Kolmas vuosi hetkiä

Aloitin kolmisen vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan kolmanteen vuoteen sisältyi?

Olen käynyt katsomassa useamman näyttelyn. Olen käynyt katsomassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyn, Roska on luksusta ja Muutoksentekijät - valokuvanäyttelyn ja Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Kävin  Ateneumissa Blogisisarten kanssa. Näistä kaikkia en olisi muistanut ilman noita postauksia.

Olen käynyt lounaalla ystävien kanssa ja retkellä Vallisaaressa. Teatterissa kävin vuoden aikana aika vähän, koska en löytänyt juurikaan minua kiinnostavia esityksiä. Lisäksi yksi joulun alla käymäni teatterireissu jäi raportoimatta ihan siksi, etten erityisemmin pitänyt esityksestä. Blogipostaus löytyy esityksestä Kaikki mieheni. 

Olen tehnyt kotona villasukkatreenejä. Loppukeväästä kävin Röyhkeyskoulussa.

 
Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ehtinyt blogiini kirjoitella. Olen käynyt vuoden aikana parin viikon välein hierojalla ja muutaman kerran thaimaalaisessa hieronnassa. Kevään ajan kävin hathajoogassa (tästäkin oli postaus luonnoksissa tekeillä, mutta se ei sitten valmistunut koskaan...). Nämä hemmotteluhoidot ja jooga ovat aina itselle voimaa ja hyvinvointia tuovia juttuja.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan neljäs vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol4. Olen jo suunnitellut kokeilevani uusia hemmotteluhoitoja, esimerkiksi shiatsua ja Brain Relief-hoitoa. Teatterissa ja leffoissa toivoisin käyväni enemmän. Seuraavaksi on suunnitteilla Mamma Mian katsominen. Aion kokeilla myös uusia keho-mieli-tunteja ja eri joogalajeja. Lähellemme avataan uusi joogasali syyskuussa ja tämä on ihan huippujuttu! Siellä tulee olemaan myös osteopaatin vastaanotto ja sitäkin aion kokeilla.

Millaisia hyvää oloa tuovia hetkiä sinun arjessasi on?

Ensimmäisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.
Toisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Vuosikatsauksen toinen osa. Heinäkuussa lomailimme koko perheen voimin. Alkukuusta kävin Mikkelissä lasten kanssa. Muistan, että oli ihan järjettömän kylmää. Kirjoitin 5.7. facebookiin näin: "Terkut heinäkuisesta Mikkelistä! Lunta ei ole yhtään ja Saimaakin on sula. Hyvin tarkenee, kun on pitkät housut, takki ja umpinaiset kengät. Tarkeneeko muuallakin päin Suomea ilman hanskoja?".

Matkasimme koko perheen voimin Pietarissa ja kirjoitin reissusta kaksi postausta: Terveiset Pietarista!  ja Vinkkejä lapsiperheen Pietariin. Kävin Mikkelissä asuntomessuilla ja katsomassa Metsoloita kesäteatterissa. 
Luin useamman kirjan. Kissakuumeemme kasvoi ja meille muutti heinäkuun lopussa poikakissa Misse, ikää hänellä oli silloin 14 viikkoa.

Elokuun alku meni Misseä ihmetellessä. Misse oli alussa aika arka muutaman päivän ajan, hän säikkyi kaikkea ja hän kulki seinänvieriä pitkin. Sen jälkeen alkoikin riehumisvaihe. Erityisen tutuiksi tulivat iltavillit, jolloin hän sinkoili pitkin yläkertaa, kiipeili verhoissa jne. Oli olo, että meille on muuttanut villi taapero. Silti, Missestä tuli heti alusta alkaen äärettömän rakas perheenjäsen meille kaikille.

Aloittelin vähitellen ryhmien ohjaamista. Tein ahkerasti Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja. Yritykseni Kasvun Taika täytti 3 vuotta ja kirjoittelin blogitekstissä kolmannesta vuodestani yrittäjänä. Pohdin blogissani, miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa. Ajankohtainen aihe kahden teinin äidille.

Syyskuun alussa osallistuin Parenting Happiness - seminaariin. Syyskuu oli minulle tosi työntäyteinen. Blogitekstissä pohdin, että jotain olen oppinut, kiireen keskellä osaan priorisoida asioita ja olla itselleni armollinen ja myötätuntoinen. Syyskuussa juhlittiin kummipoikani synttäreitä ja kuun lopussa oli poikien serkun 1 v synttärit. Lanseerasin Myönteisiä keinoja kasvatukseen - verkkovalmennuksen.

Lokakuussa syysloma toi katkosta syksyn työkiireisiin. Kävin poikien kanssa Mikkelissä. Syysloman lopuksi kävimme Ateneumissa katsomassa Ankallisgallerian aarteita - näyttelyn. Kuopus tuijotti enemmän kännykkäänsä kuin taideteoksia sen kierroksen aikana.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn ja teatterissa esityksen Kaikki mieheni. Kävin useamman kerran lokakuun aikana sekä perinteisessä hieronnassa että thaimaalaisessa hieronnassa. Käteni vihoitteli, kun tein töitä niin paljon näppiksen ääressä. Viimeistelin Mindfulness lapsille - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja tein myös äänitteitä siihen verkkokurssiin. Kuun lopussa osallistuin Tasapainoa erityisherkkyyteen - koulutukseen.

Marraskuu oli vuoden hiljaisin blogikuukausi, kirjoitin kaksi postausta. Kuun alussa osallistuin perhejoogan ohjaajakoulutukseen, se oli antoisa koulutus. Kuun puolivälissä lanseerattiin Mindfulness lapsille - verkkokurssi. Osallistuin alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoille talkoolaisena. Kävin Ihanasti sopiva - blogin Nooran ja Positiivinen kasvatus - blogin Tiian kanssa tutustumassa blogiyhteistyö merkeissä Salt  City - suolahuoneeseen. Kuun lopussa osallistuin Stressin säätely - luentoon ja työpajaan ja se oli hyvä koulutusiltapäivä. Kävin kahden ystäväni kanssa katsomassa Kom-teatterin esityksen MyBaby.

Se, että kirjoitin marraskuussa vain kaksi blogipostausta kuvaa hyvin sitä kuukautta. Ajatus jumitti, keho jumitti, väsytti. Harmaata joka puolella.

Joulukuussa työt alkoivat vähetä ja pääsin vihdoinkin rauhoittumaan kiireisen työsyksyn jälkeen. Kuun alussa kävin katsomassa lasteni kanssa Paddington 2 - elokuvan ja se oli ihana. Suosittelut! Kävimme miehen kummipojan ylioppilasjuhlissa Lohjalla. Tapasin ystävääni ja kiertelimme esimerkiksi Tuomaan markkinoilla.

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona, äitini oli meillä pari päivää ja appivanhemmat ja miehen veljen perhe kävivät meillä jouluaattona. Joulun välipäivinä kävin poikien kanssa Pomppulinnataivaassa ja pojat testasivat myös Flytour Helsinki 4D - elämyksen. Olen lukenut kirjoja, lepäillyt, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja katsonut Yle Areenasta Syke - sarjan ykkös- ja kakkoskaudet.

Aika hieno vuosi takana. Itselleni jää vuodesta eniten mieleen mun pääseminen Ceeston mindfulness-kouluttajaksi, kahden verkkokurssin valmistuminen, keittiöremontti ja Misse. Meillä on nyt kissa ja hän on tärkeä osa elämäämme.

Millainen oli sinun vuotesi 2017?

Vuosikatsauksen ensimmäisen osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Hetkessä: Kaikki mieheni - teatteriesitys

Olin kolmisen vuotta sitten katsomassa esityksen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja pidin siitä todella paljon. Kun viime keväänä näin, että esitykselle on tulossa itsenäinen jatko-osa "Kaikki mieheni", tiesin heti, että haluan nähdä tuon esityksen.

Kaikki mieheni - esityksen teksti pohjautuu Kodin Kuvalehden lukijoiden kertomuksiin naisen suhteesta mieheen. Näiden kertomusten pohjalta Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Minka Kuustonen ovat muokanneet omannäköisen teoksen. Esitys on suunnattu naisille, jotka haluavat ymmärtää miehiä ja miehille, jotka haluavat tietää, mitä naiset heistä ajattelevat.

Kävin katsomassa Kaikki mieheni - teatteriesityksen reilu viikko sitten. Esitys sekä naurattaa että koskettaa. Erityisesti pidin esityksen toisesta puoliajasta. Tykkäsin siitä, kun näyttelijät lukivat Kodin Kuvalehden lukijoiden muistoja omista isistään. Pidin myös Miitta Sorvalin tavasta kertoa omasta isästään ja muistoistaan häneen liittyen. Lisäksi minua nauratti esityksessä ollut kuvaus rakastumisesta lapsen saamiseen ja lopulta eroon. Luulen, että se kuulosti monista tutuilta.

Ennen esitystä kävin katsomassa Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Sen jälkeen esitys "Kaikki mieheni" tuntui hyvin sukupuolisidonnaiselta ja stereotyyppiseltä, kliseiseltä. Miehiä kiinnostaa autot eivätkä he osaa tehdä kotitöitä, koska heille ei ole niitä opetettu. Jos ei näitten stereotypioitten anna häiritä ja katsoo esitystä ne suodattaen, esitys on ihan hauska - ja ajoittain myös koskettava.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postausarjaan

Toinen vuosi hetkiä

Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.

Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.

Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

Hetkessä: Metsolat kesäteatterissa

Kuinka moni muistaa katsoneensa Metsoloita telkkarista? Sarja on esitetty alun perin vuosina 1993-1995. Sarja kertoo kuvitteellisessa kainuulaisessa Hoikan kunnassa elävän pienviljelijäperheen elämästä. Minä katsoin Metsoloita ja muistan pitäneeni paljon sarjasta. Kiinnyin sarjan hahmoihin ja elin mukana sekä heidän ilon- että surunhetkiään.

Minulla oli vuosien tauko, etten käynyt kesäteatterissa. Syynä oli huono ja mukahauska esitys, jonka nimeä en edes enää muista. Mutta voitteko kuvitella, olin vuosia käymättä kesäteatterissa yhden huonon esityksen takia. Viime kesänä kävin katsomassa Mikkelin kesäteatterissa esityksen "Tankki täyteen" ja pidin siitä paljon. Sekin sarja liittyy lapsuusmuistoihini.

Tänä kesänä Mikkelin kesäteatterissa on "Metsolat - Urjanlinna", joka pohjautuu Metsolat tv-sarjan 20 ensimmäiseen jaksoon. Olin vähän kahden vaiheilla, menenkö katsomaan esityksen. Sitten luin Naisyrittäjien fb-palstalta tekstin, jossa eräs kesäteatteria pyörittävä henkilö hädissään kirjoitti, että sateinen kesä syö katsojamääriä ja kesästä on tulossa tappiollinen (tämä teksti ei koskenut Mikkelin kesäteatteria). Päätin, että menen katsomaan Metsolat.

Olin katsomassa esitystä äitini kanssa. Mikkelin kesäteatteri on Naisvuorella ja katsomo ja näyttämö on katettu. Tällä kertaa ei kuitenkaan satanut, mutta ilta oli aika viileä ja ehkä olisi voinut olla enemmän vaatetta päällä.

Heti kun tuttu alkutunnari pyörähti soimaan, alkoi muistua mieleen sarjan tapahtumia. Leppävaaran tila ja Antti ja Annikki. Erkki, joka on sortunut juopotteluun, mutta jolla on idea, jota hän vie sitkeästi eteenpäin. Lääkäriksi opiskeleva Eeva ja Stig, joka liehittelee häntä. Ja mitä ikävää häämatkalla sitten tapahtuikaan. Ilkeä Kari Kaukovaara. Ja monet muut hahmot, jotka tuntuivat niin tutuilta. Teatteriesityksessä oli paljon lyhyitä kohtauksia ja kun toinen kohtaus oli loppumassa, toinen jo alkoi. Pidin esityksen rakenteesta paljon. Ja siitä, että esityksen aikana sai kokea monenlaisia tunteita. Sai nauraa ja minä myös itkin.

Minä pidin esityksestä ihan hurjasti! Suosittelut. Jos satut liikkumaan Mikkelissä vaikkapa asuntomessuilla, niin mene katsomaan Metsolat. Viimeinen esitys on pe 18.8.

Oletko sinä käynyt viime vuosina kesäteatterissa? Mitä olet käynyt katsomassa ja mitä pidit? Katsoitko sinä Metsoloita telkkarista?

Hetkessä: Myydään 3 h+k

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Aleksanterin teatterissa Suomen Komediateatterin uutuuden, tragikomedian Myydään 3h+k. Nelikymppinen Ronja palaa miehensä kanssa Laurin kanssa kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa. Siellä Ronja käy Laurin kanssa läpi parisuhdettaan, kohtaa äitinsä - ja lopulta itsensä. Mitä jos elämä ei mennytkään niin kuin piti? Mistä löytyy onnen avaimet? Tantraseksistä, himourheilusta tai lapsista?

Naapurien elämä näyttää täydelliseltä. Voisiko siitä onnesta antaa vähän muillekin? Esitys käsittelee paljon lapsettomuutta. Lapsettomuus hiertää Laurin ja Ronjan välejä.  Jotain puuttuu, elämä ei tunnu kokonaiselta ja täydeltä. Sen sijaan naapurin suurperheidylli näyttää vähän liiankin onnelliselta.

Edelleenkin tunnen itseni ihan hölmöksi ottaessani selfien

Esitys on hyväntuulinen ja ajatuksia herättävä. Mistä onni löytyy? Onko aidan takana vihreämpää? Miten lapsuus ja äidin neuvot vaikuttavat elämään vieläkin? Kannattaako niitä neuvoja kuunnella vai olisiko parempi päästää jo joistakin neuvoista irti? Onko täysin tuntemattomalle helpompi puhua asioista ja ongelmista kuin läheisille?

Minulla oli mukava iltapäivä ja ilta ystäväni kanssa. Kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, kiertelimme vähän Helsingin keskustassa ja juttelimme kuulumiset läpi. Sen jälkeen parituntinen viihdyttävä teatteriesitys.Tämä oli täydellinen Hetkessä- ilta.

Vuosikatsaus 2016: heinäkuusta joulukuuhun

Vuosikatsaus jatkuu syyskauden muistelulla. Vuosikatsauksen tammikuusta-kesäkuuhun voi lukea täältä.

Heinäkuussa olin lomalla. Luin paljon kirjoja, erityisesti mieleeni jäi Liane Moriartyn kirjat. Löysin myös Veera Vaahteran chick lit - kirjat ja niitä on ollut kiva lukea niinä hetkinä, kun kaipaa kevyttä hömppää. Luin Konmarin ja innostuin hetkeksi raivaamaan kotiamme. Raivaaminen meinasi mennä överiksi, sillä tein sitä vähän hampaat irvessä - meiningillä.

Olimme lomalla paljon kotona ja teimme pieniä retkiä esim. Kiasmaan ja Heurekaan. Kävimme myös kotiseudullani Mikkelissä.

Elokuussa aloittelin töitä loman jälkeen. Ohjasin muutamaa ryhmää, mutta pääasiassa istuin kotona tietokoneen ääressä ja naputtelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyötä ja tein sekä kirjallisia että äänitemateriaaleja kahteen verkkovalmennukseen, Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit. Demosin myös yhden verkkovalmennuksen ja tästä on valmisteilla opinnäytetyö.

Esikoisella alkoi  yläaste ja tämä nostatti minussa pinnalle voimakkaita tunteita, minua itseäni kiusattiin yläasteella. Hänen koulunsa alkoi kuitenkin hyvin. Aina pitää muistaa, ettei sekoita omia tunteita ja pelkoja omaan lapseen. Kuun loppupuolella vietin Mikkelissä yhden viikonlopun Itsemyötätunnon perusteet - kurssilla. Kävin poikien kanssa katsomassa Shrek-musikaalin.

Syyskuun alussa valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Syyskuussa uusin myös satuhierontaohjaajalisenssini ja vietin yhden viikonlopun ihanassa kurssikeskus Elontulessa. 

Innostuin Härkiksestä ja jo sitä ennen ehdin innostua nyhtiksestä. Syyskuussa tein paljon ohjaustöitä ja alkoi ensimmäinen verkkovalmennukseni, Voimavaroja vanhemmuuteen. 

Lokakuussa kävin katsomassa kaksi teatteriesitystä ystävieni kanssa, "Rantarouvat" Aleksanterin teatterissa ja Kom-teatterissa huippuhyvän "Pasi was here". Kävin myös Kansallismuseon bloggaajapäivässä. Luin paljon kirjoja ja seurasin useampaa sarjaa telkkarista. Erityisesti telkkusarjoista mieleeni jäi "Ex-onnelliset" ja tietenkin "Vain elämää". 

Syyslomaa vietin lasten kanssa Mikkelissä ja sairastin pikaflunssan. Kävin katsomassa lasten kanssa Tatu ja Patu -leffan. Kuun lopulla pääsin kokeilemaan Tiibetiläistä äänimaljahoitoa.

Marraskuussa oli aika tiivis työjakso, joka oli väsyttävä. Tuntui, ettei energiaa riitä mihinkään ylimääräiseen. Olin talkoolaisena alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoilla. Poikien serkun nimiäisiä juhlittiin. Kuun alussa kävin "Voimaa- Hyvän elämän polku" - kirjan julkkareissa ja sen jälkeen syömässä ravintolassa kahden mindfulness-ohjaajaystäväni kanssa. Siitä päivästä jäi lämpimät muistot. 

Myrskyn sydän - verkkovalmennus alkoi ja sen suosio ilahdutti minua paljon. Kuun lopussa kävin lasten kanssa katsomassa Tikkurilan teatteri- ja sirkuskoulun joulusirkuksen "Vilske". Molemmat pojat käyvät sirkuskoulussa tuolla, mutta kumpikaan ei ollut esiintymässä joulunäytöksessä.

Joulukuussa työt vähenivät pikkuhiljaa ja pääsin siirtymään kohti joululomaa. Kävin kuun alussa katsomassa Lahdessa Housut pois - musikaalin. Kävin muutamalla joululounaalla yritykseni yhteistyökumppaneiden kanssa. Joulua vietimme kotonamme. Ennen joulua kävin lasten kanssa katsomassa Talvisirkus Muistin ja joulun välipäivinä vietimme  yhden mukavan päivän Pomppulinnataivaassa.

Tänä syksynä olen lukenut paljon kirjoja ja se on ollut ihanaa. Olen käynyt hierojalla säännöllisesti ja näin satsannut omaan hyvinvointiini. Silti on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut aika väsynyt. Loppuvuodesta tein ison ratkaisun ja päätin luopua ohjaamistani iltajumpparyhmistä ja aloitin oman joogaharrastuksen. Olen kokenut paljon mukavia hetkiä teatterissa ja ystävieni kanssa. Takana on hyvä syksy.

Vuosikatsaus 2016: Tammikuusta kesäkuuhun

On vuosikatsauksen aika. Tuntuu, että vuonna 2016 on tapahtunut niin paljon, että on itsellekin mielenkiintoista palata kalenterin ja blogitekstien avulla vuoden tapahtumiin.

Tammikuussa viimeistelin mindfulness-ohjaajaopintojeni päättötyön ja valmistuin mindfulness-ohjaajaksi. Kuun puolivälissä alkoivat ohjaamani liikuntaryhmät. Luennoin myös pari uniluentoa tammikuussa. Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kolmas jakso oli tammikuussa. Valokuvista päätellen tammikuussa on ollut paljon lunta.

Helmikuussa tein töiden tiimoilta paljon ohjaushommia ja oli ensimmäiset uniluentokutsut. Tiiviin työrupeaman jälkeen hiihtoloma tuntui todella ansaitulta. Meillä alkoi putkiremontti ja se venyi paljon pidemmäksi kuin alkuperäinen ajatus oli. Putkiremontti tarkoitti sitä, että tyhjensimme kolme huonetta ja suurin osa näiden huoneiden tavaroista oli minun työhuoneessani säilössä monta viikkoa. Elimme ilman vettä aika pitkän aikaa.

Hiihtolomalla kävin poikien kanssa ensin Mikkelissä ja kotiin palattuamme Heurekassa. Pääkaupunkiseudulla talvi jäi lyhyeksi ja vettä satoi helmikuussa paljon. Pohdin blogissani sitä, uskallanko taas hypätä?

Maaliskuussa oli vähän vähemmän töitä ja tämä tuntui hyvältä. Facebookista löytyi merkintä 8.3. "Meille tulee vettä! Olihan se aika reteetä käydä vessassa ja pystyä vetämään vessa ja pestä kädet lavuaarissa. Vesi on jääkylmää, mutta en valita. Huomenna saadaan lämmintä vettä. #remppaetenee"

Kävin kasvohoidossa pitkästä aikaa. Olin Perenting Happiness - seminaarissa ja se oli antoisa päivä. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä. Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa useamman elokuvan ja luin kirjoja.

Huhtikuussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viides jakso. Aloitin opintoihin kuuluvan tunnetaitojen harjoitteluryhmän pienelle poikaryhmälle. Voitin taas jälleen kerran arvonnassa liput Lapsimessuille ja kävimme siellä koko perheen voimin, mies ja pojat olivat lähinnä pienoismallipuolella.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Beige tappaa - esityksen teatterissa ja poikien kanssa kävin katsomassa Momo- teatteriesityksen. Käväisin myös Tampereella satuhierontaohjaajakoulutuksessa. Kuun lopussa tapahtui varmasti yksi vuoden kummallisimmista tapahtumista, kun tilitoimiston omistaja suuttui minuun ja irtisanoi sopimukseni.

Tein pihahommia ja kirjoitin suositun blogitekstin Mitä löytyy kauppakassista, kun perhe ei syö lihaa?

Toukokuussa oli vähemmän töitä ja alkoi vähittäinen laskeutuminen kohti kesälomaa. Kävin ystäväni kanssa Mokossa brunssilla ja äitienpäivänä kävimme perheen voimin ravintolassa syömässä ja katsomassa leffassa Soppalinnan salaseuran. Oli kuopuksen sirkuskoulun kevätnäytös ja olin yhden viikonlopun Tampereen lähellä satuhierontaohjaajakoulutuksessa.

Olin mukana koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä kevätriehassa talkoolaisena. Koulutin Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisia vuorovaikutuksen tiimoilta. Kuun lopussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen toiseksi viimeinen jakso. Toukokuussa olen kirjoittanut eniten blogitekstejä (15). Teksti "Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi" on noista eniten luettu.

Kesäkuussa innostuin villivihanneksista. Osallistuin horta-kurssille ja sen myötä innostuin kokeilemaan esimerkiksi nokkosen ja vuohenputken käyttöä ruuanlaitossa ja leivonnassa. Esikoisella loppui alakoulu ja se nostatti minussa haikeita tunnelmia. Pojat osallistuivat kahden ekan lomaviikkonsa ajan sirkusleireille ja olimme miehen kanssa kahtena perjantaina katsomassa leirin loppunäytöksiä. Osallistuin itse paikallisen MLL:n järjestämään Liiku ja leiki - tapahtumaan vapaaehtoisena.

Ohjasin kesäkursseja ja aloitin kesäloman juhannukselta. Käväisin poikien kanssa Mikkelissä ja kuun lopussa lähdimme koko perheen voimin kesälomareissullemme Viroon (Tallinnaan ja Haapsaluun). Tuosta reissusta kirjoitin useamman matkaraportin, (Tallinnassa ja lähiseudulla ja Sympaattinen Haapsalu).

Jatkoa seuraa eli alan kirjoitella vuosikoostetta loppuvuodestani.

Mukahauskaa teatteria ja mitäänsanomatonta ruokaa

Olen kirjoittanut 1.5 vuotta Hetkessä-postaussarjaa, johon olen kerännyt  postauksia arjen pienistä ja suurista iloista. Hetkistä, jotka tuovat iloa elämään. Hetkiä, jotka ovat elämyksiä ja tuovat nautintoa. Olin reilu viikko sitten teatterissa, josta ei sitten tullutkaan Hetkeä. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa, mutta esitys ei sitten hurmannutkaan meitä. Olen ollut myös pari kertaa ravintolassa syömässä eikä näistä tullut huippuelämyksiä, vaan ruoka oli aika mautonta ja sellaista, joka ei hivellyt makunystyröitä unohtumattomalla tavalla.

Olin katsomassa Keravan teatteritalolla esitystä "Avomielinen Anneli". Esitystä kehui moni ystäväni ja innostuin hankkimaan liput sinne ystäväni kanssa. Ennen esitystä kävimme katsomassa pinkin pitsitalon, joka ilostutti Keravalla tämän syksyn ajan. Se oli reissun parasta antia. Kävellä ystävän kanssa Keravalla ja jutella kuulumiset läpi. Teatterissa saimme molemmat todeta, ettemme kuulu esityksen kohderyhmään. Siinä missä kaikki muut katsomossa nauroivat ihan hulluna lähes koko esityksen läpi, minä hymähdin pari kertaa. Kliseistä huumoria, osittain alapäätyyliä, joka ei vetoa minuun. Ei se vedonnut myöskään ystävääni. Muihin näytti kyllä vetoavan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut pari siideriä alle, paikalla näytti olevan pikkujouluseurueita ja heillä oli hullun hauskaa. Sen opin, etten mene enää katsomaan Pauliina Hukkasen esityksiä. Tämä oli toinen esitys, jonka häneltä näin enkä ole tykännyt kummastakaan. Moni muu tykkää, mutta minun huumori ei kohtaa hänen tyylinsä kanssa.

Seuraavana päivänä tästä esityksestä olin syömässä erään liikunnanohjaajaporukan kanssa Tikkurilan Chico's ravintolassa. Oli hauskaa, seura oli hyvää, mutta ruuasta en voi sanoa samaa. Aikaisemmat kokemukseni Chico's ravintoloista ovat olleet hyviä, mutta nyt alkuruokana olleet juustotikut olivat rasvaisia, pääruokana ollut lohi oli mautonta ja jälkiruokana olleet pannukakut näyttivät harmailta jauhelihapihveiltä. Maku niissä oli onneksi hyvä. Vatsa tuli täyteen, mutta yksinään pelkkä pääruoka olisi ollut aika pieni annos ja sillä vatsa olisi kyllä jäänyt vajaaksi.

Kuluneella viikolla oli syömässä Vipeltävän Siilin ohjaajien kanssa joululounasta Whitelady- ravintolassa. Alkupalat olivat hyviä ja niitä perinteisiä, lohta, silliä, juustoja ja kinkkua eri muodoissa ja salaatteja. Pääruokana oli joulukinkkua kastikkeella ja sitä en kasvissyöjänä tietenkään syönyt. Valitsin toisen sinä päivänä tarjolla olleen pääruuan, joka oli turskaa. Ja se oli kyllä tosi mautonta. En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt turskaa, joten en osaa sanoa, millaiselta se voisi maistua, jos olisi hyvin maustettua. Mutta taas, seura oli mitä parasta, vatsa tuli täyteen ja istuimme ravintolassa monta tuntia juttelemassa.

Ehkä näistä kaikista voisi olla hetkiksi asti, sillä jokaisen reissun jälkeen minulla oli kyllä hyvä mieli. Aina ei teatteriesitys ole huippuelämys tai ravintolassa suussa sulavaa ruokaa. Mutta silti reissu voi olla ihan onnistunut, kiitos hyvän seuran.

* kuvina pimeässä kuvattuja kännykkäräpsyjä Keravan pitsitalosta

Hetkessä: Housut pois Lahdessa

Vietin eilen ystäväni kanssa mukavan päivän Lahdessa. Rentouttava päivä tuli todella tarpeeseen. Minulla on takana tiivis työviikko, jota sävytti myös pieni flunssa, joka parani vasta ihan loppuviikosta. Päivä Lahdessa muistutti taas ystävien, teatterielämysten ja hyvän ruuan tärkeydestä.

Matkan päätarkoitus oli Lahden kaupunginteatterissa esitettävä Housut pois - musikaali. Olen nähnyt Housut pois - esityksen leffateatterissa joskus iäisyys sitten ja esityksen juoni oli suunnilleen tiedossa. Housut pois on railakas musikaalikomedia miehistä, joilla ei ole muuta menetettävää kuin housunsa. Esitys oli samalla hauska ja myös koskettava. Minä pidin! Luin etukäteen Lahden Housut pois - musikaalista kahdenlaisia arvioita: toiset pitivät paljon, toiset haukkuivat kaiken, niin esiintyjät, musiikin kuin lavastuksenkin. Minusta esitys oli sympaattinen ja toi hyvän mielen. Juuri sitä odotan teatterilta.

Ei niin edustava selfie, mutta paras niistä viidestä, jotka otin

Teatterin lisäksi kävimme syömässä Santa Fe - ravintolassa ja minun annoksessani oli herkullinen burgeri tofulla ja avocadolla ja bataattiranskikset. Pyörähdimme pienen kierroksen kaupoilla ja ostin pojille pyjamat joululahjaksi, sattuivat olemaan - 40 % alennuksessa.

Kotiin palasimme illansuussa junalla. Mieleen tuli ajatus, että näitä maakuntamatkoja teatteriin tai vaikka taidenäyttelyihin voisi tehdä enemmänkin. Päivä Lahdessa irtaannutti täysin kotiarjesta ja olin kuin uusi ihminen kotiin palattuani.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Hetkessä: Kasarinostalgiaa teatterissa

Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterissa esityksen "Pasi was here". Esitys oli täysi napakymppi. Aihe oli vakava, itsemurha. Mutta esityksen toteutustapa oli raikas ja hauska. Nauroin paljon.

Pasi was here oli nostalgiamatka omaa kasarilapsuuteen. Esitys sijoittui 1980-luvulle ja Savonlinnan Kellarpeltoon. Itselläni on myös lapsuusmuistoja Savonlinnasta ja Kellarpellosta. TaoTao, Nils Holgersson, Napakymppi, Ritari Ässä, loves-testi (kuka muistaa? rakkausprosenttien laskeminen nimien perusteella), takatukat ja ne vaatteet. Wuhuu mitä muistoja heräsi mieleeni.

Tarina kertoo kahdesta ystävyksestä, Pasista ja Hemmosta, jotka jakavat lapsuuden parhaat hetket ja suurimmat unelmat. Kuitenkin samoista lähtökohdista rakentuu kaksi täysin erilaista, traagistakin elämänkohtaloa. Esityksessä liikutaan Pasin ja Hemmon silmin kahdessa eri ajassa, tässä hetkessä ja kasarissa (välillä ehkä ysärissäkin).

Pasin kohtalo on surullinen, mutta esityksestä jää keskeisenä mieleen nauru. Näytelmä on taattua Kom-teatterin laatua. Vahva suositus minulta!

ps. mun oli pakko tehdä loves - testi mun ja miehen nimillä. Nykyään tämänkin voi tietty tehdä netissä valmiilla laskurilla eikä enää ruutupaperin ja kynän avulla. Meidän rakkausprosentiksi tuli 91%, kun lasken rakkausprosentin tyttönimelläni. Ilmeisesti naimisiinmenon ja yhteisen sukunimen myötä meidän suhde on aika lailla väljähtynyt, kun rakkausprosentti on enää 11 %. 

Hetkessä: Shrek - musikaali

Kun näin viime keväänä, että Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon tulee Shrek-musikaali, tiesin heti, että haluan nähdä sen. Rakastan teatteria, musikaaleja ja satuja. Kävin katsomassa esityksen poikieni kanssa. Kesällä katsoimme elokuvan Netflixistä, joten tarinan juoni oli meille tuttu etukäteen.

Esitys on Linnanmäen Peacockissa ja siellä olen aiemmin käynyt katsomassa esimerkiksi Luolamiehen, Risto Räppääjä ja Elvin paluu - musikaalin ja Billy Elliot-musikaalin.

Shrek on hienosti tehty musikaali, jossa on värikkyyttä, hienoja lauluesityksiä ja hyvä tarina. Hieman minua välillä häiritsi puskafarssimaiset vitsit. Totesin, että ehkä minulla on vain erilainen huumorintaju kuin muilla, sillä monia näytti naurattavan paljonkin pieru- ja röyhtäilykohtaukset ja viittaukset vaikkapa Salkkareihin.

Esitystä suositellaan kouluikäisestä ylöspäin, mutta ainakin siinä näytöksessä, missä me oltiin, oli selkeästi pienempiä lapsia mukana. Esitys on aika pitkä (2h40 min) väliajan kanssa ja kyllä siellä aika monen pienen peppua alkoi pyöriä hyvin levottomasti näytöksen loppuajalla. Itse olen ollut aika tarkka ikärajojen kanssa ja itseäni mietityttää kovasti vanhempien halu viedä selkeästi pienempi lapsensa isommille suunnattuun esitykseen. Kun niitä pienemmille suunnattuja esityksiä on myös paljon pitkin pääkaupunkiseutua. Kieppuva ja "milloin tämä esitys loppuu" - kysymyksiä toistava lapsi voi aika lailla häiritä muiden musikaali/teatterikokemusta.

Minä sain kuitenkin esityksestä virkistävän ja voimia tuovan Hetkessä - kokemuksen. Shrek - musikaali on saanut monilta todella ylistäviä kommentteja. Minusta musikaali oli hyvä ja tarina ihana, mutta mieleeni nousee muutama muu musikaali, jonka nostan visuaalisuudeltaan ja toteutukseltaan tämänkin yli. Esimerkiksi Tarzan-musikaali nousee muistoissani upeaksi esitykseksi. Voin kuitenkin suositella Shrekiä kaikille, jotka haluavat kokea sadun ja rakkauden taikuutta syksyn keskellä.

Vuosi Hetkiä

Aloitin vuosi sitten postaussarjan Hetkessä. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeeni iloa ja hyvinvointia. Hetki saa arjen näyttämään valoisalta, se tekee oman olon kepeäksi ja mielen kirkkaaksi. Hetket inspiroivat itseä ja tuovat hyvinvointia. Hetki saa energian virtaamaan ja sydämen laulamaan. Hetki saa minut kontaktiin itseni kanssa.

Aika monta Hetkeä vuoteen on sisältynyt. Olen kokeillut erilaisia hemmotteluhoitoja intialaisesta päähieronnasta hermoratahierontaan. Olen käynyt teatterissa niin lasten kanssa kuin ystävieni kanssa. Teatterireissuista erityisesti mieleeni on jäänyt Billy Elliot - musikaali, Äitikortti, Saiturin joulu ja Momo. Olen käynyt leffoissa myös sekä lasten kanssa että itsekseni tai ystävieni kanssa. Olen myös kokenut tavallisessa arjessa näitä hetkiä esimerkiksi haravoinnin merkeissä. Erityisesti vuoden varrelta mieleeni on jäänyt mindfulness-ohjaajakoulutukseeni kuulunut hiljaisuuden retriitti. Se, jos mikä oli Hetkessä olemista.

Olin maanantaina Voimakorukurssilla ja siellä syntyi tämä koru krysopraasista.

Selatessani Hetkessä - postauksia läpi mietin, että olen aika monta kertaa vuoden aikana kokenut hyvää oloa ja elänyt hetkessä. Noiden postausten lisäksi on ollut muutama muukin hetki, teatteriesitys tai kurssi, joka on jäänyt taltioimatta. Mutta muistoissa ja sydämessä ne ovat.

Tämä on ollut hyvä postaussarja. Joten nyt alkaa toinen vuosi hetkiä. Tämän toisen vuoden Hetkessä tunnisteena tulee olemaan Hetkessä vol 2. Luultavasti postaussarja tulee jatkumaan aika saman tyylisenä. Teatteria, leffoja, arjen hyviä ja voimaannuttavia hetkiä. Toivon kirjoittavani entistä enemmän arjen pienistä hetkistä - aina ei tarvitse lähteä teatteriin tai kodin ulkopuolelle kokeakseen hetken. Lisäksi minun tekisi mieli myös kokeilla jotain ihan uutta. Kuten nyt vaikka suklaahierontaa, metamorfista hoitoa ja sointukylpyä. Miltäs kuulostaa?

Hetkessä: Beige tappaa - teatteriesitys

Kävin eilen teatterissa ja tapasin ystävääni. Päivä oli Hetkessä - elämistä monessa mielessä. Beige tappaa on Aleksanterin teatterin tämän kevään uutuuskomedia. Olen aikaisemmin käynyt katsomassa Aleksanterin teatterissa esimerkiksi esitykset "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja "Uusioperh(s)e" ja pitänyt niistä paljon.

Beige tappaa - esityksessä ystävyys ylittää ikärajat ja ennakkoluulot. Aktiivinen eläkeläisrouva ja pätkätöitä tekevä ylikuormittunut yksinhuoltajaäiti tapaavat toisensa kuntokeskuksen pukuhuoneessa ja siitä alkaa kaverisuhde. Kaveruus laittaa jalan vipattamaan ja laulut raikamaan. Voiko nainen tappaa beigenvärisen arjen vanhanakin? Näytelmän nimi viittaa siihen, ettei tapettiin pidä sulautua. Naisen elämässä tulee olla väriä ja iloa.

Esityksessä tarkastellaan humoristisesti naisen ikääntymistä. Keskiössä on ystävyys ja elämänilo. Eläminen isolla E:llä. Ettei arki olisi liian beigejä ja mössöä. Esityksessä vuorottelevat naisten dialogi ja laulut. Mieleen jäi erityisesti viimeisenä kuultu laulu "Kaunis rietas onnellinen".

Tämä oli Hetki monella tapaa. Siksi, että sain nähdä hyvän ja hauskan teatteriesityksen ja myös siksi, että näin esityksen ystäväni, entisen työkaverini kanssa. Vaikka enää ei olla samassa työpaikassa, ystävyys on säilynyt ja näemme aika ajoin esim. teatteriesitysten merkeissä. Viime syksynä kävimme katsomassa yhdessä Billy Elliot-musikaalin.

Olo oli voimaantunut esityksen jälkeen. Kun lähdimme teatterista, ulkona alkoi sataa räntää, mutta mieli oli aurinkoinen.

ps. Luulen nähneeni Pinkit korkokengät - blogin Maijun samaisessa näytöksessä, missä itse olin.  Ja toinen peeässä. Tänään Hetkessä olo jatkuu, sillä istun junassa matkalla Tampereelle satuhieronnan syventävään koulutukseen. Kosketusta, läsnäoloa itselle ja toiselle. Tällaiset päivät ovat niin tärkeitä omalle hyvinvoinnilleni.

Hetkessä: Momo - teatteriesitys

Muistan lukeneeni joskus ala-asteen loppuvaiheessa tai yläasteen alussa Michael Enden kirjan "Momo" ja vaikuttuneeni kirjasta. Kun näin, että Vantaan Näyttämöllä on tänä keväänä tulossa teatteriesitys kirjan pohjalta, innostuin heti. Onneksi sain pojatkin innostumaan mukaan esitykseen. Tykkään käydä teatterissa poikien kanssa, mutta koska he lähentelevät jo teini-ikää, kaikki lastenteatteriesitykset eivät enää iske heihin. Momo-esityksen suositusikä on yli 7 - vuotiaille.

Momo on fantasiaseikkailu pienestä Momo-tytöstä ja aikapankin agenteista. Momon apua tarvitaan taistelussa kiirettä vastaan, koska aikapankin agentit varastavat ihmisten aikaa. Näytelmä kertoo yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Näytelmä kertoo siitä, mitä tapahtuu kun kiire valloittaa ihmisten ajatukset. Mitä tapahtuu, kun leikki ja luovuus häviävät. Momo - kirja on julkaistu vuonna 1973, mutta aihe tuntuu hyvin ajankohtaiselta juuri tänä päivänä.

Kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa Vantaan Näyttämön esityksen. Esityspaikkana on vanha navetta. Katsomo on pieni ja intiimi. Näytelmässä käytettiin tehokeinoina varjoteatteria ja pimeässä hohtavaa maalia. Pidimme näytelmästä ja esitys innosti myös varaamaan Momo - kirjan kirjastosta. Se on seuraava iltasatumme.

Suosittelemme! Esitys on Vantaan Näyttämöllä 23.4. asti.

Katsaus vuoteen 2015 - heinäkuusta joulukuuhun

Heinäkuussa olimme lomalla. Alkukuusta kävin poikien kanssa katsomassa Kätyrit-leffan ja itselläni oli olo, että se olisi voinut jäädä näkemättäkin. Lapset kyllä pitivät. Kävimme Berliinissä ja siitä reissusta kirjoitin useamman postauksen. Berliiniin sattui superhelle reissumme aikana. Berliinissä kävimme monta mukavaa kohdetta, lapset muistavat erityisesti Tietokonepelimuseon.

Kävin lasten kanssa Mikkelissä. Sain myös kaipaamaani omaa aikaa . Kävin lasten kanssa Tempputemmellyksessä ja entisten naapureidemme luona Kotkassa. Aloitin uuden postaussarja Hetkessä ja postaussarjan ensimmäinen postaus liittyi Intialaiseen päähierontaan.



Elokuun alussa kuopus täytti 10 v. Myin tavaroita ja vaatteita kirpparilla ja kauppa kävikin hyvin. Palasin taas töiden pariin ja yritykseni Kasvun Taika täytti vuoden. Kirjotin vuodestani yrittäjänä. Kirjoitin myös tavoitteestani päästä kohti parempia työskentelytottumuksia. Nyt kun luen tuon tekstin uudelleen, voin sanoa, etteivät kaikki asiat ole toteutuneet. Parannettavaa riittää edelleenkin. Kuun lopussa kävin sirkus-virikekoulutuksen.

Kävimme Lähiöfestareilla ja katsomassa huikeaa Shanghai Acrobatic - esitystä Helsingin Juhlaviikoilla. Olin mukana Lasten Festareilla Leluteekin Emilian kanssa. Starttirahani loppui. Sain sitä vuoden ja olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus saada sitä niinkin pitkään. Kuun lopussa oli taas mindfulness-ohjaajakoulutusta ja pidin esitelmän teemalla "mindfulness ja vanhemmuus". Syys-lokakuun vaihteessa mies oli työmatkalla Intiassa ja esikoinen leirikoulussa.



Syyskuussa alkoivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni. Ohjasin viikottain n. 14 ryhmää, josta osa kesti koko kauden, osa oli lyhytkursseja. Kävin katsomassa lasten kanssa Inside out - mielen sopukoissa leffan ja se oli kyllä lastenleffojen aatelia. Olin Messukeskuksessa puhumassa sadoille kuulijoille toimivasta vuorovaikutuksesta ja se oli aikamoinen itseni ylittäminen. Kävin Turussa perhesirkuksen ideapäivässä.

Tein oivalluksen, että marja-aroniaa voi käyttää vispipuuron tekemiseen ja teinkin aika monta kertaa herkullista vispipuuroa. Mindfulness-ohjaajaopintoni jatkuivat hiljaisuuden retriitillä. 

 

Lokakuussa kävin katsomassa lasten kanssa Sirkus Finlandian tämän vuotisen esityksen. Syyslomalla vietin pari päivää lasten kanssa Mikkelissä käyden leffoissa ja taidenäyttelyssä.

Aloitin opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Huomasin, että bloggaamiseni oli mennyt suorittamiseksi ja pohdin rennompaa bloggaamista. Pyhäinpäivänä muistelin muutama vuosi sitten kuollutta isääni.

Lokakuun loppupuoli ja marraskuun alku oli todella täyteliään työlästä työrintamalla. Kalenteria kun katsoo, niin töitä oli todella paljon sekä päivisin että iltaisin.



Marraskuu oli blogihistoriani hiljaisin kuukausi. Keskityin työntekoon ja kaksiin päällekkäisiin opintoihin. Kirjoitin valmiiksi mindfulness-ohjaajaopintojen referaatin ja heti perään Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen laajan etätehtävän perustunteista.

Isänpäivänä kävimme syömässä herkullista vietnamilaista ruokaa My Sevenissä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa Billy Elliot-musikaalin.
Toisen ystäväni kanssa kävin katsomassa musiikkiteatteriesityksen "Neljä pientä annosta". Pilotoin Mindfulness-kurssin vanhemmille ja käytin aika paljon aikaa sen kurssin valmisteluun. Sain kurssista hyvää palautetta.

Lasten koululla oli marrasmarkkinat ja olin niissä talkoolaisena. Kuun lopussa oli mindfulness-ohjaajaopintojen toiseksi viimeinen jakso. Katsoin koko Downshiftaajat-sarjan Elisa Aitiosta muutamassa päivässä, koukutuin siihen ihan täysin.

Joulukuun alussa oli toinen jakso Lasten Tunnetaito - ohjaajakoulutusta. Teemana koulutusjaksolla oli lapsen tunnekehitys ja itseilmaisun tasot ja oman itsen tarkastelu sisäinen lapsi - teeman kautta.

Joulukuun alkupuolella loppuivat koko kauden kestäneet liikuntaryhmäni ja joulukuussa minulla oli jonkin verran yksittäisiä tunteja esim. tonttusirkusta ja useampi uniluento. Kävin katsomassa Äitikorttia ja Saiturin joulua teatterissa. Jäin joululomalle vähän uuvahtaneena, mutta eipä se ihme ole. Aikamoinen syksy takana. Joulua vietimme kotosalla. Joulun jälkeen kävimme katsomassa Talvisirkusta. Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä olin ystäväni kanssa jo meille perinteeksi tulleessa Viattomien lasten päivän konsertissa. Huikean hieno ilta ja mahtavinta on se, että konsertin tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Vuosi vaihtui kamalan pms-päänsäryn kourissa.

Syksyynkin mahtui siis paljon. Töitä ja opintoja, teatteria ja lasten kanssa olemista. Välillä oli tosi tiiviitä jaksoja, oli jopa liian paljon töitä. Kahdet opinnot päällekkäin aiheuttivat myös haasteita. Toivon, että nämä kiireiset jaksot toimivat minulle hyvänä oppiläksynä  ja jatkossa osaan aikatauluttaa työni paremmin.

Vuosi 2015 oli runsas ja opettavainen vuosi. Opin paljon itsestäni ja yrittäjyydestä ja sain kehitettyä yritystoimintaani eteenpäin. Aloitin uusia opintoja ja näin sain paljon uutta sekä itselleni että työhöni. Lapset ovat kasvaneet ja voin sanoa, että ruuhkavuodet ovat nyt ohi perheessämme.