tiistai 30. joulukuuta 2014

Mitä sinulle kuuluu?



Vuodenvaihteessa on hyvä miettiä omaa elämää. Millainen vuosi 2014 oli?
Mistä tämän vuoden asioista, ihmisistä, kokemuksista ja oivalluksista olet kiitollinen? Mikä tai mitkä tunteet jäivät päällimmäisinä mieleesi?
Mitä tunteita, olotiloja, vahvuuksia ja ajatuksia haluat ottaa mukaan vuoteen 2015? Mitä taas et halua kantaa enää mukanasi? Mitä haluat, kaipaat ja tarvitset, jotta sinun arkesi olisi mahdollisimman paljon sinun näköistäsi ja itsellesi sopivaa?

Opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi Helsingin yliopiston Palmenia-koulutuskeskuksessa. Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskeisimmät teemat ovat voimavarakeskeisyys, asiakaslähtöisyys, arvostava vuorovaikutus ja luovuus.

Ratkaisukeskeinen valmentaja auttaa kysymyksin ja keskustelua ohjaten valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja etenemään kohti tavoitteita ja unelmia. Ratkaisukeskeinen valmennus saa usein aikaan uusien asioiden syntyä, tilanteiden jäsentymistä ja asiakkaan voimaantumista. Ratkaisukeskeinen valmennus keskittyy nykyhetkeen ja hyvään tulevaisuuteen. Valmennuksessa ongelmia käsitellään tavalla, jossa keskustelujen ja työskentelyn painopiste on tulevaisuudessa, tavoitteissa, ratkaisuissa ja ratkaisuideoissa sekä toivon herättämisessä. Tutkimalla ensin ongelmaa ja miettimällä sitten, miten asioiden toivotaan tulevaisuudessa olevan, luodaan energiaa ja myönteistä intoa löytää konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja.




Tässä muutama ratkaisukeskeinen kysymys, joiden avulla voit miettiä omaa hyvinvointiasi. Mitä sinulle kuuluu? 

* Mitä hyvinvointi tarkoittaa omassa elämässäsi?
* Kuinka tyytyväinen olet omaan hyvinvointiisi asteikolla 1-10? 
* Mikä kaikki on jo hyvin tällä osa-alueella?
* Mitä haluat ensisijaisesti muuttaa?
* Millainen on tavoite tai unelmatilasi? 
* Kirkasta vielä itsellesi, miksi haluat muuttaa sen, mitä haluat muuttaa?
* Millaisia tekoja tai tavoitteita ajattelet muutoksen läpiviemiseen ja unelmatilan saavuttamiseen tarvittavan?
* Jos tänään tai viimeistään huomenna lähtisit ottamaan ensiaskelia kohti haluamaasi, mitä tekisit ensimmäiseksi? Mikä olisi ensimmäinen askeleesi kohti muutosta? Entä seuraava? Minkä mahdollisimman helpon ja konkreettisen teon tai muutoksen voit tehdä nyt heti hyvinvointisi parantamiseksi?
* Minkä asian järjestyminen olisi sinulle kaikkein tärkeintä?
* Mitkä asiat tulevat olemaan eri lailla hyvässä, toimivassa tilanteessa?
* Miten haluat toimia jatkossa? Mitä kohti etenet vuonna 2015?


Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat, vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat. Hyvää uutta vuotta!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Leppoisasti


Joulun jälkeistä aikaa on eletty hyvin leppoisasti. Ollaan ulkoiltu, luettu, katsottu leffoja, syöty ja vain oltu. Ollaan leppoisteltu. Toiset tykkäävät ohjelmoida koko lomansa vierailuilla ja tekemisellä, me olemme aina tykänneet joulun aikaan vain olla.


Keho ja aivot ovat saaneet leppoistelun kautta tilaa ja energiaa. Olen saavuttanut flow-tiloja, uusia visioita on alkanut syntyä. Minä tarvitsen tällaista leppoisaa eloa ihan säännöllisesti, en vain loma-aikoina. Siksi en varmaan koskaan pystyisi täyteen työaikaan ja sen myötä tulevaan kiireeseen. En vaan jaksaisi sitä, en henkisesti enkä myöskään fyysisesti. Tästä myös soimaan itseäni ihan säännöllisesti: miksi minä en pysty sellaiseen, johon suurin osa ihmisistä pystyy. Minä tarvitsen valtavasti omaa tilaa ja rauhallista aikaa. Onneksi elämässä pystyy tekemään sellaisia valintoja, että nämä ovat mahdollisia. On mahdollista downshiftata. Yrittäjyys ei kaikille ole downshiftaamista vaan monille ihan toista äärilaitaa. Minulle se on keino tehdä sellaista työtä, josta pidän sellaisella viikkotuntimäärällä, jonka jaksan hyvin.


Leppoisa elomme jatkuu joulunpyhien jälkeen myös arkena. Minä pidän vielä pari viikkoa lomaa, toki vähän teen myös yrityksen hommia eteenpäin. Aina silloin kun on hyvä fiilis voin tehdä markkinointia, katsoa joulukuun kuitit valmiiksi kirjanpitoa varten, suunnitella ensi vuoden ryhmiä. Kirjoittaa referaatti ratkaisukeskeinen valmentaja opintoihin. Myös muutamat kaveritreffit on sovittu. Käymme leffassa katsomassa Madagascarin pingviineitä ja itse olen menossa ystäväni kanssa Viattomien lasten päivän konserttiin. 

Yhden asian suhteen en ole ollut kovin leppoisa. Olen siivonnut lähes kaikki joulukoristeet jo pois. Perinteisesti laitan joulukoristeet varhain, viimeistään ensimmäisenä adventtina. Ja saman perinteen mukaan alan siivota niitä Tapaninpäivänä pois. Nyt on jäljellä enää talolyhdyt, joulukuusi ja jouluvalot. Joulukuusen laittanen viimeistään ylihuomenna pois, talolyhdyt ja jouluvalot saavat jäädä vielä hetkeksi esille. 

Rakastan leppoisaa elämää! Entä sinä, pidätkö sinä enemmän siitä, että on jatkuvasti säpinää ja kalenteri täynnä vai kaipaatko vapaata aikaa, jota ei ole kalenteroitu täyteen?

perjantai 26. joulukuuta 2014

Pieni vuosikatsaus


 Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä ajattelin, että vuoden 2014 aikana haluan
* käydä Rosen-terapiassa
* hankkia kävelysauvat ja aloittaa sauvakävelyn
* käydä maistamassa Fafa'sin kehuttuja falafeleja
* käydä katsomassa stand up  - komiikkaa

Toivoin myös, että vuosi on mahdollisimman kiireetön ja aikaa on sekä itselle että lapsille. Noista ajatuksista ei mennyt montaa päivää, kun vuosi sai ihan uuden suunnan. Suunnan, joka johti siihen, että minusta tuli yrittäjä.

Olen tämän vuoden aikana käynyt Rosen-terapiassa useammankin kerran. Ostin itselleni kävelysauvat keski-ikäistymisen kunniaksi ja kävin keväällä sauvakävelemässä. Nyt se on jäänyt, pitäisi taas palauttaa rutiiniksi, sillä sauvakävely on kivaa ja tehokasta. Kesällä kävin ystäväni kanssa maistamassa Fafa'sin falafeleja ja kyllä ne olivat juuri niin hyviä kuin on kehuttukin. Varsinaista stand upia en käynyt katsomassa vuoden aikana, mutta parissa näkemässäni esityksessä oli mukana stand up-komiikkaa: Luolamies ja Stars Show. Molemmat olivat hienot esitykset.


Tammikuussa aloitin myös sokerittomuuden, jota alkuvuoden ajan noudatin tosi tiukasti. Tavoitteena oli laihtua 5 kiloa ja se tavoite on saavutettu (ja itse asiassa pudotettu kilo vielä lisääkin eli yhteensä 6 kiloa) ja olen nyt vähän palautellut sokeria takaisin ruokavalioon. Maltillisesti. Sen verran, että sallin itselleni silloin tällöin keksin tai muutaman irtokarkin. Tosin nyt kun ajattelen joulun ajan syömisiä, niin kyllä minä aikamoiset sokeriöverit olen vetäissyt. Nyt olen siinä painossa, jossa haluan olla ja jossa tunnen oloni hyväksi.

Olen minä vuoden aikana tehnyt aika paljon muutakin. Olen aloittanut opinnot ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja nyt ne opinnot ovat jo loppusuoralla. Olen käynyt mindfulness perus- ja jatkokurssit. Helmikuussa keski-ikäistyin. Ehkä tästä kuluneesta vuodesta jää parhaiten mieleen se, että irtisanouduin työstäni ja lähdin toteuttamaan haaveitani. Syntyi Kasvun Taika.

Olen tutustunut vuoden aikana ihan mahtaviin ihmisiin. Olen ylittänyt omia rajojani ja tehnyt sellaisia asioita, joista en vielä vuosi sitten tiennyt mitään.  Olen käynyt omaan hyvinvointiin ja ammattitaidon kehittämiseen liittyvillä kursseilla. Nyt on aika laittaa oppeja käytäntöön. Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen. Sekin oli iso askel, sillä olinhan minä jo yli kolme vuotta siitä haaveillut.

Perheen kanssa on vietetty kivoja hetkiä niin Tukholmassa, Tallinnassa kuin Tartossakin.. Pojat ovat kasvaneet ja murrosikä lähenee. Elämä on aika kivaa ja mutkatonta tällä hetkellä.

Olen taas tämän(kin) vuoden aikana huomannut, että tasan eivät mene nallekarkit. Tuntuu, että koko aikuisikäni olen ollut tilanteessa, että joku lähipiirissäni on vakavasti sairas. Nytkin olen siinä tilanteessa, että huoli läheisestä on suuri. Rosen-terapeutille joskus juttelin useamman eri lähisukulaisen kuolemasta ja hän sanoi, että sinulla on ollut paljon menetyksiä elämäsi aikana. Niinhän se taitaa olla.

Vuosi 2014 oli aika huima vuosi. Tapahtumarikas vuosi. Mitä ajattelen tällä hetkellä vuodesta 2015? Sen tiedän jo nyt, että valmistun maaliskuun alussa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja huhtikuussa alkavat opintoni mindfulness -ohjaajaksi. Aloitan yritykseni puitteissa satuhierontakursseja sekä pelkästään vanhemmille että lapsille ja vanhemmille yhteisesti. Ja sen olen päättänyt, että haluan kokeilla vuonna 2015 sointukylpyä. Haluaisin käydä kokeilemassa myös Kylli Kukkin ohjaamaa joogatuntia. Ja tutustua enneagrammiin.

Millainen sinun vuotesi on ollut? Millaisia ajatuksia sinulla on vuodelle 2015?

ps. kuvituksena on Toimiva perhe - kurssilta saamani kortit, joista valitsin sellaisia, jotka kuvaavat minun vuottani 2014.


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun tunnelmaa


Joululta odotan rauhaa. Ja rakkautta. Yhdessä olon hetkiä. Rentoutta. Lautapelejä, kirjojen lukemista. Hyvää ruokaa. Ulkoilua. Meillä joulua vietetään löysin rantein ilman turhaa pönötystä ja suorittamista.


Mutta koska tunnen lapseni, tiedän että joulu on myös malttamattomuutta, jännitystä, lahjojen avaamisen odottamista, ehkä jossain vaiheessa myös tekemisen ja kavereiden puutetta. Kaipaamaani harmonista idylliä joulumme on aikaisempien vuosien perusteella vain ajoittain. Ehkä se harmoninen idylli on täydellisin siinä vaiheessa, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja itse istun nojatuolissa ja katselen kaunista joulukuusta ja syön luumurahkaa. Ja samalla muistelen päivää ja sitä iloista tohinaa, joka on ollut kodissamme.



Joulun aikaa, pyhää taikaa, rakkauden valoa, olemista aitoa.
Mahdollisuuksia uusia, onnen tuulia. Tätä kaikkea toivon sinulle.

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Tonttu joulusaunassa - satuhieronta


Satuhierontatunnit - sivustolla on avautunut päivittäin satuhieronnan joulukalenteri. Joka päivä uusi satuhieronta lapsen kanssa tehtäväksi. Valtavan ihania satuhierontoja milloin metsän joulusta, milloin joululeivonnasta, milloin joulukuusesta. Tänään sivulla aukesi "Tonttu joulusaunassa" - satuhieronta. Minä olen ollut mukana tekemässä tätä satuhierontaa. Kouluttauduin Satuhierontaohjaajaksi reilu viikko sitten Seinäjoen koulutuksessa ja siellä teimme pareittain / kolmikon kanssa uusia jouluisia satuhierontoja. Jaan tämän Tonttu joulusaunassa - hieronnan nyt myös blogini lukijoille.




TONTTU JOULUSAUNASSA- Satuhieronta

Tekijöinä Satuhierontaohjaajat Heli Mäkelä, Marika Evikoski ja Minna Kantoniemi

(Pidä hetki käsiä selän päällä aloittaaksesi satuhieronnan).
Tänään tonttu on menossa joulusaunaan (sormilla tontun askeleita).
On mukava istua saunan lämpöön.
Lämpö tuntuu varpaista päähän saakka (painellaan kehon eri osia pehmeästi kämmenellä).
Tonttu heittää vettä kiukaalle. Kiukaasta kuuluu ”Tshhh”.
Vesi pirskahtelee kiuasta vasten (tehdään selkään, ensin sormet yhdessä ja avataan sormet selkää vasten).

Tontulle tulee kuuma ja tonttu päättää siirtyä pesulle (sormilla tontun askeleita).
Tonttu ottaa piparin tuoksuista shampoota ja hän alkaa pestä hiuksia (hiuksia hierotaan sormilla).
Tonttu kaataa lämpöistä vettä hiuksiin ja vesi valuu vartaloa pitkin (sormilla veden valumista ylhäältä alas).
Sitten tonttu ottaa suklaan tuoksuisen saippuan ja pesee itseään pyörivin liikkein (kämmenellä pyörivää liikettä) käsiin, jalkoihin ja joka puolelle.
Lopuksi tonttu huuhtelee lämpöisellä vedellä saippuasta tulleen vaahdon pois (veden valumista sormilla ylhäältä alas).
Tonttu hakee pyyhkeen (sormilla tontun askeleita) ja kietoo pyyhkeen lämpimästi ympärillensä (painellaan kämmenellä eri puolelle kehoa ja lopuksi jätetään kädet yläselkään).
Tontulla on nyt puhdas ja raukea olo.
S
en pituinen se (kädet selän päälle lopetuksen merkiksi).


ps. Kuva on napattu Maija Baricin kirjasta "Ihana joulu".

perjantai 19. joulukuuta 2014

Tsi-joulukoristeita


Tein koulun joulumyyjäisiin joulukuusen koristeita. Jo muutamana jouluna olen tehnyt myyjäisin / antanut lähipiirille lahjaksi virkattuja "joulutähtiä". Tarvikkeet: kirpparilta ostettu virkattu pöytäliina, josta saa irrotettua palat toisistaan. Minä olen uittanut sokeriliemessä palaset ja kuivattanut. Sen jälkeen nauha kiinni ja koriste on valmis!




Nämä "lumihiutaleet" tein pitsikukkakehikolla vanhassa Novita-lehdessä olleen ohjeen mukaan. Näitäkin olen pyöritellyt ystäville ja sukulaisille joululajaksi. Tänä vuonna näitä meni useampi koulun joulumyyjäisiin. Myös esikoinen innostui tekemään näitä.

Josko vaikka nyt viikonloppuna innostuttaisiin tekemään jotain koristeita vielä isovanhempien joulupaketteihin mukaan.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ensimmäinen syksy yrittäjänä


Mietin, mitä kirjoitan ensimmäisestä syksystäni yrittäjänä. Kirjoitanko niistä epätoivon tunteista, joita olen aika ajoin tuntenut? Vai siitä kiitollisuudesta, jota tunnen lähes päivittäin kun uskalsin lähteä tälle tielle?  Kirjoitanko siitä, mitä olen tämän syksyn aikana ehtinyt tehdä ja mitä uutta luoda vai siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä? Ehkä kirjoitan jotain näistä kaikista.

Rohkea, oman sydämen äänen kuuntelija. Nämä sanat olen kuullut monta kertaa tämän syksyn aikana. Kyllä minä välillä pelkäsin viime keväänä kun tein päätöksen lähteä vakityöstä kohti uutta ja tuntematonta. Mutta tiesin jo silloin, että ratkaisuni on oikea. Ja sitä se on ollut.

Tänä syksynä olen ohjannut liikuntaleikkiryhmiä, tanssiliikuntaa ja kimppajumppaa. Vauvahierontakursseja. Olen suunnitellut ison kokonaisuuden "Myönteisiä keinoja kasvatukseen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen saanut valmiiksi myös kokonaisuuden "Rentoutumispäivä vanhemmille / Voimavaroja vanhemmuuteen" ja pitänyt sen yhden kerran. Olen tehnyt kotikäyntejä unikouluohjausten ja vauvahieronnan ohjausten tiimoilta. Olen pitänyt pari uniluentoa. Yritykseni nettisivut saatiin alkusyksystä julkaisukuntoon ja samaan aikaan avasin myös fb-sivut. Minulle on ollut tärkeää, että yrityksen sivut ovat ajan tasalla eli niiltä löytyy aina tuoretta tietoa, vanhat kurssit ja ajankohdat poistetaan saman tien sivuilta kun kurssi on mennyt. Nyt edessä on uusien tekstien laatiminen nettisivuille satuhieronnan tiimoilta.

Olen syksyn aikana saanut myös uusia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa aloittelen yhteistyötä ensi vuoden puolella. Näistä yksi taho on Mommy & Me - lapsiperheiden hyvinvointikeskus. 

Sen lisäksi, että olen yrittäjä, olen myös opiskellut koko ajan lisää. Syksyn aikana olen käynyt kaksi koulutusta, joiden kautta olen saanut pätevyyden ohjata uusia kursseja: Toimiva perhe - ohjaajakoulutus ja Satuhieronta-ohjaajakoulutus. Lisäksi opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tämän syksyn aikana on ollut useampi lähiopetuspäivä, pienryhmän tapaamisia, lukuisa määrä harjoitteluvalmennuksia ja niiden videointeja, kirjallisia tehtäviä. Nuo valmentaja-opinnot ovat olleet antoisat, mutta ne ovat myös vieneet enemmän aikaa kuin osasin kuvitellakaan. Eikä tässä vielä kaikki, tiistai-iltaisin kävin mindfulness-jatkokurssilla, joka mahdollistaa sen, että pystyn aloittamaan huhtikuussa opinnot mindfulness ohjaajaksi. Aika paljon on siis syksyyn mahtunut muutakin kuin varsinaista yritystoimintaa.

Ja kaiken tämän keskellä olen pitänyt tärkeänä sitä, että itse olen hyvinvoiva ja jaksava ja että minulla on aikaa lapsille. Olen kotona iltapäivisin lasten tullessa koulusta kotiin ja silloin jutustellaan ja katsotaan läksyt yhdessä läpi. Iltaisin luetaan iltasatu ja tehdään satuhierontaa. Omaan hyvinvointiin satsaamiseen on kuulunut esimerkiksi säännölliset Rosen terapia - käynnit ja omaan hyvinvointiin liittyvät kurssit. Perheenä olemme käyneet esimerkiksi Sirkus Finlandiassa ja Talvisirkuksessa.

Aikamoinen syksy takana! En olisi uskonut yritystoimintaa aloittaessani mitä tämä syksyn tuo tullessaan. Tänä syksynä mielialat ovat todella heittelehtineet välillä laidasta laitaan. Välillä on ihan huima fiilis siitä, että vitsit minä saan tehdä makeita juttuja. Ja sitten hetken päästä olen todella pohjalla kun mietin, miksei kukaan ilmoittaudu mun kursseilleni. Tänä syksynä olen todella tarvinnut itselleni konsteja, millä saan nostettua itseni suosta.  Olen tämän syksyn aikana käynyt hienoja koulutuksia ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Olen saanut paljon tukea, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät ole millään tavoin kommentoineet koko yritystoimintaani, pikemminkin vetäytyneet kauemmaksi elämästäni. Tuntuu, että yrityksen perustaminen on tehnyt sen entistä enemmän selväksi, ketkä ovat niitä ihmisiä elämässäni, jotka tukevat minua ja ketkä taas ovat niitä, jotka ovat tukemisen sijaan enemmänkin energiasyöppöjä ja harmia ja pahaa mieltä tuovia ihmisiä. Kaikki tuki on ollut tarpeen ja kiitän sydämestäni kaikkia, joilta olen saanut tsemppaavia viestejä.

Olen kiitollinen kaikista ryhmiini tulleista lapsista ja aikuisista, olen kiitollinen kaikista yksityisasiakkaista. Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat minua tsempanneet. Olen kiitollinen miehelleni, joka on uskonut minuun eikä millään tavoin pistänyt kapuloita rattaisiin, kun keväällä pohdin, uskallanko irtisanoutua vakityöstäni ja ryhtyä yrittäjäksi. Miehellä on ollut myös suuri rooli teknisenä tukena eli hän on tehnyt nettisivuni ja päivittää niitä ahkerasti. Ja olen kiitollinen myös teille blogini lukijat, olen saanut hurjasti voimaa kommenteistanne.

Paljon on myös tekemistä. Olen joutunut syksyn aikana priorisoimaan paljon, mitä teen nyt ja mitkä ovat niitä asioita, jotka voin tehdä myöhemminkin. Minulla ei ole käyntikortteja, minulla ei ole painettuja esitteitä. Yritykseni ei ole vielä twitterissä eikä instagrammissa. Eikä uutiskirjettä ole luotu saati sitten mietitty sen sisältöjä. Muutenkin mainostaminen on jäänyt tosi vähäiseksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä kierroksia perhekerhoissa eikä leikkipuistoissa kertomassa toiminnastani. Voisin näistä soimata itseäni (ja välillä mieli sitä tekeekin). Mutta enemmän olen itseäni kohtaan lempeä. Syksyllä on ollut niin paljon tekemistä, että asioiden priorisointi on ollut tarpeellista oman jaksamisen kannalta. Minulle on ollut tärkeintä, että sen mitä teen, teen hyvin ja ne kurssit, mille menen kouluttamaan, on valmisteltu hyvin. Twitter tai käyntikortit ovat jääneet suosiolla asioiksi, jotka teen sitten kun ehdin. Haasteita tuo kotitoimistoni eli työskentelyni kotoa käsin. Poikien lyhyet koulupäivät ja kotitoimisto ovat välillä olleet hankalasti yhteen sovitettavissa.

Monia varmaan kiinnostaa yrittäjän talous. Minä olen pystynyt nostamaan palkkaa heti alusta alkaen. Toki minulla tuli kuukauden - parin väli, ettei rahaa tullut mistään.  Eli se oli se väli, kun sain palkan edellisestä työstäni ja ennen kuin sain yrityksen pystyyn ja ekat laskutukset tehtyä ja ekan starttirahan. Starttiraha on ollut hyvä tuki alkuun ja toki tiedostan, että starttirahan loputtua mun on vaan saatava asiakkaita ja ryhmätoimintaa enemmän.

Mielenkiinnolla odotan vuotta 2015. Kasvun Taika jatkakoon kasvuaan ja olkoon vuosi 2015 yhtä taianomainen kuin tämäkin vuosi on ollut!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Krääsätön joulu - haaste


Pihi Nainen haastoi minut mukaan Krääsätön joulu - haasteeseen. Mietin ensin, mitä krääsä on minulle. Krääsä on sellaista, mitä ei tarvitse. Sellaista, mikä jää lojumaan käyttämättömänä kaappien perukoille. Tai sellaista, mikä menee heti rikki. Krääsätön tarkoittaa minulle tarpeellista, kestävää, kulutettavaa tai aineetonta lahjaa.

Haasteessa on tarkoitus listata 3-5 aineetonta joululahjavinkkiä. Tässä postauksessa tulee vähän laajemmin vinkkejä ja myös muita kuin aineettomia vinkkejä.

Vinkkejäni krääsättömään jouluun:

1. Tunne lahjansaaja. Kysele lahjatoiveita. Osta sellaista, mitä hän toivoo. Tai mitä tiedät lahjansaajalta puuttuvan. On kivempaa saada se puuttuva paistinpannu tai kumisaappaat kuin kasa sellaisia tavaroita, millä ei tee mitään.

2. Suosi lahjakortteja palveluihin. Kosmetologille, kampaajalle, hierojalle, kiinnostaville kursseille.....Huomasin, että ensi keväänä on tulossa myyntiin Museokortti, mikä mahtava lahjaidea tämä onkaan jatkossa!

3. Itse tykkäisin tosi paljon jos pojat saisivat kummeiltaan esim. lupauksen metsäretkestä, uimahallireissusta tai leffareissusta. Vanhempana tykkäisin siitä, että joku lupautuisi meille lastenhoitajaksi ja minä ja mies saataisiin joku ilta käydä vaikka leffassa. Älä osta mitään - sivustolta löytyy kivoja tulostettavia lahjakortteja.


4. Luulen, ettei pysty menemään kovin paljon pieleen, jos ostaa ruokatuotekorin lahjaksi. Kori, johon on kerätty ruokatarvikkeita kuten hapankorppua, pähkinöitä, suolakeksejä, kuivahedelmiä, suklaata. Mukaan vaikka vielä kynttilä ja serviettejä. Kaikki syötävää tai kuluvaa. Ja korin voi käyttää säilytyskorina jatkossa. Minä saan vuosittain kummipoikani äidiltä taatelikakun lahjaksi ja olen tästä joka vuosi superiloinen. Itse kun en ole kovin kummoinen leipoja.

5. Jos ostat materiaa lahjaksi lapsille, niin osta kestäviä. On mukavampaa saada kestävä ja laadukas puinen lelu kuin muovinen härpäke, joka hajoaa jo joulupäivänä. Meillä on suosittu esim. puisen junaradan osien keräämistä sekä joulu- että synttärilahjoiksi. Lisäksi legot ovat kestäviä. Kirjat ovat myös kiva lahja. Meillä on kerätty tiettyjä klassikkoja, kuopus saa yksiltä kummeiltaan aina lahjaksi Mauri Kunnaksen kirjoja. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan tarvitse omistaa, kirjastossa on laajat valikoimat kirjoja (katso kohta 7).


6. Joululahjoja voi ostaa myös kirppareilta. Minä olen ostanut vuosien varrella esim. hyväkuntoisia kirjoja, pelejä ja vaatteita. Mieheni sai yhtenä jouluna neljä kauluspaitaa, maksoin niistä euron kappale. Tänä vuonna kummityttöni tulee saamaan kirpparilta ostetun priimakuntoisen kirjan.

7. Joululahjoja voi lainata myös kirjastosta. Minä olen lainannut nyt monena vuonna peräkkäin miehelle kirjan luettavaksi joulunpyhiksi. Täksi jouluksi kirjastosta on lainattu Alan Weismanin kirja "Maailma täynnä meitä"


8. Minulle käsityöt ovat krääsättömiä lahjoja. Tässä postauksessa on esimerkkinä virkattu piparkakkutalo, jollaisia väkersin muutama vuosi sitten lahjaksi isovanhemmille ja esikoisen kummille. "Lumihiutaleet" on tehty kirpparilta ostetusta pitsiliinasta. Itse tykkään käsityölahjoista paljon, mutta tiedän, etteivät kaikki arvosta käsitöitä. Eli taas tunne lahjansaaja ja hänen toiveensa ja tyylinsä.

9. Kestävät ja harkiten ostetut lahjat kannattaa pakata kangaspusseihin, jotta myöskään paperijätettä ei tule. Minä ompelin nämä lahjapussit jo vuosia sitten ja näissä on vuodesta toiseen kiertänyt perheen omat lahjat. Nämä lahjapussit ovat huomattavasti vähentäneet meidän perheessä lahjapaperijätteen määrää. Toki pojat ovat kummeiltaan saaneet myös ihan lahjapapereissa olevia lahjoja, joten he eivät ole jääneet paitsi käärepaperien rapistelusta ja repimisestä. Aiemmin tässä postauksessa oli kuva kangaskassista, jonka voi ostaa Punnitse ja Säästä - nimisestä liikkeestä. Tänä vuonna isovanhemmille menevä lahja (pähkinöitä, kuivahedelmiä ja poikien askartelemia joulukoristeita) pakataan tuollaiseen kangaskassiin.


10. Erilaiset hyväntekeväisyyteen liittyvät joululahjat. Rahaa voi lahjoittaa vaikkapa tukiperhetyöhön, luonnonsuojeluun tai omalla lahjarahallaan voi lahjoittaa pienen osuuden vaikkapa kenttäsairaalaan . Erilaisia hyväntekeväisyyslahjoja löytyy vaikkapa täältä.

11. Arvat. Me olemme antaneet esim. luontoarpoja viime vuosina.

Millaisia vinkkejä sinulla on krääsättömään jouluun?

Haluatko napata haasteen mukaasi? Jos otat haasteen mukaasi, laita viestiä kommenttiboxiin!

ps. linkitän tähän vielä hyvän kolumnin Turhuuden joulumarkkinat Kouvolan Sanomista

torstai 11. joulukuuta 2014

Varaventtiili



Varaventtiili on uusi voimavaralähtöinen menetelmä äitien väsymyksen ennaltaehkäisyyn. Varaventtiili koostuu kolmesta erillisestä harjoitteesta. Harjoitteita voi tehdä itsenäisesti tai kumppanin tai vaikkapa jonkun ammattilaisen kanssa.

Varaventtiili sisältää seuraavat yksittäiset harjoitteet:

* Normipäivä: päivärytmin tarkastelu tukee elämänhallinnan tunnetta ja keventää arkea
* Hyvän olon hetket: Toistuvat, suunnitelmalliset myönteiset hetket kohottavat tutkitusti mielialaa
* Raivoreitti: Voit harjoitella ennakkoon, miten toimit kun pinna palaa

Normipäivä -harjoitteessa kirjataan ylös päivän runko. Normipäivä tukee elämänhallinnan tunnetta. Kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, ei ajelehdi minuutista ja tunnista toiseen. Hyvän olon hetket - harjoitteessa on lähtökohtana, että toistuvat myönteiset tunteet nostavat mielialaa. Hyvän olon hetket - harjoitteen avulla suunnitellaan jokaiseen arkipäivään pieniä hyvän olon hetkiä. Arkinen hyvän olon hetki voi olla esimerkiksi venyttely, jalkakylpy, kynsien lakkaus, hieronta, musiikin kuunteleminen. Erityisesti kuormittavassa elämänvaiheessa on hyvä, että jo aamulla herätessä tietää varmasti että jotain mukavaa on odotettavissa.

Raivoreitti - harjoite on minun suosikkini. Raivoreitti - harjoite on suunnitelma, joka tukee vanhempaa selviytymään tilanteesta, kun pinna palaa. Tiedän, mitä teen kun raivostun. Raivoreitti - harjoitteessa on vinkkejä poistumispaikkoihin (esim. vessa, sängyn alunen, rauhoittumistuoli) ja vinkkejä rauhoittumisrituaaleihin (esim. hengittäminen syvään ja rauhallisesti 3 kertaa, laskeminen kymmeneen takaperin, kylmän vesilasillisen juominen tai kuulosuojaimien laittaminen korville).

Koko menetelmäpaketin voi ladata täältä.


Varaventtiili -menetelmä on minusta mielenkiintoinen ja toimiva. Huomaan, että itse käytin paljon samantyylisiä elementtejä esim. Rentoutumispäivässäni vanhemmille. Mietimme päivärytmiä ja sen rutiineja, hyvän olon hetkiä ja mitä tehdä niissä tilanteissa, kun omat tunteet kuohuvat.

Varaventtiilin on kehittänyt kouluttaja ja tietokirjailija Mari Lankinen. Hän kouluttaa työkseen sosiaali- terveys- ja opetusalan ammattilaisia yhteistyössä toisen ja kolmannen sektorin kanssa.

Miltä sinusta Varaventtiilin harjoitteet vaikuttavat?
Millaisia vinkkejä sinulla on arkisiin hyvän olon hetkiin?
Mikä on sinun raivoreittisi ja millaisia keinoja käytät rauhoittumiseen?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Liikennekulttuurista

Tämä kirjoitus syntyi suuresta tarpeesta kirjoittaa. Purkaa tilanne. Moni varmaan luki eilen nettilööpeistä, että Vantaalla sattui onnettomuus, jossa 10-vuotias koululainen kuoli, kun auto ajoi hänen ylitseen. Traagista. Ja tämä tuli nyt vähän liian lähelle. Ei ihan omien lasten koulukaveri ollut kyseessä vaan viereisen koulun pieni 10-vuotias tyttö. Tosi syvälle sydämeen sattuu tilanne. Niin lähellä meitä. Niin samanikäinen lapsi kuin omat lapseni. Miltä tuntuukaan perheestä, sukulaisista, ystävistä, koulukavereista (joista monet vielä näkivät onnettomuuden). Miten jäikään pienen ihmisen elämäntaival lyhyeksi. Miten erilainen joulu tulikaan siihen perheeseen, sukuun, ystäväpiiriin, kouluun.

Mun oli eilen pakko purkaa oloani myös facebookissa. Tuntui, että kaikilta löytyi ymmärrystä autoilijalle. Eilen oli sateinen ja pimeä päivä. Onnettomuus sattui iltapäivällä eli ei kuitenkaan ihan pahimman mahdollisen pimeyden aikaan. Heijastimia moni mietti, oliko lapsella käytössä. Ja miksei kaikissa vaatteissa ole jo valmiiksi heijastimia, kun muita teknisiä ominaisuuksia on niin paljon. Tätä olen kyllä miettinyt itsekin. Lasten vaatteissa on monesti hyvät heijastimet, mutta minun omissa takeissani ei ole missään heijastimia. Moni mietti tien kapeutta ja huonoa kuntoa. Jopa Vantaan poliitikkoja syytettiin onnettomuudesta. Miksei tienkunnostamiseen ole satsattu. Totta on, ettei sillä tiellä ole kevyen liikenteen väylää. Tie on kapea. Tuttu tie se on meillekin, ollaan käyty siellä fillaroimassa.

Merkillistä kyllä, juuri kukaan ei miettinyt kuskin osuutta asiaan. Minulla oli jo eilen epäilys, että kuski on ajanut ylinopeutta. Tiellä on 30 rajoitus. Ja nyt kun kävin lukemassa netistä, niin onnettomuuden syyksi on paljastunut reilu ylinopeus. Lisäksi tutkitaan, oliko onnettomuuskuskilla päihdyttävää ainetta veressä. Hän kun ei muista mitään onnettomuutta edeltäviltä päiviltä.

Minua suututtaa suunnattomasti. Tämä ihmisten välinpitämätön liikennekulttuuri. Ei siinä heijastimet auta, jos jo lähtökohtana on se, että ylinopeutta ajetaan ja myös punaisia päin voi ajaa muutama auto ihan hyvin. Moni tuttu sanoi, että tänään autoilijat antoivat ihan hyvin tietä, ei tarvinnut pelätä suojatiellä. Minunkin takaani ajoi eilen auto ihan selkääni hipoen (kun olin menossa suojatiellä vihreällä valolla). Tänään sain mennä ihan rauhassa, autoilija pysähtyi usean metrin päähän. Bussipysäkillä seisoessani todistin kyllä kun viisi autoa ajoi päin punaisia ja samanaikaisesti oli jo pieniä koululaisia ylittämässä suojatietä.

Nyt Vantaalla puuhataan adressia, jotta ko. onnettomuustielle saataisiin kevyen liikenteen väylä. Tärkeää sekin. Mutta enemmän minä mietin, millä adressilla saisi ylinopeutta ajavat, muut välinpitämättömät autokuskit ja rattijuopot kuriin. Kun jo lähtökohtana mun mielestä pitäisi olla sellainen liikennekulttuuri, jossa kaikki voisivat liikkua turvallisesti liikkui sitten kävellen tai pyörällä jalkakäytävällä, pyörätiellä tai tienpientareella.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö jo lähtökohtana liikenteessä olla se, että pitää pelätä ja lähettää lapset sydänsyrjällään koulutielle tai harrastuksiin? Vai voisiko joku muutos tapahtua ihmisten asenteissa? Onko se niin, että pitää vain hyväksyä, että aina tulee olemaan niitä, jotka ajavat humalassa, kännykkää räpeltäen, dementian partaalla tai kaahaten? Ja kun jotain sattuu, voidaan syyttää heijastimien puutetta, sääolosuhteita tai kaupungin poliitikkoja siitä ettei tiet ole priimakunnossa. Eikä suinkaan välinpitämätöntä liikennekulttuuria tai yksittäistä kuskia, joka ajoi hurjaa ylinopeutta autolla, joka ei mennyt katsastuksessa läpi ja samalla hän tappoi pienen lapsen.

-----------------------------

Osanottoni kuolleen tytön perheelle, sukulaisille, ystäville. Tämä tapaus koskettaa kovasti. Kyyneleet ovat silmissäni.



maanantai 8. joulukuuta 2014

Vipeltävä Siili




Vipeltävä Siili tarjoaa laadukkaita lasten liikuntapalveluita Länsi-Helsingin alueella. Palvelutarjontaan kuuluvat liikuntaleikkitunnit 4 kk - 4-vuotiaille ja liikuntaleikki- ja vauvahierontakurssit 2 kk - 10 kk ikäisille. Lisäksi aika ajoin on muitakin teematapahtumia, esim. Liikuntaleikit ja uniluento - luento oli ke 3.12. Ja luento olikin valtavan suosittu. Kevätkaudella uniluento on 28.4.2015.

 

Minä olen yksi Vipeltävän Siilin ohjaajista. Ohjaan vauva- ja taaperoperheille liikuntaleikkitunteja ja lisäksi liikuntaleikki- ja vauvahierontakursseja. Minun vastuullani on myös uniluennot.

 

Tunneilla käytämme huolella suunniteltuja liikuntaleikkejä, jotka tukevat lapsen motorista kehitystä ja aikuisen ja lapsen vuorovaikutusta. Myös musiikit ovat tarkoin valittuja ja niistä olemme saaneet paljon kiitosta asiakkailta. Ja ihan paras kiitos oli se, kun pieni taapero toi minulle joululahjaksi "Päivän paras hetki" - teen ja äiti kertoo, että heille tämä liikuntaleikkitunti on viikon paras hetki. Niin liikuttavaa ja suloista!


Vipeltävän Siilin syyskausi on ohi, on joulutauon aika. Kevätkauden tunnit alkavat tiistaina 13.1.2015. Uudet lapset ovat tervetulleita liikuntaleikki- ja vauvahierontatunneille!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Viikko yrittäjän elämästä: lauantaista perjantaihin



Viikko yrittäjän elämästä - postaussarjani jatkuu. Kirjoitan muutaman viikon välein mitä työviikkooni yrittäjänä on kuulunut. Tämän postauksen aloitan lauantaista 29.11.

Lauantai 29.11.

Yleensä viikonloput ovat minulla vapaita, mutta nyt lauantaina on kurssipäivä "Rentoutumispäivä vanhemmille" Kalliolan opistossa. Kirjoitin tästä päivästä jo oman postauksen. Tämä kurssi loppui kolmelta ja lähdin kävelemään Pasilan asemalle ja sieltä suuntasin Malminkartanoon päivän toiselle työkeikalle. Olen luvannut vetää Dysfasiayhdistyksen pikkujouluissa tonttuleikkejä lapsille. Siirtymiseen oli varattu riittävästi aikaa, mutta haahuilin pitkin Malminkartanoa ja soittelin sekä mieheltä että Dysfasiayhdistyksen taloudenhoitajalta ohjeita ennen kuin osasin paikalle - muutaman minuutin myöhässä. Nolotti. Pääsen onneksi nopeasti aloittamaan tonttuleikit ja lapset ovat kivasti mukana leikeissä. Leikkien jälkeen sain riisipuuroa ja joulutorttuja ennen kuin suuntasin kotiin. Pitkä, mutta mukava työpäivä takana.

Sunnuntai 30.11.

Aamusta tein kirjanpitoon liittyviä asioita. Tsekkasin marraskuun laskutukset läpi ja otin niistä kopiot kirjanpitäjää varten. Muuten en päivän aikana tehnyt töitä, sillä iltapäiväksi olin varannut itselleni paikan "Unelmakarttakirjapäivään". Oli mukavaa miettiä omia unelmiaan, kirjoittaa niistä ja kuvittaa niitä. Voimaannuttava iltapäivä.

Illalla suunnittelin keskiviikon iltajumpat ja tsekkasin Vipeltävän Siilin tonttutuntien suunnitelmat läpi. Tein miehelle listaa nettisivujen päivitysten suhteen. Haluan, että tulevan kevään kurssitiedot ovat mahdollisimman pian yritykseni nettisivuilla.

Maanantai 1.12.

Aamulla fillaroin Lidlistä ostamassa joulutarroja viimeisiä liikuntaleikki- ja jumpparyhmiä varten. Tein tunnin verran yrityksen hommia tietokoneen ääressä (mm. kirjoittelin postausta "Voimavarat vanhemmuudessa") ja sitten suuntasin tilitoimistoon viemään marraskuun kuitit. Tilitoimistosta junalle ja kohti Helsinkiä. Suunnittelimme Vipeltävän Siilin kevätkauden liikuntaleikkitunteja. Teimme runkoa kevään tunneille. Olin kotona neljän maissa. Illalla latasin vielä esikoisen avustuksella kännykkääni tiistain ja keskiviikon liikuntaleikkituntien musiikit ja keskiviikon iltatuntien musiikit. Keskiviikkona minulla oli tulossa uniluento ja tsekkasin vielä luentodiat läpi ja kirjoitin sinne yhden dian lisää - olin oppinut yhden uuden asian uneen liittyen edellisen luennointikertani jälkeen.


Tiistai 2.12.

Aamupäivällä oli viimeiset liikuntaleikkituntini ennen joulutaukoa Haagan ryhmissä.  Oli mahtavaa saada lahjaksi yhdeltä pieneltä taaperolta "Päivän paras hetki" - teetä. Äiti kertoi, että heille tämä liikuntaleikkitunti on viikon paras hetki.

Iltapäivän olin kotona, viimeistelin uniluentoa varten univinkkimonisteen. Sovin yhden työkeikan tammikuulle, menen kouluttamaan entiseen työkaupunkiini työntekijöitä. Ajattelin taas kiitollisena, miten mukavia työtehtäviä minulla onkaan ollut syksyn aikana ja mitä kaikkea mielenkiintoista ensi kevät tuo tullessaan.

Tein iltaruuan ja viikkasin pyykkejä. Vähän ennen neljää lähdin kohti Helsinkiä ja mindfulness jatkokurssia. Ilta meni mindfulnessin merkeissä. Oli taas ihan mahtava ilta. Voimaannuttava!

Keskiviikko 3.12.

Aamulla heräsimme siihen, että kuopus ilmoitti, että häntä pyörryttää ja on outo olo. Otettuani hänet syliin totesin että hän on tulikuuma. Kuumetta 38.7. Wilmaan viestiä, että kuopus on kotona päivän. Mies oli kuopuksen kanssa sen aikaa, kun minä kävin tekemässä muutaman tunnin töitä.

Minä lähdin kohti Huopalahtea ohjaamaan kauden viimeisen liikuntaleikkitunnin ja sen jälkeen oli vielä uniluento, jolla oli runsas osanotto. Oli mahtavaa puhua ja toivon, että perheet saivat vinkkejä uniongelmiinsa.

Kotona kuopus oli yhä kuumeisempi, annoin lääkettä ja hän pötkötteli sängyssä. Minä soitin sovitusti yhden unikouluseurantapuhelun. Taas kuulin iloisia uutisia, lapsi nukkuu koko ajan paremmin ja nukahtamistilanteet ovat helppoja. Sain hyvää palautetta.

Illalla ohjasin vielä tanssiliikunta- ja perheliikuntatunnit ja illalla nukkumaan mennessäni totesin olevani aika väsynyt. Eikä ihme, päivään sisältyi monta erilaista työtehtävää.

Torstai 4.12.

Kuopus oli edelleen kuumeessa ja minä hänen kanssaan kotona. Tein kuitenkin toimistohommia päivän aikana. Aamulla tein pari laskua ja laitoin ne eteenpäin. Selvittelin starttirahan jatkohakemukseen liittyviä asioita. Viestittelin kirjanpitäjälle, että tarvitsen starttirahan jatkohakemusta varten tuloslaskelman ja taseen. Varasin junaliput ja majoituksen Seinäjoelle satuhieronnan ohjaajakoulutusta varten. Suunnittelin ensi keväälle Vauvahieronnan tutustumispäivää ja tein tästä tapahtumamainoksen facebookiin. Löysin Nukahtamo-blogista kivan kirjoituksen liittyen lauantaiseen rentoutumispäivään vanhemmille ja erityisesti satuhierontaan.  Löysin netistä myös mielenkiintoisen Varaventtiili-mallin (uusi, voimavaralähtöinen menetelmä äitien väsymyksen ennaltaehkäisyyn) ja ajatuksena on kirjoittaa tästä lähipäivinä myös blogiini.

Toki päivän aikana oli myös kipeän kuopuksen kanssa. Luin hänelle Myyrä-kirjaa ja vähän myös siivoilimme yhdessä. Kuumetta ei hänellä ole enää juurikaan, mutta sen verran kipeä hän on, että hän on myös perjantain pois koulusta.

Iltapäivällä tein yhden vauvahieronnan ohjauksen kotikäyntinä lähialueella ja sen jälkeen oli vielä kässäkerho, jossa sain tehtyä muutaman joulukoristeen koulun joulumyyjäisiin.  Yksi kässäkerholainen oli tehnyt meille kaikille kerholaisille huovutetut tossut. Minä valitsin vihreät, joista toisessa oli keltainen kärki. Lämpimät ja mukavat.


Perjantai 5.12.

Tämän päivän olin varannut täysin toimistopäiväksi. Olen syksyn aikana ehtinyt hurjan vähän panostaa esim. markkinointiin. En siis oikeastaan yhtään. En myöskään ole ehtinyt luoda yritykselleni uutiskirjettä. Enkä edes teettää käyntikortteja. Siinä missä moni yrittäjä lähtee noista liikkeelle, minulla on ollut työkeikkoja alusta alkaen sen verran paljon, että nuo asiat ovat jääneet koko ajan jalkoihin. Tälle päivälle otin tavoitteeksi tutustua maksulliseen fb-markkinointiin ja loin ekan maksullisen mainoksen, ensi kevään vauvahierontakursseista. Sen pitäisi nyt pyöriä facebookissa neljän päivän ajan . Törsään nyt sitten huimat 16 euroa mainontaan. Jos se toimii (eli tuo kursseilleni asiakkaita), laitan saman mainoksen vielä uudelleen vuoden vaihteen tienoilla.

Päivä oli haastava. Olin ajatellut, että teen tehostetusti toimistohommia. Mutta kun kotona oli tuo kipeä kuopus jo kolmatta päivää. Hänellä oli tekemisen puutetta ja seuran puutetta. Ja mun ajatus siitä, että tekisin rauhassa toimistohommia ja kuopuksen seurantarve ei kohdannut. Tämä on ylipäänsä haaste minulla muutenkin yrittäjyydessä. Kotitoimisto. Tästä kirjoitinkin jo blogipostauksen elokuussa. Kotitoimisto ja aikaisin koulusta tulevat lapset ovat olleet suurempi haaste kuin etukäteen osasin kuvitellakaan. Monesti teen sen ajan töitä (esim. olen ohjaamassa ryhmiä tai olen kotikäynneillä), kun pojat ovat koulussa ja kun tulen kotiin, hekin ovat jo kotona tai ovat tulossa kotiin. Suunnittele siinä sitten markkinointia, kirjoita yritykseen blogiin hyviä blogitekstejä tai tee ylipäänsä mitään muutakaan keskittymistä vaativaa, kun ei kahta poikaa voi pakottaa olemaan hiljaa koko iltapäivää.

Iltapäivällä esikoisen tultua koulusta teimme ekat piparit. Hyviä tuli (valmistaikinasta), vain kaksi kärventyi. Piparien leivonnan jälkeen jumituin koneelle lukemaan bloggaaja-parodiaketjua, joka nyt näemmä on poistettu (yritin linkittää sitä tähän). Se oli hauska, vaikka suurinta osaa parodioiduista blogeista en lue ollenkaan.

Illalla käväisin Hesassa kahden ystäväni kanssa katsomassa Kansallisteatterissa esityksen "Helmi - yksi äiti muiden joukossa". Aiemmin esitystä on esitetty erilaisissa päihdehoitoyksiköissä ympäri Suomea. Ja nyt muutaman illan ajan Kansallisteatterissa. Pidin esityksestä.

Sellainen oli viikkoni lauantaista-perjantaihin. Onnittelut sille, joka jaksoi lukea tämän pitkän bloggauksen loppuun. Tarkoituksena oli kirjoitella enemmänkin yrittäjyyden iloista ja haasteista, mutta jätän ne omaksi postaukseksi.

Viikonloppuna edessä Talvisirkusta, kuopuksen kummien tapaamista ja tietenkin Linnan juhlien katsomista.  Mukavaa viikonloppua blogini lukijoille!


perjantai 5. joulukuuta 2014

Toimiva perhe - kurssi



Toimiva perhe on Thomas Gordonin kehittämä, vanhemmille, pariskunnille ja kasvattajille tarkoitettu kurssi. Kurssilla opetellaan ihmissuhdetaitoja ja vuorovaikutusta. Kurssin tavoitteena on lisätä vanhempien ja lasten hyvinvointia sekä saada heidän keskinäiset välinsä toimiviksi ja luottamuksellisiksi.

Kurssilla opiskellaan selkeää viestintää, haetaan rakentavia tapoja ratkaista ristiriitoja, mietitään kasvatukseen liittyviä arvoja sekä opetellaan toimivan keskusteluyhteyden luomista lasten ja vanhempien välille. Kurssi kestää 24 tuntia.

Kaikissa perheissä riidellään välillä ja ymmärretään asioita väärin. Toimiva perhe - kurssi tarjoaa kohtaamisen välineitä, joiden avulla yhdessäolosta voi tulla riidattomampaa ja toimivampaa.




Viime viikkoina jäähyn käyttöön liittyvät ongelmat ovat olleet esillä paljon. Moni vanhempi on ihmeissään. Mitä jäähyn sijasta? Toimiva perhe - kurssilla opetellaan esimerkiksi lapsen tarpeiden ja omien tarpeiden huomioimista, ristiriitojen selvittämistä molemmat voittavat - menetelmän avulla, välittäjänä toimimista ja epätoivotun käyttäytymisen muuttamista ympäristöä muuttamalla. Toimiva perhe - kurssi tarjoaa konkreetteja menetelmiä vanhemmalle. Ja antaa vastauksia myös siihen kysymykseen, että mitä sitten kun tekisi mieli antaa se jäähy.



Kurssilla opeteltavat taidot ovat konkreettisia ja käytännönläheisiä työkaluja, jotka tukevat jokaista isää ja äitiä jokapäiväisessä elämässään perheen keskellä. Kurssin lähtökohtana on toisen kunnioittaminen. Työmenetelminä käytetään luento-osuuksia, keskustelua, käytännön tilanteisiin liittyviä harjoituksia ja opitun soveltamista omaan elämäntilanteeseen.

Valmistuin pari viikkoa sitten Toimiva perhe - ohjaajaksi. Kävin itse Toimiva perhe - kurssin pari vuotta sitten (ja olin jo sitä ennen toteuttanut monia kurssin ajatuksia perheessämme) ja nyt tänä syksynä suoritin ohjaajakoulutuksen. Nyt voin toimia kouluttajana.


Tulen kirjoittamaan enemmänkin Toimivaan perheeseen liittyvistä ajatuksista, tarkoitus on esitellä kirjat Toimiva perhe (Thomas Gordon) ja Ole paras itsesi! (Linda Adams). Lisäksi suunnitteilla on  blogiteksti ainakin Minä-viestien käyttämisestä.

Puhuimme ohjaajakoulutuksessa, että Toimiva perhe - kurssit eivät ole kovinkaan tunnettuja, vaikka niitä on pidetty Suomessa jo kymmeniä vuosia. Oletko sinä kuullut Toimiva perhe - kurssista? Tai jopa käynyt kurssin? Voisitko ajatella osallistuvasi kurssille, jolla parantaisit omia vuorovaikutustaitojasi?

maanantai 1. joulukuuta 2014

Voimavarat vanhemmuudessa


Pidin lauantaina Kalliolan opistossa "Rentoutumispäivän vanhemmille". Päivän aikana puhuimme voimavaroista, hyvinvoinnista, itsemyötätunnosta, omasta itsestä huolehtimisesta, tahdonvoimasta ja teimme tietoisen läsnäolon- ja rentoutumisharjoituksia.

Päivästä muodostui terapeuttinen monessa mielessä. Jotkut vanhemmat sanoivat, että ensimmäistä kertaa kuulivat jonkun toisen vanhemman sanovan, että on väsynyt. Ettei kaikki lapsiperhearki olekaan kiiltokuvaa. Että muillakin perheillä on pulmia.

Monelle vanhemmalle tuntuu olevan vaikeaa muistaa, että myös omasta itsestä on hyvä pitää huolta. Lapsista pidetään huolta kympin (tai jopa yli sen) arvoisesti, mutta oma itse jää tärkeysjärjestyksessä viimeiselle sijalle. Jos jää aikaa, kun ensin on huolehdittu perhe-elämästä, työstä, lapsen harrastuksista ja vanhempaintoimikunnista, vanhenevista vanhemmista ja muista velvollisuuksista. Sitten jos jää aikaa, voin huolehtia itsestäni. Mutta miten? Kaikille ei muistu edes mieleen, mitä oli olla ihan oma itsensä ennen lapsia. Mistä minä pidinkään, mikä tuotti minulle nautintoa. Mitä voisin nyt tehdä, vaikka minulla onkin lapsia. Moni vanhempi totesi, että oma elämänpiiri on kovin kapea. Minä itse ja oma hyvinvointi on täysin unohduksissa. Ja onko edes sallittua unelmoida jostakin tai toivoa itselle jotain hyvää, kun lapsellehan se hyvä pitäisi toivoa.


 Lähtökohtiani tällä päivälle oli seuraavat ajatukset:

* et voi olla hyvä muille, jos et ole hyvä itsellesi
* se lisääntyy, mihin huomio kiinnittyy
* itsestä huolehtiminen ei ole ketään vastaan
* vanhemman hyvinvoinnista kulkee suora napanuora lapsen hyvinvointiin
* hyvinvoivat vanhemmat kasvattavat hyvinvoivia lapsia
* paras lahja lapselle on elämästään iloitseva vanhempi

Yleistä vanhemmuudessa tuntuu olevan itsensä syyllistäminen ja sättiminen hyvin pienistä asioista. Taaskin tuli sanottua lapselle pahasti siinä tilanteessa enkä ollut ihan satakympillä läsnä. Kehotin kurssilaisia miettimään viisi hyvää ominaisuutta itsestään vanhempana ja osalle tämä oli tosi vaikea tehtävä. He sanoivat, että osaisivat nimetä nopeasti 20 huonoa ominaisuutta, mutta että hyviä...ei niitä oikein löydy.

Mietimme, millä konstein arjesta saisi helpompaa ja miten arjen keskeltä löytäisi aikaa itselle. Osa käyttää siivoojaa, osa suunnittelee viikon ruokalistan etukäteen ja näin aikaa ja aivokapasiteettia jää muuhunkin kuin ruuan miettimiseen. Totesimme, että toimivat rutiinit ovat tärkeitä sekä lapselle että aikuiselle. Mutta mistä löytää aikaa itselle ja omille tarpeille? Pitäisikö nekin laittaa näkyvin kalenteriin etteivät ne unohdu?

Työtapana kurssilla oli valmentava työote eli haastoin kurssilaiset miettimään omaa elämäntilannettaan ratkaisukeskeisten kysymysten kautta. Lisäksi keskustelimme monista teemoista, esim. omista arvoista vanhempana, miltä tuntuu tuottaa pettymys lapselle ja myös siitä, omistautuvatko monet vanhemmat liikaakin vain lapsilleen ja heidän tarpeilleen unohtaen täysin oman itsensä ja omat tarpeensa. Ja sitten on tietenkin se toinen äärilaita, että ei huolehdita lasten tarpeista vaan vain omista. Keskustelua olisi riittänyt paljonkin. Keskustelujen ja teorian lisäksi teimme sekä pidempiä että lyhyempiä tietoisen läsnäolon ja rentoutumisen harjoituksia.


Moni kurssilainen tuntui saavan ajateltavaa kurssin kautta. Toivon, että kurssilaiset pääsivät yksi tai kaksi porrasta eteenpäin kurssin aikana ja askelmat voivat jatkua kotona. Yksi kurssilainen sanoikin, että hän pitää kotona perhepalaverin ja puhuu miehellekin kurssin herättämistä ajatuksista.

Yleinen mielipide tuntui olevan, että tällainen kurssi on tärkeä vanhemmille. Kurssilaisilta saatu palaute oli hyvää. "Ihanan tärkeä ja loistava kurssi", "Rentoutumisharjoitukset olivat hyviä ja niitä oli runsaasti erilaisia",
"Kurssilla oli kivasti sekä teoriaa, keskusteluja että rentoutumisharjoituksia"



Kevätkaudella 2015 Rentoutumispäivä vanhemmille on Kalliolan opistossa la 7.2. Pidän päivän myös Tanssistudio Sahramissa Tikkurilassa su 8.3.
Samainen kurssi on nimellä Voimavaroja vanhemmuuteen Espoon työväenopistossa la 31.1. ja Järvenpään opistossa kahtena maanantai-iltana, ma 2.2. ja ma 9.2. Tulevan kevään kurssitietoja päivitetään parhaillaan myös Kasvun Taian nettisivuille.