Äitiyden laaja tunneskaala

Luin pääsiäisen aikaan Irene Naakan kirjan "Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus". Nyökyttelin lähes koko kirjan ajan. Tutulta kuulostaa. Paljon oli tuttua omiin pikkulapsiajan kokemuksiin liittyen ja paljon oli tuttua myös työhöni liittyen. Ennen yrittäjyyttä tein töitä neuvolan perhetyöntekijänä ja 6.5 vuoden ajan kohtasin satoja pikkulapsiperheitä. Kohtasin satoja perheitä, joissa oli masennusta, väsymystä, epätoivoa. Ja siinä samalla sitten paljon myös iloa äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Kirja oli rehellinen ja samalla myös raadollinen tilitys pikkulapsiajasta. Sen verran itselläni on kokemusta masentuneiden vanhempien kanssa työskentelystä että jo Irene Naakan raskausajasta lukiessani aavistin, että tämä kirjan äiti tulee saamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen / ahdistuksen. Kirjan äiti haki apua ja oli myönteinen avulle. Kaikki vanhemmat eivät ole. Moni haluaa piilottaa masennuksena ja väsymyksensä ja esittää, että kaikki on tosi hyvin. Iloisen pintakuoren alla saattaa olla todella epätoivoinen vanhempi. Minäkin muistan käyneeni kotikäynneillä perheissä, joissa oli todella upeat ulkoiset puitteet, koti viimeisen päälle hieno ja sitten siellä asui onneton perhe, joka piti kulissia yllä. Suomessa on vielä(kin) vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Avunhakeminen nähdään häpeänä. Ja tämä on tosi ikävää. On hyvää vanhemmuutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Kirjan kirjoittaja Irene Naakka kuvaa hyvin sitä, miten epäsensitiiviset kommentit itselle herkissä tilanteissa jäävät helposti mieleen. Itsekin muistan edelleen esikoisen synnytyssairaalasta yhden kätilön sanat. Samoin muistan esikoisen toiselta neuvolakäynniltä terveydenhoitajan sanat, jotka olisivat ehkä voineet jäädä sanomatta.

Omat lapseni ovat 14 v ja 12 v vuotiaat ja tuntui, että kun he olivat pieniä, ei vielä juurikaan puhuttu äitiyden ns. kielteisistä tunteista. Tunsin itseni tosi kummalliseksi, kun välillä nostin keskusteluun sitä, kuinka väsynyt (ja välillä ahdistunutkin) olen ja millaista tunneskaalaa käyn läpi lasteni kanssa. Tuntui, etten saanut ollenkaan ymmärrystä muilta. Itseäni helpotti valtavasti "Äitiyden kielletyt tunteet" - kirja, joka ilmestyi vuonna 2008. Samana vuonna aloitin työt neuvolan perhetyöntekijänä. Luin tuon kirjan aivan hiirenkorville ja päätin, että itse nostan esille näitä haastavia tunteita sekä ryhmissäni että kotikäynneilläni. Itse olen luullut, että tänä päivänä puhutaan jo paljon enemmän myös ns. kielletyistä tunteista kuin omien lasteni ollessa pieniä, mutta Naakan kirja vei vähän toisiin ajatuksin. Onko niin, että edelleenkin on tabu, että masennutaan, väsytään, koetaan kiukkua ja vihaa omaa lasta kohtaan.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka Irene Naakka kirjoitti blogissaan (Mutsie) äitiydestään kepeästi ja rennosti, samalla kun hän koki aivan muuta omassa elämässään. Tästä heräsi mieleen rehellisyyden tärkeys. Kuinka tärkeää myös bloggaajan olisi, ainakin aika ajoin, kirjoittaa ihan rehellisesti omista tuntemuksistaan. Ettei kellekään lukijalle tule oloa, että toisten elämä on vain yhtä ihanaa pilvilinnaa ja oma elämä tuntuu mitättömältä sen rinnalla. Sen takia itse olen kirjoittanut niin väsymyksestä, epätoivon hetkistä kuin epävarmuudestani. Ne ovat normaaleja asioita ja ne kuuluvat jokaisen elämään. Ei kenenkään elämä ole kokoaikaista pilvilinnaa. Mitä enemmän haastavia tunteita normalisoidaan, sitä enemmän niistä voidaan puhua ja kirjoittaa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Nappaan vielä tähän kirjassa olleen Raisa Cacciatoren ajatuksen: "Lapsille ei tule uhrata itseään. He kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä". Perheelle uhrautuminen on kaikkea muuta kuin hyve, se on suorastaan vahingollista. Ja kuinka moni, vielä tänäkin päivänä, uhrautuu täysin omille lapsilleen ja perheelleen, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.

Kirja sopii luettavaksi sekä vanhemmille, vauvaa suunnitteleville että pikkulapsiperheiden kanssa töitä tekeville. Minut kirja vei omiin muistoihini ja sain kirjaan kosketuspintaa sekä oman äitiyden että työni kautta.

* Seuraa blogiani myös facebookissa

Pääsiäisenä luettua ja katsottua

Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.

Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.

Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.

Valomerkki ilmaston puolesta!

Tänään on Earth Hour. Ihmiset ympäri maailman haluavat yhdistää voimansa. Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour sammuttaa valot klo 20.30-21.30.

Sadat yritykset, ravintolat, kunnat, kaupungit ja yhteisöt ovat mukana omilla Earth Hour - tapahtumillaan. Näistä tapahtumista voi löytää lisätietoa täältä.

Myös muita ilmastotekoja voi tehdä. Kasvisruokien lisääminen ruokavalioon on yksi iso ilmastoteko. Reilu viidesosa suomalaisista kertoo vähentäneensä lihansyöntiä. Suurin syy vähentää lihansyöntiä on ympäristökuormitus. Ruoka aiheuttaa noin 20 % ihmisen ilmastovaikutuksista. Suurimmat ruoantuotannon ilmastopäästöt tulevat liha- ja maitotuotteiden tuotannosta *

Osallistutko sinä Earth Hour - tapahtumaan? Mitä ilmastotekoja sinä teet?

* tiedot on napattu saamastani WWF:n sähköpostista

ps. laitoin eilen ensimmäiset pääsiäiskoristeet esille. Myös virpojiin on valmistauduttu. Olen maistellut monia pääsiäismunia ja todennut, että ne kaikki ovat varmasti hyviä myös virpojien mielestä.

Ajatuksia huhtikuuhun

Maaliskuu hujahti ihan hetkessä. Pitkä kuukausi, mutta tuntui että se meni ihan kiitäen. Huhtikuukin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Nautin keväästä, auringosta, lämpimämmistä päivistä. Siitepölyallergikkona kevät koettelee, jo nyt. Tänä aamuna heräsin klo 5.45 tukkoiseen nenään ja aivastuksiin. Uni ei tullut enää uudelleen.

Tällä hetkellä toivoisin aivoihini selkeyttä ja kykyä tehdä hyviä päätöksiä. Teen töitä yrittäjänä ryhmien ja kurssien ohjaamisen muodossa ja moni yhteistyökumppani suunnittelee jo nyt ensi syksyn kursseja. Mitä kursseja haluan ohjata ja missä? Ja jos lupaudun ohjaamaan tämän kurssin, mitä se tarkoittaa jonkun toisen kurssin kannalta? Mitä kalenteriini mahtuu? Miten paljon jaksan?  Mitä haluan tehdä? Tuntuu, että olen nyt vihdoinkin saamassa yritystoimintaani siihen suuntaan, mitä olen toivonut alusta alkaen. Sitä, että saan ohjata sekä kursseja ja ryhmiä pikkulapsiperheille että mindfulnessia, tunnetaitoryhmiä, satuhierontaa ja uniluentoja. Ja kehittää myös verkkovalmennuksia.

Olen pohtinut paljon unelmia. Mikä on minulle mahdollista ja mitä mieleni uskottelee, mikä ei ole mahdollista. Yrittäjyys nostaa esiin paljon uskomuksia omasta itsestä ja tuo kyllä kaiken käsittelemättömän pintaan. Mihin pystyn? Mitä ajattelen, mihin en pysty? Mutta entä jos pystynkin? Yrittäjyys paljastaa kaikki pelot, tuskat, heikkoudet. Mutta toisaalta myös kaikki vahvuudet, voiman, sinnikkyyden ja omat lahjakkuudet. Tätä kaikkea vuoristorataa olen taas viime päivinä käynyt läpi.

Huhtikuuhun toivoisin itselleni selkeyttä, viisautta ja rauhallisuutta. Etten tekisi liian hätiköityjä päätöksiä. Jotta uskaltaisin luottaa itseeni ja unelmiini.

Huhtikuuhun toivon aurinkoa ja lämpöä, mutta väliin myös sadepäiviä, jotta siitepöly laskeutuu välillä ja minulla on helpompi olla.

Huhtikuuhun toivon myös yhteisöllisyyttä. Bloggaaminen on viime aikoina tuntunut vähän yksinäiseltä ja olen huomannut, että kommentointi on vähentynyt paljon blogissani. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte säännöllisesti kommentoida blogiani, olette ihania ja tärkeitä! Miettiessäni blogiani ja inspiraatiota, silmiini osui kirjoitus Blogisiskoista ja tuntui sopivalta tarttua siihen. Olla mukana yhteisössä, josta voi saada luovuutta, iloa ja yhteisöllisyyttä bloggaamiseen. Ilman sitä, että joku seuraa klikkauksia, kävijämääriä ja postaustahtia.

Pääsiäinen tuo mahdollisuuden muutamaan ylimääräiseen lepopäivään. Sitä ennen meillä onkin erilainen viikko edessä, kun mies lähtee huomenna työmatkalle New Yorkiin ja minä pyöritän arkeamme reilun viikon ajan itsekseni. Onneksi pojat ovat jo isoja, hyvin meillä menee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua! Millaisia ajatuksia sinulla on huhtikuuhun?

Hetkessä: Leffareissuja (Äkkilähtö, Onnenonkija, Kung Fu Panda 3)

Pääsiäisen aikaan minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa useampi leffa. Mikkelissä on niin helppo lähteä leffaan, kun äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja leffaan pääsee ihan vain kävellen. Lisäksi Mikkelissä harvoin on leffat loppuunmyyty eli päätöksen leffaan lähdöstä voi tehdä vaikka puoli tuntia ennen leffan alkua. Minä käyn suht harvoin katsomassa muita kuin perheleffoja, nyt minulla oli ihana mahdollisuus nähdä myös kaksi ihan aikuisten elokuvaa,

Äkkilähtö kertoo lapsettoman uranaisen, Katrin, ja laiminlyödyn tytön, Annan, karkumatkasta kohti tytön mummolaa. Viedessään tyttöä mummolaan Katri joutuu pitkin hampain epämukavuusalueelle lapsen kanssa. Matkantekoa mutkistaa takaa-ajoon lähteneet Mikko ja Tero. Kuviota sekoittaa myös kirpputoria pitävä Johannes. Hieman epärealistista juonen kulkua, liikaa tupakointia ja kiroilua. Ihan ok leffa, mutta ei noussut minun suosikkieni joukkoon.

Onnenonkija on ensimmäinen blogimaailmasta tehty elokuva. Itse en juurikaan samaistunut bloggaajaan enkä muutenkaan seuraa trendikkäitä muoti- ja kauneusteemaisia blogeja. Silti tarina vei minut mukanaan. Onnenonkijan päähenkilöt ovat bloggaaja Marja ja rikkaan suvun poika Olavi. Bloggaaja Marja kuvaa arkeaan hehkeäksi. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Hän asuu vanhempiensa luona, kuvaa vaatteita ja meikkejä lapsuudenkodin huoneessaan ja elää pikavipeillä. Olavi on syntynyt kultalusikka suussa, mutta hän haluaa olla ihan tavallinen. Marja ajattelee, että Olavi olisi ratkaisu hänen bloginsa nousuun ja rahapulaan.

Pidin elokuvasta. Siinä oli muutama tosi hauska kohtaus. Toteutus oli mielestäni raikas. Hehkeän siloitellun blogielämän kuvauksesta päästiin myös elämän realismiin ja postauksiin, jotka kertoivat muustakin kuin siitä, miten hyvin menee ja mitä uutta on hankittu tai saatu.

Kung Fu Panda 3 käytiin katsomassa koko perheen voimin. Leffa yllätti minut. En ole nähnyt aikaisempia osia (esikoinen oli nähnyt ykkösen ja kertoi kyllä, että leffan pääsanoma on, että itseen pitää luottaa). Ajattelin, että leffa on yhtä päätöntä kaahailua ja taistelua alusta loppuun, mutta elokuvassa olikin syvää elämänfilosofiaa ja sanomaa. Tutustu itseesi, tule siksi mitä olet ja kun olet tasapainossa itsesi kanssa, voit löytää sisäisen rauhan ja chin. Yhteisöllisyys on voimaa. Elämä on positiivista iloittelua. Kaikki elämän suuret viisaudet saatu samaan leffaan.

Sattumalta samana iltapäivänä telkkarista tuli myös Kung Fu Panda 2 ja se katsottiin sitten telkkarista. Sanoma oli sama. Itse pidin enemmän kolmososasta, vaikka kakkonenkin oli hyvä. Nyt tuli tarve nähdä myös ykkönen. 

Oletko sinä käynyt viime aikoina katsomassa elokuvia? Mitä olet nähnyt?

Hetkessä: Levon, leffojen ja kirjojen pääsiäinen

Takana on rentouttava pääsiäinen. Tuntuu, että koko pääsiäinen oli yhtä Hetkessä - elämistä. Lepoa, ravintoa sielulle ja keholle. Perheen kesken olemista, omaa aikaa, lukemista. Välillä meinasi kaaos tulla mieleeni (kaikista tulevista työ- ja opiskelutekemisistä ja remontin keskeneräisyydestä), mutta sain taltutettua kaaoksen rauhoittamalla itseäni ja tekemällä listoja siitä mihin toimiin tartun heti pääsiäisloman jälkeen.

Kiirastorstaina tuli mieleeni, että mitä jos ei lähdettäisikään Mikkeliin ja oltaisiin kotona ja laitettaisiin kodinhoitohuonetta kuntoon. Pitkäperjantaina kuitenkin lähdimme Mikkeliin ja tämä oli täysin oikea ratkaisu. Jos olisimme olleet kotona, pääsiäinen olisi taatusti ollut erilainen. Luulen, että kodinhoitohuoneen laittamisen lisäksi olisin myös muuten huhkinut kotona ja pahimmillaan tehnyt myös opiskelu- ja työhommia. Nyt kun olimme äitini luona, ei ollut huolta ruuanlaitosta, ei tarvinnut tehdä kotihommia ja oli mahdollisuus käydä useammassa leffassa. Äitini kun asuu Mikkelissä aivan keskustan tuntumassa ja on niin helppoa kun voi vain kävellä leffateatteriin.

Pääsiäinen pois kotoa ja keskeltä remonttia teki hyvää myös parisuhteelle. Tajusin jo viime viikonloppuna Parenting Happiness  - seminaarissa, että remontin takia minun ja miehen yhteinen aika on jäänyt ihan minimiin. Nyt on sitten halittu ja kuljettu käsi kädessä. On myös vietetty perheaikaa pelaten lautapelejä ja uimahallissa käyden. Ainut harmillinen asia tässä pääsiäisessä on se, että tämän pääsiäisen hitit, töhnämunat, jäivät minulta saamatta. Saiko joku töhnämunaa? Oliko se hitti vai huti?

Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa peräti kolme leffaa elokuvateatterissa (Äkkilähtö, Kung Fu Panda 3 ja Onnenonkija) ja yhden katsoimme myös telkkarista (Kung Fu Panda 2). Näistä leffoista kirjoitan vielä ihan oman postauksen. Kirjojakin ehdin lukea. Olo on rentoutunut. Nyt olenkin palannut jo kotihommien ja töiden pariin, huomenna on taas temppuilutunnit ohjattavana ja tuntisuunitelmat tehty ja musiikit ladattu kännykkään. Huomenna palautan myös Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen etätehtävän ja sen viimeistely on vielä edessä. Pyykkikone pyörii ja hahmottelen mielessäni tulevan viikon ruokalistaa ja ostoslistaa.

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille!

Pääsiäisenä

Pääsiäisenä lepäillään ja rentoudutaan. Vietetään perheaikaa. Käydään elokuvissa. Lastenleffatarjontaa näyttää olevan paljon, samanaikaisesti menossa Me Rosvolat (joka sai aika huonot arvostelut Hesarissa), Vihdoin kotona ja Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho. Itsekin ajattelin käydä leffassa. Ihan aikuisten leffassa. Millainenhan olisi The Second Best Exotic Marigold Hotel. Edelleen Alice olisi varmasti hyvä, mutta mietin, meneekö se liikaa ihon alle. Isäni myötä Alzheimerin tauti tuli minulle liiankin tutuksi. Ja isäni kuolemasta on nyt melko tarkalleen kolme vuotta aikaa, silloin(kin) elettiin pääsiäistä.

Käydään uimassa, ehkä myös keilaamassa. Minäkin aion jättää työasiat sivuun, niin paljon kuin se yrittäjänä on mahdollista.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! Millaisia pääsiäissuunnitelmia teillä on?

Pääsiäispuuhia

Pääsiäisen ajalta toivoin rakkautta ja rauhaa, hieman normaalia pidempiä yöunia ja leppoisaa aikaa perheen parissa. Lautapelejä, uimahalli- ja leffareissuja. Pihahommia.

Pääsiäisen lomailun aloitimme kotiseudullani Mikkelissä. Huonoksi onneksemme esikoinen alkoi valittaa vatsakipua heti kun saavuimme Mikkeliin. Perjantai meni häneltä mummilassa lähinnä vain maatessa sohvalla ja uimahallireissu jäi häneltä (ja minulta) väliin. Mies ja kuopus kävivät uimassa Rantakeitaassa.

Lauantaina kävimme leffateatterissa katsomassa elokuvan Rio 2. Ihan hyvä elokuva. Arvostin erityisesti sitä, että leffassa oli luonnonsuojeluteemaa. Suuri plussa siitä. Poikien kommentti oli "ihan kiva".

Toiveeni hieman normaalia pidemmistä yöunista toteutui yhtenä aamuna. Lauantaina meillä nukuttiin kello 6.58 asti, muina aamuina meillä aloitettiin aamut siinä kuuden pintaan. Eilen ja tänään klo 5.45. Eipähän tule ongelmia palata loman jälkeen töihin, kun pysyy heräämisajat lomallakin samoina kuin arkena.

Kuopus 8 v osoitti jälleen kerran suurta tahdikkuutta ja tilannetajua ilmoittamalla pääsiäisen ruokapöydässä, että "nuoret koirat ovat kovia panemaan. Se paneminen on samaa kuin seksiminen". Mitä nyt tuohon voi vastata? Laitettakoon nyt sekin muistiin, että menneellä viikolla kuopukselle selvisi, mitä tarkoittaa "fak". Tähän mennessä on riittänyt selitys, että se on usein kysytyt kysymykset (= faq). Nyt sitten joku luokkakaveri oli osannut selittää, että kyseessä on fuck, joka onkin ihan jotain muuta. Nykyään noille lapsille selviää jo tokaluokkalaisina asiat, joista itse alkoi tietää jotain vasta yläasteella.

Lauta- ja korttipelejä pelattiin. Perinteinen Monopoly vie minut kärsivällisyyden äärirajoille, en vaan jaksa pelata yhtä lautapeliä tuntitolkulla. Mutta Monopoly pelin hotelliversio on minun makuuni juuri sopiva: peli kestää noin  15- 20 minuuttia ja säännöt ovat simppelit. Pelasimme myös Djecon korttipelejä Piratatak ja Zabifuzz. Tykkään Djecon peleistä tosi paljon ja noissa peleissä toteutuu ne kaksi asiaa, jotka mun mielestä ovat lauta/korttipeleissä suurta plussaa: peli on simppeli oppia eikä se kestä tuntikausia. Lisäksi Djecon pelit ovat kivan näköisiä. Molemmat Djecon korttipelit olen onnistunut löytämään kirpparilta.

Kotona aloittelin pihahommia. Haravoin, kitkin, lisäsin multaa kukkapenkkeihin. Rakastan pihaamme. Sen kukkia, puita, pensaita. Tunnelmaa. Vähitellen kukkapenkeissä alkaa vihertää. Ja kukkia nousta ylös.

Lisäksi olen leikannut kuvia aarrekarttaan. Unelmia ja tunnelmia. Aarrekartasta kirjoitan ihan oman postauksen.

Aurinkoa ja lämpöä viikkoosi!

Pääsiäinen

Meillä pääsiäiseen liittyy muutama perinne. Pääsiäismunajahdin olen järjestänyt pojille jo monena vuonna peräkkäin. Kartan ja vihjeiden avulla he seikkailevat kotonamme ja etsivät munia. Mämmiä meillä maistellaan (kukaan muu ei siitä kyllä tykkää paitsi mies), lammasta meillä ei syödä (kuten ei mitään muutakaan lihaa). Rahkapiirakkaa tehdään ja keitettyjä kananmunia. Pääsiäiset on meillä perinteisesti pyhitetty perheen kesken oloon. Ollaan jo vuosia käyty pääsiäisenä uimahallissa ja leffassa. Pelattu lautapelejä ja luettu kirjoja. Aloitettu pihahommia (riippuen pääsiäisen ajankohdasta) ja nautittu myös laiskoista hetkistä.

Tänä vuonna pääsiäisloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Pääni on aika pyörällä kaikkien koulutusten ja tulevien muutoskuvioiden keskellä. Itse odotan pääsiäiseltä rauhaa ja rakkautta. Lepoa ja voimaantumista. Toivon sitä että edes yhtenä aamuna saisin nukkua pidempään kuin kuuteen. Kiitos aamuvirkkujen lasten ja oman herkkäunisuuteni ihanan pitkät aamu-unet ovat meillä todella harvinaisia, enemmän kuin luksusta.

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!

ps. Lumiomenan Katja tarttui haasteeseeni ja kirjoiti lapsuuden suosikeistaan. Käykääpä lukemassa, mainio kirjoitus ja ah kuinka tutulta kuulostavat kaikki kreppiraudat, elektroniikkapelit, Dallasit, Dirty Dancingit ja Mintut ja Villet.