torstai 17. toukokuuta 2018

Viimeiset viikot alakoululaisen äitinä


Kuopuksen alakoulu on päättymässä kesäkuun alussa. En tajua, mihin nämä vuodet ovat vierineet. Harvahampaisesta koulun aloittajasta on kasvanut esiteini (ja pian jo teini), joka aloittaa syksyllä yläasteen. Sekin ihmetyttää, miten ihmeessä voin olla kohta 15 v (esikoinen kesäkuussa) ja 13 v (kuopus elokuussa) lasten äiti, sillä minähän olen suunnilleen kolmikymppinen itse. ...

Alakoulumme on ollut tuttu ja turvallinen. Lähikoulu, joka on yhteisöllisen koulun maineessa. Kuin pieni kyläkoulu, vaikka oppilasmäärältään kyse on isosta koulusta. Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja näin tunnen myös paljon vanhempia.



Yläasteemme on kauempana, sinne on matkaa reilut kolme kilometriä. Se on toisella puolella rataa ja sinne tulee paljon oppilaita myös sieltä radan toiselta puolelta. Eli asuinalueilta, joilta en tunne juuri ketään.

Esikoinen on käynyt tätä yläkoulua nyt kaksi vuotta. Koska koulu on sen verran kaukana meiltä, se ei tunnu lähikoululta enkä ole tutustunut yhteenkään esikoisen luokkakaverin vanhempaan, koska ne asuvat juuri siellä radan toisella puolella. Tosin en myöskään ole itse ollut aktiivinen esimerkiksi menemään yläkoulun vanhempaintoimikuntaan mukaan ja se voisi olla paikka tutustua vanhempiin.

Nyt tiedän, että kuopuksen luokalle on tulossa ainakin kaksi poikaa hänen nykyiseltä luokaltaan, joten nyt on sitten joitakin tuttuja lapsia ja vanhempia uudessakin koulussa. Meidän asuinalueelta ei mennä johonkin tiettyyn yläkouluun, vaan oppilaat menevät kolmeen eri yläkouluun. Aikaisempina vuosina jako on tehty osoitteen perusteella, tänä vuonna hieman erilaisin perustein.

Erityisen haikeaksi alakoulun loppumisen tekee se, että kuopuksella on ollut sama luokanopettaja läpi alakoulun. Sama opettaja vastaanotti ne harvahampaiset ekaluokkalaiset ja nyt hän pian lähettää matkaan teineiksi kasvaneet tytöt ja pojat. Tiedän, tämä on haikeaa varmasti hänellekin.



Esikoisen kutosluokan kevätjuhla oli tosi haikea, siellä näytettiin valokuvia isolle kankaalle heijastettuna kouluvuosien varrelta. Lapset lauloivat "Maailman toisella puolen" ja "Lintu" ja opettajat lauloivat laulun lapsille "Maailma on sun". Opettaja luki luokassa kirjoittamansa pienen tarinan, joka päättyi sanoihin "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Todellinen itketysjuhla. Tai eihän siellä tietenkään kaikki itkeneet. Minä itkin sitten monen muunkin edestä.

Olen kuopukselta udellut, mitä lauluja ovat harjoitelleet kevätjuhlaan ja ainut minkä hän on maininnut, on "Sommartider".  Se ei saa minua herkistymään, mutta luulen, että juhla tulee silti olemaan superhaikea.

Nyt ei ole jäljellä enää kokeita eikä läksyjä. Päivittäin tulee kotiin kuvistöitä, vihkoja ja monisteita. Wilma-viesteissä on mainintoja erikoispäivistä, retkistä ja tutustumiskäynneistä yläkouluun. Viimeisellä kouluviikolla on vielä luokkaretki Särkänniemeen.

Tiedän, että kevätjuhlassa la 2.6. klo 8.00 itken jo valmiiksi juhlan alkaessa. Yksi aikakausi on päättymässä. Miten nopeasti vuodet ovatkaan seuranneet toistaan. Seuraavana keväänä on sitten edessä esikoisen yläkoulun päättyminen ja sitä ennen pohditaan jo lukiovalintoja. Vastahan minä mietin kestovaippoja ja kantoliinoja. Aivan kuin minut olisi siirretty aikakoneella pikkulapsiajasta suoraan tähän päivään.

Hämmentävää, niin hämmentävää. Ja haikeaa.

ps. kuopus ei anna kuvata itseään nettiin, ei enää edes takaa- tai sivultapäin. Siksi kuvituksena on omenapuun- ja kirsikankukkia. Ne kukkivat niin kauniisti tällä hetkellä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

4 kommenttia:

  1. On se hurjaa miten nopeasti aika kuluu. Sitä minäkin usein kotona päivittelen miehelleni. Meidän 13v on 0,5cm päässä perheen pisimmän tittelistä, kengänkoossa kaikki muut on jo ohitettu yli vuosi sitten :)

    Meillä on vielä alakoululaisia, mutta eipä sekään ole kuin hujaus ja talo on täynnä itseäni pidempiä teinejä.

    Mukavaa ja tunteikastakin kevätjuhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tätä blogitekstiä kirjoittaessa mietinkin, onko teidän esikoinen jo yläkoulussa.

      Meillä pojat ovat vielä lyhyempiä kuin minä olen, esikoinen osittain siksi, että hänen keliakiansa on vaikuttanut hänen pituuskasvuunsa. Kengätkin ovat vielä pienemmät molemmilla, mutta luulen, että pian minut ohitetaan.

      Ajankulu on ihan huimaa. Välillä tuntuu, että jotkut päivät ja yksittäiset viikot ovat olleet tuskastuttavan hitaita, mutta kokonaisuudessaan vuodet ovat vierineet ihan mahdottoman nopeasti.

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Aika menee niin hurjaa vauhtia. Minäkin olen ollut kovin miettiläs tänä keväänä, meillähän vasta esikoinen siirtyy yläkouluun ja tuntuu, että ollaan monenlaisen uuden äärellä. Teini-ikä ei ole vielä iskenyt, mutta juuri tuo muutos isosta kyläkoulustamme ihan toisenlaiseen kouluun (ja eri kouluun kuin teidän lapsilla) saa aikaan pientä haikeutta. Meillä ei muuten ole vielä tietoa luokkajaosta. Meilläkin esikoisella on ollut sama opettaja ekaluokkalaisesta saakka.

    Tuumasin juuri kuopukselle, että onneksi hän on vielä kaksi vuotta alakoululainen. ♥

    Kevätjuhla tulee olemaan varmasti ihana ja haikea. Tämä nykyinen koulu on antanut lapsille vahvat juuret, toivon.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläkoulu tuo monenlaista uutta elämään. Taas lisää vastuuta lapselle, laajempia koealueita, koeviikkoja, vaihtuvia opettajia.

      Meillä kuopuksella on jo tieto luokkajaosta ja kaksi poikaa nykyiseltä luokalta on tulossa hänen luokalleen. En tiedä, löytyykö wilmasta jo infoa tulevasta luokasta.

      Alakoulumme on ollut paras mahdollinen ja nyt sitten kohti uutta, murrosikää ja yläkoulua.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina!