perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016: heinäkuusta joulukuuhun


Vuosikatsaus jatkuu syyskauden muistelulla. Vuosikatsauksen tammikuusta-kesäkuuhun voi lukea täältä.

Heinäkuussa olin lomalla. Luin paljon kirjoja, erityisesti mieleeni jäi Liane Moriartyn kirjat. Löysin myös Veera Vaahteran chick lit - kirjat ja niitä on ollut kiva lukea niinä hetkinä, kun kaipaa kevyttä hömppää. Luin Konmarin ja innostuin hetkeksi raivaamaan kotiamme. Raivaaminen meinasi mennä överiksi, sillä tein sitä vähän hampaat irvessä - meiningillä.

Olimme lomalla paljon kotona ja teimme pieniä retkiä esim. Kiasmaan ja Heurekaan. Kävimme myös kotiseudullani Mikkelissä.


Elokuussa aloittelin töitä loman jälkeen. Ohjasin muutamaa ryhmää, mutta pääasiassa istuin kotona tietokoneen ääressä ja naputtelin Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen päättötyötä ja tein sekä kirjallisia että äänitemateriaaleja kahteen verkkovalmennukseen, Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit. Demosin myös yhden verkkovalmennuksen ja tästä on valmisteilla opinnäytetyö.

Esikoisella alkoi  yläaste ja tämä nostatti minussa pinnalle voimakkaita tunteita, minua itseäni kiusattiin yläasteella. Hänen koulunsa alkoi kuitenkin hyvin. Aina pitää muistaa, ettei sekoita omia tunteita ja pelkoja omaan lapseen. Kuun loppupuolella vietin Mikkelissä yhden viikonlopun Itsemyötätunnon perusteet - kurssilla. Kävin poikien kanssa katsomassa Shrek-musikaalin.


Syyskuun alussa valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi. Syyskuussa uusin myös satuhierontaohjaajalisenssini ja vietin yhden viikonlopun ihanassa kurssikeskus Elontulessa. 

Innostuin Härkiksestä ja jo sitä ennen ehdin innostua nyhtiksestä. Syyskuussa tein paljon ohjaustöitä ja alkoi ensimmäinen verkkovalmennukseni, Voimavaroja vanhemmuuteen. 


Lokakuussa kävin katsomassa kaksi teatteriesitystä ystävieni kanssa, "Rantarouvat" Aleksanterin teatterissa ja Kom-teatterissa huippuhyvän "Pasi was here". Kävin myös Kansallismuseon bloggaajapäivässä. Luin paljon kirjoja ja seurasin useampaa sarjaa telkkarista. Erityisesti telkkusarjoista mieleeni jäi "Ex-onnelliset" ja tietenkin "Vain elämää". 

Syyslomaa vietin lasten kanssa Mikkelissä ja sairastin pikaflunssan. Kävin katsomassa lasten kanssa Tatu ja Patu -leffan. Kuun lopulla pääsin kokeilemaan Tiibetiläistä äänimaljahoitoa.


Marraskuussa oli aika tiivis työjakso, joka oli väsyttävä. Tuntui, ettei energiaa riitä mihinkään ylimääräiseen. Olin talkoolaisena alakoulun vanhempainyhdistyksen marrasmarkkinoilla. Poikien serkun nimiäisiä juhlittiin. Kuun alussa kävin "Voimaa- Hyvän elämän polku" - kirjan julkkareissa ja sen jälkeen syömässä ravintolassa kahden mindfulness-ohjaajaystäväni kanssa. Siitä päivästä jäi lämpimät muistot. 

Myrskyn sydän - verkkovalmennus alkoi ja sen suosio ilahdutti minua paljon. Kuun lopussa kävin lasten kanssa katsomassa Tikkurilan teatteri- ja sirkuskoulun joulusirkuksen "Vilske". Molemmat pojat käyvät sirkuskoulussa tuolla, mutta kumpikaan ei ollut esiintymässä joulunäytöksessä.


Joulukuussa työt vähenivät pikkuhiljaa ja pääsin siirtymään kohti joululomaa. Kävin kuun alussa katsomassa Lahdessa Housut pois - musikaalin. Kävin muutamalla joululounaalla yritykseni yhteistyökumppaneiden kanssa. Joulua vietimme kotonamme. Ennen joulua kävin lasten kanssa katsomassa Talvisirkus Muistin ja joulun välipäivinä vietimme  yhden mukavan päivän Pomppulinnataivaassa.

Tänä syksynä olen lukenut paljon kirjoja ja se on ollut ihanaa. Olen käynyt hierojalla säännöllisesti ja näin satsannut omaan hyvinvointiini. Silti on ollut ajanjaksoja, jolloin olen ollut aika väsynyt. Loppuvuodesta tein ison ratkaisun ja päätin luopua ohjaamistani iltajumpparyhmistä ja aloitin oman joogaharrastuksen. Olen kokenut paljon mukavia hetkiä teatterissa ja ystävieni kanssa. Takana on hyvä syksy.

torstai 29. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016: Tammikuusta kesäkuuhun


On vuosikatsauksen aika. Tuntuu, että vuonna 2016 on tapahtunut niin paljon, että on itsellekin mielenkiintoista palata kalenterin ja blogitekstien avulla vuoden tapahtumiin.

Tammikuussa viimeistelin mindfulness-ohjaajaopintojeni päättötyön ja valmistuin mindfulness-ohjaajaksi. Kuun puolivälissä alkoivat ohjaamani liikuntaryhmät. Luennoin myös pari uniluentoa tammikuussa. Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kolmas jakso oli tammikuussa. Valokuvista päätellen tammikuussa on ollut paljon lunta.


Helmikuussa tein töiden tiimoilta paljon ohjaushommia ja oli ensimmäiset uniluentokutsut. Tiiviin työrupeaman jälkeen hiihtoloma tuntui todella ansaitulta. Meillä alkoi putkiremontti ja se venyi paljon pidemmäksi kuin alkuperäinen ajatus oli. Putkiremontti tarkoitti sitä, että tyhjensimme kolme huonetta ja suurin osa näiden huoneiden tavaroista oli minun työhuoneessani säilössä monta viikkoa. Elimme ilman vettä aika pitkän aikaa.

Hiihtolomalla kävin poikien kanssa ensin Mikkelissä ja kotiin palattuamme Heurekassa. Pääkaupunkiseudulla talvi jäi lyhyeksi ja vettä satoi helmikuussa paljon. Pohdin blogissani sitä, uskallanko taas hypätä?


Maaliskuussa oli vähän vähemmän töitä ja tämä tuntui hyvältä. Facebookista löytyi merkintä 8.3. "Meille tulee vettä! Olihan se aika reteetä käydä vessassa ja pystyä vetämään vessa ja pestä kädet lavuaarissa. Vesi on jääkylmää, mutta en valita. Huomenna saadaan lämmintä vettä. #remppaetenee"

Kävin kasvohoidossa pitkästä aikaa. Olin Perenting Happiness - seminaarissa ja se oli antoisa päivä. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä. Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa useamman elokuvan ja luin kirjoja.


Huhtikuussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viides jakso. Aloitin opintoihin kuuluvan tunnetaitojen harjoitteluryhmän pienelle poikaryhmälle. Voitin taas jälleen kerran arvonnassa liput Lapsimessuille ja kävimme siellä koko perheen voimin, mies ja pojat olivat lähinnä pienoismallipuolella.

Kävin katsomassa ystäväni kanssa Beige tappaa - esityksen teatterissa ja poikien kanssa kävin katsomassa Momo- teatteriesityksen. Käväisin myös Tampereella satuhierontaohjaajakoulutuksessa. Kuun lopussa tapahtui varmasti yksi vuoden kummallisimmista tapahtumista, kun tilitoimiston omistaja suuttui minuun ja irtisanoi sopimukseni.

Tein pihahommia ja kirjoitin suositun blogitekstin Mitä löytyy kauppakassista, kun perhe ei syö lihaa?


Toukokuussa oli vähemmän töitä ja alkoi vähittäinen laskeutuminen kohti kesälomaa. Kävin ystäväni kanssa Mokossa brunssilla ja äitienpäivänä kävimme perheen voimin ravintolassa syömässä ja katsomassa leffassa Soppalinnan salaseuran. Oli kuopuksen sirkuskoulun kevätnäytös ja olin yhden viikonlopun Tampereen lähellä satuhierontaohjaajakoulutuksessa.

Olin mukana koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä kevätriehassa talkoolaisena. Koulutin Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisia vuorovaikutuksen tiimoilta. Kuun lopussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen toiseksi viimeinen jakso. Toukokuussa olen kirjoittanut eniten blogitekstejä (15). Teksti "Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi" on noista eniten luettu.


Kesäkuussa innostuin villivihanneksista. Osallistuin horta-kurssille ja sen myötä innostuin kokeilemaan esimerkiksi nokkosen ja vuohenputken käyttöä ruuanlaitossa ja leivonnassa. Esikoisella loppui alakoulu ja se nostatti minussa haikeita tunnelmia. Pojat osallistuivat kahden ekan lomaviikkonsa ajan sirkusleireille ja olimme miehen kanssa kahtena perjantaina katsomassa leirin loppunäytöksiä. Osallistuin itse paikallisen MLL:n järjestämään Liiku ja leiki - tapahtumaan vapaaehtoisena.

Ohjasin kesäkursseja ja aloitin kesäloman juhannukselta. Käväisin poikien kanssa Mikkelissä ja kuun lopussa lähdimme koko perheen voimin kesälomareissullemme Viroon (Tallinnaan ja Haapsaluun). Tuosta reissusta kirjoitin useamman matkaraportin, (Tallinnassa ja lähiseudulla ja Sympaattinen Haapsalu).

Jatkoa seuraa eli alan kirjoitella vuosikoostetta loppuvuodestani.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!


On aatonaatto. Täällä on eletty jouluviikkoa täysin ilman joulustressiä ja kiirettä. Olen ollut tiistaista alkaen lomalla ja aikaa on ollut niin kiireettömiin kauppakäynteihin kuin kirjojen lukemiseenkin. Tiistaina kävimme katsomassa Talvisirkuksen, keskiviikkona oli kuopuksen joulujuhlat ja eilen meillä kävi esikoisen kummit kylässä. Pojat kävivät eilen hakemassa todistukset koulusta. Eilen laitoimme myös joulukuusen paikoilleen.



Tämän vuoden teemana on vähemmän on enemmän. Lahjoja tulee tosi vähän, pojillakaan ei juuri mitään toiveita ollut. Myös jouluruokia tehdään aiempaa vähemmän, muistissa on vuoden takainen jouluruokaähky. Ainoastaan joulukuusi on yhtä runsaasti koristeltu kuin se on joka vuosi ollut.

Lahjoitin juuri rahaa Pelastakaa Lapset ry:n kautta Syyrian hädässä oleville lapsille. Joka vuosi olen lahjoittanut joulun alla rahaa hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna lahjoitin rahaa tukiperhetoimintaan, tänä vuonna Syyrian lapsille.

Hyvää joulua!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kolmas syksy yrittäjänä


Työt on tehty tältä vuodelta. Takanani on kolmas syksy yrittäjänä. Tämä syksy on ollut uusien avauksien syksy. Olen julkaissut kaksi verkkovalmennusta, Voimavaroja vanhemmuuteen ja Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena lapsen saadessa raivarit. Verkkovalmennusten tekeminen oli haaveeni yrityksen alkuajoista lähtien, mutta milloin ei ole aika riittänyt ja milloin ei ole rohkeus riittänyt niiden tekemiseen. Nyt olen nuo kaksi valmennusta tehnyt ja voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Verkkovalmennusten myötä palvelutarjontani laajeni näiden kurssien osalta koko Suomeen. Kolmannenkin verkkovalmennuksen suunnittelin ja jopa demosin ja siitä on tulossa opinnäytetyö. Eräs sosionomiopiskelija tekee päättötyötä tuosta demoryhmästä ja verkkovalmennusprosessista. Kunhan opinnäytetyö on valmis, julkaisen tämän valmennuksen. Ideoita minulla riittää muutamaan muuhunkin verkkovalmennukseen.

Muuten yritystoimintani on ollut aika lailla samaa tuttua. Kursseja lapsille ja vanhemmille (temppuilutunteja, sirkuskursseja, vauvahierontaa, satuhierontaa) ja pelkästään vanhemmille (mindfulnessia, kiukkuluentoja). Lisäksi olen luennoinut useaan kertaan  uniluennon ja käynyt myös kotikäynneillä. Olen pitänyt yhden vanhemmille ja lapsille suunnatun työpajan teemalla "Villipedon naamarit". Valmistuin Lasten Tunnetaito-ohjaajaksi syyskuussa ja toivon voivani järjestää ensimmäisen oman tunnetaitoryhmäni keväällä 2017.


Loppuvuodesta tein ison päätöksen ja luovuin viimeisistä säännöllisistä iltaryhmistäni. Jatkossakin tulen väistämättä tekemään iltatöitä, kun esim. mindfulness-kurssit ja tietyt luennot ovat iltaisin, mutta nyt minulla ei ole enää jokaviikkoisia iltatöitä tulossa ja tämä tuntuu hyvältä päätökseltä.

Minä olen koko yrittäjyyden ajan edennyt työnteko edellä. Minulla on ollut asiakastyötä heti yritystoiminnan alkumetreiltä lähtien. Tämä on tarkoittanut sitä, että moni asia on ollut pitkään vaiheessa. Kasvun Taika ei ole mukana kaiken maailman sosiaalisen median kanavissa, koska aika ei riitä kaikkeen. Reilu kuukausi sitten ostin uuden kännykän ja tulin sen myötä liittäneeksi Kasvun Taian instagrammiin, nyt kun kännykkäkamerani on parempi kuin edellisessä kännykässä Uutiskirje on seuraava askel eteenpäin ja toivon voivani sen toteuttaa alkuvuodesta 2017. Instagram ja uutiskirje ovat asioita, jotka moni muu yrittäjä hoitaa heti alkumetreillä kuntoon, minun etenemistahti on ollut vähän erilainen.


Lokakuussa tapahtui ekaa kertaa se, mitä moni kyseli minulta usein yritystoiminnan alkuvaiheessa: Etkö sinä kaipaa työkavereita ja työyhteisöä? Tänä syksynä muutaman päivän ajan minulla oli olo, että olisihan se kivaa, jos olisi joku, kenen kanssa pallotella ideoita ja kenen kanssa jutella lounastauoilla. Onneksi minulla on paljon ystäviä ja myös yrittäjätuttavia, joiden kanssa pystyn juttelemaan ja jakamaan ajatuksia. Edelleenkin nautin siitä, ettei minun tarvitse herätä ennen kukonpieraisua töihin ja että minun työpäivät ovat pääasiassa lyhyitä ja perjantaisin olen aina kotona. Välillä minulla on haasteita työnteon rajoittamisen kanssa. Koska teen toimistotyöt kotoa käsin, helposti töitä tulee tehtyä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tästä tavasta olen yrittänyt eroon ja välillä se on onnistunut, mutta hetken päästä taas huomaan istuvani illalla tietokoneen ääressä ja vastailevani viesteihin.

Juuri nyt tuntuu älyttömän hyvältä olla yrittäjä, sillä missään palkkatyössä olisi tuskin mahdollista olla lomalla aikaväliä 20.12.2016 - 14.1.2017. Tosin tiedän jo valmiiksi, etten ole tuota aikaa täysin lomalla, varsinkaan tammikuussa enää, vaan alan rakentaa minun seuraavaa verkkovalmennusta. Mutta joka tapauksessa, seuraavan kerran teen ohjaustöitä 15.1. Ja sitä ennen vietän lomaa ja sitten uusin ideoin ja voimin aloitan uuden vuoden.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Laadukkaat lelut ja pelit



Rakastan laadukkaita leluja ja pelejä. Kun poikani olivat pieniä, puuleluja oli aika vaikea löytää, nyt niitä tuntuu olevan paremmin saatavilla. Onnistuin suhteellisen huonosta saatavuudesta huolimatta haalimaan meille paljon ihania puuleluja.Puulelujen lisäksi meillä ihan hitti ovat olleet erilaiset logiikkapelit, joita meillä onkin aikamoinen kasa. Erityisesti esikoinen on niillä tykännyt pelailla ja uskon, että ne ovat osasyy siihen, miksi hän menestyy niin hyvin koulussa ja hänen ongelmanratkaisutaitonsa ja looginen päättelykykynsä ovat loistavia.

Omat lapset eivät enää leiki, mutta onneksi meillä vielä jonkin verran pelataan perinteisiä lautapelejä ja logiikkapelejä. Olenkin nyt siirtänyt ihanat puulelu- ja peliostokset kummilapsiini. Täksi jouluksi tosin on vielä hankittu yksi uusi logiikkapeli (Quadrillion) ja myös yksi lautapeli (Suklaati) pojille yhteiseksi lahjaksi.


Lähellemme avattiin Leenan Leikkien - puoti, jossa olen vieraillut jo aika monta kertaa. Olen ostanut sieltä vaikka mitä ihanaa sekä omille pojille että kummilapsilleni ja sukumme pienimmälle tulokkaalle. Puodista löytyy Leikkien - tuotteita, Plan Toys puuleluja, Smart Games - logiikkapelejä, Janod puuleluja ja magneettikirjoja, Kinetic Sand taikahiekkaa, Mad matter taikamassaa, käsinukkeja ja vaikka mitä ihanaa. Juuri kaikkia sellaisia leluja ja pelejä, jotka ovat mielestäni ihan superihania, kehittäviä, kestäviä ja laadukkaita. Kinetic Sand taikahiekka kuulostaa juuri sellaiselta, jota olisin kaivannut poikien ollessa pieniä. Kinetic Sand taikahiekka ei kuivu tai sotke vaatteita. Sitä on helppo muotoilla ja rakennella sortumattomia hiekkaviritelmiä, vaikkapa hiekkalinnoja.


Puodin omistaja Leena on avulias ja puhelias ja osaa antaa hyviä vinkkejä, mitä minkäkin ikäiselle lapselle kannattaa ostaa. Leena kertoi minulle, että hänen puotiinsa on tultu kaukaakin ostoksille, sen verran kivoja tuotteita häneltä löytyy. Puoti sijaitsee Koivukylässä, ihan Citymarketin naapurissa, Asolanväylän toiselta puolelta. Koivukylän juna-asemalta on pieni kävelymatka puodille.

Leenan mukaan hittituotteita ovat olleet Quadrillion, Dinot ja Punahilkka logiikkapelit (itsekin olen ostanut nuo kaikki puodista), taikahiekkasetti, jossa on alusta ja muotit, kuivumaton taikamassa (erityisesti pinkki ja vihreä), magneettikirjat (erityisesti prinsessa; juuri tämän ostin kummitytölleni lahjaksi), vauva-auto ja kännykkä (tuon vauva-auton ostin poikien pienelle serkkupojalle joululahjaksi), leikattavat hedelmät ja vihannekset ja Mikä yhdistää - peli.

Quadrillion logiikkapelejä on ostettu erityisesti isommille lapsille ja teinitkin kuulemma pitävät siitä. Pojat saavatkin sen yhteiseksi joululahjaksi eli pian tämä logiikkapeli tulee myös meillä kokeiluun. Leikattavat vihannekset meillä oli poikien leikeissä vuosia ja ne ovat kyllä ihan hitti. Ne ovat meillä edelleenkin esillä, jos meillä käy pikkulapsivieraita.


Suosittelut Leikkien-tuotteille ja Leenan Leikkien - puodille!

Tykätäänkö teillä puuleluista? Onko teille logiikkapelit tuttuja? 

* En ole saanut postausta vastaan tuotteita tai alennuksia vaan postaus on tehty omasta halusta auttaa pienyrittäjää saamaan puotiaan tunnetuksi. Itsekin pienyrittäjänä tiedän markkinoinnin haasteet.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mukahauskaa teatteria ja mitäänsanomatonta ruokaa




Olen kirjoittanut 1.5 vuotta Hetkessä-postaussarjaa, johon olen kerännyt  postauksia arjen pienistä ja suurista iloista. Hetkistä, jotka tuovat iloa elämään. Hetkiä, jotka ovat elämyksiä ja tuovat nautintoa. Olin reilu viikko sitten teatterissa, josta ei sitten tullutkaan Hetkeä. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa, mutta esitys ei sitten hurmannutkaan meitä. Olen ollut myös pari kertaa ravintolassa syömässä eikä näistä tullut huippuelämyksiä, vaan ruoka oli aika mautonta ja sellaista, joka ei hivellyt makunystyröitä unohtumattomalla tavalla.

Olin katsomassa Keravan teatteritalolla esitystä "Avomielinen Anneli". Esitystä kehui moni ystäväni ja innostuin hankkimaan liput sinne ystäväni kanssa. Ennen esitystä kävimme katsomassa pinkin pitsitalon, joka ilostutti Keravalla tämän syksyn ajan. Se oli reissun parasta antia. Kävellä ystävän kanssa Keravalla ja jutella kuulumiset läpi. Teatterissa saimme molemmat todeta, ettemme kuulu esityksen kohderyhmään. Siinä missä kaikki muut katsomossa nauroivat ihan hulluna lähes koko esityksen läpi, minä hymähdin pari kertaa. Kliseistä huumoria, osittain alapäätyyliä, joka ei vetoa minuun. Ei se vedonnut myöskään ystävääni. Muihin näytti kyllä vetoavan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut pari siideriä alle, paikalla näytti olevan pikkujouluseurueita ja heillä oli hullun hauskaa. Sen opin, etten mene enää katsomaan Pauliina Hukkasen esityksiä. Tämä oli toinen esitys, jonka häneltä näin enkä ole tykännyt kummastakaan. Moni muu tykkää, mutta minun huumori ei kohtaa hänen tyylinsä kanssa.


Seuraavana päivänä tästä esityksestä olin syömässä erään liikunnanohjaajaporukan kanssa Tikkurilan Chico's ravintolassa. Oli hauskaa, seura oli hyvää, mutta ruuasta en voi sanoa samaa. Aikaisemmat kokemukseni Chico's ravintoloista ovat olleet hyviä, mutta nyt alkuruokana olleet juustotikut olivat rasvaisia, pääruokana ollut lohi oli mautonta ja jälkiruokana olleet pannukakut näyttivät harmailta jauhelihapihveiltä. Maku niissä oli onneksi hyvä. Vatsa tuli täyteen, mutta yksinään pelkkä pääruoka olisi ollut aika pieni annos ja sillä vatsa olisi kyllä jäänyt vajaaksi.

Kuluneella viikolla oli syömässä Vipeltävän Siilin ohjaajien kanssa joululounasta Whitelady- ravintolassa. Alkupalat olivat hyviä ja niitä perinteisiä, lohta, silliä, juustoja ja kinkkua eri muodoissa ja salaatteja. Pääruokana oli joulukinkkua kastikkeella ja sitä en kasvissyöjänä tietenkään syönyt. Valitsin toisen sinä päivänä tarjolla olleen pääruuan, joka oli turskaa. Ja se oli kyllä tosi mautonta. En ole muistaakseni koskaan aikaisemmin syönyt turskaa, joten en osaa sanoa, millaiselta se voisi maistua, jos olisi hyvin maustettua. Mutta taas, seura oli mitä parasta, vatsa tuli täyteen ja istuimme ravintolassa monta tuntia juttelemassa.

Ehkä näistä kaikista voisi olla hetkiksi asti, sillä jokaisen reissun jälkeen minulla oli kyllä hyvä mieli. Aina ei teatteriesitys ole huippuelämys tai ravintolassa suussa sulavaa ruokaa. Mutta silti reissu voi olla ihan onnistunut, kiitos hyvän seuran.

* kuvina pimeässä kuvattuja kännykkäräpsyjä Keravan pitsitalosta

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Hetkessä: Yin joogassa


Minä olen käynyt erittäin satunnaisesti joogassa. Esikoista odottaessa kävin raskausajan joogassa. Sen jälkeen meni useampi vuosi jolloin en käynyt joogassa. Nyt olen viime vuosina kurssien tai retriittien aikana saanut tutustua erilaisiin joogalajeihin. Kokeilin kerran astangajoogaa ja sen kokeilun perusteella tuli olo, ettei se ole minun juttuni. Reilu kaksi vuotta sitten olin yin joogan tutustumistunnilla ja silloin mieleeni jäi elämään ajatus siitä, että tätä olisi kiva kokeilla vielä lisää. Ehkä harrastaa jopa säännöllisesti.

Syksyllä huomasin, että lähellämme alkoi yin joogatunnit, mutta harmillisesti ne olivat juuri maanantaisin, joka oli minun työiltani. Nyt kun maanantaityöni ovat ohi, pääsin mukaan. Kauden viimeiselle tunnille. Oli ihanaa levittää joogamatto lattialle, käydä siihen istumaan, kuunnella rauhalista musiikkia ja fiilistellä tilassa palavia kynttilöitä.

Yin jooga on rauhallista, paikalla oloon keskittyvää joogaa, jossa avataan paljon alaselän ja lantion aluetta. Yin joogaharjoituksessa keskitytään oman kehon tuntemusten kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Yin jooga on meditatiivinen ja hidastempoinen harjoitus, se on vastakohta sille kaikelle suorittamiselle, jota monen arki on. Yinin asennot ovat hyvin avaavia ja pitkiä. Joskus 3-4 vuotta sitten olisin varmaan ajatellut, että aivan liian rauhallinen ja hidas tunti, tämähän ei ole tarpeeksi tehokasta. Nyt yin jooga on juuri täydellisen sopivaa minulle.

Itselleni on mindfulnessin kautta tuttua hengityksen tarkkailu ja keskittyminen tähän hetkeen. Tuntui, että olin joogatunnin ajan hyvin vahvasti läsnä siinä hetkessä. Nautin. Ohjaaja oli hyvin lempeä ja korosti koko tunnin ajan oman hyvinvoinnin ja omien rajojen tunnustelun tärkeyttä. Ei ole tarkoitus, että liikkeet sattuvat tai että kehonosissa pistelee. Erityisesti jäi mieleeni hänen sanansa: Sisäänhengityksen yhteydessä voit sanoa: "Minä" ja uloshengityksen yhteydessä "riitän". Näitä hoin vielä kotimatkallakin kävellessäni viimassa kotiin. Minä riitän. Minä olen tarpeeksi.

Innostuin sen verran paljon yin joogasta, että ostin itselleni 10 kerran kortin. Heti tammikuun alussa pääsen seuraavalle tunnille. Sama ohjaaja pitää myös slow vinyasa - joogaa, ehkä kokeilen joku maanantai sitä.

Onko sinulle jooga tuttua?

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kiva salapoliisitarina lapsille


Luin pojille iltasaduksi kirjan "Etsivätoimisto Mysteeri ja Pyhän Birman safiiri". Salaperäinen roisto aikoo iskeä kyntensä kuuluisaan Pyhän Birman safiiriin ja uhkailee Monte Cristallon kreiviä jalokiven saadakseen. Ruhtinaansalon alakoulua käyvät Etsivätoimisto Mysteerin salapoliisit Roosa ja Timi pääsevät kuitenkin roiston kieron juonen jäljille. Tapausta tutkii myös Roosan pikkusisko Aurora, joka haluaa oikeaksi etsiväksi. Mysteeri vie lukijan ja kuulijan seuraamaan johtolankoja kreivin hienoilta cocktailkutsuilta aina Himalajan juurella olevaan vaaralliseen viidakkoon asti.

Kirjan on kirjoittanut Jutta Tynkkynen. Hän lukee dekkareita ja selvittelee lenkkeilyn ohessa geokätköjen salaisuuksia. Jutta halusi kirjoittaa lapsille salapoliisikirjan, joissa lukemisen lisäksi pienet salapoliisit pääsisivät myös itse ratkaisemaan etsivätehtäviä ja leikkimään salapoliisimaisia aarteenetsintäleikkejä. Näin syntyi Etsivätoimisto Mysteeri ja Pyhän Birman safiiri.



Kirja on suunnattu alakouluikäisille (myös meidän yläkoululainen eli seiskaluokkalainen esikoinen tykkäsi kuunnella kirjaa). Kirjassa on lisänä etsivätehtäviä ja aarteenetsintäseikkailu, johon tarvittavat tekstit ja kuvamateriaalit voi tulostaa kustantamon kotisivuilta.

Me, sekä minä että pojat, pidimme kirjasta. Kirjassa oli sopivasti huumoria ja jännitystä ja juoni eteni jouhevasti. Olen lukenut paljon lastenkirjoja, joissa juoni ei tunnu etenevät mihinkään eikä mielenkiinto pysy yllä lukijalla eikä kuulijalla. Tässä kirjassa ei niin käynyt. Meidän pojat eivät innostuneet tekemään kirjan mukana olevia etsiväkoetehtäviä, mutta ne ovat mukava lisä kirjaan. Toivomme kirjalle jatkoa!

* kirja saatu arvostelukappaleeksi kustantamosta. Kirjassa on 206 sivua.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Mistä sinä ostat joululahjat?


Kiinnitätkö sinä huomiota siihen, mistä ostat joululahjasi ja mitä ostat lahjaksi? Minä olen ollut jo nuoresta alkaen kiinnostunut sekä tuotteiden eettisyydestä että ekologisuudesta. Muistan lukiolaisena tehneeni esitelmän eläinkokeista ja sen jälkeen minulla on ollut tärkeää ostaa kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokeilla. Minulle on aina ollut tärkeää myös ekologiset arvot. Ja nämä ekologiset arvot tarkoittavat arjessa käytännön tekoja kuten sitä, ettemme yksityisautoile, syömme kasvisruokaa ja emme lennä joka vuosi lentokoneella. Yrittäjyyden myötä minulla on tullut entistä tärkeämmäksi myös pienyritysten ja lähikauppojen tukeminen. Tosin en ole juuri koskaan tykännyt esimerkiksi kauppakeskusshoppailusta, joten ei tämä täysin uutta ole minulle. Suosia lähellä olevia pienyrittäjiä.


Monena vuonna olemme lähettäneet joulukortteina joko lasten kanssa yhdessä askartelemamme joulukortit tai valokuvakortin, jossa pojat ovat tonttulakit päässä. Nyt pojat ovat jo sen verran isoja, etteivät he enää innostu siitä, että heitä valokuvataan kortteihin. Myöskään lähes kolmenkymmenen kortin askartelu ei innosta heitä. Tänä vuonna päätin, että ostan joulukortit joko suomalaiselta pienyrittäjältä tai hyväntekeväisyyskortteja. Päädyin pienyrittäjään.


Joululahjoiksi tykkään ostaa laadukkaita ja eettisiä lahjoja. Mieluusti ostan myös aineettomia lahjoja. Miehelle minulla on ollut tapana lainata joululahjaksi muutama kirja kirjastosta, tämän vuoden kirjat pitäisi pian päättää, jotta ne ehtivät saapua kirjastoon jouluksi. Lasten kummeille olen ostanut joka vuosi jotain "kuluvaa" tai käyttöön tulevaa, esimerkiksi "jotain parempaa" glögiä, kangaskasseja ja kankaisia tiski/siivousrättejä. Tänä vuonna lasten kummit saavat luomusaippuaa.

Kummilapsille olen ostanut aina ihania puisia leluja ja kirjoja. Näistä periaatteista olen nyt joutunut vähän luopumaan, kun kummilapset ovat jo sen verran isoja, että heillä alkaa myös itsellään olla toiveita ja ostettua on tullut myös esimerkiksi muovisia Ryhmä Haun tyyppejä toiveiden mukaan.

Tänä jouluna en mene lähellekään Jumboa (joka on meidän lähin kauppakeskus) joulun alla. Pyrin ostamaan lahjat lähialueelta, esim. Korson aseman puodista (postaus puodista täällä) ja Leenan Leikkien - puodista, joka on uusi ihana laadukkaiden lelujen kauppa Koivukylässä.

Millaisia periaatteita sinulla on lahjojen ostamiseen?

ps. Pari vuotta sitten kirjoitin blogipostauksen "Krääsätön joulu"

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Hetkessä: Housut pois Lahdessa


Vietin eilen ystäväni kanssa mukavan päivän Lahdessa. Rentouttava päivä tuli todella tarpeeseen. Minulla on takana tiivis työviikko, jota sävytti myös pieni flunssa, joka parani vasta ihan loppuviikosta. Päivä Lahdessa muistutti taas ystävien, teatterielämysten ja hyvän ruuan tärkeydestä.

Matkan päätarkoitus oli Lahden kaupunginteatterissa esitettävä Housut pois - musikaali. Olen nähnyt Housut pois - esityksen leffateatterissa joskus iäisyys sitten ja esityksen juoni oli suunnilleen tiedossa. Housut pois on railakas musikaalikomedia miehistä, joilla ei ole muuta menetettävää kuin housunsa. Esitys oli samalla hauska ja myös koskettava. Minä pidin! Luin etukäteen Lahden Housut pois - musikaalista kahdenlaisia arvioita: toiset pitivät paljon, toiset haukkuivat kaiken, niin esiintyjät, musiikin kuin lavastuksenkin. Minusta esitys oli sympaattinen ja toi hyvän mielen. Juuri sitä odotan teatterilta.


Ei niin edustava selfie, mutta paras niistä viidestä, jotka otin

Teatterin lisäksi kävimme syömässä Santa Fe - ravintolassa ja minun annoksessani oli herkullinen burgeri tofulla ja avocadolla ja bataattiranskikset. Pyörähdimme pienen kierroksen kaupoilla ja ostin pojille pyjamat joululahjaksi, sattuivat olemaan - 40 % alennuksessa.


Kotiin palasimme illansuussa junalla. Mieleen tuli ajatus, että näitä maakuntamatkoja teatteriin tai vaikka taidenäyttelyihin voisi tehdä enemmänkin. Päivä Lahdessa irtaannutti täysin kotiarjesta ja olin kuin uusi ihminen kotiin palattuani.

Mukavaa alkavaa viikkoa!