Ajatuksia kolmanteen yrittäjyysvuoteen

Yritykseni Kasvun Taika täytti elokuun puolivälissä kaksi vuotta. Itse ajattelin etukäteen ennen yrityksen perustamista, että käytän kaksi vuotta aikaa yrityksen brändäämiseen, omaan lisäkouluttautumisen ja yrittäjyyden opiskeluun. Näin olen tehnytkin. Toinen vuosi oli jo monella tapaa hyvä, kurssit ja luennot keräsivät osallistujia ja myös taloudellisesti vuosi oli ihan hyvä.

Mietin viime keväänä paljon, mitä haluan elämältä ja yritystoiminnaltani jatkossa. Päätin, että lähden nostamaan yritystoimintaani uudelle tasolle eli kehittämään verkkopohjaisia valmennuksia. Tämä on ollut tavoitteeni jo yritystoiminnan alusta alkaen, mutta milloin oma aikaansaamattomuus, milloin omat uskomukset ("en minä mitään verkkokursseja osaa tehdä") ja milloin kiire muiden töideni kanssa ovat estäneet tämän prosessin etenemistä. Kesällä päätin, että loman jälkeen alan tosissani luoda verkkokursseja. Kävin läpi uskomuksiani ja työstin pelkojani. Onko minusta siihen? Onko minulla annettavaa toisille? Miten verkkovalmennusten tekniikka hoituu? Millaisia haluan verkkovalmennuksistani tulevan?

Käytin elokuun siihen, että kirjoitin valmiiksi Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojeni päättötyön ja tein kaksi verkkovalmennusta niin pitkälle kuin ehdin ja kolmannesta verkkovalmennuksesta oli demoryhmä, jonka kanssa testasin erään uudenlaisen verkkovalmennuksen toteutusta. Tästä demoryhmästä on tulossa opinnäytetyö, jota eräs sosionomiopiskelija viimeistelee tällä hetkellä. Ensimmäinen verkkovalmennukseni "Voimavaroja vanhemmuuteen" on nyt ohi ja sain siitä hyvää palautetta. Se valmennus alkaa seuraavan kerran tammikuussa. Toivon saavani toisen verkkovalmennukseni myyntiin loka-marraskuun vaihteessa. Ja sen kolmannen sitten kun siitä tehtävä opinnäytetyö on valmis ja olen saanut kuulla demoryhmään osallistuneiden palautteet valmennuksesta. Ideoita on vielä ainakin kahteen muuhunkin verkkopohjaiseen valmennukseen.

Tarkoitus on verkkovalmennusten kautta tavoittaa uusia asiakkaita ympäri Suomea ja pystyä tarjoamaan palveluitani laajemmin kuin vain pelkästään pääkaupunkiseudulle.

Toinen iso asia verkkovalmennusten lisäksi tähän kolmanteen yrittäjyysvuoteen on se, että yhteistyökumppanini Ipanainen on saamassa uudet ja isommat tilat ensi vuoden alkupuolella. Ipanaiselle tulee myös erillinen kurssitila. Tänä syksynä Ipanaisella ei ole kurssitarjontaa tilan ahtauden takia. Aiemmin olen pitänyt Ipanaisella uniluentoja ja mindfulness-kursseja. Nämä varmasti jatkuvat ja toivon, että pääsen pitämään ensi kevätkaudella ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni Ipanaisen tiloissa. Ideoita on monenlaiseen kurssi- ja luentotoimintaan.

Loppukeväästä liityin Yhdessäonnistujat digiyhteisöön, joka kautta olen saanut kuukausittaista koulutusta yrittäjyyteen liittyen (teemoina on tähän mennessä ollut esimerkiksi "Verkosta virtaa bisnekseen", "Yrittäjä ja hyvinvointi" ja "Tehoa talouteen"). Lisäksi olen ollut mukana pienimuotoisissa yrittäjätapaamisissa Yhdessäonnistujien tiimoilta. Tuntuu, että yrittäjyydessä on vielä monia asioita, joista olen aika pihalla. Markkinointia ja myyvää kirjoittamista on otettava haltuun vielä enemmän.

Kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että olen kahdessa vuodessa saanut vietyä yritystoimintaani siihen suuntaan, mikä on ollut alkuperäinen ajatukseni. Olen yrittäjyyteni aikana valmistunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, mindfulness-ohjaajaksi ja Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Lisäksi olen käynyt lukuisan määrän erilaisia lyhytkursseja. Kahdessa vuodessa olen saanut luotua konseptin, jossa pääsen käyttämään hyvin monipuolisesti ammattitaitoani ja olen saanut tavata satoja perheitä kursseillani ja luennoillani. Fiilis on hyvä. Olkoon tämä kolmas vuosi kasvun vuosi. Yritystoimintani laajenee verkkovalmennuksiin ja sitä kautta pääsen palvelemaan koko Suomea.

ps. valokuvissa on inspiraatiokortteja, jotka ovat aivan uunituoreet ja jotka sain blogini kautta esittelykappaleiksi. Sain myös toisen pinkan arvontakappaleeksi eli ihan pian on blogissani alkamassa ihana arvonta!

Yrittäjyyttä ja opiskelua

Minä olen ollut pian kaksi vuotta yrittäjä. Ja koko yrittäjyyteni ajan olen myös kouluttautunut lisää. Olin aloittanut helmikuussa 2014 opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja ne opinnot olivat menossa siinä vaiheessa, kun perustin yrityksen. Yrittäjyyden ensimmäisenä syksynä tein opintoihini kuuluvia harjoitusvalmennuksia ja kirjallisia tehtäviä, tapasin pienryhmääni ja noin kerran kuussa meillä oli opintoihin kuuluvat lähiopetuspäivät. Valmistuin näistä opinnoista maaliskuussa 2015. Ja jo heti perään huhtikuussa aloitin opinnot mindfulness-ohjaajaksi. Mindfulness-ohjaajaopintoihin kuului kaksi kirjareferaattia, lähiopetusjaksoja noin kerran kuussa ja oma harjoitusryhmä. Ja lopputyönä reflektiivinen oppimispäiväkirja. Niin ja laitettakoon tähän vielä, että kaikkiaan mindfulness-ohjaajaksi kouluttautuminen on paljon pidempi prosessi, eli minun kohdallani alkoi jo keväälä 2014, kun kävin intensiivikurssin ja seuraavana syksynä jatkokurssin.  Mindfulness-ohjaajaksi valmistuin tämän vuoden alussa eli tammikuussa 2016. Kaikkiaan siis minulla prosessi intensiivikurssista ohjaajaksi asti kesti kaksi vuotta.

Eikä tässä vielä kaikki. Keväällä 2015 huomasin hakuilmoituksen Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutukseen. Koulutus vaikutti huippukiinnostavalta ja juuri sellaiselta, jonka tiesin lisäävän ammattitaitoni juuri siihen suuntaan, johon haluan yritystoimintaani kehittää. Hain opintoihin ja pääsin niihin. Opinnot alkoivat lokakuussa. Eli minulla oli muutaman kuukauden ajan kahdet opinnot päällekkäin. Opiskelin sekä mindfulness-ohjaajaksi että Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja pyöritin samalla yritystoimintaa, joka sekin oli vielä aika alkuvaiheessa ja vaati panostusta paljon.

Voin sanoa, että loppuvuosi oli aika tiivistä aikaa. Nämä Lasten Tunnetaito-ohjaajaopinnot ovat vaatineet aika isoa panostusta. Joka jakson välissä on ollut kirjallinen työ ja lisäksi opintoihin on kuulunut tunnetaitojen harjoitteluryhmä, jonka itse ohjasin huhti-toukokuussa pienelle lapsiryhmälle.

Yrittäjyys ja jatkuva kouluttautuminen samanaikaisesti on ollut välillä haastava yhdistelmä, mutta toisaalta olen huomannut opiskelukavereistani, että palkkatyön ja kouluttautumisen yhdistäminen on myös haastavaa. Minä yrittäjänä olen kuitenkin ehkä pystynyt vähän säätämään omia työaikojani niin, että olen pystynyt jättämään kokonaisia "vapaapäiviä" tehtävien tekemistä varten. Tällä hetkellä kirjoitan lopputyötä ja olen varannut kalenteristani sen kirjoittamiseen useamman kokonaisen työpäivän. Toki en yrittäjänä saa näistä päivistä palkkaa, kun en tee asiakastyötä, mutta minun kirjoittamistani helpottaa se, että saan tehdä sitä pitkiä jaksoja yhtä päätä. Jos olisin palkkatyössä, joutuisin kirjoittamaan päättötyötä iltaisin ja viikonloppuisin.

Huomaan, että kaipaan jo vapaata. Sellaista aikaa, ettei koko ajan tarvitsisi tehdä jotain kirjallista tehtävää valmiiksi. Ettei koko ajan tarvitsisi lukea jotain kirjaa referaattia varten. Olenhan nyt jo yli kaksi vuotta koko ajan opiskellut jotain. Nämä koulutukset ovat olleet myös iso rahallinen satsaus ja aika paljon yritykseni ekan vuoden tuotosta meni koulutusten maksamiseen. Nyt toisenakin vuonna lasten satsanneeni kouluttautumiseen noin 3500 euroa. Se on aloittelevalle pienyrittäjälle aika iso summa. Valmistun Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa. Sitten aion pitää breikkiä kouluttautumisessa. Lyhytkursseja voin toki käydä, mutta nämä pitkät koulutukset ovat nyt hetkeksi suoritettu. On aika laittaa opittuja asioita käytäntöön. Ammatillisesti nämä koulutukset ovat tuoneet ihan valtavasti uutta tietoa ja inspiraatiota. Olen saanut myös uusia ystäviä. Ja kasvanut ihmisenä.

Luin kesällä monta kirjaa. Nyt kun ei koko ajan tarvitse lukea referaattikirjoja tai lähdekirjallisuutta, voin lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja hömppää koko vuoden ympäri. Se on ihanaa.

Millaisia kokemuksia sinulla on työn tai yrittäjyyden ohessa kouluttautumisesta?

Katsaus vuoteen 2015 - tammikuusta kesäkuuhun

Tein koosteen kuluneesta vuodesta 2015. Ensimmäisessä postauksessa on alkuvuosi tammikuusta kesäkuuhun ja toisessa loppuvuosi heinäkuussa joulukuuhun.
  
Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 15 vuotta mieheni tapaamisesta ja tästä kirjoitin blogitekstin. Aloitin työt hyvillä mielin lomani jälkeen. Toivoin siinä vaiheessa uusia avauksia työn suhteen ja uusia verkostoja ja niitä todellakin sain vuoden aikana. Kirjoitin blogitekstin omista vahvuuksistani. Kävin lasten kanssa katsomassa Paddington-elokuvan, joka kyllä oli yksi vuoden parhaista lastenleffoista. Samaan syssyyn luin myös iltasaduksi Paddingtonia ja pojat kuuntelivat Paddingon-äänikirjoja.

Kävin Tanssitan vauvaa - ohjaajakoulutuksen. Niitä ryhmiä en ole missään vaiheessa pitänyt, koska minusta se ohjelma on auttamattomasti vanhanaikainen. Mutta jotain hyvääkin oli siinä viikonlopussa. Koulutuksessa tapasin Leluteekin Emilian ja sittemmin olemme tavanneet myös yrittäjien tapaamisissa.

Helmikuussa kävin teatterissa katsomassa Dreamteamia ja helmikuussa näin myös kolme leffaa. Minulla oli flunssa, joka hidasti työtahtiani muutamaksi päiväksi. Helmikuussa minulla oli  synttärit ja kävimme hiihtolomalla Mikkelissä, jossa oli jääfestivaalit. Hiihtolomalla vietin molempien poikien kanssa äiti-poika-päivät. Esikoisen kanssa kävin Kansallismuseossa ja ravintolassa syömässä ja kuopuksen kanssa lasten mindfulness-kurssilla ja kävimme myös ravintolassa syömässä.

Palautin ratkaisukeskeinen valmentaja - opintojeni päättötyön ja tein vielä viimeiset harjoitusvalmennukset helmikuun aikana. Luennoin ensimmäistä kertaa pienten lasten uniasioista Ipanaisella ja siitä alkoikin todella hedelmällinen yhteistyö Ipanaisen kanssa.

Maaliskuussa kävin Teatterimuseossa poikien kanssa ja se oli kiva päivä. Oli viimeiset jaksot ratkaisukeskeinen valmentaja - opintoihin liittyen ja ne olikin mahtavat kaksi päivää. Valmistuin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi.
Blogini täytti vuoden.

Kävin poikien kanssa katsomassa Cirque du Soleilin esityksen Quidam Hartwall Arenalla. Se oli huiman hieno. Ystäväni kanssa kävin brunssilla Mokossa. Osallistuin Ihana äiti- haasteeseen. Kirjoitin blogitekstin Suorittaja minussa ja tästä sain paljon hyvää palautetta.

Huhtikuussa vietimme pääsiäistä Mikkelissä. Kirjoitin yrittäjyyden haasteista. Olin mukana Lapsimessuilla esittelemässä satuhierontaa.

Minusta otettiin kuvia yritykseni nettisivuille. Kirjoitin tästä myöhemmin Ilokuvaus-tekstin. Kävin ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Uusioperh(s)e - esityksen, ja se oli tosi hyvä. Aloitin mindfulness-ohjaajakoulutuksen ja heti ensimmäisellä koulutusjaksolla totesin, että meitä on ihan mahtava naisporukka koolla.



Toukokuussa olin mukana Enneastartti - ihmistuntemuksen ABC-kurssilla ja tein oivalluksia itsestäni ja läheisistäni. Ensimmäiset kevätkukat nousivat esiin mullasta. Kävin Lahdessa kässäkerhon porukalla. Äitienpäivän aikaan pohdin sitä millainen äiti olen.

Kävin vauva/taaperosirkusohjaaja-koulutuksen ja se oli yksi parhaimmista jutuista, mitä koko vuoteeni sisältyi. Olen saanut aivan valtavasti uusia työmahdollisuuksia sen koulutuksen myötä. Alkusyksystä kävin vielä kaksi lisäkoulutusta sirkukseen liittyen.

Kävin entisten työkavereideni kanssa keilaamassa ja olin mukana järjestämässä koulun vanhempainyhdistyksen kevätriehaa. Olin Mandala-workshopissa. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajakoulutuksen toinen jakso. Toukokuussa loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni.



Kesäkuussa tein töitä jo kevennetysti. Minulla oli muutama kesän lyhytkurssi ja luennoin pari uniluentoa.  Pojat olivat jo lomalla ja tein heidän kanssaan joitain retkiä. Kävimme Musiikkia - näyttelyssä ja vanhoilla kotisijoilla Leppävaarassa mm. seikkailupuisto Huipussa.  Pojat osallistuivat Pikkuyrittäjät - leirille. Esikoinen täytti 12 vuotta.

Kävin Mindfulnessia lapsille - kurssin. Olin mukana talkoolaisena MLL:n Liiku ja leiki - tapahtumassa. Vietimme kaupunkijuhannusta. Olin flunssainen juhannuksena aikaan. Suunnittelimme Berliinin matkaa. Turhauduin yrittäjänä laskujen naputteluun, niiden maksamisen seuraamiseen, maksumuistutusten lähettämiseen ja päätin, että heti lomani jälkeen automatisoin kurssi-ilmoittautumiset ja maksuliikenteen. Ja näin teinkin.

Nyt kun olen koostanut alkuvuotta blogin ja kalenterini avulla, niin onpa kuuteen kuukauteen sisältynyt paljon. Olen tehnyt lasten kanssa kivoja juttuja ja myös itse olen käynyt katsomassa useamman teatteri / muun esityksen, nähnyt ystäviäni ja kouluttautunut koko ajan lisää. Töitä oli koko ajan enemmän. Enpä ihmettele että jossain vaiheessa pää tuntui olevan täynnä.

Ja se täytyy todeta, että tämä blogi on kyllä hyvä tapa palata muistoihin. Loppuvuoden kooste on tulossa myös pian.

Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja?

Valmistuin viikko sitten ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksesta. Takana on reilu vuosi opintoja. Opintoihin on kuulunut luentoja ja harjoituksia esimerkiksi ratkaisukeskeisyydestä, narratiivisuudesta, dialogisuudesta, toiminnallisista menetelmistä, mindfulnessista ja positiivisesta psykologiasta. Olen tehnyt joukon harjoitusvalmennuksia, tavannut pienryhmääni, referoinut kirjallisuutta ja tehnyt päättötyön omasta kehittymisestäni ratkaisukeskeisenä valmentajana.

Mitä on ratkaisukeskeisyys? Mitä tekee ratkaisukeskeinen valmentaja? Ratkaisukeskeisyys on työtapa, jossa hyödynnetään ihmisten voimavaroja, unelmia, tavoitteita ja osaamista. Ratkaisukeskeinen valmentaja ohjaa keskusteluprosessia. Hän ei ole asiakkaan elämänkokemusten ratkaisija ja asiantuntija vaan hänellä on tärkeä osuus keskustelun mahdollistajana ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien etsimisen avustajana. Valmentaminen on prosessi, jossa valmentaja auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä omia voimavarojaan niin, että hän voi saavuttaa tavoitteensa. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä ja tilanteiden jäsentymistä.

Tärkeinä elementteinä työskentelyssä ovat arvostava kuuntelu ja haastattelu, unelmakeskeinen ajattelu, tavoitteiden luominen ja konkretisoiminen pieniksi askeliksi, niiden seuraaminen ja kannustaminen.

Valmennustilanteessa valmentaja kyselee ja voi teettää myös erilaisia tehtäviä. Valmentaja ei neuvo eikä ohjaa. Valmentajan kautta et saa vastauksia kaikkiin kysymyksiisi vaan valmentaja auttaa sinua kysymysten avulla löytämään niitä ratkaisuja itse. Lähtökohtana on, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija ja valmentaja auttaa asiakasta löytämään ratkaisuja ja vastauksia. Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa ihmisiä toimimaan heille luontevalla tavalla heidän omien tavoitteidensa hyväksi.

Valmennukseen voi tulla minkä aiheen kanssa tahansa. Valmennus ei ole terapiaa, eikä valmennukseen tullessa tarvitse olla varsinaista ongelmaa, vaan halu selkeyttää omaa elämääsi tässä ja nyt, sekä hahmotella suuntaviivoja tulevaan. Valmentaja ei analysoi, arvostele tai ratkaise asioita puolestasi. Luomme tilan, jossa valmennettava voi oivaltaa itse.

Toivetila voi olla mikä tahansa. Se voi olla olla uusi suunta työelämässä, jokin henkilökohtaisen elämään tai perhe-elämään liittyvä tilanne tai vaikka kuntoiluun motivoituminen. Valmennus keskittyy tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Ratkaisukeskeinen valmentaminen on jokaisen asiakkaan kanssa ainutkertainen prosessi, johon ei ole valmiita kaavoja. Työskentelyn tapa ja kesto määräytyy käsiteltävän asian ja tilanteen mukaan. Valmennuskertojen määrä on valmennettavan päätettävissä. Yksi tapaaminen kestää noin tunnin.

Ratkaisukeskeisyydestä voi lukea lisää esim. Ratkesin sivuilta artikkelista Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä heli (at)  kasvuntaika.fi