keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Perhereissulla Jyväskylän seudulla


Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto


Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo


Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka


Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.


Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Minun kirjani vie itsetuntemuksen äärelle



Kirjakauppoihin on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana paljon itsetuntemusta lisääviä tehtäväkirjoja. Kirjoja, joissa päähenkilö olet sinä itse ja joissa pääset miettimään omaa elämääsi. Yksi näistä kirjoista on "Minun kirjani - ystäväkirja", jonka tarkoitus on auttaa tutustumaan elämän tärkeimpään ihmiseen - eli sinuun itseesi.

Kirjojen tehtävien ja kysymysten avulla pystyy pohtimaan omaa elämää ja omaa suhdetta käsiteltävään asiaan - on se sitten ajankäyttö, oma kehonkuva tai omat tunteet.

Kirjan teemoja


Minun kirjani teemoja ovat esimerkiksi minä ystävänä, riittävä minä, minä aistin, vastoinkäymiset ja ravitsen kehoa ja mieltä. Kirjassa oli myös useampi aukeama tunteille ja tästä olen iloinen Lasten Tunnetaito-ohjaajana.

Kirjan tehtäviin kuuluu esim. täydennettäviä lauseita, kirje itselle, oman vuorokauden kellon piirtäminen, tunteiden värien ja muotojen miettimistä jne.


Kirjassa käsitellään esimerkiksi vihaa seuraavasti: Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu,  minä värinen ja muotoinen se on? Täydennettäviä lauseita ovat esimerkiksi: viha on...., viha ei ole..., voimakkain kokemani vihan tunne..., onko minun helppo/vaikea näyttää vihan tunne?

Ajatuksiani kirjasta


Kirja on valtavan kaunis ja ihana. Kuvitukset ja tekstit ovat herätteleviä ja houkuttelevat pohtimaan asioita. Kirja vie lempeyteen ja myötätuntoon itseä kohtaan. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Kirja auttaa miettimään omia aikasyöppöjä ja kehottaa rajaamaan elämää ja tekemisiä - sitä, miten on tavoitettavissa. Ajanhallinta on muutenkin ollut oma teemani viime aikoina. Niin helposti aikasyöpöt vievät aikani niiden asioiden sijaan, joihin haluaisin oikeasti aikani käyttää. Kirja sai minut pohtimaan kiirettä ja sitä, mistä syntyy kiireen tuntu ja millaiseksi toimintani muuttuu kiireessä.

Erityisesti minua kosketti Minä olen arvokas - kappaleessa olleet kysymykset: Olenko oikeanlainen? Onko minulla merkitystä? Kelpaanko juuri sellaisena kuin olen?  On niin tärkeää puhua itselleen kauniisti ja lempeästi. Ja arvostaa itseään.

Lämpimät suosittelut tälle ajatuksia herättävälle ja kauniille tehtäväkirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta 

Lue myö blogitekstini Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin. Esittelen siinä blogitekstissä My way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille tehtäväkirjan.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Hetkessä: Retkellä Vallisaaressa lepuuttamassa aivoja


Loma alkoi ja pää oli täynnä ajatuksia. Tuntui, etten pääse eroon työajatuksista. Pää suorastaan surisi. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt tarvitsen aivoilleni lepoa, lähdetäänkö Vallisaareen luonnon helmaan rauhoittumaan. Sateiseen viikkoon osui keskiviikolle poutaisempi päivä ja sinä päivänä olin ystäväni kanssa monta tuntia Vallisaaressa.


Mikä on Vallisaari?


Vallisaari on Helsingin edustalla oleva saari, se sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Vallisaari oli vuosikausia luonnontilassa. Vallisaari oli sotilaallisessa käytössä vuoteen 2012 asti. Saari avautui yleisölle vuoden 2016 kesällä.

Saareen tutustutaan merkittyjä reittejä pitkin. Reittejä on kaksi, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2.5 km). Me kävelimme molemmat reitit läpi.

Vallisaaressa on pääkaupunkiseudun monipuolisin luonto, siellä on niin lepakoita, mäyriä ja lintulehtoja. Siellä on myös valtava määrä eri perhoslajeja (jopa 1000 eri lajia) - tuntuikin kummalliselta, kun en nähnyt retkemme aikana yhtään perhosta.

Vallisaaressa on linnoituksia, niittyjä, tavallista metsämaastoa ja upeita näköaloja tarjoavia paikkoja (kuten Aleksanterinpatteri). Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon tarinoita, esimerkiksi yksi tarina kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleenkin Vallisaaren muureilla.




Omia ajatuksiani Vallisaaresta


Etukäteen minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Vallisaaresta, toki olin siihen vähän netistä tutustunut. Olin yllättynyt kuinka paljon Aleksanterin kierroksesta oli ihan tavallista metsämaastoa.

Ihastuin erityisesti Aleksanterinpatterin näköalapaikkaan, josta maisema Helsinkiin päin oli huikea. Lisäksi mieleeni jäi lampi ja Kuninkaansaaren puolella olleet kalliot, joille istahdimme pitkäksi aikaa ystäväni kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tämä olisi ollut idyllinen paikka syödä eväitä. Mutta koska tätä emme tienneet, söimme eväät heti ensimmäisellä eväspaikalla. Näitä eväspaikkoja olisi ollut tasaisin välein pitkin saarta. Samoin vessoja oli pitkin reittejä, tästä iso plussa.

Totesin, että olisi ollut kiva tietää enemmän Vallisaaren historiasta jo etukäteen. Pitkin reittejä oli opastetauluja, joista sai kivasti tietoa. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti avannut ihan eri tavoin saarta ja sen historiaa.





Ja kyllä mieleni rauhoittui. Luonnon vaikutus kehon ja mielen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on iso. Kuten myös sen, että olin päivän ystäväni kanssa ja turisimme kuulumiset läpi. Erityisesti istuessani kallioilla ja katsoessani merta tunsin syvää rauhoittumista.

Vallisaaressa liikkui paljon myös lapsiperheitä, mutta minä olin tällä kertaa iloinen, että olin ystäväni kanssa eivätkä pojat olleet mukana. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Jos menisin lasten kanssa Vallisaareen, suuntaisimme varmaankin Kuninkaansaaren kierrokselle. Siellä oli jyrkkiä portaita, kiinnostavia luolia ja linnakkeita. Lisäksi sieltä löytyi hiekkapoukama, jossa olisi pystynyt uimaan. Hiekkaleluja olisi saanut lainata lähellä olevasta "talonmiehen" mökistä. Omia poikia hiekkalelut tuskin enää kiinnostavat, mutta tämä tieto saattaa auttaa jotakuta suunnittelemaan retkeä.

Minua kiinnostaisi tutustua johonkin saarikohteeseen Espoossa. Osaisitko suositella jotain kohdetta?

   
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Mikä kasvatuksessa korostuu tänä päivänä?


Teen työtä vanhemmuuden ja lasten tunnetaitojen tukemisen parissa. Luen paljon kasvatuskirjallisuutta oppiakseni lisää sekä äitinä että ammattilaisena. Olen esitellyt paljon hyviä kirjoja myös täällä blogissani.

Viimeisen vuoden aikana olen esitellyt esimerkiksi kirjat: Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen, Rauhoita ja rohkaise, Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen ja Vahvista lasta. Näissä kaikissa kirjoissa korostuu myönteiset kasvatuskeinot, lapsen arvostaminen ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Ne asiat, jotka tämän päivän kasvatuksessa koetaan tärkeiksi asioiksi.


Myönteiset kasvatuskeinot

Tämän päivän kasvatuksessa korostuu myönteiset kasvatuskeinot ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Korostetaan lapsen sisäisen motivaation tukemista, tunteiden nimeämistä ja tunteiden säätelykeinojen opettamista, empatiaa ja myötätuntoista suhtautumista lapseen.

Enää ei ajatella, että lapset pitäisi kasvattaa tottelemaan aikuista, vaan kasvatuksessa korostuu menetelmät, joiden avulla tuetaan lapsen omaa ajattelua. Enää ei ajatella, että lapsen kuuluu käytöksellään mielistellä aikuista ja niellä omat tunteensa. Enää ei ajatella, että lasta kuuluu rangaista, jos käytös on huonoa. Tiedetään myös, että ulkoinen palkitseminen esimerkiksi karkeilla, rusinoilla tai rahalla heikentää lapsen sisäistä motivaatiota.

Kasvatuksessa on eri asiat pinnalla kuin silloin, kun tämän päivän vanhemmat ovat olleet itse lapsia. Omien vanhempien toimintatavat puskevat hyvin monilla vanhemmilla läpi omasta selkärangasta - siksi onkin tärkeää pohtia omia kasvatustapoja - ja päivittää niitä ajan tasalle. Yksi tapa pohtia kasvatuskeinoja on lukeminen.

Kasvatuskirjahaaste

Heinäkuussa on menossa kasvatuskirjahaaste, josta voi lukea lisää täältä. Tavoitteena on saada vanhemmat ennakkoluulottomammin tarttumaan kasvatuskirjallisuuteen, jotta saisivat tukea, helpotusta ja ajatuksia arkeen ja kasvatukseen.

Minä osallistun kasvatuskirjahaasteeseen jakamalla heinäkuun aikana yritykseni fb-sivulla ja instagramissa vinkkejä esim. teinien vanhemmille suunnatuista kirjoista, itsetuntemusta lisäävistä tehtäväkirjoista ja lisäksi jaan kirjavinkit sisarussuhteen tukemiseen, ruuhkavuosien pyörteisiin, rennompaan vanhemmuuteen ja tulistuvien lasten kanssa toimeen tulemiseen.

Tavoitteeni on heinäkuussa eli lomallani lukea pääasiassa kevyttä hömppää, jolla saan aivoni narikkaan. Jos saan inspistä lukea kasvatuskirjallisuutta, sitä varten on varattuna kirja "Puuseppä vai puutarhuri. Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen".

Luetko sinä kasvatuskirjallisuutta kehittääksesi omia vanhemmuustaitojasi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ajatuksia kesälomalle

Kirjastosta lainattua kesälomalukemista

Minulla on alkanut kesäloma. Olen nyt yhden viikonlopun verran laskeutunut lomalle ja huomaan, että pääni työstää vielä aivan täysillä työasioita. Uusia ideoita tulee ja niitä olen kirjoittanut vihkoon.

Olen tarkoituksella ollut kuitenkaan tekemättä työjuttuja ja olen ollut myös pois somesta. Minulle on ollut vaikea aikaisempinakin vuosina aloittaa loma ja sallin nyt aivoilleni sen, että ne vielä painivat työasioiden kimpussa. Kyllä myös aivoni pian rauhoittuvat, viimeistään silloin, kun miehen loma alkaa ja pääsemme pois kotiympyröistä.


Kuva kirjasta "Miksi suoritamme?" Kirja osui ja upposi, se kertoi suoraan minusta muutama vuosi sitten - nyt olen vähitellen päässyt eroon haitallisesta suorittamisesta

Tätä toivon kesälomalta:


* Kirjojen lukemista. Paljon, paljon kirjoja. Kepeitä kirjoja, muuta kuin ammattikirjallisuutta.
* Sometaukoa. Huomaan koukuttuneeni liikaa someen. Nyt olen asettanut itselleni rajat eli saan käyttää somea aamulla 15 minuuttia ja illalla 15 minuuttia. Ajattelin, että minun olisi vaikea irrottautua somesta, mutta viikonloppu meni jopa vähemmillä somemäärillä. Hyvä minä, ehkä koukuttumiseni ei olekaan niin totaalista kuin olin kuvitellut!
* Liikuntaa. Sekä lenkkeilyä että kehoa huoltavaa joogaa ja venyttelyä.
* Perhelomaa Suomessa. Tänä vuonna emme lähde ulkomaille. Viimeiset 10 vuotta olemme olleet joka kesä ulkomailla. Nyt on useampi syy, että päädyimme kesälomaan Suomessa (mun passi on mennyt vanhaksi, esikoisen keliakia olisi ulkomailla haastavaa ja suurin syy on kissamme Misse - emme raaski jättää häntä hoitoon).
* Tutustuminen uusiin kohteisiin pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Vallisaari ja Mustavuori ovat sellaisia paikkoja, joissa en ole käynyt.
* Käyn loppuun "Parempia kuvia älypuhelimella" - koulutuksen, jonka ostin keväällä ja ehdin käydä ekan kurssiosan läpi. Nyt käyn kurssin vähitellen loppuun ja otan heti vinkit käyttöön eli harjoittelen niin maisema-, lapsi- /eläin- kuin tuotekuvaustakin.
* Olisi kiva käydä katsomassa joku kesäteatteriesitys. Joku kepeä ja hauska, muttei kuitenkaan mikään puskafarssi.
* Käyn kehon hemmotteluhoidoissa. Aika on varattuna thaimaalaiseen hierontaan ja olisi kiva kokeilla myös esim. shiatsua ja metamorfista hoitoa.
* Minulla on ajatuksena myös kokeilla terapeuttista valokuvausta, joko nyt heinäkuussa loman aikaan tai viimeistään elokuussa.
* Heinäkuun lopussa menen maalauskurssille Harakan saarelle maalaamaan Elämäni värejä. Tuolta kurssilta toivon luovuutta ja flowta.

Millaisia suunnitelmia sinulla on kesälomalle? Voit suositella minulle myös kivoja (luonto)kohteita pääkaupunkiseudulla ja myös kesäisen kepeitä kirjoja luettavaksi!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Neljäs kevät yrittäjänä

Turussa hieman ennen Mindfulness lapsille - kurssipäivän alkua
Takana on jo neljäs kevät yrittäjänä. Teen töitä vielä tämän viikon loppuun, aika kevyesti ja lähinnä viimeistellen toimistotöitä ja valmistellen jo ensi syksyä.

Millainen oli neljäs kevääni yrittäjänä? Mitä uutta kevät toi ja millaisin fiiliksin olen aloittamassa kesälomaa?

Vanhaa ja uutta

Keväällä minulla jatkui tutut vanhat kurssit kuten Lasten Tunnetaitoryhmät, Villipedon naamarit - tunnetyöpajat ja Ceeston kautta ohjaamani Mindfulness lapsille - kurssit. Yhden uuden tunnetyöpajan kehitin, Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpajan. Olen myös jatkanut Vipeltävän Siilin liikunnallisten ryhmien ohjaamista.

Kevään aikana tein kaksi uutta e-opasta vanhemmuuden materiaalikirjastoon: "Hyvä itsetunto - parhaat keinot lapsen itsetunnon vahvistamiseen" ja "Lapsen tunnetaitojen tukeminen arjessa". Olen kirjoittanut voimapostissa kaksi kertaa kuussa vinkkejä myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen.

Pelastakaa Lapset ry:n adoptioperheiden tapaamisessa olin ohjaamassa satuhierontaa, teemana oli meri

Haasteita tilojen kanssa

Minulla alkoi jo viime syksynä haasteet tilojen - ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Ohjasin viime syksyn tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat kivassa pienessä tilassa Pikku Huopalahdessa - se tila jäi pois käytöstä alkuvuodesta, kun tilan päävuokralainen jäi äitiyslomalle. Olin myös kouluttajana Ipanaisen kursseilla. Ipanainen lopetti koko kurssitoiminnan vuodenvaihteeseen, joten siinä minulta jäi samalla iso yhteistyökumppani pois.

Olen nyt keväällä ohjannut ryhmiä vähän vaihtelevissa tiloissa. Löysin viime syksynä kivan Salt Cityn - tilan, jossa olen luennoinut useamman luennon kevään aikana. Toki sekin tila menee putkiremonttiin ensi syksynä. Nyt minulla on taas uusi kiva tila käytössäni ensi syksynä, toivon, että se säilyisi pidempään.

Loppuvuodesta palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä, mutta tänä keväänä hän ei pystynytkään tekemään minulle juurikaan hommia. Nyt minulla on mietinnässä, etsinkö uuden assistentin ensi syksylle.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Ristiriitaisia ajatuksia

Huomasin muutama viikko sitten miettiväni, kuinka kauan jaksan tätä "puskemista". Yrittäjänä pitää olla niin paljon koko ajan näkyvillä somen eri kanavissa, kirjoittaa blogia ja jakaa tapahtumia, jotta kursseilla ja ryhmiin tulee osallistujia.

Ei ole ihan helppoa olla yrittäjänä kasvatuksen ja tunnetaitojen saralla, sillä nämä ovat vielä aika uusia yrittäjyyden muotoja. Siinä missä vaikka laihduttamiseen ja liikuntaan liittyviä kursseja on ollut saatavilla niin kauan kuin ikinä muistan, kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen ei ole. Eikä varsinkaan maksullisia kursseja. Olen siis uranuurtaja monella tavalla eikä se aina ole tuntunut helpolta.

Sen verran ristiriitaisissa ajatuksissa olin, että kävin katsomassa pari viikkoa sitten mol:n sivuilta työpaikkoja. En osannut käyttää järjestelmää, en siis löytänyt kohtaa, mistä olisin löytänyt oman alan töitä. Se jäi siihen. Enkä tietäisi, mitä ylipäänsä haluaisin tehdä. Olen niin tottunut yrittäjän vapauteen, että aika vaikea olisi palata palkkatyöhön. Vaikka se välillä ajatuksena houkuttelee, erityisesti silloin, kun klo 21 istun tietokoneen ääressä jakamassa kurssejani johonkin lastentapahtumat-ryhmään.

Tosi moni yrittäjä, joka on aloittanut samaan aikaan kuin minä yritystoiminnan, on lopettanut yrittäjyyden ja siirtynyt palkkatyöhön. Enkä ihmettele tätä yhtään. Yrittäjyys ei ole ihan helppoa, varsinkaan silloin, kun sitä tekee aika uudella alalla.

Ensi syksynä on tulossa uusi verkkovalmennus, jota teen yhdessä pilottiperheiden kanssa

Kohti tulevaa syksyä

Ensi syksyn kurssit, työpajat ja luennot ovat pitkälle jo aikataulutettu. Minun on tarkoitus elokuussa aloittaa uuden verkkovalmennuksen tekeminen, se liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Teen verkkovalmennuksen yhdessä muutaman pilottiperheen kanssa. Olen saanut heiltä jo aivan loistavia ajatuksia valmennuksen sisältöön liittyen.

En ehtinyt kevätkauden aikana tehdä ihan kaikkia asioita, joita ajattelin ehtiväni tehdä. Mieli helposti soimaisi itseä, mutta osaan ottaa myös realiteetit huomioon. Esikoisella todettiin keliakia tammikuussa ja sen tiimoilta on ollut uuden opettelua, mies on tehnyt useamman työmatkan ulkomaille ja arki on ollut pitkälti vastuullani, nytkin mies on työmatkalla (tosin nyt ihan vain Suomessa).

Minun kehoni ilmoittaa tosi helposti, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja olen oppinut kunnioittamaan kehoni rajoja ja hiljentämään silloin kun on vauhdin hidastamisen aika.

Ohjasin kevätkauden aikana seitsemän Villipedon naamarit - tunnetyöpajaa. Misse oli minulla monesti "apuna" kun piirtelin naamareitten pohjia


Vaikka mieliala on välillä heilahdellut äärilaidasta toiseen, niin silti tosi paljon hyvääkin on tänä keväänä tapahtunut. Olen ohjannut loppuunmyytyjä kursseja ja työpajoja. Toisaalta on ollut myös kursseja, jotka eivät ole toteutuneet liian vähäisen osallistujamäärän takia. Enkä kait silti ole ihan turha tyyppi, jos eri verkkovalmennuksiini on osallistunut parin vuoden aikana lähes 1000 vanhempaa ja kasvattajaa? Lisäksi tästä on tulossa myös taloudellisesti paras vuoteni koko yrittäjyyden aikana.

Elokuussa kun yritykseni Kasvun Taika täyttää neljä vuotta, teen vielä katsauksen koko neljänteen yrittäjyysvuoteen. Heinäkuun lomailen ja pyrin pitämään myös somelomaa mahdollisimman paljon, jotta saan aivoni tuulettumaan ja itseni irti töistä ja voisin suunnata syksyyn taas ihan uudella innolla.

Tiedän jo, ettei ole ihan helppoa irrottautua heinäkuuksi yritysasioiden miettimisestä ja otankin vastaan vinkkejä sekä siihen, kuinka irrottautua työasioista ja myös siihen, kuinka viettää somelomaa niin ettei vilkuile koko ajan kännykästä, mitä yrityksen fb-sivulla tai instassa tapahtuu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kolme kirjaa perhe-elämästä


OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin


Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.


#Vauvavuosi


#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.


Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Hetkessä: Röyhkeyskoulussa



Bongasin muutama viikko sitten Naisyrittäjät fb - palstalta mainoksen Röyhkeyskoulusta. Kun luin Röyhkeyskoulun esittelyn, tiesin heti, että se on mun juttuni ja ilmoittauduin mukaan.  Toukokuun lopulla olin Röyhkeyskoulussa ja palasin sieltä kotiin pää täynnä ajatuksia.

Mikä on Röyhkeyskoulu?

 

Röyhkeyskoulu on luentomuotoinen tapahtuma, jossa on tarkoitus herätellä naisia kunnioittamaan omaa osaamistaan ja ottamaan oma paikka haltuun. Tarkoitus on auttaa naista tunnistamaan sisällä oleva "kiltti tyttö" ja kuinka se rajoittaa omaa potentiaalia. Kun tämä on tiedostettu, pystyy myös toimimaan toisin ja olemaan rinta rottingilla.

Röyhkeyskoulussa ei opita ilkeämielistä röyhkeyttä, joilla toisia nujerretaan, vaan hyvää tapaa pitää omia puoliaan, arvostaa omaa osaamistaan ja tuoda sitä esille.

Röyhkeyskoulun on kehittänyt Jenni Janakka. Idea Röyhkeyskoulusta syntyi  erään palaverin yhteydestä, kun Janakka jutteli toisten naisten kanssa työelämästä. Keskustelussa toistuivat lauseet, kuten "En mä sit kehdannut..." ja “Olis siinä kai sit pitänyt...".

Tyttöjen ja poikien kasvatus

 

Jenni Janakka toi luennolla esille havahduttavaa asiaa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Hän kertoi päiväkodissa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli kuvattu kolmen päivän ajan päiväkodin elämää. Tutkimuksessa laskettiin, mistä lapset saavat kehuja. Tytöt saivat kehuja kiltteydestä, ulkonäöstä ja vaatteista.

Pojat saivat kehuja reippaudesta ja tekemisistään. Eli pojat saavat kehuja aktiivisuudesta ja tytöt ulkonäöstä ja kiltteydestä (= siitä, etteivät he tee mitään aktiivista) eli passiivisuudesta. Tästä Jenni Janakka käytti nimitystä "Passiivisuuden sietämättömät kehut".

Tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että pitää olla kiltti toiselle. Jo pieniä tyttöjä laitetaan vastuuseen siitä, että yhteisön ilmapiiri olisi toimiva. Jenni Janakka kysyi, kuinka moni meistä osallistujista on laitettu istumaan vilkkaiden poikien viereen  rauhoittamaan näitä poikia. Ikään kuin poikien käytös olisi kiltin ja hiljaisen tytön vastuulla. Aika monen käsi nousi ylös.

Tiedän, että tämän asian suhteen on menossa myös muutosvaihe. On paljon tiedostavia vanhempia, jotka kapinoivat tätä asetelmaa vastaan ja haluavat kasvattaa tytöistään "vähemmän tottelevia".

Miten olla hyvällä tavalla röyhkeämpi?

 

Luennolla puhuttiin minulle tutuista asioista kuten kiltin tytön syndroomasta ja huijarisyndroomasta. Oivalsin, että olen jo ottanut askelia kohti "hyvää röyhkeyttä". Olen opetellut sanomaan kiitos, kun minua kehutaan. Enää en sano, että "tää on vaan tällaista" ja "eihän tässä nyt mitään". Tämä on kuulemma naisille hyvin tyypillistä ja näin itsekin sanoin aiemmin.

Tunnistan myös omia vahvuuksiani ja olen sanonut niitä ääneen. Olen myös opetellut sanomaan mielipiteitäni ääneen. Huomaan, että tässä minulla on myös haasteita eli on paljon tilanteita, että mieluummin olen hiljaa ja kuuntelen mitä toiset sanovat kuin tuon omat ajatukseni esille.

Jenni Janakka mainitsi että epävarmuus asuu lihaksissa. On tärkeää kantaa itsensä hyvällä ryhdillä ja "tissit ulkona". On tärkeää osata ottaa paikkansa.

Jenni Janakka kannusti myös kiinnittämään huomiota omaan kielenkäyttöön. Viljeekö puheessaan esimerkiksi sanoja "vain" ja "ihan". Naiset myös monesti anteeksipyytelevät eri asioita ihan turhaan.

Myös tämä lause jäi mieleen: rohkeus on sitä, että pelottaa ja jännittää ja toimii silti. Ja vielä yksi tärkeä asia. Älä päätä toisen puolesta. Moni päättää jo mielessään, ettei edes kannata hakea työpaikkaa, kun ei minua kuitenkaan valita. Tai ei kannata soittaa sitä puhelua, kun se ei johda mihinkään. Hae työpaikkaa, soita puhelu, ota yhteyttä, tee asioita äläkä jo valmiiksi lannista itseäsi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää hyvällä tavalla "röyhkeä" ihminen? ihminen, joka osaa ottaa paikkansa, joka arvostaa itseään ja omaa osaamistaan ja uskaltaa tuoda itseään esille?

Lue myös seuraava blogitekstini:
Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Seuraa blogiani facebookissa!
  
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Meidän perheen stipendit


Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.


Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!


Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mitä bloggaaminen antaa?


Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.


Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!

torstai 31. toukokuuta 2018

Uuden ajan yrittäjyyttä ja unelmaduunareita



Siitä on pian neljä vuotta, kun oli viimeinen työpäiväni palkkatyössä. Sen kesän vietin lepäillen ja lasten kanssa ollen ja elokuussa perustin yrityksen ja aloitin starttirahan turvin yritystoiminnan rakentamisen. Olen vuosien varrella rakentanut yritystoimintaa niin, että hyödynnän työssäni vahvuuksiani ja vähitellen olen rakentanut myös ns. passiivista tuloa eli verkkovalmennuksia. Olen uuden ajan yrittäjä.

Mitä on uuden ajan yrittäjyys?


Uuden ajan yrittäjyydellä tarkoitetaan yrittäjää, joka tekee työtä omista intohimoista käsin ja luo sellaista yrittäjyyttä, joka lähtee omista vahvuuksista ja omasta missiosta. Uuden ajan yrittäjä rakentaa uudenlaista tapaa tehdä työtä ja tarjoaa palveluja, joita ei kenties ole aikaisemmin ollut saatavilla. Uuden ajan yrittäjä tuotteistaa osaamistaan uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi. Moni uuden ajan yrittäjä luo myös sellaisia työmalleja, jotka eivät ole aika- ja paikkasidonnaisia vaan työtä voi tehdä, ainakin osittain, mistä päin maailmaa tahansa.

Itse olen luonut kursseja, luentoja ja verkkovalmennuksia, joita ei ole ollut aiemmin saatavilla. Verkkovalmennusten osuus on lisääntynyt koko ajan ja tällä hetkellä noin 1/3 yritykseni liikevaihdostani tulee verkkovalmennuksista. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt vähentämään ohjaamieni ryhmien ja luentojen määrää ja näin voin satsata myös omaan hyvinvointiini yrittäjänä.

Oma tieni tähän nykyiseen pisteeseen ei todellakaan ole ollut suoraviivainen, vaan sisältänyt paljon epätoivoa, rämpimistä, taloudellista epävarmuutta ja sen miettimistä, onko tässä mitään järkeä. Olen ollut välillä väsynyt ja turhautunut ja oma hyvinvointi on jäänyt taka-alalle. Nyt koen saavuttaneeni tasapainoa yrittäjyyden suhteen.


Mukana Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa


Ilokseni pääsin mukaan Kultainen sulka - blogin Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjaan. Minun haastatteluni julkaistiin alkuviikosta otsikolla: Uuden ajan yrittäjät osa 4: Lapset ja tunnetaidot Heli Mäkelän elämäntyönä. 
Kun vastailin tuon haastattelun kysymyksiin, tajusin, että kyllä tässä on ollut järkeä. Olen onnistunut luomaan itselleni työn, jossa pääsen tekemään asioita, joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä. Eikä se ole ihan pieni luku, että verkkovalmennuksiini on osallistunut jo yli 800 kurssilaista.

Uuden ajan yrittäjät -  haastattelusarjassa on ilmestynyt myös muita inspiroivia yrittäjätarinoita ja lisää on tulossa. Minusta on ollut mahtavaa seurata myös Kultainen sulka - blogin Maijun tapaa luoda itselleen bloggaamisesta unelmatyö.

 

Unelmaduunarit inspiroi

 

Vuosi sitten keväällä luin Unelmahommissa - kirjan, joka oli tosi innostava. Olen kuunnellut myös Unelmaduunarit - podcastia, joka ilmestyy maanantaisin. Podcastissa Hanne Valtari ja Satu Rämö keskustelevat eri alojen unelmaduunareiden kanssa siitä, kuinka loikka unelmien töihin tehtiin - ja mikä meni pieleen. 

Podcastissa on haastateltu esimerkiksi Jani Toivolaa uupumuksen selättämisestä,  Satu Pihlajaa ajanhallinnasta ja aikaansaamisesta ja Maaret Kalliota työbrändin rakentamisesta omien arvojen kautta.  

Hankin jo alkuvuodesta Marika Rothin kirjan "Menestyjän bisnespakki. Naisyrittäjän työkirja". Olen selaillut kirjaa pitkin kevättä ja nyt kesällä aion paneutua erityisesti omien uskomusten työstämiseen. Omalla ajattelutavalla ja mindsetilla on tosi iso osuus yrittäjyydessä ja yrittäjänä menestymisessä.

Ja hei, käy nyt viimeistään lukemassa haastatteluni Uuden ajan yrittäjät - haastattelusarjassa!

Mikä sinua inspiroi työssäsi tällä hetkellä? Ja mielelläni kuulisin myös kommentteja, mitä pidit haastattelustani?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

torstai 17. toukokuuta 2018

Viimeiset viikot alakoululaisen äitinä


Kuopuksen alakoulu on päättymässä kesäkuun alussa. En tajua, mihin nämä vuodet ovat vierineet. Harvahampaisesta koulun aloittajasta on kasvanut esiteini (ja pian jo teini), joka aloittaa syksyllä yläasteen. Sekin ihmetyttää, miten ihmeessä voin olla kohta 15 v (esikoinen kesäkuussa) ja 13 v (kuopus elokuussa) lasten äiti, sillä minähän olen suunnilleen kolmikymppinen itse. ...

Alakoulumme on ollut tuttu ja turvallinen. Lähikoulu, joka on yhteisöllisen koulun maineessa. Kuin pieni kyläkoulu, vaikka oppilasmäärältään kyse on isosta koulusta. Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja näin tunnen myös paljon vanhempia.



Yläasteemme on kauempana, sinne on matkaa reilut kolme kilometriä. Se on toisella puolella rataa ja sinne tulee paljon oppilaita myös sieltä radan toiselta puolelta. Eli asuinalueilta, joilta en tunne juuri ketään.

Esikoinen on käynyt tätä yläkoulua nyt kaksi vuotta. Koska koulu on sen verran kaukana meiltä, se ei tunnu lähikoululta enkä ole tutustunut yhteenkään esikoisen luokkakaverin vanhempaan, koska ne asuvat juuri siellä radan toisella puolella. Tosin en myöskään ole itse ollut aktiivinen esimerkiksi menemään yläkoulun vanhempaintoimikuntaan mukaan ja se voisi olla paikka tutustua vanhempiin.

Nyt tiedän, että kuopuksen luokalle on tulossa ainakin kaksi poikaa hänen nykyiseltä luokaltaan, joten nyt on sitten joitakin tuttuja lapsia ja vanhempia uudessakin koulussa. Meidän asuinalueelta ei mennä johonkin tiettyyn yläkouluun, vaan oppilaat menevät kolmeen eri yläkouluun. Aikaisempina vuosina jako on tehty osoitteen perusteella, tänä vuonna hieman erilaisin perustein.

Erityisen haikeaksi alakoulun loppumisen tekee se, että kuopuksella on ollut sama luokanopettaja läpi alakoulun. Sama opettaja vastaanotti ne harvahampaiset ekaluokkalaiset ja nyt hän pian lähettää matkaan teineiksi kasvaneet tytöt ja pojat. Tiedän, tämä on haikeaa varmasti hänellekin.



Esikoisen kutosluokan kevätjuhla oli tosi haikea, siellä näytettiin valokuvia isolle kankaalle heijastettuna kouluvuosien varrelta. Lapset lauloivat "Maailman toisella puolen" ja "Lintu" ja opettajat lauloivat laulun lapsille "Maailma on sun". Opettaja luki luokassa kirjoittamansa pienen tarinan, joka päättyi sanoihin "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin". Todellinen itketysjuhla. Tai eihän siellä tietenkään kaikki itkeneet. Minä itkin sitten monen muunkin edestä.

Olen kuopukselta udellut, mitä lauluja ovat harjoitelleet kevätjuhlaan ja ainut minkä hän on maininnut, on "Sommartider".  Se ei saa minua herkistymään, mutta luulen, että juhla tulee silti olemaan superhaikea.

Nyt ei ole jäljellä enää kokeita eikä läksyjä. Päivittäin tulee kotiin kuvistöitä, vihkoja ja monisteita. Wilma-viesteissä on mainintoja erikoispäivistä, retkistä ja tutustumiskäynneistä yläkouluun. Viimeisellä kouluviikolla on vielä luokkaretki Särkänniemeen.

Tiedän, että kevätjuhlassa la 2.6. klo 8.00 itken jo valmiiksi juhlan alkaessa. Yksi aikakausi on päättymässä. Miten nopeasti vuodet ovatkaan seuranneet toistaan. Seuraavana keväänä on sitten edessä esikoisen yläkoulun päättyminen ja sitä ennen pohditaan jo lukiovalintoja. Vastahan minä mietin kestovaippoja ja kantoliinoja. Aivan kuin minut olisi siirretty aikakoneella pikkulapsiajasta suoraan tähän päivään.

Hämmentävää, niin hämmentävää. Ja haikeaa.

ps. kuopus ei anna kuvata itseään nettiin, ei enää edes takaa- tai sivultapäin. Siksi kuvituksena on omenapuun- ja kirsikankukkia. Ne kukkivat niin kauniisti tällä hetkellä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat ( + arvonta)


Tunnetaidot ja tunnekasvatus ovat olleet viime aikoina paljon pinnalla. Ja hyvä niin. On havahduttu siihen, että tunnetaitoja voi opetella jo pienestä pitäen. Tunnetaitojen tukemiseksi on ilmestynyt paljon kirjoja, tunnekortteja ja erilaisia muita materiaaleja viime aikoina. Itse olen tästä Lasten Tunnetaito-ohjaajana iloinen.

Tunnetaitoja ei opi pelkästään kirjoja lukemalla tai kortteja katselemalla, mutta kirjat ja kortit antavat hyvän pohjan keskustella tunteista ja syventää tunnetaitoja lapsen kokemukseen ja kehotasolle asti. Missä tunne tuntuu? Miltä tunne tuntuu kehossa? Minkä muotoinen ja värinen tunne olisi? Jne.


Maaliskuussa ilmestyi Jukka Hukka - kirjasarja. Sarjaan kuuluu viisi riimimuotoista kirjaa. Kuhunkin kirjaan on myös koottu tehtäviä satuun liittyvien tunnetaitojen harjoittelemiseksi lasten kanssa. Pidän tosi paljon näistä keskustelu- ja toimintavinkeistä.

Jukka Hukka - kirjat käsittelevät rauhoittumisen harjoittelemista, itseluottamuksen vahvistamista, pelon ja jännityksen kesyttämistä, ystävällisyyttä ja toisten huomioimista ja menetyksestä ja surusta selviytymistä.

Kirjojen kirjoittaja on Avril McDonald ja suomentajana on toiminut Arja Pikkupeura. Kirjoissa on aivan ihastuttava kuvitus, jonka on tehnyt Tatiana Minina. Kirjat sopivat 4-7-vuotiaille lapsille. Jokaisessa kirjassa on sama idea: Jukka Hukka joutuu haastavaan tilanteeseen ja hän saa avuksi Hämähäkin, joka auttaa Jukka Hukkaa löytämään uuden näkökulman tai toimintatavan tilanteeseen.


Arvon blogini lukijoiden kesken kaksi Jukka Hukka - kirjaa, kirjat "Jukka Hukka ja hirveä harmi" ja "Jukka Hukka ja Iso Hukka".

"Jukka Hukka ja hirveä harmi" - kirjassa Jukka Hukka on murheen murtama, kun hänen paras kaverinsa Katri Katti lähtee leikkimään Hanna Hauvan kanssa eikä ota häntä mukaan. Jukka Hukka ajattelee, että he voivat leikkiä kolmisin, mutta hän joutuukin jäämään leikin ulkopuolelle. Hämähäkki muistuttaa, että myös yksin voi viihtyä ja leikkiä. Tehtäväosioon liittyy esimerkiksi keskustelua ja tehtäviä ulkopuolisuudesta ja koston kierteen katkaisemisesta.


"Jukka Hukka ja Iso Hukka" - kirja käsittelee surua. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa ja Jukka Hukka tulee hyvin surulliseksi. Hämähäkki auttaa löytämään uutta näkökulmaa tilanteeseen. "Jukka, surusi helpottaa voi itkien. Kyynel poskella viesti on rakkauden. Hän lähellä on myös pois lähdettyään, sen tuntea, nähdä voi sydämellään". Oikea rakkaus on loputon.

Kirja on niin koskettavasti kirjoitettua, että minulle tuli kyyneleet silmiin sitä lukiessa. Kirjan tehtäväosioon kuuluu esimerkiksi musiikkimaalaus surusta ja muistojen laatikon / kirjan kokoaminen.


Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 20.5. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Kerro kommentissa mitä kautta luet blogiani. Arvottavana on yksi kahden kirjan paketti.

Onnea arvontaan!

* Kirjat saatu arvostelukappaleiksi kustantajalta (PS-kustannus). Arvottavat kirjat saatu Tunnetaitoja lapselle - sivuston kautta.

Lue myös nämä tekstini tunnetaidoista:

Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Tunnekasvatuksen tueksi

perjantai 11. toukokuuta 2018

Päätöksentekoväsymystä



Tuntuu, että pääni on täynnä. En enää jaksa tehdä yhtään päätöstä. Vaikka työtahtini on hiljentynyt paljon ja on aikaa myös ajatella, tuntuu, ettei aivoni enää pysty ajattelemaan mitään.

Minun työni on luonteeltaan sellaista, että minun pitää jo nyt tietää tosi pitkälle ensi syksyn töitä. Milloin ohjaan ryhmiä? Mitkä päivät, illat ja viikonloput sidon ryhmiä ja luentoja varten? Ja kun varaan nyt tämän ajan töihin, mihin se kenties sitten vaikuttaa? Mitä koulutuksia haluan itse käydä ensi syksynä eli mitä aikoja jätän vapaaksi näitä varten?

Kaiken lisäksi on sattunut sarja tapahtumia, jotka ovat tuoneet minulle paljon lisävaivaa. Sain mindfulness-koulutuksia varten laatikollisen vääriä cd-levyjä. Ne pitää pakata uudelleen ja palauttaa. Ilmoittauduin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston verkkokurssille ja olen käyttänyt vähintään kolme tuntia aikaa viestittelyyn asiakaspalvelun kanssa ja edelleenkin olen tilanteessa, että olen siellä väärällä sukunimellä (ilmoittautumisjärjestelmä nappasi jostakin tyttösukunimeni - enhän minä ole ollut kuin vasta kohta 16 vuotta naimisissa - eikä tätä sukunimeä nyt millään saa muutettua oikeaksi). Lisäksi en ole vieläkään päässyt kuuntelemaan yhtäkään luentoa, kun työkoneestani puuttuu juuri se ohjelma, jolla luennot voisi kuunnella. Tuntuu, etten jaksaisi yhtään tällaista ylimääräistä säätöä vaativaa asiaa.



Lisäksi työlistalla on ollut kissamme Missen 1 v rokotusajan varaaminen. Ja ennen rokotusta Misselle pitää antaa matolääkitys. Kuopuksen harrastejalkapallo. Poikien parturiajat. Kuopuksen kouluterveystarkastuslapun täyttäminen. Esikoisen ruokapäiväkirja ravitsemusterapeuttia varten. Ja milloin olikaan esikoisen hammaslääkäriaika oikomishoitoa varten? Retkirahat. Retkieväät. Kuopuksen Unicef-kävely. Pitikö sitä varten täyttää joku lappu?

Kasvavat lapset ja sopivan kokoiset vaatteet ja kengät. Jokapäiväinen ruokamme. Huomasin, että passikin menee vanhaksi ensi viikolla. Alanko uusia sitä vai vietämmekö tänä kesänä lomamme Suomessa.

Yhtään tilannetta ei helpota se, että en saa nukuttua öisin tarpeeksi vaan joudun jatkuvasti heräämään liian aikaisin. Naapurin poika päräyttää aamuisin moponsa käyntiin n. 5.45 enkä aina nukahda sen jälkeen uudelleen. Minulla riittävän pitkä yöuni on tärkeä asia ja klo 5.45 on liian aikainen heräämisaika minulle.

Menen ulos aurinkoon istumaan, jotta saisin aivoni rauhoittumaan. Siitepölyä ilmassa. Tulen entistä tukkoisempana takaisin sisälle.

Huoh. Ehkä tämä kuitenkin on luksusnarinaa. Silti, nyt pää on täynnä enkä jaksaisi ajatella yhtäkään ajatusta tai hoitaa noin tsiljoonaa eri asiaa.

Millaisissa fiiliksissä sinä olet tällä hetkellä?

tiistai 8. toukokuuta 2018

Hetkessä: Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä


Kuinka moni on leikkinyt lapsena Barbieilla? Minä en ikinä saanut ihan oikeita Barbie-nukkeja, vaikka niitä kovasti toivoin. Minulla oli muutama Barbien halpisversio, yksi miesbarbie oli myös (ei kuitenkaan Ken, vaan tämäkin oli halpiskopio). Ja "barbieillani" oli ihania vaatteita, jotka olivat suurin osa serkkuni ompelemia.Olin enemmänkin poikatyttö kuin prinsessaleikkien ystävä, mutta silti "barbiet" olivat osa leikkejäni.

Kansallismuseossa avautui huhtikuun lopulla "Barbie - The Icon" - näyttely. Pääsin mukaan bloggaajille suunnattuun esittelykierrokseen, jossa saimme tutustua näyttelyyn ja kuulimme myös vähän taustaa sekä näyttelystä että siitä, miten Barbie on vaikuttanut naisten asemaan ja kuulimme myös siitä, millaista yhteiskunnallista keskustelua on käyty Barbien tiimoilta. Tämä näyttely on myös jo heti ensi päivinä herättänyt paljon keskustelua: kuuluuko Barbie Kansallismuseoon? Miksi Barbie-näyttely on Kansallismuseossa juuri nyt, kun Suomen sisällissodasta on kulunut 100 vuotta?


Barbie-nuken keksi Ruth Handler, joka huomasi, että hänen tyttärensä Barbara leikki mieluummin nukeilla, jotka näyttivät aikuisilta. Ensimmäinen Barbie valmistui Yhdysvalloissa vuonna 1959 ja se sai nimen Handlerien tyttären mukaan. Vuonna 1962 kuvioihin mukaan tullut Ken nimettiin perheen pojan mukaan.

Barbie esitellään näyttelyssä tyttöjen itsetunnon kohottajana. Barbien motto on "You can be anything" eli "Voit olla mitä tahansa". Barbie on edustanut naisen valinnanvapautta. Barbie on tuonut leikkeihin itsenäisen ja modernin naiskäsityksen.


Barbie - The Icon - näyttely esittelee Barbieta osana yhteiskuntaa. Näyttelyssä käydään läpi eri vuosikymmeniä, muotia ja julkisuuden henkilöitä. Lisäksi näyttelyssä on esillä paljon keräilyharvinaisuuksia. Näyttelyssä on esillä n. 450 nukkea.

Barbie on saanut paljon kritiikkiä siitä, että sen vartalo on luonnoton eikä se näin sovi leikkikaluksi ja roolimalliksi tytöille. Itse en tiennyt, että Barbie on saatavilla nykyisin neljässä eri vartalotyypissä. On lyhyempää ja pidempää ja hoikkaa ja tavallisempaa. Silti yhäkään Barbien tuoma ulkonäköihanne ei vastaa ihmisvartalon monimuotoisuutta.

Barbie on nähty eri ammateissa, ei vain stereotyyppisissä "naisten ammateissa". Barbie on ollut armeijan palveluksessa, presidenttiehdokkaana kuten myös astronauttina. Barbien monipuolinen ansioluettelo osoittaa hänen nuorille ihailijoilleen, ettei mikään tavoite voi olla heidän ulottumattomissaan.

Barbie ei muuten ole ollut naimisissa koskaan (vaikka monta häämekkoa onkin päällään pitänyt) eikä Barbiella ole lapsia. Barbien ja Kenin suhde katkesi vuonna 2004, mutta pari palasi yhteen vuonna 2011. Muistan kun joskus lapsena ihastelin erityisesti Barbieta, jolla oli häämekko.


Opastettu kierros antoi hyvän mahdollisuuden tutustua näyttelyyn ja se antoi kivaa lisätietoa ja taustoitusta näyttelylle. Näyttelyn seinillä on myös hyvät infotaulut, josta saa paljon tietoa.

Samanaikaisesti kun tutustuin näyttelyyn muiden bloggaajien kanssa, näyttelyssä kiersi runsaasti naisia, tyttöjä ja muutama poika ja mies oli joukossa myös mukana. Moni pysähtyi huudahtamaan: "toi Barbie oli mulla" tai "tuon minä olisin halunnut, mutten koskaan saanut".  Uskon, että näyttely kiinnostaa erityisesti niitä, jotka ovat joskus leikkineet Barbieilla tai jotka nyt leikkivät niillä. Barbie on aika sukupuolitettu lelu, se on roolimalli nimenomaan tytöille ja tästä tulee helposti ajatus, että Barbie-nuket ovat vain tyttöjen leluja.

Barbie - The Icon - näyttely on Kansallismuseossa 26.8. asti. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa 15 euroa (museokortilla ja Helsinki Cardilla 3 euroa). Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyyn ilmaiseksi. Suosittelen lapsiperheille myös Kansallismuseon Vinttiä, siellä on kivoja toiminnallisia juttuja.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

 * sisäänpääsy näyttelyyn ja opastettu kierros saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!