Mitä bloggaaminen antaa?

Tänään on ensimmäinen valtakunnallinen blogipäivää, Blogiperjantaita. Ensimmäisen valtakunnallisen blogipäivän teemana on: "Mitä bloggaaminen antaa?"

Rouva Sana - kysyy tapahtuman fb-sivulla näin: Minkälaisia onnistumisen tunteita bloggaaminen ja kirjoittaminen on sinulle mahdollistanut? Mitä olet kirjoittamisesta ja bloggaamisesta saanut tai mitä siltä odotat: flown tunteita, uusia kohtaamisia, ammatissasi kehittymistä? Vai onko blogi ollut sinulle pelkkä riippa? Kerro siitäkin.

Mitä olen saanut bloggaamisesta? 

 

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, jotta minulle jää muistiin jotain siitä ajanjaksosta, kun irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja hyppäsin kohti tuntematonta, yrittäjyyttä. Minulla ei ollut erityisiä tavoitteita blogilleni, kirjoitin niitä näitä omasta elämästäni.

Olen jäsennellyt ajatuksiani blogin kautta. Huomaan, että kun olen kirjoitellut esimerkiksi yrittäjyydestä, olen bongannut enemmän omia onnistumisia. Olen myös pysähtynyt enemmän tapahtumien tai vaikka niiden kirjojen äärelle, joista olen kirjoitellut postauksia.

Olen saanut vertaistukea ja tsemppausta. Erityisesti mieleeni muistuu postaus, jossa kerroin esikoisen keliakiasta. Sain sen jälkeen valtavasti viestejä sekä blogiini, facebookiin että myös sähköpostiin, joissa sain vinkkejä gluteenittomista tuotteista ja ruokaohjeista.  Olen saanut myös valtavasti tsemppausta yrittäjyyteen liittyvissä asioissa. Kiitos kaikille näistä tsempeistä ja viesteistä!

Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin, osan olen nähnyt livenä ja osa on minulle nettituttuja. Olen myötäelänyt monta tapahtumaan blogien lukijana.

Olen saanut osallistua tapahtumiin bloggaajana ja olen saanut myös kirjoja arvostelukappaleiksi. Blogin kautta olen myös tutustunut ihan uuteen maailmaan, somevaikuttajiin ja heidän tapaansa tehdä työtä. Tämä on inspiroivaa ja mielenkiintoista.

Sillisalaatti vai kohdennettu blogi?

 

Olen miettinyt paljon tätä blogia ja tämän sillisalaattimaisuutta ja sitä, jatkanko tällä linjalla vai kohdennanko tätä enemmän joihinkin tiettyihin teemoihin. Kaikissa blogikoulutuksissa tähdennetään, että blogin kuuluu olla hyvin kohdennettu eikä ketään kiinnosta lukea kuulumisista tai bloggaajan elämästä, vaan postauksissa kuuluu olla toista auttava näkökulma.

Yritysblogissani käytän tuota auttavaa näkökulmaa. Kirjoitan teemoista, jotka auttavat lapsiperheiden vanhempia ja kasvattajia toimimaan tunnetaitoisesti ja myönteisesti lastensa kanssa. Myös verkkovalmennukseni olen luonut tuosta auttavasta näkökulmasta käsin. Yritysblogiani kirjoitan tavoitteellisuudesta käsin, tätä Taikasaappaat - blogia harrastuksena, huvina ja myös muistina itselleni. On ollut hauskaa palata esim. lomareissuihin ja tapahtumiin tämän blogin kautta.

Olen päättänyt, että tämä blogi saa olla sillisalaattia. En halua kohdentaa kaikkea, en halua joka paikassa miettiä hakukoneoptimointia ja unelmalukijaa. Tarvitsen paikan, jossa voin kirjoittaa vähän sitä ja tätä. Minä olen myös ehkä kummajainen. Minua kiinnostaa ihan tavalliset kuulumiset ja tavalliset blogipostaukset. Minä luen ihan mielelläni myös sillisalaattiblogeja.

Yritysblogissani haluan kehittyä kirjoittajana ja auttaa lukijoita, siellä en kirjoittele niitä näitä kissastamme tai elokuvista, joita olen käynyt katsomassa. Tämä Taikasaappaat - blogi olkoon kanava erilaiselle sisällölle.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut pääasiassa iloa ja omien ajatusten jäsentämistä. Joskus tämä blogi on tuntunut myös riipalta. Silloin kun on ollut kiireistä yrittäjyydessä, tämä blogi on jäänyt hunningolle ja siitä on tullut minulle jopa huonoa omaatuntoa, kun en ehdi enkä jaksa kirjoittaa tarpeeksi usein.

Olen myös usein pyöritellyt päässäni, kiinnostaako ketään tämä mun sillisalaatti vai pitäisikö minun enemmän rajata blogini teemoja. Se on tuntunut vähän riippamaiselta ajatusketjulta ja välillä kuulumispostaukset jäävät kirjoittamatta, kun ajattelen, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta näitä lukea..(vaikka kyllähän niitäkin luetaan ja kommentoidaan).

Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? 

 

Tykkäätkö sinä lukea tarkasti kohdennettuja blogeja vai luetko myös sillisalaattimaisia blogeja?

Miksi sinä luet blogeja? Mitä sinä saat blogien kautta?

Jos kirjoitat blogia, miksi kirjoitat sitä? Mitä bloggaaminen sinulle antaa?



Seuraa blogiani myös facebookissa!

Blogini 4 v synttärit (ja arvonta)

Siitä on nyt 4 vuotta, kun aloitin blogini. Uskomatonta, miten nopeasti vuodet ovat menneet. Muistan edelleenkin sen hetken, kun päätin julkaista ensimmäisen blogikirjoituksen. Olin jo pari vuotta pyöritellyt mielessäni blogia, mutta ajattelin, että en osaa tehdä sitä teknisesti ja minua vähän pelotti myös ajatus julkisesta kirjoittamisesta. Tuolloin 4 vuotta sitten tiesin, että minulla on tulossa iso elämänmuutos. Tiesin, että tulen loppukeväästä irtisanoutumaan työstäni ja perustamaan myöhemmin yrityksen. Ajattelin, että haluan kirjoittaa muistiin näitä asioita ja tunnelmia. Ja siitä se lähti.

Edelleenkin matkassa on lukijoita, jotka ovat olleet mukana blogini ensimetreistä alkaen. Kiitos teille! Oma blogini alkoi sillisalaattina ja edelleenkään en fokusoi mihinkään tiettyyn teemaan, vaan kirjoittelen sekä hyvinvoinnista, lukemistani kirjoista, yrittäjyydestä että myös ihan perheemme kuulumisista.

Kun luen blogivalmentajien vinkkejä blogiin, niin tämä blogi on täysin pielessä monessa suhteessa. Blogivalmentajat kirjoittavat, ettei ketään kiinnosta sillisalaattiblogit eikä toisten kuulumiset. Minä olen kait kummallinen, sillä minua kiinnostaa. Silloin, kun ihminen siellä blogin takana on tullut tutuksi, kyllä minua kiinnostaa se, mitä hänelle kuuluu ja millaista hänen elämänsä ja arkensa on. Etenkin, jos tämän bloggaajan elämä jotenkin liippaa omaani, hänellä on vaikkapa samanikäiset lapset, hän on yrittäjä tai joku muu asia tekee hänestä sellaisen, että pystyn samastumaan hänen elämäänsä.

Viimeisen vuoden ajan olen pyöritellyt varmaan lähes kuukausittain mielessä sitä, että lopetan tämän blogin. On ollut olo, ettei aika riitä tähän. On harmittanut, kun en ole ehtinyt päivittää blogia niin usein kuin haluaisin. On harmittanut, kun en ole ehtinyt kommentoida toisten blogeja. Nyt olen alkuvuoden ajan pohtinut paljon omaa ajankäyttöäni ja sitä, mihin haluan aikani käyttää. Totesin, että yksi asia, mihin haluan aikaani käyttää, on tämä blogi. Sain myös vihdoinkin uudistettua blogini bannerin ja se toi itselleni paljon uutta virtaa ja intoa.

Olen saanut tämän blogin kautta aivan mahtavaa tsemppausta yrittäjyyteen liittyen, paljon tukea ja tietoa silloin kun kirjoitin esimerkiksi esikoisen keliakiasta ja on tuntunut hyvältä myös ne saamani viestit, jossa on kiitelty, kun olen esitellyt jonkun kirjan ja kirjan lukeminen on tuonut oivalluksia myös tämän palautteen lähettäjän elämään. Lisäksi tämä blogi toimii oivana muistin tukena siitä, mitä omassa elämässäni on tapahtunut ja millaisissa fiiliksissä on liikuttu vuosien varrella. On ollut mukavaa myös tavata muutama ihminen, johon olen tutustunut ensin nettimaailman eli bloggaamisen kautta. Blogini on saanut tosi vähän ikäviä ja ilkeitä kommentteja ja silloin harvoin kun niitä on tullut, ne ovat aina olleet anonyymejä.

Nyt on aika 4 v synttäriarvonnan. Ostin arvottavaksi vihkon ja kolme korttia. Kissavihko ja  You are beautiful, strong & worthy enough - kortti on ostettu Korson aseman puodista, josta olen kirjoittanut myös blogitekstin Vauvalahjaa ostamassa.  Anne-Mari Westin kaksi korttia ostin lähikaupasta.

Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, facebook). Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 18.3. klo 21. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta täällä blogissa tai facebookissa. Onnea arvontaan!

Kiitos, kun seuraat blogiani! On ihanaa tietää, että blogitekstejäni luetaan ja kommentoidaan.

Tavoitteita loppuvuodelle 2018

Olen nyt alkuvuoden aikana miettinyt tavoitteita tälle vuodelle. Ja reflektoinut viime vuotta. Vuosi 2017 meni aika lailla eri tavoin kuin mielikuvissani ajattelin alkuvuodesta. Vuodesta tuli liian kiireinen, en ehtinyt tarpeeksi pysähtyä reflektoimaan ja pohtimaan asioita. Minä tarvitsen paljon rauhallista aikaa ja tilaa. Oma hyvinvointi meinasi jäädä taka-alalle. Yritystoiminnan suhteen vuosi 2017 vei minua huimasti kohti niitä tavoitteita, joita olen yritystoiminnalleni luonut.

Tässä ajatuksia ja tavoitteita tälle vuodelle, sekä pienempiä että isompia:

Oma hyvinvointi

Joogan palauttaminen viikkoharrastukseksi (olenkin nyt mukana "Selkä kuntoon joogalla" - kurssilla, lisäksi katson sopivia lyhytkursseja, joille voisin osallistua)

Säännölliset mindfulness-harjoitukset

Säännölliset käynnit hierojalla / thaimaalaisessa hieronnassa. Lisäksi olisi mukavaa aloittaa taas Rosen-terapiassa käyminen.

Yrittäjyys

Omien yrittäjyystaitojen parantaminen, erityisesti aion panostaa markkinointitaitoihin (olen mukana kahdella markkinointiin ja myyvään kirjoittamiseen liittyvällä kurssilla)

Sähköpostilistan kasvattaminen

Vanhemmuuden materiaalikirjaston luominen

Nykyisten verkkokurssien markkinoinnin tehostaminen (minulla on ideat kahteen seuraavaan verkkokurssiin, mutta verkkokurssin tekeminen on niin iso projekti, joten en vielä osaa sanoa, alanko luoda noita verkkokursseja vielä tänä vuonna)

Painopisteen siirto koko ajan enemmän mindfulnessiin ja tunnetaitoihin

Tämä blogi

Ei muita tavoitteita kuin blogin kirjoittaminen ja pitäminen elävänä, tavallisia tekstejä, joiden avulla voi palata muistoihin ja tapahtumiin

Blogin bannerin uusiminen (help, antakaa teknistä apua, miten olette tehneet bloginne bannerit?)

Muita tavoitteita ja toiveita, sekä isompia että pienempiä

Kokeilen ilmajoogaa

Käyn 5Rhytms-tanssitunnilla

Kokeilen metamorfista hoitoa

Museokorttikin on kummitellut mielessäni jo monta vuotta, edelleenkin se on ostamatta. Olisikohan jo sen aika?

Täytän saamiani ja ostamiani tehtäväkirjoja. Minulla on iso läjä erilaisia itsetuntemukseen ja omien tavoitteiden ja arvojen miettimiseen liittyviä tehtäväkirjoja. Ne ovat ihania, mutta niiden täyttäminen on jäänyt ihan retuperälle.

Haluaisin käydä läpi myös The Journey - Matkamenetelmä - prosessin

Käsitöitä aion taas tehdä enemmän. Se on mukavaa ja rentouttavaa, mutta jäänyt nyt taas kaiken muun jalkoihin. Tänään ostin frotee-pörrökudetta, josta neulon torkkupeiton.


Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on tälle vuodelle?

Tilastofaktaa blogistani

Bongasin kevään ekan leskenlehden sunnuntaina

Aika ajoin seuraan blogini tilastoja. Mitä postauksia on luettu eniten, millaisilla hakusanoilla blogiini tullaan. Hakusanat ovatkin olleet välillä aika mielenkiintoisia. Mieleeni ovat jääneet esimerkiksi hakusanat "tahdon mököttää", "vanheneminen hirvittää" ja "ohitusleikkauksessa Tampereella" (vähän kyllä ihmettelen, miten blogiini on päädytty noilla hakusanoilla. Tampereesta olen kyllä blogiini kirjoittanut, mutta ohitusleikkauksesta en ole kirjoittanut taatusti koskaan). Tänään blogiini on tultu hakusanalla "tunnetaitoja päiväkodissa". 

Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on teksti "11 v pojan synttärilahjoja". Siihen tullaan jatkuvasti hakusanoilla "lahja 10 v / 11 v / 12 v pojalle". Toiseksi suosituin tekstini on kirjaesittely Piki ja Mun ja sun juttu! Yksi vähiten luetuista postauksista on teksti "Toiveiden toukokuu".

Viimeisen kuukauden aikana eniten on luettu postausta "Kotitalouden ihanat kotiläksyt (ja arvonnan voittaja)". Tänään eniten on luettu postausta aivan blogini alkuajoilta: Janna Rantala: Äiti, älä tottele (kaiken maailman kasvatusoppaita).

Blogiini tullaan eniten googlen ja facebookin kautta. Kinttupolut - blogista ja Lumiomena - blogista tullaan myös usein blogiini vierailemaan. Viime päivinä blogiini on liittynyt useita uusia lukijoita, tervetuloa mukaan!

Seuraatko sinä blogisi tilastoja? Mikä on suosituin postauksesi? 

Kodin Feng Shui (ja arvonnan voittaja)

 
Puhdas, levollinen ympäristö vaikuttaa meihin positiivisesti ja saa energiat liikkeelle. Niinpä. Mutta tällaista meillä nyt on. Elämme kaaoksen keskellä. Luin sunnuntain Hesarista erään bloggaajan tarinan. Hän mainitsi jutussa, ettei ketään kiinnosta katsella blogeista pyykkikasoja tai epämääräisiä tavarapinoja. Olenko outo, kun minua kiinnostaa? Minä haluan nähdä myös sitä tavallista elämää enkä vain kiiltokuvaa ja siloiteltua.

Yläkuvassa on työhuoneeni. Todella levollinen ympäristö, joka saa luovuuden suorastaan kukkimaan. Not. Tällä hetkellä työpöydälleni ja tietokoneelle menee kapea sola, jota pitkin mahdun kulkeman, kunhan ensin hyppään pärekorin yli. Huone on täynnä kodinhoitohuoneen tavaroita. Tavarakaaoksen päälle olen heitellyt kuluneella viikolla käytettyjä jumppakamoja, jotta ne löytyvät sitten helposti kun lähden taas ohjaamaan seuraavaa tuntia. Tarkkasilmäinen löytää tuolta leikkivarjon, jumppa-alustan, höyhenpussin ja pääsiäistarrat. Huomasinpa myös kuvaa katsoessani, että meidän pääsiäiskranssikin näyttää olevan tavarapinossa. Senpä voisi laittaa esille, kun noin näppärästi löytyi.

Esikoisen huoneessa on sulassa sovussa kotimme joulu- ja pääsiäiskoristeet. Pääsiäiskoristeet olisi tosi kiva laittaa esille, mutta kun en tällä hetkellä pääse sinne asti. Liian paljon tavaraa edessä. Kodinhoitohuoneen tavaramäärää on tyhjennetty myös esikoisen huoneeseen. Kuvan etuosassa on tyhjiä lelulaatioita. Mieheni on halunnut säilyttää ne kaikki, niihin sitten pakataan lelut, kun ne poistetaan poikien huoneista. Tosi nastaa on ollut niitä vuosia säilytellä. Varsinkin isot legolaatikot vievät aika paljon tilaa. Toisaalta olen saanut sitten kirppiksellä myös myytyä hyvin tavaroita ihan alkuperäisisissä lelulaatikoissa ohjeineen.

Tällaista on elämä keskellä remonttia. Nyt on sauna- ja kylpyhuone valmiita ja tämän viikon loppussa toivon myös kodinhoitohuoneen valmistuvan. Silloin saamme suurimman osan minun työhuoneessani ja esikoisen huoneessa olevasta tavaramäärästä paikoilleen. Odotan sitä aika paljon. Minun oli tarkoitus tehdä nyt maaliskuussa yksi uusi luento, mutta kun ei oikein ole luovuus kukoistanut tämän kaaoksen keskellä.

Korttien ja huulirasvan arvonta loppui eilen illalla. Kiitos kaikille kommentoineille ja arvontaan osallistuneille! Arvoin voittajan perinteiseen tyyliin eli kirjoitin osallistujien nimet lapuille ja sieltä vedin voittajan. Arvonnan voitti Aikku. Onnea! Laitatko minulle meilillä (heli at kasvuntaika.fi) osoitteesi, niin laitan palkinnon tulemaan.

ps. huomaan, että minua vähän mietityttää tämän postauksen julkaisu. Nuo kuvat tavarakaaoksesta. Entä jos joku tulee ekaa kertaa blogiini ja ajattelee, että meillä on aina tällaista. Tulee olo, että pitäisi vahvasti korostaa, että elämme Remontin keskellä.

Huom! Postaus ei sisällä tuotesijoittelua.

Miten elämäni on muuttunut kahdessa vuodessa?

Blogini täytti pari päivää sitten kaksi vuotta. Eilen jäin miettimään sitä, mitä on tapahtunut elämässäni viimeisen kahden vuoden aikana. Olin Äitipeli - kirjan julkkareissa ja siellä juttelin kahden naisen kanssa yrittäjyydestä. Mainitsin, etten kolme-neljä vuotta sitten vielä voinut kuvitellakaan olevani yrittäjä. He tietenkin kysyivät tarinani, miten tulin sitten lähteneeksi yrittäjäksi. Kerroin tarinani ja samalla mainitsin, että päätös lähteä palkkatyöstä käynnisti elämässäni myös monta muuta prosessia. Ja sanottuani tuon tajusin, että elämäni on aika erilaista kuin kaksi vuotta sitten. Niin moni asia on muuttunut. Ja lähinnä vain hyvällä tapaa.

Minusta todellakin tuli yrittäjä. Uskalsin irtisanoutua palkkatyöstä ja perustaa yrityksen. Uskalsin kuunnella sydäntäni ja tehdä isoja ratkaisuja elämässäni kaksi vuotta sitten. Hienolta tuntuu se, että saan rahaa siitä työstä, jonka tekemisestä tykkään eikä tarvitse herätä aamulla kettuuntuneena, kun taas pitää aloittaa työpäivä.

Olen ollut kiinnostunut ihmisenä ja vanhempana kasvamisesta jo vuosia. Mutta pari vuotta sitten asian suhteen käynnistyi suurempi aalto. Olen alkanut elää unelmieni mukaan enkä ole vain suunnannut ajatuksia unelmiini. Ennen etsin onnellisuutta ulkoa päin, ulkoisista asioista. Nyt tiedän onnellisuuden tulevan sisältäni. Ajatteluni on avartunut ja maailmankuvani laajentunut.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen harjoitellut sekä vuorovaikutus- että tunnetaitoja. Olen opiskellut mindfulness-ohjaajaksi ja se on ollut merkittävä askel omalla polullani ihmisenä kasvamisen suhteen. Nyt on menossa opinnot Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin ja tuntuu, että moni ihminen on tuonut jotain uutta elämääni. Uutta ajateltavaa tai uusia tuulia johonkin suuntaan.

Minusta on tullut kahden viimeisen vuoden aikana paljon suurpiirteisempi kuin ennen olin. Voin myöntää, että meillä ei ehkä ole enää niin siistiä kuin joskus on ollut. Hyviäkin puolia tästä rennommasta elämänasenteesta on. Tätä remonttia olisi ollut tosi vaikea sietää vaikkapa kolme vuotta sitten. Luulen, että olisin pimahtanut aika nopeasti, jos vesi ei olisi tullut 2.5 viikkoon. Nyt ajattelin lähinnä "nyt on näin". Toki oli päiviä, että harmitti, mutta meillä oli kuitenkin koko ajan katto pään päällä ja muuten asiat ihan hyvin. Mitä nyt alakerta ihan kaaoksessa, joka paikka täynnä pölyä ja muuta sellaista pientä.

Yrittäjyys on tuonut esille itsestäni ihan uusia piirteitä, sellaisia, jotka eivät palkkatyötä tehdessä juurikaan näkyneet. Olen huomannut, että minun on aika vaikea välillä sietää epävarmuutta ja sitähän yrittäjän elämässä on aika paljonkin. Kasvatan jatkuvasti luottamuksen tunnetta itsessäni, mutta epävarmuus on ihan eri tavoin mielen päällä kuin se oli palkkatyöläisenä. Yrittäjyyteen heittäytyminen on osaltaan vauhdittanut omaa kasvuprosessiani.

Luultavasti viimeisen kahden vuoden aikana on tapahtunut enemmän asioita kuin tapahtui sitä ennen moneen vuoteen. Sitä ennen suurten muutosten vuosia olivat lasten syntymät. Silloinkin käynnistyi kasvuprosessia elämässäni. Tuli halu kehittää omia vuorovaikutustaitoja ja toimia toisin kuin omat vanhemmat toimivat minun ollessani lapsi.

Millaisia sinun kaksi viimeistä vuottasi ovat olleet? Ovatko muutoksen tuulet pyörineet vai ovatko vuodet olleet tasaisia?

ps. kuvassa Hyvän mielen kortteja, jotka olen saanut arvostelukappaleeksi

Blogin 2 v arvonta!

Blogini täyttää ihan näinä päivinä kaksi vuotta. Suunnilleen kaksi vuotta sitten aloitin bloggaamisen tekstillä: "Uuden edessä". Tiesin olevani uuden edessä, mutta minulla ei ollut aavistustakaan mitä siellä edessä on. Ja nyt voin sanoa, että hyvin moni asia mitä silloin mietin, meni eri tavoin. Asiat ovat vähitellen loksahdelleet paikoilleen ja elämään on tullut paljon uutta. Paljon sellaista, mistä tuolloin kaksi vuotta sitten ei ollut aavistustakaan.

Välillä olen blogannut ahkerasti, välillä vähemmän. Kun työtä on ollut enemmän, blogikirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Aiheeni ovat olleet aika laidasta laitaan. Elämästä yleensä, yrittäjyydestä, leffoista, teatterista, hyvinvoinnista. Joskus myös kirja- ja cd-levyesittelyjä. Luulen, että blogini jatkuu samanlaisena sekametelisoppana.

Blogini 2 v synttäreiden kunniaksi alkaa arvonta, jossa on palkintona kaksi Anna-Mari Westin korttia ja Hurraw vanilja huulivoide. Hurraw!-huulivoiteet ovat vegaanisia, täysin luonnontuotteista valmistetuja ja reilun kaupan kriteerit täyttäviä tuotteita.

 Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijat ja lukijaksi liittyvät (blogger - liity sivupalkista, bloglovin, blogipolku, facebook).  Arvonta alkaa nyt ja päättyy tiistaina 15.3. klo 21. Kaikille tasapuolisesti yksi arpa. Kerro kommentissa, mitä kautta luet blogiani. Saa laittaa myös terveisiä minulle ja blogilleni!

Onne arvontaan!

Mitäpä minulle?

Aikaa on taas kulunut edellisestä postauksesta. Töiden alku näkyy heti postaustahdissa. Käytän vapaa-aikani mieluummin vaikkapa kirjojen lukemiseen kuin netin ääressä olemiseen. Blogi on taas jäänyt hunningolle. Ja vähän on fiilis, että joka kerta kun avaan bloggerin, huomaan, että blogini viralliset lukijat ovat yksi kerrallaan tippuneet pois.  Ehkä pitää ajatella, että "väki vähenee ja pidot paranee" eikä ottaa tätä henkilökohtaisesti ja sillä ajatuksella, että "blogini laatu huononee koko ajan eikä tätä enää kukaan halua lukea, kun en edes ehdi postata kuin silloin tällöin"

Olen ehtinyt valmistua mindfulness-ohjaajaksi ja näistä opinnoista minun on ollut tarkoitus kirjoitella jo pitkään. Viime viikonloppuna oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutusta ja niistäkin opinnoista olisi tarkoitus kirjoitella jossakin vaiheessa. Olen ohjannut ryhmiä, suunnitellut tulevaa, käynyt hierojalla. Olo on ollut positiivinen ja usein myös huikean onnellinen. Tiedän olevani monella tapaa oikealla tiellä.

Täyteen sokerittomuuteen en ole vielä päässyt, mutta hyviä askelia olen ottanut kohti sokerittomuutta. En ole ostanut enää irtokarkkeja, suklaata enkä mitään makeaa kotiin. Vaikka monesti mieli olisi tehnytkin. 

Meidän lähelle avattiin uusi kiinalainen ravintola ja hain sieltä tänään perjantain kunniaksi noutoruuat kotiin. Nyt on vatsa täynnä ruokaa ja sen verran väsynyt olo todella täyteliäästä työviikosta, että luultavasti käyn aika pian nukkumaan.

Mukavaa viikonloppua!

Blogini tarina

Sain jo aikoja sitten haasteen mainiosta Pikku Kepponen blogista kertoa blogini tarina. Kiitos Rva Kepponen! Olen seurannut Pikku Kepponen - blogia jo paljon ennen kuin aloitin oman blogini. Pikku Kepponen on mahtava elämänmakuinen blogi.

Blogini tarina - haasteessa kerrotaan, miten blogi sai alkunsa, miten blogi on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. Haasteen ohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Miten blogini sai alkunsa?

Olin miettinyt blogin aloittamista jo ainakin kaksi vuotta. Jonkun aloituskokeilunkin taisin tehdä, mutta se tyssähti heti alkuunsa tekniseen osaamattomuuteen. Keväällä 2014 olin tekemässä isoja päätöksiä elämässäni, tiesin että tulen irtisanoutumaan työstäni ja tulen perustamaan yrityksen ja sitten eräänä maaliskuisena iltana päätin, että miksen aloittaisi blogia myös tähän samaan syssyyn. Aloittaessani blogia ajattelin, että kirjoittelen kirppislöydöistäni, käsitöistä, arjestamme ja hyppäämisestäni kohti uutta ja silloin vielä tuntematonta. Kirjoitin ensimmäisessä postauksessani näin: "Minusta parhaita ovat blogit, joissa arki on vahvasti läsnä. Blogit, jotka eivät ole liian siloteltuja. Blogit, joissa on myös aika ajoin villakoiria ja pölyä, epämääräisiä lehti- ja laskupinoja, riitoja, väsymystä. Arkea. Toivottavasti tästäkin blogista tulee sellainen. Tavallisen elämän kuvausta onnen ripauksineen".

Aloittaessani blogia olin aika pihalla blogimaailmasta, mutta sain aika pian ensimmäiset lukijani. Oli mahtavaa, kun blogiin alkoi tulla kommentteja ja itse löysin myös mielenkiintoisia blogeja luettavaksi.

Blogin nimi Taikasaappaat - viittaa siihen fiilikseen, mikä minulla oli aloittaessani bloggaamista. Koska tiesin olevani tekemässä suurta elämänmuutosta tunsin tarvitsevani jalkaani taikasaappaat, jotka vievät minua eteenpäin polullani.

Alusta alkaen olen rajannut tiettyjä asioita pois blogistani. Mies ei esiinny täällä millään tavoin ja lapsista on vain sellaisia kuvia, jotka on otettu takaa tai sivultapäin eli pyrin siihen etteivät he ole tunnistettavissa. Yrittäjyyden myötä olen ehkä tullut vähän varovaisemmaksi kirjoituksissani. Nykyään kun tuntuu nousevan someraivo niin monesta asiasta, niin en halua, että olen epähuomiossa ja ajattelemattomuuksissani kirjoittanut jotain sellaista, josta voisi olla vahinkoa minulle yrittäjänä.

Miten blogini on kehittynyt? Mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia?

Edelleenkään blogini ei profiloidu mihinkään tiettyyn asiaan, mutta itse ajattelen kirjoittavani hyvinvoinnista, kouluikäisten lasten vanhemmuudesta, lukemistani hyvistä kirjoista ja yrittäjyydestä. Käsityöt ja kirppislöydöt ovat jääneet aika vähiin. Toivon, että olen kehittynyt kirjoittajana ja myös valokuvaajana. Alkuaikoina mies ja esikoinen ottivat paljon valokuvia blogiini, nyt kuvaan pääasiassa itse.

Nyt kun olen tutustunut sisältömarkkinointiin ja bloggaamiseen yrityksen kannalta totean, että tässä blogissa on moni asia "pielessä". En ole miettinyt tämän blogin kohderyhmää enkä tavoitetta. Blogin aihepiiri ei ole rajattu vaan täyttä sillisalaattia. Visuaalisuuteen ei ole panostettu. En markkinoi tätä blogia missään. Ja silti tämä saa pysyä juuri tällaisena jatkossakin. Kirjoitan myös yritykseni blogia ja sille on mietitty kohderyhmä ja tavoite, ne tekstit pyrin hakukoneoptimoimaan ja niiden tekstien toivon lähtevän laajempaan jakeluun. Tämä blogi saa pysyä minun kotikutoisena harrastuksena.

On ollut hienoa saada lukijoita blogiin, mutta en tavoittele blogillani suuria lukijamääriä tai portaalibloggaamista. Minulle riittää tämän blogin kotikutoisuus. Olen saanut jonkin verran arvostelukappaleita kirjoista ja cd-levyistä ja niistä olen iloinen. Minulla kuitenkin pääpaino on yrityksessä ja sen toiminnan ja yritysblogin kehittämisessä ja tämä blogi on sivuasiana ja harrastuksena. Kirjoitan kun hyvältä tuntuu ja kun kirjoitettavaa on.

Tuntuu mielettömän hienolta, että blogissani on paljon lukijoita, jotka ovat olleet mukana ihan alusta alkaen. Olen kiitollinen kaikista kommenteista ja tsempeistä, joita olen saanut matkan varrella. Aivan kuin olisin saanut läjän uusia ystäviä tämän blogini kautta, vaikka montaa lukijaa en ole koskaan tavannut.

Haastan mukaan seuraavat blogit:


Luomulaakso
Kasvun ilo!
Pihin naisen elämää
Lumiomena

Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)

2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Kuulumisia

Blogihiljaisuus on nyt ollut pidempi kuin oli aikomus. Olen ollut täysin pois blogimaailmasta monen monta päivää. Varmaan pari viikkoa. Tämä siis tarkoittaa, etten ole lukenut blogeja ja olen täysin pudonnut pois monen blogiystävän kuulumisista. Palauttelen vähitellen itseäni blogien pariin.

Elämä on ollut aika täyteläistä viime aikoina. Työkiireet ovat helpottaneet, mutta olen nyt panostanut opintoihini. Mindfulness-ohjaajaopinnot ovat aivan loppusuoralla ja palautin pari viikkoa sitten viimeisen referaatin. Enää on päättötyön tekeminen jäljellä. Sitä aloittelen pikkuhiljaa ja viimeisten sen tammikuun alussa. Viime viikonloppu sujahti taas Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen merkeissä ja tuota koulutusta varten tein laajan tehtävän perustunteista ja tunteiden säätelystä. Sen tekeminen vei kauemmin kuin olin etukäteen osannut ennakoida.

Samalla olen ohjannut tämän syksyn viimeisiä ryhmiä ja aikatauluttanut ensi kevättä. Luulen, että olen oppinut jotain tämän syksyn hektisimmästä vaiheesta ja aikataulutan ensi kevään väljemmäksi.

Loma on ihan pian käsillä ja nautin ajatuksesta, että voin vain olla ja lukea kirjoja. Minulla on monen monta arvostelukappaleeksi saamaani kirjaa lukematta. Joulunpyhät on tehty lukemisesta, siitä olen varma.

Joululahjojen hankinta on vielä täysin vaiheessa. Monena vuonna olen tässä vaiheessa jo ostanut aivan kaikki lahjat ja paketit ovat valmiita. Luotan siihen, että löydän lauantain myyjäis- ja kauppakierrokselta juuri sellaiset lahjat, joita toivon löytäväni. Jotain käsintehtyä, eettistä ja ekologista.

Perjantaina olen menossa katsomaan Äitikorttia Kansallisteatteriin ja odotan tätä esitystä paljon. Kirjasta minulle jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta pidin, toisaalta en. Mielenkiinnolla odotan sitä, millaisia ajatuksia teatteriesitys minussa herättää.

Mitä sinulle kuuluu?

ps. kuvat ovat viime viikonlopun tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta.

Sana sieltä, toinen täältä

Blogissani on ollut hiljaista. Pisin tauko, minkä olen koskaan pitänyt. On ollut kiirettä töitten saralta, tosi kiireiset viikot takana. Nyt helpottaa, ensi viikko on enää semikiireinen ja sen jälkeen onkin enää vain tavallisia työviikkoja ja mitä lähemmäksi joulua päästään, sitä vähemmän on töitä. Ja joulun aikaan pidän pitkän loman.

Ensimmäiset joululehdet ovat ilmestyneet ja niitä olen lueskellut. Pitäisi kaivaa myös vanhoja joululehtiä esille, tykkään selailla tiettyjä joululehtiä ja joulukirjoja vuodesta toiseen.

Minulla on ollut tosi innostavia työkeikkoja. Mutta ne ovat myös syöneet veronsa eli tunnen itseni aika väsyneeksi tällä hetkellä. Takana on tosi kreisit viikot.  Tiesin jo etukäteen, että loka-marraskuun vaihde tulee olemaan kiireinen, mutta samaan syssyyn tuli vielä muutama kotikäynti unikouluohjausten tiimoilta. Kalenteri on ollut tupaten täynnä. Samalla ihanaa ja innostavaa mutta myös väsyttävää.

Isänpäivänä kävimme syömässä paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä. My Seven tarjoilee vietnamilaista ruokaa ja en voi kuin suositella paikkaa. Isänpäivään kuului myös perheleffan katsominen, katsoimme Lomasankarit - elokuvan. Mies tuli saaneeksi meille Elisa Viihteen jonkun tilauksen kytkykauppana ja sieltä tulee varmaan katsottua enemmänkin leffoja. Luulen, että jo tänä iltana seuraavan kerran.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Billy Elliot - musikaalia Peacock-teatteriin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa musikaaliin.

Mun on tarkoitus palata nyt myös aktiivisemmin blogin pariin. Kiireisimmät työviikot ovat takana. Mukavaa alkavaa viikonloppua Juuri Sinulle!

Tonttu toi yllätyksen

Katsokaas millaisen yllätyksen Tonttu toi minulle. Minulla on olo, että tämä Tonttu on blogini lukija. Kiitos tästä yllätyksestä!

Tontun yllätyksen lisäksi minua on ilahduttanut aurinko, hyvin menneet liikuntaleikkitunnit, oma hyvä fiilis, lähestyvä ilokuvaus, hyvin nukutut yöunet, Mokoon varattu brunssi parin viikon päähän ystäväni kanssa ja lähestyvä pääsiäinen. Millaisia ilon hetkiä ja yllätyksiä sinun päivääsi on kuulunut?

Kohta lähden karkkikoru ranteessani luennoimaan Ipanaiselle pienten lasten uniasioista. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikki ihanat blogiystäväni!

Arvonnan voittaja

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arvoin Mindfulness vanhemmille - kirjan. Arvonnan suoritin perinteiseen tyyliin eli kirjoitin osallistujien nimet paperilapuille, laitoin laput koriin ja sieltä esikoinen nosti voittajan. Voittaja on Anu Perillä-blogista.

Onnea! Laita meiliä heli (at) kasvuntaika.fi, niin voin postittaa kirjan sinulle loppuviikosta.

Ja koska ainakin täällä Vantaalla on marraskuisen harmaata, laitan pari kukkakuvaa viime keväältä virkistämään mieltä.