On vuosikatsauksen aika. Tuntuu, että vuonna 2016 on tapahtunut niin paljon, että on itsellekin mielenkiintoista palata kalenterin ja blogitekstien avulla vuoden tapahtumiin.
Tammikuussa viimeistelin mindfulness-ohjaajaopintojeni päättötyön ja valmistuin mindfulness-ohjaajaksi. Kuun puolivälissä alkoivat ohjaamani liikuntaryhmät. Luennoin myös pari uniluentoa tammikuussa. Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen kolmas jakso oli tammikuussa. Valokuvista päätellen tammikuussa on ollut paljon lunta.
Helmikuussa tein töiden tiimoilta paljon ohjaushommia ja oli ensimmäiset uniluentokutsut. Tiiviin työrupeaman jälkeen hiihtoloma tuntui todella ansaitulta. Meillä alkoi putkiremontti ja se venyi paljon pidemmäksi kuin alkuperäinen ajatus oli. Putkiremontti tarkoitti sitä, että tyhjensimme kolme huonetta ja suurin osa näiden huoneiden tavaroista oli minun työhuoneessani säilössä monta viikkoa. Elimme ilman vettä aika pitkän aikaa.
Hiihtolomalla kävin poikien kanssa ensin Mikkelissä ja kotiin palattuamme Heurekassa. Pääkaupunkiseudulla talvi jäi lyhyeksi ja vettä satoi helmikuussa paljon. Pohdin blogissani sitä, uskallanko taas hypätä?
Maaliskuussa oli vähän vähemmän töitä ja tämä tuntui hyvältä. Facebookista löytyi merkintä 8.3. "Meille tulee vettä! Olihan se aika reteetä käydä vessassa ja pystyä vetämään vessa ja pestä kädet lavuaarissa. Vesi on jääkylmää, mutta en valita. Huomenna saadaan lämmintä vettä. #remppaetenee"
Kävin kasvohoidossa pitkästä aikaa. Olin Perenting Happiness - seminaarissa ja se oli antoisa päivä. Pääsiäistä vietimme Mikkelissä. Pääsiäisen aikaan kävin katsomassa useamman elokuvan ja luin kirjoja.
Huhtikuussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen viides jakso. Aloitin opintoihin kuuluvan tunnetaitojen harjoitteluryhmän pienelle poikaryhmälle. Voitin taas jälleen kerran arvonnassa liput Lapsimessuille ja kävimme siellä koko perheen voimin, mies ja pojat olivat lähinnä pienoismallipuolella.
Kävin katsomassa ystäväni kanssa Beige tappaa - esityksen teatterissa ja poikien kanssa kävin katsomassa Momo- teatteriesityksen. Käväisin myös Tampereella satuhierontaohjaajakoulutuksessa. Kuun lopussa tapahtui varmasti yksi vuoden kummallisimmista tapahtumista, kun tilitoimiston omistaja suuttui minuun ja irtisanoi sopimukseni.
Tein pihahommia ja kirjoitin suositun blogitekstin Mitä löytyy kauppakassista, kun perhe ei syö lihaa?
Toukokuussa oli vähemmän töitä ja alkoi vähittäinen laskeutuminen kohti kesälomaa. Kävin ystäväni kanssa Mokossa brunssilla ja äitienpäivänä kävimme perheen voimin ravintolassa syömässä ja katsomassa leffassa Soppalinnan salaseuran. Oli kuopuksen sirkuskoulun kevätnäytös ja olin yhden viikonlopun Tampereen lähellä satuhierontaohjaajakoulutuksessa.
Olin mukana koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä kevätriehassa talkoolaisena. Koulutin Imetyksen tuki ry:n vapaaehtoisia vuorovaikutuksen tiimoilta. Kuun lopussa oli Lasten Tunnetaito-ohjaajakoulutuksen toiseksi viimeinen jakso. Toukokuussa olen kirjoittanut eniten blogitekstejä (15). Teksti "Penis ei nouse, vaikka kuinka yrittäisi" on noista eniten luettu.
Kesäkuussa innostuin villivihanneksista. Osallistuin horta-kurssille ja sen myötä innostuin kokeilemaan esimerkiksi nokkosen ja vuohenputken käyttöä ruuanlaitossa ja leivonnassa. Esikoisella loppui alakoulu ja se nostatti minussa haikeita tunnelmia. Pojat osallistuivat kahden ekan lomaviikkonsa ajan sirkusleireille ja olimme miehen kanssa kahtena perjantaina katsomassa leirin loppunäytöksiä. Osallistuin itse paikallisen MLL:n järjestämään Liiku ja leiki - tapahtumaan vapaaehtoisena.
Ohjasin kesäkursseja ja aloitin kesäloman juhannukselta. Käväisin poikien kanssa Mikkelissä ja kuun lopussa lähdimme koko perheen voimin kesälomareissullemme Viroon (Tallinnaan ja Haapsaluun). Tuosta reissusta kirjoitin useamman matkaraportin, (Tallinnassa ja lähiseudulla ja Sympaattinen Haapsalu).
Jatkoa seuraa eli alan kirjoitella vuosikoostetta loppuvuodestani.
Olipa mukava lukea tällainen postaus. Voisi itsekin katsoa josko innostuisi samantyylisen naputtelemaan. Pakko kysyä tilitoimistoasiasta, että mikä kirjanpitäjän suututti? Olen kuullut, että joillekin on käynyt noin, kun ovat kyselleet asioita ja halunneet tietää. Minulle tuo ei mene järkeen, mutta ehkä siinä toinen osapuoli tuntee, että astutaan hänen varpaille.
VastaaPoistaOdotan innolla loppuvuoden osaa 😊
Minusta toisten vuosipostauksia on ollut kiva lueskella ja on myös itse kiva koostaa vuotta näin.
PoistaKirjanpitäjän suututti se, kun kyselin laskusta, joka oli merkittävästi tavallista suurempi (ja minulla oli suunnilleen sama määrä kuitteja kuin yleensä on kuukausittain). He olivat käyttäneet aikaa konsultointityöhön, laskeneet ennakkoverojeni riittävyyden ja siitä tuli merkittävä lisälasku. Asia sinällään olisi ollut ok, mutta minulta ei kysytty, onko tarvetta tälle. Sille ei olisi ollut tarvetta, sillä olin juuri pari viikkoa sitä ennen soittanut verotoimistoon ja selvitellyt itse asian. Tämän olin myös maininnut tilitoimistossa. Tästä lähti liikkeelle ihan uskomaton vyyhti, joka johti siihen, että olin yht'äkkiä ilman tilitoimistoa. Toisaalta parempi näin, nykyinen tilitoimistoni on parempi ja häneltä pystyn kysymään mitä vain ilman että tarvitsee pelätä, että saa nenäkkään vastauksen.
Kiva postaus :) ja paljon kaikkea on mahtunut puoleen vuoteen.
VastaaPoistaMinusta oli kiva koota tuota postausta ja on ollut kiva myös lukea toisten koosteita. Se on totta, että paljon on mahtunut puoleen vuoteen eikä tuota kaikkea edes muistanut ennen kuin otti kalenterin käteen ja palasi blogitekstien pariin.
Poista