Hetkessä: Brain Relief - hoidossa

Minä käyn paljon erilaisissa kehohoidoissa. Saadakseni yhteyttä kehooni ja itseeni, rentoutuakseni, saadakseni helpotusta niskajumeihin ja lihasjännityksiin. Ja koska on vaan niin ihanaa, kun joku koskettaa ja hellii kehoa.

Kesällä bongasin ensimmäistä kertaa Brain Relief - hoidon ja tuli olo, että tuota hoitoa haluan kokeilla. Lopulta ensimmäinen hoitokertani meni joulukuun alkuun asti.

Brain Relief - kosketushoito on kehitetty Suomessa. Hoito on yhdistelmä aasialaisia ja suomalaisia kosketus- ja energiahoitotekniikoita ja uusia oivalluksia. Hoito kohdistuu päähän, kasvoihin, niskan ja hartian seutuun, käsiin ja jalkoihin. Hoito-otteisiin kuuluvat painallukset, venytykset, pyörittävät ja pöyhivät otteet. Hoidon aikana asiakas on selällään.

Olin ensimmäisessä hoidossani joulukuun alussa ja se oli lauantai. Aamupäivällä olin laitellut joulukoristeita esille ja kun olin matkalla hoitoon, muistan ajatelleeni, että "hitsi kun tämä hoitokin on varattuna, olisi ollut niin paljon tekemistä". Heti, kun pääsin makaamaan selälleni hoitopöydälle, tiesin, että juuri tätä mieleni ja kehoni tarvitsee. Pysähtymistä. Rauhoittumista.

Hoito oli todella rentouttava. Taustalla soi musiikki ja minä makasin silmät kiinni hoitopöydällä ja hoitaja käsitteli miellyttävillä otteilla kehoani. Pääsin nopeasti superrentoon olotilaan. Hoidon jälkeen oloni oli rento, rauhallinen ja vähän pöllästynyt, sen verran syvän rentouden tilan saavutin. Aion mennä jatkossakin Brain Relief - hoitoon, sen verran hyvä kokemus minulla jäi hoidosta.

Oletko sinä kokeillut Brain Relief - hoitoa? Minä olen käynyt paljon erilaisissa kehohoidossa ja intialaisesta päähieronnasta löydän yhtäläisyyttä tähän hoitoon.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Nyt on tulossa vuosikatsauksen toinen osa, muistoja heinäkuusta joulukuuhun. Ekan osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Heinäkuu

Heinäkuussa olimme lomalla. Tänä vuonna emme lähteneet ulkomaille, lähinnä siksi, ettemme halunneet jättää kissaamme Misseä pitkäksi ajaksi hoitoon. Kävimme lomailemassa Mikkelissä ja sieltä käsin Jyväskylän seudulla.

Olimme paljon kotona, mutta juuri mitään emme jaksaneet tehdä, kun superhelle vei voimat. Kävin poikien kanssa Korkeasaaressa ja ystäväni kanssa Vallisaaressa. Kalenterista näen, että olen käynyt kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja kerran tunnevyöhyketerapiassa. Luin kesäloman aikana 11 kirjaa, lähinnä kevyttä hömppää. Osallistuin Elämäni värit - maalauskurssille ja se oli ihana kurssi.

Kuun lopussa kävin poikieni kanssa Mikkelissä. Sillä välin Misse oli päässyt mieheltä karkuun ja oli yön karkuteillä. Onneksi Misse palasi seuraavana aamuna kotiin, huoli ja hätä oli valtava (Misse on sisäkissa, jota ulkoilutetaan valjaissa).

Elokuu

Aloittelin töitä ohjaamalla joitain ryhmiä. Lähinnä istuin elokuussa tietokoneen ääressä ja ideoin uutta verkkovalmennusta ja aloin myös kirjoittaa sitä.

Pidin kirppispöytää lähellämme olevalla uudella lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä viikon verran. Osallistuin Lihaskalvot vapaaksi - työpajaan. Minusta otettiin valokuvia lähimetsässämme terapeuttisen valokuvaamisen hengessä.

Käväisin Tampereella yhden päivän verran "Älyä tunteet - ajattelun apukäsi" - koulutuksessa. Kuun lopussa osallistuin Piki - toimintamallin koulutukseen (kiusaamisen ehkäisemisen koulutus). Esikoisen kanssa kävin Kalevauvan konsertissa. Mies teki päivät töitä ja illat ja viikonloput remonttia ja minä hoidin arjen pyörittämisen lähes täysin yksin.

Syyskuu

 

Aloitin Skeematerapian (eli tunnelukkoterapian) opinnot. Näistä opinnoista minun on tarkoitus koostaa parikin omaa postausta. Lähellemme avattiin uusi joogasali ja ostin sinne kymmenen kerran kortin ja syksyn aikana kävin erityisesti yin-joogatunneilla. Aloitin myös Lavis-kuntotanssitunnit.

Osallistuin Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutukseen. Kävin Nosh-vaatekutsuilla. Mies oli edelleenkin pois arjestamme ja teki remonttia. Olen syyskuussa kirjoittanut vain yhden blogipostauksen ja siinä etsin arjen tasapainoa.

Lokakuu

 

Skeematerapian opinnot jatkuivat kahdella koulutuspäivällä. Kävin ystäväni kanssa katsomassa "Hölmö nuori sydän" - leffan. Syyslomalla kävin Mikkelissä poikien (ja Missen) kanssa. Kävimme katsomassa "Johnny English" - elokuvan ja itsekseni kävin katsomassa "Risto Reipas ja Nalle Puh" - elokuvan, joka oli suloinen muistutus siitä, että elämässä tarvitaan rentoutta ja joutilaisuutta.

Kävin kuuntelemassa "Vinkkejä yksinkertaisempaan elämään" - luennon. Osallistuin Kirjamessuille. Mies sai remontin valmiiksi, tosin hän oli lokakuussa työmatkalla ja oli sitten sen takia pois arjesta. Lokakuun ainoan blogipostauksen olen kirjoittanut Maailman eläinten päivänä.

Marraskuu

 

Marraskuun alussa osallistuin Anna Taipaileen "Löydä itsesi lempeästi" - minityöpajaan. Näin siellä sattumalta myös yhtä tuttavaani. Näin entistä työkaveriani lounastreffien merkeissä. Kävin Tampereella Zones of Regulation - menetelmä lapsen itsesäätelyn tukena - koulutuksessa.

Kävin itse Seinäjoella kouluttamassa "Myrskyn sydän - kuinka säädellä tunteita" - työpajan imetystukiäideille (ja heidän puolisojaan oli myös mukana). Se oli pitkä päivä, kun oli aikainen herätys ja pitkät junamatkat. Tein vauhdilla eteenpäin seuraavaa verkkovalmennustani, joka liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Oli skeematerapian opintojen toiseksi viimeinen koulutuspäivä. Marraskuussakin kirjoitin vain yhden blogipostauksen ja se oli kuulumispostaus.

Joulukuu 

 

Joulukuun alussa kävin Brain Relief - hoidossa ja se oli ihanaa. Siitä on tulossa oma postaus. Kävin myös tavallisella hierojalla ja vielä thaimaalaisessa hieronnassakin, joten itsestä ja omasta kehosta on tullut pidettyä huolta.

Kävin lounaalla mindfulness-ohjaajaystävieni kanssa. Poikien kanssa kävin Suomen suurimman sisähuvipuiston ennakkopäivässä ja siellä kuopus pääsi yhteiskuvaan Tuure Boeliuksen kanssa.

Joulua vietimme kotona ja äitini oli meillä pari päivää. Joulun jälkeen näin ystävääni ja kävimme katsomassa "Ihmisen osa" - leffan, josta pidin paljon. Mies lähti joulun jälkeen työmatkalle ja on nyt pari viikkoa ulkomailla.

Laitanpa vielä yhden nippelitiedon tältä vuodelta. Vuoden (ja samalla koko blogihistorian) luetuin blogipostaus on maaliskuussa kirjoittamani Tunnekasvatuksen tueksi 

Tervetuloa vuosi 2019! 

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

On perinteisen vuosikatsauksen aika. Ensimmäisessä osassa muistelen aikaa tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun tapasin mieheni kanssa. Testasimme yhdessä rakkauskalenteria. Esikoisellamme todettiin keliakia ja edelleenkin olen kiitollinen niistä kaikista vinkeistä, joita sain gluteenittomuuteen liittyen teiltä lukijoiltani.

Misselle tehtiin kastraatio, minulla oli töitä useampana viikonloppuna ja käväisimme myös kotiseudullani Mikkelissä reilun vuorokauden verran, kun kävimme serkkuni 50 v synttäreilä.

Helmikuu 

Töiden tiimoilta pyöri normaalit viikkoryhmät ja kävin kouluttamassa Lahdessa Mindfulness lapsille - kurssin. Osallistuin Saa mitä haluat - valmennukseen. Kuopus oli leirikoulussa ja mies oli työmatkalla ulkomailla.

Vietimme hiihtolomaa Mikkelissä ja siellä oli taas upeita Jääfestivaalien jääveistoksia. Pohdin blogissa esimerkiksi tavoitteita loppuvuodelle ja omien aikasyöppöjen tunnistamista. Osallistuin Blogisisarten ystävänpäiväkorttivaihtoon. 

Maaliskuu

 

Kävin kouluttamassa Kotkassa mindfulnessia opettajille. Kävin ystäväni kanssa näyttelykierroksella. Tein villasukkatreenejä. Osallistuin Temperamentit ja kiintymyssuhdemalli - koulutukseen. Pääsiäistä vietimme tuttuun tyyliin Mikkelissä.

Blogini täytti neljä vuotta. Minulla oli aika hiljainen blogivuosi, erityisesti syksyn aikana. Maaliskuussa olen kirjoittanut kaikkein eniten blogitekstejä, 9.

Huhtikuu 

 

Mies oli työmatkalla Kiinassa ja äitini oli meillä muutaman päivän ajan, kun samaan syssyyn sattui myös oma työmatka (kävin kouluttamassa Turussa Mindfulness lapsille - kurssin)  ja koulutuspäivä, jolla opiskelin myyvää kirjoittamista.

Osallistuin Lapsimessuille ja olin myös huippuhyvällä Nuoren myrskyävät aivot - luennolla. Sen luennon anti on jatkuvasti käytössäni omien teinieni kanssa. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa. Huhtikuussa minulla oli myös vuoden erikoisin koulutuskokemus, kun osallistuin eräälle hengittämiseen liittyvälle kurssille. Mielessäni ajattelin, että se on rauhallinen päivä, jossa hengitellään ja ollaan läsnä omassa kehossa. Kurssi olikin aika fyysinen ja siellä huudettiin, potkittiin, nyrkkeiltiin ja tätä piti tehdä niin tosissaan (muuten kouluttaja ei ollut tyytyväinen), että välillä ajattelin olevani piilokamerassa. Hyvin erikoinen kokemus.

Toukokuu

 

Toukokuussa tein enää aika vähän töitä. Kuvittelin saavani aikaiseksi vaikka mitä seuraavan syksyyn liittyvää, mutta en sitten saanut tehtyä juuri mitään töihin liittyvää. Mihin minun aika mahtoi mennä, sitä ihmettelen.

Kävin tutustumassa Kansallismuseon Barbi-näyttelyyn, olin mukana satuhierontaohjaajien tapaamisessa Tampereella ja osallistuin Parisuhdekeskus Katajan Työkaluja parisuhteen ristiriitoihin - koulututukseen. Kuun lopussa osallistuin Röyhkeyskouluun. Kuopuksen alakoulun päättyminen herätti tunteita.

 

Kesäkuu

 

Kuopuksen alakoulu päättyi tunteikkaassa kevätjuhlassa. Kävin ystäväni kanssa brunssilla ja samalla reissulla kävimme katsomassa Haagan Alppiruusupuiston kukkaloistoa.

Juhannuksena esikoinen täytti 15 v ja kävimme Heurekassa. Juhannuksen aikaan luin Jani Toivolan kirjan "Kirja tytölleni" ja kirja teki minuun ison vaikutuksen.

Aloin suunnitella seuraavaa verkkovalmennustani ja keräsin pilottiryhmän sitä varten. Keräsin pilottiryhmältä toiveita ja kysymyksiä valmennukseen teemaan liittyen (ja näiden pohjalta aloin elokuussa rakentaa verkkovalmennusta). 

Meillä oli ikkunaremontti eli kotiimme vaihdettiin kaikki ikkunat. Mies oli vielä yhdellä työmatkalla kesäkuussa ja minä aloittelin lomaani kuun lopussa.

Lähipäivinä kirjoitan postauksen, jossa on koostetta heinäkuusta joulukuuhun. Olipa mukavaa nostaa esille muistoja!

Viides syksy yrittäjänä

Minulla on takana viides syksy yrittäjänä. Tuntuu ihan uskomattomalta, miten nopeasti aika on mennyt. Jo viides syksy!

Tähän syksyyn on kuulunut tuttuun tapaan luennointia, kouluttamista, kurssien ja pienryhmien ohjaamista ja omaa kouluttautumista. Blogitekstien kirjoittamista, sähköpostien ja voimapostin kirjoittamista, somettamista, somettamista ja vielä kerran somettamista. Olen tehnyt myös uutta verkkovalmennusta ja minun kohdallani uuden luominen vie aina paljon aikaa ja aivotoimintaa. Juuri siksi tämä blogi on ollut ihan superhiljainen, kun kaikki liikenevä aika ja aivotoiminta on mennyt uuden verkkovalmennuksen kasaamiseen.

Olen lisännyt omaa ammattitaitoani käymällä koulutusta esimerkiksi mentalisaatiokyvyn tukemiseen liittyen, Zones of Regulation - menetelmään lapsen itsesäätelyn tukena, Piki-toimintamalliin lasten kiusaamisen tunnistamiseen ja ehkäisemiseen liittyen, Älyä tunteet - ajattelun apukäsi koulutuksen lasten tunnetaitojen tukemiseksi ja lisäksi olen mukana skeematerapian (= tunnelukkoterapian) koulutuksessa, josta valmistun tammikuussa. Skeematerapian tiimoilta olen kirjoittamassa ihan omaa blogitekstiä, tunnelukot on ihan valtavan kiinnostava teema.

Töitä on ollut aika sopivassa määrin eli ei liikaa. Silti olen välillä tuntenut väsymystä ja riittämättömyyttä. Yritystoiminnassa ei työt ikinä lopu. Aina on jotain, mitä voi tehdä. Olen ollut syksyn aikana aivan liikaa somessa ja nyt olenkin joululomalla pitänyt täydellistä sometaukoa ja nollannut näin aivojani.

Olen entistä paremmin osannut ilmaista omia rajojani ja selkeyttänyt myös itselleni, mitä teen ja mitä en tee. Ja millä summalla teen ja millä en tee. Silti vieläkin on paljon opittavaa työn rajaamisessa. Kiire on asia, jota en haluaisi kokea niin usein.

Taloudellisesti tämä vuosi on ollut selkeästi paras ikinä. Ylitin useammalla tuhannella eurolla aikaisemmat vuositulokseni. Yksi tekijä tähän on verkkovalmennukset eli ne ovat myyneet hyvin tämän vuoden aikana.

Olen aloittanut vuoden 2019 tavoitteiden ja suunnitelmien tekemisen. Aion vähentää kurssien ohjaamista ja luennointia ja viedä entistä enemmän suuntaa verkkovalmennuksiin. Minulla on ollut haasteena jatkuvasti muuttuvat koulutustilat ja taas olen sen edessä, että yhdet tilat menee uusiksi ja se tuo aina lisäsäätöä, jota en jaksaisi. Minulla on myös haaveita lisäkouluttautumisen suhteen, niistä kerron lisää myöhemmin, kunhan asiat vahvistuvat.

Viime keväänä kirjoitin blogitekstin: Neljäs kevät yrittäjänä 
ja melkeinpä tarkalleen vuosi sitten tekstin Neljäs syksy yrittäjänä.

Yritykseni on Kasvun Taika, jos tähän blogiin sattuu tulemaan joku uusi satunnainen lukija, joka ei vielä tunne minua.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Kuulumisia

Kuulumispostaus. Tämä blogi on nyt ollut hiljainen. Huomaan, että aina kun luon jotain uutta, tämä blogi hiljenee silloin lähes täysin. Olen tehnyt tänä syksynä uutta verkkovalmennusta ja ajatuskapasiteetti on ollut niin paljon siinä kiinni, että tämä blogi on jäänyt sivuun.

Mietin, onko kiire ollut syynä siihen, etten ole tänne kirjoittanut. Ei oikeastaan, sillä aikani on kyllä riittänyt moneen asiaan. Kyse on ollut siitä, ettei tämä blogi ole prioriteettilistallani ykkösenä ja tämä on helpompi jättää päivittämättä kuin vaikkapa yritykseni somekanavat.

Eletään marraskuun loppupuolta. Tämä syksy on ollut täyteläinen. On ollut töitä, uuden verkkovalmennuksen tekemistä, omia harrastuksia, koulutuksia ja normaalin kotiarjen pyörittämistä. Viikot ovat tuntuneet pyörivän kovaa vauhtia eteenpäin. Tänä viikonloppuna aion tehdä kunnon siivouksen ja laittaa joulukoristeita esille.

Töiden tiimoilta on ollut ryhmiä, luentoja, yksilötapaamisia, verkkovalmennusten ja kurssien markkinointia ja uuden verkkovalmennuksen tekemistä. Vuosi sitten kun Mindfulness lapsille - verkkovalmennus valmistui, vannoin etten vähään aikaan tee yhtään uutta verkkovalmennusta. Nyt taas teen. Uusin verkkovalmennukseni liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen ja sen lanseeraan ensi vuoden puolella.

Olen tänä syksynä opiskellut skeematerapian eli tunnelukkoterapian opintoja ja ne ovat olleet valtavan mielenkiintoiset. Olen oppinut sekä itsestäni että saanut taas syventävää näkemystä myös työhöni. Luulen, että kirjoitan noista opinnoista ihan oman blogipostauksen.

Olen käynyt syksyn aikana useamman lyhytkurssin, joilla olen vahvistanut ammattitaitoani. Olen osallistunut esim. Ajattelun apukäsi - älyä tunteet, Zones of Regulation, Piki - toimintamalli ja Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutuspäiviin. Kaikista on jäänyt jotain uutta mieleen ja myös kursseilleni ja verkkovalmennuksiini. Olin marraskuun alussa mukana Anna Taipaleen "Löydä itsesi lempeästi" - työpajassa ja sen työpajan tuomista ajatuksista olisi myös kiva kirjoitella tännekin blogiin.

Meidän lähikirjastomme suljetaan viikon päästä remontin takia kolmeksi kuukaudeksi. Kirjastosta on nyt saanut lainaan kirjoja (jopa pikalainoja) niin, että eräpäivä on vasta helmikuun lopulla. Olenkin nyt napannut paljon kiinnostavia kirjoja luettavaksi. On sitten joululomalle luettavaa.

Olen pyrkinyt käymään n. kaksi kertaa viikossa jumpassa / joogassa. Perjantai-iltaisin olen käynyt lavis-kuntotanssitunnilla ja toinen viikkotuntini on ollut palauttava tunti eli joko yinjoogaa tai chi ballia. Muutenkin palautuminen ja omasta itsestä huolehtiminen on ollut vahvana teemana tänä syksynä. Hierojalla olen käynyt säännöllisesti ja alkusyksystä kävin muutaman kerran myös tunnevyöhyketerapiassa. Viikon päästä menen kokeilemaan Brain Relief - hoitoa.

Tiistaina oli esikoisen luokan vanhempainilta ja kyllä siellä vanhempainillassa tuli kyyneleet silmiin. Esikoinen on ysiluokalla ja vanhempainilta koski yhteisvalintaa. Mielessä kävi useamman kerran sinä iltana, miten voin olla tilanteessa, jossa esikoiseni on jo ysiluokkalainen. Mihin nämä kaikki vuodet ovat vierineet? Sen sijaan, että googlaan kestovaippoja ja kantoliinoja, googlaan lukioita. Se, että asumme pääkaupunkiseudulla ja esikoinen on hyvä koulussa, tekee sen, että valinnanvaraa on ja minkä tahansa lukion ovat ovat avoinna hänelle (paitsi ehkä joku liikuntalukio tai ilmaisutaidon lukio ei olisi hänelle optimaalisin vaihtoehto). Meillä on siis kovassa pohdinnassa, mihin lukioon esikoinen hakee yhteisvalinnassa.

Minulla olisi kuulumisia paljonkin, mutta ehkä säästän lisää tuleviin postauksiin. Mitä sinulle kuuluu?

Maailman eläinten päivä

Tänään on Maailman eläinten päivä. Tästä päivästä alkaa myös Eläinten viikko. Tänä vuonna Eläinten viikon teemana on vastuullinen lemmikin omistajuus ja hankinta. SEY haluaa muistuttaa Eläinten viikolla lemmikkien hyvästä kohtelusta ja eläinsuojelun tärkeydestä.

Merkityskirjat​ lahjoitti minulle eläintenpäivän kunniaksi kirjan "Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana". Seitsemänvuotias Helga rakastaa kissoja, mutta hänen äitinsä on allerginen kissoille. Isä vie Helgan tutustumaan Kehräkummun kissatalon asukkaisiin. Kissatalossa saa alkunsa Helgan ja Hugo-kissan ystävyys. Hugo tutustuttaa Helgan kissamaisuuksien maailmaan ja kertoo samalla ystäviensä, löytökissojen tarinan. Itse olen suuri kissojen ystävä ja ihastuin kirjaan.

Helga Hidalmiina on maailman ensimmäinen Merkityskirja. Se on yhteisöllinen lastenkirja, eli tehty yhdessä lukijoiden kanssa ja yhteistyökumppanien tuella. Jokainen myyty kirja tukee peräti seitsemällä eurolla suomalaista eläinsuojelutyötä. Ihan mahtavaa! Löytöeläintalot pullistelevat näin syksyisin kissoista (kun kesäkissat jätetään heitteille) ja valitettavasti kaikki kissat eivät saa kotia ja hoivaa edes löytöeläintalosta.

Meillä on kissa, Misse. Ennen kuin Misse muutti meille reilu vuosi sitten, mekin kävimme monta kertaa katsomassa löytöeläintalossa kissoja. Misse on valloittava ja persoonallinen kissa, joka saa meidän koko perheen lepertelemään. Itse olen niin valtavan kiintynyt Misseen, että minun on tosi vaikea ymmärtää kesäkissailmiötä, jossa kissa otetaan kesän ajaksi ja sitten hylätään syksyn tullen omille teilleen.

Uskon, että kun lasten tunne- ja empatiataitoja vahvistetaan, he oppivat kunnioittamaan myös eläimiä eivätkä potki siilejä, revi linnuilta pois siipiä tai jätä kissaa kesän jälkeen pärjäämään itsekseen. Lemmikistä huolehtiminen opettaa lapsille empatiaa ja myötätuntoa. Itse ajattelen, että lemmikki toimii myös stressin lievittäjänä. Kissan kehräämisessä on jotain maagisen rauhoittavaa. Lemmikki tarjoaa varauksetonta rakkautta ja kiintymystä.

Pidetäänhän huolta myös eläimistä!

Tykkää blogistani myös facebookissa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi

Arjen tasapainoa hakemassa

Blogissani on ollut hiljaista. Aika ja prioriteetit ovat olleet nyt muissa asioissa kuin tässä blogissa. Yritän palautella itseäni nyt blogin pariin. Lukeeko tätä enää kukaan?

Tuntui, että arki alkoi rytinällä elokuussa. Poikien koulu, omat ryhmät, kurssit ja luennot. Kodissamme on vielä pieni kaaos alkukesän remontin jäljiltä (koska emme heinäkuun helteillä jaksaneet laittaa kaikkia tavaroita paikoilleen ja nyt niitä ei ole ehditty laittaa). Mies teki remonttia omistamassaan kerrostaloasunnossa lähes kaksi kuukautta ja käytännössä oli kaikki illat ja viikonloput siellä ja minä hoidin itse koko arjen pyörittämisen.

Mieli meinaa mennä kaaokseen

Minulle tuli elokuussa vastaan kaikki ne työt, joita en jaksanut tai ehtinyt kesäkuussa tehdä. Ajattelin, että loman jälkeen olisin jaksavampi tekemään päätöksiä ja pohtimaan asioita. Olikin näin, mutta kun sitä tekemistä oli vaan niin paljon. Viime vuoden lopulla palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä ja hän olikin iso apu minulle. Nyt hän palasi takaisin omaan työhönsä (hän teki hoitovapaalla ollessaan töitä minulle) eikä aikaa jää enää assistentin hommiin. Olen siis taas yksin. En ole ehtinyt miettiä, mistä saisin uuden assistentin, joka olisi sekä näppärä että luotettava.

Muistettavaa on ollut paljon ja aivot ovat olleet välillä tosi tukossa. Olen käynyt noutamassa pakettia väärältä pakettiautomaailta ja ihmetellyt, kun koodi ei vaan toimi, vaikka kuinka naputan. Kunnes lopulta katsoin kännykkääni uudelleen ja totesin olevani väärän kaupan automaatilla. En ole ehtinyt varata Misselle rokotusaikaa, kun se on ollut koko ajan prioriteettilistan häntäpäässä. Yhden kiinnostavan kurssin myös missasin, kun en vaan ehtinyt tarkistaa, käykö ilta minulle. Ja sitten se kurssi oli jo ehtinyt täyttyä. Monia asioita olen hoitanut aivan viime tipassa.

Joogaa ja lavista

Arki on tuntunut täyteläiseltä, ja kaiken tämän keskellä olen nostanut oman hyvinvoinnin tärkeäksi asiaksi. Aloitin Lavis-kuntotanssitunnit pari viikkoa sitten ja ne tunnit ovat olleet sekä hauskoja että tehokkaita. Meidän lähellemme avattiin syyskuun alussa uusi joogasali ja sinne ostin kymmenen kerran kortin ja olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla yin-joogaa ja keho-mieli-tuntia. Huomenna menen kokeilemaan chi ball - tuntia ensimmäistä kertaa.

Olen käynyt säännöllisesti hierojalla ja tunnevyöhyketerapiassa. Olen myös ottanut itselleni uuden tiistaitavan ja olen käynyt nyt useana tiistaina aamupäivän ryhmien jälkeen kahvilassa nauttimassa suolaista piirakkaa. Korson Wanhalle Asemalle avattiin Cafe Unelma tämän kuun alussa ja myös samassa yhteydessä olevissa putiikeissa Oranssissa Oravassa ja Korson aseman puodissa käväisen viikoittain. Minulla on myös viritteillä yhteistyötä tuonne suuntaan eli ensi talvena ja keväänä minä kurssitan ja luennoin noissa tiloissa.

Syyskuun alussa aloitin skeematerapian eli tunnelukkoterapian opinnot. Teema on ihan äärettömän mielenkiintoinen! Tuntuu, että sen koulutuksen kautta saan puuttuvia palasia ammattiosaamiseeni. Tulevana keskiviikkona on koulutuksen toinen jakso.

Tarvitsen paljon rauhaa ja tilaa

Toiset jaksavat jatkuvaa hektistä arkea, minä en. Olen onnellinen, kun mies sai remontin valmiiksi ja on taas osana arkeamme. Olen onnellinen, kun minulla on töiden suhteen loppusyksy väljempi. Minä tarvitsen tosi paljon luppoaikaa. Aivoni menevät solmuun kiireen keskellä enkä pysty tuottamaan mitään luovaa ja uutta.

Minulla on blogini luonnoksissa useampi postaus ja nyt on taas tarkoitus palata tämänkin blogin ääreen vähän aktiivisemmin. Huomaan, että osa postauksista on jo mennyt vanhoiksi....ehkä en enää kirjoita niistä kirjoista, jotka luin heinäkuussa tai siitä kehonhuollon kurssista, jonka kävin elokuun alussa. Varsinkaan kun en ole yhtään ehtinyt sen kurssin oppeja arjessani ylläpitää.

Mitäs pidät tämän blogitekstin kuvista? Nämä kuvat otettiin elokuussa läheisessä metsässä. Kuvaajana toimi Kati Turunen / Halo of Life.

Mitä sinulle kuuluu? Onko sinun alkusyksysi ollut kiireinen? Mitkä ovat sinun "selviytymiskeinojasi" kiireisen arjen keskellä?

Hetkessä: Kalevauva.fi:n konsertissa

Viime lauantaina Vantaan kaupunki tarjosi ilmaiskonsertin, jossa esiintyi Kalevauva.fi yhdessä Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Minua edelleenkin hymyilyttää konsertti, niin hyvän mielen konsertti toi.

Mikä on Kalevauva.fi?

Kalevauva.fi on nykypäivän trubaduuriyhtye. Biisien sanoitukset on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumilta eli biisit sanoittaa siis Suomen kansa - ja siksi biisit ovatkin aika hulvattomia. Sanoitukset kerätään sellaisenaan eli niitä ei muokata.

Kalevauva.fi-yhtyeen jäsenet ovat vantaalaiset Aapo Niininen ja Kimmo Numminen. Juuriaan kunnioittaakseen Kalevauva.fi teki ilkikurisen Vantaa-kappaleen. Laulussa on ironinen sävy, mutta se on rakkaudenosoitus Vantaata kohtaan.

Kalevauvan laulut kertovat arkipäivän ongelmista kuten kuorsaavasta kissasta, lapsen vanukkaita syövästä miehestä, miehen epätoivoisesta ihastuksesta ja häveliäästä synnytyksestä (pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana). Konsertissa kuultiin myös uusin biisi ja se kertoo siitä, annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa.

Konsertti

Konsertti kesti tunnin ja sen aikana kuultiin kaikki Kalevauvan klassiset biisit Synnytystalkoista Vantaa-lauluun. Vantaan moni tuntui osaavan ulkoa, sitä hoilattiin mukana antaumuksella. Oltiinhan konsertissa Tikkurilantorilla, Vantaalla.

Vantaan Viihdeorkesterin Risto Kupiainen oli tehnyt lauluista upeat ja juhlavat sovitukset ja viihdeorkesteri ja kuoro tekivät hauskan kontrastin biisien sanoihin. Onhan se koomista, kun taustalla soittaa orkesteri ja laulussa lauletaan "vakavissaan, etupyllystä" tai "menkat tuli läpi kyläpaikan valkoiselle sohvalle" tai "mies syö lapsen vanukkaat, voi vitun vittu, miten voi olla noin itsekäs ja typerä".

Hieno konsertti, hyvä fiilis. Pelkäsin etukäteen, jos siellä olisi kamala tungos, mutta hyvin mahduimme Tikkurilantorille eikä ryysiksen tunnetta tullut. Olin konsertissa esikoisen kanssa.

Onko Kalevauva.fi sinulle tuttu?

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hyvinvoinnin heinäkuu - miten tehdä myös syksystä hyvinvoiva?

Takana on helteinen heinäkuu. Minä en ole helteiden ystävä, helle saa minut uupuneeksi ja ajatustoimintani pysähtymään. Oli päiviä, etten jaksanut päivän aikana muuta kuin kastella kukat ja lukea kirjoja. Harmitti, kun en päässyt lenkille. Harmitti, kun jo kahden kilometrin pyöräilyn jälkeen hiki valui solkenaan.

Päätin silti, että en käytä energiaani helteiden tuskailuun, vaan teen heinäkuusta niin hyvinvoivan, kun vaan oli mahdollista. Sainkin heinäkuussa muutaman kivan rutiinin arkeen ja nyt mietin, miten saan ylläpidettyä ne arjessa, kun työt alkavat eikä aikaa ole enää loputtomasti vain itselle ja omalle keholle.

Kehon hyvinvointia

Päätin heinäkuussa satsata kehoni hyvinvointiin. Keho on se paikka, missä olemme koko elämämme, sitä ei saa laiminlyödä.

Kävin kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja aloitin tunnevyöhyketerapian (tästä kirjoitan myöhemmin lisää). Elokuun alussa oli Lihaskalvot vapaaksi . työpajassa (tästäkin kirjoitan myöhemmin lisää) ja ostin työpajasta itselleni gua sha - kamman. Tämän käytön toivon tulevan minulle rutiiniksi erityisesti käsien ja niska-hartiaseudun lihaskalvojen käsittelyyn.

Koska en helteen takia voinut käydä lenkeillä, päätin tehdä joka ilta kotijumpan Treenaakotona.com-palvelun kautta. Joka ilta kotona ollessamme illan viilennettyä menin ulos, laitoin peiton alustaksi, otin läppärin esille ja jumppasin. Otin erityistavoitteeksi kehon keskustan vahvistamisen eli satsasin vatsa-selkä-peppulinjalle. Vatsalihakseni olivatkin tosi huonossa kunnossa, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka nopeasti ne lähtivät vahvistumaan! Tein myös syvävenyttelyä, niska-hartiaseudun venyttelyjä ja välillä myös kevyempiä tuolijumppia.

Treenaakotona.com - palvelu on ollut minulla testissä keväästä alkaen. Olen iloinen, kun nyt sain heinäkuussa otettua treenit kiinteäksi osaksi arkea. Minulla on tarjota alekoodin tuohon palveluun. Treenaa kotona - palvelun vuosihinta on 119 euroa / vuosi. Ilokseni sain blogini lukijoille tarjottavaksi alekoodin. Alekoodilla 2727 saat treenivuoden 79 euron hintaan. Kuukausihinta on vain 6.58 euroa. Superhalpaa siis!

Mielen hyvinvointia

Mielen hyvinvointia hain kirjojen lukemisesta, erilaisista rentoutumis- ja mindfulnessharjoituksista ja somepaastosta. Sain luettua 10 kirjaa lomani aikana (näistä on tulossa oma koostepostaus).

Somepaasto oli aika helppoa heinäkuussa, kun olin lomalla ja ajatukseni oli muutenkin, etten reagoi työviesteihin lomani aikana. Nyt huomaan, että on paljon vaikeampaa pysyä erossa kännykästä, kun olen taas aloitellut töitä. Mietin, että laitan estoja päälle tietokoneeseen ja kännykkääni työpäivieni ajaksi, jotta some ei vie liikaa huomiota.

Somepaasto teki hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

Kuinka tehdä hyvistä tavoista pysyviä?

Nyt onkin haasteena, kuinka saan näistä hyvistä tavoista pysyviä. Kuinka saan pidettyä kiinni siitä, että jumppaan muutaman kerran viikossa ja vahvistan kehoni hyvinvointia. Kuinka saan pidettyä itseni irti somesta niin, että minä hallitsen somea eikä se minua. Kuinka löytää aikaa erilaisille mindfulness- ja rentoutumisharjoituksille.

Minulla on jopa olemassa kirja tätä teemaa varten: Tee siitä tapa. Eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä. En vaan ole vielä ehtinyt perehtyä kirjaan.

Otankin vinkkejä vastaan, miten saada ylläpidettyä muutosta arjessa? Miten sinä saat säädeltyä somen käyttöäsi? Miten löydät aikaa arjessa omalle hyvinvoinnillesi? Kuinka sinä teet hyvistä tavoista pysyviä?


* Postaus on tehty yhteistyössä Treenaa kotona - palvelun kanssa. Jos ostat palvelun käyttäen alekoodiani, hyödyn siitä hieman taloudellisesti. Myös sinä hyödyt eli saat palvelun huomattavasti normaalihintaa edullisemmin!


Myös tästä postauksesta voit lukea Treenaakotona.com - palvelusta:
Hetkessä: Villasukatreenit

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Elämäni värit - maalauskurssilla

Olin viime viikonloppuna Elämäni värit - maalauskurssilla ja siellä oli ihanaa! Viikonloppu oli todella virkistävä ja pääsin flow-tilaan. Ilmoittauduin kurssille kesäkuun lopussa ja ajattelin, että olisi kivaa lopettaa loma maalauskurssiin. Mitä lähemmäksi kurssi tuli, sitä epäilevämpi minusta tuli. Olo oli nuutunut helteen takia ja sadattelin mielessä, miksi olin mennyt kurssille ilmoittautumaan.

Onneksi en perunut kurssia. Sen viikonlopun jälkeen kaikki nuutumus hävisi ja olo on ollut energinen.

Kurssi oli Harakan saaressa, joka jo paikkana on kiva ja luovuutta tukeva. Meri, kalliot. Sinä viikonloppuna oli kova tuuli, mikä oli vain ja ainoastaan ihanaa. Vihdoinkin raikasta ilmaa! Vihdoinkin jotain muuta kuin täysin pysähtynyttä hellettä.

Kurssilla maalasimme, maalasimme ja maalasimme. Välillä pysähdyimme katsomaan ja kommentoimaan sekä omia maalauksia että toisten töitä. Söimme eväitä. Ja sitten taas maalasimme.

Kurssilla käytettiin ekologisia akvarellivärejä ja märkämaalaustekniikkaa. Eli alussa paperi kasteltiin märäksi molemmin puolin ja maalaaminen tapahtui märälle paperille. Tärkeintä ei ollut valmis maalaus, vaan se, mitä ihmisessä tapahtui maalaamisen aikana. Ajatuksena oli, ettei tarvitse osata maalata ja olla hyvä kuviksessa.

Märkämaalaustekniikka tekee sen, että värit leviävät eikä kuvaa voi täysin hallita. Olen aikaisemmin tehnyt märkämaalaustekniikalla Lasten Tunnetaito-ohjaajaopinnoissa ja näin tekniikka oli päällisin puolin tuttu.

Teimme erilaisia värikokeiluja kokeillen sekoitella milloin vihreää, milloin ruskeaa, milloin liiloja sävyjä. Tarkoituksena ei ollut maalata maisemia tai muotokuvia, vaan tunnelman mukaan.

Minä olin ihan fiiliksissä! Oli tosi kiva maalailla, Harakan saari oli ihana paikka kurssille ja tuuli oli myös mahtava kaiken helteen keskellä. Minä en ole koskaan ollut hyvä kuviksessa eikä maalaaminen ole minulle se kaikkein tutuin tapa ilmaista itseä. Silti tämä kurssi oli ihana ja voimaannuttava kokemus.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Minun kirjani vie itsetuntemuksen äärelle

Kirjakauppoihin on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana paljon itsetuntemusta lisääviä tehtäväkirjoja. Kirjoja, joissa päähenkilö olet sinä itse ja joissa pääset miettimään omaa elämääsi. Yksi näistä kirjoista on "Minun kirjani - ystäväkirja", jonka tarkoitus on auttaa tutustumaan elämän tärkeimpään ihmiseen - eli sinuun itseesi.

Kirjojen tehtävien ja kysymysten avulla pystyy pohtimaan omaa elämää ja omaa suhdetta käsiteltävään asiaan - on se sitten ajankäyttö, oma kehonkuva tai omat tunteet.

Kirjan teemoja

Minun kirjani teemoja ovat esimerkiksi minä ystävänä, riittävä minä, minä aistin, vastoinkäymiset ja ravitsen kehoa ja mieltä. Kirjassa oli myös useampi aukeama tunteille ja tästä olen iloinen Lasten Tunnetaito-ohjaajana.

Kirjan tehtäviin kuuluu esim. täydennettäviä lauseita, kirje itselle, oman vuorokauden kellon piirtäminen, tunteiden värien ja muotojen miettimistä jne.


Kirjassa käsitellään esimerkiksi vihaa seuraavasti: Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu,  minä värinen ja muotoinen se on? Täydennettäviä lauseita ovat esimerkiksi: viha on...., viha ei ole..., voimakkain kokemani vihan tunne..., onko minun helppo/vaikea näyttää vihan tunne?

Ajatuksiani kirjasta

Kirja on valtavan kaunis ja ihana. Kuvitukset ja tekstit ovat herätteleviä ja houkuttelevat pohtimaan asioita. Kirja vie lempeyteen ja myötätuntoon itseä kohtaan. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Kirja auttaa miettimään omia aikasyöppöjä ja kehottaa rajaamaan elämää ja tekemisiä - sitä, miten on tavoitettavissa. Ajanhallinta on muutenkin ollut oma teemani viime aikoina. Niin helposti aikasyöpöt vievät aikani niiden asioiden sijaan, joihin haluaisin oikeasti aikani käyttää. Kirja sai minut pohtimaan kiirettä ja sitä, mistä syntyy kiireen tuntu ja millaiseksi toimintani muuttuu kiireessä.

Erityisesti minua kosketti Minä olen arvokas - kappaleessa olleet kysymykset: Olenko oikeanlainen? Onko minulla merkitystä? Kelpaanko juuri sellaisena kuin olen?  On niin tärkeää puhua itselleen kauniisti ja lempeästi. Ja arvostaa itseään.

Lämpimät suosittelut tälle ajatuksia herättävälle ja kauniille tehtäväkirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta 

Lue myö blogitekstini Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin. Esittelen siinä blogitekstissä My way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille tehtäväkirjan.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Ajatuksia kesälomalle

Kirjastosta lainattua kesälomalukemista

Minulla on alkanut kesäloma. Olen nyt yhden viikonlopun verran laskeutunut lomalle ja huomaan, että pääni työstää vielä aivan täysillä työasioita. Uusia ideoita tulee ja niitä olen kirjoittanut vihkoon.

Olen tarkoituksella ollut kuitenkaan tekemättä työjuttuja ja olen ollut myös pois somesta. Minulle on ollut vaikea aikaisempinakin vuosina aloittaa loma ja sallin nyt aivoilleni sen, että ne vielä painivat työasioiden kimpussa. Kyllä myös aivoni pian rauhoittuvat, viimeistään silloin, kun miehen loma alkaa ja pääsemme pois kotiympyröistä.

Kuva kirjasta "Miksi suoritamme?" Kirja osui ja upposi, se kertoi suoraan minusta muutama vuosi sitten - nyt olen vähitellen päässyt eroon haitallisesta suorittamisesta

Tätä toivon kesälomalta:

* Kirjojen lukemista. Paljon, paljon kirjoja. Kepeitä kirjoja, muuta kuin ammattikirjallisuutta.
* Sometaukoa. Huomaan koukuttuneeni liikaa someen. Nyt olen asettanut itselleni rajat eli saan käyttää somea aamulla 15 minuuttia ja illalla 15 minuuttia. Ajattelin, että minun olisi vaikea irrottautua somesta, mutta viikonloppu meni jopa vähemmillä somemäärillä. Hyvä minä, ehkä koukuttumiseni ei olekaan niin totaalista kuin olin kuvitellut!
* Liikuntaa. Sekä lenkkeilyä että kehoa huoltavaa joogaa ja venyttelyä.
* Perhelomaa Suomessa. Tänä vuonna emme lähde ulkomaille. Viimeiset 10 vuotta olemme olleet joka kesä ulkomailla. Nyt on useampi syy, että päädyimme kesälomaan Suomessa (mun passi on mennyt vanhaksi, esikoisen keliakia olisi ulkomailla haastavaa ja suurin syy on kissamme Misse - emme raaski jättää häntä hoitoon).
* Tutustuminen uusiin kohteisiin pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Vallisaari ja Mustavuori ovat sellaisia paikkoja, joissa en ole käynyt.
* Käyn loppuun "Parempia kuvia älypuhelimella" - koulutuksen, jonka ostin keväällä ja ehdin käydä ekan kurssiosan läpi. Nyt käyn kurssin vähitellen loppuun ja otan heti vinkit käyttöön eli harjoittelen niin maisema-, lapsi- /eläin- kuin tuotekuvaustakin.
* Olisi kiva käydä katsomassa joku kesäteatteriesitys. Joku kepeä ja hauska, muttei kuitenkaan mikään puskafarssi.
* Käyn kehon hemmotteluhoidoissa. Aika on varattuna thaimaalaiseen hierontaan ja olisi kiva kokeilla myös esim. shiatsua ja metamorfista hoitoa.
* Minulla on ajatuksena myös kokeilla terapeuttista valokuvausta, joko nyt heinäkuussa loman aikaan tai viimeistään elokuussa.
* Heinäkuun lopussa menen maalauskurssille Harakan saarelle maalaamaan Elämäni värejä. Tuolta kurssilta toivon luovuutta ja flowta.

Millaisia suunnitelmia sinulla on kesälomalle? Voit suositella minulle myös kivoja (luonto)kohteita pääkaupunkiseudulla ja myös kesäisen kepeitä kirjoja luettavaksi!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Röyhkeyskoulussa

Bongasin muutama viikko sitten Naisyrittäjät fb - palstalta mainoksen Röyhkeyskoulusta. Kun luin Röyhkeyskoulun esittelyn, tiesin heti, että se on mun juttuni ja ilmoittauduin mukaan.  Toukokuun lopulla olin Röyhkeyskoulussa ja palasin sieltä kotiin pää täynnä ajatuksia.

Mikä on Röyhkeyskoulu?

 

Röyhkeyskoulu on luentomuotoinen tapahtuma, jossa on tarkoitus herätellä naisia kunnioittamaan omaa osaamistaan ja ottamaan oma paikka haltuun. Tarkoitus on auttaa naista tunnistamaan sisällä oleva "kiltti tyttö" ja kuinka se rajoittaa omaa potentiaalia. Kun tämä on tiedostettu, pystyy myös toimimaan toisin ja olemaan rinta rottingilla.

Röyhkeyskoulussa ei opita ilkeämielistä röyhkeyttä, joilla toisia nujerretaan, vaan hyvää tapaa pitää omia puoliaan, arvostaa omaa osaamistaan ja tuoda sitä esille.

Röyhkeyskoulun on kehittänyt Jenni Janakka. Idea Röyhkeyskoulusta syntyi  erään palaverin yhteydestä, kun Janakka jutteli toisten naisten kanssa työelämästä. Keskustelussa toistuivat lauseet, kuten "En mä sit kehdannut..." ja “Olis siinä kai sit pitänyt...".

Tyttöjen ja poikien kasvatus

 

Jenni Janakka toi luennolla esille havahduttavaa asiaa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Hän kertoi päiväkodissa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli kuvattu kolmen päivän ajan päiväkodin elämää. Tutkimuksessa laskettiin, mistä lapset saavat kehuja. Tytöt saivat kehuja kiltteydestä, ulkonäöstä ja vaatteista.

Pojat saivat kehuja reippaudesta ja tekemisistään. Eli pojat saavat kehuja aktiivisuudesta ja tytöt ulkonäöstä ja kiltteydestä (= siitä, etteivät he tee mitään aktiivista) eli passiivisuudesta. Tästä Jenni Janakka käytti nimitystä "Passiivisuuden sietämättömät kehut".

Tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että pitää olla kiltti toiselle. Jo pieniä tyttöjä laitetaan vastuuseen siitä, että yhteisön ilmapiiri olisi toimiva. Jenni Janakka kysyi, kuinka moni meistä osallistujista on laitettu istumaan vilkkaiden poikien viereen  rauhoittamaan näitä poikia. Ikään kuin poikien käytös olisi kiltin ja hiljaisen tytön vastuulla. Aika monen käsi nousi ylös.

Tiedän, että tämän asian suhteen on menossa myös muutosvaihe. On paljon tiedostavia vanhempia, jotka kapinoivat tätä asetelmaa vastaan ja haluavat kasvattaa tytöistään "vähemmän tottelevia".

Miten olla hyvällä tavalla röyhkeämpi?

 

Luennolla puhuttiin minulle tutuista asioista kuten kiltin tytön syndroomasta ja huijarisyndroomasta. Oivalsin, että olen jo ottanut askelia kohti "hyvää röyhkeyttä". Olen opetellut sanomaan kiitos, kun minua kehutaan. Enää en sano, että "tää on vaan tällaista" ja "eihän tässä nyt mitään". Tämä on kuulemma naisille hyvin tyypillistä ja näin itsekin sanoin aiemmin.

Tunnistan myös omia vahvuuksiani ja olen sanonut niitä ääneen. Olen myös opetellut sanomaan mielipiteitäni ääneen. Huomaan, että tässä minulla on myös haasteita eli on paljon tilanteita, että mieluummin olen hiljaa ja kuuntelen mitä toiset sanovat kuin tuon omat ajatukseni esille.

Jenni Janakka mainitsi että epävarmuus asuu lihaksissa. On tärkeää kantaa itsensä hyvällä ryhdillä ja "tissit ulkona". On tärkeää osata ottaa paikkansa.

Jenni Janakka kannusti myös kiinnittämään huomiota omaan kielenkäyttöön. Viljeekö puheessaan esimerkiksi sanoja "vain" ja "ihan". Naiset myös monesti anteeksipyytelevät eri asioita ihan turhaan.

Myös tämä lause jäi mieleen: rohkeus on sitä, että pelottaa ja jännittää ja toimii silti. Ja vielä yksi tärkeä asia. Älä päätä toisen puolesta. Moni päättää jo mielessään, ettei edes kannata hakea työpaikkaa, kun ei minua kuitenkaan valita. Tai ei kannata soittaa sitä puhelua, kun se ei johda mihinkään. Hae työpaikkaa, soita puhelu, ota yhteyttä, tee asioita äläkä jo valmiiksi lannista itseäsi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää hyvällä tavalla "röyhkeä" ihminen? ihminen, joka osaa ottaa paikkansa, joka arvostaa itseään ja omaa osaamistaan ja uskaltaa tuoda itseään esille?

Lue myös seuraava blogitekstini:
Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Seuraa blogiani facebookissa!
  
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu

Meidän perheen stipendit

Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.

Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!

Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Mitä bloggaaminen antaa?

Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.

Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!

Uuden ajan yrittäjyyttä ja unelmaduunareita

Siitä on pian neljä vuotta, kun oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä. Sen kesän vietin lepäillen ja lasten kanssa ollen ja elokuussa perustin yrityksen ja aloitin starttirahan turvin yritystoiminnan rakentamisen. Olen vuosien varrella rakentanut yritystoimintaa niin, että hyödynnän työssäni vahvuuksiani ja vähitellen olen rakentanut myös ns. passiivista tuloa eli verkkovalmennuksia. Olen uuden ajan yrittäjä.

Mitä on uuden ajan yrittäjyys?

Uuden ajan yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjää, joka tekee työtä omista intohimoista käsin ja luo sellaista yrittäjyyttä, joka lähtee omista vahvuuksista ja omasta missiosta. Uuden ajan yrittäjä rakentaa uudenlaista tapaa tehdä työtä ja tarjoaa palveluja, joita ei kenties ole aikaisemmin ollut saatavilla. Uuden ajan yrittäjä tuotteistaa osaamistaan uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi. Moni uuden ajan yrittäjä luo myös sellaisia työmalleja, jotka eivät ole aika- ja paikkasidonnaisia vaan työtä voi tehdä, ainakin osittain, mistä päin maailmaa tahansa.

Itse olen luonut kursseja, luentoja ja verkkovalmennuksia, joita ei ole ollut aiemmin saatavilla. Verkkovalmennusten osuus on lisääntynyt koko ajan ja tällä hetkellä noin 1/3 yritykseni liikevaihdostani tulee verkkovalmennuksista. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt vähentämään ohjaamieni ryhmien ja luentojen määrää ja näin voin satsata myös omaan hyvinvointiini yrittäjänä.

Oma tieni tähän nykyiseen pisteeseen ei todellakaan ole ollut suoraviivainen, vaan sisältänyt paljon epätoivoa, rämpimistä, taloudellista epävarmuutta ja sen miettimistä, onko tässä mitään järkeä. Olen ollut välillä väsynyt ja turhautunut ja oma hyvinvointi on jäänyt taka-alalle. Nyt koen saavuttaneeni tasapainoa yrittäjyyden suhteen.

Mukana Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa

Ilokseni pääsin mukaan Kultainen sulka - blogin Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjaan. Minun haastatteluni julkaistiin alkuviikosta otsikolla: Uuden ajan yrittäjät osa 4: Lapset ja tunnetaidot Heli Mäkelän elämäntyönä. 
Kun vastailin tuon haastattelun kysymyksiin, tajusin, että kyllä tässä on ollut järkeä. Olen onnistunut luomaan itselleni työn, jossa pääsen tekemään asioita, joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä. Eikä se ole ihan pieni luku, että verkkovalmennuksiini on osallistunut jo yli 800 kurssilaista.

Uuden ajan yrittäjät -  haastattelusarjassa on ilmestynyt myös muita inspiroivia yrittäjätarinoita ja lisää on tulossa. Minusta on ollut mahtavaa seurata myös Kultainen sulka - blogin Maijun tapaa luoda itselleen bloggaamisesta unelmatyö.

 

Unelmaduunarit inspiroi

 

Vuosi sitten keväällä luin Unelmahommissa - kirjan, joka oli tosi innostava. Olen kuunnellut myös Unelmaduunarit - podcastia, joka ilmestyy maanantaisin. Podcastissa Hanne Valtari ja Satu Rämö keskustelevat eri alojen unelmaduunareiden kanssa siitä, kuinka loikka unelmien töihin tehtiin - ja mikä meni pieleen. 

Podcastissa on haastateltu esimerkiksi Jani Toivolaa uupumuksen selättämisestä,  Satu Pihlajaa ajanhallinnasta ja aikaansaamisesta ja Maaret Kalliota työbrändin rakentamisesta omien arvojen kautta.  

Hankin jo alkuvuodesta Marika Rothin kirjan "Menestyjän bisnespakki. Naisyrittäjän työkirja". Olen selaillut kirjaa pitkin kevättä ja nyt kesällä aion paneutua erityisesti omien uskomusten työstämiseen. Omalla ajattelutavalla ja mindsetilla on tosi iso osuus yrittäjyydessä ja yrittäjänä menestymisessä.

Ja hei, käy nyt viimeistään lukemassa haastatteluni Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa!

Mikä sinua inspiroi työssäsi tällä hetkellä? Ja mielelläni kuulisin myös kommentteja, mitä pidit haastattelustani?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Viimeiset viikot alakoululaisen äitinä

Kuopuksen alakoulu on päättymässä kesäkuun alussa. En tajua, mihin nämä vuodet ovat vierineet. Harvahampaisesta koulun aloittajasta on kasvanut esiteini (ja pian jo teini), joka aloittaa syksyllä yläasteen. Sekin ihmetyttää, miten ihmeessä voin olla kohta 15 v (esikoinen kesäkuussa) ja 13 v (kuopus elokuussa) lasten äiti, sillä minähän olen suunnilleen kolmikymppinen itse. ...

Alakoulumme on ollut tuttu ja turvallinen. Lähikoulu, joka on yhteisöllisen koulun maineessa. Kuin pieni kyläkoulu, vaikka oppilasmäärältään kyse on isosta koulusta. Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja näin tunnen myös paljon vanhempia.

Yläasteemme on kauempana, sinne on matkaa reilut kolme kilometriä. Se on toisella puolella rataa ja sinne tulee paljon oppilaita myös sieltä radan toiselta puolelta. Eli asuinalueilta, joilta en tunne juuri ketään.

Esikoinen on käynyt tätä yläkoulua nyt kaksi vuotta. Koska koulu on sen verran kaukana meiltä, se ei tunnu lähikoululta enkä ole tutustunut yhteenkään esikoisen luokkakaverin vanhempaan, koska ne asuvat juuri siellä radan toisella puolella. Tosin en myöskään ole itse ollut aktiivinen esimerkiksi menemään yläkoulun vanhempaintoimikuntaan mukaan ja se voisi olla paikka tutustua vanhempiin.

Nyt tiedän, että kuopuksen luokalle on tulossa ainakin kaksi poikaa hänen nykyiseltä luokaltaan, joten nyt on sitten joitakin tuttuja lapsia ja vanhempia uudessakin koulussa. Meidän asuinalueelta ei mennä johonkin tiettyyn yläkouluun, vaan oppilaat menevät kolmeen eri yläkouluun. Aikaisempina vuosina jako on tehty osoitteen perusteella, tänä vuonna hieman erilaisin perustein.

Erityisen haikeaksi alakoulun loppumisen tekee se, että kuopuksella on ollut sama luokanopettaja läpi alakoulun. Sama opettaja vastaanotti ne harvahampaiset ekaluokkalaiset ja nyt hän pian lähettää matkaan teineiksi kasvaneet tytöt ja pojat. Tiedän, tämä on haikeaa varmasti hänellekin.

Esikoisen kutosluokan kevätjuhla oli tosi haikea, siellä näytettiin valokuvia isolle kankaalle heijastettuna kouluvuosien varrelta. Lapset lauloivat "Maailman toisella puolen" ja "Lintu" ja opettajat lauloivat laulun lapsille "Maailma on sun". Opettaja luki luokassa kirjoittamansa pienen tarinan, joka päättyi sanoihin "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Todellinen itketysjuhla. Tai eihän siellä tietenkään kaikki itkeneet. Minä itkin sitten monen muunkin edestä.

Olen kuopukselta udellut, mitä lauluja ovat harjoitelleet kevätjuhlaan ja ainut minkä hän on maininnut, on "Sommartider".  Se ei saa minua herkistymään, mutta luulen, että juhla tulee silti olemaan superhaikea.

Nyt ei ole jäljellä enää kokeita eikä läksyjä. Päivittäin tulee kotiin kuvistöitä, vihkoja ja monisteita. Wilma-viesteissä on mainintoja erikoispäivistä, retkistä ja tutustumiskäynneistä yläkouluun. Viimeisellä kouluviikolla on vielä luokkaretki Särkänniemeen.

Tiedän, että kevätjuhlassa la 2.6. klo 8.00 itken jo valmiiksi juhlan alkaessa. Yksi aikakausi on päättymässä. Miten nopeasti vuodet ovatkaan seuranneet toistaan. Seuraavana keväänä on sitten edessä esikoisen yläkoulun päättyminen ja sitä ennen pohditaan jo lukiovalintoja. Vastahan minä mietin kestovaippoja ja kantoliinoja. Aivan kuin minut olisi siirretty aikakoneella pikkulapsiajasta suoraan tähän päivään.

Hämmentävää, niin hämmentävää. Ja haikeaa.

ps. kuopus ei anna kuvata itseään nettiin, ei enää edes takaa- tai sivultapäin. Siksi kuvituksena on omenapuun- ja kirsikankukkia. Ne kukkivat niin kauniisti tällä hetkellä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!