Vuosikatsaus heinäkuusta joulukuuhun

Nyt on tulossa vuosikatsauksen toinen osa, muistoja heinäkuusta joulukuuhun. Ekan osan tammikuusta kesäkuuhun voit lukea täältä.

Heinäkuu

Heinäkuussa olimme lomalla. Tänä vuonna emme lähteneet ulkomaille, lähinnä siksi, ettemme halunneet jättää kissaamme Misseä pitkäksi ajaksi hoitoon. Kävimme lomailemassa Mikkelissä ja sieltä käsin Jyväskylän seudulla.

Olimme paljon kotona, mutta juuri mitään emme jaksaneet tehdä, kun superhelle vei voimat. Kävin poikien kanssa Korkeasaaressa ja ystäväni kanssa Vallisaaressa. Kalenterista näen, että olen käynyt kaksi kertaa thaimaalaisessa hieronnassa ja kerran tunnevyöhyketerapiassa. Luin kesäloman aikana 11 kirjaa, lähinnä kevyttä hömppää. Osallistuin Elämäni värit - maalauskurssille ja se oli ihana kurssi.

Kuun lopussa kävin poikieni kanssa Mikkelissä. Sillä välin Misse oli päässyt mieheltä karkuun ja oli yön karkuteillä. Onneksi Misse palasi seuraavana aamuna kotiin, huoli ja hätä oli valtava (Misse on sisäkissa, jota ulkoilutetaan valjaissa).

Elokuu

Aloittelin töitä ohjaamalla joitain ryhmiä. Lähinnä istuin elokuussa tietokoneen ääressä ja ideoin uutta verkkovalmennusta ja aloin myös kirjoittaa sitä.

Pidin kirppispöytää lähellämme olevalla uudella lastenvaate- ja tarvikekirppiksellä viikon verran. Osallistuin Lihaskalvot vapaaksi - työpajaan. Minusta otettiin valokuvia lähimetsässämme terapeuttisen valokuvaamisen hengessä.

Käväisin Tampereella yhden päivän verran "Älyä tunteet - ajattelun apukäsi" - koulutuksessa. Kuun lopussa osallistuin Piki - toimintamallin koulutukseen (kiusaamisen ehkäisemisen koulutus). Esikoisen kanssa kävin Kalevauvan konsertissa. Mies teki päivät töitä ja illat ja viikonloput remonttia ja minä hoidin arjen pyörittämisen lähes täysin yksin.

Syyskuu

 

Aloitin Skeematerapian (eli tunnelukkoterapian) opinnot. Näistä opinnoista minun on tarkoitus koostaa parikin omaa postausta. Lähellemme avattiin uusi joogasali ja ostin sinne kymmenen kerran kortin ja syksyn aikana kävin erityisesti yin-joogatunneilla. Aloitin myös Lavis-kuntotanssitunnit.

Osallistuin Mentalisaatio ja reflektiivinen kyky - koulutukseen. Kävin Nosh-vaatekutsuilla. Mies oli edelleenkin pois arjestamme ja teki remonttia. Olen syyskuussa kirjoittanut vain yhden blogipostauksen ja siinä etsin arjen tasapainoa.

Lokakuu

 

Skeematerapian opinnot jatkuivat kahdella koulutuspäivällä. Kävin ystäväni kanssa katsomassa "Hölmö nuori sydän" - leffan. Syyslomalla kävin Mikkelissä poikien (ja Missen) kanssa. Kävimme katsomassa "Johnny English" - elokuvan ja itsekseni kävin katsomassa "Risto Reipas ja Nalle Puh" - elokuvan, joka oli suloinen muistutus siitä, että elämässä tarvitaan rentoutta ja joutilaisuutta.

Kävin kuuntelemassa "Vinkkejä yksinkertaisempaan elämään" - luennon. Osallistuin Kirjamessuille. Mies sai remontin valmiiksi, tosin hän oli lokakuussa työmatkalla ja oli sitten sen takia pois arjesta. Lokakuun ainoan blogipostauksen olen kirjoittanut Maailman eläinten päivänä.

Marraskuu

 

Marraskuun alussa osallistuin Anna Taipaileen "Löydä itsesi lempeästi" - minityöpajaan. Näin siellä sattumalta myös yhtä tuttavaani. Näin entistä työkaveriani lounastreffien merkeissä. Kävin Tampereella Zones of Regulation - menetelmä lapsen itsesäätelyn tukena - koulutuksessa.

Kävin itse Seinäjoella kouluttamassa "Myrskyn sydän - kuinka säädellä tunteita" - työpajan imetystukiäideille (ja heidän puolisojaan oli myös mukana). Se oli pitkä päivä, kun oli aikainen herätys ja pitkät junamatkat. Tein vauhdilla eteenpäin seuraavaa verkkovalmennustani, joka liittyy kiukkuun ja sen kesyttämiseen. Oli skeematerapian opintojen toiseksi viimeinen koulutuspäivä. Marraskuussakin kirjoitin vain yhden blogipostauksen ja se oli kuulumispostaus.

Joulukuu 

 

Joulukuun alussa kävin Brain Relief - hoidossa ja se oli ihanaa. Siitä on tulossa oma postaus. Kävin myös tavallisella hierojalla ja vielä thaimaalaisessa hieronnassakin, joten itsestä ja omasta kehosta on tullut pidettyä huolta.

Kävin lounaalla mindfulness-ohjaajaystävieni kanssa. Poikien kanssa kävin Suomen suurimman sisähuvipuiston ennakkopäivässä ja siellä kuopus pääsi yhteiskuvaan Tuure Boeliuksen kanssa.

Joulua vietimme kotona ja äitini oli meillä pari päivää. Joulun jälkeen näin ystävääni ja kävimme katsomassa "Ihmisen osa" - leffan, josta pidin paljon. Mies lähti joulun jälkeen työmatkalle ja on nyt pari viikkoa ulkomailla.

Laitanpa vielä yhden nippelitiedon tältä vuodelta. Vuoden (ja samalla koko blogihistorian) luetuin blogipostaus on maaliskuussa kirjoittamani Tunnekasvatuksen tueksi 

Tervetuloa vuosi 2019! 

Pääsiäisenä luettua ja katsottua

Pääsiäistä vietimme sekä kotona Vantaalla että Mikkelissä, äitini luona. Pääsiäisen pidennetty viikonloppu tarjoaa hyvän mahdollisuuden lepoon, kirjojen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen.

Itselläni oli ajatuksena käydä sekä lasten kanssa elokuvissa että ihan itsekseni, mutta maanantain lumipyry ei houkutellut leffaan menoon ja näin oma leffa (Suomen hauskin mies) jäi näkemättä.

Kävimme perheenä katsomassa "Luolamies" - elokuvan. "Luolamies" sai aika huonot arvostelut Hesarin arvostelijalta, kaksi tähteä ja mietimme, kannattaako elokuvaa mennä katsomaan. Menimme kuitenkin ja kyllä leffa oli mielestäni parempi kuin kahden tähden arvoinen. "Luolamies" vie esihistorialliseen aikaan. Elokuva kertoo tarinan Tukista, hänen lemmikistään Possosta ja heidän heimostaan. Yhdessä he käyvät taisteluun vihollistaan, Lordi Northia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan. Taistelu käydään jalkapallo-ottelun merkeissä.

Leffa kertoi ennen kaikkea yhteistyön merkityksestä ja omaan itseen uskomisen tärkeydestä.

Pääsiäisen aikaan luin kaksi kirjaa kokonaan, "Hullu kuin äidiksi tullut" ja "Kymmenen unelmaani". Lisäksi aloitin kolmannen kirjan, "Islantilainen kodinonni, perhe-elämää viikinkien malliin". Kirja "Hullu kuin äidiksi tullut" herätti niin paljon ajatuksia ja muistoja, että siitä teen ihan oman postauksen.

Kirjaa "Kymmenen unelmaani" jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Nyt sain sen luettua juuri ennen palautuspäivää. Olen lukenut kirjasta kahdenlaisia arvosteluja. Osa on tykännyt kirjasta tosi paljon, osan mielestä kirja on ollut epäuskottava ja ennalta-arvattava eivätkä he ole siitä pitäneet.

Aloitin lukemisen sunnuntaina junassa kotimatkalla Mikkelistä ja itkin kirjan alussa paljonkin. Kirja alkaa sillä, että päähenkilön äiti on kuollut. Itse olin juuri palaamassa kotiin äitini luota ja ajatus äidin kuolemasta sai minut vollottamaan ihan täysin. Kirja muuttui kyllä heti alun jälkeen kepeämmäksi, aikuisten saduksi. Joka tosiaan eteni aika arvattavasti. Minusta kirja oli ihan viihdyttävä ja sai minut pohtimaan omia unelmia, elämän pinnallisuutta ja syvempiä arvoja ja itselle tärkeitä asioita.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut viime aikoina? Oletko käynyt elokuvissa? Jos olet, mitä olet käynyt katsomassa?

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! Itse todella toivon, että lumipyryt ovat nyt ohi ja vihdoinkin tulisi kevät. Vuosi sitten olin valokuvannut ensimmäisen leskenlehden juuri tänä päivänä.

Hiihtoloman kuulumisia

Vietin lasten kanssa hiihtolomaa Mikkelissä, jo tuttuun tyyliin. Mikkeli on minun synnyinkaupunkini ja nykyinen mummilakaupunkimme. Käymme Mikkelissä aina pidemmillä vapailla.

Mikkelissä on ollut nyt muutamana vuonna helmikuussa Jääfestivaalit ja tänäkin vuonna pääsimme Kirkkopuistoon ihastelemaan jääveistoksia. Torilla on myös kiva jääliukumäki, josta pojat jaksavat innostua vuodesta toiseen.

 

Mikkelin reissuillamme käymme myös elokuvissa. Äitini asuu aivan keskustan tuntumassa ja hänen kotoaan on noin kilometrin kävelymatka leffateatteriin. Eli elokuvissa käynti on huomattavan helppoa. Tällä kertaa kävimme katsomassa juuri hiihtoloman alla ensi-iltaan tulleen Coco-elokuvan, joka oli koskettava ja hyvä lastenelokuva. Itse tykkään elokuvista, joissa juoni perustuu hyvään tarinaan eikä räiskintään ja kovaan menoon.

Pojat kävivät uimassa äitini kanssa ja minä kiertelin vähän kaupoilla ja ihan hivenen tein myös töitä. Misse oli mukanamme Mikkelissä ja tosi hyvin meni matka hänen kanssaan - kunhan hänet ensin sain laitettua kuljetuskoppaan. Sitä hän vastustaa kaikin mahdollisin tavoin. Erittäin tyynesti Misse suhtautui siihenkin, kun vedimme hänet kuljetuskopan kyydissä pulkalla maanantaina äitini luo ja sitten taas torstaina äitini luota rautatieasemalle.

Kotiin tulimme torstaina illalla ja mies lähti perjantaina päivällä New Yorkiin työmatkalle. Olen vähän siivoillut kotona ja selaillut ihania kirjoja, joita olen saanut arvostelukappaleiksi. Perjantaina touhusin tämän blogin parissa ja sain vihdoinkin tehtyä blogilleni uuden bannerin. Eihän siihen mennytkään kuin kaksi vuotta, kun mietin asiaa. Mitäs pidätte uudesta bannerista?

Mikkelistä ostin froteepörrökudetta ja jättipuikot, tänään olisi tarkoitus aloittaa neuloa torkkupeittoa pörrökuteesta. Käsityöt ovat jääneet aivan liian vähälle viime aikoina, nyt korjaan tilanteen.

Ainut perheestämme, joka hiihtolomalla hiihti, oli kuopuksemme ja hänellekin jouduimme lainaamaan luokkakaverilta sopivat monot. Sauvatkin olivat jääneet lyhyiksi, joten kuopus lykki menemään minun sauvakävelysauvojeni kanssa. Hyvin kuulemma meni hiihtolenkki niilläkin. Sää on ollut mahtava enkä kyllä muista milloin olisi viimeksi ollut näin upea ja aurinkoinen helmikuu.

Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

ps. kirjoitin Mindfulness lapsille - sivulle blogitekstin, josta löydät kolme mindfulness-harjoitusta, jotka voi tehdä lasten kanssa ulkona ja lisäksi bonuksena on yksi läsnäolevan koskettamisen harjoitus, jonka voi tehdä sisällä retken jälkeen

Vuosikatsaus tammikuusta kesäkuuhun

Tutuksi tulleessa vuosikatsauksessa käyn läpi ensin kevätkauden eli vuoteni tammikuusta kesäkuun loppuun.

Tammikuu oli koko vuoden ahkerin blogikuukausi, kirjoitin 11 postausta. Mietin tavoitteita tälle vuodella (voin kertoa, että osa noista toteutui, mutta harmittavan moni ei). Kävin leffassa sekä lasten kanssa että itsekseni ja ystäväni kanssa. Kirjoittelin postauksen siitä, mitä yrittäjä tekee hiljaisina aikoina ja pohdin myös miten olla stressivapaa ja onnellinen yrittäjä. Stressivapaus ei ole toteutunut yrittäjyydessäni, joten tuon postauksen ajatuksiin minun on syytä palata vielä uudelleen. Osallistuin Hoitava hengitys - koulutukseen ja tuosta lähti liikkeelle kiinnostukseni hengitykseen ja siihen, miten ns. hengitetään oikein. Osallistuin canvan käyttöön liittyvään koulutukseen kuten myös kännykkäkuvaus-kurssille. Tammikuussa lähti liikkeelle myös tapahtumasarja, joka johti siihen, että minusta tuli Ceeston Mindfulness lapsille - kurssin kouluttaja. Tästä olen todella kiitollinen.

Helmikuussa koin iloa siitä, että elämä oli kaikin puolin tasapainossa (heh, siis jossakin vaiheessa vuotta näin on ollut...). Luin useamman kirjan. Kävin sirkusohjaajien jatkokoulutuksessa Tampereella. Minulla oli synttärit. Hiihtolomaa vietimme perinteiseen tapaan Mikkelissä ja siellä saimme ihastella jääfestivaalien jääveistoksia.

Maaliskuussa osallistuin Muksuoppia vanhemmille - kurssille. Jouduin harmittavasti olemaan kurssilta poissa useamman kerran omien päällekkäisten työjuttujen vuoksi. Kävin Näkyväksi neulottu - näyttelyssä Keravan Taidemuseossa ja teatterissa kävin katsomassa esityksen Myydään 3h + k.  Elokuvissa kävimme katsomassa koko perheen voimin esityksen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Osallistuin satujoogakoulutukseen ja koulutin ensimmäisen Mindfulness lapsille - kurssini.

Huhtikuussa minulla ja kuopuksella oli kissakuumetta. Kävimme Mikkelin löytöeläintalossa katsomassa kissoja. Mies kävi työmatkalla Jenkeissä ja perinteiseen tyyliin lapset olivat kipeinä juuri sen matkan aikaan. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä (paitsi mies siellä Jenkeissä). Aloitin ensimmäisen lasten tunnetaitoryhmäni - ohjaamisen. Luin useamman kirjan ja katsoin parissa päivässä läpi koko Big Little Lies - sarjan. Huhtikuun lopulla alkoi keittöremonttimme vanhan keittiön purkamisella.

Toukokuussa vietimme elämää keittiöremontin keskellä. Olin koulun kevättapahtumassa talkoolaisena ja tapahtumassa oli esiintymässä tubettajat Roni Back ja Ilona. Blogissani pohdin, mitä on rohkeus ja kirjoitin myös huijarisyndroomasta. Toukokuun lopulla osallistuin lasten tunnetaito-ohjaajien jatkokoulutuspäivään, olin kuuntelemassa havahduttavaa luentoa vihasta. Toukokuun lopussa loppui suurin osa ohjaamistani ryhmistä. Keittiöremonttimme valmistui kuun lopussa aikataulusta myöhässä.

Kesäkuussa oli enää vähän ohjattavia ryhmiä, mutta tein ahkerasti töitä tietokoneen ääressä. Tein Myönteisiä keinoja kasvatukseen  - verkkokurssin kirjallisia materiaaleja ja äänitteitä. Kävin katsomassa ystäväni kanssa voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelyn. Poikien kanssa kävimme Kissakahvila Helkatissa.  Kissakuume vain nousi ja nousi. Juhannuksena kävin Alppiruusupuistossa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa. Osallistuin ystäväni kanssa TRE-kurssille. Kävin ensimmäistä kertaa thaimaalaisessa hieronnassa.  Loppukuussa kävin kuuntelemassa mindfulness-guru Jon Kabatt-Zinniä. Aloitin Mindfulness lapsille - verkkokurssin materiaalien kasaamisen. 
Kesäkuun lopussa aloitin kesälomani.

Olipa taas kiva koota alkuvuotta kasaan ja muistella tapahtumia sekä tämän blogin että kalenterin avulla. Aika paljon mahtui taas yhteen kevääseen. Huomenna tulee vielä vuosikatsauksen toinen osa, heinäkuusta joulukuuhun.

Toinen vuosi hetkiä

Aloitin reilut kaksi vuotta sitten postaussarjan Hetkessä. Postaussarjaan innoitti Pikku Kepponen - blogin Rva Kepponen, joka kirjoittaa vastaavaa postaussarjaa. Hetki on arkeen voimaa tuova asia. Hetki on sellainen asia, joka on minua itseäni varten ja josta saan arkeen iloa ja hyvinvointia ja buustia jaksamiseen.

Millaisia hetkiä postaussarjan toiseen vuoteen sisältyi? Olen käynyt katsomassa useamman teatteriesityksen, esimerkiksi Kom-teatterin hienon Pasi was here, Lahdessa Housut pois-musikaalin ja kesäteatterissa Metsolat. Myös joistakin elokuvista, kirjoitin, esimerkiksi elokuvasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Olen käynyt kokeilemassa useampaa hoitomuotoa, postaukset on kirjoitettu tiibetiläisestä äänimaljahoidosta, rumpurentoutuksesta ja thaimaalaisesta hieronnasta. Lisäksi kävin koko vuoden ajan säännöllisesti hierojalla.

Olen tehnyt retkiä esimerkiksi Alppiruusupuistoon ja Kissakahvila Helkattiin. Olen käynyt TRE-kurssilla ja yinjoogassa. Ja pari näyttelypostausta löytyi myös, Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu- näyttelystä ja voimauttavan valokuvan Lempeä katse - näyttelystä. Haaveissani on ollut ostaa Museokortti, mutta se on edelleenkin hankkimatta.

Mikä on merkittävää huomata, on se, ettei Hetkessä-postauksia ole kirjoitettu ollenkaan huhti-toukokuussa. Ei ihme, että silloin oli kehon ja mielen jumeja. 
Meillä oli tuolloin keittiöremontti ja työkiireitä sekä minulla että miehellä. Juuri silloin olisin kaivannut hetkiä, mutta en saanut niitä mahtumaan kalenteriini. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että kiireisiin ajanjaksoihin sisältyy myös virkistäviä asioita.

Tätä postausta oli kiva koota ja samalla muistella, mitä kaikkea vuoteen on sisältynyt. Huomasin myös, etten ole ihan kaikista kivoista kursseista ja esityksistä ehtinyt blogiini kirjoitella. Mutta suurin osa vuoden hetkistä on dokumentoitu.

Nyt alkaa Hetkessä-postaussarjan kolmas vuosi ja tunnisteena on Hetkessä_vol3. Toivon kolmannen vuoden hetkissäni kokeilevani jotain uutta kuten vaikkapa ilmajoogaa ja metamorfista hoitoa.

Ensimmäisen vuoden Hetkessä-koosteen voi lukea täältä.

Kehon ja mielen jumeja ja kissakuumetta

Reeta-kissa Mikkelin löytöeläintalossa

Otsikko sen jo kertonee, tästä tulee sillisalaattipostaus. Minulla on ollut paha blogijumi. En tiedä, mistä kirjoittaisin. Ei ole ollut aikaa miettiä postausaiheita. Tai jos on aihe, ei ole ollut aikaa kirjoittaa siitä järkevää tekstiä. Tai jos aihe tulee mieleen, oma mieli tyrmää, ettei ketään kiinnosta lukea sellaisesta aiheesta.

Sekä mieli että keho ovat olleet vähän jumissa. Kaikki lähti siitä, kun mies oli New Yorkissa työmatkalla. Taisin kirjoittaa blogiini työmatkan alla, että "hyvin meillä menee, pojat ovat jo isoja". Mutta kappas. Kuten aina miehen ollessa työmatkalla, niin nytkin. Pojat sairastuivat. Esikoinen oli pienessä kuumeessa ja flunssainen jo miehen lähtiessä reissuun ja kuopus sitten pari päivää myöhemmin. Se viikko sinniteltiin siis vähän puoliterässä. Pääsiäisenä kävin Mikkelissä poikien kanssa. Pääsiäinen meni vähän liikaa työnteon puolelle, kun tein rästihommia. Toki luin kirjan ja kävimme myös leffassa (The Boss Baby).

Tunnetaitoryhmäläisen tekemä Villipedon naamari

Mies tuli Jenkeistä kotiin pääsiäisen lopuksi ja ensin oli tietenkin jetlag ja hän valvoi öisin. Sitten hän tuli kipeäksi. Minä olen ollut terveenä, mitä nyt taas olen saanut niska-hartiaseutuni aivan jumiin. Tänään kävin hierojalla ja enpä ollut tajunnutkaan, kuinka jumissa hartiani ovat. Nyt niitä on taas vähän pehmitelty.

Töiden suhteen on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen löytänyt kivat kurssitilat ensi syksyn tunnetaitoryhmiä varten ja pääsen käymään myös TRE-kurssilla siellä kurssitilassa blogiyhteistyön merkeissä (eli kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää). Tämän kevään lasten tunnetaitoryhmä alkoi viime viikolla ja eka tapaaminen oli mukava. Lanseerasin tänään Yökukkujasta nukkujaksi - verkkovalmennuksen pienten lasten uniasioihin liittyen ja sen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Sunnuntaina olin pitämässä mindfulness-tuokioita Tanssikoulu Tanssilan esimurkuille ja murkuille ja se oli antoisaa. Vaikka paljon hyvää on tapahtunut, silti mieli on vähän jumissa. Tuntuu, että tekemistä on koko ajan paljon. Aivoni kaipaisivat nyt ihan vaan väljyyttä ja olemista.

Mikkelin löytöeläintalossa

Kuopuksella on ollut jo pitkään kissakuume. Minulla itselläni oli kissa koko lapsuuteni ajan ja Missestä tuli kovin rakas ja tärkeä minulle. Olemme miettineet kissaa monelta kantilta. Mies pelkää, että kissa tuhoaa kotimme ja meidän on vaikeaa enää reissata mihinkään, koska ei meillä ole täällä ketään, jolle kissan hoitoa voisi nakittaa reissun ajaksi. Itse ajattelen sitä, miten paljon kissa toisi iloa ja seuraa pojille ja opettaisi myös vastuullisuutta. Kuopus on päättänyt, että jos meille kissa tulee, siitä tulee Misse Mossukka (minun pitkäikäisin kissani oli Misse, lempinimeltään Mossukka).

Kävimme pääsiäisen aikaan katsomassa kissoja Mikkelin löytöeläintalossa. Siellä oli syntynyt kahdelle kissalle pentuja, mutta ne olivat vielä niin pieniä, ettei niitä päässyt katsomaan. Äitini on selvitellyt mökkinsä läheltä Juvalta kissanpentuja ja voi olla, että sinne on erääseen maalaistaloon syntymässä pian kissanpentuja. Saas nähdä, saadaanko sieltä sitten Misse Mossukka meille.

Sima on pullotettu ja lämpimämpiä säitä tässä odotellaan. Vapun ajalta toivon lähinnä lepoa. Lepoa keholle ja mielelle.

Ruuhkaviikot

Kannusta lapsesi vahvaksi - luennolla

Meidän perheellä on takana kaksi aika ruuhkaista viikkoa. Jokaiselle lapsiperheelle on varmaan tuttuja ne ajanjaksot, kun pariin viikkoon sisältyy kaikki mahdolliset vanhempainillat, kokoukset ja ekstramenot. Ja tiedän, että on paljon lapsiperheitä, joiden arki on jatkuvasti sellaista, kun meillä oli nyt kaksi viikkoa. Meillä ei onneksi ole. Sillä minä en jaksaisi kovin montaa ruuhkaviikkoa peräkkäin. Myöskään kehoni ei jaksaisi. Tiedän, että vastustuskykyni heikkenisi nopeasti ja sairastuisin helposti, jos en saisi tarpeeksi lepoa. Jos ei itse pysähdy, niin keho kyllä pysäyttää ja asettaa pakkolepoon.

Mitä näihin kahteen viikkoon on sisältynyt? Töitä on ollut normaali määrä, mutta iltamenoja on ollut oikeastaan joka illalle. Olen käynyt kahdella luennolla, osallistunut vanhempainyhdistyksen ja paikallisen MLL:n kokoukseen, olen ollut poikien sirkuskoulun vanhempainillassa, omassa joogassa ja kuntotanssitunnilla. Lisäksi yhtenä iltana kävin kotikäynnillä asiakasperheessä. Tiistaisin minulla ei ole ollut iltamenoa, mutta silloin minulla on pitkä päivä töissä ja olen ollut kotona vasta vähän vaille kuusi.  Ja se on minulle myöhäinen aika tulla töistä kotiin, yleensä olen kotona kahden maissa iltapäivällä. Huvitti kun torstaina lähdin vähän väsyneenä sirkuskoulun vanhempainiltaan ja kysyin mieheltä (joka oli edustanut perhettämme parissa aikaisemmassa vanhempainillassa): "Ei kait siellä tehdä mitään toiminnallista". "Ei, vain istutaan ja kuunnellaan". Mutta kappas, tällä kertaa vanhempainilta olikin toiminnallinen ja siellä leikimme aluksi teatteri- ja sirkusleikkejä yhdessä. Ihan hauskaa, sen jälkeen kun selvisin siitä "järkytyksestä" etten voikaan vaan istua ja kuunnella.

Tarkkailin itseäni näiden kahden viikon ajan ja huomasin, että elämä alkoi typistyä aika pieneksi. Kun aikaa ei ole paljon, vähenee yhteydenpito ystäviin, ei ole muka aikaa mindfulness-harjoituksille (vaikka nimenomaan kiireisenä niitä pitäisi tehdä) ja helposti kaikki menee suorittamiseksi. Ja kun tietää, että kohta pitää taas lähteä uudelleen liikkeelle, ei oikein pysty keskittymään mihinkään pitkäjänteisesti vaan kaikki menee helposti säläämiseksi. Oli iltoja, joina lapsia ehti hädin tuskin nähdä. Ei ehtinyt katsoa yhdessä läksyjä läpi eikä paljoakaan jutella kuulumisista.

Ruuhkaviikkoihin sisältyi toki paljon hyviä asioita. Kaksi hyvää ja puhuttelevaa luentoa ("Kannusta lapsesi vahvaksi" ja "Mitä sä rageet? Esimurkkuikäiset ja nuoret tunnemyllerryksessä"). Yinjoogaa, Hoitava hengitys - seminaaria isoine oivalluksineen. Olen aloittanut aivan ihanan kirjan, Löydä elämän taika, lukemista. Olen myös saanut todella kiinnostavan yhteydenoton (tämän blogin kautta) ja maanantaina meillä on puhelinpalaveri aiheeseen liittyen.

Tänään näin ystävääni Helsingissä, kävimme katsomassa "Isäni Toni Erdmann" elokuvan, joka oli hidas, mutta hauska elokuva. Erilainen kuin monet näkemäni leffat. Sen jälkeen kävimme syömässä mielettömän hyvää sushia buffetissa. Oli ihana nähdä ja jutella. Ruuhkaviikot ovat nyt ohi ja aikaa jää taas itselle, ystäville ja perheelle enemmän.

Huomenna aion lukea kirjaa, käydä lenkillä, tehdä pitkän mindfulness-harjoituksen ja tehdä ruuaksi porotonta käristystä nyhtiksestä kera perunamuussin. Voi olla, että tänään tulee katsottua Putousta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hetkessä: Pikku prinssi - elokuva

Luin joskus murrosiässä ekaa kertaa Pikku prinssi - kirjan ja se kolahti jo silloin."Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä". Vuosien varrella olen aika ajoin palannut kirjan pariin. Kun kuulin, että Pikku prinssi on tulossa elokuvana, päätin heti, että menemme katsomaan sen.

Elokuvan keskiössä on pieni tyttö, jota äiti valmistaa aikuisten tiukkaan ja tehokkaaseen maailmaan. Tyttö tutustuu naapurin omaleimaiseen ja hyväsydämiseen vanhukseen, lentäjään, ja tämä kohtaaminen muuttaa paljon tytön elämässä. Lentäjä esittelee tytölle maailman, jossa kaikki on mahdollista. Maailman, jossa hän aikoinaan tutustui Pikku prinssiin. Tytön taianomainen ja tunteikas matka Pikku prinssin maailmaan voi alkaa. Elokuvassa vuorotellaan nykyaikaan sijoittuvan kehystarinan ja vanhuksen tarinan (siis Pikku prinssi-kirjan tapahtumien) välillä. Nykyaikaan sijoittuva tarina on tehty 3D-animaatiolla ja kirjan tapahtumista tehdyt osuudet ovat tehty stop-motion-nukkeanimaationa.

Minä niin tykkään elokuvista ja tarinoista, joissa on syvällisempi elämänfilosofinen sanoma. Pikku prinssissä todettiin: elämän arvo on jossakin muualla kuin jatkuvassa raadannassa ja talouskasvun tavoittelussa. Elämän todellinen merkitys on toisen ihmisen kohtaamisessa ja kyvyssä rakastaa lähimmäistä. Elämässä pitää aina olla tilaa leikille ja taikuudelle. Lasten pitää saada olla leikkiviä lapsia ja myös aikuisten olisi hyvä säilyttää leikkisyys elämässä.

Olen tässä vuosien varralla ehtinyt nähdä jos jonkinlaista lastenleffaa. Tämä oli yksi kauneimmista lastenleffoista, jonka olen nähnyt. Tuttuun tyyliini itkin tässä(kin) leffassa. Pikku prinssi on sekä lapsille että aikuisille sopiva satumainen elokuva. Esikoisen (kohta 13 v) mielestä leffa oli vähän tylsä ja hidastempoinen, kuopuksen (kohta 11 v) mielestä leffa oli ok. Minusta on hienoa, että tehdään myös muunlaisia lastenleffoja kuin sellaisia, joissa pääteemoja ovat kohellus, vauhti ja räjähdykset.

Minä en ole lukenut pojille vielä Pikku prinssiä kirjana, mutta luulen, että se luetaan meillä kesän aikana iltasaduksi.

Hetkessä: Billy Elliot - musikaali

Muistan edelleenkin Billy Elliot elokuvan, jonka näin vuonna 2000. Elokuva teki minuun vaikutuksen ja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Ostin myös elokuvan soundtrackin. Ja muistan ajatelleeni, että jos joskus saan pojan, olisi kiva jos hän alkaisi harrastaa tanssia. Nyt on kaksi poikaa eikä kumpikaan tanssi. Esikoinen kävi breakdancessa puoli vuotta ja olisi varmasti jatkanut sitä, jos tanssikoulu olisi jatkanut toimintaa tässä lähellä. Harrastus kuitenkin loppui siihen, että tanssikoulu muutti kauemmaksi eikä täällä päin ole breikkiä ollut tarjolla muualla.

Viime keväänä näin mainoksen Billy Elliot-musikaalista ja heti päätin, että haluan nähdä tämän musikaalin. Sain seurakseni ystäväni ja viime lauantaina kävimme katsomassa esityksen Peacock-teatterissa.

Musikaali perustuu elokuvan tarinaan. Tarina kertoo pojasta, joka tanssin keinoin murtautuu pois kotipaikkansa ahdistavasta ilmapiiristä. Tarina sijoittuu 1980-luvun brittiläiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivoslaiset taistelevat lakkoilemalla Margaret Thatcherin politiikkaa vastaan.

Esitys oli hieno. Taidokkaat näyttelijänsuoritukset, hyvää musiikkia ja kaunista tanssia. Pidin paljon. Myös lapsinäyttelijät vetivät hyvin roolinsa. Billy Elliot tarjosi myös liikuttavia hetkiä ja ainakin minä tarvitsin nenäliinaa. Esitys oli oikein mukava elämys tähän harmaaseen marraskuuhun.

Yksi asia minua ihmetytti ja vähän myös häiritsi. Katsomossa oli aika paljon myös lapsia. Pieniä lapsia. Musikaalin ikäraja on 10-vuotta. Meidän edessämme istui äiti kolmen pojan kanssa, joista kukaan ei ollut 10-vuotias, pienin oli arviolta 4-vuotias. Esitys ei millään tavoin ole suunnattu noin pienille. Se on pitkä (2 h 45 min väliajan kanssa), siinä on kiroilua, panokeskustelu ja myös tappelua ja kovia ääniä. Saman aikaisesti pääkaupunkiseudulla menee paljon hyviä lastenteatteriesityksiä, miksi tuoda lapsi katsomaan Billy Elliotia, joka ei ole lastenmusikaali? Sillä nämä pienet sitten häiritsevät muiden musikaalielämystä. Hokevat vanhemmilleen, "milloin tämä loppuu", "kestääkö tämä vielä pitkään", "en jaksa enää", he seisovat tuoleilla (ja näin estävät takana olevaa näkemästä esitystä), vääntyilevät ja kääntyilevät. Myös Billy Elliotin ohjaaja sanoo: Musikaalia ei ole tarkoitettu lapsille. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Billy Elliot menee vain tämän syyskauden ajan Peacockissa. En ole seurannut onko lisänäytöksiä keväälle tulossa myyntiin. Jos lippuja on vielä jäljellä, suosittelut!

Amazonia DVD + arvonta (sis. lastenlipun Korkeasaareen)

Sain jo pari kuukautta sitten neljä Amazonia dvd-levyä, joista yksi tuli meille arvostelukappaleeksi ja kolme arvontakappaleiksi. Tämä arvonta on nyt viivästynyt monestakin syystä (esim. Berliinin matkan takia), mutta nyt se alkaa!

Arvottavana on siis kolme kappaletta Amazonia dvd-levyjä. Lisäksi jokaiseen dvd-levyyn kuuluu Korkeasaaren lastenlippu (lipulla yksi 4 - 17 v lapsen sisäänpääsy ilmaiseksi Mustikkamaan kautta). Korkeasaaren lippu on voimassa vuoden loppuun saakka.

Katsoimme poikien kanssa elokuvan eräänä sateisena iltana. Elokuvassa ei ole sanoja, se on visuaalisuuteen perustuva seikkailutarina. Takakannessa todetaan näin: "Amazonia on kiehtova matka maailman suurimpaan sademetsään. Vankeudessa syntynyt kapuusiapina Sai selviää kuin ihmeen kaupalla lentokoneonnettomuudesta ja löytää itsensä keskeltä Amazonian viidakkoa. Utelias pikkuseikkailija ottaa heti kaiken irti yllättävästä vapaudestaan. Pian Saille kuitenkin selviää, että viidakon kauneus saattaa olla myös petollista. Sai kohtaa metsässä kaikenlaisia eläimiä aina jaguaarista tapiiriin ja ymmärtää, että paras tapa säilyä hengissä on saada muiden lajitoverien hyväksyntä. Sain villit lajitoverit eivät kuitenkaan ole valmiita ottamaan kesyä sukulaistaan avosylin vastaan. Amazonia on valloittava koko perheen seikkailuelokuva".

Katsoin lasten kanssa elokuvan ja he totesivat, että "ihan kiva", mutta luulen, että elokuva sopii paremmin vähän pienemmille katsojille kuin 12- ja 10-vuotiaille. Elokuva on aika minimalistinen eli perustuu visuaalisuuteen (luontokuviin ja ääniin). Elokuvan trailerin pystyy katsomaan täältä.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger (en saa jostain syystä linkattua sitä tähän, mutta sivupalkista pystyy liittymään), bloglovin, blogipolku, facebook - noihin kaikkiin voi liittyä myös sivupalkista. Facebookissa tarjoan myös jonkin verran blogin ulkopuolista aineistoa, esim. linkkauksia kiinnostaviin artikkeleihin ja aforismeja). Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani. Kaikille tasapuolisesti yksi arpa. Arvonta alkaa nyt ja päättyy reilun viikon päästä eli sunnuntaina 19.7. klo 20.

Onnea arvontaan!