Ruuhkaviikot

Kannusta lapsesi vahvaksi - luennolla

Meidän perheellä on takana kaksi aika ruuhkaista viikkoa. Jokaiselle lapsiperheelle on varmaan tuttuja ne ajanjaksot, kun pariin viikkoon sisältyy kaikki mahdolliset vanhempainillat, kokoukset ja ekstramenot. Ja tiedän, että on paljon lapsiperheitä, joiden arki on jatkuvasti sellaista, kun meillä oli nyt kaksi viikkoa. Meillä ei onneksi ole. Sillä minä en jaksaisi kovin montaa ruuhkaviikkoa peräkkäin. Myöskään kehoni ei jaksaisi. Tiedän, että vastustuskykyni heikkenisi nopeasti ja sairastuisin helposti, jos en saisi tarpeeksi lepoa. Jos ei itse pysähdy, niin keho kyllä pysäyttää ja asettaa pakkolepoon.

Mitä näihin kahteen viikkoon on sisältynyt? Töitä on ollut normaali määrä, mutta iltamenoja on ollut oikeastaan joka illalle. Olen käynyt kahdella luennolla, osallistunut vanhempainyhdistyksen ja paikallisen MLL:n kokoukseen, olen ollut poikien sirkuskoulun vanhempainillassa, omassa joogassa ja kuntotanssitunnilla. Lisäksi yhtenä iltana kävin kotikäynnillä asiakasperheessä. Tiistaisin minulla ei ole ollut iltamenoa, mutta silloin minulla on pitkä päivä töissä ja olen ollut kotona vasta vähän vaille kuusi.  Ja se on minulle myöhäinen aika tulla töistä kotiin, yleensä olen kotona kahden maissa iltapäivällä. Huvitti kun torstaina lähdin vähän väsyneenä sirkuskoulun vanhempainiltaan ja kysyin mieheltä (joka oli edustanut perhettämme parissa aikaisemmassa vanhempainillassa): "Ei kait siellä tehdä mitään toiminnallista". "Ei, vain istutaan ja kuunnellaan". Mutta kappas, tällä kertaa vanhempainilta olikin toiminnallinen ja siellä leikimme aluksi teatteri- ja sirkusleikkejä yhdessä. Ihan hauskaa, sen jälkeen kun selvisin siitä "järkytyksestä" etten voikaan vaan istua ja kuunnella.

Tarkkailin itseäni näiden kahden viikon ajan ja huomasin, että elämä alkoi typistyä aika pieneksi. Kun aikaa ei ole paljon, vähenee yhteydenpito ystäviin, ei ole muka aikaa mindfulness-harjoituksille (vaikka nimenomaan kiireisenä niitä pitäisi tehdä) ja helposti kaikki menee suorittamiseksi. Ja kun tietää, että kohta pitää taas lähteä uudelleen liikkeelle, ei oikein pysty keskittymään mihinkään pitkäjänteisesti vaan kaikki menee helposti säläämiseksi. Oli iltoja, joina lapsia ehti hädin tuskin nähdä. Ei ehtinyt katsoa yhdessä läksyjä läpi eikä paljoakaan jutella kuulumisista.

Ruuhkaviikkoihin sisältyi toki paljon hyviä asioita. Kaksi hyvää ja puhuttelevaa luentoa ("Kannusta lapsesi vahvaksi" ja "Mitä sä rageet? Esimurkkuikäiset ja nuoret tunnemyllerryksessä"). Yinjoogaa, Hoitava hengitys - seminaaria isoine oivalluksineen. Olen aloittanut aivan ihanan kirjan, Löydä elämän taika, lukemista. Olen myös saanut todella kiinnostavan yhteydenoton (tämän blogin kautta) ja maanantaina meillä on puhelinpalaveri aiheeseen liittyen.

Tänään näin ystävääni Helsingissä, kävimme katsomassa "Isäni Toni Erdmann" elokuvan, joka oli hidas, mutta hauska elokuva. Erilainen kuin monet näkemäni leffat. Sen jälkeen kävimme syömässä mielettömän hyvää sushia buffetissa. Oli ihana nähdä ja jutella. Ruuhkaviikot ovat nyt ohi ja aikaa jää taas itselle, ystäville ja perheelle enemmän.

Huomenna aion lukea kirjaa, käydä lenkillä, tehdä pitkän mindfulness-harjoituksen ja tehdä ruuaksi porotonta käristystä nyhtiksestä kera perunamuussin. Voi olla, että tänään tulee katsottua Putousta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!