tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kolmas kevät yrittäjänä



Kolmas kevät yrittäjänä alkaa olla pian takana. Minulla on enää ohjaustyötä jäljellä yhden vauvahierontatuokion verran, joka on huomenna. Tällä hetkellä istun lähinnä tietokoneen ääressä ja kirjoitan valmiiksi blogitekstejä yritykseni blogiin, valmistelen tulevia verkkovalmennuksia ja mietin niiden myyntiputkia. Kesä ja joulutauko ovat minulle parasta mahdollista aikaa tuotekehittelyyn ja myös omien yrittäjyystaitojeni lisäämiseen. Tällä hetkellä käyn myös loppuun jo ennen joulua aloittamaani laajaa englanninkielistä markkinointikoulutusta. Ja liityinpä myös uuteen inspiroivaan yrittäjien yhteisöön, joka tuo mukanaan uutta tietoa ja webinaareja ja niiden myötä omien markkinointitaitojen kehittymistä.

Mitä yritystoiminnassani tapahtui keväällä 2017? Tammikuussa tapahtui iso asia, joka on mahdollistanut minulle paljon. Sain yhteydenoton Ceeston (mindfulness-palveluja tarjoava yritys) Veli-Pekalta ja hän kysyi minua ohjaajaksi Mindulness lapsille - kursseille. Olen ohjannut kevään aikana kolme kurssia ja ne ovat olleet ihan unelmaduunia itselle. Syksyllä sitten taas lisää.



Ipanainen avasi uudet hienot tilat Siltasaaren kupeeseen ja olen käynyt siellä kevään aikana luennoimassa useamman uniluennon, pitämässä yhden satuhierontatuokion ja neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin. Ipanaisen kursseilla ja luennoilla kävi myös useampi bloggaaja ja olen saanut lukea useasta blogista ajatuksia luennoistani ja kursseistani. Esimerkiksi Rakkautta&Mamarkiaa - blogin Mari osallistui mindfulness-kurssilleni ja Joukolatar-blogin Heidi osallistui uniluennolleni.

Jatkoin ohjaamista pitkäaikaisen yhteistyökumppanini, Vipeltävän Siilin liikunnallisilla kursseilla ja ohjasin myös Mommy&Me:n tiloissa muutaman sirkus- ja vauvahierontakurssin. Olen jättänyt jonkin verran ohjaustöitä vähemmälle ja se päätös on kannattanut. Olen jaksanut tämän kevään hyvin, vaikka loppukeväästä aika kiireistä olikin, kun oli keittiöremontti ja samaan aikaan paljon töitä.

Valmistuin viime syyskuussa Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi ja huhti-toukokuussa pidin ensimmäisen, viiden kerran tunnetaitoryhmäni kuudelle innokkaalle ryhmäläiselle. Se oli hyvä kokemus itselle. Tunnetaitoryhmät ja mindfulness ovat niitä asioita, joita mielelläni jatkossa ohjaisin enemmänkin.


Toukokuussa lanseerasin uuden verkkovalmennuksen, Yökukkujasta nukkujaksi - tukea unikoulun toteuttamiseen. Viime syksynä lanseeramani valmennukset "Voimavaroja vanhemmuuteen" ja "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit" olivat kumpikin myynnissä kaksi kertaa kevään aikana.

Kokeilin itse ensimmäistä kertaa blogiyhteistyötä verkkovalmennusten suhteen, Kiljusten blogin Minna osallistuin Myrskyn sydän - valmennukseen ja kirjoitti siitä blogiinsa tekstin. Pauloissa - blogin Paula on mukana Yökukkujasta nukkujaksi - valmennuksessa.  Eilen sain yhteydenoton yhdeltä bloggaajalta ja hän tulee syksyn aikana osallistumaan verkkovalmennuksiini ja myös yhteen livetyöpajaan.

Alkukesästä kirjoitin ilmaisen ladattavan oppaan "Viisi vinkkiä tasapainoiseen vanhemmuuteen" ja samalla lanseerasin Vanhemmuuden voimapostin. Olen tosi tyytyväinen tuohon oppaaseen, se avaa myönteistä kasvatusta lukijoille. Sain juuri tänään ihan mahtavan palautteen tuosta oppaasta. Palautteenantaja oli sitä mieltä, että ihan jokaisen vanhemman kuuluisi lukea tämä opas. Jos olet vanhempi ja sinua alkoi kiinnostaa opas, niin sen voi tilata tästä linkistä



Minulla on heinäkuun lopussa tulossa yritykseni kolmas tilinpäätös ja vähän harmittaa, kun tiedän jo nyt, etten pääse siihen tavoitteeseen, minkä asetin kolmannelle vuodelle. Tiedän, että asettamani tavoite oli aika kova, mutta ajattelin, että verkkovalmennusten myötä se olisi mahdollista saavuttaa. Yrittäjän joudun kuitenkin maksamaan niin paljon kaikkia maksuja eläkemaksusta vakuutuksiin ja isoihin musiikkilupa (Gramex ja Teosto) maksuihin, että en nyt vielä päässyt siihen taloudelliseen tulokseen, mihin toivoin. Neljäntenä vuonna sitten! Olen kuitenkin pystynyt nostamaan kuukausittain palkkaa (joka on ihan hyvä, ei ole tarvinnut ostaa halvinta makaronia ja tonnikalaa) ja olen voinut käydä myös koulutuksissa ja seminaareissa ja hankkia verkkovalmennuksia kehittääkseni sekä omaa ammattitaitoani että yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Mutta voin myöntää, että harmittaa vähän että en vieläkään ole siinä taloudellisessa tilanteessa, missä toivoisin nyt olevani.

Kaikkiaan hyvä kevät takana. Uusia, upeita yhteistyökuvioita ja uusia avauksia myös itseltä. Tänään kiitän itseäni. Hyvä minä!

ps. jos sinua kiinnostaa blogiyhteistyö kanssani, ota yhteyttä (heli at kasvuntaika.fi)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Alppiruusupuistossa (ja muita juhannuskuulumisia)


Vietimme tänä(kin) vuonna kaupunkijuhannusta. Etukäteissuunnitelmana meillä oli käydä Heurekassa ja miehen ystävän luona grillaamassa. Esikoinen täytti juhannusaattona 14 vuotta ja meillä lasten synttäripäivät ovat Toivontai-päiviä eli lapset saavat toivoa tekemistä sille päivälle. Esikoisen toiveena oli retki Heurekaan. Aikataulujen puolesta kävi niin, että menimme juhannusaattona Töölöön grillaamaan ja lauantaina sitten Heurekaan.


Olen nähnyt monista blogeista, facebookista ja instagrammista kuvia Haagan alppiruusupuistosta. Kolme vuotta sitten kävin siellä kukinta-aikaan, tänä vuonna kävelin puiston läpi toukokuun viimeisenä päivänä, mutta silloin kukinta ei ollut vielä yhtään alkanut. Ajattelin, etten tänä vuonna ehdi alppiruusupuistoon parhaimpaan kukinta-aikaan, mutta sitten keksin, että koukkaisen alppiruusupuiston kautta kun menemme grillaamaan Töölöön. Ja niin koukkaisin. Alppiruusupuisto on kuin satumetsä. Mielettömän kaunista. Olin yllättynyt, kuinka paljon ulkomaalaisia oli alppiruusupuistossa juhannusaattona.



Lauantaina kävimme Heurekassa. Siellä on nyt uusi Eläinten Body Worlds - näyttely. Jonkin verran oli uudistuksia myös perusnäyttelyn puolella. Käymme Heurekassa 1-2 kertaa vuodessa ja edelleenkin paikka vetoaa poikiin. Helposti siellä saa kulumaan koko päivän. Vähään olimme tällä kertaa pettyneitä Cafe Einsteinin buffet-lounaaseen.


Juhannuksen aikaan myös konmaritin eli kävin läpi lasten vaatekaapit ja sieltä löytyikin valtavasti pieniä vaatteita kirpparikasseihin. Elokuulle pitää varata kirppispöytä, sen verran paljon on kirppiskamaa kodin nurkissa. Sain myös kaappeihin tilaa omille lehdilleni ja kirjoilleni ja vihdoinkin sain makuuhuoneen lattiat tyhjiksi tavarasta.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta, thaimaalaista hierontaa. Sillä ei ole mitään tekemistä thaihieronnan kanssa. Vaan se on kehon painelua ja venyttelyä. Luultavasti kerron tästä kokemuksesta lisää myös blogipostauksen muodossa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kesäkasvion kokoamista


Niittyleinikki, valkoapila, hiirenvirna, luhtalemmikki...olen tässä palautellut alkukesän aikana mieleeni kasvien nimiä. Äitini muistelee usein, kuinka heillä oli koulussa kesätehtävänä kasata kasvio. Kasveja kerättiin pitkin kesää ja prässättiin.

Minun kouluaikanani tätä tehtävää ei ollut. Nyt esikoinen (hän on menossa kasille syksyllä) tekee kesäkasviota, mutta kesäkasvio on viety nykyaikaan eli hän ottaa valokuvia kasveista. Kesäkasvioon pitää kuvata kesän aikana 45 kuvaa. Esikoinen on käynyt pari kertaa itsekseen kuvaamassa kasveja ja kerran olemme käyneet yhdessä kävelemässä pienen lenkin ja kuvanneet lähialueen pientareita. Asumme omakotitaloalueella ja myös omalla pihallamme on luonnonaluetta rinteessä ja omalta pihaltakin löytyy monta luonnonvaraista kasvia.


Monet kasvit olen tunnistanut, mutta joidenkin nimiä olemme etsineet myös luontokirjoista. Itselle on palautunut mieleen monen kasvin nimi ja myös ihan uusia tuttavuuksia on löytynyt. Enpä ole muuten koskaan aikaisemmin tullut huomanneeksi, kuinka valtavan paljon erilaisia kasveja on ihan kilometrin säteellä kodistamme. Nyt kun olemme kävelleet silmät avoinna, niin ihan muutaman metrin sisällä on saattanut olla viittäkin eri kasvia.

Ja nyt jo mietin, miten tämä sitten parin vuoden päästä hoituu kuopuksen kanssa. Esikoinen on niin tunnollinen ja kuvaa taatusti kasviota pitkin kesää. Kuopuksen tyylistä olisi se, että hän siirtää touhua koko ajan eteenpäin ja lopulta sitten päivää ennen koulun alkua kuvaa minkä ehtii ja sitten kiukuttelee, kun ei löydä 45 eri kasvia.
 

Oletko sinä koonnut kesäkasviota kouluaikaan tai ovatko lapsesi sitä tehneet?

Ja kun nyt lähellä juhannusta olemme, niin eikös juhannuksen liity kukkataikoja. Piti poimia seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne tyynyn alle ja unessa näki tulevan puolison, eikös se jotenkin noin mennyt? Onkohan tästä sitten nykyaikainen versio se, että kun olet kuvannut seitsemän erilaista kukkaa ja laitat kännykän tyynyn alle, näet unessa tulevan puolison?

Hyvää juhannusta!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesäkirjat 2017


Alan vähitellen suunnata ajatuksiani kohti kesälomaa. Vielä teen tämän kuun loppuun asti töitä kotoa tietokoneelta käsin muutaman tunnin ajan päivässä. Mutta paljon pystyn pitämään jo vapaatakin ja hyvällä säällä myös olemaan iltapäivisin ulkona ja istumaan viltin päällä kirjaa lukien.

Kesä on minulle lukemisen kulta-aikaa. Muulloinkin luen aika paljon, mutta kesällä on ihana mahdollisuus viettää pitkiä yhtäjaksoisia aikoja kirjojen äärellä. Kesälukemiseksi etsin monesti aika kepeitä kirjoja.


Viime kesänä aloin haalia kesäkirjoja vasta päivää ennen kesälomaa. Ja siinähän kävi sitten niin, että kun aloin kirjastosta varailla kirjoja niin myöhään, sain niitä vasta sitten syksyn aikana luettavaksi. Nytkin osa varaamistani kirjoista on sen verran suosittuja ja joudun jonottamaan niitä pitkään, että ehtivät vasta joskus syksyllä luettavaksi, mutta monta kirjaa olen saanut jo nyt käsiini.

Lukupinossa on uusin Mma Ramotswe (Nainen, joka käveli auringossa), Käyttövehkeitä, Keskilännen keittiöt, Ylipanolisämaksu, Nainen junassa, Lumilinna ja Tikapuut rakkauteen. Oletko sinä lukenut jonkun näistä kirjoista? Mitä olet tykännyt kirjasta?


Viime kesänä ihastuin Veera Vaahteran chick lit - kirjoihin, ne olivat ihan mahtavaa kesälukemista, kepeitä ja viihdyttäviä. Tänä keväänä ilmestyi uusin Veera Vaahteran kirja ja luin sen samantien. Viime kesänä löysin myös Liane Moriartyn kirjan ja nekin olen nyt lukenut kaikki. Jos et ole vielä tutustunut Liane Moriartyyn tai Veera Vaahteraan, voin suositella niitä kirjoja!

Varauksessa minulla on esimerkiksi paljon kehuja saanut kirja Kymmenen unelmaani. Olen varaussijalla 314, joten vielä saan hetken aikaa sitä odotella.

Mitä kirjoja sinä aiot lukea kesälomasi aikana? Millaisia kirjoja sinä tykkäät lukea?

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Kissakahvila Helkatti


Ystäväni ovat useamman kerran maininneet käyneensä kissakahvilassa. Mietimme poikien kanssa puuhaa viikonlopulle ja kissakahvila tuli mieleeni. Kuopuksella on kova kissakuume ja ajattelin, että sepä olisi kiva retkikohde.

Kissakahvila Helkatti on aivan Helsingin keskustan tuntumassa, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Kissakahvilaan suositellaan ajanvaraamista, minäkin varasin netin kautta minulle ja lapsille sinne paikat edellisenä iltana. Sisäänpääsymaksu (kissanhoitomaksu) on 5 euroa ja sen päälle tietenkin tulee kahvilaostokset. Kahvilassa voi olla 1.5 tuntia.



Kissakahvilassa toimitaan eläinten ehdoilla. Ulko-ovi avataan jokaiselle tulijalle erikseen, ettei kissat pääse livahtamaan ulos. Pois lähtiessä toimitaan samalla tavoin. Kengät jätetään eteiseen. Kissakahvilassa on ns. normaaleja kahvilapöytiä ja lisäksi on kissoille erilaisia kiipeilytasoja, riippumattoja, putkia ja leluja. Olihan se hauskaa, kun kissoja vilisi välillä joka puolella ja niitä myös kirjaimellisesti hyppi pöydillä. Erityisesti Pete oli kiinnostunut tulemaan katsomaan pöytiin, kun siellä syötiin. Pete on kuulemma ollut laihdutuskuurilla. Kovin hän näytti kiinnostuneelta ruuasta, mutta kahvilan herkkuja ei saa antaa kissoille. Kissakahvila Helkatin kissat asuvat kahvilassa pysyvästi. Yöt ne viettävät keskenään.

Kahvilaan mennessämme moni kissa oli hereillä ja vilisti pitkin kahvilaa, mutta vähitellen kissat rauhoittuivat levolle, kuka mihinkin paikkaan. Osa katonrajaan pitkospuun päälle, osa riippumattoon, osa ikkunalaudalle. Nukkuvia kissoja ei saa häiritä.


Tarjoiluina Helkatissa on erilaista pientä ja isompaa suolaista ja makeaa purtavaa. Tilaukset otetaan pöydistä ja kahvilassa on myös pöytiintarjoilu. Olimme poikien kanssa puhuneet, että otamme vain pienet tarjoilut, sillä olimme myöhemmin menossa vielä pizzalle. Minä söin saaristolaisleivän vuohenjuustolla ja paholaisen hillolla ja pojat tilasivat jäätelöannokset.

Jos kissat kiinnostavat, niin tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka! Tampereella on Suomen toinen kissakahvila ja Tallinnasta löytyy myös. Meillä on suunnitteilla kesälomamatka Pietariin ja selailemeni nettisivujen perusteella myös siellä on kissakahvila.

Oletko sinä käynyt Helkatissa tai muissa kissakahviloissa? Mitä olet pitänyt?


torstai 15. kesäkuuta 2017

Mitä sä rageet?


"Mitä sä rageet" kysyy kuopuksemme minulta ja mieheltä lähes päivittäin. Vaikka ei me edes rageta. Vaan sanotaan hänelle asioita. Murrosikä on pamahtanut hänelle päälle, aikaisemmin kuin esikoiselle. Vaikka itse olen tunne- ja vuorovaikutustaitojen ammattilainen, tämä vaihe tuntuu sellaiselta, johon tarvitsen tukea. Siksi tuntui kivalta saada kirja "Mitä sä rageet. #tunteita sikanolosta sairaan siistiin" arvostelukappaleeksi.



"Mitä sä rageet" on nuorille ja varhaisnuorille suunnattu kirja tunnetaidoista ja niiden opettelusta. Kirja antaa tietoa tunteista ja niiden tarkoituksesta. Lisäksi kirjasta saa vinkkejä, miten tunteiden kanssa kannattaa toimia. Silloin kun ymmärtää tunteita, voi tehdä parhaita mahdollisia valintoja ja rakentaa itselleen sujuvaa arkea. Kirja on selkeä ja hyvä tietopakkaus tunteista. Kun sain kirjan käteeni, se vaikutti paksulta, mutta se oli tosi nopea lukea. Selkeän tekstin ja kivojen harjoitusten lisäksi pidin kirjan kuvituksesta.

Minulla itselläni on kaksi kohderyhmään kuuluvaa poikaa, mutta he eivät nyt ainakaan heti lämmenneet kirjan lukemiselle (esikoinen totesi ykskantaan "en lue, ei kiinnosta" ja kuopus totesi "äitiii, taasko jotain sun tunnetaito- ja mindfulnessjuttuja"). Toivon, että he kuitenkin tarttuvat kirjaan jossakin vaiheessa kesälomaansa. Tai sitten tämä luetaan heille iltasaduksi. "Nyt ei luetakaan mitään seikkailutarinaa tai fantasiaa vaan tarina omista tunteista ja matkasta omaan itseen, sikasiistii!"



Kirja avaa hyvin tunteita, tunteiden takana olevia tarpeita ja antaa keinoja tunteiden säätelyyn. Myös kirjassa mukana olevat harjoitukset ovat hyviä ja aion hyödyntää niitä omissa tunnetaitoryhmissäni.

Kirjassa tulee esille hyvin myös omien ajatusten merkitys - miten omilla ajatuksilla voi kohottaa tai lytätä itseä. Erityisesti pidin kirjassa monta kertaa toistuneesta ajatuksesta, että jokainen on arvokas sellaisenaan eikä ole pienempi eikä suurempi kuin muut vaan tasaveroinen. Voi kun joku olisi sanonut minulle näin nuorena - silloin tunsin olevani tosi paljon huonompi ja pienempi kuin muut. Itse asiassa tunsin olevani huonompi kuin muut tosi pitkään, pitkälle aikuisikään asti.

Luulen, että itse olisin tykännyt nuorena lukea tämän kirjan. Olisin saanut siitä taatusti voimaa itselleni. Koska omia poikiani en ole vielä saanut kirjaa lukemaan enkä näin ole saanut kirjan kohderyhmän kommentteja kirjasta, niin tässä vaiheessa voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille nuorten vanhemmille ja nuorten kanssa työtä tekeville. Ja ylipäänsä kaikille, jotka haluavat oppia lisää tunteista ja itsestään.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Lasten Keskus). Kirjassa on 207 sivua ja sen on kirjoittanut Anne-Mari Jääskinen, joka oli kouluttajana Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa, josta valmistuin syyskuussa. Kuvituksen on tehnyt Sanna Pelliccioni.

Tykkää blogistani myös facebookissa!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Voiko tärinällä päästä eroon stressistä?


Oletko sinä kuullut TRE-stressinpurkuliikkeistä? Minä kuulin ensimmäistä kertaa tästä aiheesta noin vuosi sitten, kun ystäväni kertoi, että hän käyttää tärinää päästäkseen eroon stressistä ja jumeista kehossaan. Kuvittelin mielessäni, että menetelmässä seisotaan ja tärisytellään ja ravistellaan niin kuin koirat tekevät märkinä.

Minulla oli mahdollisuus päästä reilu viikko sitten kokeilemaan ystäväni kanssa TRE-aloituskurssia*. Kurssi kesti 2.5 tuntia ja sisälsi sekä teoriaa että stressinpurkuliikkeitä.

TRE:n on kehittänyt David Perceli, joka on stressin- ja traumanhoidon asiantuntija. Hän on työskennellyt maailmalla konflikti- ja luonnonkatastrofialueilla opettaen TRE-menetelmää stressin- ja trauman hoidon välineenä. TRE perustuu ihmisen biologiseen ja neurologiseen kykyyn palautua traumoista ja stressaavista tilanteista (keho parantaa itse itsensä). TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä. TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla voimme purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.



Kurssin alussa oli pieni teoriaosuus. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme kokeilemaan stressinpurkuliikkeitä. Teimme lämmittelyliikesarjan, joka on saanut vaikutteita joogasta, taijista ja muiden itämaisten taistelulajien kokemusmaailmastaja viisaudesta. Näiden liikkeiden tarkoitus oli saada aikaiseksi vähän "rasitusta" kehoon, jotta tärinä on helpompi saada alkuun. Varsinainen tärinävaihe tehtiin lattialla selällään maaten. Jalat olivat timanttiasennossa sivuilla ja siitä lähdetiin lantionnostolla hakemaan tärinää. Olin yllättynyt, kuinka nopeasti tärinä lähti liikkeelle. Eka tärisyttelyvaihe kesti noin 20 minuuttia ja sen jälkeen oli pieni välipala ja teoriaosuus. Tämän jälkeen aloitimme vielä omatoimisesti uuden tärinäosuuden. Kurssin lopussa keskustelimme vielä tuntemuksistamme.

Itse koin tosi mielenkiintoiseksi kurssin teoriaosuuden. Luonnossa olevat nisäkkäät tärisevät luonnostaan traumaattisen tilanteen jälkeen. Me ihmiset kiellämme sen: kehomme haluaa vapautua, mutta mieli estää. Vapina on merkki aivoille siitä, ettei vaaraa enää ole ja hälytystila on ohi.

Tärinä sai aikaan kehoni rentoutumista ja myös mieleni rauhoittui. Itselleni tuli olo, että olisin tärinän jälkeen kaivannut muutamaa mindfulness-harjoitusta. Olikin hauskaa, kun huomasin, että kurssin ohjaaja Tiia järjestää myös TRE ja mindfulness-kursseja. Kurssi oli kiinnostava ja innostuin menetelmästä, mutta huomaan, ettei minun kotioloissa tule itsenäisesti toteutettua harjoitteita. Tarvitsisin selvästi jatkokurssin, jotta TRE jäisi omaan arkeeni.



Näin ystäväni kirjoittaa TRE-kurssikokemuksestaan:

"Menetelmänä kiinnostava ja yksinkertaisuudessaan tehokas. Menetelmällä tunnuttiin pääsevän suoraan asiaan, eli kehoon kertyneiden jännitysten "kehon panssareiden" ja stressin purkamiseen.

Olin yllättynyt siitä, miten helposti tärinä alkoi kehossa / jaloissa syntyä. Kokemus oli lämmin ja miellyttävä. Aluksin tärinä tuntui kevyemmältä, perhosen siipien lepattelulta ja voimistui sitten kauttaaltaan. Tärinän etenemisen ja voimistumisen syklisyyttä oli kiinnostava tunnustella ja havainnoida. Jossain vaiheessa huomasin tärinän kirvoittavan spontaaneja pieniä naurunpurkauksia, kun tärisevät jalat herättivät mielikuvia esim. putputtavasta moottorista tms.

Olen tärisytellyt kurssin jälkeen myös kotona ja saanut tärinän helposti käyntiin ilman alkuveryttelyjä. Olen aloittanut lantionnostolla ja sitten siirtynyt "timanttiasentoon", ja tärinä on syntynyt helposti. Uskon, että menetelmä jää minulla päivittäiseen käyttöön. Myös jatkokurssi kiinnostaa".

Onko TRE-harjoitukset sinulle tuttuja?

* kurssi saatu ilmaiseksi minulle ja ystävälleni blogiyhteistyönä. Kurssi oli Hellä Mieli - tilassa Pikku Huopalahdessa. Itse ohjaan samassa tilassa ensi syksynä Lasten Tunnetaitoryhmiä ja tunnetyöpajoja.

Seuraavista Hellä Mielen TRE-kursseista löytyy tietoa tästä linkistä. 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Hetkessä: Lempeä katse - näyttelyssä


Kulttuurikeskus Caisassa Kaisaniemessä on vielä muutaman päivän ajan mahdollista nähdä Lempeä katse IV - voimauttavia valokuvia - näyttely. Lempeä katse on Miina Savolaisen ja voimauttavan valokuvan Aalto-yliopistosta valmistuneiden jatko-opiskelijoiden koskettava ja syvästi inhimillinen päättötyönäyttely.

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä, palkittu menetelmä, jossa valokuvaa käytetään itsetuntemuksen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen. Menetelmää käytetään ammatillisena työvälineenä sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä.


Voimauttava valokuva perustuu arvostavaan katseeseen ja dialogisuuteen. Menetelmässä kuvaajan tulee kuunnella, miten hänen kuvaamansa ihminen haluaa tulla nähdyksi.

Näyttelyssä oli sekä valokuvia että tarinoita valokuvaprosessin taka. Osa tarinoista kosketti monella tapaa. Tarinoista tuli esiin niin lastensuojelu, äitiyden haasteet kuin se, mitä koulukiusaaminen voi aiheuttaa nuoren mielelle. 


Itse mietin paljon näyttelyn jälkeen lempeä katse - teemaa. Näyttely sai pohtimaan omaa itseä ja omaa lempeää katsetta. Kuinka katson itseäni peilistä? Kuinka suhtaudun itseeni ja omaa kuvaani? Olen viime vuosina opetellut lempeää suhtautumista omaan itseeni. Koen, että olen tällä hetkellä hyvin lempeä ja armollinen itselleni. Muttamuttamutta....tämä ei tunnu pätevän omaan ulkonäköön ja omiin kuviin. Kuinka tyypillistä minun onkaan sanoa: "Näytän ihan hirveältä tuossa kuvassa!" "Näytän kamalalta. Älä vaan laita tuota mihinkään". Tai aamulla katsoa peiliin ja todeta, että tänäänkin näytän kulahtaneelta. Kuinkahan sen lempeän katseen voisi suunnata myös omiin kuviin ja omaan ulkonäköön?

Näyttelyyn ehtii vielä muutaman päivän ajan, se on viimeistä päivää torstaina 15.6. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Suosittelut!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Alkukesän kuulumisia


Eilen lauloimme Suvivirttä koulussa ja nyt ovat pojat lomilla. Ensimmäistä kertaa ikinä en itkenyt kevätjuhlissa. Kuopuksen kevätjuhlan teemaksi oli valittu satumaailma ja Muumi- ja Nalle Puh - laulut eivät herkistäneet minua tällä kertaa. Ensi vuonna sitten luultavasti itkenkin taas ihan kunnolla, kun alakoulu on meidän perheeltämme ohi ja on kuopuksen viimeinen kevätjuhla lintukotokoulussamme. Hän onkin siitä harvinaisessa tilanteessa, että sama luokanopettaja on ollut hänellä koko alakoulun ajan.

Esikoinen sai tänä(kin) vuonna stipendejä. Nyt matikasta ja toisena stipendinä tsempparistipendin hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta. Minua jännitti viime syksynä ihan mielettömän paljon esikoisen yläkoulun aloitus. Pelotti, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Hyvin hän tuntuu solahtaneen uuteen kouluun.
 

Itselläkin suurin työrupeama on ohi ja jäljellä on muutama ohjattava ryhmä ja paljon seuraavien verkkokurssien valmistelutyötä ennen kesälomaa. Tämä on se vaihe, mitä olen odottanut. Että voin keskittyä kehittämis- ja suunnittelutyöhön lähes keskeytyksettä.

Toukokuu oli työntäyteinen ja lisäksi toukokuutamme määritteli pitkälti keittiöremontti. Uuni saatiin kuluneella viikolla vihdoinkin paikoilleen (siinä oli sähköongelmia ja sähkömies joutui käymään parikin kertaa ihmettelemässä ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua). Tänään aion paistaa raparperipiirakkaa ja testata uutta uunia. Lupaan laittaa kuvia uudesta keittiöstämme pian. Edelleenkin liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo eikä reklamaatioon ole vastattu. Mutta jotenkin tuohonkin persoonalliseen liesituulettimeen on jo tottunut.


Minulla olisi paljon mielenkiintoista postattavaa. Olin pari viikkoa sitten kiireettömässä aamupäivässä, jossa pääsin itse tekemään mindfulness-harjoituksia ja kuulemaan uudesta tunteisiin ja mindfulnessiin painottuvasta lautapelistä. Perjantaina pääsin blogini kautta TRE-stressinpurkumenetelmä-kurssille. Lisäksi minulla on aika monta arvostelukappaletta luettuna ja tekstit kirjoittamisen alla.

Meidän kesälomamme on vielä täysin suunnittelematta....remontti ja iso työmäärä ovat tehneet sen, ettei ole ollut aikaa miettiä, mitä haluamme lomalla tehdä. Tänään on ehkä aikaa miettiä sitäkin asiaa.

Mukavaa kesäkuuta!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Onko sinullakin huijarisyndrooma?


Havahduin alkuvuodesta huijarisyndroomaan. Sain isompia työkeikkoja luennoimaan ja pitämään kursseja. Toki olin iloinen näistä mahdollisuuksista, mutta samalla mieleeni heräsi tunne huijaamisesta. "Osaanko minä tämän asian? Mut on palkattu pitämään tämä kurssi, joten kurssin ostaja siis ajattelee, että mä osaan tän homman. Mutta entä jos kurssin aikana joku huomaakin, että mähän vaan huijaan. Esitän osaavani tän homman". Kun kirjoitin näistä kummallisista ajatuksistani erääseen suljettuun fb-ryhmään, siellä lähes kaikki tunnistivat itsessään saman ilmiön. Kyse on huijarisyndroomasta. Totesin, että tämä on asia, johon mun pitää perehtyä enemmän. Ilokseni sain arvostelukappaleeksi Tiina Ekmanin kirjan "Huijarisyndrooma - miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)".

Huijarisyndrooma on sellainen tapa ajatella, jossa ihminen ei usko, että on osaava ja pätevä. Ihminen ajattelee, että hän on täysin epäpätevä ja jotenkin vaan onnistuu huijaamaan muita uskomaan, että on hyvä. Huijarius on samaa juurta ja sukua kuin perfektionismi, itsekriittisyys, vaativuus itseä kohtaan ja suorittamispakko. Näiden kaikkien taustalla on epävarmuus itsestä, minuudestaan ja kelpaamisestaan sellaisena kuin on. Täytyy todeta, että tutulta kuulostaa. Perfektionismi, itsekriittisyys, epävarmuus itsestä.


Huijarisyndroomasta voi opetella eroon tai ainakin sen kanssa voi oppia siedettävään yhteiseloon. Ensimmäinen ja tärkein askel on oivaltaa, että kyseessä on ajatustapa, ei aukoton totuus. Itsensä tunteminen ja kielteisten ajattelutapojen muuttaminen vie aikaa. Luultavasti huijarisyndrooma-ajattelumalli on omaksuttu jo omassa lapsuudessa. Omaa sisäistä puhettaan kannattaa kuunnella: haukutko ja soimaatko itseäsi jatkuvasti? Et puhu muillekaan niin, miksi siis itsellesi?

Itse pidin kirjassa siitä, että siinä oli tosi paljon erilaisia tapoja, joilla voi lähteä työstämään omaa huijarisyndroomaa. Näitä tapoja ovat esimerkiksi itsen äärelle pysähtyminen, omien toimintatapojen tarkastelu ja sen pohtiminen, millä tavalla ne palvelevat tällä hetkellä elämässä, oman arvokkaan elämän  miettiminen, myötätunto itseä ja toisia kohtaan ja kiitollisuuden harjoittaminen. Kirjassa on paljon hyviä harjoituksia, esim. kiitollisuuteen, hyväksynnän harjoitteluun ja ajattelun eriyttämiseen liittyen.



Mitä kuuluu minun huijarisyndroomalleni? Tunne huijariudesta pienenee koko ajan. Olen jo vuosien ajan käsitellyt omaa sisäistä puhettani itselleni lempeämpään suuntaan. Olen tunnistanut, että huijarisyndrooma juontaa juurensa lapsuudestani. Saamani hyvä palaute kursseista ja luennoista auttaa koko ajan enemmän uskomaan, että olen hyvä ja osaan tämän oikeasti. Joskus niin hetkinä, kun epäilen omaa ammattitaitoani, saatan kaivaa esille jostakin kurssista saamani hyvän palautteen. Tsemppaan itseäni omilla ajatuksillani. "Puhun" niiden ajatusten päälle, jotka alkavat epäillä omaa ammattitaitoani ja omaa itseäni. Yksi voimabiisini on ollut Mikko Harjun "Sinä riität", jonka sanat ei ihan osu omaan elämäntilanteeseen muuten, mutta kertosäkeistö on loistava. Minä riitän, olen kaunis, olen täydellinen näin.

Minua helpotti paljon myös se, kun kirjoitin asiasta sinne fb-ryhmään ja siellä moni muukin kertoi ajattelevansa samoin kuin minä. En ole ainut. Muutkin tuntevat näin. Jopa ne, jotka ovat nimekkäitä kouluttajia ja kirjoittavat kirjoja, myös heillä käy nämä huijariajatukset mielessä. Olen ylipäänsä huomannut sen, että kun asiasta puhuu ja sen nostaa esille, asia alkaa pienentyä ja normalisoitua omassa mielessä. Monesti myös hävettäville asioille käy näin. Olen nyt esim. ihan tietoisesti julkaissut sellaisia fb-päivityksiä, jotka ovat herättäneet minussa pientä häpeän tunnetta (mitähän nyt kaikki minusta ajattelee), mutta näin siedätän itseäni sille, että elämässä voi olla rosoisia puolia ja niistä voi myös kertoa muille. "Mitähän toisetkin/naapuritkin ajattelee" on ollut se toimintatapa, jonka olen oppinut ja kaikki vähänkin hävettävät asiat on pitänyt lakaista maton alle.

Huijarisyndrooma - kirjan lukeminen avasi minulle enemmän huijasiryndroomateemaa ja oivalsin, että olen ollut oikealla tiellä tehdessäni esim. mindfulness-, myötätunto- ja kiitollisuusharjoituksia.Erityisen paljon olen käyttänyt kirjassa olevaa ajatusta siitä, että huijariajatuksia voi kuunnella rauhassa ja rennossa olotilassa ja sanoa itselleen, ettei tilanteessa ole mitään vaarallista. "Tämä on huijariajattelua, se ei ole objektiivinen totuus".

Onko sinulla huijarisyndrooma? Mitä ajatuksia blogitekstini herätti sinussa?

ps. Seuraatko blogiani jo facebookissa?

torstai 25. toukokuuta 2017

Työn imu


Minulla on ollut viime aikoina paljon töitä. Paljon mielekkäitä töitä. Olen ollut onnekas. Olen saanut hyödyntää yrittäjyydessä kaikkea osaamistani. Olen kouluttanut Mindfulness lapsille - kursseja, ohjannut yhden neljän kerran Mindfulnessia vanhemmille - kurssin, luennoinut pienten lasten uniasioista ja tunnetaidoista. Olen ohjannut satuhierontatuokioita ja lasten liikunnallisia ryhmiä. Ja ohjasin myös viiden kerran Lasten Tunnetaitoryhmän.

Välillä on tuntunut, että nyt mennään aika äärirajoilla. Enempää en jaksaisi, mutta juuri nämä työt jaksan. Minulla on ollut valtava flow ja työn imu.


Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla  yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun kuuluu kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Tärkeä osa työn imua on kokemus siitä, että työ on mielekästä. Tuntuu, että tänä keväänä olen löytänyt työn imun, sillä olen saanut tehdä sellaisia töitä, jotka koen hyvin mielekkääksi itselleni. Viime syksynä tein päätöksen, että lopetan iltatyöt liikuntaryhmien osalta. Ja tämä oli hyvä päätös. Kun kalenteriin tuli väljyyttä, sain heti uutta elämään. Sain yhteydenoton Ceestolta ja olen kouluttanut tänä keväänä Mindfulness lapsille - kursseja, jotka ovat ihan unelmatyötä itselleni. Kun uskalsin luopua jostakin, elämä toi heti uutta tilalle.


Pienen väsymyksen hetkillä olen tsempannut itseäni. Minä riitän. Olen hyvä. Olen ihana. Annan valoni loistaa. Toivon, että se, että nautin työstäni, välittyy myös ulospäin.

Minulla on vähenemässä ohjaustyöt todella radikaalisti ensi viikon jälkeen ja menen vähitellen kohti kesälomaa. Uusia projekteja on vireillä ja kunhan kalenteriin tulee väljyyttä, alan edistää niitä.

Eilen illalla ajattelin, että pidän nyt reteesti neljän päivän vapaan ja vasta maanantaina teen seuraavan kerran töitä. Mutta enpä sitten ihan malttanutkaan. Aamulla kirjoitin yritykseni blogiin kolme blogitekstiä valmiiksi odottamaan julkaisemista. Mutta en soimaa itseäni siitä, etten malttanutkaan pitää täyttä vapaapäivää. On ihanaa, kun saa tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, mitkä osaa hyvin ja mitkä kokee mielekkääksi!

(kuvissa on Papellian kortteja, jotka ostin pari viikkoa sitten myyjäisistä)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Tubettajat koulun kevättapahtumassa


Kuulun paikallisen alakoulun vanhempainyhdistykseen. Olen ollut toiminnassa siitä alkaen, kun esikoinen aloitti koulun. Ja hän on nyt siis jo seiskalla eli ei enää alakoulussa. Kuopus on viidennellä eli vielä vuoden verran olen mukana tässä vanhempainyhdistykseessä. Keräämme tapahtumilla rahaa esimerkiksi koulun välituntivälineisiin (jalkapallot, hyppynarut jne), stipendeihin ja osa tapahtumien tuotosta menee luokkien retkirahastoon. Perinteisiä tapahtumiamme meillä ovat marrasmarkkinat, kevättapahtuma ja lisäksi vanhempainyhdistys on mukana koulun ja kodin yhteistyöpäivässä pitämässä buffetia.

Kevättapahtumassa meillä on ollut välillä mukana myös esiintyjiä. Tänä vuonna kysyimme oppilaiden toivetta esiintyjän suhteen. No, tulihan niitä toiveita. Oli Robin ja Anna Abreu listalla. Ja tosi monta tubettajaa. Saimme idean, josko tänä vuonna kysyisimme mukaan paria tubettajaa. Lopulta saimme paikalle Roni Backin ja Ilonan. Alun perin PinkkuPinsku oli buukattu tapahtumaamme, mutta hän joutui aika viime tipassa perumaan tulonsa ja tilalle saatiin Ilona. Onneksemme saimme tapahtumaan taloudellista tukea aluetoimikunnalta, muuten näitä esiintyjiä ei olisi ollut mahdollista buukata.


Roni Back ja Ilona olivat paikalla reilut 1.5 tuntia. Ensin he kertoivat vähän itsestään, sitten kaksi oppilasta kyseli heiltä kysymyksiä, jotka olivat pohdituttaneet koulun oppilaita. Näitä kysymyksiä olivat esimerkiksi: mikä oli haaveammattisi pienenä, miksi sinusta tuli tubettaja, miten suhtaudut negatiivisiin kommentteihin, kuinka kauan yhden videon tekemiseen ja editoimiseen menee aikaa ja milloin olet viimeksi syönyt vaahtokarkkia. Tähän meni noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli mahdollisuus päästä "fanitapaamiseen" tubettajien kanssa eli jokainen pääsi vuorollaan kuvaan Roni Backin ja Ilonan kanssa ja lisäksi he jakoivat nimmareita. Osa lapsista halusi nimmarin omaan paitaan tai lippikseen, osa perinteisesti paperille. Jotkut toivat myös lahjoja tubettajille mukanaan. Ilona oli herttainen ja Roni hauska.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla tubettamisesta. Minusta on niin siistiä, että on paljon sellaisia tapoja tehdä työtä ja ansaita elantonsa, joista ei tiennyt vielä mitään vaikkapa 6-7 vuotta sitten. Näitä ovat vaikkapa tubettaminen, bloggaaminen ja verkkovalmennusten tekeminen.


Tapahtumassa oli lisäksi erilaisia toimintapisteitä, esim. paikalliset harrastusseurat olivat esittelemässä toimintaansa. Suunnistusseura oli järjestänyt rastiradan koulun ympäristöön, jalkapalloseura erilaisia toimintapisteitä, joissa pystyi pallottelemaan. Paloauto oli paikalla (kunnes se joutui lähtemään hälytysajoon - olihan se näyttävää kun paloauto lähti paikalta pillit vinkuen). Lisäksi kirpparipöytiä, arvontaa, buffet, hattaroita.

Harmikseni kuopus ei jaksanut jonottaa fanitapaamiseen, niin meiltä jäi saamatta Roni Backin ja Ilonan nimmarit. Oikein symppis olo tuli molemmista tubettajista ja päivä oli varmasti ikimuistoinen monelle fanille, joita tuntui olevan koululaisissa paljon.

Huomenna onkin sitten taas täysin erilainen päivä, olen Espoossa kouluttamassa Mindfulness lapsille - kurssia. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Mitä on rohkeus?


Mitä on rohkeus? "Todellinen rohkeus tarkoittaa liikkumista pois mukavuusalueelta. Tämä voi tuntua haastavalta, ja vaikka pelko ja huoli usein estävät tien, niin ei tarvitse olla. Rohkeus vaatii usein toimintaa, mutta on tärkeää myös pysähtyä ja päästä yhteyteen sisäisen totuutemme kanssa. Periaatteidemme, totuutemme ja tarkoituksemme ymmärtäminen ei ole ainoastaan valaisevaa, vaan se myös tukee kykyämme saavuttaa täysi potentiaalimme".

Minä olen muutaman kerran saanut kuulla olevani rohkea. "Kyllä sä oot rohkee"  minulle sanottiin erityisesti silloin, kun ilmoitin irtisanoutuvani vakituisesta työsuhteesta ja perustavani yrityksen. Ja kyllä se oli varmaan yksi rohkeimmista teoista, mitä olen elämässäni tehnyt. Sitä ennen olin kerran irtisanoutunut vakituisesta työsuhteesta mennäkseni tekemään kolmen kuukauden sijaisuutta. Ja olen ollut muutaman kerran telkkarissa. Yrittäjyyden myötä olen ollut säännöllisin väliajoin pois mukavuusalueeltani ja ylittänyt omia, aikaisempia rajojani. Ja kyllä, olen rohkeampi kuin aiemmin. Vielä lukioikäisenä vihasin esitelmiä ja minulle oli todella vaikeaa olla luokan edessä puhumassa muille. Punastelin, puhuin nopeasti ja epäselvästi. Nyt luennoin ja vedän kursseja. Vuosi sitten mietin, uskallanko ja osaanko alkaa järjestää verkkovalmennuksia. Nyt minulla on kolme verkkovalmennusta ja lisää on tulossa. Se on vaatinut omien pelkojen ja uskomusten työstämistä, että olen tässä tilanteessa.


Sain arvostelukappaleeksi Arlene K.Ungerin kirjan "Rohkeus. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta parantamaan itseluottamustasi". "Rohkeus ja itseluottamus tulevat sisältä. Ne ovat mielentiloja, joita ilmentävät usko omaan arvoosi, viihtyminen omassa kehossasi ja luottamus siihen, että voi menestyä".

Kirjassa on erilaisia pieniä harjoituksia lisäämään itsevarmuutta ja päättäväisyyttä, testaamaan negatiivisia uskomuksia ja irrottautumaan turhista huolista. Harjoituksissa opetellaan myös sanomaan ei, hiljennetään mieltä ja edistetään positiivista ajattelua. Harjoitukset perustuvat kognitiiviseen psykoterapiaan, tietoiseen läsnäoloon (mindfulnessiin) perustuvaan stressinhallintaan, mielikuvaharjoituksiin ja voimalauseisiin.


Kirjan monissa harjoituksissa käsitellään omaa sisäistä kriitikkoamme, joka lannistaa meitä. "Et sä osaa, turhaan kuvittelet, et pysty, et ole aikaisemminkaan pystynyt". Varmaan jokaiselle on tuttua tämä itsensä soimaaminen. Ja epävarmuus itsestä. Itse pidin erityisesti "Huumori"- harjoituksesta. Harjoituksessa pyritään muuttamaan oma sisäinen ääni huumorin avulla. Kun huomaat, että sisäinen äänesi on negatiivisuuden kehässä, pidä tauko. Kuvittele, että sisäinen äänesi kuuluu jollekin koomiselle ja naurettavalle hahmolle. Anna tälle hahmolle naurettava nimi kuten Nuuskaruikku. Katso tätä naurettavaa oliota, joka toistelee negatiivisia sanojasi. On vaikeampaa ottaa negatiiviset sanat todesta ja se muistuttaa, että pelkosi ja ajatuksesi eivät ole todellisuutta. Ja voit jopa pystyä käskemään sitä olemaan hiljaa!

Kirjan alkuun on lisätty rohkeuden kymmenen etua. Minä voin omalta osaltani allekirjoittaa ne lähes kaikki. Kun olen rohkeampi kuin aiemmin, olen innoittunut ottamaan vastaan ihan uusia haasteita ja koettelemaan omia rajojani. Rohkeus on auttanut hyväksymään epävarmuutta. Sietokykyni on kasvanut ja vastoinkäymisistä palautuminen on parempaa kuin aikaisemmin. Rohkeus on vähentänyt paljon katumusta ja jossittelua. Olen saanut kykyä puhua yleisölle. Olen oppinut tuntemaan omia vahvuuksia ja hyödynnän niitä aiempaa tehokkaammin.

Mitä rohkeus on sinulle? Milloin sinä olet ollut rohkea?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen tekoprosessi


Olen julkaissut kolmannen verkkovalmennukseni: Yökukkujasta nukkujaksi. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksesta saa tukea unikoulun toteuttamiseen. Tämä verkkovalmennus syntyi opinnäytetyöprosessin tuloksena.

Minuun oli vajaa vuosi sitten yhteydessä sosionomiopiskelija Viivi. Hän oli käynyt lapsensa kanssa minun vauvahierontakurssillani ja hänen ansiostaan myös uniluentokutsut - konsepti sai alkunsa. Viime vuonna touko-kesäkuun vaihteen tienoilla Viivi kyseli, olisiko minulla aihetta opinnäytetyöhön. Hän kertoi olevansa opinnäytetyötä vaille valmis sosionomi. Heitin ilmoille ajatuksen verkkovalmennuksen kehittämisestä. Minua kiinnosti viedä palvelujani verkkoon, mutta en tiennyt miten ja mietin myös, ovatko vanhemmat valmiita maksamaan verkkopohjaisista vanhemmuuteen liittyvistä valmennuksista.

Heinäkuun lopulla Viivi oli uudelleen yhteydessä minuun. Koska Viivi oli ollut uniluennollani ja kokenut hyötyneensä siitä paljon, hän ehdotti, josko lähtisimme kehittämään verkkovalmennusta pienten lasten uniasioiden tiimoilta. Siitä lähtikin pyörä pyörimään vauhdilla. Viivi kokosi demoryhmän, johon osallistui 30 vauvaperheen äitiä. Kaikissa näissä perheissä oli jonkinlaista unipulmaa. Minä tein pari videota lapsen unesta ja pystytimme verkkovalmennuksen suljettuun fb-ryhmään. Ryhmäläiset esittivät kysymyksiä minulle ja minä vastailin kysymyksiin. Lisäksi videot ja kirjoittamani uneen liittyvät blogitekstit tukivat unikoulun toteutusta. Äidit tsemppasivat ryhmässä hurjasti toisiaan ja tuloksia alkoi näkyä hyvinkin nopeasti monissa perheissä.

"Kolmas nukutus! 6 MINUUTTIA ja hän nukkuu itse hakemaansa unta!! Ja nyt ollaan vielä reissussakin ja mä oon ollut melkein koko päivän poissa ja silti näin upeasti meni. Voi apua mä sanon!! Ihan mielettömän upeaa!!! Mä oon niin fiiliksissä tästä ja ihmeissäni!  Kiiiiitos tästä ryhmästä!!"

"En olis kyllä uskonu reilu viikko sitten, että nyt jo meillä nukutaan omassa sängyssä, omassa huoneessa, läpi yön ja nukahdetaan ilman tissiä!"


Varsinaisen valmennusprosessin jälkeen Viivi keräsi palautteet osallistujilta ja myös minulta. Saimme kullanarvoisia kehittämisvinkkejä ja vinkeistä on otettu vaarin. Valmennukseen on tehty kolme videota lisää, Viivi on tehnyt hienot infotaulut eri unikoulumenetelmistä  ja esim. hellyystankkauksesta ja unilelun käytöstä. Ryhmäkokoa on myös reilusti pienennetty, jotta jokainen perhe saa parempaa henkilökohtaista ohjausta ja jotta minulle ei jää oloa, että joku perhe jää liiaksi syrjään.

Olin maaliskuun lopulla kuuntelemassa Viivin opinnäytetyön esitystä Laurea Ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö sai paljon kiinnostusta osakseen. Perheiden auttaminen uniongelmissa on perheiden hyvinvoinnin tukemista ja samalla myös ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Uniongelmiin pystyy monesti vaikuttamaan myös pienin ja aika simppelein keinoin. Neuvoloissa ei vaan ehkä osata ohjata perheitä oikealla tavalla, koska terveydenhoitajan toimenkuva on laaja eikä välttämättä perehtyneisyyttä uniongelmiin ole.

Viivin opinnäytetyö löytyy Theseus tietokannasta: Yökukkujasta nukkujaksi - vauvojen uneen keskittyvän verkkovalmennustuotteen ideointi ja kokeilu. Opinnäytetyö on kyllä hyvä ja minulla itselleni on tietenkin iso asia, että sain sen myötä yritykseni valikoimaan testatun ja hyväksi todetun uuden verkkovalmennuksen.

Nyt tämä kehittämisprosessin tuloksena syntynyt verkkovalmennus on myynnissä. Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennus on uudenlainen tapa auttaa uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä. Tuessa yhdistyy minun asiantuntemus vauvojen uniasioista ja vertaisryhmän tuki.  Olen valtavan kiitollinen Viiville siitä, että hän oli yhteydessä minuun vajaa vuosi sitten ja saimme yhdessä kehitettyä näin hienon verkkovalmennuksen. Viivillä on aivan mieletön taito tehdä esim. hienoja infotauluja, joita itse en osaisi tehdä. Opinnäytetyön tekoprosessin lisäksi Viivi kertoi oppineensa paljon pienen lapsen unesta ja hän on tsempparina mukana ensimmäisessä maksullisessa ryhmässä.

Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienryhmä starttaa 15.5. Jos tiedät uniongelmista kärsiviä pikkulapsiperheitä, valmennuksesta saa vinkata eteenpäin! Uni on ihmisen perustarve, ja unen pätkittäisyys ja vähyys vaikuttaa voimakkaasti vanhempien jaksamiseen ja sitä kautta koko perheen hyvinvointiin.



maanantai 8. toukokuuta 2017

Elämää remontin keskellä


Elämää keittiöremontin keskellä. Huoh, huoh ja vielä kerran huoh. Kun kerroin facebookissa keittiöremontista, pari ystävääni totesi, että "Osanottoni". Nyt ymmärrän miksi. Siinä missä keittiön kaappien tyhjentäminen oli meditatiivista ja vapautti luovuutta, remonttivaihe ja tavaroiden laittaminen paikalleen ei ole ollut ollenkaan samanlaista. Olen ollut aika väsynyt. Väsynyt siihen, että kaikki tavarat ovat missä sattuu. Olen ollut kiukkuinen siksi, että on ollut vaikea hyväksyä vallitsevia olosuhteita. Ajattelin, että vappuna voidaan sitten grillata ja syödä pikniktyyliin ulkona. Vappuaattona heräsin siihen, että maa oli valkoinen. Ei grillattu. Eikä syöty pikniktyyliin ulkona. Vappupäivänä sentään saatiin järjestettyä piknikeväät ulos. Kolmena päivänä söimme ravintolaruokaa / kävimme hakemasta salaattibaarin salaatit kotiin. Jopa pojat alkoivat kysellä, että milloin voidaan taas syödä ihan vain kotiruokaa. Sähköt ovat olleet poikki milloin sattuu ja pölyä on joka paikassa.



Keittiö alkaa olla nyt valmis. Uusi liesi toimii, uuni ei ole vielä paikoillaan. Kaapit alkavat olla valmiita siihen, että niihin voi laittaa tavaroita ja jonkin verran tavaroita onkin jo saatu takaisin kaappeihin.

Kotimme on ollut kuin esterata. Yläkerta oli viime viikolla käytännössä täynnä tavaraa. Olohuoneessa oli uudet keittiön kaapit, kaikkiin muihin huoneisiin oli purettu vanhan keittiön tavaroita. Kulkureitteinä oli pienet solat.


Tähän kun vielä lisää sen, että minulla on ollut aika paljon töitä ja viikonloppuna käväisin myös Turussa kouluttamassa yhden Mindfulness lapsille - kurssin, niin tuntuu, että voimavarat ovat välillä olleet aika vähissä. Vitsit ovat olleet välillä vähissä, mutta huumoria pitää sitten repiä pienistä asioista: Upo-liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo. Nettisivuilla lukeaa: Upea liesituuletin kääntää katseet. Todellakin, tämä kääntää katseet.



Keittiön kaappien tyhjentämisen yhteydessä löytyi muistoja lasten synttäreiltä. 1v ja 5 v kynttilät. Tokihan noita on ollut hyvä säilöä kaikki nämä vuodet, sillä eihän tässä enää kauhean pitkää aikaa ole, kun esikoinen täyttää jo 15 v ja silloin noita voisi taas käyttää. Ja siitä pari vuotta eteenpäin, niin kuopuksen 15 v synttäreitä juhlitaan. Ja vielä kun jaksaa säästää muutaman vuoden, niin edessä olisi 51 v synttärit. Yleensä kait juhlitaan viisikymppisiä, mutta meillä sitten käytännön syistä 51 v synttäreitä.

Tällä hetkellä en voi muuta kuin olla onnellinen siitä, ettemme ryhtyneet keittiöremonttiin poikien ollessa pienempiä. Tosin, ei tämä ole ollut mitään siihen meidän viime keväiseen putkiremonttiin nähden. Mutta sen muisteluun en halua nyt palata.

Nyt lähden hierojalle, josko sieltä saisin vaikka rentoutta ja kipinää siihen, että jaksaisin alkaa laittaa tavaroita paikoilleen uuteen keittiöön. Uusi keittiö on kyllä hieno ja induktioliesi tuntuu niin modernilta ja tehokkaalta vanhan lieden jälkeen.