lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mekaaninen työ vapautti luovuutta

"Vanhan" keittiön kaakelit - näitä olen inhonnut kaikki ne vuodet, jotka olemme tässä kodissa asuneet

Meillä on menossa keittiöremontti. Tiesin koko kevään, että meille on tulossa keittiöremontti, mutta jotenkin olin onnistunut blokkaamaan sen pois ajatuksistani. Vasta tällä viikolla tajusin, että sehän on nyt. Sehän tarkoittaa sitä, että keittiön kaapit pitää tyhjentää ja vanha keittiö purkaa. Mieleni pullikoi aluksi vastaan, että vielä tämäkin pitää mahduttaa viikkoon. Keho ja mieli ovat olleet vähän jumissa ja tämä tuntui vielä ihan ylimääräiseltä jutulta tähän ajankohtaan.

Torstaina aloitin keittiön kaappien tyhjentämisen. Hylly kerrallaan tyhjensin. Astiat, jauhopussit, mausteet. Kaikki pois. Koko keittiö tyhjäksi. Ja se olikin tosi meditatiivista. Mekaanista, suorittavaa, samanlaisena toistuvaa työtä, jossa ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin sitä, mihin laitan tämän tavaran. Tunnista toiseen, sitä samaa.

Ja tämä olikin juuri sitä, mitä mieleni kaipasi. Olen viime viikkoina tehnyt tosi paljon isoja päätöksiä esim. ensi syksyn töitä koskien. Tuntuu, että aivoni ovat menneet tukkoon. Nyt tekemällä täysin samanlaista suorittavaa työtä, aivoihin tulikin tilaa ja luovuutta alkoi vapautua.

Olen todennut aikaisemminkin sen, että kun aivot ovat jumissa, on hyvä lähteä vaikka metsälenkille ja luuhailla. On hyvä olla tekemättä mitään. Mutta vaikka tämän tietää, miten helposti sen unohtaa omassa elämässään. Nyt, kuin vahingossa ja tilanteen pakosta, tein samanlaisena toistuvaa mekaanista työtä, joka johti aivojumin poistumiseen ja vei minua kohti luovuutta. Onko sinulla samanlaisia kokemuksia?

ps. tiedän ettei tavaroiden laittaminen takaisin paikoilleen uusiin kaappeihin ole välttämättä enää niin terapeuttista. Siinä vaiheessahan minun pitää tehdä karsintaa. Ja aivotyötä. Laitanko tämän kaappiin vai kierrätykseen? Mihin lajittelen minkäkin pois heitettävän jätteen? Kaatopaikalle en haluaisi ikinä laittaa mitään ja aina ei ole helppoa lajitella ja löytää jatkosijoituskohdetta.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Unelmahommissa


Oletko sinä unelmahommissasi? Mitä kuuluu unelmatyöhösi? Minä olen viimeisenä kolmena vuonna miettinyt paljon unelmatyötäni. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani kolmisen vuotta sitten. Tein ihan mielekästä työtä, mutta minulla ei ollut siinä työssä enää mahdollisuutta olla osittaisella hoitovapaalla ja tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tiesin, etten jaksaisi tehdä sitä työtä täyttä työaikaa. Tai ehkä olisin jaksanut, mutta perhe ja muu elämä olisi kärsinyt paljon. Lisäksi minulla oli sellaista ammattitaitoa, jota en pystynyt hyödyntämään siinä työssäni. Mietin, mikä olisi se monialatyöpaikka, jossa voisin hyödyntää kaikkea ammattitaitoani. Totesin, ettei sellaista työpaikkaa ole. Oli siis luotava työ itse. Perustettava yritys. Se oli iso hyppäys tuntemattomaan.


Luin Hanne Valtarin ja Satu Rämön inspiroivan kirjan "Unelmahommissa". Kirja antaa vinkkejä miten voi suunnitella uran tai työpäivän niin että pääsee poimimaan rusinat työelämän pullasta. Satu ja Hanne kertovat, miten he tekivät loikan unelmatöihin ja miten se voi onnistua muiltakin. Kirja on kirjoitettu avoimesti ja hauskasti. Kirjassa käydään läpi niin unelmaduunin arkea, onnistumisen tunteita kuin vaikeita hetkiäkin. Kirjassa käsitellään myös uupumusta ja sitä, kun unelmatyötä onkin liikaa. Miten ruuhkavuosista voi selvitä hengissä? Kirjassa on haastateltu eri alojen ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tehdä itselleen oman unelmatyön. Pidin kirjassa siitä, että siinä on avattu myös bloggaamista ammattina. Mitä ammattibloggaamiseen kuuluu? Mistä tulonlähteet muodostuvat? Kirjassa oli tosi hyviä ajatuksia oman työn hinnoitteluun. Tosi harvoin hinnoittelua ja raha-asioita avataan kuten tässä kirjassa on avattu. Monesti hinnoittelu on täysin hyshys-asiaa, josta ei puhuta julkisesti.

Itse pidin kirjassa siitä ajatuksesta, että unelmatyö voi koostua eri palasista. Monilla yrittäjäteemaisilla kursseilla korostetaan tosi paljon sitä, että panosta yhteen osaamiseesi. Rajaa, rajaa ja rajaa. Minulla on kolme vahvaa osaamisen osa-aluetta ja tykkään siitä, että työssäni voin tehdä sitä kaikkea. Kirjan luettuani tuli olo, että voin  ylpeänä tehdä sitä kaikkea eikä minun tarvitse miettiä rajaamista, jos itse koen tekeväni kaikkea tasapainoisesti.


Kirjassa lause "ei ole häviö aloittaa aiottuja tylsemmistä hommista" kolahti. Näin olen itsekin tehnyt. Jotta olen saanut rahaa, jolla olen saanut maksettua kalliita koulutuksiani ja myös itselleni palkkaa. Ja nyt kun se unelmatyö alkaa myös kantaa, olen voinut koko ajan vähentää sellaisten hommien tekemistä, jotka ovat ihan mieluisia minulle, mutta eivät sitä suurinta unelmaani.

Unelmoi, inspiroidu, rohkaistu, verkostoidu. Äläkä vain unelmoi, vaan ala ottaa myös konkreetteja askelia unelmiesi eteen. Kirja ei ole mikään tähtipölyopas, vaan tuo paljon myös arkirealismia esille. Pidin kirjasta, suosittelut!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa


Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari
Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa
Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Luettua ja katsottua



Olen katsonut aika vähän telkkaria nyt alkuvuoden aikana. Kiinnostavia ohjelmia ei ole juurikaan ollut. Ainut sarja mitä seuraan viikoittain on "Pokka pitää", joka tulee lauantai-iltaisin. Aivan hulvaton.

Meillä on aika ajoin maksullisista kanavista näytekuukausia ja Elisa Aitio Viihde - kuukauden aikana tuli katsottua "Downshiftaajat" kakkoskausi. Ykköskaudesta pidin tosi paljon, mutta tämä kakkoskausi oli kyllä vedetty liian överiksi. Liikaa absurdeja juonenkäänteitä, liikaa huutamista, liikaa kaikkea. Liikaa mukahauskoja juonenkäänteitä. Jotka siis eivät minun mielestäni olleet hauskoja.

Nyt meillä on kokeilukaudella HBO Nordic ja sieltä bongasin heti "Big Little Lies" - sarjan, joka perustuu Liane Moriartyn kirjaan "Mustat valkeat valheet". Tähän sarjaan tykästyin heti ja katsoinkin kuusi ensimmäistä jaksoa putkeen viime viikonloppuna. Tänään katsoin sarjan viimeisen eli seitsemännen jakson. Oli hyvä sarja, toki minulla oli juoni ennakkoon tiedossa koska olen lukenut kirjan.


Lukemisen saralta mieleeni on jäänyt erityisesti Eve Hietamiehen "Hammaskeiju". Luin kirjan ja samalla nauroin ja itkin. Pidin hurjasti Hietamiehen edellisistäkin kirjoista ("Yösyöttö" ja "Tarhapäivä") ja tämä "Hammaskeiju" jatkaa Antti ja Paavo Pasasen tarinaa. Nyt Paavo aloittaa koulun ja se tuo uusia haasteita elämään. Tykkäsin! Vähän kyllä mielessä kävi, että miksi sen Antin piti huutaa niin paljon Paavolle. Mutta hyvä kirja. Ilmeisesti tämä on sarjan viimeinen kirja, lukisin mielelläni vielä Paavon teini-iästäkin teoksen.

Veera Vaahtera (Pauliina Vanhatalon alter ego) on ollut suosikkini siitä alkaen, kun kirjat viime kesänä löysin. Tänä keväänä ilmestyi uutuus "Sopivasti sekaisin" ja sen luin nyt pääsiäisen aikaan. Kepeää, viihdyttävää chick litiä. Juuri sellaista kepeää kirjallisuutta, jota kaipasin tähän ajanjaksoon.

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina? Entä mitä olet katsonut telkkarista?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi


Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Tilastofaktaa blogistani

Bongasin kevään ekan leskenlehden sunnuntaina


Aika ajoin seuraan blogini tilastoja. Mitä postauksia on luettu eniten, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan. Hakusanat ovatkin olleet välillä aika mielenkiintoisia. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi hakusanat "tahdon mököttää", "vanheneminen hirvittää" ja "ohitusleikkauksessa Tampereella" (vähän kyllä ihmettelen, miten blogiini on päädytty noilla hakusanoilla. Tampereesta olen kyllä blogiini kirjoittanut, mutta ohitusleikkauksesta en ole kirjoittanut taatusti koskaan). Tänään blogiini on tultu hakusanalla "tunnetaitoja päiväkodissa". 

Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on teksti "11 v pojan synttärilahjoja". Siihen tullaan jatkuvasti hakusanoilla "lahja 10 v / 11 v / 12 v pojalle". Toiseksi suosituin tekstini on kirjaesittely Piki ja Mun ja sun juttu! Yksi vähiten luetuista postauksista on teksti "Toiveiden toukokuu".


Viimeisen kuukauden aikana eniten on luettu postausta "Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)". Tänään eniten on luettu postausta aivan blogini alkuajoilta: Janna Rantala: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

Blogiini tullaan eniten googlen ja facebookin kautta. Kinttupolut - blogista ja Lumiomena - blogista tullaan myös usein blogiini vierailemaan. Viime päivinä blogiini on liittynyt useita uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Seuraatko sinä blogisi tilastoja? Mikä on suosituin postauksesi? 


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ajatuksia huhtikuuhun


Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.



Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.


Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.


Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.


Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Huumoria vauva-arkeen (ja myös teinien vanhemmalle)


Vauva-arki on tunnemyllerrystä moneen suuntaan. Kun vauva syntyy, kaikki muuttuu. Ami Lindholm kuvaa Vauvakirjassa viisaasti, tarkkanäköisesti ja lohdullisesti vauva-arkea. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka

Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta löysin itseni tästä kirjasta. Edelleenkin on muistissa ne kaikki tunnemyllerrykset, mitä vauva-aikaan liittyi, haaveet siitä, että päiväohjelmassa olisi aamupäivällä hauskaa harrastamista ja lounas kavereiden kanssa ja totuus on se, että huomaat klo 18 olevasi edelleenkin pyjama päällä ja ruoka on ollut mikrossa kaksi tuntia. Edelleenkin on muistissa myös se, että kun vauvan lopulta sai nukkumaan, niin sitten se lattia tai polvi narahti ja kaikki alkoi taas alusta. Tuota ei kyllä ole ikävä.


"Kohta sä oot teini". Muistan itsekin ajatelleeni tuota ajatusta usein. Ja nyt minulla on kaksi teiniä. Vuodet ovat vierineet valtavalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ajatus siitä, että oma lapsi on teini, tuntui haikealta. Nyt se tuntuu juuri oikealta. Eri elämänvaiheissa on puolensa. Nyt elän täyttä elämää kahden teinin äitinä. Tällä hetkellä lukisin mielelläni Teinikirjan ja saisin sitä kautta vertaistukea ja huumoria nykyiseen elämäntilanteeseen.

Suosittelen kirjaa kaikille vauvaperheille. Kirja sopii myös hyvin lahjaksi tuoreille vanhemmille. Ja meille isompien lasten vanhemmille se palauttaa mieleen vauva-arjen tunnemyllerrystä iloineen ja suruineen.

* Kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta (Kosmos)

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Viikko yrittäjän elämästä


Pitkästä aikaa Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjaan postaus. Minulla on takana aika touhukas viikko, paljon erilaisia töitä ja myös yksi koulutus.

Lauantai 25.3.

Osallistuin satujoogakoulutukseen. Teimme erilaisia joogaharjoituksia, satuhierontaa ja kuulimme teoriaa satujoogasta. Mukava päivä ja paljon virisi ajatuksia siitä, miten pystyn hyödyntämään kurssin ajatuksia niin mindfulness-, tunnetaito- kuin satuhierontaryhmissänikin. 

Sunnuntai 26.3.

Olin kouluttamassa Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin Espoossa. Kesäaikaan siirtyminen yön aikana tarkoitti sitä, että piti herätä tosi aikaisin ja lähteä kohti Espoota. Koulutusryhmä oli puhelias ja kaikkiaan päivä oli onnistunut.

Illalla saunoimme ja pyrin rentoutumaan tulevaa viikkoa varten.


Maanantai 27.3.

Ohjasin Mommy&Me:ssa sirkuskurssit ja vauvahierontakurssin. Kotoa käsin tein muutaman toimistotyön ja viimeistelin keskiviikkona olevaa luentoani tunnetaidoista. Yleensä käyn maanantai-iltaisin joogassa, nyt jooga oli peruttu opettajan ulkomaanmatkan vuoksi. Kyselin illalla kuopuksen ympäristöopin kokeeseen.


Tiistai 28.3.

Ohjasin kolme Vipeltävän Siilin temppuilutuntia. Iltapäivällä palattuani kotiin kuuntelin webinaarin myyvästä kirjoittamisesta ja sen myötä innostuin kirjoittamaan uudelleen verkkovalmennusteni myyntisivuja. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on taas alkamassa huhtikuun puolivälissä ja siihen liittyen hahmottelin myös yhtä blogitekstiä.

Kirjoitin jokin aika sitten Ceestolle oppaan lapsen rauhoittumisen tukemisesta ja nyt se on myynnissä yhdessä äänitteiden kanssa. Kannattaa tsekata, jos haet keinoja lapsen rauhoittumisen ja keskittymiskyvyn tukemiseen!


Keskiviikko 29.3.

Päivän vietin kotona tehden toimistohommia ja myös hoitaen esim. kauppa- ja kirjastoasioita. Viimeistelin luennon, jota olin illalla menossa pitämään päiväkodin vanhempainiltaan.

Illalla luennoin Metsämajan päiväkodilla vanhemmille ja kasvattajille teemalla "Kiukkua, surua, pelkoa - miten tukea lasta tunteiden kanssa". Oli antoisa ilta, myös minulle luennoijana. Kotiin palattuani kyselin vielä kuopukselta enkun sanakokeeseen sanoja.

  
Torstai 30.3.

Torstai on nyt muutaman viikon ajan ollut mun superpäivä eli minulla on ollut ohjattavana yhteensä kuusi Vipeltävän Siilin ryhmää. Aamupäivällä ohjasin kolme kausituntia temppuilijoille Kauppakeskus Kaaren EasyFitissä ja sitten siirryin toiselle salilla ohjaamaan sirkuskurssien ja vauvahierontakurssin toiseksi viimeiset kurssikerrat. Päivän aikana oli tullut läjä sähköposteja ja vastailin vielä illalla kotoa käsin (eli kello kuuden jälkeen) niihin.

Viisi peräkkäistä työpäivää takana (kaksi täyttä päivää, kolme puolikasta). Harvoin on ollut näin paljon saman viikon aikana asiakastyötä. Hyvin jaksoin viikon. Saunoimme illalla.


Perjantai 31.3.

Toimistopäivä kotona. Naputtelin laskuja muutamalle yhteistyökumppanille. Viilailin taas myyntisivutekstejä ja kirjoitin valmiiksi yhden blogitekstin yrityksen blogiini. Olin ajatellut, että käyn pitkän kävelylenkin aurinkoisessa säässä ja bongailen, näkyykö jo leskenlehtiä. Aamulla heräsin siihen, että lunta oli satanut maahan. Se siitä leskenlehtien bongailusta. Totesin vain, että nyt on näin.

Iltapäivällä imuroin yläkerran ja paistoin lettuja. Illalla kävin Finnhits & dance mix - tunnilla tanssimassa ja laulamassa, kauden toiseksi viimeinen tunti.

Kuvissa näkyy kaksi kirjaa*, joita luin viikon aikana sekä julkisissa liikennevälineissä kulkiessani että myös kotona. Kummastakin on tulossa blogipostaus, jahka ehdin lukea kirjat loppuun ja kirjoittaa tekstit. Mielenkiintoisia kirjoja! Viikon aikana kävin myös facebookissa eräässä suljetussa ryhmässä hyvää keskustelua huijarisyndrooma - teemasta. 

Sellainen oli minun viikkoni, mitä sinun viikkoosi kuului?

* kirjat saatu arvostelukappaleiksi blogin kautta

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Missä se onni on?


En ole varmaan ainoa, joka on etsinyt onnea oman itsen ulkopuolelta. Elämäni oli pitkään sitten kun - elämää. Sitku. Ja mutku. Olisin minä muuten onnellinen, mutta kun. Vuosia vertailin itseäni ja omaa elämääni muihin. Oma elämä tuntui kovin vähäpätöiseltä ja tylsältä moniin muihin verrattuna. Ruoho näytti todella paljon vihreämmältä aidan toisella puolella. Oli hetkiä, että olin tyytyväinen ja onnellinen, mutta perusvire elämässäni oli aika pessimistinen ja tyytymätön.

Elin elämää odotellen viikonloppua ja lomaa. Onni oli jossain muualla kuin minun normaalissa arjessani. Onneksi aloin vähitellen herätä pessimistisestä sitkumutku-elämästäni. Enhän minä näin halua elää. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Aloin tehdä tietoisia kiitollisuusharjoituksia ja huomata oman elämän hyviä asioita. Aloin työstää omaa mieltäni, uskomuksiani ja ajattelutapojani. Välillä tuskastuin siihen kaikkeen enkä olisi jaksanut. Miksen saa nopeampia tuloksia? Miksei aivoni siirry positiiviseen ja kiitolliseen moodiin vaan edelleenkin ajattelen pessimistisesti?


Sain arvostelukappaleeksi Arlene G.Ungerin kirjan "Onni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta kohottamaan mielialaasi". Kirja kannustaa löytämään sisältäpäin kumpuavaa onnea. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan, mielikuvaharjoituksiin ja voimalauseisiin ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan. Minulle itselleni tietoinen läsnäolo / mindfulness on ollut iso askel kohti onnellisempaa elämää.

Kirjan harjoituksissa nousee esiin esimerkiksi sosiaalisten suhteiden merkitys, kiitollisuus, syvään hengittäminen, metsässä liikkuminen, riittävä yöuni, ravinto ja tietoisen läsnäolon ja myötätunnon merkitys. Kirjassa on kauniita kuvia, voimalausetauluja ja pieniä väritystehtäviä.


Itselleni hyvä muistutus oli kotiaskareisiin liittyvä ajatus. "Jos sinulla on kotiaskareita, on paljon helpompaa hyväksyä, että teet niitä sen sijaan, että purnaisit vastaan. Tällä tavoin otat hetken vastaan etkä vastusta sitä - tämä on tietoisen läsnäolon perusideoita". Niinpä, yksi mindfulnessin perusajatus. Nyt on näin. Minulla on ruuanlaitto edessä. Mitä enemmän purnaan ajatusta vastaan: "Miksi minun pitää tehdä ruoka, ei huvita, tämä on tyhmää ja työlästä", sitä vaikeammaksi ja itselle rasittavammaksi ruuanlaitto menee. Kirjassa oli myös hyvä irtipäästämisharjoitus, jossa käsitellään kaunaa elämässä.

Olen vuosia tehnyt töitä itseni ja mieleni kanssa ollakseni kiitollisempi ja onnellisempi. Vanha pessimistinen sitkumutku-ihminen meinaa hyökätä edelleenkin elämääni, mutta pystyn nyt huomaamaan tämän helpommin enkä vaivu enää sellaiseen synkkyyteen kuin aiemmin. Tämä kirja kauniine kuvineen ja harjoituksineen on yksi keino palauttaa mieleen asioita, jotka tuovat onnea ja kiitollisuutta elämään.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hetkessä: Myydään 3 h+k


Kävin katsomassa ystäväni kanssa Aleksanterin teatterissa Suomen Komediateatterin uutuuden, tragikomedian Myydään 3h+k. Nelikymppinen Ronja palaa miehensä kanssa Laurin kanssa kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa. Siellä Ronja käy Laurin kanssa läpi parisuhdettaan, kohtaa äitinsä - ja lopulta itsensä. Mitä jos elämä ei mennytkään niin kuin piti? Mistä löytyy onnen avaimet? Tantraseksistä, himourheilusta tai lapsista?

Naapurien elämä näyttää täydelliseltä. Voisiko siitä onnesta antaa vähän muillekin? Esitys käsittelee paljon lapsettomuutta. Lapsettomuus hiertää Laurin ja Ronjan välejä.  Jotain puuttuu, elämä ei tunnu kokonaiselta ja täydeltä. Sen sijaan naapurin suurperheidylli näyttää vähän liiankin onnelliselta.

Edelleenkin tunnen itseni ihan hölmöksi ottaessani selfien

Esitys on hyväntuulinen ja ajatuksia herättävä. Mistä onni löytyy? Onko aidan takana vihreämpää? Miten lapsuus ja äidin neuvot vaikuttavat elämään vieläkin? Kannattaako niitä neuvoja kuunnella vai olisiko parempi päästää jo joistakin neuvoista irti? Onko täysin tuntemattomalle helpompi puhua asioista ja ongelmista kuin läheisille?

Minulla oli mukava iltapäivä ja ilta ystäväni kanssa. Kävimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa, kiertelimme vähän Helsingin keskustassa ja juttelimme kuulumiset läpi. Sen jälkeen parituntinen viihdyttävä teatteriesitys.Tämä oli täydellinen Hetkessä- ilta.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Salaisuuksien sateenvarjo


Omat lapset ovat jo teini-iän kynnyksellä, mutta minä kuuntelen edelleen lasten lauluja. Etsin jatkuvasti uusia laadukkaita musiikkeja omille kursseilleni ja vauva- ja taaperoperheiden tunneille. Alkuvuodesta kuulin, että Maria Baric Company on julkaissut ensimmäisen cd-levynsä, jonka nimi on Salaisuuksien sateenvarjo. Kun palasimme hiihtolomamatkaltamme kotiin, tämä cd-levy odotti kirjekuoressa. Sain sen arvostelukappaleeksi.  Ja siitä lähtien tämä cd-levy on soinut päivittäin. Ihastuin siihen heti ensikuuntelulla ja mitä enemmän kuuntelen cd-levyä, sitä enemmän löydän sieltä musiikkeja, joita voin käyttää jatkossa kursseillani.

Salaisuuksien sateenvarjo perustuu samannimiseen, varjoteatterilla ja nukketeatterilla visualisoituun osallistavaan lastenesitykseen, joka sai ensi-iltansa viime vuonna osana Maria Baric Companyn 10 v. juhlavuoden toimintaa ja Teatterimuseon kanssa toteutettua yhteistyötä. Levy antaa esimakua valmisteilla olevalle, myöhemmin julkaistavalle levyyn ja konserttiin / esitykseen liittyvälle kirjalle, joka kokoaa levyn lauluihin liittyvät pedagogiset vinkit ja antaa toimintaohjeita ja monipuolisia virikkeitä esimerkiksi omien pienten esitysten, tarinoiden sekä luovan toiminnan toteuttamiseen eri ikäisten lasten kanssa.


Laulut ovat Maria Baricin säveltämiä ja sovittamia. Maria myös laulaa cd-levyn laulut. Hänen äänensä on helisevän kaunis ja kepeä. Muusikot ovat hyviä, laulujen äänimaailma on kaunis, soittimia on paljon, rytmit ovat vaihtelevia. Cd-levyllä kuullaan esimerkiksi panhuilun, mandoliinin ja patarumpujen sointia. Lauluissa seikkaillaan niin sirkuksen, viidakon, metsän kuin pilvilampaiden maailmassa. Suosikkilauluja on vaikea sanoa, niin moni laulu on hyvä. Mutta jos muutaman suosikin mainitsen, niin ainakin nämä laulut sykähdyttävät minua:"Sirkus saapuu kaupunkiin", "Pilvilampaita, lammaspilviä" ja "Valaan laulu". Nettisivuilta pystyy kuuntelemaan maistiaisen muutamasta cd-levyn laulusta.



Lämpimät suosittelut cd-levylle! Se on huikean hyvä. Jos itselläsi ei ole enää pieniä lapsia, mutta lähipiiristä löytyy kummilapsia tai sukulaisperheiden lapsia, tämä on ihan loistava lahjaidea.

Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiirissä on kirjoitus Salaisuuksien sateenvarjo - konsertista ja sielläkin ollaan ihastuttu cd-levyn musiikkiin.

ps. seuraa blogiani myös facebookissa

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)



Meillä on nyt molemmilla lapsilla kotitaloutta koulussa. Esikoinen on seiskalla ja kotitalous kuuluu pakollisena opiskeltaviin aineisiin (ja hyvä niin). Kuopus on viidennellä luokalla ja heillä oli nyt ekaa kertaa saatavilla kotitalous valinnaisena oppiaineena.

Kotitalous oppiaineena on tuonut mukanaan myös läksyjä ja ne ovat olleet mieluisia sekä lapsille että minulle äitinä. Esikoisen kanssa olemme tehneet yhdessä esimerkiksi sämpylöitä, kasvisrisottoa ja pizzaa. Pizza tehtiin alusta alkaen itse eli teimme pohjan ja myös tomaattikastikkeen itse ja oli kyllä tosi paljon parempaa pizzaa kuin sellaiset, jotka tehdään kaupan valmispohjille ja joille laitetaan joku valmis tomaattikastike päälle. Kasvisrisotto oli niin hyvä, että se jää pysyvästi meidän ruokalistallemme.


Kuopuksen kanssa teimme tänään mustikkaista pikapullaa ja lisäksi kuopus on viimeisen viikon aikana tehnyt erilaisia kotihommia. Seitsemän kotityötä pitää olla tehtynä huomiseen mennessä. Listalla on esimerkiksi pyykkien ripustamista kuivumaan, salaatin tekoa, pastan / perunoiden keittämistä ja oman huoneen imurointia. Tällaisia läksyjä voisi olla useamminkin!

Sen lisäksi, että kotitalous oppiaineena tarjoaa lapselle mahdollisuuden oppia tekemään ruokia ja ymmärtämään asioita kodinhoidosta, niin kotiläksyt ja yhteiset ruuanlaitto- ja leipomishetket ovat tarjonneet myös mukavan keskusteluhetken lapsen kanssa. Tykkään!

ps. Loppuviikosta loppui Tenavat tasapainoon - kirjan arvonta, esikoinen suoritti eilen arvonnan ja voittajaksi tuli Katja - Tässä ja nyt. Keitä ei arpaonni suosinut, mutta kirja kiinnostaa: Blogitekstistä löytyy alennuslinkki, jolla kirjan saa - 25 %: alennuksella.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Mitä tänään luettaisiin?


Nyt on taas akuutti pula iltasatukirjoista! Meillä luetaan edelleenkin iltasatu pojille (13 v ja 11 v). Se on toimiva ja hyvä rutiini ja erityisen tärkeänä koen sen myös siksi, ettei kuopus ole innostunut lukemisesta. Hän ei lue itse ollenkaan ja näin hän jäisi lähes kokonaan paitsi upeasta kirjallisuuden maailmasta, ellei meillä luettaisi iltasatua. Kuopus tuossa eräänä iltana sai itkukohtauksen, kun hän mietti, onko ihan pakko muuttaa joskus pois kotoa? Kuka silloin lukee iltasadun? Hän keksi loistoidean. Josko hän muuttaisi isoveljensä kanssa lähekkäin ja he kävisivät vuoroilloin lukemassa toisilleen. Iltasatu on siis tosi tärkeä asia kuopukselle.

Taas tänään pöllähti facebookissa eteeni kirjoitus lukemisen hyödyistä: Lapsen lukuharrastus on paljon enemmän kuin iltasatu.Lukemisen myötä kulttuurinen pääoma siirtyy lapselle. Tunneäly ja yleistietous lisääntyvät. Sanavarasto monipuolistuu. Näkemisen, kokemisen ja kuvittelun taidot paranevat. Minulle lukeminen on mielekäs tapa olla lasten kanssa, paljon mieluummin luen kuin pelaan vaikkapa Monopolia.



Nyt taas tuntuu, että kaikki kirjat on luettu ja eteeni ei pöllähdä yhtään uutta kouluikäisille sopivaa kirjaa. Viimeksi olemme lukeneet iltasaduksi kirjat "Sisarla. Seikkailu toisessa maailmassa", "Mörköreitti" ja "No on se nyt kumma, Taika Taksinen". Uusin Ella ("Ella ja kaverit hevosen selässä") luettiin hiihtolomalla. Eilen luin loppuun uusimman Neropatin päiväkirjan, "Syteen tai saveen".

Myös esikoiselle (13 v) kaipaisin uusia kirjaideoita. Hän lukee paljon. Vähän aikaa sitten löysimme Aleksi Delikourasin FatalNinja ja Nörtti  - kirjat, mutta nekin hän hotkaisi hetkessä. Hän luki myös jokin aika sitten omasta kirjahyllystäni löytyneen Jostein Gaarderin kirjan "Sofian maailma". Kirja oli kuulemma ihan ok, mutta vähän outo. Muistan kun itse luin tuon kirjan ja vaikutuin siitä silloin paljon.

Nyt toivon kirjavinkkejä, sekä iltasaduiksi sopivia, että teinille sopivia itsekseen luettavia kirjoja. Aikaisemmin kirjoitin esikoisen lukemista kirjoista postauksen "Mitä teini lukee?" ja sain siihen hyviä kirjavinkkejä. Sen jälkeen esikoinen on lukenut esim. Nälkäpeli-sarjan. "Kaikkien aikojen Camilla" luettiin viime syksynä iltasaduksi.

Oisko vinkkejä?

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hetkessä: Näkyväksi neulottu - näyttely


Keravan taidemuseo Sinkassa on menossa vielä hetken aikaa Näkyväksi neulottu - näyttely. Näyttelyssä on huikean hienoja kädentaidon töitä. Näyttelystä löytyy esimerkiksi luonnollista kokoa oleva virkattu poliisiauto, jonka tekeminen oli kestänyt kolme vuotta. Hienoja olivat myös elävän oloiset ihmishahmot, joita näyttelyssä oli useita.



Näyttelystä löytyy myös virkattu ja neulottu vessa, leipäpussista ja kauppakasseista tehtyjä koristeita, tuunattuja seteleitä ja löytyipähän näyttelystä myös K 18 - osasto.  Mukana on virkkausta, neuletöitä, ryijyjä, kanavatöitä ja kirjontaa. Itselleni tuli olo, että olisi kiva ehtiä tehdä käsiöitä taas enemmänkin.


Liisa Hietasen oikean kokoiset ihmishahmot, virkatut kyläläiset, olivat pikkutarkasti tehtyjä ja tekivät vaikutuksen minuun.


Noora Schroderuksen setelisarja on hauska ja oivaltava. Setelien merkkihahmot olivat saaneet uudet hiukset.

Näkyväksi neulottu -  Yarn visions on Sinkassa vielä 19.3. asti. Alun perin näyttelyn piti loppua 5.3., mutta suuren suosion takia näyttely on saanut lisäaikaa. Museossa on kolme kerrosta täynnä lankataidetta, kannattaa käydä katsomassa! Sisäänpääsy maksaa vain 5 euroa ja näyttelyyn pääsee myös museokortilla.


Minulle visiitti Keravalla tarjosi tuttuja kulmia, sillä olin Keravalla töissä ennen yrittäjyyttä 6.5 vuotta. Tulin näyttelyn jälkeen tehneeksi myös kirpparikierroksen, joten minulla oli oikein mukava ja rentouttava päivä entisessä työkaupungissani.

Minä olin näyttelyssä itsekseni, mutta siellä oli samaan aikaan useampi lapsiperhe paikalla. Moniin teoksiin saa myös koskea, joten näyttely sopii myös lapsiperheille.

* tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kirjaesittely ja arvonta: Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta


Moni vanhempi ja lasten kanssa työskentelevä miettii, miten tukea lapsen kykyä rauhoittua ja miten auttaa lasta säätelemään tunteitaan. Mistä löytää tietoa näistä asioista? Mistä löytää konkreetteja keinoja? Näitä olen myös itse miettinyt sekä vanhempana että ammattilaisena.

Lapsi oppii käyttäytymisensä säätelyä vain sopivasti kuormittuneena. Miellämme lapsen helposti huonokäytöksiseksi, jos hänen käyttäytymisensä ei mielestämme sovi tilanteeseen. Esimerkiksi sukujuhlissa energiaa pursuvaa ja liikkeeseen pyrkivää lasta pidetään usein kurittomana. Näennäisesti huonossa käyttäytymisessä on kuitenkin kyse oman kuormituksen säätelystä. Lapsi säätelee omaa stressiään liikkeen avulla. Jos säätelyyn ei ole mahdollisuutta tai sen tarve sivuutetaan, kuormitus kasvaa liian suureksi. Kuormitus ei ole itsessään huono asia. Oleellista on tasapaino, jota voi tavoitella säätelemällä kuormituksen lisäksi vireyttä ja tunteita sekä vahvistamalla sisäistä rauhoittumisjärjestelmää. Näitäkin keinoja voi oppia jo lapsena.

Kirja "Tenavat tasapainoon. Näin autat lasta säätelemään vireyttä ja kuormitusta" antaa keinoja lapsen vireystilan, kuormituksen ja tunteiden säätelyn sekä sisäisen rauhoittumisjärjestelmän vahvistamiseen. Lisäksi kirjassa on perustietoa vireyden ja kuormituksen taustalla olevista tekijöistä. Kirjan keinoissa yhdistellään mindfulnessia, toimintaterapiaa ja sensorisen integraation terapiaa. Kirjan kirjoittaja Merja Tompuri on toimintaterapeutti.

Koska hyvinvoiva aikuinen vahvistaa lapsen hyvinvointia, kirjassa on kiinnitetty huomiota myös aikuisten tasapainon tukemiseen. Kirjassa on runsaasti erilaisia tehtävä- ja lomakepohjia sekä aikuisen käyttöön että lapsen kanssa tehtäväksi. Aikuinen pystyy arvioimaan esimerkiksi oman arjen tasapainoa lomakkeen kysymysten avulla ja lapsen kanssa pystyy miettimään vaikkapa omia ikäviä tunteita ja ilon aurinkoa.

Kirjassa on paljon harjoituksia ja tarinoita, joita on helppo hyödyntää lapsen kanssa. Harjoitukset ovat konkreettisia ja lapsen maailmaan vietyjä. Itse pidin paljon erityisesti näkökulman vaihtamiseen ja kiukun tunteen käsittelyyn liittyvistä harjoituksista. Mieleeni jäi erityisesti tunnepommi-harjoitus. Kuinka kuvaavaa: Tunnepommi. Mikä sen voi sytyttää? Kuinka pitkä pommin sytytyslanka on? Mitä tapahtuu, jos pommi räjähtää? Miten räjähdys vaikuttaa ympäristöön ja toisiin ihmisiin? Pidin myös uhka- ja puolustusjärjestelmän toimintaan liittyvästä teoriaosuudesta ja harjoituksista. Tarina Manteli-koirasta kuvaa hyvin lapsentasoisesti sitä, mitä stressireaktiossa tapahtuu ja mikä tarkoitus stressireaktion heräämisellä on.

Sain kirjasta ajatuksia ja myös ihan konkreettisia harjoituksia niin lasten tunnetaito- kuin mindfulness-ryhmiinkin. Kirja sopii mielestäni hyvin erityisesti lasten kanssa työskenteleville (päiväkotien, kerhojen, alakoulun henkilökunta), terapeuteille (fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit), mindfulness-ohjaajille, lasten tunnetaito-ohjaajille yms. Lisäksi kirja sopii vanhemmille, jotka etsivät keinoja lapsen tunteiden säätelyn ja rauhoittamisjärjestelmän tukemiseen.

Sain kirjan arvostelukappaleeksi PS-kustannukselta. Sain kirjaan alennuskoodin, jolla saa - 25 %:n alennuksen normaalihinnasta (normaalihinta on 45 euroa, ostamalla kirjan alennuslinkin kautta se maksaa 34 euroa). Alennuksen saa ostamalla kirjan tämän linkin kautta.

Lisäksi sain kirjasta yhden arvontakappaleen.  Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovinfacebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy to 16.3. klo 21. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani.

Onnea arvontaan!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Viikon hyvät ja huonot



Takana on oman olon kannalta niin huono viikko, että olen onnellinen, että tämä viikko alkaa olla ohi ja uusi viikko on vaihtumassa. Tämä olisi ollut täysin surkea viikko ellei työasioiden tiimoilta olisi sattunut niin positiivisia ja ihania asioita.

Kaiken piti olla ok tälle viikolle. Takana hiihtoloma ja tämän viikon aikana tavallista vähemmän töitä. Oli sovittuna lounastreffit ystävän kanssa, muksuoppi-kurssin aloitus. Kummitytön synttärit ja uudistetun Ipanaisen avajaiset. Maanantai ja tiistai meni normaalisti. Keskiviikkoaamuna heräsin outoon oloon. Päässäni oli tyhjä olo, tuntui ettei ajatuskaan liiku. Näin kaveria Helsingissä, sain suunniteltua tunnetaitoryhmääni. Illalla olin "Muksuoppia vanhemmille ja kasvattajille" - kurssilla ja sen aikana oloni muuttui koko ajan huonommaksi. Bussimatka kotiin oli kamala. Päätä alkoi särkeä kunnolla. Tiesin jo, mistä on kyse. Pms. Pms, joka taas tällä kertaa on normaalia rajumpi. Pms, joka invalidisoi elämäni muutamaksi päiväksi.


Lounaalla ystävän kanssa Kampin Sandrossa

Torstaiaamuun heräsin klo 5.15. En saanut nukuttua pidempään päänsärystä johtuen. Kello olisi herättänyt seitsemältä. Jaksoin tehdä päivän työt ihan hyvin, mutta iltapäivä ja ilta meni lähes ohi vain maaten sängyssä paikallaan. Haaveilin, että olisi joku assari, jolle voisin jakaa työhommiani tällaisina hetkinä tai kotiapulainen, joka kävisi ruokakaupassa ja tekisi ruuat. Yleensä minulla on perjantait vapaita, mutta tällä viikolla minulla oli poikkeuksellisesti töitä. Taas jaksoin kaksi ryhmää ihan hyvin, mutta siihen voimat jäivätkin. Päivällä alkoi mennä myös kylmät väreet pitkin kehoa ja oli tehtävä päätös. En mene illan tanssitunnille, siirrän seuraavan päivän Ipanaisella olevan uniluennon viikon päähän ja menen kummitytön synttäreille toisena ajankohtana. Vielä eilinen oli aivan toipilas-päivä. Nyt vihdoin tunnen oloni normaaliksi. Onneksi en tainnut saada flunssaa ja lepo auttoi.

Vaikka oma olo oli aika monta päivää surkea ja moni asia seisoi, kun en jaksanut tehdä iltapäivisin ja iltaisin mitään, silti viikkoon kuului muutama ihan älyttömän iloinen asia. Sain tarjouspyynnön tunnetaitoluentoon eräästä päiväkodista. Tarjoukseni meni läpi ja maaliskuun lopulla pääse luennoimaan vanhempainiltaan tunnetaidoista. Laitoin perjantaina iltapäivällä myyntiin ensimmäisen Lasten Tunnetaitoryhmäni ja se ryhmä on ollut todella suosittu, siinä on enää yksi paikka vapaana. Huikeeta! Nämä tunnetaitoryhmät ovat juuri sitä, jota haluan tehdä jatkossa enemmän ja tämän ryhmän nopea täyttyminen antaa viitettä siihen, että ryhmille on kysyntää. Näyttää, että lisäryhmille olisi tarvetta, mutta en tiedä, kuinka täyteen uskallan buukata loppukevään kalenterini etten uuvu. Viimeistään ensi syksynä käynnistyy sitten enemmän tunnetaitoryhmiä. Perjantain satuhierontatunnit Taidetalo Toteemissa olivat myös suositut ja saan sinne ensi syksylle kolmen kerran kurssit.


Tänään olen lukenut Liane Moriartyn uutta kirjaa "Tavalliset pikku pihajuhlat". Olen pitänyt paljon Moriartyn kirjoista. Tämän kirjan kohdalla meinasi käydä pieni "uupuminen" kirjan pituuteen. Tuntui, että tarina meinasi väljähtyä keskivaiheilla ja eteni liian hitaasti. Kun pääsin siitä ohi, kirja eteni taas vauhdilla kohti loppua. "Tavalliset pikku pihajuhlat" on tuttua Moriartya, tarina rakentuu pikku hiljaa kirjan edetessä. Tämänkin kirjan jälkeen suosikkinani hänen teoksistaan pysyy "Mustat valkeat valheet", joka on ensimmäinen kirja, jonka Moriartylta luin.

Olen saanut ihania kirjoja arvostelukappaleiksi. Toivon, että tulevat viikot ovat normaaleja ja jaksan paneutua taas myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Onneksi joka kuukausi ei ole näin kamalia pms-oireita. Viimeksi näin kamalaa oli varmaan puolisen vuotta sitten.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jääveistosten ja leffojen hiihtoloma

Tämä teos voitti Mikkelin Jääfestivaalit 2017

Vietin poikien kanssa muutaman päivän Mikkelissä. Mikkeliin sattui visiittimme ajalle Jääfestivaalit ja kävimme katsomassa jääveistoksia monena päivänä. Erityisesti pojat pitivät torille tehdystä jääliukumäestä, jossa kävimme laskemassa monta kertaa. Seisoessani torstaina torilla katselemassa poikien laskemisriemua tapasin sattumalta myös lukioaikaisen luokkakaverini. Emme olleet nähneet sitten ylioppilasjuhlien eli siitä on aikaa yli 20 vuotta.


Lisäksi kävimme uimahallissa uimassa ja leffassa. Minä kävin katsomassa kaksikin leffaa, ensin itsekseni leffan "La La Land" ja poikien kanssa "Lego Batman" - elokuvan. Pidin molemmista. "La La Land" on elokuva unelmien tavoittelusta, sitkeydestä ja unelmien toteutumisesta. Upea, musikaalimainen elokuva. Ainut, mikä jäi kaivelemaan mieltäni, oli leffan loppuratkaisu.




"Lego Batman" - elokuvassa oli menoa ja räiskintää, mutta erityisesti pidin leffan sanomasta. Kukaan ei pärjää yksin. Toisia tarvitaan. Yhteisöllisyys ja rakkaus ovat tärkeitä. Yhdessä kaikki ovat vahvempia.


Tänään olen palaillut arkea kohden. Käynyt ruokakaupassa, siivoillut kotia, lajitellut pyykkejä. Tulipa monen vuoden tauon jälkeen katsottua myös hiihtoja telkkarista ja mikä hieno hetki olikaan penkkiurheilla, kun Krista Pärmäkoski hiihti Suomelle hopeaa. Huomenna olisi tarkoitus vielä suunnata Keravan Taidemuseoon "Näkyväksi neulottu" -  näyttelyyn ja sitten on lomaviikko ohi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!