Hetkessä: Satayksivuotias ja Sing leffassa

Vietin poikien kanssa pari päivää lomaillen Mikkelissä. Käymme usein leffassa Mikkelissä, koska äitini asuu ihan keskustan tuntumassa ja leffateatterille pääsee kävellen - toisin kuin meillä kotona.

Omaksi leffaelämyksekseni valikoitui "Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi". Elokuva on jatko-osa vuonna 2013 ensi-iltansa saaneelle leffalle "Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi". Katsoin tuon satavuotiaan pari kuukautta sitten Netflixistä ja minulla on muistikuva, että olisin lukenut sen myös kirjana. Jatko-osa on yhtä hillitön kuin ykkösosa, kummallisista tapahtumista toiseen siirtyvä hyvän mielen leffa. Aika samanlainen kuin ykkösosakin. Täytti tehtävänsä eli lähdin leffasta mummilaan askel keveänä ja mieli virkeänä.

Poikien kanssa kävimme katsomassa elokuvan "Sing". "Sing" on musikaalinen elokuva, jossa päähahmona on koala Buster Moon. Moonilla on teatteri, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Hän keksii järjestää laulukilpailun. Elokuvan teemoina on omien pelkojen voittaminen, oman tien löytäminen ja uskominen itseen ja unelmiin. Sinnikkyys. Pohjalta on tie vain ylöspäin. Mottona elokuvassa on ”Älä anna pelon estää sinua tekemästä mitä todella rakastat”. Ihan viihdyttävä lastenleffa ja se on aina plussaa, kun elokuvassa on muutakin kuin päätöntä kaahailua.

Luultavasti nyt talven ja kevään aikana käyn leffoissa useammin kuin syksyllä. Teatterien ohjelmistossa ei ole juurikaan minua kiinnostavia esityksiä ja näin leffat täyttäköön minun viihteen nälkäni. Seuraavaksi haluaisin nähdä leffan "Isäni Toni Erdmann".

Leffaliput (huomaattekos, Mikkelissä ei ole paikkanumeroita vaan siellä voi mennä ihan  mihin paikalle vaan) ovat Unelmakarttakirjan päällä, jonka ostin Mikkelistä kirjakaupasta. Ehkä kirjoittelen tuon tehtäväkirjan tuomista ajatuksista, jahka sitä alan täytellä.