Liikennekulttuurista

Tämä kirjoitus syntyi suuresta tarpeesta kirjoittaa. Purkaa tilanne. Moni varmaan luki eilen nettilööpeistä, että Vantaalla sattui onnettomuus, jossa 10-vuotias koululainen kuoli, kun auto ajoi hänen ylitseen. Traagista. Ja tämä tuli nyt vähän liian lähelle. Ei ihan omien lasten koulukaveri ollut kyseessä vaan viereisen koulun pieni 10-vuotias tyttö. Tosi syvälle sydämeen sattuu tilanne. Niin lähellä meitä. Niin samanikäinen lapsi kuin omat lapseni. Miltä tuntuukaan perheestä, sukulaisista, ystävistä, koulukavereista (joista monet vielä näkivät onnettomuuden). Miten jäikään pienen ihmisen elämäntaival lyhyeksi. Miten erilainen joulu tulikaan siihen perheeseen, sukuun, ystäväpiiriin, kouluun.

Mun oli eilen pakko purkaa oloani myös facebookissa. Tuntui, että kaikilta löytyi ymmärrystä autoilijalle. Eilen oli sateinen ja pimeä päivä. Onnettomuus sattui iltapäivällä eli ei kuitenkaan ihan pahimman mahdollisen pimeyden aikaan. Heijastimia moni mietti, oliko lapsella käytössä. Ja miksei kaikissa vaatteissa ole jo valmiiksi heijastimia, kun muita teknisiä ominaisuuksia on niin paljon. Tätä olen kyllä miettinyt itsekin. Lasten vaatteissa on monesti hyvät heijastimet, mutta minun omissa takeissani ei ole missään heijastimia. Moni mietti tien kapeutta ja huonoa kuntoa. Jopa Vantaan poliitikkoja syytettiin onnettomuudesta. Miksei tienkunnostamiseen ole satsattu. Totta on, ettei sillä tiellä ole kevyen liikenteen väylää. Tie on kapea. Tuttu tie se on meillekin, ollaan käyty siellä fillaroimassa.

Merkillistä kyllä, juuri kukaan ei miettinyt kuskin osuutta asiaan. Minulla oli jo eilen epäilys, että kuski on ajanut ylinopeutta. Tiellä on 30 rajoitus. Ja nyt kun kävin lukemassa netistä, niin onnettomuuden syyksi on paljastunut reilu ylinopeus. Lisäksi tutkitaan, oliko onnettomuuskuskilla päihdyttävää ainetta veressä. Hän kun ei muista mitään onnettomuutta edeltäviltä päiviltä.

Minua suututtaa suunnattomasti. Tämä ihmisten välinpitämätön liikennekulttuuri. Ei siinä heijastimet auta, jos jo lähtökohtana on se, että ylinopeutta ajetaan ja myös punaisia päin voi ajaa muutama auto ihan hyvin. Moni tuttu sanoi, että tänään autoilijat antoivat ihan hyvin tietä, ei tarvinnut pelätä suojatiellä. Minunkin takaani ajoi eilen auto ihan selkääni hipoen (kun olin menossa suojatiellä vihreällä valolla). Tänään sain mennä ihan rauhassa, autoilija pysähtyi usean metrin päähän. Bussipysäkillä seisoessani todistin kyllä kun viisi autoa ajoi päin punaisia ja samanaikaisesti oli jo pieniä koululaisia ylittämässä suojatietä.

Nyt Vantaalla puuhataan adressia, jotta ko. onnettomuustielle saataisiin kevyen liikenteen väylä. Tärkeää sekin. Mutta enemmän minä mietin, millä adressilla saisi ylinopeutta ajavat, muut välinpitämättömät autokuskit ja rattijuopot kuriin. Kun jo lähtökohtana mun mielestä pitäisi olla sellainen liikennekulttuuri, jossa kaikki voisivat liikkua turvallisesti liikkui sitten kävellen tai pyörällä jalkakäytävällä, pyörätiellä tai tienpientareella.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö jo lähtökohtana liikenteessä olla se, että pitää pelätä ja lähettää lapset sydänsyrjällään koulutielle tai harrastuksiin? Vai voisiko joku muutos tapahtua ihmisten asenteissa? Onko se niin, että pitää vain hyväksyä, että aina tulee olemaan niitä, jotka ajavat humalassa, kännykkää räpeltäen, dementian partaalla tai kaahaten? Ja kun jotain sattuu, voidaan syyttää heijastimien puutetta, sääolosuhteita tai kaupungin poliitikkoja siitä ettei tiet ole priimakunnossa. Eikä suinkaan välinpitämätöntä liikennekulttuuria tai yksittäistä kuskia, joka ajoi hurjaa ylinopeutta autolla, joka ei mennyt katsastuksessa läpi ja samalla hän tappoi pienen lapsen.

-----------------------------

Osanottoni kuolleen tytön perheelle, sukulaisille, ystäville. Tämä tapaus koskettaa kovasti. Kyyneleet ovat silmissäni.