jelly Face Mask. Olen jo tuota naamiota kokeillut ja se tuntui miellyttävältä. Innostuin sen verran Lushin tuotteista, että aion jatkossa ostaa ainakin Aromaco deudoranttia ja olisi ihanaa kokeilla myös jotain tuorenaamiota.



Ateneumin ja Lushin jälkeen jatkoimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan. Olin niin nälkäinen, etten ehtinyt kuvata annosta. Ruoka oli todella maukasta ja myös juomaksi valitsemani mangolassi oli aivan ihanan makuista.

Oli tosi mukava tavata muita Blogisisaria ja saada kasvoja facebookista tutuille bloggaajille. Juttua riitti, vaikka bloggaammekin varsin eri aiheista.

Adel Abidin / Al-Warqaa
Mukana olivat itseni lisäksi seuraavat Blogisisaret:

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpinkiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
Lumisiivet
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Turkooseja unelmia
Äidin kasvatusopas


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

* sisäänpääsy Ateneumiin ja Lushin tuotepakkaus saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!