torstai 26. huhtikuuta 2018

Hetkessä: Ravintoa mielelle ja keholle


Viime lauantaina sain ravintoa keholle ja mielelle. Olin mukana Blogisisarten tapaamisessa ja kävimme Ateneumissa, tutustumassa Lush-kosmetiikkaan ja syömässä nepalilaisessa ravintolassa.

Liityin Blogisisariin reilu vuosi sitten. Saadakseni tsemppiä ja vertaistukea bloggaamiseen. Blogisisarina haluamme luoda yhteisöllistä blogikulttuuria ja kannustaa ja tukea toisiamme. Viime syksynä oli ensimmäinen Blogisisarten livetapaaminen Tampereella, sinne en valitettavasti päässyt mukaan, koska minulla oli Mindfulness lapsille - verkkokurssin viimeistelyt juuri siinä vaiheessa kiivaimmillaan. Meillä on ollut myös yhteisiä tempauksia, esimerkiksi lähettelimme ystävänpäiväkortit toisillemme.

Viime lauantaina tapasimme Helsingissä. Minulla oli sille päivälle tosi monta menoa, piti priorisoida ja miettiä, mitä kaikkea haluan ja ehdin samana päivänä tehdä. Aamupäivän olin Nuorten myrskyävät aivot - luennolla  ja siitä siirryin Ateneumiin muiden Blogisisarten seuraan.

Adel Abidin / Arkisto

Ateneumissa kiertelimme "Suomeen taiteen tarina" ja "History Wibes" näyttelyt. History Wibes näyttely on Adel Abidinin näyttely ja se oli tuona lauantaina viimeistä päivää esillä.

Viimeksi kävin syksyllä lasteni kanssa katsomassa Ankallisgallerian aarteet - näyttelyn ja se oli vähän sellainen Ateneumin läpijuoksu. Nyt aikuisseurassa pystyi enemmän pysähtymään teosten äärelle. Erityisen kiinnostavaa oli lukea taustatietoa Adel Abidinin teoksista.


Ateneumista jatkoimme Lushiin. Olen muutaman kerran pyörähtänyt Lushin liikkeessä ja ostanut sieltä palashampoota itselleni. Sitä samaa, tuttua ja turvallista, jota aina ostan. Nyt saimme esittelykierroksen ja sain paljon sellaista tietoa, jota en tiennyt aiemmin Lushin tuotteista. Lush myy käsintehtyä kosmetiikkaa. Työntekijät Englannissa valmistavat tuotteet ja jokaiseen tuotteeseen on kiinnitetty tarra, joka kertoo valmistajan nimen ja valmistuspäivämäärän. Tuorekasvonaamiot tehdään Lush Citycenterin alakerrassa.

Lush pyrkii pakkauksettomaan kosmetiikkaan. Tuotteet, joiden pakkauksia ei pysty täysin poistamaan (esim. suihkugeelit) pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pakkauksiin. Mustat pakkaukset voi palauttaa Lushiin ja niistä valmistetaan taas uusia pakkauksia.


Saimme vierailulta itsellemme muutaman tuotteen. Minun kassistani löytyi kylpypommi, Jersey Bounce Shampoo ja Fomo Jelly Face Mask. Olen jo tuota naamiota kokeillut ja se tuntui miellyttävältä. Innostuin sen verran Lushin tuotteista, että aion jatkossa ostaa ainakin Aromaco deudoranttia ja olisi ihanaa kokeilla myös jotain tuorenaamiota.



Ateneumin ja Lushin jälkeen jatkoimme vielä syömään nepalilaiseen ravintolaan. Olin niin nälkäinen, etten ehtinyt kuvata annosta. Ruoka oli todella maukasta ja myös juomaksi valitsemani mangolassi oli aivan ihanan makuista.

Oli tosi mukava tavata muita Blogisisaria ja saada kasvoja facebookista tutuille bloggaajille. Juttua riitti, vaikka bloggaammekin varsin eri aiheista.

Adel Abidin / Al-Warqaa
Mukana olivat itseni lisäksi seuraavat Blogisisaret:

Craft candidate / Kahden talon väkeä
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset
Kivempi blogi
Korpinkiven tupa / Tsajut
Käsintehtyä ja kaunista
Lumisiivet
Maisan elämää
Saippuakuplia olohuoneessa
Suvililja.net / Yrittäjän kengissä
Turkooseja unelmia
Äidin kasvatusopas


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

* sisäänpääsy Ateneumiin ja Lushin tuotepakkaus saatu blogin kautta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kun teinin aivoissa myrskyää


Olin lauantaina järisyttävän hyvällä "Nuoren myrskyävät aivot" - luennolla. Sain luennolta sekä ammatillista ymmärrystä että ennen kaikkea ymmärrystä omaan kuopukseeni, jonka teini-ikä näyttäytyy meille aika dramaattisena. Luennon pääsanoma oli, että terveesti kehittyvä teini on itsekäs, mustavalkoinen, kypsymätön, dramaattinen, narsistisesti haavoittuva, älyllistävä, kaikkivoipainen ja hänellä on suuri tarve olla samanlainen kuin muut. Ja kun sinulla on tällainen teini, voit onnitella itseäsi: olet tehnyt kaiken oikein.
 
Teinin elämään kuuluu taantuminen. Pojat taantuvat 2-3-vuotiaan tasolle ja tytöt 7-8-vuotiaan tasolle. Taantuma on kehitykselle välttämätön ja se on pojilla syvempi kuin tytöillä. Poikien suurempi taantuma johtuu mm. suuremmasta mantelitumakkeesta. Taantumavaiheessa tyypillistä on lapsenomaisuus, takertuvuus, epävarmuus ja pelokkuus, jotka peitetään uhoamisella, rivoudella ja äänekkyydellä. Taantumavaiheeseen kuuluu myös uppiniskaisuus, kielen köyhtyminen, huonot tavat ja epäsiisteys. Jep, tuttua....

Teineillä mantelitumake hälyttää käytännössä lähes koko ajan. Teini tulkitsee maailmaansa mantelitumakkeen kautta ja teinien aivot tulkitsevat tunteita usein väärin. Olen huomannut tämän itsekin. Kun kysyn kuopukselta jotain ihan tavallisella äänellä, hän usein vastaa "mitä sä oikeen rageet". Nyt tiedän, että kyse on hänen aivojensa virhetulkinnasta.

Teinit tarvitsevat paljon tukea tunne- ja mielenterveystaitoihinsa. He tarvitsevat läsnäoloa ja keskustelua. Teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon vuorovaikutusta kuin pieni vauva, jotta uudet hermoverkkoyhteydet pääsevät kukoistukseen. Vanhemmalle voi vaan olla haastavampi asettua urahtelevan ja taantumassa elävän teinin kanssa vuorovaikutukseen kuin kujertelevan ja hymyllä vastaavan vauvan.

Tärkeää on aikuisen rauhallisuus, sillä jos myös aikuinen toimii mantelitumakkeen vallassa eli rähjää ja vastaa teinille kiukkuisesti, siitä ei hyvää seuraa. Vanhemmuuden tärkeimpiä taitoja on kyky säädellä omia tunteitaan ja olla rauhallinen, vaikka lapsi raivoaisikin. Apua rauhallisena pysymiseen antaa perjantaina alkava verkkovalmennukseni "Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit". Sen avulla opit olemaan turvallinen, rauhallinen ja lapsen ja nuoren tervettä kasvua tukeva aikuinen. Jos olet kyllästynyt menettämään hermosi ja rähjäämään lapsellesi ja et enää halua tuntea itseäsi huonoksi vanhemmaksi, tässä on ratkaisu juuri sinulle! Valmennus sopii ihan kaiken ikäisten lasten vanhemmille, sekä uhmaikäisten että teinien ja kaikkien siltä väliltä.

Omista lapsistani kuopus on varsin dramaattinen tapaus, jolla näkyy selvästi tämä taantuminen. Esikoinen sen sijaan on aika tasainen, teini-ikä lähinnä näyttäytyy tällä hetkellä ajoittaisina tuiskahduksina. Esikoisen oma huone kyllä edustaa teinilinjaa eli minun näkökulmastani totaalista sotkua. Itse hän tuntuu pärjäävän huoneessaan ihan hyvin. Olen pyrkinyt kannustamaan esikoistakin siihen, että saa raivota, jos siltä tuntuu. Hän on selvästi pidättäytyvämpi tunneilmaisussaan kuin kuopuksemme.

Luento antoi itselleni tietoa ja ymmärrystä. Todellakin, teinipojalle on tyypillistä taantua 2-3-vuotiaan tasolle. Ja todellakin, teinin aivot tulkitsevat tunteita väärin. Nämä tiedot helpottavat itseäni vanhempana. Tämäkin on normaalia. Ja tämäkin on vaihe, joka menee ohi. Sitten joskus muutaman vuoden päästä....
 
Luennoija oli Elina Marjamäki Suomen Mielenterveysseurasta.

Innostuin niin paljon tästä teinit ja aivomyrsky - teemasta, että hain heti tänään kirjastosta kuvassa näkyvän "Brainstorm - nuoruuden aivomyskyn voima ja merkitys" - kirjan.

Olen aikaisemmin kirjoittanut kahdesta hyvästä kirjasta, jotka avaavat myös teinien maailmaa ja vuorovaikutusta teinin kanssa:

Mitä sä rageet? 
Miten säilyttää hyvä yhteys teinin kanssa?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Äitiyden laaja tunneskaala


Luin pääsiäisen aikaan Irene Naakan kirjan "Hullu kuin äidiksi tullut. Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus". Nyökyttelin lähes koko kirjan ajan. Tutulta kuulostaa. Paljon oli tuttua omiin pikkulapsiajan kokemuksiin liittyen ja paljon oli tuttua myös työhöni liittyen. Ennen yrittäjyyttä tein töitä neuvolan perhetyöntekijänä ja 6.5 vuoden ajan kohtasin satoja pikkulapsiperheitä. Kohtasin satoja perheitä, joissa oli masennusta, väsymystä, epätoivoa. Ja siinä samalla sitten paljon myös iloa äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Kirja oli rehellinen ja samalla myös raadollinen tilitys pikkulapsiajasta. Sen verran itselläni on kokemusta masentuneiden vanhempien kanssa työskentelystä että jo Irene Naakan raskausajasta lukiessani aavistin, että tämä kirjan äiti tulee saamaan synnytyksen jälkeisen masennuksen / ahdistuksen. Kirjan äiti haki apua ja oli myönteinen avulle. Kaikki vanhemmat eivät ole. Moni haluaa piilottaa masennuksena ja väsymyksensä ja esittää, että kaikki on tosi hyvin. Iloisen pintakuoren alla saattaa olla todella epätoivoinen vanhempi. Minäkin muistan käyneeni kotikäynneillä perheissä, joissa oli todella upeat ulkoiset puitteet, koti viimeisen päälle hieno ja sitten siellä asui onneton perhe, joka piti kulissia yllä. Suomessa on vielä(kin) vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Avunhakeminen nähdään häpeänä. Ja tämä on tosi ikävää. On hyvää vanhemmuutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Kirjan kirjoittaja Irene Naakka kuvaa hyvin sitä, miten epäsensitiiviset kommentit itselle herkissä tilanteissa jäävät helposti mieleen. Itsekin muistan edelleen esikoisen synnytyssairaalasta yhden kätilön sanat. Samoin muistan esikoisen toiselta neuvolakäynniltä terveydenhoitajan sanat, jotka olisivat ehkä voineet jäädä sanomatta.



Omat lapseni ovat 14 v ja 12 v vuotiaat ja tuntui, että kun he olivat pieniä, ei vielä juurikaan puhuttu äitiyden ns. kielteisistä tunteista. Tunsin itseni tosi kummalliseksi, kun välillä nostin keskusteluun sitä, kuinka väsynyt (ja välillä ahdistunutkin) olen ja millaista tunneskaalaa käyn läpi lasteni kanssa. Tuntui, etten saanut ollenkaan ymmärrystä muilta. Itseäni helpotti valtavasti "Äitiyden kielletyt tunteet" - kirja, joka ilmestyi vuonna 2008. Samana vuonna aloitin työt neuvolan perhetyöntekijänä. Luin tuon kirjan aivan hiirenkorville ja päätin, että itse nostan esille näitä haastavia tunteita sekä ryhmissäni että kotikäynneilläni. Itse olen luullut, että tänä päivänä puhutaan jo paljon enemmän myös ns. kielletyistä tunteista kuin omien lasteni ollessa pieniä, mutta Naakan kirja vei vähän toisiin ajatuksin. Onko niin, että edelleenkin on tabu, että masennutaan, väsytään, koetaan kiukkua ja vihaa omaa lasta kohtaan.

Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka Irene Naakka kirjoitti blogissaan (Mutsie) äitiydestään kepeästi ja rennosti, samalla kun hän koki aivan muuta omassa elämässään. Tästä heräsi mieleen rehellisyyden tärkeys. Kuinka tärkeää myös bloggaajan olisi, ainakin aika ajoin, kirjoittaa ihan rehellisesti omista tuntemuksistaan. Ettei kellekään lukijalle tule oloa, että toisten elämä on vain yhtä ihanaa pilvilinnaa ja oma elämä tuntuu mitättömältä sen rinnalla. Sen takia itse olen kirjoittanut niin väsymyksestä, epätoivon hetkistä kuin epävarmuudestani. Ne ovat normaaleja asioita ja ne kuuluvat jokaisen elämään. Ei kenenkään elämä ole kokoaikaista pilvilinnaa. Mitä enemmän haastavia tunteita normalisoidaan, sitä enemmän niistä voidaan puhua ja kirjoittaa. Kaikki tunteet kuuluvat elämään.

Nappaan vielä tähän kirjassa olleen Raisa Cacciatoren ajatuksen: "Lapsille ei tule uhrata itseään. He kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä". Perheelle uhrautuminen on kaikkea muuta kuin hyve, se on suorastaan vahingollista. Ja kuinka moni, vielä tänäkin päivänä, uhrautuu täysin omille lapsilleen ja perheelleen, unohtaen itsensä ja omat tarpeensa.

Kirja sopii luettavaksi sekä vanhemmille, vauvaa suunnitteleville että pikkulapsiperheiden kanssa töitä tekeville. Minut kirja vei omiin muistoihini ja sain kirjaan kosketuspintaa sekä oman äitiyden että työni kautta.

* Seuraa blogiani myös facebookissa

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Viikko yrittäjän elämästä

Sunnuntain Helpostusta jännittämiseen - tunnetyöpajassa valmistuneita turvakavereita


Olen aika ajoin postannut Viikko yrittäjän elämästä - postauksia. Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellut tätä postaussarjaa ja ajattelin laittaa muistiin yhden työntäyteisen viikkoni. Mies oli koko tämän ajanjakson työmatkalla Kiinassa.

Sunnuntai 8.4.

Minulla oli iltapäivällä Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpaja ja Satuhierontatuokio teemalla itsetunto ja tunteet. Aamupäivällä valmistelin tarvikkeet työpajoja varten ja tein pojille ruuan.

Ohjasin tunnetyöpajat ja olipa taas aivan ihanat ryhmät. Illalla kävimme saunassa ja katselin wilmasta, mitä pojilla on tulossa koulussa tulevan viikon aikana.

Maanantai 9.4.

Aamupäivällä maksoin kasan laskuja, vastailin meileihin ja tsekkasin vielä edellisen päivän tunnetyöpajojen vanhempien materiaalit läpi ja laitoin ne menemään eteenpäin kursseilla olleille. Kävin vielä illan luennon läpi ja viimeistelin sen luennon vanhempien materiaalit. Soitin puhelun yhden bloggaajan kanssa, hän alkaa kumppanuusmarkkinoida verkkovalmennuksiani jatkossa.

Kävin kirjastossa, ruokakaupassa ja ostamassa luontaistuotekaupasta vauvahierontaöljyä torstaina alkavaa kurssia varten. Tein pojille ruuan. Illan oli luennoimassa Helsingissä teemalla "Kiukku lapsen ja aikuisen haasteena". Tulin kotiin vähän kahdeksan jälkeen ja toiveistani huolimatta pojat eivät olleet syöneet iltapalaa, joten laitoin iltapalan, luin iltasadun ja pojat menivät nukkumaan. Minä taisin valvoa vielä pari tuntia ennen kuin menin nukkumaan.

Tiistai 10.4.

Ohjasin aamupäivällä kaksi Vipeltävän Siilin ryhmää ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Vastasin muutaman meilin ja laitoin eilisen luennon vanhempien materiaalit menemään osallistujille. Koska sain tehtyä työt vauhdilla, kysyin pojilta, onko ok, että menen illalla Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia - luennolle, jonka olin bongannut facebookin kautta. Se oli ok pojille, joten kävin kuuntelemassa luennon. Luennolta jäi mieleen erityisesti itsen kohtaamisen tärkeys, itsemyötätunto ja tavallisen arjen ja läsnälon merkitys.

Olin kotona puoli yhdeksän jälkeen illalla. Iltapala, iltasatu ja pojat unille.

Keskiviikko 11.4.

Aamupäivällä tein muutaman työjutun läppärillä, löysin esimerkiksi mielenkiintoisia ilmaisia parisuhteen koulutuksia. Ilmoittauduin yhteen koulutuspäivään mukaan ja jäin miettimään toista. Kävin kirjastossa ja ruokakaupassa ja lähdin äitiäni vastan Viikkiin, jonne hän tuli Mikkelistä bussilla. Äitini lupautui meille loppuviikoksi, koska minulle oli tulossa Turun koulutusreissu, jossa oli oltava yön yli.

Tultuamme kotiin valmistelin illan tunnetaitoryhmän materiaalit. Illalla ohjasin lasten tunnetaitoryhmän. Teemana meillä oli lupa kaikenlaisiin tunteisiin. Lapset maalasivat voimahahmoja. Kotiin tultuani katsoin, että kaikki tavarat on seuraavaa päivää varten valmiina. Pakkailin myös jo lauantain Mindfulness lapsille - kurssin materiaaleja kasaan. 

Torstai 12.4.

Ohjasin aamupäivästä kolme Vipeltävän Siilin ryhmää Kaaren EasyFitissä ja ryhmien jälkeen kävin ostamassa lounaspatongin ja siirryin bussilla toiselle salille ohjaamaan vielä vauvahierontakurssin. Tällä vauvahierontakurssilla oli kaksi sellaista osallistujaa, jotka olivat pari-kolme vuotta sitten käyneet myös esikoisen kanssa minun kursseillani ja on aina ihanaa, kun vanhat tutut palaavat kursseille.

Tulin kotiin puoli viiden maissa, äitini oli laittanut ruuan ja olikin mukavaa asettua valmiiseen ruokapöytään syömään. Illalla pakkasin reppuni, tiedossa oli seuraavana päivänä koulutus, josta lähdin suoraan Turkuun bussilla kouluttaakseni siellä itse lauantaina Mindfulness lapsille - kurssin.


Perjantai 13.4.

Olin koko päivän Ruoholahdessa Copyvallankumous - liveseminaarissa opiskelemassa markkinointia ja myyvää kirjoittamista. Minulla on tämän vuoden tavoitteena kehittää omia yrittäjyystaitojani ja tämä koulutus on yksi osa sitä prosessia. Huomaan, että vielä on tekemistä, että osaan kirjoittaa kurssien ja verkkovalmennusten myyntisivut oikealla tavalla.

Koulutuksen jälkeen menin metrolla Kamppiin, kävin ostamassa eväsleivän ja siitä suoraan bussille ja kohti Turkua. Turussa olin kahdeksan maissa illalla, kirjauduin hotelliin ja kävin ostamassa vielä kaupasta itselleni iltapalaa. Väsytti, mutta uni ei sitten tullutkaan ihan heti.

Lauantai 14.4.
 
Heräsin aamulla hotellissa noin 6.20 huonosti nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli rauhallista, mutta minä heräsin yöllä varmaankin 3-4 kertaa. Aamupala oli runsas, mutta sekään ei juurikaan maittanut. Minä en pysty yleensä syömään aamupalaa ollenkaan ja nyt pinnistin, jotta sain syötyä muutaman tuoreen ananaspalan, karjalanpiirakan ja croissantin.

Lähdin jo ajoissa kävelemään kurssipaikalle, koska tykkään laittaa kurssipaikan valmiiksi ilman kiirettä ja itsekin rauhoittua siinä samalla kurssia varten. Koulutin Mindfulness lapsille - kurssin. Oli taas ihan mahtava porukka kasassa. Niin antoisa päivä. Koulutuksen ja kurssitilan siivoamisen jälkeen kävelin linja-autoasemalle ja lähdin bussilla kohti kotia. Saavuin lopulta kotiin kahdeksan maissa illalla. Koti oli siivottu äitini toimesta, pojat olivat saaneet iltapalansa. Itse vaihdoin melkeinpä saman tien pyjaman päälle ja olin jo täydessä unessa klo 21.30.
Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Tänään aamulla heräsin jo kuuden maissa. Olen pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt saattamassa äitini Mikkeliin menevään junaan ja tulin ruokakaupan kautta kotiin. Olo on lempeän raukea ja tämä loppupäivä ja huominen menee lepäillessä ja vapaapäivien merkeissä. Huomenna mies tulee kotiin Kiinasta.

Tuleva viikko ei ole niin työntäyteinen ja tapahtumarikas kuin tämä viikko oli. Tiedossa on monta luentoa ja koulutusta, joihin olen osallistumassa. Ja perjantaina menen Lapsimessuille. Lapsimessujen lippuarvontaan voi osallistua vielä tähän iltaan asti!

Millainen sinun viikkosi oli?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin


Oletko sinä täyttänyt ystäväkirjoja? Kun olin kouluikäinen, meillä kiersi koulussa ystäväkirjoja, joita täytettiin. Mitä harrastat, mikä sinusta tulee isona, mikä on lempiaineesi koulussa. Luulen, että minulta jostakin muistolaatikosta löytyy vielä näitä ystävieni täyttämiä ystäväkirjoja.

Pari vuotta sitten pinnalla oli aikuisten värityskirjat. Nyt niitä ei enää juurikaan näy kirjakaupoissa. Nyt pinnalla näyttää olevan erilaiset aikuisille suunnatut täytettävät tehtäväkirjat. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen pystyy pohtimaan omaa elämäänsä ja elämänsä vaiheita. Tehtäväkirjat, joissa aikuinen on itse päähenkilö ja jotka täytetään itse.



Sain arvostelukappaleeksi "My Way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille" - tehtäväkirjan. Kirjassa on kolme osiota: Minä olen, Mistä minut on tehty ja Tulevaisuuden unelmat ja toiveet. Tehtäväkirja peilaa ja kuvaa tärkeintä ja pitkäaikaisinta ihmissuhdettasi, suhdetta omaa itseesi, omasta näkökulmasta käsin. Kirjan kysymysten ja tehtävien on tarkoitus pysäyttää miettimään elämän tätä hetkeä, kuljettua matkaa ja tulevia taipaleita. Asioiden käsittely ja niiden kirjaaminen huoltavat mieltä, auttavat ymmärtämään itseä paremmin, tuovat ymmärrystä ja vahvistavat hyvinvointia.

Oli mielenkiintoista palata omien lapsuus- ja nuoruusmuistojen äärelle. Mistä ammatista haaveilinkaan kouluikäisenä? (haaveilin olevani luokanopettaja tai liikunnanopettaja). Ketkä olivat parhaita ystäviäsi ja miten vietitte aikaa yhdessä? Millainen oli ensimmäinen työpaikkasi? Muistatko, mitä teit ensimmäisellä palkallasi? Millaista oli nuorisomuoti, kun olit nuori aikuinen?  Miten maailma on muuttunut lapsuudestasi? Jos vertaat omaa elämääsi vanhempiesi elämään, minkä koet suurimpana muutoksena / erona?


Suurimpaan osaan kysymyksistä oli helppo vastata. Kun avasin sivun, jossa oli sydämiä ja pyydettiin kertomaan, mitä positiivisia asioita näkee, kun katsoo itseään peilistä ja kirjoittamaan nämä sydämiin, kirjoittaminen tyssäsi täysin. Osaisin sanoa itsestäni monta hyvää asiaa, kun ajattelen itseäni ja vaikka luonteenvahvuuksiani. Mutta ulkonäkö ja peilikuva...paljon vaikeampaa. Samoin huomasin tosi vaikeaksi tehtäväsivun, jossa pyydettiin pohtimaan ajatuksia omasta kuolemasta. Jos voisit suunnitella hautajaisesi, millaiset ne olisivat? Onko sinulla jotain toiveita läheisillesi poismenosi jälkeen?

Kirja vei sekä mukavien muistojen äärelle että tönäisi jotain myös sisimmässäni eli auttoi myös kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät ole niin helppoa muisteltavaksi tai kohdattavaksi. Kirja auttoi myös jäsentämään haaveitani. Huomasin, että minulla on paljon lähitulevaisuuden haaveita, mutta tämä kysymys on vielä vastaamatta. "Missä näet itsesi viiden tai kymmenen vuoden päästä?"

Suosittelen tehtäväkirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä paremmin ja jotka haluavat jäsentää omia ajatuksiaan ja haaveitaan ja miettiä asioita pintaa syvemmältä.

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Tykkää blogistani myös facebookissa!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Lapsimessut lähestyvät - tärppini Lapsimessuille (+ lippuarvonta)



Lapsimessut lähestyvät. Tänä vuonna Lapsimessut ovat 20.-22.4. Messukeskuksessa. Meidän perheelle Lapsimessut on ollut lähes jokavuotinen koko perheen yhteinen tapahtuma. Viime vuosi taisi olla ensimmäinen vuosi, kun pojat eivät enää innostuneet lähtemään messuille mukaan. Olen ollut messuilla sekä esittelijänä (parina vuonna olin mukana Kestovaippayhdistyksen tiimoilta ja kolme vuotta sitten olin esittelemässä satuhierontaa) että messukävijänä. Tänä vuonna olen mukana bloggaajapassilla.

Itseäni kiinnostaa erityisesti luentotarjonta ja toki tsekkaan myös, mitä kaikkea uutta on tarjolla lapsiperheille. Itse olen menossa perjantaina messuille ja se näyttää olevan ihan huippupäivä luentotarjonnan suhteen. Itse aion osallistua seuraaviin luentoihin / tietoiskuihin:


Perjantaina 20.4.

klo 10.30-11.00 Pää edellä - näin tuet lapsen aivojen kehitystä (Neuvola lava)
klo 11.30-12.00 Aktiivinen ja itseensä luottava lapsi - työkaluja kasvattajalle (Neuvola lava)
13.00-14.30 "Tunteet näkyviksi!"  Lapsen tunnetaitojen tukeminen (Kokoustamo 103)
14.30-15.00 Mindfulness-harjoituksia lapsiperhearkeen (Neuvola lava)

Jos menisin lauantaina messuille, kävisin kuuntelemassa ainakin nämä:

klo 14.00-14.30 Keynote: Tue lapsen itsetuntoa ja hyvinvointia (Neuvola lava)
klo 15.00-15.30 PIKIstä apua kun lapsi kiusaa tai tulee kiusatuksi (Neuvola lava)

Ja sunnuntaina voisin käydä kuuntelemassa nämä:

klo 11.00-11.30 Perheen ja pienten sanataide yhdessä lukemisen ja lukuinnon edistäjänä (Neuvola lava)
klo 14.00-14.30 Pienen lapsen seksuaalikasvatus (Neuvola lava)


Kuva vuoden 2014 Lapsimessuilta
Näytteilleasettajista tsekkaan ainakin seuraavat:

Minusta kiinnostaa Allomaarin, Leikkien ja Iloisen Hepun laadukkaat pelit ja lelut, lastenkirjauutuudet (mukana esim. Lasten keskus ja Kirjapaja, Otava ja AdLibris), vaatebrändit kuten Paapii Design, Nokian Neulomo, Verson puoti, Vimma, Melli ja Mainio. Lisäksi tutustun seuraaviin arkea helpottaviin ratkaisuihin: Sannan ruokakassi, Ruokaboksi ja Freska.

Messuilla näyttää olevan mukana myös useampi virolainen lastenvaatefirma. Olemme käyneet monena vuonna Virossa kesälomalla ja messuilla on osasto: Itä-Viro on seikkailumaa! ja luulen, että käyn tsekkaamassa, mitä kohteita siellä esitellään. Tunteiden kirjasto on minulle tuttu ja käyn tsekkaamassa messuosaston. Näytteilleasettajien listasta löytyi useampi minulle ennestään tuntematon yritys. Kiinnostavilta kuulostaa ainakin Siluettiverstas ja Starline Dancewear.

Olin esittelemässä satuhierontaa vuonna 2015 Lapsimessuilla

Lapsiperheille Lapsimessuilta löytyy vaikka mitä puuhaa, temppuradoista muskareihin ja poliisiautoon tutustumiseen. Kouluikäisille on tänä vuonna Hupicon-tapahtuma, jossa voi tutustua esimerkiksi lautapeleihin, videopeleihin ja tubettamiseen. Samaan aikaan on myös OutletExpo ja Eläinystäväni (la ja su).

Sain arvottavaksi lipun Lapsimessuille. Messulippuarvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (bloglovin, facebook, blogger - liity sivupalkista). Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 15.4. klo 21.00.

Mukaan arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta joko täällä blogissa tai facebookissa. Toimitan lipun sähköpostitse.

Onnea arvontaan!

* arvottavan lipun sain Messukeskuksen kautta

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsiäisenä luettua ja katsottua


Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.


Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.


Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kevättalven kuulumisia


Lukemista pääsiäislomalle

Minä tykkään lukea toisten kuulumispostauksia, vaikka kuulumispostaukset ovat blogivalmentajien mielestä juuri niitä, jota kukaan ei lue eivätkä ne kiinnosta ketään. Silti, tässä on nyt kuulumisia, sekä minun, yrityksen, lasten ja kissan. Ehkä mieskin vilahtaa jossakin sivulauseessa.

Minä itse

Kuten olen kirjoitellut, olen viime viikolla pari päivää aika väsynyt ja se laittoi pohtimaan omaa itseä ja voimavaroja. Nyt olen jaksanut paremmin, mutta yllätykseksi totesin muutama päivä sitten, että minulla on alkanut jo siitepölyallergiaoireet. Yllätyksenä siksi, kun ulkona on vielä pakkasta ja lunta.

Alkuvuodesta laitoin omiksi tavoitteekseni lisätä liikuntaa arkeen. Olen käynyt kerran viikossa hathajoogassa ja sitten teen 2-3 treeniä viikossa Treenaa kotona.com-palvelun kautta (alekoodin tuohon palveluun löydät Villasukkatreeni-postauksesta). Minulla oli myös tavoitteena tehdä enemmän käsitöitä ja olen tosi iloinen, kun sain valmiiksi muhkean froteepörrökuteesta tehdyn torkkupeiton. Olen paljon pohtinut omaa ajankäyttöni ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kännykän selailun sijaan luen kirjoja. Tai teen käsitöitä. Tai teen kotitreenin.

Sain pääsiäisen alla Jukka Hukka - tunnekortit ja kirjat esiteltäväksi blogiini. Näistä kirjoittelen myöhemmin vielä lisää

Yrittäjyys ja tulevat työkuviot

Olen jo suunnannut katsetta ensi syksyyn ja ensi syksyn töihin. Mitä haluan tehdä, millaisia määriä, siirränkö painopistettä johonkin toiseen suuntaan vai onko nykyinen työn sisältö hyvä. Tunnetaitoryhmäni ja tunnetyöpajani ovat suosittuja ja tunnetyöpajoja on tulossa lisääkin, kaksi uutta teemaa on suunnitteilla.

Minulla on idea kahteen seuraavaan verkkovalmennukseen, mutta en osaa sanoa, milloin aloitan niiden tekemisen.

Koti ja remontointi

Meillä on ollut kahtena edeltävänä keväänä isot remontit. Kaksi vuotta sitten putkiremontti ja samalla uudistettiin kylppäri, kodinhoitohuone ja alakerran katot. Viime keväänä oli keittiöremontti, jossa pistettiin koko keittiö uusiksi. Olen haaveillut koko sen ajan, kun olemme kodissamme asuneet, uusista ikkunoista (tai lähinnä uusista ikkunanpeilistä - nykyiset ovat ruskeat - yök). Alkukesästä haaveestani tulee totta eli kotiimme vaihdetaan uudet ikkunat ja ikkunanpielet. Sen pitäisi kestää 1.5 päivää eli se on pikkuremppa verrattuna kahteen aiempaan vuoteen.

Ulkoilutreenejä

Kissamme Misse


Misse täyttää pian vuoden. Olemme vieneet nyt häntä enemmän ulos (valjaissa). Ulkoilu on jees, valjaat ei niinkään. Ulkona on ollut paljon hämmästeltävää. Paljon erilaisia ääniä ja tuoksuja. Osa äänistä on tosi pelottavia kuten autojen äänet.

Pojat ja mies

Olemme tottuneet hyvin esikoisen keliakiaan. Kaupassakaan ei mene enää tolkuttomasti aikaa, kun tiedän, mistä löytää gluteenittomia tuotteita. Kuopuksella on menossa viimeinen kevät ihanassa alakoulussamme ja hän siirtyy syksyllä samaan yläkouluun, kuin missä isoveli nyt on. Siihen kouluun, joka on niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata edes alkaa remontoida, vaan koulu puretaan muutaman vuoden päästä. Mutta kuopus ehtii käydä siellä vielä yläkoulunsa. Laitetaan vielä se mieheenkin liittyvä lause: mies oli New Yorkissa työmatkalla  ihan hetki sitten ja huhtikuussa hän lähtee Kiinaan.

Mitä sinulle kuuluu? Kiinnostaako sinua lukea kuulumispostauksia?


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Hetkessä: Villasukkatreenit


Tiesitkö, että tämän vuoden yksi liikuntatrendi on erilaiset liukutreenit, joissa jalkojen alla on liukuvat läpyskät tai jaloissa on villasukat? Minä en tiennyt, ennen kuin kokeilin villasukkatreeniä ja siinä videolla näin kerrottiin.

Villasukkatreenissä on nimen mukaisesti villasukat jalassa tai käsissä ja treenissä hyödynnetään niiden liukuvaa ominaisuutta. Treeniliikkeissä esimerkiksi kurkotettiin seisoen ylös ja sitten liu'utettiin jaloilla taakse etunojassa, tehtiin punnerruksia villasukat käsissä (käsiä liu'utettiin sivulle päin) ja selällään lantionnostossa vuorotellen suoristettiin jalkaa liu'uttaen. Hurjan tehokasta!


Sohvan alla pilkottaa Missen karvamatolelu
 


Kokeilin liukutreeniä Treenaakotona.com- palvelussa, jota testaan nyt muutenkin. Liukutreenissä tehdään viittä eri liikettä, ensin minuutin verran, sitten 45 sekuntia ja viimeisellä kierroksella 30 sekuntia. Kaikkiaan treeni kesti noin 20 minuuttia eli ei kovin pitkään. Mutta treeni oli ihan mielettömän tehokas. Villasukkien liukuominaisuus antoi tosi hyvän lisän treeniin. Eniten treeni tuntui minulla pakaroissa. Huomasin myös, että keskivartaloni kaipaisi vahvistusta.

Eilen kuin tein joogaa tuolla Treenaakotona.com - palvelussa, huomasin, että palveluun oli lisätty toinenkin liukutreeni. Sen teen sitten seuraavaksi.


Kerron pian lisää Treenaakotona.com- palvelusta. Halusin lähteä testaamaan liikuntapalvelua, jossa eri liikuntalajeja voi harrastaa kotona, ilman valmiita aikatauluja. Minulla on ollut uskomus, ettei minun tule kotona treenattua kuitenkaan ja en saa motivoitua itseäni kotitreeneihin. Halusin lähteä myös haastamaan tätä uskomusta ja näyttää itselleni, että kotitreeni on mahdollista.  Tavoitteeni on vahvistaa omaa lihaskuntoani ja erityisesti haluan löytää kehoani huoltavia treenejä. Tuntuu, että olen jumissa vähän joka puolelta ja tarvitsen kehoani venyttäviä ja hoivaavia liikkeitä keskivartalon lihaskunnon vahvistamisen lisäksi.

Treenaa kotona - palvelun vuosihinta on 119 euroa / vuosi. Ilokseni sain blogini lukijoille tarjottavaksi alekoodin. Alekoodilla 2727 saat treenivuoden 79 euron hintaan. Kuukausihinta on vain 6.58 euroa. Superhalpaa siis!

* Postaus on tehty yhteistyössä Treenaa kotona - palvelun kanssa.

Tämä kuuluu Hetkessä-postaussarjaan. Hetki on itselle hyvää oloa tuova juttu, joka tuo arkeen virkeyttä, iloa ja energiaa.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Valomerkki ilmaston puolesta!




Tänään on Earth Hour. Ihmiset ympäri maailman haluavat yhdistää voimansa. Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour sammuttaa valot klo 20.30-21.30.

Sadat yritykset, ravintolat, kunnat, kaupungit ja yhteisöt ovat mukana omilla Earth Hour - tapahtumillaan. Näistä tapahtumista voi löytää lisätietoa täältä.

Myös muita ilmastotekoja voi tehdä. Kasvisruokien lisääminen ruokavalioon on yksi iso ilmastoteko. Reilu viidesosa suomalaisista kertoo vähentäneensä lihansyöntiä. Suurin syy vähentää lihansyöntiä on ympäristökuormitus. Ruoka aiheuttaa noin 20 % ihmisen ilmastovaikutuksista. Suurimmat ruoantuotannon ilmastopäästöt tulevat liha- ja maitotuotteiden tuotannosta *

Osallistutko sinä Earth Hour - tapahtumaan? Mitä ilmastotekoja sinä teet?

* tiedot on napattu saamastani WWF:n sähköpostista

ps. laitoin eilen ensimmäiset pääsiäiskoristeet esille. Myös virpojiin on valmistauduttu. Olen maistellut monia pääsiäismunia ja todennut, että ne kaikki ovat varmasti hyviä myös virpojien mielestä.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Itsetutkiskelua + arvonnan voittaja

Neulon tällä hetkellä muhkeaa torkkupeittoa froteepörrökuteesta


Minä olen kuluneen viikon aikana pohtinut paljon itseäni. Taas jälleen kerran. Olin kaksi päivää todella väsynyt.  Mieli haki kovasti syytä sille. Olen käynyt ajoissa nukkumaan ja nukkunut hyvin, töitä ei ole ollut liikaa, vapaa-aikaa on ollut, olen joogaillut kotona, tehnyt käsitöitä. Ja silti olin nuutunut. Koomisesti keskiviikkona olin pitämässä pikkulapsiperheille uniluentoa väsyneenä. Minulla on ollut tällä viikolla myös Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus myynnissä ja itse tosiaan olin viikon aikana kaikkea muuta kuin hehkeä ja elinvoimainen.

Nyt taas olo on hyvä. Vaikka mieli kuinka on hakenut syytä väsymykselle, en ole sitä löytänyt. Väsyneenä kaikki tuntuu mustemmalta, koko yrittäjyys alkaa maistua puulta ja keskiviikkona kuopuksen kotitalouskotiläksykin tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Mies oli tietenkin illan kokouksessa ja minun piti vaan jaksaa leipoa kuopuksen kanssa. Kun olisi tehnyt mieli vaan maata sängyssä.

Eilen luin ystäväni Hennan blogikirjoituksen introverteista ja ekstroverteista ja päässäni alkoi surrata. Tunnistin itseni introvertiksi. Muistin, että minulla on kirjastosta lainassa kirja herkkyydestä ja aloin lukea sitä. Suorastaan ahmin kirjaa. Aika moni asia natsaa minuun. Silloin kun erityisherkkyys nousi pinnalle, en millään tavoin perehtynyt asiaan. Ajattelin, että mitä vouhotusta lieneekään, ei koske minua.

Minulla on lukemisen alla Heli Heiskasen kirja "Herkkyyden voima". Heli on muuten opiskellut samaan aikaan sosionomiksi kuin minä. Sen jälkeen hän on opiskellut vielä psykologiksi.

Kyllähän minä olen sen jo tunnistanut pitkään, että kuormitun helposti ja tarvitsen paljon palautumisaikaa. En jaksa samoja asioita kuin moni muu. En jaksa kokopäivätyötä, en pysty olemaan massatapahtumissa. Päiväkotityötä jaksoin vain 3.5 vuotta, kun en kestänyt sitä meteliä ja henkistä ja fyysistä kuormitusta, mikä työhön liittyi. Olen usein ajatellut, että olen huonompi kuin muut. Kun en vaan pysty enkä jaksa. Edelleenkin mielessäni pyörii usein, että miten "kaikki" muut jaksavat ja pystyvät, mutta minä en. Mikä minussa on vikana?

Nyt parhaillani mietin, onko tämä introverttius ja herkkyys minussa ominaisuus, joka on osa minua ja hermostoani. Olen tällainen. Nyt on näin. Väsyn helposti. Tarvitsen paljon lepoa. Vastaan taistelu, itsen soimaaminen ja puskeminen ei tähän auta. Pohdin, miten pystyn toimimaan ja elämään vielä enemmän kehoani ja omaa hyvinvointiani kuunnellen. Minulle sopisi ihan hirveän hyvin se, että saisin lukea kotona kirjoja, pitää pari-kolme ryhmää / luentoa viikossa, saisin kävellä luonnossa, joogata ja tehdä mindfulness-harjoituksia. Mutta kun tästä ei tule rahaa tarpeeksi ja sitäkin tarvitaan elämiseen. Tasapainon etsiminen siis jatkuu.

Sain suoritettua blogini 4 v synttäriarvonnan. Arvontaan osallistujia oli sekä täällä blogin että facebookin puolella. Vihkon ja kortit voitti Vintagentti. Onnea arvonnan voittajalle" Huomasin, että meiliosoitteesi oli mukana, joten laitan sinulle sähköpostia osoitteesi saamiseksi.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tunnekasvatuksen tueksi


Tunnetaidot ovat olleet paljon pinnalla viimeisen parin vuoden ajan. Tunnetaidot mainitaan myös uudessa opetussuunnitelmassa. Tunnetaidot ovat elämän tärkeimpiä taitoja. Mitä paremmat tunnetaidot ihmisellä on, sitä paremmassa suhteessa hän on sekä itsensä että muiden kanssa. Hän pystyy säätelemään omia tunteitaan niin, ettei hän esimerkiksi paisko ovia tai huuda toisille. Hyvät tunnetaidot omaava ihminen pystyy suhtautumaan empaattisesti sekä itseensä että toisiin.

Tunnetaitoihin kuuluu tunteen tunnistaminen, sääteleminen, käsitteleminen ja purkaminen. Kaikki lähtee siitä, että osaa tunnistaa tunteita itsessä ja toisissa. Rikkaan tunnekielen käyttäminen arjessa auttaa lasta oppimaan tunnesanoja. Lapsen kanssa on tärkeä keskustella arjessa tunnetasolla - ei vain toiminnan tasolla.


Mirja Könkään tuoreessa väitöskirjassa  "Eihän lapsil ees oo hermoja" (etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa) todettiin, että aikuiset keskustelevat lasten kanssa liian usein sääntöjen ja tilanteen näkökulmasta: Kuka teki väärin? Kuka teki oikein? Mikä tuon leikin nimi on? Onko se sopiva leikki? Sen sijaan aikuiset eivät välttämättä kysy tunteisiin liittyviä kysymyksiä: Miltä sinusta tuntui? Miten sinä koet? Mistä tuo tilanne voisi johtua? Ja nimenomaan nämä tunteisiin liittyvät kysymykset olisivat tärkeitä tunneälyn kehittymisen suhteen.


Meidän aikuisten vastuulla on lisätä tunnepuhetta ja huomata käytöksen takana olevia tunteita ja tarpeita ja sanoittaa niitä lapsille. Vaikeus ymmärtää kanssaeläjien tunteiden taustalla vaikuttavia syitä voi johtaa ongelmiin, esimerkiksi kiusaajan tai syrjäytyjän asemaan. Tunteiden ymmärtäminen on keskeistä, ja lapselle pitää antaa tukea. Lapsen olisi tärkeä pystyä ymmärtämään, että miksi joku toinen tuntee niin kuin hän tuntee.

Lasten kanssa voi keskustelujen apuna käyttää myös tilannekuvia. Picemoi​ - tilanne- ja tunnekuvat voivat toimia hyvänä keskustelunaloituksena. Mitä luulet, mitä kuvan tilanteessa on tapahtunut? Miltähän tuosta lapsesta nyt tuntuu? Oletko sinä ollut vastaavassa tilanteessa? Miltä sinusta silloin tuntui? Mikä auttaisi kuvan tyttöä / poikaa, jotta hänelle tulisi parempi mieli? Jne.


Sain Picemoi Emotion - tuotepaketin blogiyhteistyön kautta. Tuotepaketti sisältää 20 tunnekuvaa ja 20 tilannekuvaa. Kuvamateriaali, ohjeet ja vinkit sekä kuviin liittyvät tarinat on tarkoitettu 0-12-vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutuskasvatuksen välineiksi ja tueksi. Tunnekuvia on A4 ja A6 kokoa, nämä minun saamani ovat A4-kokoiset. Tuotepaketissa on vinkkejä kuvien käyttämiseen ja jokaiseen kuvaan liittyen on myös tarina, joka kertoo mitä kuvassa on voinut tapahtua lapsen näkökulmasta.

Itse tykkään näistä korteista tosi paljon. Minulla on ryhmissäni käytössä monenlaisia tunne- ja tilannekuvia, näissä korteissa plussaa on kuvat oikeista lapsista. Kuvat ovat selkeitä ja niistä on helppo tunnistaa tunnetiloja. Huomaan, että kuvien tekemiseen on paneuduttu huolella. Voin lämpimästi suositella näitä! Itselläni kortit ovat käytössä tunnetaitoryhmissäni, tunnetyöpajoissani ja mindfulness-kursseillani.

Picemoi - tunnekorttikuvia on myös blogiteksteissäni:

Aikasyöpöt tunnistamalla kohti ajanhallintaa

Ujo jännittäjä vai rohkea esiintyjä?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Hetkessä: Kaksi ajatuksia herättävää näyttelyä


Näin ystävääni Helsingissä. Kävimme syömässä sushia, pienellä ostoskierroksella ja lisäksi kävimme katsomassa kaksi pientä näyttelyä, jotka molemmat herättivät isoja ajatuksia.


Roska on luksusta on HAM-kulmassa oleva näyttely, jossa on esillä Timo P. Vartiaisen tekemiä roskisdyykkauksia. Dyykkaukset Vartiainen teki Suomen satavuotisjuhlavuonna, erityisesti sen juhlapäivinä. Dyykkaukset kohdistuivat taloyhtiöiden roskiksiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Keräämästään poisheitetystä käyttökelpoisesta "roskasta" Vartiainen on rakentanut sarjan asetelmia, jotka kertovat kulutustavoista, arvoista ja ajan kulumisesta.


Ja mitä kaikkea sieltä roskiksista olikaan löytynyt? Ihan kaikkea mahdollista: ruokaa, kirjoja, kattiloita, lettupannuja, vaatteita, koriste-esineitä, astioita, kenkiä, laukkuja, kynttilöitä, leluja, kelloja. Siis ihan kaikkea mahdollista. Ensimmäinen kysymys, mikä itselle tuli mieleen oli, että miksi ihmeessä ihmiset ovat heittäneet nämä asiat roskikseen? Näistä suurin osa olisi kulunut kirppiksille tai kierrätyskeskuksiin. Osa ruuista oli myös käyttökelpoisia roskiksesta löydettäessä. Mitä ihmettä ihmiset ovat ajatelleet heittäessään näitä roskiksiin?

Näyttelyyn voi tutustua vielä viikon ajan, viimeinen mahdollisuus on su 25.3. Näyttely on ilmainen.


Toinen näyttely, jonka kävimme katsomassa on Sanomatalon käytävägalleriassa oleva Meeri Koutaniemen Muutoksentekijät - valokuvanäyttely, joka kertoo ihmisistä, jotka haluavat lopettaa silpomisperinteen.

Koutaniemi kiersi vuonna 2017 Solidaarisuusjärjestön silpomisen vastaisen työn hankealueilla Kenian Kisiisissä ja Somalimaassa haastattelemassa ja valokuvaamassa ihmisiä, jotka haluavat olla lopettamassa silpomisperinteen. Valokuvanäyttelyssä on 24 rohkean ihmisen kuva ja tarina. Mukana silpomisperinnettä lopettamassa on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, silvottuja ja silpomiselta säästyneitä, opiskelijoita ja uskonnollisia johtajia.



Tyttöjen sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka altistaa tytöt vakaville elinikäisille fyysisille ja psyykkisille terveysvaaroille. Sukuelinten silpominen on kriisi, joka koskettaa tälläkin hetkellä maailmassa noin 200 miljoonaa tyttöä ja naista.

Oli koskettava lukea tarinoita silpomisesta. Toki olen ollut tietoinen silpomisperinteestä, mutta en ollut tajunnut sen laajuutta ja sitä, miten kaikilla tavoilla se vaikuttaa silvottujen naisten elämään. Silpomisen vastainen työ on todella tärkeää. Tämä näyttely avasi silmiäni hyvin paljon.

Näyttely on ilmainen ja se on nähtävissä 22.3. asti.


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaani. Hetki on itselleni voimavaroja ja hyvinvointia arkeen tuova juttu. Hetki antaa iloa, voimaa tai myös uusia ajatuksia, kuten nämä molemmat näyttelyt toivat.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Suolaista ja makeaa gluteenitonta



Esikoisellamme todettiin alkuvuodesta keliakia. Olen tässä nyt opetellut gluteenittoman ruokavalion perusteita. Ne, ketkä ovat blogiani seuranneet pidempään, tietävätkin etten ole mikään ruuanlaiton superihminen. En erityisemmin pidä ruuanlaitosta, mutta tämä luonnollisesti on osa lapsiperheen perusarkea. Gluteenittomuus vaikuttaa tietenkin ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta olen päättänyt, etten tee tästä liian hankalaa meille. Olen ottanut käyttöön usean puolivalmisteen, esim. valmiita lettujauhosekoituksia.

Pari suosikkia on löytynyt. Heti ensimmäinen peltileipä, jota tulin testanneeksi samana iltana, kun esikoisen keliakia todettiin, osoittautui superhyväksi.


Gluteeniton porkkana-kaurapeltileipä

2 porkkanaa
3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
3/4 tl suolaa
1 1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 ps kuivahiivaa
1 kananmuna
3 1/2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl rypsiöljyä

Kuoritaan ja raastetaan porkkanat. Lämmitetään vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (n. 42 asteiseksi). Lisää veteen hunaja, suola, kaurahiutaleet, kuivahiiva, porkkanaraaste ja kananmuna. Sekoita joukkoon tumma jauhoseos ja lopuksi öljy. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle noin 1 cm paksuksi levyksi. Pinnalle voi ripotella kaurahiutaleita ja hienonnettuja aprikooseja (minä en ole näitä laittanut). Kohota peltileipä liinan alla lämpimässä n. 30 minuuttia. Paista peltileipä uunin keskitasolla 225 asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Valmista nautittavaksi! Hyvää on.

Ohje on Pirkka tumma gluteeniton jauhoseos - pussista.


Makeaksi herkuksemme on noussut Lidlin valmisaineksista tehtävä suklaabrownie. Jauhosekoitukseen lisätään rasvaa, maitoa ja kananmuna ja sekoitetaan, laitetaan vuokaan ja uuniin. Tätä voin suositella vaikka jos kylään on tulossa joku, jolla on keliakia. On helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä myös niiden mielestä, joilla ei ole keliakiaa.

Mielelläni kuulen vinkkejä nopeisiin ja helppoihin gluteenittomiin sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin!

ps. Vielä ehdit osallistua blogini 4 v synttäriarvontaan!

Seuraa blogiani myös facebookissa

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Blogini 4 v synttärit (ja arvonta)


Siitä on nyt 4 vuotta, kun aloitin blogini. Uskomatonta, miten nopeasti vuodet ovat menneet. Muistan edelleenkin sen hetken, kun päätin julkaista ensimmäisen blogikirjoituksen. Olin jo pari vuotta pyöritellyt mielessäni blogia, mutta ajattelin, että en osaa tehdä sitä teknisesti ja minua vähän pelotti myös ajatus julkisesta kirjoittamisesta. Tuolloin 4 vuotta sitten tiesin, että minulla on tulossa iso elämänmuutos. Tiesin, että tulen loppukeväästä irtisanoutumaan työstäni ja perustamaan myöhemmin yrityksen. Ajattelin, että haluan kirjoittaa muistiin näitä asioita ja tunnelmia. Ja siitä se lähti.

Edelleenkin matkassa on lukijoita, jotka ovat olleet mukana blogini ensimetreistä alkaen. Kiitos teille! Oma blogini alkoi sillisalaattina ja edelleenkään en fokusoi mihinkään tiettyyn teemaan, vaan kirjoittelen sekä hyvinvoinnista, lukemistani kirjoista, yrittäjyydestä että myös ihan perheemme kuulumisista.


Kun luen blogivalmentajien vinkkejä blogiin, niin tämä blogi on täysin pielessä monessa suhteessa. Blogivalmentajat kirjoittavat, ettei ketään kiinnosta sillisalaattiblogit eikä toisten kuulumiset. Minä olen kait kummallinen, sillä minua kiinnostaa. Silloin, kun ihminen siellä blogin takana on tullut tutuksi, kyllä minua kiinnostaa se, mitä hänelle kuuluu ja millaista hänen elämänsä ja arkensa on. Etenkin, jos tämän bloggaajan elämä jotenkin liippaa omaani, hänellä on vaikkapa samanikäiset lapset, hän on yrittäjä tai joku muu asia tekee hänestä sellaisen, että pystyn samastumaan hänen elämäänsä.

Viimeisen vuoden ajan olen pyöritellyt varmaan lähes kuukausittain mielessä sitä, että lopetan tämän blogin. On ollut olo, ettei aika riitä tähän. On harmittanut, kun en ole ehtinyt päivittää blogia niin usein kuin haluaisin. On harmittanut, kun en ole ehtinyt kommentoida toisten blogeja. Nyt olen alkuvuoden ajan pohtinut paljon omaa ajankäyttöäni ja sitä, mihin haluan aikani käyttää. Totesin, että yksi asia, mihin haluan aikaani käyttää, on tämä blogi. Sain myös vihdoinkin uudistettua blogini bannerin ja se toi itselleni paljon uutta virtaa ja intoa.


Olen saanut tämän blogin kautta aivan mahtavaa tsemppausta yrittäjyyteen liittyen, paljon tukea ja tietoa silloin kun kirjoitin esimerkiksi esikoisen keliakiasta ja on tuntunut hyvältä myös ne saamani viestit, jossa on kiitelty, kun olen esitellyt jonkun kirjan ja kirjan lukeminen on tuonut oivalluksia myös tämän palautteen lähettäjän elämään. Lisäksi tämä blogi toimii oivana muistin tukena siitä, mitä omassa elämässäni on tapahtunut ja millaisissa fiiliksissä on liikuttu vuosien varrella. On ollut mukavaa myös tavata muutama ihminen, johon olen tutustunut ensin nettimaailman eli bloggaamisen kautta. Blogini on saanut tosi vähän ikäviä ja ilkeitä kommentteja ja silloin harvoin kun niitä on tullut, ne ovat aina olleet anonyymejä.

Nyt on aika 4 v synttäriarvonnan. Ostin arvottavaksi vihkon ja kolme korttia. Kissavihko ja  You are beautiful, strong & worthy enough - kortti on ostettu Korson aseman puodista, josta olen kirjoittanut myös blogitekstin Vauvalahjaa ostamassa.  Anne-Mari Westin kaksi korttia ostin lähikaupasta.



Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 18.3. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Onnea arvontaan!

Kiitos, kun seuraat blogiani! On ihanaa tietää, että blogitekstejäni luetaan ja kommentoidaan.