Hetkessä: Retkellä Vallisaaressa lepuuttamassa aivoja

Loma alkoi ja pää oli täynnä ajatuksia. Tuntui, etten pääse eroon työajatuksista. Pää suorastaan surisi. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt tarvitsen aivoilleni lepoa, lähdetäänkö Vallisaareen luonnon helmaan rauhoittumaan. Sateiseen viikkoon osui keskiviikolle poutaisempi päivä ja sinä päivänä olin ystäväni kanssa monta tuntia Vallisaaressa.

Mikä on Vallisaari?

Vallisaari on Helsingin edustalla oleva saari, se sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Vallisaari oli vuosikausia luonnontilassa. Vallisaari oli sotilaallisessa käytössä vuoteen 2012 asti. Saari avautui yleisölle vuoden 2016 kesällä.

Saareen tutustutaan merkittyjä reittejä pitkin. Reittejä on kaksi, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2.5 km). Me kävelimme molemmat reitit läpi.

Vallisaaressa on pääkaupunkiseudun monipuolisin luonto, siellä on niin lepakoita, mäyriä ja lintulehtoja. Siellä on myös valtava määrä eri perhoslajeja (jopa 1000 eri lajia) - tuntuikin kummalliselta, kun en nähnyt retkemme aikana yhtään perhosta.

Vallisaaressa on linnoituksia, niittyjä, tavallista metsämaastoa ja upeita näköaloja tarjoavia paikkoja (kuten Aleksanterinpatteri). Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon tarinoita, esimerkiksi yksi tarina kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleenkin Vallisaaren muureilla.

Omia ajatuksiani Vallisaaresta

Etukäteen minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Vallisaaresta, toki olin siihen vähän netistä tutustunut. Olin yllättynyt kuinka paljon Aleksanterin kierroksesta oli ihan tavallista metsämaastoa.

Ihastuin erityisesti Aleksanterinpatterin näköalapaikkaan, josta maisema Helsinkiin päin oli huikea. Lisäksi mieleeni jäi lampi ja Kuninkaansaaren puolella olleet kalliot, joille istahdimme pitkäksi aikaa ystäväni kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tämä olisi ollut idyllinen paikka syödä eväitä. Mutta koska tätä emme tienneet, söimme eväät heti ensimmäisellä eväspaikalla. Näitä eväspaikkoja olisi ollut tasaisin välein pitkin saarta. Samoin vessoja oli pitkin reittejä, tästä iso plussa.

Totesin, että olisi ollut kiva tietää enemmän Vallisaaren historiasta jo etukäteen. Pitkin reittejä oli opastetauluja, joista sai kivasti tietoa. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti avannut ihan eri tavoin saarta ja sen historiaa.

Ja kyllä mieleni rauhoittui. Luonnon vaikutus kehon ja mielen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on iso. Kuten myös sen, että olin päivän ystäväni kanssa ja turisimme kuulumiset läpi. Erityisesti istuessani kallioilla ja katsoessani merta tunsin syvää rauhoittumista.

Vallisaaressa liikkui paljon myös lapsiperheitä, mutta minä olin tällä kertaa iloinen, että olin ystäväni kanssa eivätkä pojat olleet mukana. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Jos menisin lasten kanssa Vallisaareen, suuntaisimme varmaankin Kuninkaansaaren kierrokselle. Siellä oli jyrkkiä portaita, kiinnostavia luolia ja linnakkeita. Lisäksi sieltä löytyi hiekkapoukama, jossa olisi pystynyt uimaan. Hiekkaleluja olisi saanut lainata lähellä olevasta "talonmiehen" mökistä. Omia poikia hiekkalelut tuskin enää kiinnostavat, mutta tämä tieto saattaa auttaa jotakuta suunnittelemaan retkeä.

Minua kiinnostaisi tutustua johonkin saarikohteeseen Espoossa. Osaisitko suositella jotain kohdetta?

   
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!