tiistai 21. elokuuta 2018

Hetkessä: Kalevauva.fi:n konsertissa


Viime lauantaina Vantaan kaupunki tarjosi ilmaiskonsertin, jossa esiintyi Kalevauva.fi yhdessä Vantaan Viihdeorkesterin kanssa. Minua edelleenkin hymyilyttää konsertti, niin hyvän mielen konsertti toi.

Mikä on Kalevauva.fi?

Kalevauva.fi on nykypäivän trubaduuriyhtye. Biisien sanoitukset on kerätty vauva.fi-keskustelufoorumilta eli biisit sanoittaa siis Suomen kansa - ja siksi biisit ovatkin aika hulvattomia. Sanoitukset kerätään sellaisenaan eli niitä ei muokata.

Kalevauva.fi-yhtyeen jäsenet ovat vantaalaiset Aapo Niininen ja Kimmo Numminen. Juuriaan kunnioittaakseen Kalevauva.fi teki ilkikurisen Vantaa-kappaleen. Laulussa on ironinen sävy, mutta se on rakkaudenosoitus Vantaata kohtaan.

Kalevauvan laulut kertovat arkipäivän ongelmista kuten kuorsaavasta kissasta, lapsen vanukkaita syövästä miehestä, miehen epätoivoisesta ihastuksesta ja häveliäästä synnytyksestä (pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana). Konsertissa kuultiin myös uusin biisi ja se kertoo siitä, annatteko lastenne leikkiä vuokratalojen lasten kanssa.


Konsertti

Konsertti kesti tunnin ja sen aikana kuultiin kaikki Kalevauvan klassiset biisit Synnytystalkoista Vantaa-lauluun. Vantaan moni tuntui osaavan ulkoa, sitä hoilattiin mukana antaumuksella. Oltiinhan konsertissa Tikkurilantorilla, Vantaalla.

Vantaan Viihdeorkesterin Risto Kupiainen oli tehnyt lauluista upeat ja juhlavat sovitukset ja viihdeorkesteri ja kuoro tekivät hauskan kontrastin biisien sanoihin. Onhan se koomista, kun taustalla soittaa orkesteri ja laulussa lauletaan "vakavissaan, etupyllystä" tai "menkat tuli läpi kyläpaikan valkoiselle sohvalle" tai "mies syö lapsen vanukkaat, voi vitun vittu, miten voi olla noin itsekäs ja typerä".

Hieno konsertti, hyvä fiilis. Pelkäsin etukäteen, jos siellä olisi kamala tungos, mutta hyvin mahduimme Tikkurilantorille eikä ryysiksen tunnetta tullut. Olin konsertissa esikoisen kanssa.

Onko Kalevauva.fi sinulle tuttu?

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!


keskiviikko 8. elokuuta 2018

Hyvinvoinnin heinäkuu - miten tehdä myös syksystä hyvinvoiva?


Takana on helteinen heinäkuu. Minä en ole helteiden ystävä, helle saa minut uupuneeksi ja ajatustoimintani pysähtymään. Oli päiviä, etten jaksanut päivän aikana muuta kuin kastella kukat ja lukea kirjoja. Harmitti, kun en päässyt lenkille. Harmitti, kun jo kahden kilometrin pyöräilyn jälkeen hiki valui solkenaan.

Päätin silti, että en käytä energiaani helteiden tuskailuun, vaan teen heinäkuusta niin hyvinvoivan, kun vaan oli mahdollista. Sainkin heinäkuussa muutaman kivan rutiinin arkeen ja nyt mietin, miten saan ylläpidettyä ne arjessa, kun työt alkavat eikä aikaa ole enää loputtomasti vain itselle ja omalle keholle.



Kehon hyvinvointia


Päätin heinäkuussa satsata kehoni hyvinvointiin. Keho on se paikka, missä olemme koko elämämme, sitä ei saa laiminlyödä.

Kävin kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja aloitin tunnevyöhyketerapian (tästä kirjoitan myöhemmin lisää). Elokuun alussa oli Lihaskalvot vapaaksi . työpajassa (tästäkin kirjoitan myöhemmin lisää) ja ostin työpajasta itselleni gua sha - kamman. Tämän käytön toivon tulevan minulle rutiiniksi erityisesti käsien ja niska-hartiaseudun lihaskalvojen käsittelyyn.

Koska en helteen takia voinut käydä lenkeillä, päätin tehdä joka ilta kotijumpan Treenaakotona.com-palvelun kautta. Joka ilta kotona ollessamme illan viilennettyä menin ulos, laitoin peiton alustaksi, otin läppärin esille ja jumppasin. Otin erityistavoitteeksi kehon keskustan vahvistamisen eli satsasin vatsa-selkä-peppulinjalle. Vatsalihakseni olivatkin tosi huonossa kunnossa, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka nopeasti ne lähtivät vahvistumaan! Tein myös syvävenyttelyä, niska-hartiaseudun venyttelyjä ja välillä myös kevyempiä tuolijumppia.

Treenaakotona.com - palvelu on ollut minulla testissä keväästä alkaen. Olen iloinen, kun nyt sain heinäkuussa otettua treenit kiinteäksi osaksi arkea. Minulla on tarjota alekoodin tuohon palveluun. Treenaa kotona - palvelun vuosihinta on 119 euroa / vuosi. Ilokseni sain blogini lukijoille tarjottavaksi alekoodin. Alekoodilla 2727 saat treenivuoden 79 euron hintaan. Kuukausihinta on vain 6.58 euroa. Superhalpaa siis!



Mielen hyvinvointia


Mielen hyvinvointia hain kirjojen lukemisesta, erilaisista rentoutumis- ja mindfulnessharjoituksista ja somepaastosta. Sain luettua 10 kirjaa lomani aikana (näistä on tulossa oma koostepostaus).

Somepaasto oli aika helppoa heinäkuussa, kun olin lomalla ja ajatukseni oli muutenkin, etten reagoi työviesteihin lomani aikana. Nyt huomaan, että on paljon vaikeampaa pysyä erossa kännykästä, kun olen taas aloitellut töitä. Mietin, että laitan estoja päälle tietokoneeseen ja kännykkääni työpäivieni ajaksi, jotta some ei vie liikaa huomiota.

Somepaasto teki hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

Kuinka tehdä hyvistä tavoista pysyviä?


Nyt onkin haasteena, kuinka saan näistä hyvistä tavoista pysyviä. Kuinka saan pidettyä kiinni siitä, että jumppaan muutaman kerran viikossa ja vahvistan kehoni hyvinvointia. Kuinka saan pidettyä itseni irti somesta niin, että minä hallitsen somea eikä se minua. Kuinka löytää aikaa erilaisille mindfulness- ja rentoutumisharjoituksille.

Minulla on jopa olemassa kirja tätä teemaa varten: Tee siitä tapa. Eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä. En vaan ole vielä ehtinyt perehtyä kirjaan.

Otankin vinkkejä vastaan, miten saada ylläpidettyä muutosta arjessa? Miten sinä saat säädeltyä somen käyttöäsi? Miten löydät aikaa arjessa omalle hyvinvoinnillesi? Kuinka sinä teet hyvistä tavoista pysyviä?


* Postaus on tehty yhteistyössä Treenaa kotona - palvelun kanssa. Jos ostat palvelun käyttäen alekoodiani, hyödyn siitä hieman taloudellisesti. Myös sinä hyödyt eli saat palvelun huomattavasti normaalihintaa edullisemmin!


Myös tästä postauksesta voit lukea Treenaakotona.com - palvelusta:
Hetkessä: Villasukatreenit

Seuraa blogiani myös facebookissa!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Hetkessä: Elämäni värit - maalauskurssilla


Olin viime viikonloppuna Elämäni värit - maalauskurssilla ja siellä oli ihanaa! Viikonloppu oli todella virkistävä ja pääsin flow-tilaan. Ilmoittauduin kurssille kesäkuun lopussa ja ajattelin, että olisi kivaa lopettaa loma maalauskurssiin. Mitä lähemmäksi kurssi tuli, sitä epäilevämpi minusta tuli. Olo oli nuutunut helteen takia ja sadattelin mielessä, miksi olin mennyt kurssille ilmoittautumaan.

Onneksi en perunut kurssia. Sen viikonlopun jälkeen kaikki nuutumus hävisi ja olo on ollut energinen.


Kurssi oli Harakan saaressa, joka jo paikkana on kiva ja luovuutta tukeva. Meri, kalliot. Sinä viikonloppuna oli kova tuuli, mikä oli vain ja ainoastaan ihanaa. Vihdoinkin raikasta ilmaa! Vihdoinkin jotain muuta kuin täysin pysähtynyttä hellettä.

Kurssilla maalasimme, maalasimme ja maalasimme. Välillä pysähdyimme katsomaan ja kommentoimaan sekä omia maalauksia että toisten töitä. Söimme eväitä. Ja sitten taas maalasimme.


Kurssilla käytettiin ekologisia akvarellivärejä ja märkämaalaustekniikkaa. Eli alussa paperi kasteltiin märäksi molemmin puolin ja maalaaminen tapahtui märälle paperille. Tärkeintä ei ollut valmis maalaus, vaan se, mitä ihmisessä tapahtui maalaamisen aikana. Ajatuksena oli, ettei tarvitse osata maalata ja olla hyvä kuviksessa.

Märkämaalaustekniikka tekee sen, että värit leviävät eikä kuvaa voi täysin hallita. Olen aikaisemmin tehnyt märkämaalaustekniikalla Lasten Tunnetaito-ohjaajaopinnoissa ja näin tekniikka oli päällisin puolin tuttu.


Teimme erilaisia värikokeiluja kokeillen sekoitella milloin vihreää, milloin ruskeaa, milloin liiloja sävyjä. Tarkoituksena ei ollut maalata maisemia tai muotokuvia, vaan tunnelman mukaan.

Minä olin ihan fiiliksissä! Oli tosi kiva maalailla, Harakan saari oli ihana paikka kurssille ja tuuli oli myös mahtava kaiken helteen keskellä. Minä en ole koskaan ollut hyvä kuviksessa eikä maalaaminen ole minulle se kaikkein tutuin tapa ilmaista itseä. Silti tämä kurssi oli ihana ja voimaannuttava kokemus.

Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kolmas vuosi hetkiä



Aloitin kolmisen vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan kolmanteen vuoteen sisältyi?


Olen käynyt katsomassa useamman näyttelyn. Olen käynyt katsomassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyn, Roska on luksusta ja Muutoksentekijät - valokuvanäyttelyn ja Tyttöpoikatyttöpoikatyttö - näyttelyn. Kävin  Ateneumissa Blogisisarten kanssa. Näistä kaikkia en olisi muistanut ilman noita postauksia.

Olen käynyt lounaalla ystävien kanssa ja retkellä Vallisaaressa. Teatterissa kävin vuoden aikana aika vähän, koska en löytänyt juurikaan minua kiinnostavia esityksiä. Lisäksi yksi joulun alla käymäni teatterireissu jäi raportoimatta ihan siksi, etten erityisemmin pitänyt esityksestä. Blogipostaus löytyy esityksestä Kaikki mieheni. 

Olen tehnyt kotona villasukkatreenejä. Loppukeväästä kävin Röyhkeyskoulussa.


 
Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ehtinyt blogiini kirjoitella. Olen käynyt vuoden aikana parin viikon välein hierojalla ja muutaman kerran thaimaalaisessa hieronnassa. Kevään ajan kävin hathajoogassa (tästäkin oli postaus luonnoksissa tekeillä, mutta se ei sitten valmistunut koskaan...). Nämä hemmotteluhoidot ja jooga ovat aina itselle voimaa ja hyvinvointia tuovia juttuja.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan neljäs vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol4. Olen jo suunnitellut kokeilevani uusia hemmotteluhoitoja, esimerkiksi shiatsua ja Brain Relief-hoitoa. Teatterissa ja leffoissa toivoisin käyväni enemmän. Seuraavaksi on suunnitteilla Mamma Mian katsominen. Aion kokeilla myös uusia keho-mieli-tunteja ja eri joogalajeja. Lähellemme avataan uusi joogasali syyskuussa ja tämä on ihan huippujuttu! Siellä tulee olemaan myös osteopaatin vastaanotto ja sitäkin aion kokeilla.

Millaisia hyvää oloa tuovia hetkiä sinun arjessasi on?

Ensimmäisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.
Toisen vuoden Hetkessä - koosteen voit lukea tästä.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kirjaesittely: Kuinka minusta tuli rohkea


Tunnetaitojen tiimoilta on ilmestynyt useampi uusi lastenkirja viimeisen vuoden aikana. Tässä blogitekstissä on esittelyssä aivan uunituore kirja "Kuinka minusta tuli rohkea". Kirja on Mervi Juusolan kirjoittama. Mervi Juusola on neuropsykiatrinen valmentaja, kuvataideterapeutti ja tietokirjailija. Teemoina kirjassa ovat muutokset elämässä, uusien ystävien löytäminen, kiusaaminen ja mitä tehdä, jos tulee kiusatuksi.

Kirjan tarinassa ja tehtävissä pohditaan erilaisuutta ja hyvää ystävyyttä, etsitään jokaisen supervoimia ja opetellaan puolen pitämistä. Kirjaan kuuluu myös kivat tunnekortit ja vinkit tunnekorttien käyttöön.


Kirjan tarina kertoo Tildasta ja hänen pikkuveljestään Sisusta. He muuttavat uuteen kotiin ja sitä myötä he menevät myös uuteen päiväkotiin ja kouluun. Kaikki ei suju parhain päin, mutta Tilda ei lannistu, vaan päättää löytää paikkansa.

Kirjassa on kivoja pieniä tehtäviä ja kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia omia ajatuksia teeman suhteen. Kirjassa kannustetaan löytämään omia supervoimia, autetaan pohtimaan, mitä tunteita voi kokea eri tilanteissa ja kehotetaan tekemään ystävällisiä tekoja ja autetaan keksimään näitä ystävällisiä tekoja. Voi myös pohtia, mitkä asiat ovat viisasta rohkeutta ja mitkä ovat tyhmää rohkeutta.

Itse pidin tosi paljon kirjassa olleesta "Opi pitämään puolesi" - kappaleesta, jossa opetettiin voima-asennon ottaminen, voimahengitys ja voima-ajatukset. Näitä asioita opetan lapsille myös omissa tunnetaitoryhmissäni. Näistä voima-ajatuksista aikuiset saavat myös hyviä ajatuksia omiksi voimalauseiksi. Kuinka mahtavalta tuntuu todeta itselleen: "Olen taitava monissa asioissa", "Olen ihana tyyppi" tai "Minä olen rakas".
Kirja antaa hyviä ajatuksia kiusaamisen käsittelyyn. Minulla on tunnetaitoryhmässä yhtenä teemana kaveritaidot ja saan tästä kirjasta kivoja ajatuksia, mitä voin jatkossa ottaa mukaan teeman käsittelyyn. Päiväkodeissa ja alakouluissa kirjaa pystyy käsittelemään pitkään ja lukemaan kappale kerrallaan ja ottamaan kysymyksiä ja tehtäviä teemoiksi vaikka koko kauden ajaksi.

Kirjasta pystyy nappaamaan myös yksittäisiä harjoituksia, esim. omien supervoimien löytäminen, puolensa pitämisen taidot ja voima-ajatukset. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita lasten kanssa käsiteltäväksi. Minua kiusattiin koulussa ja voi kun joku olisi opettanut minulle puoleni pitämistä. Ja kertonut sen, että vika ei ole minussa vaan kiusaajissa.


Ajatuksia herättävän tarinan ja tehtävien lisäksi kirjassa on mainio kuvitus. Itse pidän myös tunnekorteista. Tunnekorteissa on toisella puolella kuva ja toisella puolella avataan kyseistä tunnetta: kerrotaan tunteesta, missä tilanteissa sitä saattaa tuntea ja mitä voi tehdä, kun tunne on päällä. Tunnetta voi myös tunnustella kehotasolla asti: miltä tunne tuntuu kehossa.

Kirja vie hyvin teemoja myös omaan itseen ja omaan kehoon asti - tunteista ei pelkästään keskustella, vaan niitä käsitellään myös toiminnallisesti, mikä on tärkeä asia tunnetaitojen oppimisen kannalta.

Lämmin suositus tälle kirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Myös näissä blogiteksteissäni olen esitellyt tunnetaitoteemaisia kirjoja ja kortteja:

Tunnekasvatuksen tueksi
Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen
Tehtäväkirja tunnetaidoista
Esittelyssä Jukka Hukka - tunnekirjat

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Perhereissulla Jyväskylän seudulla


Kävimme viime viikolla muutaman päivän reissulla kotiseudullani Mikkelissä ja sieltä käsin kävimme 1.5 vuorokauden visiitillä Jyväskylässä. Päätimme jo keväällä, että tänä kesänä emme lähde ulkomaille, kuten olemme tehneet 10 viimeistä kesää. Emme raaski jättää kissaamme Misseä hoitoon moneksi päiväksi. Nyt Misse oli reissumme ajan äidilläni hoidossa. Misse oli syömättä lähes 12 tuntia tuosta hoitoajasta, joten selvästi hän reagoi siihen, että emme olleet paikalla.

Reissumme pääkohde oli kylpylähotelli Peurunka, mutta kävimme myös kaksi muuta kohdetta, koska emme aikaisemmin ole perheenä Jyväskylässä käyneet. Kohteiksi valikoituivat Ilmavoimamuseo ja Suomen ensimmäinen parkourpuisto.

Kangaslammen toimintapuisto


Suomen ensimmäinen parkouralue löytyy Kangaslammen toimintapuiston yhteydestä, joka on kerrostaloalueen takana. Pojat kiipeilivät jonkin aikaa puistossa ja kävin ostamassa meille syötävää läheisestä kaupasta.

Kangaslammen toimintapuisto näytti hyvin monipuoliselta, siellä oli parkouralueen lisäksi erilaisia kiipeilytelineitä, keinuja, liukumäkiä jne. Alue rajoittui kauniiseen järvimaisemaan. Sen järven rannalla söimme salaatit.

Ilmavoimamuseo


Suomen Ilmavoimamuseo sijaitsee Jyväskylän lentoaseman lähistöllä Tikkakoskella. Valtaosa museon kokoelmissa olevista koneista on Suomen ilmavoimien käyttämiä sotilaslentokoneita.

Museossa oli joitakin toiminnallisia juttuja, jotka tekevät museosta kivan myös lapsiperheille. Muutamaan lentokoneeseen sai mennä sisälle ja kokeilla vipuja. Sai vääntää kammesta ja painaa nappia, jolla sai yhden lentokoneen moottorin hyrisemään. Pojat jäivät kaipaamaan simulaattoria, jossa olisi voinut ohjata lentokonetta. Ainakin Tukholman Tekniikan museossa on ollut sellainen.

Olemme pari kertaa käyneet kotikaupungissamme Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa ja tämä Jyväskylän museo oli pienempi. Museo sopii hyvin koko perheen kohteeksi ja olin tyytyväinen, kun tämä oli yksi kohteemme Jyväskylän reissulla.

Kylpylähotelli Peurunka


Peurunka sijaitsee Laukaalla ja muihin käymiimme kylpylöihin verrattuna tässä ihastutti sen sijainti. Kylpylä sijaitsee kauniilla alueella järven rannalla.

Itse kylpylä oli ehkä pienempi kuin olin ajatellut. Wibit-vesirata oli sellainen, jota ei aikaisemmin käymissämme kylpylöissä ole ollut. Itse pidin erityisesti hemmottelualtaasta. Kuopus tykkäsi vesiliukumäistä.


Peurungan alueella olisi ollut paljon kivaa puuhaa frisbeegolfista Hilarius Hiiren taloon (johon omat lapset ovat jo liian isoja), mutta me emme pitkän päivän jälkeen jaksaneet muuta kuin vähän kävellä rannassa ja mennä huoneeseemme lepäilemään.

Yö meni minun osaltani tosi vähillä unilla, kuten usein käy reissun päällä. Nukuinkin Mikkeliin saavuttuamme päiväunet. Misse oli tosi iloinen meidän paluusta ja ruokakin alkoi taas maistua hänelle.

Nyt olemme taas kotosalla ja mahdollisesti teemme pieniä päiväretkiä. Kotipihallakin olisi puuhaa, esim. kitkemistä, mutta nämä superhelteet eivät ole innostaneet pihahommiin.

Mukavaa viikon jatkoa!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Minun kirjani vie itsetuntemuksen äärelle



Kirjakauppoihin on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana paljon itsetuntemusta lisääviä tehtäväkirjoja. Kirjoja, joissa päähenkilö olet sinä itse ja joissa pääset miettimään omaa elämääsi. Yksi näistä kirjoista on "Minun kirjani - ystäväkirja", jonka tarkoitus on auttaa tutustumaan elämän tärkeimpään ihmiseen - eli sinuun itseesi.

Kirjojen tehtävien ja kysymysten avulla pystyy pohtimaan omaa elämää ja omaa suhdetta käsiteltävään asiaan - on se sitten ajankäyttö, oma kehonkuva tai omat tunteet.

Kirjan teemoja


Minun kirjani teemoja ovat esimerkiksi minä ystävänä, riittävä minä, minä aistin, vastoinkäymiset ja ravitsen kehoa ja mieltä. Kirjassa oli myös useampi aukeama tunteille ja tästä olen iloinen Lasten Tunnetaito-ohjaajana.

Kirjan tehtäviin kuuluu esim. täydennettäviä lauseita, kirje itselle, oman vuorokauden kellon piirtäminen, tunteiden värien ja muotojen miettimistä jne.


Kirjassa käsitellään esimerkiksi vihaa seuraavasti: Piirrä kehoon viha. Missä se kehossa tuntuu,  minä värinen ja muotoinen se on? Täydennettäviä lauseita ovat esimerkiksi: viha on...., viha ei ole..., voimakkain kokemani vihan tunne..., onko minun helppo/vaikea näyttää vihan tunne?

Ajatuksiani kirjasta


Kirja on valtavan kaunis ja ihana. Kuvitukset ja tekstit ovat herätteleviä ja houkuttelevat pohtimaan asioita. Kirja vie lempeyteen ja myötätuntoon itseä kohtaan. Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Kirja auttaa miettimään omia aikasyöppöjä ja kehottaa rajaamaan elämää ja tekemisiä - sitä, miten on tavoitettavissa. Ajanhallinta on muutenkin ollut oma teemani viime aikoina. Niin helposti aikasyöpöt vievät aikani niiden asioiden sijaan, joihin haluaisin oikeasti aikani käyttää. Kirja sai minut pohtimaan kiirettä ja sitä, mistä syntyy kiireen tuntu ja millaiseksi toimintani muuttuu kiireessä.

Erityisesti minua kosketti Minä olen arvokas - kappaleessa olleet kysymykset: Olenko oikeanlainen? Onko minulla merkitystä? Kelpaanko juuri sellaisena kuin olen?  On niin tärkeää puhua itselleen kauniisti ja lempeästi. Ja arvostaa itseään.

Lämpimät suosittelut tälle ajatuksia herättävälle ja kauniille tehtäväkirjalle!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta 

Lue myö blogitekstini Polku lapsuudesta aikuisuuteen ja haaveisiin. Esittelen siinä blogitekstissä My way - lapsuuden poluilta aikuisuuden valtateille tehtäväkirjan.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Hetkessä: Retkellä Vallisaaressa lepuuttamassa aivoja


Loma alkoi ja pää oli täynnä ajatuksia. Tuntui, etten pääse eroon työajatuksista. Pää suorastaan surisi. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt tarvitsen aivoilleni lepoa, lähdetäänkö Vallisaareen luonnon helmaan rauhoittumaan. Sateiseen viikkoon osui keskiviikolle poutaisempi päivä ja sinä päivänä olin ystäväni kanssa monta tuntia Vallisaaressa.


Mikä on Vallisaari?


Vallisaari on Helsingin edustalla oleva saari, se sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Vallisaari oli vuosikausia luonnontilassa. Vallisaari oli sotilaallisessa käytössä vuoteen 2012 asti. Saari avautui yleisölle vuoden 2016 kesällä.

Saareen tutustutaan merkittyjä reittejä pitkin. Reittejä on kaksi, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2.5 km). Me kävelimme molemmat reitit läpi.

Vallisaaressa on pääkaupunkiseudun monipuolisin luonto, siellä on niin lepakoita, mäyriä ja lintulehtoja. Siellä on myös valtava määrä eri perhoslajeja (jopa 1000 eri lajia) - tuntuikin kummalliselta, kun en nähnyt retkemme aikana yhtään perhosta.

Vallisaaressa on linnoituksia, niittyjä, tavallista metsämaastoa ja upeita näköaloja tarjoavia paikkoja (kuten Aleksanterinpatteri). Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon tarinoita, esimerkiksi yksi tarina kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleenkin Vallisaaren muureilla.




Omia ajatuksiani Vallisaaresta


Etukäteen minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Vallisaaresta, toki olin siihen vähän netistä tutustunut. Olin yllättynyt kuinka paljon Aleksanterin kierroksesta oli ihan tavallista metsämaastoa.

Ihastuin erityisesti Aleksanterinpatterin näköalapaikkaan, josta maisema Helsinkiin päin oli huikea. Lisäksi mieleeni jäi lampi ja Kuninkaansaaren puolella olleet kalliot, joille istahdimme pitkäksi aikaa ystäväni kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tämä olisi ollut idyllinen paikka syödä eväitä. Mutta koska tätä emme tienneet, söimme eväät heti ensimmäisellä eväspaikalla. Näitä eväspaikkoja olisi ollut tasaisin välein pitkin saarta. Samoin vessoja oli pitkin reittejä, tästä iso plussa.

Totesin, että olisi ollut kiva tietää enemmän Vallisaaren historiasta jo etukäteen. Pitkin reittejä oli opastetauluja, joista sai kivasti tietoa. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti avannut ihan eri tavoin saarta ja sen historiaa.





Ja kyllä mieleni rauhoittui. Luonnon vaikutus kehon ja mielen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on iso. Kuten myös sen, että olin päivän ystäväni kanssa ja turisimme kuulumiset läpi. Erityisesti istuessani kallioilla ja katsoessani merta tunsin syvää rauhoittumista.

Vallisaaressa liikkui paljon myös lapsiperheitä, mutta minä olin tällä kertaa iloinen, että olin ystäväni kanssa eivätkä pojat olleet mukana. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Jos menisin lasten kanssa Vallisaareen, suuntaisimme varmaankin Kuninkaansaaren kierrokselle. Siellä oli jyrkkiä portaita, kiinnostavia luolia ja linnakkeita. Lisäksi sieltä löytyi hiekkapoukama, jossa olisi pystynyt uimaan. Hiekkaleluja olisi saanut lainata lähellä olevasta "talonmiehen" mökistä. Omia poikia hiekkalelut tuskin enää kiinnostavat, mutta tämä tieto saattaa auttaa jotakuta suunnittelemaan retkeä.

Minua kiinnostaisi tutustua johonkin saarikohteeseen Espoossa. Osaisitko suositella jotain kohdetta?

   
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Mikä kasvatuksessa korostuu tänä päivänä?


Teen työtä vanhemmuuden ja lasten tunnetaitojen tukemisen parissa. Luen paljon kasvatuskirjallisuutta oppiakseni lisää sekä äitinä että ammattilaisena. Olen esitellyt paljon hyviä kirjoja myös täällä blogissani.

Viimeisen vuoden aikana olen esitellyt esimerkiksi kirjat: Näe sydämellä - luo arvostava yhteys lapseen, Rauhoita ja rohkaise, Mitä sä rageet? Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen ja Vahvista lasta. Näissä kaikissa kirjoissa korostuu myönteiset kasvatuskeinot, lapsen arvostaminen ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Ne asiat, jotka tämän päivän kasvatuksessa koetaan tärkeiksi asioiksi.


Myönteiset kasvatuskeinot

Tämän päivän kasvatuksessa korostuu myönteiset kasvatuskeinot ja lapsen tunnetaitojen tukeminen. Korostetaan lapsen sisäisen motivaation tukemista, tunteiden nimeämistä ja tunteiden säätelykeinojen opettamista, empatiaa ja myötätuntoista suhtautumista lapseen.

Enää ei ajatella, että lapset pitäisi kasvattaa tottelemaan aikuista, vaan kasvatuksessa korostuu menetelmät, joiden avulla tuetaan lapsen omaa ajattelua. Enää ei ajatella, että lapsen kuuluu käytöksellään mielistellä aikuista ja niellä omat tunteensa. Enää ei ajatella, että lasta kuuluu rangaista, jos käytös on huonoa. Tiedetään myös, että ulkoinen palkitseminen esimerkiksi karkeilla, rusinoilla tai rahalla heikentää lapsen sisäistä motivaatiota.

Kasvatuksessa on eri asiat pinnalla kuin silloin, kun tämän päivän vanhemmat ovat olleet itse lapsia. Omien vanhempien toimintatavat puskevat hyvin monilla vanhemmilla läpi omasta selkärangasta - siksi onkin tärkeää pohtia omia kasvatustapoja - ja päivittää niitä ajan tasalle. Yksi tapa pohtia kasvatuskeinoja on lukeminen.

Kasvatuskirjahaaste

Heinäkuussa on menossa kasvatuskirjahaaste, josta voi lukea lisää täältä. Tavoitteena on saada vanhemmat ennakkoluulottomammin tarttumaan kasvatuskirjallisuuteen, jotta saisivat tukea, helpotusta ja ajatuksia arkeen ja kasvatukseen.

Minä osallistun kasvatuskirjahaasteeseen jakamalla heinäkuun aikana yritykseni fb-sivulla ja instagramissa vinkkejä esim. teinien vanhemmille suunnatuista kirjoista, itsetuntemusta lisäävistä tehtäväkirjoista ja lisäksi jaan kirjavinkit sisarussuhteen tukemiseen, ruuhkavuosien pyörteisiin, rennompaan vanhemmuuteen ja tulistuvien lasten kanssa toimeen tulemiseen.

Tavoitteeni on heinäkuussa eli lomallani lukea pääasiassa kevyttä hömppää, jolla saan aivoni narikkaan. Jos saan inspistä lukea kasvatuskirjallisuutta, sitä varten on varattuna kirja "Puuseppä vai puutarhuri. Vanhemmuuden suorittamisesta onnellisen lapsuuden tukemiseen".

Luetko sinä kasvatuskirjallisuutta kehittääksesi omia vanhemmuustaitojasi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ajatuksia kesälomalle

Kirjastosta lainattua kesälomalukemista

Minulla on alkanut kesäloma. Olen nyt yhden viikonlopun verran laskeutunut lomalle ja huomaan, että pääni työstää vielä aivan täysillä työasioita. Uusia ideoita tulee ja niitä olen kirjoittanut vihkoon.

Olen tarkoituksella ollut kuitenkaan tekemättä työjuttuja ja olen ollut myös pois somesta. Minulle on ollut vaikea aikaisempinakin vuosina aloittaa loma ja sallin nyt aivoilleni sen, että ne vielä painivat työasioiden kimpussa. Kyllä myös aivoni pian rauhoittuvat, viimeistään silloin, kun miehen loma alkaa ja pääsemme pois kotiympyröistä.


Kuva kirjasta "Miksi suoritamme?" Kirja osui ja upposi, se kertoi suoraan minusta muutama vuosi sitten - nyt olen vähitellen päässyt eroon haitallisesta suorittamisesta

Tätä toivon kesälomalta:


* Kirjojen lukemista. Paljon, paljon kirjoja. Kepeitä kirjoja, muuta kuin ammattikirjallisuutta.
* Sometaukoa. Huomaan koukuttuneeni liikaa someen. Nyt olen asettanut itselleni rajat eli saan käyttää somea aamulla 15 minuuttia ja illalla 15 minuuttia. Ajattelin, että minun olisi vaikea irrottautua somesta, mutta viikonloppu meni jopa vähemmillä somemäärillä. Hyvä minä, ehkä koukuttumiseni ei olekaan niin totaalista kuin olin kuvitellut!
* Liikuntaa. Sekä lenkkeilyä että kehoa huoltavaa joogaa ja venyttelyä.
* Perhelomaa Suomessa. Tänä vuonna emme lähde ulkomaille. Viimeiset 10 vuotta olemme olleet joka kesä ulkomailla. Nyt on useampi syy, että päädyimme kesälomaan Suomessa (mun passi on mennyt vanhaksi, esikoisen keliakia olisi ulkomailla haastavaa ja suurin syy on kissamme Misse - emme raaski jättää häntä hoitoon).
* Tutustuminen uusiin kohteisiin pääkaupunkiseudulla, esimerkiksi Vallisaari ja Mustavuori ovat sellaisia paikkoja, joissa en ole käynyt.
* Käyn loppuun "Parempia kuvia älypuhelimella" - koulutuksen, jonka ostin keväällä ja ehdin käydä ekan kurssiosan läpi. Nyt käyn kurssin vähitellen loppuun ja otan heti vinkit käyttöön eli harjoittelen niin maisema-, lapsi- /eläin- kuin tuotekuvaustakin.
* Olisi kiva käydä katsomassa joku kesäteatteriesitys. Joku kepeä ja hauska, muttei kuitenkaan mikään puskafarssi.
* Käyn kehon hemmotteluhoidoissa. Aika on varattuna thaimaalaiseen hierontaan ja olisi kiva kokeilla myös esim. shiatsua ja metamorfista hoitoa.
* Minulla on ajatuksena myös kokeilla terapeuttista valokuvausta, joko nyt heinäkuussa loman aikaan tai viimeistään elokuussa.
* Heinäkuun lopussa menen maalauskurssille Harakan saarelle maalaamaan Elämäni värejä. Tuolta kurssilta toivon luovuutta ja flowta.

Millaisia suunnitelmia sinulla on kesälomalle? Voit suositella minulle myös kivoja (luonto)kohteita pääkaupunkiseudulla ja myös kesäisen kepeitä kirjoja luettavaksi!

Seuraa blogiani myös facebookissa!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Neljäs kevät yrittäjänä

Turussa hieman ennen Mindfulness lapsille - kurssipäivän alkua
Takana on jo neljäs kevät yrittäjänä. Teen töitä vielä tämän viikon loppuun, aika kevyesti ja lähinnä viimeistellen toimistotöitä ja valmistellen jo ensi syksyä.

Millainen oli neljäs kevääni yrittäjänä? Mitä uutta kevät toi ja millaisin fiiliksin olen aloittamassa kesälomaa?

Vanhaa ja uutta

Keväällä minulla jatkui tutut vanhat kurssit kuten Lasten Tunnetaitoryhmät, Villipedon naamarit - tunnetyöpajat ja Ceeston kautta ohjaamani Mindfulness lapsille - kurssit. Yhden uuden tunnetyöpajan kehitin, Helpotusta jännittämiseen - tunnetyöpajan. Olen myös jatkanut Vipeltävän Siilin liikunnallisten ryhmien ohjaamista.

Kevään aikana tein kaksi uutta e-opasta vanhemmuuden materiaalikirjastoon: "Hyvä itsetunto - parhaat keinot lapsen itsetunnon vahvistamiseen" ja "Lapsen tunnetaitojen tukeminen arjessa". Olen kirjoittanut voimapostissa kaksi kertaa kuussa vinkkejä myönteiseen ja tunnetaitoiseen vanhemmuuteen.

Pelastakaa Lapset ry:n adoptioperheiden tapaamisessa olin ohjaamassa satuhierontaa, teemana oli meri

Haasteita tilojen kanssa

Minulla alkoi jo viime syksynä haasteet tilojen - ja myös yhteistyökumppaneiden kanssa. Ohjasin viime syksyn tunnetaitoryhmät ja tunnetyöpajat kivassa pienessä tilassa Pikku Huopalahdessa - se tila jäi pois käytöstä alkuvuodesta, kun tilan päävuokralainen jäi äitiyslomalle. Olin myös kouluttajana Ipanaisen kursseilla. Ipanainen lopetti koko kurssitoiminnan vuodenvaihteeseen, joten siinä minulta jäi samalla iso yhteistyökumppani pois.

Olen nyt keväällä ohjannut ryhmiä vähän vaihtelevissa tiloissa. Löysin viime syksynä kivan Salt Cityn - tilan, jossa olen luennoinut useamman luennon kevään aikana. Toki sekin tila menee putkiremonttiin ensi syksynä. Nyt minulla on taas uusi kiva tila käytössäni ensi syksynä, toivon, että se säilyisi pidempään.

Loppuvuodesta palkkasin assistentin hoitamaan kanssani toimistotöitä, mutta tänä keväänä hän ei pystynytkään tekemään minulle juurikaan hommia. Nyt minulla on mietinnässä, etsinkö uuden assistentin ensi syksylle.

Lasten Tunnetaitoryhmässä maalattu voimahahmo

Ristiriitaisia ajatuksia

Huomasin muutama viikko sitten miettiväni, kuinka kauan jaksan tätä "puskemista". Yrittäjänä pitää olla niin paljon koko ajan näkyvillä somen eri kanavissa, kirjoittaa blogia ja jakaa tapahtumia, jotta kursseilla ja ryhmiin tulee osallistujia.

Ei ole ihan helppoa olla yrittäjänä kasvatuksen ja tunnetaitojen saralla, sillä nämä ovat vielä aika uusia yrittäjyyden muotoja. Siinä missä vaikka laihduttamiseen ja liikuntaan liittyviä kursseja on ollut saatavilla niin kauan kuin ikinä muistan, kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen ei ole. Eikä varsinkaan maksullisia kursseja. Olen siis uranuurtaja monella tavalla eikä se aina ole tuntunut helpolta.

Sen verran ristiriitaisissa ajatuksissa olin, että kävin katsomassa pari viikkoa sitten mol:n sivuilta työpaikkoja. En osannut käyttää järjestelmää, en siis löytänyt kohtaa, mistä olisin löytänyt oman alan töitä. Se jäi siihen. Enkä tietäisi, mitä ylipäänsä haluaisin tehdä. Olen niin tottunut yrittäjän vapauteen, että aika vaikea olisi palata palkkatyöhön. Vaikka se välillä ajatuksena houkuttelee, erityisesti silloin, kun klo 21 istun tietokoneen ääressä jakamassa kurssejani johonkin lastentapahtumat-ryhmään.

Tosi moni yrittäjä, joka on aloittanut samaan aikaan kuin minä yritystoiminnan, on lopettanut yrittäjyyden ja siirtynyt palkkatyöhön. Enkä ihmettele tätä yhtään. Yrittäjyys ei ole ihan helppoa, varsinkaan silloin, kun sitä tekee aika uudella alalla.

Ensi syksynä on tulossa uusi verkkovalmennus, jota teen yhdessä pilottiperheiden kanssa

Kohti tulevaa syksyä

Ensi syksyn kurssit, työpajat ja luennot ovat pitkälle jo aikataulutettu. Minun on tarkoitus elokuussa aloittaa uuden verkkovalmennuksen tekeminen, se liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Teen verkkovalmennuksen yhdessä muutaman pilottiperheen kanssa. Olen saanut heiltä jo aivan loistavia ajatuksia valmennuksen sisältöön liittyen.

En ehtinyt kevätkauden aikana tehdä ihan kaikkia asioita, joita ajattelin ehtiväni tehdä. Mieli helposti soimaisi itseä, mutta osaan ottaa myös realiteetit huomioon. Esikoisella todettiin keliakia tammikuussa ja sen tiimoilta on ollut uuden opettelua, mies on tehnyt useamman työmatkan ulkomaille ja arki on ollut pitkälti vastuullani, nytkin mies on työmatkalla (tosin nyt ihan vain Suomessa).

Minun kehoni ilmoittaa tosi helposti, jos jaksaminen alkaa olla äärirajoilla ja olen oppinut kunnioittamaan kehoni rajoja ja hiljentämään silloin kun on vauhdin hidastamisen aika.

Ohjasin kevätkauden aikana seitsemän Villipedon naamarit - tunnetyöpajaa. Misse oli minulla monesti "apuna" kun piirtelin naamareitten pohjia


Vaikka mieliala on välillä heilahdellut äärilaidasta toiseen, niin silti tosi paljon hyvääkin on tänä keväänä tapahtunut. Olen ohjannut loppuunmyytyjä kursseja ja työpajoja. Toisaalta on ollut myös kursseja, jotka eivät ole toteutuneet liian vähäisen osallistujamäärän takia. Enkä kait silti ole ihan turha tyyppi, jos eri verkkovalmennuksiini on osallistunut parin vuoden aikana lähes 1000 vanhempaa ja kasvattajaa? Lisäksi tästä on tulossa myös taloudellisesti paras vuoteni koko yrittäjyyden aikana.

Elokuussa kun yritykseni Kasvun Taika täyttää neljä vuotta, teen vielä katsauksen koko neljänteen yrittäjyysvuoteen. Heinäkuun lomailen ja pyrin pitämään myös somelomaa mahdollisimman paljon, jotta saan aivoni tuulettumaan ja itseni irti töistä ja voisin suunnata syksyyn taas ihan uudella innolla.

Tiedän jo, ettei ole ihan helppoa irrottautua heinäkuuksi yritysasioiden miettimisestä ja otankin vastaan vinkkejä sekä siihen, kuinka irrottautua työasioista ja myös siihen, kuinka viettää somelomaa niin ettei vilkuile koko ajan kännykästä, mitä yrityksen fb-sivulla tai instassa tapahtuu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kolme kirjaa perhe-elämästä


OIen kevään ja alkukesän aikana lukenut muutaman tämän vuoden puolella ilmestyneen kirjan perhe-elämästä. Esittelen lyhyesti kolme lukemaani kirjaa.

Islantilainen kodionni. Perhe-elämää viikinkien malliin


Islantilainen kodionni on Satu Rämön kirjoittama kirja perhe-elämästä Islannissa. Islannissa moni asia tuntuu olevan paremmin. Erityisesti itselleni jäi mieleen vahva sukuyhteys ja isovanhempien osallistuminen perheiden elämään. Lisäksi hyvälle kuulosti koulupäivän yhteydessä / jälkeen olevat harrastuskerhot. Vanhemmuus Islannissa tuntuu olevan leppoisaa ja rentoa. Kirja on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä paljon.


#Vauvavuosi


#Vauvavuosi - kirjan on kirjoittanut Karoliina Sallinen-Pentikäinen. Kirja on jatkoa Tee se itse - vauva - kirjalle, joka kertoi raskausajasta. Nyt vauva on syntynyt ja Usva ja Juho opettelevat vauvaelämää.

Kirja on kepeä, nopealukuinen ja monin paikoin hauska. Erityisesti nauroin kuvauksille uuden lastenvaatemalliston lanseerauksesta ja 1 v synttäreistä. Kirja ei vie erityisen syvälle, mutta paljon tuttuja ajatuksia omien lasten pikkulapsivuosilta nousi mieleen.


Kirja tytölleni

 

Jani Toivolan "Kirja tytölleni" on hyvin rehellinen tilitys vanhemmuudesta, uupumisesta, arjen hallinnasta ja työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista.
Jani Toivola kirjoittaa juuri niistä asioista, jotka ovat läsnä lapsiperhearjesta, mutta joista ei vielä(kään) puhuta tarpeeksi ääneen. Pinna palaa, hermot menee, lapsi herättää paljon muitakin tunteita kuin iloa ja onnea. Kuinka vaikea on olla tekemättä mitään ja pysähtyä hetkiin ja lapsen äärelle, kun koko ajan tiskit, pyykit ja siivoamattomat nurkat odottavat. Ja miten haastavaa on huomioida ja yhteensovittaa sekä omat että lapsen tarpeet.

Samalla kirja on tarina irtipäästämisestä ja omanlaisen vanhemmuuden ja rauhan löytämisestä. Kirjassa on hyvin reflektiivinen ote ja Toivola tuo paljon esille sitä, mitä lapsi on hänelle opettanut. "Opetan tyttärelleni elämän perusasioita. Hän taas opettaa minulle uusia asioita itsestäni, pakottaa minut katsomaan peiliin".

Elämänmakuinen, syvällinen, aito ja rehellinen kirja, lämpimät suosittelut!

Nyt alan haalia itselleni kepeitä kesälomakirjoja, loma jo häämöttää! Mitä sinä suosittelisit kesälomalukemiseksi?

Tykkää blogistani myös facebookissa!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Hetkessä: Röyhkeyskoulussa



Bongasin muutama viikko sitten Naisyrittäjät fb - palstalta mainoksen Röyhkeyskoulusta. Kun luin Röyhkeyskoulun esittelyn, tiesin heti, että se on mun juttuni ja ilmoittauduin mukaan.  Toukokuun lopulla olin Röyhkeyskoulussa ja palasin sieltä kotiin pää täynnä ajatuksia.

Mikä on Röyhkeyskoulu?

 

Röyhkeyskoulu on luentomuotoinen tapahtuma, jossa on tarkoitus herätellä naisia kunnioittamaan omaa osaamistaan ja ottamaan oma paikka haltuun. Tarkoitus on auttaa naista tunnistamaan sisällä oleva "kiltti tyttö" ja kuinka se rajoittaa omaa potentiaalia. Kun tämä on tiedostettu, pystyy myös toimimaan toisin ja olemaan rinta rottingilla.

Röyhkeyskoulussa ei opita ilkeämielistä röyhkeyttä, joilla toisia nujerretaan, vaan hyvää tapaa pitää omia puoliaan, arvostaa omaa osaamistaan ja tuoda sitä esille.

Röyhkeyskoulun on kehittänyt Jenni Janakka. Idea Röyhkeyskoulusta syntyi  erään palaverin yhteydestä, kun Janakka jutteli toisten naisten kanssa työelämästä. Keskustelussa toistuivat lauseet, kuten "En mä sit kehdannut..." ja “Olis siinä kai sit pitänyt...".

Tyttöjen ja poikien kasvatus

 

Jenni Janakka toi luennolla esille havahduttavaa asiaa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Hän kertoi päiväkodissa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli kuvattu kolmen päivän ajan päiväkodin elämää. Tutkimuksessa laskettiin, mistä lapset saavat kehuja. Tytöt saivat kehuja kiltteydestä, ulkonäöstä ja vaatteista.

Pojat saivat kehuja reippaudesta ja tekemisistään. Eli pojat saavat kehuja aktiivisuudesta ja tytöt ulkonäöstä ja kiltteydestä (= siitä, etteivät he tee mitään aktiivista) eli passiivisuudesta. Tästä Jenni Janakka käytti nimitystä "Passiivisuuden sietämättömät kehut".

Tyttöjen kasvatuksessa korostetaan sitä, että pitää olla kiltti toiselle. Jo pieniä tyttöjä laitetaan vastuuseen siitä, että yhteisön ilmapiiri olisi toimiva. Jenni Janakka kysyi, kuinka moni meistä osallistujista on laitettu istumaan vilkkaiden poikien viereen  rauhoittamaan näitä poikia. Ikään kuin poikien käytös olisi kiltin ja hiljaisen tytön vastuulla. Aika monen käsi nousi ylös.

Tiedän, että tämän asian suhteen on menossa myös muutosvaihe. On paljon tiedostavia vanhempia, jotka kapinoivat tätä asetelmaa vastaan ja haluavat kasvattaa tytöistään "vähemmän tottelevia".

Miten olla hyvällä tavalla röyhkeämpi?

 

Luennolla puhuttiin minulle tutuista asioista kuten kiltin tytön syndroomasta ja huijarisyndroomasta. Oivalsin, että olen jo ottanut askelia kohti "hyvää röyhkeyttä". Olen opetellut sanomaan kiitos, kun minua kehutaan. Enää en sano, että "tää on vaan tällaista" ja "eihän tässä nyt mitään". Tämä on kuulemma naisille hyvin tyypillistä ja näin itsekin sanoin aiemmin.

Tunnistan myös omia vahvuuksiani ja olen sanonut niitä ääneen. Olen myös opetellut sanomaan mielipiteitäni ääneen. Huomaan, että tässä minulla on myös haasteita eli on paljon tilanteita, että mieluummin olen hiljaa ja kuuntelen mitä toiset sanovat kuin tuon omat ajatukseni esille.

Jenni Janakka mainitsi että epävarmuus asuu lihaksissa. On tärkeää kantaa itsensä hyvällä ryhdillä ja "tissit ulkona". On tärkeää osata ottaa paikkansa.

Jenni Janakka kannusti myös kiinnittämään huomiota omaan kielenkäyttöön. Viljeekö puheessaan esimerkiksi sanoja "vain" ja "ihan". Naiset myös monesti anteeksipyytelevät eri asioita ihan turhaan.

Myös tämä lause jäi mieleen: rohkeus on sitä, että pelottaa ja jännittää ja toimii silti. Ja vielä yksi tärkeä asia. Älä päätä toisen puolesta. Moni päättää jo mielessään, ettei edes kannata hakea työpaikkaa, kun ei minua kuitenkaan valita. Tai ei kannata soittaa sitä puhelua, kun se ei johda mihinkään. Hae työpaikkaa, soita puhelu, ota yhteyttä, tee asioita äläkä jo valmiiksi lannista itseäsi.

Millaisia ajatuksia sinussa herättää hyvällä tavalla "röyhkeä" ihminen? ihminen, joka osaa ottaa paikkansa, joka arvostaa itseään ja omaa osaamistaan ja uskaltaa tuoda itseään esille?

Lue myös seuraava blogitekstini:
Onko sinullakin huijarisyndrooma?

Seuraa blogiani facebookissa!
  
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Meidän perheen stipendit


Lauantaina loppui koulut ja molemmat poikani saivat stipendit. Esikoinen sai stipendin tuttuun tyyliin hyvästä koulumenetyksestä ja kuopus sai stipendin hyvästä käytöksestä. Tämä yllätti minut, sillä kotona tämä hyvä käytös ei ole hirveästi näkynyt tämän vuoden aikana.

Kuopuksen luokalla jokainen lapsi sai stipendin. Me vanhemmat olimme ahkeria leirikoulurahojen kerääjiä järjestämällä mm. kaksi discoa. Leirikoulurahoja jäi yli ja lapset pääsivät käymään vielä seikkailupuistossa ja pizzoilla. Rahaa jäi vieläkin ja opettaja ehdotti, josko jokainen lapsi saisi vielä stipendin. Hän oli hienosti löytänyt lasten vahvuuksia ja jokainen sai oman vahvuuksiensa mukaisen stipendin.

Jäin leikittelemään ajatuksella, millaisia stipendejä minä jakaisin omalle perheelleni tästä kevätkaudesta.


Minä itse

Itselleni antaisin stipendin hyvin menneestä työkeväästä ja oikeanlaisista priorisoinneista. Moni asia tekemislistassani on odottanut pitkään tekemistä ja moni asia on listalla edelleenkin. Olen kuitenkin saanut edistettyä tärkeitä asioita. Olen myös satsannut hyvinvointiini ja ottanut lepohetkiä silloin kun niille on ollut tarvetta.

Jaksoin hyvin ne ajanjaksot, kun mies oli työmatkoilla. Olen selvinnyt kiitettävästi ruuanlaittajana, vaikka tammikuussa tuli uusi haaste eli esikoisen keliakia ja sen myötä gluteeniton ruokavalio.

Antaisin itselleni myös lukudiplomin. Olen lukenut tämän kevään aikana useamman kirjan.

Mies

Mies saisi stipendin ahkeruudesta töissä ja lisäksi hän on nyt loppukeväästä uurastanut illat remonttimme parissa. Erikoismaininnan annan siitä, että hän on ollut se, joka on kuskannut esikoista niin keliakiatutkimuksiin, lastenlääkärin tapaamiseen, ravitsemusterapeutille kuin oikomishoitoonkin. Nuo ovat aina osuneet päällekkäin minun työkeikkojeni kanssa.

Lisäksi mies on kannustanut minua niinä hetkinä, jolloin olen tarponut suossa yritysasioitten suhteen. Hän on myös päivittänyt nettisivujani ja koodannut verkkokurssieni sivuja. Siitä täysi kymppi hänelle!


Esikoinen

Esikoinen sai täyden kympin todistuksen eli hän on koulussa loistavan hyvä, kaikissa aineissa. Paitsi liikunnassa hänellä on kasi, mutta liikkaa ei nyt viimeisessä jaksossa ollut. Hän on hoitanut koulunkäynnin, läksyt ja kokeisiin lukemiset täysin itsenäisesti, aika ajoin olen kysellyt lähinnä kielten sanoja ennen sanakokeita.

Esikoinen on välillä niin kiltti ja sopeutuvainen, että pikemminkin olen kannustanut häntä siihen, että saa olla eri mieltä ja saa näyttää tunteita. Myös keliakian hän otti vastaan ajatuksella, "nyt on näin".

Esikoinen ansaitsisi myös lukudiplomin, hän on lukenut useamman kirjan tämän kevään aikana.

Kuopus

Kuopus on meidän chilipippuri ja hän on tällä hetkellä minun suurin kasvattajani. Hän on aito ja osaa ja uskaltaa ilmaista tunteitaan. Joita hän kotona ilmaiseekin kiitettävästi. Hän sai stipendin hyvästä käytöksestä toisia oppilaita ja opettajia kohtaan ja minusta on hienoa, että hän koulussa osaa käyttäytyä ja olla mukava kaikille.

Kuopus asetti itselleen koulun suhteen tavoitteeksi nostaa hissan ja yllin numeroita ja ne hän sai nostettua. Kuopukselle kuuluisi myös Fortniten pelaamisdiplomi, sen verran innolla hän on sitä pelannut tämän kevään aikana.

Misse

Ja onhan meillä vielä tuo kissa, Misse. Misse saisi stipendin siitä, että ihan vain olemalla oma itsensä, hän on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja lepertelyä.


Millaisen stipendin sinä antaisit itsellesi? Entä perheellesi?

Seuraa blogiani myös facebookissa!

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Mitä bloggaaminen antaa?


Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.


Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!